Tekijä: sari

Sinilevä oli kesäloman sitkeä seuralainen. Pahimmillaan oli kuin hernekeitossa purjehtisi. Levättömän uimapaikan löytäminen lilluvien lauttojen vallatessa merta oli vaivalloista ja lähes mahdotonta.

Helteellä sinilevä harmitutti ja huolestutti. Levälautat ovat paljastava ja haiseva muistutus Itämeren tilasta. Vaikka tutkimukset osoittavat kotimeremme kuormituksen vähentyneen, on Itämeri edelleen saastuneimpia merialueita. Maailman suurimman murtovesialtaan herkkä ekosysteemi on pahasti häiriintynyt. Suomenlahden tilanne on erityisen heikko.

Sinilevät ovat mikroskooppisia sienibakteereja, jotka toimivat levien kaltaisesti. Ne viihtyvät parhaiten lämpimissä ja ravintorikkaissa vesissä. Osa levistä on myrkyllisiä. Levät lisääntyvät kun vesistö rehevöityy. Rehevöitymistä aiheuttavat ravinteiden määrän lisääntyminen, jonka seurauksena vesi muuttuu sameammaksi, rannat limoittuvat ja kasvillisuus lisääntyy.

Ravinteet ovat tyypillisesti typpeä ja fosforia, jotka kulkeutuvat vesistöön esimerkiksi teollisuuden päästöistä, jätevesipuhdistamoista, merenkulusta ja maatalouden seurauksena. Tutkimustulosten mukaan noin puolet typestä ja fosforista on peräisin juuri maataloudesta.

Meren tilaan vaikuttaminen on pitkäkestoista eikä nopeita keinoja ole olemassa. Vaikka fosforikuormitus Itämereen on vähentynyt, on meren hapettomissa syvänteissä tonneittain varastoitunutta leville käyttökelpoista fosforia.

Harvasta ympäristökysymyksestä on niin suuri yksimielisyys kuin Itämeren rehevöitymisestä. Itämeren suojelemiseksi on lukemattomia hankkeita ja toimijoita. Olennaista on kysyä, ovatko tehdyt toimet antaneet parhaan ympäristöhyödyn ja onko rahan kohdentaminen tehokasta? Itämeren pelastamisessa onnistuminen edellyttää kustannustehokkaita toimia, joita on tehtävä viivytyksettä.

Itämeren puhtaus on tärkeä asia koko Itämeren alueen hyvinvoinnille ja talousalueen menestykselle. Yhteistyö yli rajojen on välttämätöntä, sillä meri on yhteinen ja päästöt eivät kunnioita jäsenvaltioiden rajoja. Viisainta on yhdessä etsiä kustannustehokkaimmat tavat kuormituksen vähentämiseen. John Nurmisen säätiö on näyttänyt toiminnallaan loistava esimerkkiä: suojelutoimia kohdentamalla saadaan vähemmällä enemmän. Ja juuri sitä Itämeri tarvitsee pelastuakseen.

Hyvä ja toivoa antava uutinen on, että kansainvälisellä yhteistyöllä on saatu aikaan huomattavia parannuksia. Esimerkiksi Suomenlahden fosforikuormitusta on kevennetty Pietarin alueen tehostetun jäteveden puhdistuksen avulla. Tämä näkyy veden kirkastumisena ainakin itäisessä osassa Itämerta. Näkyvät tulokset innostavat ja osoittavat, että Itämeren pelastaminen on mahdollista.

Vessavesien puhdistamisessa on mahdollista saada aikaan nopeasti tuloksia. Sen sijaan maatalouden päästöjen kuriin saaminen on monimutkaisempaa mutta siinäkin on sitkeästi etsittävä vaikuttavia keinoja. Ensi vuonna käyttöön tuleva maatalouden ympäristötuki on aiempaa parempi mutta ei valitettavasti vieläkään kohdenna tukea vesiensuojelun kannalta tehokkaimmalla tavalla. Kun iso osa päästöistä tulee noin 20 prosentista peltoalaa olisi myös suojelutoimet kohdennettava samassa suhteessa.

Oikea, Itämeren olosuhteet huomioonottava tutkimustieto on välttämätöntä haavoittuvan meren suojelulle. Monitieteinen ja paras saatavilla oleva tutkimustieto on saatava mahdollisimman laajasti käyttöön Itämeren eteen tehtävien poliittisten päätösten pohjaksi. Suomen Akatemia on ollut kiitettävästi edistämässä hyvien keinojen löytämistä tiedeyhteisön ja hallinnon välisen tiedonkulun ja vuoropuhelun edistämiseen. Suuria odotuksia on Itämeren maiden ja EU:n yhteisen Itämeri-tutkimusohjelman (BONUS) tuloksille.

