Kategoria: Blogi

Vaalien alla puolueiden linjatessa tulevan eduskuntakauden tavoitteita nousee vahvasti esille eläkeläisten asia ja välttämättömyys turvata eläkkeiden ostovoima. Eikä ihme. Ylikireä verotuksemme yhdistettynä pääkaupunkiseudun korkeisiin asumis- ja elämiskustannuksiin laittaa tavallisen ihmisen tiukoille. Tavallisella helsinkiläisellä pitää olla varaa asua kotikaupungissaan. Siksi onkin ydinkysymys, millaisia verolinjoja puolueet aikovat tulevalla vaalikaudella ajaa.

Me kokoomuslaiset olemme sitoutuneet linjaan, jossa ansiotuloveron kevennys tehdään niin, että se kohdistuu yhtä lailla sekä palkansaajiin että eläkeläisiin. Aikoinaan tehdyn työn on kannatettava myös eläkkeellä.

Kannatuslukujen kärjessä keikkuvan Keskustan veropoliittisessa linjaukset sen sijaan rankaisevat kovalla kädellä työeläkettä saavia suomalaisia. Keskustan veropoliittisissa (10.3.2015) ja talouspoliittisissa (13.3.2015) linjauksissa puolue ehdottaa työtulovähennyksen korottamista 450 miljoonalla eurolla. Tämän vähennyksen saa tehdä palkkatulosta, mutta sitä ei voi tehdä eläketulosta.

Ratkaisusta hyötyisivät työssä olevat mutta työtä tehneet työeläkkeen saajat jäisivät kevennyksen ulkopuolelle. Keskustan verolinja kurittaa ja kohtelee epäoikeudenmukaisesti työeläkettä saavia suhteessa palkansaajiin. Mikä huolestuttavinta, linja johtaisi siihen, että palkansaajien ja eläkeläisten eriarvoinen kohtelu verotuksessa kärjistyisi.

Keskustan veroehdotuksessa ei esitetä minkäänlaista korjausta valtion tuloveroasteikkoon. Ei myöskään ns. inflaatiokorjausta. Näin ollen Keskusta kaiken lisäksi kiristää kaikkien valtion tuloveroa maksavien työeläkeläisten verotusta, kun eläkkeet nousevat TEL-indeksin mukaisesti.

On pakko ihmetellä, miksi Keskusta haluaa olla erityisesti työeläkeläisten kimpussa. Eläkkeensaajia oli 2013 lopussa yhteensä noin 1,5 miljoonaa, eli reilu neljännes kaikista suomalaisista. Heistä valtaosa, noin 1,4 miljoonaa, oli työeläkkeen saajia. Kyse on mittavasta joukosta Suomea työllään rakentaneita ihmisiä. Kun asetamme oikeasti työn ja sen kannattavuuden etusijalle, silloin ei voi hyväksyä eläkeläisten syrjintää, eikä heidän verotuksensa kiristämistä.

On hyvä myös muistaa, että työeläkkeen saajien ostovoimalla on vahva vaikutus talouden elpymistä vauhdittavaan kotimaiseen kysyntään. Tavoite pitää olla, että omalla eläkkeellä voi tulla toimeen.

Kokoomuksen verolinja lähtee palkansaajien ja eläkeläisten yhdenvertaisesta kohtelusta. Me tekisimme ensi vaalikaudella valtion tuloveroasteikkoon 2 mrd:n euron ansiotuloveron kevennyksen. Tällainen tuloveroasteikkoon tehtävä veronkevennys kohdistuu täysin yhdenvertaisesti niin palkka- kuin eläketuloonkin. Kokoomuksen mallista, jossa työ ja sen kannattavuus asetetaan etusijalle, hyötyisivät kaikki pitkän päivätyön tehneet eläkeläiset, jotka maksavat valtion tuloveroa.

Työn linjaan sisältyvän tuntuvan palkansaajiin ja eläkeläisiin yhtäläisesti kohdentuvan veronkevennyksen ehtona on se, että työmarkkinoilla päästään sopuun erittäin maltillisista palkankorotuksista. Yhteistä isänmaatamme rakentaneita eläkeläisiä on kohdeltava yhdenvertaisesti ja syrjimättömästi palkansaajien kanssa. Siksi veronkevennysten on, vastoin keskustan ehdotusta, kohdistuttava myös eläkkeensaajille.

Kokoomus ehdottaa ja pitää tärkeänä, että työeläkkeisiin ei ensi vaalikaudella kohdisteta indeksileikkauksia, vaikka talouden vaikeissa säästötalkoissa on indeksileikkauksia oltava valmis tekemään myös sosiaalisiin tulonsiirtoihin. Kipeitä ratkaisuja tehdään, jotta uutta työtä syntyisi. Työ on parasta sosiaaliturvaa.

 

Sari Sarkomaa
kansanedustaja
www.sarisarkomaa.fi

Uskon siihen, että ihminen on onnellinen silloin, kun hänestä tuntuu hyvältä mennä töihin, ja kun töistä on hyvä palata kotiin.

Työelämän joustot, mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön, työn ja vapaa-ajan sekä perheen sujuva yhteensovittaminen ovat täsmätoimia edistää hyvinvointiamme. Näillä toimilla tuetaan myös valtiontaloudellisia tavoitteita. On innostava asia, että edistämällä hyvää työelämää edistämme pidempiä työuria, työn tuottavuutta, ja mikä parasta: ihmisten sekä perheiden hyvää arkea. Siksi on viisasta tavoitella maailman parasta työelämää ja tasa-arvoa entistä sitkeämmin.

