Verkkouutiset 11.10.2013
Kokoomuksen kansanedustajat Sari Sarkomaa ja Lenita Toivakka esittävät, miten sosiaali- ja terveydenhuoltoa tulisi kehittää eteenpäin Ruotsin ja THL:n mallien pohjalta.
Suomen terveydenhuollon suurimmat ongelmat ovat pitkät hoitojonot terveyskeskuksiin ja terveyserojen kasvu. Suomalaiset joutuvat odottamaan perusterveydenhuollossa lääkärille pääsyä viikkoja.
– Meillä ei ole varaa heittää raha seuraa potilasta -mallia roskiin. Terveysasemien jonoissa odottaville, kuten eläkeläisille, lapsiperheille ja työttömille ei ole olennaisinta kuka palvelut tuottaa vaan se, että hoitoa ja apua saa tasa-arvoisesti ja oikea-aikaisesti, kokoomuksen kansanedustajat Lenita Toivakka ja Sari Sarkomaa painottavat.
Viime viikolla Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL) esitteli oman mallinsa, johon oli kokoomuksessa vallalla olevan ajatuksen lailla poimittu Ruotsin mallin parhaita käytäntöjä nykymalliimme.
– Pidämme mallia mainiona työversiona. Selvää on, että sitä pitää työstää vielä monin tavoin, Sarkomaa ja Toivakka toteavat.
Heidän mielestään THL:n mallissa on hyvää se, että kansalainen voisi vapaasti valita julkisen tai yksityisen palveluntuottajan välillä perusterveydenhuollossa ja palveluntuottajat olisivat yhdenvertaisia aivan kuten Ruotsissa.
Lisäksi kannatettavia osia ovat järjestäjätahon vahvistamistavoite ja ammattilaisten työjaon parantaminen terveydenhuollon tuotannossa.
– Terveydenhuollon eri ammattilaisten osaaminen on olennaista saada parhaaseen käyttöön. Hyviä esimerkkejä ovat fysioterapeuttien suoravastaanotot.
Työterveys mallin ulkopuolelle
Ruotsin eikä THL:n malli ole sellaisenaan siirrettävissä käytäntöön Suomessa. Erityisesti rahoitusasiat vaativat Sarkomaan ja Toivakan mielestä jatkotyöstämistä.
Ruotsissa ei ole Suomen kaltaista työterveyshuoltoa eikä sairausvakuutuskorvausjärjestelmää yksityisestä hoidosta.
– Työterveyshuolto on toimiva osa terveydenhuoltoamme. Sen laatua on hyvä kehittää, mutta jättäisimme työterveyshuollon raha seuraa potilasta -mallin ulkopuolelle. Kun kehitämme järjestelmää, on syytä kuitenkin arvioida koko terveydenhuollon kokonaisuutta.
Sairasvakuutuskorvaukset ovat tuoneet terveydenhuoltoon kustannustehokkuutta ja valinnanvapautta.
– Korvaukset kannustavat ihmisiä osallistumaan terveydenhuollon rahoitukseen. Sairausvakuutuskorvauksen säilyttäminen on tärkeää siksi, sillä sitä maksetaan muistakin kuin perusterveydenhuollon palveluista.
Esimerkiksi eniten korvauksia maksetaan gynekologikäynneistä. Kokonaisuutta arvioitaessa on mietittävä, mitä sairausvakuutuskorvauksen piirissä jatkossa olisi.
Osaoptimointi jäisi ongelmaksi
Ruotsin mallin mukainen rahoitusmalli ei korjaisi sellaisenaan sitä, että toinen taho maksaa sairausvakuutuskorvauksen ja toinen hoidon, esimerkiksi erikoissairaanhoidon leikkauksissa.
– Rahoituksen osalta olisi lisäksi ratkaistava, millaisia asiakasmaksuja uudessa mallissa on. Pohdittavaa siis löytyy ja osaoptimoinnin mahdollisuudet on perattava.
Raha seuraa potilasta -mallin käyttöönotto edellyttää, että valtakunnan tasolla määritellään ne perusterveydenhuollon palvelut, jotka malliin sisällytetään. Palveluita voisivat tuottaa julkinen, yksityinen ja kolmas sektori, ja ne saisivat palveluista samoin perustein korvauksen. Valinta olisi aina potilaan.
Suunterveydenhuolto on Toivakan ja Sarkomaan mielestä tärkeä osa perusterveydenhuoltoa ja sen tilanne on myös arvioitava samoilla periaatteilla.
Sarkomaa ja Toivakka ovat ehdottaneet, että pian työnsä aloittava laaja-alainen terveydenhuollon rahoitusryhmä ottaisi Ruotsin raha seuraa potilasta -mallin työstämisen Suomen perusterveydenhuoltoon sopivaksi agendalleen.
– Tästä on saatava tarkat kirjaukset työryhmän toimeksiantoon.
Suomen raha seuraa potilasta -mallia voisi pilotoida perusterveydenhuollossa ensin esimerkiksi metropolialueella ja muuallakin, missä halukkuutta löytyy.
– Tavoitteena tulee kuitenkin olla mallin vakinaistaminen koko maahan, mihin Ruotsissakin onnistuneen kokeilun pohjalta päädyttiin.