Tekijä: sari

Aloitimme eduskunnassa pitkään odotetun lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lain käsittelyn. Lain tavoite on edistää lapsen etu ja modernisoida säädökset vastaamaan nykyisiä perheolosuhteita. Laki on mittava loikka eteenpäin. Perheet ovat hyvin erilaisia mutta samanarvoisia.

Vaikka vanhempien parisuhde päättyy, vanhemmuus jatkuu. Uudistettu lapsen huoltolakiesityksen keskeinen tavoite on tukea erilaista vanhemmuutta, lapsen oikeutta molempiin vanhempiin sekä muihin läheisiin ihmissuhteisiin kuten isovanhempiin. Olen erittäin tyytyväinen, että perheiden kipeitä ongelmia helpottava laki on nyt eduskunnassa. Se on eduskunnan huolellisesti käsiteltävä ja arvioitava lapsen ja erilaisten perheiden etu edellä.

Lakiin ehdotetaan myös kirjattavaksi lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta päätettäessä huomioon otettavia seikkoja, kuten vanhemman kyky asettaa lapsen tarpeet vanhempien välisten ristiriitojen edelle. Laissa esitetään myös uusia säännöksiä huoltajien velvollisuudesta suojella lasta väkivallalta, vaalia lapselle läheisiä ihmissuhteita ja myötävaikuttaa tapaamisoikeuden toteutumiseen. Esityksessä myös ehdotetaan useita lainsäädäntötoimenpiteitä, joilla pyritään nykyistä tehokkaammin ehkäisemään nk. vieraannuttamisesta tai muusta syystä johtuvia tapaamisoikeuden toteutumisen ongelmatilanteita ja antamaan keinoja puuttua niihin.

Vuoroasuminen on yleistyvä muoto järjestellä vanhemmuus eron jälkeen. Nykyään vuoroasuminen on toteutettu ns. laajana tapaamisoikeutena. Epäoikeudenmukaiseksi on koettu se, että toinen vanhemmista on vain ’tapaava vanhempi’, vaikka lapsi asuu lähes yhtä paljon molempien vanhempien luona. On hienoa, että laissa ehdotetaan säännöksiä, joiden mukaan vanhemmat voivat sopia tai tuomioistuin voi päättää, että lapsi asuu vuorotellen molempien vanhempiensa luona. Vuoroasuminen otettaisiin myös elatuslaissa huomioon. Lakiesityksen mukaan vuoroasumista koskevaan sopimukseen kirjattaisiin tieto siitä, kumpi kodeista ilmoitetaan lapsen viralliseksi asuinpaikaksi. Myös tuomioistuimen olisi annettava tästä määräys tarvittaessa. Tällä ehkäistäisiin erillisiä riitoja lapsen virallisesta asuinpaikasta. Toive kahdesta tasavertaisesti virallisesta kodista on tullut perheiltä. Tässä esityksessä ei siihen ole löydetty ratkaisua.

On tärkeä todeta, että parhaillaan työryhmässä pohditaan, miten sosiaaliturvassa huomioitaisiin vuoroasuminen. Tämä on välttämätöntä, koska monet etuudet ja palvelut pohjautuvat edelleen ajatukseen kahden yhdessä asuvan vanhemman ydinperheestä. On pohdittava, miten perheiden tukemiseen tarkoitetuissa toimissa tuettaisiin jaettua vanhemmuutta ja vuoroasumista. Tämä on ennen kaikkea lapsen etu. Esimerkiksi Ruotsissa lapsilisät ja koulumatkatuki voidaan jakaa molempien vanhempien kesken ja lapsi voi asua virallisesti kahdessa osoitteessa yhtä aikaa.

Oikeudenkäyntien venyminen tuo lapselle ja koko perheelle kohtuuttomia tilanteita. Lakiesityksessä on toimia oikeudenkäyntien nopeuttamiseen ja tarpeettomien uusintakäsittelyjen karsimiseen. Lapsen kannalta on merkittävää, että laissa ehdotetaan useita säännöksiä, joiden tavoitteena on vahvistaa lapsen oikeutta saada äänensä kuuluville ja osallistua häntä koskevien asioiden käsittelyyn.

