Tekijä: sari

Julkaistu Mediaplanetin erikoisjulkaisussa 4.2.2019

Suomalainen syövän hoito on maailman huipputasoa. Yhä useampi syöpään sairastunut paranee ja elää hyvää elämää sairaudesta huolimatta. Saamaan aikaa syöpään sairastuvien ihmisten määrä kasvaa. Haasteena on edelleen useiden syöpien huono ennuste ja alueelliset erot hoidossa. Syöpä seuraa vielä monin osin tuntemattomia polkuja. Vuosikymmenien työ on tuonut läpimurtoja syöpätutkimuksessa ja -hoidossa, diagnostiikassa, lääkekehityksessä, terveysteknologiassa ja genomiikassa. Uusien mahdollisuuksien myötäsyövänhoito on murroksessa. Saadaksemme suomalaisten käyttöön uudet ja usein hyvin kalliit innovaatiot on luotava uusia yhteistyötapoja. Yksilöllisten hoitojen käyttöönottoa on tehostettava ja syövän hoitoon sekä tutkimukseen on investoitava. Tämän päivän tutkimus on huomisen hyvää hoitoa. 

Syövän hoidon mallimaa 2020 - hankkeen tavoitteena on vauhdittaa toimia, joilla vahvistetaan Suomen asemaa yksilöllisen syövänhoidon edelläkävijänä ja houkuttelevana tutkimusympäristönä. Tavoite on kunnianhimoinen.

Eduskunnan syöpäverkosto on toiminut aktiivisesti kansallisen syöpäkeskuksen perustamiseksi. Keskus on merkittävä askel Yksilöllisen syövän hoidon mallimaa 2020 - hankkeen tavoitteiden saavuttamisessa. Kansallisen syöpäkeskuksen muodostaa viisi yliopistollisen sairaanhoitopiirien perustamaa syöpäkeskusta. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri vastaa syövän ehkäisyn, diagnostiikan, hoidon ja kuntoutuksen valtakunnallisesta suunnittelusta sekä toiminnan yhteensovittamisesta.

Syöpäkeskuksen toimintamallin tavoite on vahvistaa kliinisen syöpätutkimuksen sekä palvelujärjestelmän tarkoituksenmukaista voimavarojen käyttöä. Toiminnassa korostuu potilasnäkökulma, jossa hoitoon pääsyn nopeus on keskiössä. Yhdenvertainen ja laadukas hoito ovat terveyspolitiikan perusta. Tavoitteena on hillitä syövän hoidon kustannuskehitystä panostamalla syöpätautien ehkäisyyn, seulontojen kehittämiseen, kuntoutukseen ja kalliiden hoitojen hallittuun käyttöönottoon.

Suomen on kasvatettava tutkimus, kehittämis- ja innovaatiorahoitustaan ja sen osana on löydettävä kestävät ratkaisut terveydenhuollon julkisten tutkimusvoimavarojen turvaamiseksi. Esityksestäni eduskunta on hyväksynyt lausuman, jossa edellytetään hallitusta turvaamaan sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimusrahoituksen riittävyys osana sote- uudistusta. 

Terveysalan kasvustrategiatyötä on jatkettava. Se on mittava mahdollisuus edistää sekä kansanterveyttä että tervettä kansantaloutta. Tutkimus-ja innovaatiotoiminnalle on luotava otollinen maaperä lainsäädännön keinoin. Sote-tiedon toisiokäyttöä koskeva lainsäädäntö ja sen toimeenpano on ensisijaista. Tärkeät biopankki- ja genomilaki on säädettävä. 

