Kategoria: Kolumnit

Julkaistu Lääkehoidon päivän näkökulmissa 19.2.2016

Valtion talouden tasapainottamistalkoissa kestävimmät tulokset ja aidot säästöt löytyvät rakenteita ja toimintatapoja uudistamalla. Olin tyytyväinen, että saimme hallitusneuvotteluissa sovittua tavoitteesta toteuttaa rationaalisen lääkehoidon toimeenpano-ohjelman. Kirjasimme myös tavoitteeksi selkeän tahdon vahvistaa lääkehoidon kokonaisarviointia (LHKA). Tarkoituksena on parantaa potilaan kokonaisvaltaisen hoidon toteutumista ja ihmisten toimintakykyä sekä luoda edellytykset kustannustehokkaalle lääkehoidolle.

Erityisesti vanhustenhuollossa on kipeä tarve saada saataville keinot ratkaista erilaisia lääkehoitoon liittyviä ongelmia ja varmistaa, että ikäihmisten lääkitys on tarkoituksenmukainen. Ikäihmisten taloudellinen mahdollisuus hankkia tarvitsemansa lääkkeet on turvattava. Samoin lääketokkuran ja turhien lääkkeiden karsiminen pitää saada hoivan osaksi turvaamaan hyvän elämän edellytyksiä.

Tarvetta farmaseuttisen osaamisen nykyistä laajempaan hyödyntämiseen on koko sote-järjestelmässä, samoin käyttämätöntä voimavaraa on apteekkien ottamisessa tiiviimmäksi osaksi sote-palvelutuotantoa. On tarpeen saada valtakunnalliset ohjeet moniammatilliseen työhön, jossa varmisteaan lääkehoidon tarkoituksenmukaisuus. Lääkelistojen, LKHA-palveluiden ja muiden toimivien käytäntöjen levittäminen on hyvä olla mukana.

Luin joululomalla OLKA -kokeiluhankkeesta (Oikea lääkehoito kokonaisarvioinnin avulla), ja on sanottava, mutta tulokset olivat innostavia. Yli puolet osallistujista koki vointinsa kohentuneen tai lääkitykseen liittyvän ongelman ratkenneen arvioinnin seurauksena. Potilaiden vointi ei myöskään huonontunut, vaikka lääkitystä vähennettiin tai muutettiin. Taloudellista hyötyä arvioinnista oli 90 prosentille potilaista: kolmessa kuukaudessa säästö oli Kelalle keskimäärin 51 euroa ja asiakkaalle 76 euroa, kun turhat ja epätarkoituksenmukaiset lääkkeet karsittiin.

Nämä ovat merkittäviä lukuja ja niiden on kannustettava lääkehoidon säästöjä valmistelevaa ministeriötä ja ministeriä kartoittamaan, mikä osuus mittavasta 150 miljoonan euron lääkekustannusten säästövaateesta voitaisiin löytää tarkoituksenmukaisen lääkehoidon toimin. Säästöjä tulee varmasti muihinkin sote-menoihin, kun potilaan yleiskunto kohenee ja tarve käyttää terveydenhuollon palveluja vähenee. Parasta tietenkin on ihmisen toimintakyvyn ja elämän laadun paraneminen.

Sote-uudistuksessa on löydettävä keinot ottaa valtakunnallisesti käyttöön tutkitusti toiminnan laatua ja kustannustehokkuutta lisäävät toimintatavat. Tarkoituksenmukaisen lääkehoidon palvelut on saatava niitä tarvitsevien saataville.

Inhimillisesti ja taloudellisesti järkevää lääkehoidon arviointipalvelun saatavuutta on lähdetty Kuopiossa viisaasti vauhdittamaan palveluseteleillä. Kuopio mahdollistaa sen, että palvelun saanti ole kiinni lompakon paksuudesta. Kuopion saama vuoden Terveysteko –palkinto meni todella oikeaan osoitteeseen. Kuopion palvelusetelimallista kannattaa tulevien sote-alueiden ottaa vinkkiä.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen

Sote-parlamentaarisen seurantaryhmän jäsen

Julkaistu Talouselämä-lehdessä 23.10.2015

Talouselämän numerossa 33 Hanna-Riikka Myllymäki kirjoitti koulutusvientiä jarruttavista lainsäädäntöesteistä. Kirjoittaja tarttui erittäin tärkeään ja ajankohtaiseen aiheeseen. Tilanteessa, jossa joudumme tekemään koulutukseenkin kohdistuvia säästöjä, nousevat muut rahoituslähteet entistä merkityksellisemmiksi. Koulutusvienti avaa mahdollisuuksia myös alan ammattilaisten uran kehittymisen, sekä lisää korkean lisäarvon työpaikkoja.