Sari Sarkomaa

helsinkiläinen kansanedustaja

Purjehtiessa ja merellä liikkuessa näkee ja kokee konkreettisesti Itämeren tilan. Lapsille on ollut vaikea kertoa, miten olemme päästäneet kotimeremme tähän tilaan. Ja miksi emme ole tehneet enempää Itämeren pelastamiseksi.

Mieleen on jäänyt etenkin yksi kesälomapurjehdus kohti Gotlantia. Haiseva sinilevä oli valloittanut Nynäshamnin ja lähialueen rannat. ”Kyllä nuo ruotsalaiset ovat tyhmiä, kun ovat merensä sotkeneet”, kommentoi lapseni. Aluksi poikani kommentit kaiken hajun ja kiukun keskellä melkein hymyilyttivät. Oli vaikea selittää, että meri on yhteinen ja sitä ei ole pilannut ruotsalaiset tai jotkut muut, vaan me kaikki yhdessä.

Valtioiden tekemistä lupauksista huolimatta Itämeren elpyminen on ollut tuskastuttavan hidasta. Meren tila on jossain määrin jopa huonontumassa.

Itämeren rantavaltiot allekirjoittivat kymmenen vuotta sitten Itämeren suojeluohjelman, Baltic Sea Action Planin. WWF:n selvitys paljastaa, että kaikki Itämeren rantavaltiot lipsuvat sitoumuksistaan. Myös Suomi, vaikka maamme arvioitiin Ruotsin jälkeen suojelutoimissaan parhaimmaksi.

On täysin selvää, ettemme tällä menolla saavuta tavoitetta Itämeren ekologisesti hyvästä tilasta vuonna 2021. Tämä tietää kaikille Itämeren maille, Suomelle ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselle (kesk.) laiskanläksyjä.

Ensinnäkin maatalouden ympäristöpolitikkaa on uudistettava vaikuttavammaksi. Rehevöityminen on meremme suurin ympäristöongelma ja merkittävin kuormituslähde on maatalous. Maatalouden ympäristötuki ei kohdennu vesiensuojelun kannalta tehokkaimmalla tavalla. Kun iso osa päästöistä tulee noin 20 prosentista peltoalaa, olisi suojelutoimet kohdennettava riskialueille.

Pelloille levitettävän kipsijätteen on todettu vähentävän vesistöihin päätyvää maatalouden fosforihuuhtoumaa jopa puolella. Kipsistä voi tulla pelastus pahoin rehevöityneelle Saaristomerelle ja laajemminkin koko Itämerelle. Tuoreen tutkimuksen mukaan kipsikäsittelyllä voisi vähentää maatalouden fosforivalumaa Itämereen lähes suojelukomissio Helcomin Suomelle asettaman vähennystavoitteen verran.

Olen jo usean vuoden ajan toistuvasti ehdottanut, että peltojen kipsikäsittely on otettava yhdeksi maatalouden ympäristötuen toimeksi. Nyt tässä on vauhdilla toimittava. Suomi aloittaa heinäkuussa Helcomin puheenjohtajamaana ja silloin on saatava sisällytettyä kipsin käyttö myös Helcomin suosituksiin.

Toiseksi Suomen on kirittävä kaikkia toimia hallitsemattoman roskaantumisen pysäyttämiseksi. Varsinkin muovi on vakava ongelma. Mikromuovin kaikkia vaikutuksia ei edes tunneta. Esimerkiksi ravintoketjun kautta ihmisen elimistöön kulkeutuvat mikromuovin mahdolliset terveysvaikutukset ovat edelleen vain arvailujen varassa. Lisää tutkimusta tarvitaan kipeästi.

Roskaantumisen kitkemiseksi kestävä ratkaisu on kiertotalous. Kulutuksen vähentäminen, ympäristöystävällisten tuotteiden kehittäminen, tuotteiden uudelleen käyttö ja tehokas kierrätys, kertakäyttömuovien poistaminen kulutuksesta, jätteiden käyttö energiana siinä tapauksessa, jos niitä ei muuten voi tehokkaasti ja ympäristöystävällisesti uudelleen hyödyntää ovat kaikki toimia, joita on kirittävä.

Kaupungeilla on myös paljon tehtävää alueidensa roskisten kehittämisessä ja sijoittelussa. Kotikaupungissani Helsingissä roskaantuminen rannoilla mittava ongelma, jota ei vielä olla otettu toisissaan. Kestävin keino on meistä jokaisen huolehtia, ettei omat roskat päädy luontoon.