Väestöliiton perhebarometrin mukaan keskeisimpiä perheiden toiveita olivat joustavat työajat. Omaan työhön halutaan vaikuttaa. Teen hartiavoimin työtä sen eteen, että hyvän ja tasa-arvoisen työelämän ja yrittäjyyden edistäminen nousee ykkösagendalle poliittisessa päätöksenteossa, mutta myös työmarkkinapöydissä ja etenkin työpaikoilla.

Työyhteisöt ja -tehtävät mutta myös perheet ja elämäntilanteet ovat erilaisia. Tarvitaan erilaisia vaihtoehtoja. Työaikakulttuurin on oltava sellainen, että joustot toimivat molemmin puolin. Kyse on yhtä lailla niin työntekijän kuin työnantajankin edusta. Joustot eivät tietenkään ole tarpeen vain pienten lasten vanhemmille, vaan niiden pitää olla jokaisen työntekijän mahdollisuus.

Liian usein ajatellaan, että perhe- ja kotiasioista ei ole sopivaa puhua työpaikalla, eikä varsinkaan työnantajan kanssa. Perheasioista puhuminen työpaikoilla on kaikkien etu, koska monet merkittävät päätökset työn järjestämisestä on mahdollista sopia ja tehdä vain työpaikkakohtaisesti. Tämä vaatii työnantajilta hyviä esimiestaitoja mutta myös työntekijöitä hyviä alaistaitoja. Myös työntekijöiden on oltava oma-aloitteisia ja joustavia. Maailma ei muutu, jos emme itse muuta käytöstämme. Kyse on myös asenteista ja arvovalinnoista.

Julkinen keskustelu junnaa liikaa on-off-asennoissa: osa- aikatyö ja erilaisen työnteon muodot ovat Suomessa edelleen lapsenkengissä. Raja työelämän ja eläkkeelle siirtymisen välillä on liian yksiviivainen. Samoin raja palkansaajan ja yrittäjän välillä. Perhepolitiikan keskustelu junnaa vieläkin osin sillä linjalla, onko kotona vai töissä, perhe vai uraihminen. Tosielämässä valtaosa meistä suomalaisista vanhemmista on "sekä että"-ihmisiä.

Työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisessa ei ole kyse mystiikasta. Kyse voi olla esimerkiksi vain siitä, että palaverit lopetetaan ajoissa, että kerkeää viimeiseen bussiin, jotta ehtii töiden jälkeen tekemään muuta, oli kyse sitten lapsen hakemisesta päiväkodista ennen sen sulkeutumista, juoksutreeneistä tai tyttöjen illasta kaveriporukalla. Ainakin ennalta sopimattomat, jatkuvat ylityöt pitää kitkeä työelämästä työn ja vapaa-ajan balanssin säilymisen vuoksi.

Työn ja vapaa-ajan joustavan yhteensovittamisen pitää olla osa henkilöstöjohtamista ja organisaatiokulttuuria. Työelämän joustoja tukevia käytäntöjä ei kuitenkaan ole vielä riittävästi työpaikoilla. Hyvää johtajuutta ja lähiesimiestaitoja ei voi koskaan korostaa liikaa tässäkään asiassa.

Työpaikoilla on tehtävissä paljon hyvää ilman lainsäädännön muutoksia ja ylimääräistä byrokratiaa. Työaikapankkien laajentaminen, vaihteleva työaika ja yrityskohtaisten neuvottelurakenteiden syntymisen edistäminen ovat viisaita toimenpiteitä. Eikä sovi väheksyä myöskään sellaisen organisaatiokulttuurin voimaa, jossa kotiasioista puhuminen työpaikalla on sallittua tai jopa toivottua.

Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan isät ovat stressaantuneita, koska työnantajat eivät koe isiä vanhempina ja suhtautuvat isyyteen liittyviin joustoihin usein negatiivisesti. Työpaikoilla on selvästi tarvetta asennemuutokseen. Isät on nähtävä vanhempina siinä missä äiditkin.

Viisas työnantaja ottaa käyttöön tasa-arvoisen johtamiskulttuurin, johon kuuluvat kannustava ja tasavertainen suhtautuminen sekä miesten että naisten työuriin ja perhevapaisiin. Hyvä johtaja huolehtii, ettei perhevapaista ole turhaa haittaa urakehitykselle, käyttää vapaita sitten isä tai äiti. Fiksu esimies tekee hyvästä työelämästä kilpailuvaltin ja luo sen avulla omaa työnantajakuvaansa. Parhaat osaajat haluavat töihin parhaisiin työpaikkoihin – joustamaton pomo tai tasa-arvosta viis veisaava työyhteisö ei houkuttele palvelukseensa osaavia työntekijöitä.

Ensi eduskuntakaudella säädettävä eläkeuudistus kaipaa rinnalleen työelämän uudistamistoimia, jotta tavoite pidemmistä ja eheämmistä työurista toteutuu mahdollisimman monen kohdalla. Suomalaisten hyvinvoinnin kannalta on välttämätöntä, että kaikki voimavarat ovat käytössä sekä työelämässä että vanhemmuudessa ja muualla yhteiskunnassa parhaalla mahdollisella tavalla. Työstä ja elämästä on voitava myös nauttia.

 

Sari Sarkomaa

kansanedustaja, THM

valtiovarainvaliokunnan jäsen

www.sarisarkomaa.fi

Epävarmuus palveluasumisen maksuista ja niiden määräytymisestä sekä vaikeus saada tietoa on monelle ikäihmiselle este hakeutua elämänsä kannalta tarkoituksenmukaiseen ja turvalliseen asumisratkaisuun. Kuntien ja hoitopaikkojen välillä on suuria eroja, koska palveluasumisen asiakasmaksujen erityissäännökset puuttuvat asiakasmaksulaista. Sen sijaan ympärivuorokautisessa laitoshoidossa perittävä asiamaksu on tarkkaan säädelty.