Maamme hallituksen tavoitteena on poistaa koulutusviennin esteitä kauden loppuun mennessä. Hallituksen kärkihankkeiden sisällä on oma kokonaisuutensa koulutusviennin kehittämisestä tavoitteineen ja toimenpiteineen. Työ esteiden purkamiseksi on käynnissä jo nyt. Syksyn aikana eduskunnan käsittelyyn tuodaan lakiesitys, jossa vihdoin vapautetaan korkea-asteen tutkintojen myyntiä.

Myllymäki toi esiin myös tärkeän asian eri koulutustoimijoiden yhdenvertaisista toimintamahdollisuuksista. Koulutusviennin lainsäädäntöesteitä purettaessa tulee huolehtia, että kaikilla Suomessa toimivilla koulutustoimijoilla on myös verotuksellisesti samanlaiset toimintamahdollisuudet. Suomalaisille koulutuksenjärjestäjille tulee taata yhdenvertainen verotuskohtelu ulkomaisiin vastaavien koulutusten järjestämiseen verrattuna.

Koulutusvientimarkkinoilla on mahdollisuus merkittävän uuden kasvualan luomiseen. Suomen täytyy tehdä nyt tarvittavat muutokset, jotta pääsemme mukaan koulutusvientimarkkinoiden kilpailuun. Tarvittavat lainsäädäntömuutokset on tehtävä pian. Koulutuskentällämme on osaamista ja intohimoa lähteä tekemään työtä koulutusviennissä. Meidän tehtävämme on antaa heille siihen mahdollisuus.

 
Sanna Lauslahti
kansanedustaja
eduskunnan sivistysvaliokunnan vpj

 
Sari Sarkomaa
kansanedustaja
eduskunnan valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaoston jäsen

 

 

 

julkaistu Kelan Sosiaalivakuutus-lehdessä 3/2015

Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä eriarvoisuuden vähentäminen on yksi hallitusohjelman 26 kärkihankkeesta, joilla tavoitellaan kestäviä muutoksia yhteiskuntaamme ja kaiken ikäisten ihmisten arkeen. Smolnan hallitusneuvotteluissa me hyvinvointi- työryhmässä neuvotelleet halusimme asettaa terveydenedistämisen yhdeksi hallituksen politiikan painopisteeksi. Valtioneuvoston johtamana on tarkoitus laatia hallinnonalarajat ylittävä sekä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin voimavaroja tehokkaasti hyödyntävä hankeohjelma.

Keskiössä on tarkoitus olla kansanterveyden kohentaminen mukaan lukien mielenterveysongelmien ja itsemurhien ennaltaehkäisy sekä ympäristöterveyden edistäminen. Ideana on kannustaa terveyttä ja hyvinvointia tukevia kokeiluja mutta ennen kaikkea juurruttaa hyväksi todettuja toimintatapoja vauhdittaa terveyttä edistävää liikuntaa, ravintotottumuksia ja muita terveellisiä elämäntapoja sekä vastuunottoa omasta elämästä. Työtä on tarkoitus tehdä yhdessä järjestöjen kanssa. Hankkeelle asetetaan yksityiskohtaiset mittarit, joilla arvioidaan asetettujen tavoitteiden toteutumista.

Kansanterveys 2.0 - yhteisponnistukselle on huutava tarve. Kansansairaudet, kuten syöpä, sydän- ja verisuonitaudit, diabetes, keuhkosairaudet ja depressio – aiheuttavat paitsi mittavia inhimillisiä ja taloudellisia menetyksiä myös suurimman osan työikäisen väestön pitkäaikaisesta työkyvyttömyydestä. Esimerkiksi tyypin 2 diabetesta sairastaa arviolta puoli miljoonaa suomalaista.

Kansanterveyskärkihanke on keskeinen väline valtion talouden tasapainottamisessa ja kestävyysvajeen umpeen kuromisessa. Väestön terveyden ja toimintakyvyn lisäämisellä pidennetään työuria, lisätään työn tuottavuutta ja talouden kestävyyttä, ehkäistään syrjäytymistä ja vähennetään sote-palvelujen tarvetta sekä taitetaan julkisten kustannusten nousua.

Kärkihankeidea pohjautuu myös eduskunnan 2012 valtion talousarviomietintöön, jossa painotimme sitä, että merkittäviä kansantaloudellisia säästöjä voidaan saada aikaan terveyttä edistävillä toimilla ja erityisesti liikunnan lisäämisellä.

Liikkumattomuuden hinta yhteiskunnalle on erityisen korkea. Istuva elämäntapa lisää useita kansansairauksia ja ikääntymisestä aiheutuvia haasteita. Yhtä lailla vähäinen fyysinen aktiivisuus heikentää oppimistuloksia, lyhentää työuria, nakertaa työelämän tuottavuutta ja kilpailukykyämme sekä lisää terveyseroja.