Hyvässä syövän hoidossa jokainen syöpään sairastunut suomalainen saa yhdenvertaisesti parhaan hoidon, kuntoutuksen ja tuen iästä, asuinpaikasta tai varallisuudesta riippumatta. Osana sosiaaliturvan ja maksulainsäädännön uudistusta on etsittävä ratkaisuja sairastuneiden ja kuntoutujien toimeentulon turvaamiseen. Hyvän hoidon perusta on se, että perusterveydenhuollon piiriin pääsee oikea-aikaisesti koko maassa.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja, THM

eduskunnan syöpäverkoston puheenjohtaja

Hoivakoti Esperi Caren räikeiden epäkohtien lisäksi julkisuuteen on nousut useita muita vakavaia laiminlyöntejä ikäihmisten palveluissa ja kohtelussa. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen julkaiseman vanhuspalveluiden tila-seurantatutkimus 2014–2018 mukaan vanhustenhuollossa on epäkohtia niin yksityisellä kuin julkisellakin puolella. Nykyisin kunnat tuottavat itse noin puolet tehostetusta palveluasumisesta ja puolet ostetaan yrityksiltä sekä muilta tahoilta kilpailuttamalla. On välttämätöntä, että viranomaiset tutkivat pohjamutia myöten esillä olleet vakavat tapahtumat ja tarvittavat korjaustoimenpiteet tehdään viipymättä.

On välttämätöntä, että suomalaiset voivat luottaa palveluiden laatuun ja turvallisuuteen tuottaapa hoivapalveluja sitten kunta, yritys tai kolmas sektori. Valvonnan ketjun on oltava katkeamaton kunnan omasta valvonnasta aluehallintovirastoon, Valviraan sekä ministeriön ohjaukseen.

Valvonnalla ei yksin ratkaista vanhusten huollon ongelmia, mutta valvonnan on oltava aukotonta ja voimavarojen riittävät. Siksi Kokoomuksen aloitteesta tämän vuoden valtion budjettiin lisättiin määrärahat oikeusasiamiehen kanslialle. Määrärahojen lisääminen oli vaikuttava keino vahvistaa oikeusasiamiehen tekemää vanhusten hoidon ja oikeuksien toteutumisen valvontaa. Oikeusasiamiehellä on laaja toimivalta, tiedonsaantioikeus ja tehokkaat mahdollisuudet puuttua lainvastaiseen tai virheelliseen menettelyyn.

Ikäihmiset ja heidän omaisensa kantelevat huonosta kohtelusta hyvin harvoin, minkä vuoksi valvonnan on oltava oma-aloitteista ja ennakoivaa. Palveluita käyttävien ihmisten ääni on saatava vahvemmin kuuluville. Kun on kyse ympärivuorokautisesta palveluasumisesta, kaikkein tärkeintä on se, että ikäihmiset saavat mahdollisuuden elää turvallista ja oman näköistä elämää.

Julkisuuteen tulleet räikeät laiminlyönnit osoittavat, että palautetta ja huolia eikä henkilöstön näkemyksiä oltu kuultu. Laissa säädetty henkilöstön ilmoitusvelvollisuuden toteutumiselle on oltava aidot mahdollisuudet. Henkilöstön kuuleminen ja mukana olo palveluiden kehittämisessä on hyvän hoidon edellytys. Koulutettu hoitohenkilöstö sekä hoitotyön laadukas johtaminen ovat hoivan ja hoidon laadun turvaamisessa avain asemassa. On tärkeää ymmärtää, että kaikki eivät sovi hoitajaksi. On välttämätöntä, että sosiaali- ja terveysalan ammatilliseen koulutukseen säädetään pakolliset, valtakunnalliset ja karsivat soveltuvuus- ja valintakokeet.

Vanhustenhuoltoon on tuonut lisäongelmia nykyinen kilpailuttaminen ja siinä ilmennyt osaamattomuus. Valinnanvapauslakiesityksen sisältämät asiakasseteli ja henkilökohtainen budjetti ovat inhimillinen vaihtoehto kilpailutukselle sekä keino saada ihmisten ääni paremmin kuuluviin.