Kolmanneksi on ministerin priorisoitava toimia, joilla turvataan Itämeren tilan seurannan ja tutkimuksen voimavarat. Tutkijoiden mukaan merentutkimus on vaakalaudalla. Esimerkiksi Suomenlahden sekä Saaristomeren ulkosaariston tilaa kartoittava rannikkoseuranta on jo päätetty lopettaa.

Merentutkimuksella saadaan arvokasta tietoa Itämeren tilasta ja sen muutoksista. Se on tärkeää niin ilmaston, luonnonvarojen suojelun kuin merenkulun turvallisuudenkin kannalta. On hälyttävää, että Itämeri-tutkimuksen merentutkimusalus Arandan käyttömahdollisuuksista mittavan remontin jälkeen ei ole takuita. Toimia on tehtävä jo syksyn budjettiriihessä.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

Valtioiden tekemistä lupauksista huolimatta Itämeren elpyminen on ollut tuskastuttavan hidasta. Meren tila on jossain määrin jopa huonontumassa.

Itämeren rantavaltiot allekirjoittivat kymmenen vuotta sitten Itämeren suojeluohjelman, Baltic Sea Action Planin. WWF:n selvitys paljastaa, että kaikki Itämeren rantavaltiot lipsuvat sitoumuksistaan. Myös Suomi, vaikka maamme arvioitiin Ruotsin jälkeen suojelutoimissaan parhaimmaksi.

On täysin selvää, ettemme tällä menolla saavuta tavoitetta Itämeren ekologisesti hyvästä tilasta vuonna 2021. Tämä tietää kaikille Itämeren maille, Suomelle ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselle (kesk.) laiskanläksyjä.

Ensinnäkin maatalouden ympäristöpolitikkaa on uudistettava vaikuttavammaksi. Rehevöityminen on meremme suurin ympäristöongelma ja merkittävin kuormituslähde on maatalous. Maatalouden ympäristötuki ei kohdennu vesiensuojelun kannalta tehokkaimmalla tavalla. Kun iso osa päästöistä tulee noin 20 prosentista peltoalaa, olisi suojelutoimet kohdennettava riskialueille.

Pelloille levitettävän kipsijätteen on todettu vähentävän vesistöihin päätyvää maatalouden fosforihuuhtoumaa jopa puolella. Kipsistä voi tulla pelastus pahoin rehevöityneelle Saaristomerelle ja laajemminkin koko Itämerelle. Tuoreen tutkimuksen mukaan kipsikäsittelyllä voisi vähentää maatalouden fosforivalumaa Itämereen lähes suojelukomissio Helcomin Suomelle asettaman vähennystavoitteen verran.

Olen jo usean vuoden ajan toistuvasti ehdottanut, että peltojen kipsikäsittely on otettava yhdeksi maatalouden ympäristötuen toimeksi. Nyt tässä on vauhdilla toimittava. Suomi aloittaa heinäkuussa Helcomin puheenjohtajamaana ja silloin on saatava sisällytettyä kipsin käyttö myös Helcomin suosituksiin.

Toiseksi Suomen on kirittävä kaikkia toimia hallitsemattoman roskaantumisen pysäyttämiseksi. Varsinkin muovi on vakava ongelma. Mikromuovin kaikkia vaikutuksia ei edes tunneta. Esimerkiksi ravintoketjun kautta ihmisen elimistöön kulkeutuvat mikromuovin mahdolliset terveysvaikutukset ovat edelleen vain arvailujen varassa. Lisää tutkimusta tarvitaan kipeästi.

Roskaantumisen kitkemiseksi kestävä ratkaisu on kiertotalous. Kulutuksen vähentäminen, ympäristöystävällisten tuotteiden kehittäminen, tuotteiden uudelleen käyttö ja tehokas kierrätys, kertakäyttömuovien poistaminen kulutuksesta, jätteiden käyttö energiana siinä tapauksessa, jos niitä ei muuten voi tehokkaasti ja ympäristöystävällisesti uudelleen hyödyntää ovat kaikki toimia, joita on kirittävä.

Kaupungeilla on myös paljon tehtävää alueidensa roskisten kehittämisessä ja sijoittelussa. Kotikaupungissani Helsingissä roskaantuminen rannoilla mittava ongelma, jota ei vielä olla otettu toisissaan. Kestävin keino on meistä jokaisen huolehtia, ettei omat roskat päädy luontoon.