Vaikka liikuntaa harrastettaisiin vapaa-ajalla, muu osa päivästä on istumista päiväkodeissa, kouluissa, työpaikoilla ja ikäihmisten arjessa. Jo päivähoidossa lapset ovat paikallaan 60 prosenttia, kun työikäisillä aikuisilla vastaava luku on 80 prosenttia. Jo alle kolmivuotiaiden fyysinen aktiivisuus on riittämätöntä. Tutkimukset osoittavat elämäntavan urautuvan jo tässä vaiheessa ja liikkumaton elämäntapa vaikuttaa olevan erityisen pysyvää.

Ongelma on ilmeinen mutta ratkaisukeinoja on olemassa. Kansanterveys 2.0 on mittava mahdollisuus kannustaa suomalaiset liikkeelle ja vahvistaa jokaisen suomalaisen terveyttä.

 

Sari Sarkomaa

kansanedustaja (kok.)

Sosiaali- ja terveys sekä valtiovarainvaliokunnan jäsen.

Kelan valtuutettujen puheenjohtaja

www.sarisarkomaa.fi

julkaistu Fysi-lehden numerossa 2/2015

Terveydenhuoltolakiin sisältyvästä julkista terveydenhuoltoa koskevasta valinnanvapaudesta huolimatta on potilaan todellinen valinnanvara pieni. Valtiovarainministeriön ensi vuoden talousarvioesityksen sairausvakuutuskorvauksien leikkaukset kutistavat valinnanvapautta entisestään. Ministeriön ehdotuksessa esitetään leikattavaksi 78 miljoonaa euroa lääkäri- ja hammaslääkäripalkkiokorvauksista. Leikkaukset ovat niin suuria, että ne kyseenalaistavat koko järjestelmän olemassaolon.

Vaikka talouden tasapainottaminen on välttämätöntä, se ei ole helppoa. Kun jo valmiiksi pieni sairausvakuutuskorvaus kutistuu entisestään, kasvaa riski, että yhä useampi siirtyy matalampien asiakasmaksujen vuoksi kunnallisen terveydenhoidon piiriin. Silloin kuntien hoitojonot pidentyvät, hoitoon pääsy viivästyy, työkyvyttömyys- ja sairauspoissaolot lisääntyvät ja terveysmenot kasvavat. Suuri riski on myös, että ihmiset jättävät vaivansa hoitamatta tai lykkäävät hoitoon hakeutumista. Näin murretaan terveyspolitiikkamme ydintavoitetta edistää ennaltaehkäisyä ja varhaista puuttumista.

Sairausvakuutuskorvaus on yhteiskunnalle kustannustehokas tapa tuottaa terveyshyötyjä. Viisainta olisikin pidättäytyä mittavista korvauksen leikkauksista ja sote-rahoitusuudistuksen yhteydessä pohtia, miten monituottajamalli ja valinnanvapaus sekä kannusteet ennaltaehkäisyyn varmistetaan.

Hallitusneuvotteluissa sovimme, että eduskuntakauden aikana toteutetaan sosiaali- ja terveydenhuollon rakenne- ja rahoitusuudistus sekä valinnanvapauden ja tuotannon monipuolistaminen. Hallitus valmistelee parhaillaan työn käynnistämistä. Olennaista on, että edellisen sote-uudistusyrityksen virheistä opitaan. Hallitusneuvotteluissa sovimme hallituksen kärkihankkeeksi palveluiden asiakaslähtöisyyden. Kokoomuksen hallitusneuvottelijana pidin tärkeänä, että tavoitteeksi kirjattiin mahdollistaa ihmisten omien valintojen tekeminen sekä palveluiden kustannusten ja laadun läpinäkyväksi tekeminen.

Hallitusohjelman kirjaus valinnanvapauden lisäämisestä oli tervetullut myös kansalaisten näkökulmasta, sillä tutkimusten mukaan jopa 90 % väestöstä haluaa valita palveluntuottajansa itse. Riittävää valinnanvaraa ei ole kuitenkaan mahdollista tarjota ilman tuottajakunnan laajentamista ja julkisten palvelumarkkinoiden avaamista nykyistä enemmän yksityisille ja kolmannen sektorin tuottajille. Pk- yritysten rooli on erityisen suuri, kun lähipalveluiden tuottamiseen tarvitaan ketteryyttä ja uusia ihmislähtöisiä ratkaisuja.