Lainsäädännön puutteet ovat yhä korjaamatta, vaikka hallitusohjelmassa asia luvattiin hoitaa. Alun perin lain piti tulla voimaan yhtaikaa ns. vanhuspalvelulain kanssa. Nykyiset asiakasmaksukäytännöt ovat vanhuksia eriarvoistavia, vaikeaselkoisia ja kirjavia ja vaikeuttavat monin tavoin palveluasumiseen siirtymistä.

Lainsäädäntömuutos on välttämätön siksi, että se varmistaa palveluasumisen maksutietojen läpinäkyvyyden ja verrattavuuden. Tämä on tärkeää silloin, kun ikäihmiset tekevät asumisratkaisujaan. On täysin väärin, että moni ikäihminen joutuu elämän keskeisimpiä päätöksiä tekemään epävarmuudessa. Nyt palveluja tarvitsevat ovat monesti täysin tietämättömiä millaisia maksuja joutuvat maksamaan ja useat joutuneet yllättäen taloudellisesti kestämättömään tilanteeseen.

Palvelumaksuperusteet on säädettävä siten, että myös tehostettua palveluasumista käyttävät saavat ns. vähimmäiskäyttövaran, joka on säädettynä laitoshoitoa koskeviin maksuihin. Tämä suojaosuus varmistaa, että palveluasumisesta aiheutuvien menojen, kuten asumisen kustannuksen, hoito- ja palvelumaksujen ja aterioiden jälkeen jää asiakkaan käteen vielä rahaa.

Ikäihmisten oikeudenmukaisen kohtelun kannalta ja erilaisten tuloloukkujen välttämiseksi on olennaista, että lainsäädännön valmistelussa ja veroratkaisuja tehtäessä arvioidaan kokonaisuutena erilaisten palvelumaksujen, verotuksen sekä erilaisten tulosidonnaisten elementtien, kuten palvelusetelien, kokonaisvaikutus. Tavallisen keskituloisen eläkeläisen maksurasitus on voitava pitää siedettävällä ja reilulla tasolla.

Asiakasmaksuissa olevan räikeän puutteen korjaaminen ja määräytymisperusteiden yhtenäistäminen on välttämätöntä ikäihmisten tasavertaisen kohtelun turvaamiseksi ja asumisen valintojen helpottamiseksi.

 

 

Jokavuotista lääkehoidon päivää vietetään tänään teemalla lääkehoidon seuranta. Lääkehoidon päivä on lääkkeiden käyttäjien ja terveydenhuollon ammattilaisten yhteinen valtakunnallinen teemapäivä.

Lääkkeitä käytetään aikaisempaa enemmän, sillä elämme entistä pidempään. Samalla saatamme myös sairastaa ikääntyessämme. Parhaimmillaan lääkehoito on omiaan parantamaan elämänlaatua ja toimintakykyä. Kuitenkin useita eri lääkkeitä käyttävillä henkilöillä saattaa esiintyä myös lääkkeistä johtuvia haittoja. Näitä haittoja voidaan ehkäistä paitsi omalla seurannalla, myös lääkehoito-osaamisen varmistamisella osana hoitohenkilöstön koulutusta. Turvallinen lääkehoito edellyttää koulutuksella hankittua tietoa ja osaamista.

Omaa lääketurvallisuuttaan voi jokainen hoitaa ylläpitämällä ajan tasalla olevaa lääkityslistaa. Potilaan rooli lääkehoidon onnistumisessa on aivan keskeinen ja vaikutuksia, niin hyviä kuin ei-toivottujakin, on hyvä tunnistaa. Näistä on hyvä jutella terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.

Arvokas elämä ja toimiva lääkehoito on kaikenikäisten oikeus. Liian usein varsinkin iäkkäiden hoito on pirstaloitunutta, eikä kellään ole siitä kokonaisvastuuta. Yhteistyössä on kuitenkin voimaa, sillä hyvä hoito syntyy usean eri ammattiryhmän välisen yhteistyön tuloksena. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea on rakentanut vuodesta 2012 lähtien moniammatillista verkostoa, jonka tavoitteena on hyvien käytäntöjen kehittäminen toimivan lääkehoidon edistämiseksi. Hyvät mallit palvelevat erityisesti monisairaita vanhuksia.

Moniammatillisen toiminnan tarkoituksena on varmistaa potilaan onnistunut lääkehoito kokonaisvaltaisesti. Lääkäri vastaa lääkkeiden määräämisestä mutta yhtä tärkeää on hoitohenkilökunnan työpanos hoidon vaikutusten seurannassa. Koulutetulla hoitohenkilöstöllä on merkittävä rooli turvallisen lääkehoidossa, sillä hoitohenkilökunta ohjaa ja neuvoo potilasta ja tämän omaisia lääkkeen käytössä. Lisäksi hoitohenkilöstö seuraa ja arvioi potilaan tilaa ja tarvittaessa lääkehoidon toteutumisesta raportoidaan lääkärille.

Suomalainen ammattiapteekki, farmaseutit ja proviisorit, tekevät turvallisessa lääkehoidossa tärkeää työtä. Apteekissa tehdään useita tarkistuksia ennen lääkkeen luovuttamista ja asiakkaalle neuvotaan oikeanlainen ja turvallinen käyttö. Yhdessä muun terveydenhuollon kanssa apteekit tuottavat laadukkaita lähipalveluita osana hyvää lääkehoitoa.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

www.sarisarkomaa.fi

Työelämämme tasa- arvon suurin häpeätahra ja yrittäjyyden jarru pysyy. Tämä siksi, että vanhemmuudesta äidin työnantajalle aiheutuvien kustannusten tasaamistyö on edelleen kesken. On pettymys, että asia ei ole mahtunut työmarkkinajärjestöjen eikä hallituksen pöydälle. Tänään olisi hyvä päivä kerätä lupaukset, että asia vihdoin hoidetaan yhteisvoimin ensi eduskuntakaudella.

