Eduskunnan puhemiehelle
Suomalaisessa koulutusjärjestelmässä esiopetuksesta ja kuusivuotiaiden lasten asemasta käytävällä keskustelulla on todella pitkä ja monivaiheinen historia. Keskustelua käytiin jo 1940-luvulla, ja 1960—1970-luvun lähes kaikissa koulutusta kehittävissä työryhmissä ja komiteoissa kuusivuotiaiden lasten asema oli vahvasti esillä. Ensimmäiset viralliset kuusivuotiaiden lasten esiopetusta koskevat kokeilut aloitettiin jo vuonna 1966. Laki koulujärjestelmän perusteista vuodelta 1968 totesi, että "kunnan koululaitokseen voi kuulua myös lastentarha tai sitä vastaava esiluokka".
Monet kansainväliset tutkimukset osoittavat laadukkaan pedagogisen varhaiskasvatuksen merkitys lapsen oppimispolulle ja suotuiselle kehitykselle. Apulaisprofessori Venla Bernelius luovutti selvityksen koulutuksellisesta tasa-arvosta ja alueellisesta ja sosiaalisesta eriytymisestä juuri opetusministeri Saramolle. Selvityksessä todettiin, että sosioekonomisen taustan merkitys on korostunut entisestään lasten oppimistuloksissa viime vuosina ja nämä erot ovat havaittavissa jo varhaiskasvatuksessa.
Suomessa varhaiskasvatuksen kehittämisen merkittäviä askeleita on toimialan siirtäminen opetushallintoon, ja näin on vahvistettu kasvatus- ja koulutuspoliittista kehittämistyötä. Toisaalta varhaiskasvatuslain määritelmä pedagogisesta varhaiskasvatuksesta on edelleen puutteellinen.
Kuusivuotiaita lapsia koskeva esiopetus tuli voimaan vaiheittain vuonna 2000 ja muuttui kuntien järjestämisvelvollisuudeksi seuraavana vuonna. Esiopetus säädettiin velvoittavaksi vuoden 2015 elokuusta alkaen, mutta tässä ei kuitenkaan ole kysymys oppivelvollisuudesta.
Tällä hetkellä kuusivuotiaiden lasten osallistuminen esiopetukseen toteutuu lähes sataprosenttisesti. Esiopetus toteutetaan pääasiassa päiväkodeissa, jolloin suurin osa lapsista osallistuu sekä ennen sitä että sen jälkeen päiväkodin pedagogiseen varhaiskasvatukseen.
Kuntaliitto toteutti syksyllä 2019 selvityksen Esi- ja alkuopetuksen yhteistyökäytänteistä Manner-Suomen kunnissa. Selvitysten vastaajat totesivat, että suurin osa esiopetuksesta tapahtuu peruskoulujen yhteydessä. Näin ei kuitenkaan ole. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2019 vain reilut 10 prosenttia esiopetuksesta tapahtuu kouluissa. Päiväkodeissa toteutuu suurin osa esiopetuksesta, jolloin siitä vastaavat ja sitä toteuttavat pääsääntöisesti alle kouluikäisten lasten opetukseen erikoistuneet varhaiskasvatuksen opettajat.
Suomessa kolmevuotiaiden lasten osallistuminen päiväkodin varhaiskasvatukseen on alhaisempi kuin muissa Pohjoismaissa. Osallistumisen lisäämiseksi on toteutettu viisivuotiaiden lasten maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeilu, joka päättyy elokuussa. Tämän jatkoksi ollaan käynnistämässä kaksivuotista esiopetuskokeilua, joka käynnistyy tämän vuoden elokuussa. Esiopetuksen kokeiluopetussuunnitelmassa halutaan korostaa varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa, pienten lasten leikkiä ja lasten mielenkiinnosta lähtevää toimintaa. Näiden huomioiminen varhaiskasvatuksessa ovat keskeisiä pienten lasten oppimiseen ja oppimisen motivaatioon vaikuttavia tekijöitä.
Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmassa 2019—2024 todetaan, että "Parannetaan varhaista perustaitojen oppimista muodostamalla esiopetuksesta ja perusopetuksen kahdesta ensimmäisestä vuosiluokasta nykyistä yhtenäisempi kokonaisuus. Siirtyminen eteenpäin tapahtuu joustavasti siinä vaiheessa, kun perustaidot ovat riittävän hyvin hallussa." Tästä on puhuttu myös ns. pienten lasten kouluna.
Esiopetuksen opettajan kelpoisuutena on joko varhaiskasvatuksen opettajan kelpoisuus tai luokanopettajan kelpoisuus, alkuopetuksessa vain luokanopettaja. Joustavaan esi- ja alkuopetusmallissa 6—8-vuotiaita lapsia on kelpoinen opettamaan tämän hetken säädösten mukaan ainoastaan luokanopettaja.
Tämä herättää kysymyksen siitä, miten varmistetaan varhaispedagogiikan ja esiopetussuunnitelman toteutuminen esiopetusikäisillä lapsilla ja miten varmistetaan se, ettei ajauduta oppivelvollisuuden alentamiseen tai varhennettuun alkuopetukseen. Miten sovitetaan yhteen perusopetuksen säädelty oppimistavoitteellinen tuntikehys esiopetuksen kokonaisvaltaiseen leikkiin perustuvaan toimintaan. Miten lasten osallistuminen esiopetuksen jälkeiseen varhaiskasvatukseen varmistetaan?
Esi- ja alkuopetuksen yhteistyön kehittämisen perusteena ei saa olla säästötoimi, jolla nopeutetaan koulupolkua. Hallituksen tavoite on erikoinen tässä vaiheessa, kun oppivelvollisuutta ollaan pidentämässä, huolimatta siitä, että monet asiantuntijat ja tutkijat toteavat panostuksen varhaisiin vuosiin ja varhaispedagogiikkaan olevan vaikuttavinta.
Parhaillaan on paljon erilaisia joustavan esi- ja alkuopetuksen järjestelyitä, joiden toimintaa ei ole selvitetty ja arvioitu. Esiopetusikäisiä on esimerkiksi yhdysluokissa ilman varhaispedagogista osaamista ja leikin mahdollistavaa oppimisympäristöä. Ponsiosa
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Millaista selvitys- ja arviointityötä hallitus aikoo tehdä ennen esi- ja alkuopetuksen tiiviimmän kokonaisuuden toteuttamista ja onko hallitus arvioinut, päästäisiinkö samoihin tavoitteisiin varhaisten perustaitojen parantamisessa kehittämällä pedagogisen varhaiskasvatuksen laatua ja varhaistamalla, että jokaisella vähintään yli kolmivuotiaana lapsella on selkeä oikeus päiväkodin pedagogiseen toimintaan?
Helsingissä 24.5.2021
Sari Sarkomaa kok