Sote-uudistuksen vaikutukset tulevat viiveellä ja siksi on tärkeää vauhdittaa muita perusterveydenhuoltoa ja valinnanvapautta ripeästi vahvistavia keinoja. Pidin hallitusneuvotteluissa ehdottomasti kiinni siitä, että sovimme käynnistettäväksi palvelusetelijärjestelmän laajentamiseen tähtäävän kokeilun. Tavoitteena on saada kokemuksia palvelusetelin laajemmasta käytöstä ja mahdollisista lainsäädännön muutostarpeista. SOTE-uudistuksen ja palvelusetelikokeilun rakentamisessa on tärkeää kuulla myös yrittäjien näkemyksiä.

Jotta palvelusetelin käyttöön saadaan aidosti vauhtia, olen ehdottanut, että hallitus asettaisi valtakunnalliseksi tavoitteeksi palveluseteleiden käytön kasvattamisen 5% sote-palveluiden kokonaisuudesta. Hallituksen on alueellisten palvelusetelikokeilujen ohella viisasta luoda keinoja, joilla valtakunnallisesti voidaan kannustaa palvelusetelin käyttöön.

Vaikka palvelusetelin käyttö on kunnissa viime aikoina kasvanut ja monipuolistunut, on sen käyttö edelleen valitettavan vähäistä erityisesti terveydenhuollossa. Johtava palvelusetelikunta on Jyväskylä ja siellä palvelusetelin käyttö on 2% koko sotesta. Jyväskylän kokemukset ovat olleet innostavia ja palvelusetelin avulla on saatu aikaan myös säästöjä. Esimerkiksi vuonna 2013 palvelusetelin käyttö säästi menoja 1,7 milj. euroa siihen verrattuna, että kyseiset palvelut olisi tuotettu omana toimintana.

Palvelusetelin käytöllä on mahdollista ripeästi saavuttaa tuloksia, joita koko sote-uudistuksella tavoitellaan: palveluiden tasavertaista saatavuutta, terveys- ja hyvinvointihyötyjä, kansalaisten valinnanmahdollisuuksien parantamista ja kustannusten hillintää.

 

 

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

sosiaali -ja terveysvaliokunnan ja valtiovarainvaliokunnan jäsen

www.sarisarkomaa.fi

 

julkaistu Vanhempainliiton Koti ja koulu-lehdessä kesällä 2015.

Aikuiset eivät aina tule ajatelleeksi, miltä heidän alkoholin käyttönsä näyttää lapsen silmissä. Monet lapset ja nuoret, joiden vanhemmat ovat omasta mielestään kohtuukäyttäjiä, kokevat aikuisten alkoholinkäytön jopa pelottavaksi. Vaikka kohtuullinen alkoholin juominen ei aikuisen mielestä aiheuttaisi mitään haittaa, asia ei lapsen silmin katsottuna aina ole näin.

Aikuisen mielestä harmiton hauskanpito voi lapsen näkökulmasta olla hämmentävä, nolostuttava tai jopa pelottava kokemus. Lapset ja nuoret oppivat alkoholin käytön mallin omasta elinympäristöstään. Jokainen lapsen seurassa alkoholia käyttävä aikuinen –vanhempi, sukulainen tai tuttava – antaa omalla käyttäytymisellään aina mallin lapselle. Siksi jokaisen aikuisen pitäisi pohtia, miten itse käyttää alkoholia lasten seurassa.

Olin viime syksynä mukana Varhaiskasvatusmessuilla. Messuille osallistui myös Alkon vastuullisuusohjelma Lasten seurassa, jonka yhteistyökumppaneita ovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, A-klinikkasäätiö, Mannerheimin Lastensuojeluliitto sekä Suomen Vanhempainliitto. Lasten seurassa -ohjelman tarkoituksena on vähentää vanhempien ja aikuisten alkoholinkäytöstä lapsille aiheutuvia suoria ja epäsuoria haittoja. Ohjelman sivuilla on paljon tutustumisen arvoista materiaalia, kuten ”Opas pienten lasten vanhemmille – myös tuleville” sekä ”Lasten seurassa – 10 kysymystä alkoholinkäytöstä”.

Materiaali on tuotettu vanhemmille ja sen tarkoituksena haastaa vanhemmat pohtimaan omaa alkoholinkäyttöään ja sen vaikutuksia lasten elämään kolmesta näkökulmasta: Miten alkoholinkäyttö vaikuttaa omaan ja lapsen terveyteen ja hyvinvointiin, miten se vaikuttaa vanhempien ja lapsen väliseen vuorovaikutukseen sekä parisuhteeseen ja millaisen mallin vanhempi antaa lapselleen. Tavoitteena on ehkäistä ja vähentää aikuisten alkoholinkäytöstä lapsiin kohdistuvia suoria ja epäsuoria haittoja. On hienoa, että Vanhempainliitto on vahvana kumppanina kampanjassa.