Hallituksen ja koko eduskunnan velvollisuus on pitää vahva ja vaikuttava ote Itämeren pelastamistyöhön.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

www.sarisarkomaa.fi

Istuva elämäntapamme on monin tavoin myrkkyä keholle ja mielelle. Tuore brittitutkimus Cambridgen yliopistosta totesi useissa tutkimuksissa esille tulleen tuloksen, että Alzheimerin taudin puhkeamiseen liittyy vahvasti liikunnan puute ja liikalihavuus.

Ihminen on luotu liikkumaan. Päivittäinen liikunta edistää terveyttämme ja toimintakykyämme. Liikunta pienentää riskiä sairastua erityisesti keski-iän sydän- ja verisuonitauteihin ja niiden aiheuttamien riskitekijöiden vaikutusta muistisairauksiin myöhemmin elämässä. Liikunta parantaa verenkiertoa aivoissa ja vaikuttaa positiivisesti hermojärjestelmään. Liikkuja myös nukkuu yönsä paremmin ja edistää näin aivoterveyttään.

Tutkimukset osoittavat myös vakavan tosiasian, että valtaosa kaikenikäisistä suomalaisista päiväkoti-ikäisestä ikäihmisiin liikkuu liian vähän. Kansanterveyden ja jokaisen suomalaisen elämänlaadun vuoksi ja myös kansantalouden kestävyyden kannalta on välttämätöntä edistää arkipäivän liikuntaa kaikin tavoin. UKK-instituutin liikuntasuositusten mukaan terveiden aikuisten ja yli 65-vuotiaiden tulisi harjoittaa kestävyysliikuntaa useana päivänä viikossa yhteensä vähintään noin parin tunnin verran. Lisäksi tulisi harjoittaa lihaskuntoa ja liikehallintaa ainakin kahdesti viikossa. Arjesta löytyy monia keinoja liikunnan lisäämiseen, kuten työmatkojen kävely ja portaiden nousu hissin sijasta.

Säännöllinen liikunta auttaa myös jo sairastunutta henkilöä. Muistisairas voi liikunnan avulla purkaa toiminnallisuuttaan ja rytmittää päiväänsä. Kotona arjen askareista selviytyminen helpottuu ja omaishoitajan työ kevenee, jos muistisairas pitää yllä peruskuntoaan ja pystyy liikkumaan itsenäisemmin.

Väestön ikääntyessä muistisairaiden määrä kasvaa. Suomessa muistisairaita on Muistiliiton mukaan lähes 130 000. WHO:n mukaan muistisairaiden määrän voidaan odottaa kaksinkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä. Muistisairas henkilö tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa ja apua pitkäksi aikaa. Muistisairaudet ovat määrältään mittava ja kallis sairausryhmä. Muistisairauksien hoidon kokonaiskustannukset yhteiskunnallisesti ovat noin miljardi euroa.

Säästöpaineiden kanssa kamppailevien kuntien ja kuntayhtymien sekä tulevien sote-alueiden on viisasta osana sote-uudistusta löytää toimivimmat tavat terveydenedistämiseen. Myös valtiovallan on oltava tässä nykyistä aktiivisempi ja innovatiivisempi. Liikunnan edistäminen on viisas tapa vähentää palveluiden käyttöä, pidentää työuria, edistää koko väestön toimintakykyä ja vähentää terveyseroja. Samalla hillitsemme julkisten menojen kasvua ja mikä olennaisinta, parannamme ihmisten elämänlaatua.

Kaikessa päätöksenteossa on arvioitava vaikutukset, jotka edistävät liikuntaa kaikenikäisten ja –kuntoisten parissa. Tässä korostuu myös kuntapäättäjien rooli: harrastuspaikkoja ja -mahdollisuuksia tulee lisätä. Erityisesti ikääntyneiden ja muistisairaiden liikuntaan pitäisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Senioriliikunta maksaa itsensä takaisin. Seniorikuntosali on kunnassa kannattava investointi. Joka kuntaan tulisi saada ikäihmisten liikuntakaveritoiminta yhteistyöllä seurakuntien ja kolmannen sektorin kanssa. Näin liikuntaa saa vapaaehtoinen ja yksin asuva vanhus, joka ei ilman kaveria liikkuisi.