Yliopisto-opintojen alkuvaiheessa työskentelin vanhainkodissa ja vanhustenhuollon haasteet tulivat jo silloin tutuiksi. Huoli hoidon puutteista koskettaa myös hoivatyötä tekeviä. Vanhuspolitiikka on ollut yksinäisyyttä lisäävää. Korjaustoimia myös yhteisöllisyyden, osallistumis-  ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi. Yksin jääminen ja sen tuoma turvattomuus on yksi suurimpia vanhusten huolenaiheita. Hoitajana työskennellessäni olen monta kertaa ollut lähes sanaton, kun ihminen odottaa ja kaipaa vuodesta toiseen läheisiään tai lapsia ja lapsenlapsiaan vierailemaan. Kaikilla ei ole edes ketä odottaa. En tiedä kumpi on surullisempi tilanne. Se, että ketään ei ole vai se, että kukaan ei ehdi tulla. Läheisistä välittämisestä ja huolehtimisesta ei voi tehdä lakia mutta siihen on tärkeä meitä kaikkia kannustaa.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

röntgenhoitaja ja terveydenhuollon maisteri

Usein sanotaan, että hoitoalalle tarvitaan lisää käsiä. Varmasti tarvitaan mutta hoitajalla on oltava myös riittävästi tietoa ja taitoa sekä soveltuvuus alalle. Opetusministeri Krista Kiurun (SDP) toimesta viime hallituskaudella oppilaitoksilta poistettiin mahdollisuus jättää opiskelija valitsematta heikon soveltuvuustestin perusteella. Muutoksen tultua voimaan vuonna 2015 se havaittiin hyvin pian toimimattomaksi. Me hoitoalan tuntevat varoitimme asiasta heti etukäteen ja olemme tehneet työtä virheen korjaamiseksi.

On ilmeisen selvää, että ongelmat ovat kärjistyneet soveltuvuus – ja pääsykokeiden kattavuudesta ja karsinnasta luopumisen seurauksena. Nyt meillä on käsillä tilanne, jossa alalle päätyy hoitotyöhön sopimattomia henkilöitä. Tämä on riski potilasturvallisuudelle ja kuormittaa hoitoalan työyhteisöjä sekä alan oppilaitoksia.

On kiitettävää, että opetus- ja kulttuuriministeriö on opetusministeri Sanni Grahn- Laasosen johdolla uudistamassa ammatillisen koulutuksen opiskelijaksi ottamisen perusteita koskevaa säädöspohjaa ja etsimässä ratkaisua tehdyn virheen korjaamiseksi. Valmisteltu asetusluonnos palauttaisi tilan, joka vallitsi ennen viime hallituskaudella tehtyä virheelliseksi osoittautunutta uudistusta.

Asetusluonnoksen mukaan pääsy- ja soveltuvuuskokeiden järjestäminen jäisi kuitenkin edelleen koulutuksen järjestäjän päätettäväksi samoin pääsy- ja soveltuvuuskokeita käyttävät koulutuksen järjestäjät saisivat päättää, jättävätkö he valitsematta 0 valintapistettä saaneen hakijan.

On välttämätöntä, että sosiaali- ja terveysalan ammatilliseen koulutukseen säädetään pakolliset, valtakunnalliset ja karsivat soveltuvuus- ja valintakokeet. Koulutuksen on annettava valmiudet hyvään ammattitaitoon jokaiselle hoitajalle ja sen on turvattava potilasturvallisuus.

Hoitoalan koulutukseen pyrkiviltä on myös selvitettävä, ettei hakijan terveydentila, päihteiden käyttö tai muu ongelmakäyttäytyminen ole esteenä alan opinnoille.

Hyvin toteutetut pääsy- ja soveltuvuuskokeet edistävät hoitoalalla onnistuneita opiskelijavalintoja: keskeytykset vähenevät, opinnot oikealla opintopolulla etenevät ja opettajat voivat keskittyä opettamiseen. Ei ole myöskään henkilön oman edun mukaista, jos hän pääsee opiskelemaan alalle, jolla hän ei voi valmistuttuaan työskennellä.

Valtakunnallisesti yhtenäiset pääsy- ja soveltuvuuskokeet on säädettävä pakollisiksi kaikkiin sora-alojen tutkintoihin ja koulutuksiin. Näin turvataan yhdenvertainen kohtelu sekä koulutuksen järjestäjien tasalaatuinen toiminta. Soveltuvuus- ja pääsykokeiden tuomat kustannukset ja rahoitusratkaisu on selvitettävä niin, ettei jo ennestään niukkoja opetuksen määrärahoja rokoteta. Alan keskeiset ammattijärjestöt Tehy, Super, JHL, OAJ ja Akavan Sairaanhoitajat ovat vaatineet soveltuvuuskokeiden palautusta. Heidän näkemyksensä on viisasta ottaa huomioon.