Niin kauan kuin naisista aiheutuu työnantajille enemmän kustannuksia kuin miehistä, jatkuu naisten epätasa-arvoinen kohtelu työmarkkinoilla. Epäkohta aiheuttaa naisten syrjimistä mm. vaikeuttaen naisten etenemistä uralla ja lisäämällä naisten pätkätöitä. Nykyisessä järjestelmässä äitiydestä aiheutuu työnantajalle sitä enemmän kustannuksia, mitä parempi naisen palkka on. Ei ole tätä vuosisataa eikä viisasta voimavarojen käyttöä, että ylläpidämme järjestelmiä, jotka suosivat miesten palkkaamista.

On epäreilua, että äitien työnantajat kantavat vanhemmuuden kustannuksista suurimman taakan. Tällä hetkellä saamme lukea uutisia, joissa kerrotaan pk-yrittäjien joutuvan turvautumaan viime hädässä lainan ottoon työntekijän jäädessä äitiyslomalle. Tilanne on täysin kestämätön. Meillä ei ole varaa ylläpitää yrittäjyyden jarruja. Vanhemmuuden kustannukset syövät kovalla tavalla naisia palkkaavien ja naisvaltaisten alojen, kuten palvelu-, hoiva- ja hoitoalan yritysten kannattavuutta sekä kasvu- ja työllistämismahdollisuuksia. Tarvitsemme kipeästi joka yrityksen ja työpaikan.

Ei ole mitään hyväksyttävää syytä sille, miksi nimenomaan naisten työnantajien pitäisi kantaa suurin vastuu vanhempainvapaiden kustannuksista. Olen on useasti ehdottanut itsenäistä vanhempainvakuutusta, joka toisi selkeästi esiin sen, millaisia kustannuksia vanhempainetuuksista työnantajalle ja palkansaajalle tulee. Vakuutus mahdollistaisi vanhemmuuden kustannusten jakamisen, mutta myös rahoitusosuuksien muutoksen kuten valtiovallan osuuden vahvistamisen.

Mallia asiaan hyvä käydä katsomassa Ruotsista, jossa ongelma on jo aikaa sitten hoidettu. On tärkeä todeta, että vanhemmuuden kustannusten tasauksessa ei ole kyse uudesta kustannuksesta. Vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset maksetaan tällä hetkellä perhevapaita käyttävien äitien työnantajien pussista.

Seuraava hallituksen on otettava asia vihdoin tosissaan ja aloitettava vanhemmuuden vakuutusmallin valmistelu. Pidän välttämättömänä, että tuleva hallitus kannustaa myös työmarkkinajärjestöjä ottamaan vanhempainvakuutusmallin agendalleen. On vaikea löytää yhtään syytä, miksi työmarkkinakeskusjärjestöt eivät näin keskeisesti jäseniensä työmarkkina-asemaan vaikuttavaan asiaan tarttuisi.

On rehellisesti sanottava ääneen, että isävapaiden pidentäminen ei poista äitiydestä aiheutuvia kustannuksia. On ilahduttavaa, että tasa-arvo asiat ovat nousseet vahvasti poliittisiin puheisiin ja että asiaa on selvitetty. Pelkkä retoriikka ja tasa-arvotorailu ei kuitenkaan riitä. Selvittelyt on nyt selvitelty – puheiden rinnalle tarvitaan todellisia tekoja.

Työelämässä tarvitaan naiset ja miehet. Vanhemmuudessa isät ja äidit. Tätä tavoitetta pitää edistää kaikessa päätöksenteossa niin hallituksen, työmarkkinajärjestöjen kuin esimiesten kaikilla työpaikoilla.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja
www.sarisarkomaa.fi

 

 

Sote-lakia ei tällä eduskuntakaudella ole enää mahdollista säätää. Se tuli täysin selväksi, kun luki perustuslakivaliokunnan lausunnon puolueiden puheenjohtajien "tilaustyönä" eduskunnassa pika-aikataululla tehdystä sote-esityksestä. Lausunnossa todetaan, että uusi malli on perustuslain mukaan parempi, kuin hallituksen esitys mutta ei vielä riittävä. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan kanssa olen samaa mieltä, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan tekemämme työ antoi hyviä eväitä jatkotyöhön. Sote otti kuperkeikan eteenpäin.

Pidän välttämättömänä, että sote-asian valmistelua jatketaan vahvasti ja vakaasti virkamiespohjalta. Työtä on jatkettava vaaleista piittaamatta. Nyt on puolueiden puheenjohtajien viisasta ja välttämätöntä linjata, että työ jatkuu perinteiseen tyyliin luisteluhiihdon sijaan. Koko Suomen on välttämätöntä saada vahva viesti, että uudistustyö jatkuu ja että aikalisästä huolimatta kiekko viedään maaliin koko joukkueen voimin. Huonoon ei ole varaa.