Alkoholinkäyttö lasten kotona ja sen seuraukset mietityttävät useita lasten kanssa päivittäin työskenteleviä ammattilaisia. Se on asia, joka valitettavan usein jää pimentoon tai asiaan puuttumiseen ei syystä tai toisesta löydetä oikealta tuntuvaa tapaa. Tilanteet perheissä ovat usein erilaisia ja niihin voi olla hankala puuttua. Alkoholinkäytön puheeksiotton tueksi laadittu Salla Kurkelan kuvittama upea lastenkirja ”Pikkuketun salaisuus”.

Pikkuketun mukava leikkipäivä isän kanssa katkeaa, kun isäkettu kutsutaan aikuisten juhlaan. Seuraa monenlaisia harmeja. Mikä voisi auttaa pikkukettua? Kirjaa voi käyttää helpottamaan alkoholinkäytön ja muiden vaikeiden aiheiden puheeksiottoa lasten kanssa. Kirja on ladattavissa pdf-tiedostona suomeksi ja ruotsiksi http://www.lasinenlapsuus.fi/ladattava-aineisto

 

Sari Sarkomaa
kansanedustaja
Alkon hallintoneuvoston pj.
www.sarisarkomaa.fi

julkaistu Munkin seudussa elokuussa 2015

Liian usein liikenteessä näkee vähältä piti –tilanteita, joissa autoilija ei pysähdy suojatien edessä. Käsittämättömän usein autoilijat painavat kaasua, vaikka viereisellä kaistalla on toinen auto pysähtynyt päästämään suojatielle astuneen jalankulkijan tien yli. Yksikin suojatiekaahari on liikaa. Erityisen tärkeää tämä on muistaa nyt, kun kymmenet tuhannet pienet koululaiset ovat jälleen liikenteessä.

Asennekasvatusta ja - muutosta suojatiesääntöjen kunnioittamiseksi tarvitaan mutta se ei yksin riitä. Suojatietörttöilystä tulee saada kovempia rangaistuksia. Myös valvonnan tulee olla tiukempaa, sillä tutkimusten mukaan suojatierallin kiinnijäämisen riski koetaan pieneksi. Olen useaan otteeseen vaatinut päiväsakkojen määrän nostamista suojatiekaahareille. Rangaistusasteikosta voisi soveltaa tiukempaa päätä, kun nyt käytössä on usein asteikon alapää.

Tervetullutta oli, että hallitusneuvotteluissa sovittiin rike- ja päiväsakkojen suuruuden nostamisesta. Myös tieliikennelain kokonaisuudistus on saatu käyntiin liikenne- ja viestintäministeriössä ja uudistuksen yhteydessä seuraamusjärjestelmää pohtiva työryhmä saanee työnsä valmiiksi syksyllä. Hallituksen esitykset on tuotava eduskuntaan mahdollisimman pian.

Liikenneturvallisuuden lisäämiseksi tarvitaan myös muita keinoja. Koulujen ja kodin liikennekasvatuksella on tärkeä rooli pienten koululaisten turvallisessa arjessa. Liikennesäännöt ja koulureitti on hyvä vanhempien käydä lapsen kanssa läpi hyvissä ajoin ennen koulun alkamista. Hyvä ja tehokas keino edistää koulumatkojen turvallisuutta on tehdä koulumatkalle vaaranpaikkakartoitus. Sen avulla paikallistetaan oppilaiden koulutien vaaralliset ja hankalat paikat. Tätä työtä on hyvä tehdä kodin ja koulun yhteistyössä.

Syyskuussa yhdettätoista kertaa järjestettävä liikenneturvallisuusviikon teema on tänä vuonna tarkkaavaisuus liikenteessä. Viikon tavoitteena on innostaa liikenneasioiden käsittelyn pariin kouluissa ja korostaa yhteistyötä huoltajien ja muiden lasten arjessa toimivien aikuisten välillä. Tarkkaamattomuus liikenteessä on valitettavan yleinen ilmiö nykypäivänä, sillä yhä useamman lapsen huomio saattaa liikkuessa olla enemmän puhelimessa kuin muun liikenteen seuraamisessa. Liikennekasvatuksen yhteistyöverkosto on yhdessä asiantuntijaopettajien kanssa suunnitellut tarkkaamattomuusteemaan liittyviä toimintavinkkejä oppitunneilla käytettäväksi. On tärkeää, että Munkin seudun kouluissakin liikenneasioita käsitellään.