Suomalaiset hoitajat ovat koulutettuja ja osaavia. Ja niin varmasti haluamme heidän olevan jatkossakin.

Kirjoitan kerran kuussa politiikan kuulumisista. Voit laittaa minulle terveisiä tai tilata eduskuntakirjeeni laittamalla minulle osoitteesi sähköpostitse sari.sarkomaa(at)eduskunta.fi.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

THM, röntgenhoitaja

Me voimme vielä vaikuttaa. Tulevien sukupolvien mahdollisuuksien ahnehtiminen ja yli varojen eläminen on lopettava. Siksi eduskuntaryhmämme valmisteli ilmasto- ja ympäristöpolittisen ohjelman, jossa on punnittua ja painavia keinoja. Esitämme laajasti valmistellussa ilmasto- ja ympäristöohjelmassa keinoja, joilla Suomen on mahdollista jatkaa määrätietoista ilmastopolitiikkaa ja turvata luonnon monimuotoisuus sekä vahvistaa innovaatioihin ja puhtaisiin ratkaisuihin perustuvaa talouttamme.

Intohimoisena Itämeren suojelijana olen tyytyväinen, että ohjelmassa on myös vaikuttavia toimia Itämeremme pelastamiseksi. Pahimpana Itämeren uhkana on rehevöityminen ja sisäinen kuormitus. Kaikeksi kamaluudeksi ilmastonmuutos vauhdittaa tätä noidankehää. Merkittävät päästövähennykset ovat välttämättömiä. Tämä työ saa vauhtia, kun eduskunta hyväksyi osana valtiotalousarviota määrärahat kolmivuotiseen Itämeren pelastamisohjelmaan.

Olennaista on, että toimia tehdään heti ja vaikuttavasti. Suomen on mahdollista loikata kustannustehokkaasti päästölähteestä päästönieluksi määrätietoisella, järkevällä ja pitkäjänteisellä politiikalla. Fiksu Ilmasto- ja ympäristöpolitiikka luo liiketoimintamahdollisuuksia suomalaiselle osaamiselle ja työtä koko maahan. Ilmastopolitiikan on oltava kestävää. On pidettävä huoli, että yksittäisen ihmisen tai kotitalouden kannettavaksi ei tule kohtuutonta taakkaa. Yhtälö ei ole helppo, mutta esitämme ohjelmassamme siihen ratkaisuja. Ilmastomuutokseen taklaaminen edellyttää kokonaisvaltaisia toimia.

Ohjelman kymmenen ilmasto- ja ympäristöpolitiikka kokonaisuutta voisi tiivistää seuraavasti.

1) Päästöille nouseva hinta kansainvälisesti ja kansallisesti
Ajetaan päästötalkoiden nopeuttamista Euroopan unionissa ja kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa. EU:n vuoden 2030 ilmastotavoite on nostettava 40 %:sta vähintään 55 %:iin. Saatetaan päästöhinnoittelu tasolle, jolla se on pääasiallinen ohjauskeino puhtaaseen energiaan siirtymisessä erillisten tukien sijaan. Suomessa tarvitaan sinivihreä verouudistus.

2) Kestävästi irti hiilestä, maakaasusta ja turpeesta
Korvataan kivihiilen käyttö ja puolitetaan fossiilisen öljyn käyttö 2020-luvun aikana. Energiainvestointien pitkän elinkaaren takia on aika katsoa jo pidemmälle. Kokoomuksen tavoitteena on, että fossiilisten polttoaineiden merkittävä käyttö voimalaitoksissa päättyy vuoteen 2040 mennessä ja turpeen osalta vuoteen 2035 mennessä. Fossiilisten polttoaineiden korvaaminen pitää tehdä enenevässä määrin muilla kun polttoon perustuvilla teknologioilla.