Prosessista on seuraavankin hallituksen ja ministereiden otettava opiksi. Lainsäädännön laatu on asia, josta ei ole lupa tinkiä. Pohdittava on, mikä on tulevaisuuden kunta, ettei kuntien roolin takia kaikki fiksut sote-mallit ole mahdottomia perustuslain kannalta. Pidän järkevänä vaihtoehtona, että sote-lain valmistelua jatketaan tavalla tai toisella parlamentaarisesti. Työ tehtävä huolella mutta ripeästi, niin, että uusi eduskunta saa ajoissa laadukkaan ja riittävät vaikutusarvioinnit sisältävän lakiesityksen käsiteltäväkseen. Valmisteluun on ehdottomasti otettava valtionosuusjärjestelmä sekä monikanavaisen sote- jäjestelmän uudistaminen. On sanomattakin selvää, että uudistuksen vaikeuskertoimet senkun kasvavat. On hyvä muistaa, että muut Pohjoismaat ovat kyenneet uudistamaan terveydenhuoltonsa niin se on Suomessakin nyt onnistuttava.

Sote-kevät on ollut vaiheikas. Ensin hallitus toi eduskunnalle sote- lakiesityksen, jossa tiedettiin varmasti olevan perustuslaillisia ongelmia. Perustuslakivaliokunta tyrmäsi esityksen ja suositteli lain palauttamista uudelleen valmisteluun ministeriöön ja hallitukselle.

Toiseksi puolueiden puheenjohtajat päättivät vastoin perustuslakivaliokunnan suositusta, että eduskunnan on tehtävä pika- aikataululla uusi malli. Sosiaali- ja terveysvaliokuntamme laitettiin puristuksiin puolueiden puheenjohtajien päättämien reunaehtojen – neljän pointin -väliin.

Puheenjohtajien linjaukset mahdollistivat käytännössä vain yksiportaisen kuntayhtymämallin jatkovalmistelun. Vaade oli, että sote-laki on ehdittävä säätää tällä eduskuntakaudella. Tämä tarkoitti lähes sietämättömän kireää aikataulua. Käytännössä aikaa jäi muutama päivä tehdä vielä ainakin kerran uusi sote -malli perustuslakivaliokunnalle uudelleen arvioitavaksi. Menettelytapa oli varsin poikkeuksellinen. Tämä työ ei kuitenkaan mennyt hukkaan - päin vastoin.

Nyt kolmas kerta toden sanokoon. Viimeistään nyt on lähdettävä viemään eteenpäin sote-mallin jatkovalmistelua ja rahoitusta rintarinnan. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat ihmisten arjen kannalta aivan olennaisia ja uudistus välttämätön. Suomessa terveyskeskusjonoissa viikkotolkulla odottavat lapsiperheet, eläkeläiset ja työttömät ovat irvikuva tasa- arvoisesta terveyspolitiikasta.

Selvää on, että sote- uudistuksen tavoitteita, niin sisällöllisiä kuin taloudellisia, ei saavuteta ilman kannustavaa rahoitusratkaisua. On välttämättömänä, että osana rahoitusratkaisua päätetään rahoitusmallista, jossa julkinen raha seuraa ihmisten valintoja. Uusi rahoitusmalli tarvitaan erityisesti perusterveydenhuoltoon -ja hoivapalveluihin keinoksi vahvistaa perustason palveluja, niiden laatua, ihmisten valinnanvapautta ja kustannustehokkuutta. Uudistus on tehtävä niin, että palveluja tarvitseva ihminen on keskiössä.

Ruotsin raha seuraa potilasta – mallin pihjalta on tehtävä vieläkin toimivampi Suomen peruspalvelut paremmaksi – malli. Lisäkannusteita löytyy mm. julkisista laaturekistereistä, läpinäkyvistä palveluiden tuotantokustannuksista ja monituottajamallin käytön vauhdittamisesta esimerkiksi palvelualoitteen käyttöönotosta. Parhaita käytäntöjä ei voida vertailla, jos kustannus- ja laatutiedot eivät ole läpinäkyviä ja avoimia. Tämä on jo tehty Ruotsissa, nyt se on tehtävä Suomessa.

 

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

www.sarisarkomaa.fi

Hallituksen päätös tuoda perustuslakiongelmia omaava sote- lakiesitys eduskuntaan on johtanut entistä kimurampiin sote-solmuihin. Perustuslakivaliokunta tyrmäsi odotetusti parlamentaarisen työryhmän ja hallituksen yhdessä sommitteleman sote-lakiesityksen. Perustuslakivaliokunta suositteli lakiesityksen palauttamista hallitukselle uuteen valmisteluun. Tämä olisi ollut asian mittakaava huomioiden perusteltua. Puolueiden puheenjohtajat päättivät kuitenkin yhdessä toisin ja heittivät vuosia erilaisissa valmistelukokoonpanoissa pyörineen sote-pallon meille sosiaali - ja terveysvaliokuntaan.

Sosiaali - ja terveysvaliokuntamme laitettiin puristuksiin puolueiden puheenjohtajien päättämien reunaehtojen - neljän pointin -väliin. Puheenjohtajien linjaukset mahdollistivat käytännössä vain yksiportaisen kuntayhtymämallin jatkovalmistelun. Vaade oli, että sote-laki on ehdittävä säätää tällä eduskuntakaudella. Tämä tarkoitti lähes sietämättömän kireää aikataulua. Käytännössä aikaa jäi muutama päivä tehdä vielä ainakin kerran uusi sote- malli perustuslakivaliokunnalle uudelleen arvioitavaksi. Tällaisella aikataululla käskytetyn työn ei voi väittää vastaavan laadukasta lainvalmistelua. Yksi asiassa sotessa on kuitenkin täysin selvää: opiksi on tästä seuraavan hallituksen pakko ottaa.

