Siirry sisältöön

Mikä ihmeen valinnanvapaus?

Osana sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) uudistamista hallitus on sopinut valinnanvapauslain säätämisestä. Valinnanvapauden laajentamisen ydintavoitteena on vahvistaa peruspalveluja ja turvata oikea-aikainen sekä tasa-arvoinen pääsy verovaroin järjestettyihin palveluihin. On sovittu, että valinnanvapaus on pääsääntö peruspalveluissa ja käytössä soveltuvin osin myös erityispalveluissa. Kokoomus on ollut aloitteellinen valinnanvapauden edistämisessä. Ehdotin raha seuraa ihmistä -mallia ensimmäistä kertaa kesällä 2012.

Hallituksen asettama selvityshenkilöryhmä on parhaillaan valmistelemassa valinnanvapausmalleja ja monikanavarahoituksen yksinkertaistamista. Väliraportin on määrä olla valmis maalikuussa ja lopulliset ehdotukset toukokuussa.

Valinnanvapauslailla halutaan muutos nykytilaan, jossa merkittävä osa väestöstä – kuten työttömät, lapsiperheet ja eläkeläiset – jonottavat perusterveydenhuoltoon. Kohtuuttomia ja eriarvoistavia jonoja on myös moniin sosiaalipalveluihin. Työssäkäyvät voivat käyttää työterveyshuoltoa ja tietenkin jonoista pääsee ostamalla yksityispalveluja tai vakuutus. Eriarvoiset mahdollisuudet ja pitkät jonot ovat merkittävä syy hyvinvointi- ja terveyseroihin. Siksi valinnanvapauden laajentaminen on täsmätoimi edistää terveyden ja hyvinvoinnin tasa-arvoa.

Valinnanvapauslainsäädännöllä vahvistetaan julkisin varoin rahoitettujen palveluiden saatavuutta, laatua ja monituottajuutta ottamalla mukaan kaikki voimavarat – julkinen, yritykset ja järjestöt, tietenkin valtiovallan asettamien tiukin kriteerein.

Valinnanvapauslain säätäminen tarkoittaa sitä, että julkinen valta määrittelee valinnan vapauden piirissä olevat palvelut, korvauksen palvelun tuottajalle, ehdot ja laatukriteerit, joita noudattavat – voivat toimia tasavertaisesti palveluntuottajana. Valinnan tekee palvelun tarvitsija ja veroraha seuraa käyttäjän valinnan mukana. Palvelun käyttäjän asiakasmaksut ovat samat riippumatta palveluntuottajasta. Palvelun tuottajat eivät voi valita asiakkaitaan. Palveluntarjoajille on luotava lakisääteinen raportointivelvollisuus ja vaatimus palvelun laadun sekä muiden toimintatietojen läpinäkyvyydestä. Vastuu palveluiden järjestämisestä on vahvasti julkisella vallalla eli sote-alueilla ja valtiolla.

Ihmisten valinnan mahdollisuuksia tuetaan yhtenäisillä laatukriteereillä ja valintaa tukevalle julkisella tiedolla. Nykyisen ihmisten pompottelun sijaan on tarkoitus luoda yhtenäiset hoitoketjut ja integroida potilasohjaus osaksi kaikkia sote-palveluja sitä tarvitseville.

Kun ihmiselle palvelun hinta on sama riippumatta kuka palvelun tuottaa, muodostuu kilpailutekijäksi hinnan sijaan laatu ja hoitoon pääsy. Ihmisen oma valinta on inhimillinen ja ketterä tapa vauhdittaa uudistumista ja parempia ihmisiä lähellä olevia palveluja. Valinnanvapaus ja raha seuraa ihmistä -malli on myös tapa vahvistaa lähipalveluja ja lisätä palveluiden saatavuutta sinne, missä on kysyntää eli lähelle ihmistä.

Tuottajien hyväksymismenettely tulee toteuttaa niin, että se rohkaisee esimerkiksi mikro- ja pk-yrityksiä perustamaan kevyitä tuotantoyksiköitä pienille paikkakunnille.

Valinnanvapauslainsäädäntö on mahdollisuus korvata raskas kilpailutusmenettely, kun valtiovallan asettamat kriteerit täyttävä toimija voi listautua palvelun tuottajaksi. Valinnanvapaus on mittava mahdollisuus esimerkiksi vanhusten ja vammaisten palveluiden kehittämisessä. Näin kilpaillaan hinnan sijaan laadulla ja lopullisen valinnan tekee ihminen eikä järjestelmä.

Palveluiden tarjoajien kriteerit on oltava sellaiset, ettei vaadita välttämättä isoja investointeja tuottajalta, ja sellaiset, että yhden henkilön yritys, toimiva järjestö, julkinen osaaminen tai erilaisten hoivaideoiden luomiseen keskittyvällä erikoistuneelle hoivayritykselle sekä uudet toimijat pääsevät tasaveroisesti mukaan.

Valinnanvapaus on säädettävä koko maan kattavaksi eikä sote-alueista saa tehdä raja-aitoja. Ratkaisevaa on, että valinnanvapauslainsäädäntö ja sen osana säädetty rahoitus kannustaa hoitamaan kerralla kuntoon, ennaltaehkäisevästi ja vaikuttavasti. Järjestelmää ei pidä virittää luomaan suoritteita ja lääkärissä käyntejä vaan edistämään ihmisten terveyttä ja hyvinvointia.

Valinnanvapaus taataan useimmissa Euroopan maissa lainsäädäntöpohjaisilla ratkaisuilla. EU:n potilasdirektiivi pakottaa Suomenkin luomaan ja selkeyttämään valinnanvapaussäädökset. Kelan tuoreessa tutkimuksessa on kansainvälisesti osoitettu, että valinnanvapaudella voidaan saavuttaa merkittäviä myönteisiä vaikutuksia palveluita käyttävän ihmisen näkökulmasta. Kun Euroopan viimeisempien joukossa uudistamme sote-järjestelmäämme ja laajennamme valinnanvapautta, on meillä mahdollisuus hyödyntää muiden maiden kokemuksia. Mitään mallia ei ole tarkoitus sellaisenaan kopioida, mutta parhaista käytännöistä on viisasta ottaa oppia. Tavoitteena on luoda Euroopan edistyksellisen valinnanvapausmalli, joka perustuu moniammatillisuuteen ja koko koulutetun sote-henkilöstön osaamisen tehokkaaseen käyttöön.

Valinnanvapauden laajentaminen on mittava loikka pois järjestelmäkeskeisyydestä kohti ihmisten osallisuutta ja mahdollisuutta vaikuttaa käyttämiinsä sote-palveluihin yhdenvertaisesti riippumatta rahapussin paksuudesta.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja
Sote-parlamentaarisen seurantaryhmän jäsen