Uusia ja tehokkaita toimia turvallisuuden parantamiseksi suojateillä on tehtävä, jotta ne olisivat nimensä veroisia. Hälyttävää on, että peräti kolmannes kuolemaan johtaneista onnettomuuksista tapahtuu nimenomaan suojatiellä. Liikenneturvan tekemän kyselytutkimuksen mukaan puolet jalankulkijoista koki autojen pysähtyvän vain harvoin, kun jalankulkija oli aikeissa ylittää suojatien. Riskiryhmiä ovat alakoululaisten ohella iäkkäämmät henkilöt.

Turvalliseen liikenteeseen ei ole yhtä niksiä, mutta perusta on meidän jokaisen asenteissa. Lapsille tärkeintä on kotoa ja aikuisilta saatu esimerkki. Liikenneturvallisuus syntyy omalla hyvällä liikennekäyttäytymisellä ja yhteistyöllä.

 

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

www.sarisarkomaa.fi

Julkaistu Töölöläisessä elokuussa 2015

Uuteen hallitusohjelmaan kirjaamamme normienpurkutavoite on saatava puheista tekoihin ja konkreettisesti käyntiin. On kaupunkilaisjärjen vastaista, että pienissä yrityksissä vähäisiä resursseja joudutaan tuhlaamaan turhiin normien ja turhauttavaan byrokraattisten velvoitteiden täyttämiseen. Tarpeettomilla kielloilla ja vaatimuksilla kampitetaan ja lannistetaan yrittäjyyttä. Ahtaalle ajetulla matkailu- ja ravintola-alalla työsarkaa norminpurussa riittää. Kiritän hallitusta aloittamaan työn tuomalla eduskuntaan pikaisesti esityksiä, joilla puretaan alkoholilainsäädännön turhia normeja.

Kauan odotettu alkoholilainsäädännön kokonaisuudistus jäi valitettavasti viime hallituskaudella tekemättä, koska sopua ei sisällöstä löytynyt. Valmistelun tuloksena sosiaali- ja terveysministeriössä on valmiina lista vanhentuneista ja turhista pykälistä, joilla ei juuri ole merkitystä alkoholin kulutukseen tai sen aiheuttamiin haittoihin. Olen toistuvasti esittänyt, että norminpurku aloitetaan näistä pykälistä. Viimeksi ehdotin asiaa kesäkuussa pääministeri Sipilälle eduskunnan täysistunnossa, jossa käsiteltiin pääministerin ilmoitusta normien purkamisesta.

Kuvaava esimerkki on uusi lonkerojuoma, jota ei saa myydä ravintoloissa tölkissä vaan ainoastaan 8 senttilitran annoskoossa. Kyse on asetuksesta, joka rajoittaa juomien anniskelumyyntiä niiden valmistustavan perusteella. Ei ole tarkoituksenmukaista, että 6% vahvuiseen juomasekoitukseen sovelletaan samoja anniskelumyyntiä koskevia säännöksiä kuin vaikkapa viskiin, konjakkiin ja vodkaan.

Tämän kesän lonkerotapauksen ohella esimerkkejä löytyy alkoholilaista runsaasti. Esimerkiksi ravintoloiden anniskelualueiden tiukkoja rajoja tulee keventää. Nykykäytäntö on aiheuttanut hämmennystä mm. Hietalahden kauppahallissa, jossa eri ravintoloista alkoholia ja ruokaa tilaavat eivät voi istua samoissa pöydissä. Uudistamisen varaa on myös rajoituksissa, jotka koskevat anniskelupaikan vastaavaa hoitajaa ja häneltä vaadittua työkokemuksen määrää. Vaateet aiheuttavat vain turhia harmaita hiuksia ravintola-alan yrittäjille ja tapahtumanjärjestäjille.

Pienpanimoille tulee sallia suoramyyntioikeudet ilman elintarvikekylkiäisiä. Tällä hetkellä alle 4,7 %til. alkoholia sisältävien juomien suoramyynti pienpanimoista on mahdollista ainoastaan perustamalla panimon yhteyteen elintarvikekioski. Tästä pakollisesta "kioskikikkailusta" on päästävä eroon. Meillä ei ole varaa ylläpitää turhia pykäliä, joilla ei juurikaan ole merkitystä alkoholin kulutukseen ja jotka vain jarruttavat työpaikkojen syntyä ja hankaloittavat suomalaisten arkea.

Puhdas suomalainen ruoka on valttikorttimme ja juomakulttuuri on osa ruokakulttuuria. Olut on kokenut uuden arvonnousun erityisesti kasvaneen lähiruokatrendin myötä. Lukuisat pienpanimot täydentävät käsityöläis- ja erikoisoluillaan suurempien panimoiden valikoimia. Juomavalikoimiamme ovat rikastuttaneet viime vuosina myös tilaviinit ja -liköörit. Alkoholipolitiikkaa kehitettäessä on pohdittava keinoja, joilla voidaan edistää ja kehittää edelleen ravintola ja ruokakulttuuria sekä pienpanimo- ja tilaviinisektoriamme.