3) Autoilijalle helpoksi valita sähkö tai biokaasu
Sähköä tai biokaasua käyttävän auton on oltava aina fossiilista polttoainetta käyttävää autoa kilpailukykyisempi viimeistään 2030-luvulla. Uusien autojen verotus siirretään kokonaan auton hankinnan verotuksesta autoilun päästöjen verotukseen. Poistetaan käyttövoimavero kaasu- ja sähköautoilta. Auton muuntamista kaasuautoksi tuetaan määräaikaisesti konversiotuella. Lisäksi työsuhdeautojen verotusarvo porrastetaan jyrkästi päästöjen mukaan.

4) Lisätään kuluttajalle välineitä tehdä ilmastovalintoja
Epäterveellisten ja ympäristöä rasittavien tuotteiden tukemista on karsittava. Kotimaisen kasviperäisen proteiinin ja kestävästi pyydetyn kalan käytön edistämistä tutkitaan ja kehitetään. Myös ruokahävikkiä on estettävä poistamalla lainsäädännällisiä esteitä ja luomalla kannusteita. EU:n maataloustukia uudistetaan asteittain siten, että suositaan ilmastoystävällisiä tuoteryhmiä.

5) Maksimoidaan metsien arvo
Suomella on realistinen mahdollisuus tähdätä siihen, että 2040-luvun aikana Suomen metsät ja metsämaa sitovat enemmän hiiltä kuin vapautamme Suomen päästöinä taivaalle. Metsien on annettava kasvaa keskimäärin nykyistä järeämmiksi, vanhemmiksi ja tukkipuun osuus puun käytöstä on nostettava. Kannustetaan metsähakkuiden sivuvirtojen tehokasta hyödyntämistä sekä puurakentamista ja muuta käyttöä, jossa puuhun sitoutunut hiili säilyy pitkään pois ilmakehästä ja korvaa mm. tuontisementtiä. Korvataan kantojen energiakäyttö kestävämmillä ratkaisuilla vuoteen 2025 mennessä.

6) Estetään vesien rehevöityminen ja roskaantuminen
Vähennetään esimerkiksi vesistöjen maataloudesta aiheutuvaa ravinnekuormitusta huomattavasti vuoteen 2025 mennessä. Periaatteena tulee olla maatalouden kotimaahan jäävän arvonlisän kasvattaminen ja tuontipanosten vähentäminen luomalla edellytykset ravinnekierrolle ja erityisesti lannan kiertoravinteiksi prosessoinnilla niin, että se on kustannusneutraalia tiloille.

7) Suojellaan suomme
Soiden suojelualueen verkostoa laajennetaan merkittävästi lisäämällä suojelun piiriin valtakunnallisesti arvokaita suoalueita. Luodaan edellytykset sille, että uusia ojitettuja talousmetsiä ei enää synny arvokkaille suoalueille. Suopohjaisten metsien ojitusta rajataan vain välttämättömään minimiin ravinnevalumien estämiseksi. Selvitetään, missä määrin jatkuva kasvatus ja muut menetelmät voisivat toimia ratkaisuna.

8) Turvataan luonnon monimuotoisuus
Aloitetaan METSO-ohjelman vuoden 2025 jälkeisen laajentamisen mahdollisuuksien kartoittaminen seuraavalla hallituskaudella. Vapaaehtoisen METSO-ohjelman malli laajennetaan koskemaan kaikkia elinympäristöjä.

9) Kiertotaloudesta kilpailuvaltti
Kiertotalouden periaatteet on ulotettava kaikkialle yhteiskuntaan. Tarvitsemme toimia biojätteiden, tekstiilijätteen ja muovin parempaan kierrätysasteeseen. Korvataan esimerkiksi muovituotteita vähemmän haitallisilla tuotteilla.

10) Vastuuseen kasvattaminen
Kulutustottumuksemme muuttuvat väistämättä tulevaisuudessa. Siirrymme yhä enemmissä määrin kiertotalouden mukaisiin tuotteisiin ja palveluihin kuten jakamistalouteen. Ympäristö- ja kestävän kehityksen kasvatus otetaan osaksi kaikkien opettajien perustutkintoja ja täydennyskoulutusta.

Ajatukset, ideat ja palaute ilmasto- ja ympäristöohjelmastamme ovat lämpimästi tervetullutta.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

kolmen lapsen äiti