Nyt lakiesitys on perustuslakivaliokunnassa ja samaan aikaan me sosiaali - ja terveysvaliokunnassa kuulemme asiantuntijoita ja työstämme lakiesityksestä mietintöä. Peruslakivaliokunta voi vielä tyrmätä esityksen. Jotta sote-laki ehdittäisiin säätää tällä eduskuntakaudella, on perustuslakivaliokunnan lausunnon ja sosiaali - ja terveysvaliokuntamme mietinnön oltava valmis tällä viikolla. Pakko sanoa, että valmistelun vauhti on huimaa ja hutiloinnin vaara on suuri. Työtä tehdään sote- uudistuksen valmistumiseksi tietenkin siksi, että onnistuisimme turvaamaan vaikuttavat ja tasavertaiset sosiaali - ja terveydenhuollon palvelut. Siksi, että vuosien valmistelu työn päätteeksi päästäisiin päätökseen. Epävarmuus terveydenhuollon kentässä syö vauhdilla kaikkien voimavaroja. Huonoon uudistukseen ei ole kuitenkaan varaa.

Selvää on ja pakko sanoa ääneen, että sote- uudistuksen tavoitteita, niin sisällöllisiä kuin taloudellisia, ei saavuteta ilman kannustavaa rahoitusratkaisua. Itsessään uusimmassa sote- mallissa, yksiportaisessa kuntayhtymämallissa, ei riittäviä kannusteita ole. On välttämättömänä, että seuraavana askeleena päätetään rahoitusmallista, jossa julkinen raha seuraa ihmisten valintoja. Uusi rahoitusmalli tarvitaan erityisesti perusterveydenhuoltoon -ja hoivapalveluihin keinoksi vahvistaa perustason palveluja, niiden laatua, ihmisten valinnanvapautta ja kustannustehokkuutta. Uudistus on tehtävä niin, että palveluja tarvitseva ihminen on keskiössä.

Vierailin johtamani eduskunnan valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston kanssa keväällä 2012 Ruotsissa raha seuraa potilasta - malliin tutustumassa ja eri tahojen näkemyksiä uudistuksen vaikutuksista kuulemassa. Ruotsissa puolueet ovat laajalla rintamalla uudistuksen takana. Ehdotin kansanedustaja Anne-Mari Virolaisen kanssa (HS 16.6.2012), että sote-uudistusta valmistelevan työryhmän pitäisi ottaa selvitykseen Ruotsin lainsäädäntöjen soveltaminen. Viimeistään nyt on tähän ehdotukseen tartuttava. Ruotsin raha seuraa potilasta - mallista on tehtävä Suomen peruspalvelut paremmaksi - malli.

Ruotsissa ns. Vård val ja Fritt val - uudistuksien ansiosta reilu 90 prosenttia ihmisistä pääsee perusterveydenhuollossa lääkärille viikon sisällä. Suomessa terveyskeskusjonoissa viikkotolkulla odottavat lapsiperheet, eläkeläiset ja työttömät ovat irvikuva tasa- arvoisesta terveyspolitiikasta. Ideologiset syyt vastustaa valinnanvapautta on heitettävä roskakoriin.

Sote- lain loppukiidossa on sosiaali- ja terveysvaliokunnassa erityisesti katsottava, miten lakiin saadaan leivottua sisään kannusteita, jotka perustuslakivaliokunnan tyrmäämässä hallituksen esityksessä olivat vajavaisia. Eduskunnan valtiovarain- ja talousvaliokunnat ovat yksimielisesti antamissaan lausunnoissa varoittaneet sote- esityksen puutteellisista "draivereista" ja vedonneet niiden lisäämisen puolesta sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. Näitä näkemyksiä ei ole varaa sivuuttaa. Kokoomus on näiden asioiden puolesta. Parlamentaarisen työn haastava puoli on, että kaikki muutokset tehdään yksimielisesti.

Kannusteita löytyy mm. julkisista laaturekistereistä, läpinäkyvistä palveluiden tuotantokustannuksista ja monituottajamallin käytön vauhdittamisesta esimerkiksi palvelualoitteen käyttöönotosta. Parhaita käytäntöjä ei voida vertailla, jos kustannus- ja laatutiedot eivät ole läpinäkyviä ja avoimia. Tämä on jo tehty Ruotsissa, nyt se on tehtävä Suomessa.

Koko uudistuksen ratkaisevat ihmiset, jotka palvelut tekevät. Uudistuksen A ja O on saada myös sosiaali - ja terveydenhuollon moniammatillinen johtaminen kuntoon.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja
www.sarisarkomaa.fi

Ministeri Huovisen johdolla ollaan säätämässä kaavamaisesti vanhusten laitoshoidon mitoituksesta. Nyt ei pitäisi virittää vanhaa kiistaa, vaan on yhteistyössä huolella pohdittava, miten parhaiten edistämme vanhuspalvelulain toteutumista. Kyse on palveluiden laadusta ja voimavarojen kohdentamisesta ympärivuorokautisessa hoidossa, palveluasumisessa ja kotona. Kokoomus haluaa laittaa myös vanhusten monin tavoin kehittämistä kaipaavat kotipalvelut kuntoon eikä jumiutua mitoituskiistelyyn.

Huovisen lausunnolle laittama aie säätää henkilöstön minimimitoituksesta on vaarassa jarruttaa meneillään olevaa hyvää kehitystä. Kahta asiakasta kohden pitää suositusten mukaan olla yksi hoitaja eli mitoituksen tulee olla minimissään 0,5. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) selvityksen mukaan puolet yksiköistä ylittää jo 0,6:n ja viidennes 0,7 mitoituksen. Vanhuspalvelulaki on siis parantanut mitoitustilannetta, vaikka työtä on vielä tauotta tehtävänä.