Tärkeää on merkittävästi lisätä terveydenhuollon henkilöstön antaman liikuntaneuvonnan määrää ja myös liikuntareseptin käyttöä. Liikuntareseptejä voidaan käyttää niin ennaltaehkäisevästi kuin sairauksien hoidossa ja kuntoutuksessa. Oikea-aikainen kuntoutus on tärkeä osa liikunnallisen elämäntavan edistämistä ja ylläpitämistä.

Olennaista on myös huolehtia kolmannen sektorin edellytyksistä liikuttaa suomalaisia; järjestöissä ja urheiluseuroissa tehdään tärkeää työtä kansalaisten hyvinvoinnin eteen. Tätä työtä emme saa vaikeuttaa liiallisella sääntelyllä tai byrokratiataakalla. Uudessa liikuntalaissa on keskeisenä tavoitteena kehittää liikuntaa edistävien järjestöjen valtionavustusten piiriin hyväksymisen ja valtionavustusten saamisen perusteita. Liikkuvamman ja terveyttä edistävän Suomen rakentamiseen tarvitaan julkisen ja kolmannen sektorin sekä yritysten hyvää yhteistyötä.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

Saimaannorppa on maailman uhanalaisin hylje. Norppaamme uhkaavat kalanpyydyskuolleisuus, ilmaston lämpeneminen sekä kannan pieni koko ja pirstoutuneisuus. Välittömän sukupuuton uhan on arvioitu väistyvän, kun kanta saavuttaa noin 400 yksilön koon.

2000-luvulla saimaannorppa on ollut aiempaa ahtaamalla ilmaston lämpenemisen vuoksi. Lämpimien talvien myötä normaalia pienempi elossa selviävien kuuttien määrä uhkaa pysäyttää saimaannorppakannan hitaan kasvun. Uhkatekijöiden yhteisvaikutus voi viedä saimaannorppakannan nopeasti sukupuuttoon, jos niiden syihin ei puututa ripeästi. Tehokkainta on puuttua kalanpyydysten aiheuttamaan uhkaan vapaaehtoisin ja lakisääteisin rajoituksin.

Valtioneuvosto on rajoittanut kalastusta saimaannorppa-alueilla norpan suojelemiseksi kahdella määräaikaisella asetuksella. Nk. kuuttiasetus kieltää kalaverkkojen verkkojen käytön saimaannorpan tärkeimmillä lisääntymisalueilla 15.4 – 30.6. Pyydystyyppiasetus rajoittaa norpalle vaarallisimpien pyydysten käyttöä ja osassa Saimaata ympäri vuoden.

Keväinen verkkokalastuksen kielto nk. kuuttiasetus kattaa tällä hetkellä noin 80 % saimaannorpan lisääntymisalueesta. Heinäkuun aikana verkkokalastus lisääntyy voimakkaasti loma-asuntojen käytön vuoksi. Metsähallituksen tilastojen mukaan esimerkiksi vuosina 2010–13 heinäkuussa hukkuneiden kuutien määrä oli 11.

Pyydystyyppiasetus on erittäin tehokas tapa ehkäistä sukukypsien norppien kuolemia pyydyksiin. Uusin tutkimus kuitenkin osoittaa, että asetus kattaa vain noin 55 % aikuisten norppien keskimääräisestä elinalueesta Saimaalla.

Saimaannorpan riskiä hukkua kalastuspyydyksiin tulee edelleen pienentää. Voimassa olevat asetukset umpeutuvat keväällä 2016. On ehdottoman tärkeää, että asetuksen jatkoon tarvittava valmistelu tapahtuu riittävän ajoissa, jotta uuden asetuksen tarvittavat toimenpiteet ehditään tekemään ennen kuin se astuu voimaan vuonna 2016.

Nykyisten asetusten pohjana olevan, vuonna 2010 valmistuneen Saimaannorppa ja kalastus – seurantaryhmän muistiossa todetaan, että tulevaisuudessa on seurattava myös sitä, onko kevätrajoitusaika 15.4. – 30.6. riittävä. Kuutteja takertuu verkkoihin kevätkauden jälkeenkin, joskin tähänastisen aineiston perusteella selvästi vähemmän. Voi olla, että saimaannorpan kannan riittävän kasvun turvaamiseksi 2½ kuukauden rajoitusaika ei riitä. Vielä ei myöskään tiedetä sitä, kuinka paljon tehokkaamman keväisen verkkokalastuksen rajoittamisen takia verkkokuolemia siirtyy myöhempään kesään. Myös nk. pyydystyyppiasetuksesta todetaan, että ”muutostarpeita tulee kuitenkin tarkastella muutaman vuoden seurannan perusteella”.