Kolmanneksi on ministerin priorisoitava toimia, joilla turvataan Itämeren tilan seurannan ja tutkimuksen voimavarat. Tutkijoiden mukaan merentutkimus on vaakalaudalla. Esimerkiksi Suomenlahden sekä Saaristomeren ulkosaariston tilaa kartoittava rannikkoseuranta on jo päätetty lopettaa.

Merentutkimuksella saadaan arvokasta tietoa Itämeren tilasta ja sen muutoksista. Se on tärkeää niin ilmaston, luonnonvarojen suojelun kuin merenkulun turvallisuudenkin kannalta. On hälyttävää, että Itämeri-tutkimuksen merentutkimusalus Arandan käyttömahdollisuuksista mittavan remontin jälkeen ei ole takuita. Toimia on tehtävä jo syksyn budjettiriihessä.

Purjehtiessa näkee ja kokee konkreettisesti Itämeren tilan. Lapsille on ollut vaikea kertoa, miten olemme päästäneet kotimeremme tähän tilaan. Ja miksi emme ole tehneet enempää Itämeren pelastamiseksi.

Mieleen on jäänyt etenkin yksi kesä. Haiseva sinilevä oli valloittanut Nynänshamnin ja lähialueen rannat. ”Kyllä nuo ruotsalaiset ovat tyhmiä, kun ovat lianneet merensä”, kommentoi lapseni. Aluksi poikani kommentit kaiken hajun ja kiukun keskellä melkein hymyilyttivät. Oli vaikea selittää, että meri on yhteinen ja sitä ei ole pilannut ruotsalaiset tai jotkut muut, vaan me kaikki yhdessä.

Perjantaina valmistunut perustuslakivaliokunnan lausunto sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta antaa uudistukselle luvan edetä, mutta edellyttää useita muutoksia. Lausunnon myötä eduskunta pääsee työssään eteenpäin. Aloitamme sosiaali-ja terveysvaliokunnassa välittömästi paneutumisen perustuslakivaliokunnan lausuntoon. Ensi lukemalta nostan esille muutamia huomiota.

1) On hyvä, että perustuslakivaliokunnan muutosvaateet eivät ole niin suuria, etteikö niitä eduskunnassa voitaisi yhteistyössä ministeriöiden kanssa tehdä.

2) Näyttää siltä, että muutokset eivät murra eivätkä nakerra sote- rahoituskehystä eikä ihmisten yhdenvertaisten palveluiden saatavuuden kannalta tärkeän valinnanvapauden laajentamista. Sotelle asetetut tavoitteet on mahdollista saavuttaa.

3) Lausunnossa ei tule muutosta siihen, mitä perustuslakivaliokunta on aiemmin todennut koko sote-uudistuksesta. Perustuslakivaliokunta näytti jo aiemmin vihreää valoa uudistuksen perusperiaatteille ja sen osana valinnanvapaudelle. Perustuslakivaliokunta näki valinnanvapauden tärkeänä ihmisten itsemääräämisoikeuden vahvistajana.

4) Perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta on mittavan uudistuksen ja erityisesti valinnanvapauden laajentamisessa katsottava vielä rytmitystä niin valinnanvapauspalveluittain kuin alueittain. Tämä on sosiaali- ja terveysvaliokunnan tehtävä huolella. Onhan valinnanvapaus juuri se osa, jolla vauhditetaan peruspalveluiden vahvistumista. Lisäaika on tervetullut erityisesti metropolimaakunta Uudellemaalle, joka on alueista mittavammin toivonut lisäaikaa uudistukseen valmistautumiseen.

5) Valinnanvapauspilottien käyntiin saaminen on tärkeä osa uudistusta. Tähän perustuslakivaliokunta edellytti lainsäädännöllisiä tarkennuksia, jotka on tehtävä niin, että pilotoinnit saadaan heti lakien hyväksymisen jälkeen liikkeelle. Pilotti on erityisen tärkeä Helsingille ja Uudenmaan kunnille, joiden pilottihakemus on jo hyväksytty. Piloteilla voidaan hallita uudistuksen alkuvaiheen menoriskejä ja pehmentää muutoksen suuruutta. pilottien myötä ihmiset pääsevät valinnanvapauden piiriin. Tämä on palveluja käyttävän ihmisen suuri etu. Valinnanvapauden laajentamisen ydintavoitteena on vahvistaa peruspalveluja ja turvata oikea-aikainen sekä tasa-arvoinen pääsy verovaroin järjestettyihin palveluihin.