Minimimitoituksesta on vaarana tulla maksimi, kun säästöpaineissa olevat yksiköt saavat " luvan kanssa" pudottaa mitoituksen vaadittavaan minimiin. Lisäksi vain henkilöstömäärän keskittymällä on vaara, että ohitetaan koulutetun henkilöstön osaaminen ja hoidon kokonaisvaltainen arvio. Ihmisten yksilöllinen palveluntarve ja toimintakyky sekä niissä tapahtuvat muutokset edellyttävät sopeutuvaa henkilöstömitoitusta. Sinänsä hyvää tarkoittava esitys voi vaarassa katkaista hyvän kehityksen.

Henkilöstöä pitää olla riittävästi mutta määrä on arvioitava hoidon tarpeen ja tukipalveluiden perusteella eikä mekaanisella kaavalla. Ikääntyneiden vointi voi vaihtua ja henkilökuntaa on oltava sen mukaan. Hoitohenkilöstön määrätarpeeseen vaikuttavat ennen kaikkea vanhusten toimintakyky ja henkilökunnan ammattitaito sekä moni muu asia, kuten käytössä olevat tukipalvelut.

Kannatan Tehyn näkemystä siitä, että valtioneuvoston asetuksen sijaan tarvitaan valtakunnallinen hoitoisuusmittari, jonka avulla henkilöstömitoitus voitaisiin määritellä. Lisäksi tarvitaan valtakunnallisesti yhtenäinen tapa laskea hoitotyön henkilöstömitoitus ja kokonaishenkilöstömitoitus.

Ihmiset ovat erilaisia ja ikääntyneiden toimintakyky sekä palveluntarve yksilöllisiä. Siksi tarvitsemme riittävästi henkilöstöä ja erilaisia vaihtoehtoja: kotihoitoa, omaishoitoa, palveluasumista ja laitoshoitoa. Tavoite on, että ihmiset voivat elää kaiken ikäisenä turvallista ja omanäköistä elämää.

 

Sari Sarkomaa
kansanedustaja (kok)
röntgenhoitaja,
terveydenhuollon maisteri
www.sarisarkomaa.fi

Joulun alla eduskunnassa hyväksyimme tämän vuoden budjetin. Samalla täyttyi lupaus valtionosuudesta uudelle lastensairaalalle. Eduskunta hyväksyi vuonna 2012 lausuman, jossa edellytimme, että valtiovalta lähtee mukaan rahoittamaan uutta lastensairaalaa.

Moni on kysynyt, miksi lastensairaala sai valtion erityisrahaa ja toisaalta miksi se ei ollut itsestäänselvyys. Hyvä on ensin todeta, että lain mukaan kunnat ja kuntayhtymät vastaavat julkisen terveydenhuollon järjestämisestä ja rahoittamisesta. Tämän tehtävän hoitamiseksi ne saavat valtionosuutta. Kuntien vastuulla on huolehtia rahojen käytöstä niin, että tarvittavat tilat ovat kunnossa. Näin myös vastuu uuden lastensairaalan toteuttamisesta ja rahoituksesta kuuluu periaatteessa HUS:lle ja sen jäsenkunnille.

Maamme ainoa valtakunnallinen lastensairaala on 40-luvulla rakennettujen tilojensa osalta ajolähtötilanteessa. Tiloissa hoidetaan eri puolilta Suomea tulevia vakavasti sairaita lapsia. Tilan ahtauden takia vanhempien mahdollisuus olla läsnä lasten kanssa on usein rajoitettua. Se on raskasta lapsille ja perheille. Tämä vaikuttaa lasten toipumiseen ja kehitykseen.

Kuvaava esimerkki tilojen räikeistä puutteista on sen epäinhimillisen ahtaat keskosten hoitotilat. Tilojen ahtauden takia vanhempien läsnäoloa joudutaan jatkuvasti rajoittamaan. Vanhempien läheisyys on tärkeää keskosten toipumisen kannalta. Vanhempien mahdollisuus yöpyä lapsen luona tuo esimerkiksi pitkiä aikoja sairaalassa viettävälle syöpäpotilaalle turvaa. Sairaalla lapsella tulee olla oikeus vanhempiensa läsnäoloon.

Vuonna 2012 vein johtamani eduskunnan valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston vierailulle Lastenklinikalle, jotta kaikki näkisivät valtion osallistumisen tarpeellisuuden. Käynnillä tutustuimme korkeatasoiseen hoitoon ja motivoituneeseen henkilöstöön, joka joutui tekemään vaativaa työtään kosteusvarioituneissa ja ahtaissa aikansaeläneissä tiloissa. Viimeistään silloin kaikki vakuuttuivat valtiovallan osuuden välttämättömyydestä.

Yksityisillä lahjoitusvaroilla on jo kerätty 30 miljoonaa euroa, mikä on ollut upea ponnistus. Mukana on ollut yrityksiä ja yksityisiä tahoja. Lastensairaala on saanut aikaan mitä moninaisempia kampanjoita rahan keräämiseksi ja hyvän tekemiseksi. Ilman suomalaisten yhteisponnistusta ei uusi lastensairaala olisi nyt rakenteilla.

Tavoitteena on maailman huippuluokan lastensairaala, joka palvelee pääkaupunkiseutua ja koko Suomea pitkälle tulevaisuuteen. Uudessa sairaalassa myös sairailla lapsilla on mahdollisuus vanhempien läsnäoloon. Sairaalaan tietoturva ja -­tekniikka on päivitetty tälle vuosituhannelle. Tulevaisuudessa lapsi voi ottaa videoyhteyden lähimmäisiinsä tai vaikka kouluun. Rakennukseen tulee myös leikkitiloja ja sairaalakoulu. Yhteys normaaliin elämään on merkittävä osa paranemista. Uusi rakennus on myös energiatehokas ja ympäristöystävällinen.