Matkailu- ja ravintola-ala tarjoaa lukuisia kasvun mahdollisuuksia, joihin on tartuttava sääntelyä perkaamalla. Alkoholilaki on vain yksi esimerkki: perattavaa riittää muillakin hallinnonaloilla. Myös Helsingin kaupungin yrittäjille luomissa omissa vaateissa on purkamisen varaa. Pääkaupungin onkin syytä innostua mukaan hallituksen ja eduskunnan fiksumman säätelyn työhön.
Vastaanotan mielelläni palautetta Helsingin ja Suomen asioista. Kirjoitan myös kuukausittain ajankohtaisia politiikan terveisiä Arkadianmäeltä. Eduskuntakirjeen saa tilattua kotisivuiltani tai ottamalla minuun muuten yhteyttä.

 

Toivotan kaikille Töölöläisen lukijoille aurinkoista loppukesää!

 

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

valtiovarainvaliokunnan jäsen

www.sarisarkomaa.fi

sari.sarkomaa@eduskunta.fi

puh. (09) 432 3033

 

julkaistu Munkin seudussa huhtikuussa 2015

Suomi on valinnan edessä. Meillä on kolme vaihtoehtoa:
1) Voimme jatkaa velaksi elämistä, tekohengittää taloutta ja sysätä laskun siitä lapsillemme.
2) Toinen vaihtoehto on jatkuva kituuttaminen, juustohöylä ja veronkiristykset.
Leikkausten tie on loputon, jos varsinaisen taudin sijaan lievitämme oireita.
3) Paras vaihtoehto on asettaa työ etusijalle. Tehdä rohkeasti uudistuksia, jotka tuovat lisää työtä ja työpaikkoja. Välttämättömien sopeutustoimien tulee painottua menoihin, koska työllisyyssyistä kokonaisveroastetta ei voi enää kiristää.

Nykymenolla hyvinvointiyhteiskuntamme murenee. Eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa olemme toistuvasti asiasta varoittaneet ja edellyttäneet hallitukselta ripeämpiä esityksiä maamme rakenteiden uudistamisessa. Seuraavan hallituksen on hyvinvointiamme kamppaavasta eripuraisuudesta ponnistettava rohkeisiin rakennemuutoksiin. Viisailla päätöksillä on mahdollista luoda edellytyksiä yrittäjyydelle ja uudelle työlle. Sen on oltava tulevan hallituksen tärkein tavoite.

Vaalien alla puolueiden linjatessa tulevan eduskuntakauden tavoitteita on nostettava vahvasti esille eläkeläisten asia ja välttämättömyys turvata eläkkeiden ostovoima. Ylikireä verotuksemme yhdistettynä pääkaupunkiseudun korkeisiin asumis- ja elämiskustannuksiin laittaa tavallisen ihmisen tiukoille. Tavallisella helsinkiläisellä pitää olla varaa asua kotikaupungissaan. Siksi onkin ydinkysymys kaikille helsinkiläisille, millaisia verolinjoja puolueet aikovat tulevalla vaalikaudella ajaa.

Me kokoomuslaiset olemme sitoutuneet linjaan, jossa ansiotuloveron kevennys tehdään niin, että se kohdistuu yhtä lailla sekä palkansaajiin että eläkeläisiin. Aikoinaan tehdyn työn on kannatettava myös eläkkeellä. Olen tehnyt työtä sen eteen, että Kokoomuksen linjaksi on nyt sovittu pääministerimme johdolla, että työeläkkeisiin ei ensi vaalikaudella kohdisteta indeksileikkauksia, vaikka talouden vaikeissa säästötalkoissa on indeksileikkauksia oltava valmis tekemään myös sosiaalisiin tulonsiirtoihin. Kipeitä ratkaisuja tehdään, jotta uutta työtä syntyisi.

Kun asetamme oikeasti työn ja sen kannattavuuden etusijalle, silloin ei voi hyväksyä, että eläkeläisiä verotettaisiin kireämmin kuin palkansaajia.

On hyvä myös muistaa, että työeläkkeen saajien ostovoimalla on vahva vaikutus talouden elpymistä vauhdittavaan kotimaiseen kysyntään. Tavoite pitää olla, että omalla eläkkeellä voi tulla toimeen.