Eduskunnan eläinsuojeluryhmämme on jättänyt ryhmän puheenjohtaja Anneli Kiljusen johdolla kirjallisen kysymyksen (531/2014 vp) norppakannan turvaamisesta. On tärkeää, että uuden maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpon johdolla aloitetaan kuuttiasetuksen ja pyydystyyppiasetuksen uudistaminen mahdollisimman pikaisesti siten, että ne turvaavat saimaannorppakantaa nykyistä paremmin.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

www.sarisarkomaa.fi

Purjehtijana voin sanoa, että aina merielämykset eivät ole yhtä rentouttavia. Muutaman vuoden takaisen kesälomapurjehduksemme yhden kohokohdan piti olla matkalla Gotlantiin Nynänshamnin idylliseen vierasvenesatamaan saapuminen. Toisin kävi. Haiseva sinilevä oli valloittanut rannat. "Kyllä ruotsalaiset ovat tyhmiä, kun ovat lianneet merensä", kommentoi keskimmäinen lapseni.

Aluksi poikani kommentit kaiken hajun ja harmin keskellä hymyilyttivät. Oli vaikea lapselle selittää, että meri on yhteinen ja sitä ei ole pilannut ruotsalaiset tai jotkut muut, vaan me kaikki yhdessä.

Kovasta työstä huolimatta Itämeri kuuluu maailman saastuneimpiin merialueisiin. Öljynkuljetuksesta aiheutuvat riskit, rehevöityminen ja vierasperäiset lajit uhkaavat mertamme. Kaiken lisäksi roskaaminen koettelee Itämerta.

Tutkimusten mukaan rantojen virkistyskäyttö on suurin maalta tuleva syy roskaongelmaan. Merien roskaantuminen on globaali ongelma, jonka karmein esimerkki on Tyynellämerellä kelluva maailman suurimmaksi kaatopaikaksi nimetty jätelautta. Kestämätön kulutus on johtanut mm. jätemuovista johtuvaan roskaantumiseen.

Myös Itämeri kärsii jätemuovikuormituksesta. Tutkimusten mukaan suomalaisten rantojen roskista kolme neljäsosaa on juuri vaikeasti hajoavaa muovijätettä. Näkyvät muoviroskat ovat toki vaarallisia esimerkiksi eläimille, mutta tutkijat ovat näkyvien roskien ohella olleet erityisen huolestuneita muutaman millimetrin kokoisista mikromuovipartikkeleista merissä.

Tutkijat ovat havainneet meressä mikromuovia, eli paljain silmin havaitsemattomia muovihiukkasia. Hiukkaset voivat olla esimerkiksi jätevedenpuhdistamoiden kautta mereen päätyneitä vaatteiden keinokuituja, kosmetiikkateollisuuden tuotteiden jäämiä, pieneksi jauhautunutta muovia ja lumenkaatopaikalta peräisin olevia autonrengaspuruja. Mikromuovia syntyy myös UV-säteilyn ja kuumuuden hajottaessa merissä olevaa muovia.

Muovi ei katoa merestä koskaan. Se sisältää myös runsaasti ympäristömyrkkyjä, jotka pahimmillaan voivat kerääntyä ensin meren eliöstöön ja sen jälkeen myös ihmisten ravintoketjuun. Muovisen roinan lisäksi Itämerestä löytyy myös metalleja, paperia, lasia ja kumia – kaikki meidän ihmisten toimien jäljiltä.

Itämeressä on onneksi myös alueita, joilta roskaa ei löydy lainkaan. Jokainen voi myös itse tehdä paljon rakkaan Itämeremme hyväksi. Saariston ja rantojen siistinä pitäminen ja jätteiden asianmukainen lajittelu ovat jokaisen vastuulla. Pidä saaristo siistinä ry ylläpitääkin pääasiassa veneilijöille tarkoitettuja Roope-palveluja, kuten jätepisteitä, kuivakäymälöitä ja imutyhjennysasemia. Yhtälailla rannoilla oleskelijoiden tulisi muistaa asianmukainen kierrätys ja omien roskien siivous lähtiessä.

Olen tyytyväinen siitä, että me Itämeren ystävät saimme hallitusneuvotteluissa sovittua Itämeren suojelun tärkeäksi osaksi hallituksen ohjelmaa. Työtä on paljon tehtävä niin kansainvälisesti kuin kotimaassa, että tavoitteet saadaan vaikuttaviksi teoiksi Itämeren parhaaksi.