6) Perustuslakivaliokunta edellytti, että sosiaali-ja terveysvaliokunnan on viettävä ensimmäisen käsittelyn käynyt mietintöluonnos niin maakuntalaista kuin valinnanvapauslaista yhdessä vielä kerran perustuslaillisen tarkasteluun. Tämä tuo aikatauluun yhden lisähaasteen muiden joukossa.

7) On sanottava, että soten uudistava lainsäädäntö on viisasta ja täysin välttämätöntä viedä maaliin tällä eduskuntakaudella. Seuraavakin hallitus tekee kyllä takuu varmasti uudistuksen, jossa sote saa leveämmät hartiat. Maakunnat tulevat ja niitä voi olla SDP:n mielestä jopa enemmän, kuin nyt esitetään. Vihreätkin vannovat maakuntamallin, verojen ja vaalien nimeen, mutta valinnanvapautta he eivät antaisi ihmisille vaan maakunnille. Näyttää ilmeiseltä, että muissa kuin nykyisessä hallituskokoonpanossa uudistuksesta jäisi puuttumaan aivan olennaiset elementit kuten järjestäjän ja tuottaja erottaminen ja ihmisen valinnanvapauden laajentaminen. Nämä ovat juuri ne uudistuksen elementit, joilla päästään pois nykyisestä järjestelmä- ja tuottajakeskeisyydestä miettimään, millaiset palvelut ovat oikeasti vaikuttavia ja ihmisille hyviä. Siksi tämän hallituksen ja eduskunnan on uudistus nyt tehtävä.

8) Työaikaa tarvitaan niin ministeriössä ja varsinkin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, jossa meillä on edessä poikkeuksellisen mittava ja vaativa tehtävä. Perustuslakivaliokunnan muutokset edellyttävät ministeriöiden virkamiehiltä vaativaa valmistelua ja ministereiltä malttia sekä huolellisuutta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta on saanut lausuntoja perustuslakivaliokunnan lisäksi myös muilta valiokunnilta ja asiantuntiajoukolta. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan on synnytettävä kokonaisuus, joka solahtaa perustuslakivaliokunnan seulan läpi ja joka ennen kaikkea antaa koko Suomelle puitteet saavuttaa sote-uudistuksen tavoitteet yhdenvertaisista ja vaikuttavista palveluista sekä kustannusten kasvun hillinnästä. Sote-palvelut ovat tärkeitä kaikille suomalaisille mutta yhtä tärkeää on huolehtia, että suomalaisten sivistykselliset oikeudet toteutuvat ja raha riittää myös laadukkaaseen koulutukseen sekä tutkimukseen.

9) Aikataulusta on todettava, että se on äärimmäisen tiukka. Työtä tehdään ripeästi mutta huolella ja lainsäädännön laatu edellä. Hallituksen tavoite on saada kokonaisuus istuntosaliin vielä heinäkuun alussa. Realismia kuitenkin on, että siihen pääseminen edellyttää vähintäänkin pieniä ihmeitä. Ja niitä tietenkin tavoitellaan mutta ei työn laadun kustannuksella. Sote-uudistuksen onnistumisen edellytys on taata sosiaali- ja terveysvaliokunnalle ja eduskunnalle työrauha.

10) Hallituksen ja kaupunkien on tehtävä nykyistä tiiviimpää yhteistyötä. Kaupunkipolitiikan vahvistaminen on koko suomen etu. Hallituksen on kirittävä ja saatava valmiiksi työnalla oleva kaupunkipoliittinen ohjelma, jossa on löydettävä ratkaisuja kaupunkien kestävään kasvuun. Hallituksen on myös tuotava eduskunnalle kaupunkipoliittinen selonteko. Kaupunkipolitiikka on jäänyt vielä osin hallitukselta hyödyntämättömäksi voimavaraksi ja selonteko olisikin keino läpivalaista metropolialueen sekä suurimpien kaupunkien merkitys. Vaikka sote muuttuu ja uudistuu kaupungit pysyvät koko maan hyvinvoinnin ja kasvun vetureina.