Kokoomuksen verolinja lähtee palkansaajien ja eläkeläisten yhdenvertaisesta kohtelusta. Me tekisimme ensi vaalikaudella valtion tuloveroasteikkoon 2 mrd:n euron ansiotuloveron kevennyksen. Työn linjaan sisältyvän tuntuvan palkansaajiin ja eläkeläisiin yhtäläisesti kohdentuvan veronkevennyksen ehtona on se, että työmarkkinoilla päästään sopuun erittäin maltillisista palkankorotuksista

Työn linjaan sisältyvän tuntuvan palkansaajiin ja eläkeläisiin yhtäläisesti kohdentuvan veronkevennyksen ehtona on se, että työmarkkinoilla päästään sopuun erittäin maltillisista palkankorotuksista. Työ on parasta sosiaaliturvaa.

 

 

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

valtiovarainvaliokunnan jäsen

www.sarisarkomaa.fi

 

 

 

 

julkaistu Nykypäivässä 10.4.2015

Vaalien alla puolueiden linjatessa tulevan eduskuntakauden tavoitteita nousee vahvasti esille eläkeläisten asia ja välttämättömyys turvata eläkkeiden ostovoima. Eikä ihme. Ylikireä verotuksemme yhdistettynä pääkaupunkiseudun korkeisiin asumis- ja elämiskustannuksiin laittaa tavallisen ihmisen tiukoille. Siksi onkin ydinkysymys, millaisia verolinjoja puolueet aikovat tulevana vaalikaudella ajaa.

Me kokoomuslaiset olemme sitoutuneet linjaan, jossa ansiotuloveron kevennys tehdään niin, että se kohdistuu yhtä lailla sekä palkansaajiin että eläkeläisiin. Aikoinaan tehdyn työn arvon tulee näkyä myös eläkkeellä.

Kannatuslukujen kärjessä keikkuvan Keskustan veropoliittisessa linjaukset sen sijaan rankaisevat kovalla kädellä työeläketta saavia suomalaisia. Keskustan veropoliittisissa (10.3.2015) ja talouspoliittisissa (13.3.2015) linjauksissa puolue ehdottaa työtulovähennyksen korottamista 450 miljoonalla eurolla. Tämän vähennyksen saa tehdä palkkatulosta, mutta sitä ei voi tehdä eläketulosta. Keskusta kiristää eläkeläisten verotusta, koska heidän ehdotuksessaan ei ole tuloveroasteikkojen inflaatio- ja indeksikorotuskorjauksia.

Keskustan verolinja kurittaa ja kohtelee epäoikeudenmukaisesti työeläkettä saavia suhteessa palkansaajiin. Mikä on huolestuttavinta, linja johtaisi siihen, että palkansaajien ja eläkeläisten eriarvoinen kohtelu verotuksessa kärjistyisi entisestään.

On pakko ihmetellä, miksi Keskusta haluaa olla erityisesti työeläkeläisten kimpussa. Eläkkeensaajia oli 2013 lopussa yhteensä noin 1,5 miljoonaa, eli reilu neljännes kaikista suomalaisista. Heistä valtaosa, noin 1,4 miljoonaa, oli työeläkkeen saajia. Kyse on mittavasta joukosta Suomea työllään rakentaneita ihmisiä. Kun asetamme oikeasti työn ja sen kannattavuuden etusijalle, silloin ei voi hyväksyä eläkeläisten syrjintää, eikä heidän verotuksensa kiristämistä.

Kokoomuksen verolinja lähtee palkansaajien ja eläkeläisten yhdenvertaisesta kohtelusta. Eläkeläisten ostovoiman vahvistaminen elvyttää myös taloutta. Me tekisimme ensi vaalikaudella valtion tuloveroasteikkoon 2 mrd:n euron ansiotuloveron kevennyksen. Tällainen tuloveroasteikkoon tehtävä veronkevennys kohdistuu täysin yhdenvertaisesti niin palkka- kuin eläketuloonkin. Kokoomuksen mallista, jossa työ ja sen kannattavuus asetetaan etusijalle, hyötyisivät kaikki pitkän päivätyön tehneet eläkeläiset, jotka maksavat valtion tuloveroa.

Palkansaajiin ja eläkeläisiin yhtäläisesti kohdentuvan veronkevennyksen ehtona on se, että työmarkkinoilla päästään sopuun erittäin maltillisista palkankorotuksista. Yhteistä isänmaatamme rakentaneita eläkeläisiä on kohdeltava yhdenvertaisesti ja syrjimättömästi palkansaajien kanssa. Siksi veronkevennysten on, vastoin keskustan ehdotusta, kohdistuttava myös eläkkeensaajille.

Kokoomus näkee tärkeänä, että työeläkkeisiin ei ensi vaalikaudella kohdisteta indeksileikkauksia ja mahdolliset veroalennukset kohdentuvat tasaveroisesti myös eläketuloa saaviin. Näillä toimin Kokoomus vahvistaa eläkeläisten ostovoimaa.

 

Sari Sarkomaa ja Sanna Lauslahti

kansanedustajat (kok)