Uuden lastensairaalan poikkeuksellinen matka rahoituksesta rakentamisen aloittamiseen on ollut vaiheikas. Uusi lastensairaala tukiyhdistys 2017 ry sekä lukemattomat muut vapaaehtoiset toimijat ovat tehneet unelmasta mahdollisen. Ilman heitä emme olisi tässä tänään. Uuden lastensairaalan työt on aloitettu ja valmista on tarkoitus olla Suomen juhlavuonna 2017. Mikä olisikaan parempi lahja pian sata vuotta täyttävältä isänmaaltamme tuleville sukupolville, kuin uusi lastensairaala.

 

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston pj.

www.sarisarkomaa.fi

Tammikuisilla opettajien Educa –messuilla saa vahvan päivityksen koulumaailman asioista. Iso huoli on lukioiden ja erikoislukioiden tulevaisuudesta. Ammatillisen koulutuksen vähenevät lähiopetustunnit puhututtivat myös. Myönteistä palautetta tuli sitkeästä työstä, jolla oppivelvollisuuden keinotekoinen pidentäminen saatiin kuopattua. Ja niukat lisävoimavarat suunnattua perusopetukseen ja räätälöityyn tukeen nuorille.

Minulla oli ilo opetushallituksen johtokunnan puheenjohtajana puhua perusopetuksen uudistamisesta sekä vanhempien ja koulun yhteistyöstä, jolla tuetaan lasten oppimista, kasvua ja koulunkäyntiä. Siksi vanhempien ja opettajien yhteistyö on lapsen etu. Vanhemmilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja hyvinvoinnista. Tätä vastuuta koulu täydentää.

Koulun näkökulmasta kiinnostavaa on, miten oppilaiden vanhemmat kokevat kodin ja koulun yhteistyön. Onko se välttämätön paha, vihonviimeinen wilmaviestipommitus vai tärkeä tuki kasvatustyössä? Kodin ja koulun yhteistyöhön voi liittyä vahvaa yleistämistä. Mielikuviin ja stereotypioihin ei pidä jäädä kiinni, vaan niitä tulee rohkeasti purkaa. Vanhempainliiton Vanhempien Barometri 2013 –kyselyssä korostui se, että vanhemmat kokivat olevansa tervetulleita lapsen kouluun mutta yhteistyössä vanhemmat näkivät myös paljon kehitettävää.

Uudet opetushallituksen johdolla valmistellut perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet otetaan käyttöön ensi vuonna. Niiden valmistelussa kuultiin tarkkaan opettajien ääntä. Myös koulutuskentältä tulleessa palautteessa toivottiin, että vanhempien ja koulun yhteistyön toteuttamistavat määriteltäisiin nykyistä selkeämmin. Erityisesti esille nousi huoli yhteistyön haasteista ja mittavasti vaihtelevista käytännöistä. Uusissa perusteissa yhteistyötä onkin kirkastettu, jotta se tukisi opettajien työtä ja vanhempien roolia. Olennaista on, että pelisäännöt ovat selvät kaikille –oppilaita unohtamatta.

Koskaan ei voi liikaa korostaa sitä, että koulussa on oltava yhteisesti sovitut viestintätavat, joita noudatetaan. Kodin ja koulun yhteistyö on opettajille työtehtävä, jota opettajat hoitavat työajallaan. Maailman parhaat opettajat ansaitsevat myös parhaat rehtorit. Rehtori on avainasemassa siinä, millainen kodin ja koulun yhteistyön merkitys on ja miten se toteutuu koulussa.

Sujuvalla yhteistyöllä on iso merkitys koko kouluyhteisön toimintaan ja erityisesti lapsen oppimiseen sekä hyvinvointiin. Ajatukset ja palaute kodin ja koulun yhteistyön kehittämisestä on tervetullutta.

Lasten lukutaito on huolestuttavasti laskenut ja toimia tarvitaan koulun lisäksi kodeissa. Kotona lukemisella on aivan erityinen merkitys lasten kiinnostukseen lukemista kohtaan. Tarvetta on meidän vanhempien lukutalkoisiin. Lapsen läheisten aikuisten merkitys oppimiselle ja hyvinvoinnille on mittava. Kun lapselle on kotona luettu, tulee kirjasta ystävä, joka seuraa läpi elämän.

Kouluruokailu on toinen esimerkki. Vanhempien päävastuulla on sanoa, lapsille, miksi kouluruoka viisasta syödä ja pitää syödä joka päivä. Nälkäinen lapsi ei opi. Meidän vanhempien ryhtiliike onko tarpeen, kun tiedämme, että vain noin puolet yläkoululaisista syö kouluruuan joka päivä.

Tärkein viesti Educa-messuilta oli, että koulutus on palautettava politiikan ykkösagendalle eikä opetuksesta ole enää varaa leikata. Opetusta on uudistettava niin, että jokainen lapsi saa olla parhaimmillaan ja että kaikki nuoret jatkavat opintoja peruskoulun jälkeen. Opettajalle on annettava mahdollisuudet olla opettaja ja aikaa jokaiselle oppilaalle. Tiukassa taloustilanteessa tämä on haastava tehtävä mutta siinä on pakko onnistua.

Järjestän eduskunnan Pikkuparlamentin kansalaisinfossa avoimen Sivistysparlamentti-keskustelutilaisuuden 23. maaliskuuta klo 14-15.30. Lämpimästi tervetuloa mukaan vaihtamaan ajatuksia koulutuksesta ja opetuksesta.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaoston jäsen
Opetushallituksen johtokunnan pj
www.sarisarkomaa.fi