Voit allekirjoittaa vetoomuksen YK:n alaisen, kansainvälisen muovisopimuksen aikaansaamiseksi. Vetoomus luovutetaan päättäjille ensi vuonna Suomessa ja kansainvälisellä tasolla. Katso lisätietoja: www.pallonkutistajat.fi

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

www.sarisarkomaa.fi

Loppuvaalikaudella on täysin ratkaiseva merkitys suomalaisten hyvinvoinnille. Kolme asiaa on ylitse muiden eikä niissä ole varaa lipsua.

Ensinnäkin, on tartuttava rohkeasti uusiin mahdollisuuksiin parantaa Suomen kilpailukykyä sekä luoda kannustavampaa toimintaympäristöä kaikenkokoisille yrityksille kasvaa ja työllistää. Hyvän ja tasa-arvoisen työelämän rakentaminen on tärkeä osa kilpailukykyä, pidempiä työuria ja hyvää Suomea.

Toiseksi, osin hyvin tahmeasti edenneet rakenneuudistukset on saatava eduskunnan käsittelyyn ajoissa ja laadukkaasti valmisteltuna. Uudistusten vaikutusten arviointi on tehtävä perusteellisesti.

Kolmanneksi, julkisen talouden hoitomme uskottavuutta sekä suomalaisten kotitalouksien ja yritysten luottamusta on vaalittava. Yli varojen eläminen on lopetettava ja velkaantuminen on taitettava laskuun.

Uudessa hallitusohjelmassa on lisäpanostuksia talouden dynamiikkaan. Ne eivät tietenkään ole yksin ratkaisu vaikeaan talous- ja työllisyystilanteeseen mutta ovat omiaan osaltaan tuomaan myönteistä käännettä talouteen.

Oli tärkeää, että uudessa ohjelmassa sitoudumme vauhdittamaan Pisara-rataa ja Länsimetron jatkoa. Asumisen sietämätön kalleus on yksi Helsingin suurimpia ongelmia ja se on myös este kasvulle ja työllisyyden paranemiselle. Tavoite vauhdittaa kaavoitusta ja tonttitarjonta raideratkaisuilla on fiksua ja ympäristöystävällistä. Helsinkiläiset tarvitsevat kipeästi toimia, joilla edistetään asumisen ja elämisen kustannusten kurissa pitämistä. Tavallisella helsinkiläisellä pitäisi olla mahdollisuus asua kotikaupungissaan.

Kasvun tavoittelussa on vahvasti kyse työn verotuksen keventämisestä ja työnteon kannustavuudesta. Kokonaisuuteen sisältyy ostovoimaa ja kotimaista kysyntää parantavat ansiotuloverotuksen indeksitarkastukset kolmeen alimpaan tuloluokkaan ja lapsiperheille suunnattava ylimääräinen tuloverovähennys. Työn verotuksen keventämisen on oltava jatkossakin hallituksen kasvutoimien työkalupakissa.

Eduskuntaryhmämme kutsuu kaikki muut puolueet mukaan näihin ostovoimatalkoisiin. Olemme valmiit lyömään kättä sopimuksen merkiksi, ettei työn verotusta enää kiristetä. Saman tavoitteen on koskettava myös eläkeläisten verotusta.

Eduskuntaryhmämme yrittäjyyskiertueelta nousseet tavoitteet näkyvät. Tavoitteemme palauttaa yritysten edustuskulujen verovähennysoikeus toteutuu. Samoin tavoitteet sukupolvenvaihdostilanteiden helpottamisesta, siirtymisestä maksuperusteiseen arvonlisäveroon pienten yritysten osalta, yritysrahoituksen pullonkaulojen poistamisesta erityisesti pk-yritysten rahoituksen saatavuuden turvaamiseksi ja yksinyrittäjien sosiaaliturvan kohentaminen on kirjattu hallitusohjelmaan. Työtä jatketaan heti syksyn budjettineuvotteluissa.

Olen ilahtunut, että myös tavoitteeni siirtää painopistettä koulutukseen eteni. Sovimme, että perusopetuksen laatua kehitetään ja yliopistojen perustutkimusta sekä - opetusta tuetaan lisärahoituksella. Yliopistojen pääomittamisesta 150 miljoonalla eurolla on jo tehty hallituksen päätös perustutkimuksen ja innovaatioiden kehityksen vahvistamiseksi. Koulutuksen ja tutkimuksen laatu sekä työn kannattavuus ovat avaimia suomalaisten hyvinvointiin.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja