Siirry sisältöön

Tekijä: sari

Julkaistu

Lauantaina 28.4.2018 Töölönlahden läheisyydessä järjestetään Diabeteskävely!

Kokoonnumme kello 11.30 lähtien Narikkatorille, jossa ohjelma alkaa kello 12.00. Kansanedustaja Sari Sarkomaa avaa kävelyn virallisesti kello 12.10. Ja noin kello 12.40 lähdemme liikkeelle.

Kävely toteutetaan kahden juhlivan järjestön yhteistyönä kansainvälisen Lions-järjestön täytettyä 100 vuotta viime vuonna ja Pääkaupunkiseudun Diabetesyhdistyksen täyttäessä 70 vuotta tänä kesänä. Mukana on Lions-järjestön N ja B piirit.

Tarkoituksena on tehdä diabetes näkyväksi, olla yhdessä, jakaa tietoa diabeteksesta, yhdistystemme toiminnasta ja mitata verensokereita. Diabetes on kansansairautemme. Suomessa noin 10 % ihmisistä sairastaa diabetesta. Liikunta on hyvä lääke pitää verensokeri tasapainossa. Diabeetikoiden säännöllinen liikunta edesauttaa sairauden hoidossa ja prediabeetikoilla, eli ei vielä sairastuneilla, mahdollisesti myös estää sairauden puhkeamisen.

Kävelyreitti: Kampin Narinkkatori – Oopperatalo – Narinkkatori eli noin 4 km.

Mahdollista on myös kävellä lyhyempi reitti (n 2 km) tai pieni kierros (alle 1 km).

Lämpimästi tervetuloa mukaan!

300 ensimmäistä ilmoittautunutta saavat Diabeteskävelyliivin! Liivin saat paikan päältä.
Ilmoittaudu mukaan oheisesta linkistä:

https://goo.gl/forms/Vc6DVVSSd33qMS4D3

Julkaistu

Julkaistu Diabetesliiton jäsenlehdessä 16.4.2018

Eduskunnan diabetesryhmä tekee työtä diabeteksen yhdenvertaisen hoidon toteutumiseksi ja diabeteksen hoidon uusien hoitovälineiden saatavuuden turvaamiseksi.

Jatkuvaan glukoosiseurantaan kehitetyt glukoosisensoreiden saatavuus on tavoitteemme. Sote-uudistuksessa on luotava hoitokäytännöt, joissa vaikuttavan ja hyvän hoidon edellyttämät laitteet ja tarvikkeet ovat niitä tarvitsevien saatavilla.

Sote-uudistuksen ydintavoite on turvata yhdenvertainen hoitoon pääsy ja terveyden edistäminen. Valinnanvapauden lisäämisellä mahdollistetaan palveluja käyttävien ihmisten osallisuus ja edistetään hoitomyöntyvyyttä, mikä on edellytys hyvään diabeteksen hoitoon. Nykyinen terveydenhuollon järjestelmä on rakentunut enemmän akuuttien sairaustapahtumien hoitoon, eikä vastaa riittävästi pitkäaikaissairauksien toistuvaan ja jatkuvaan hoidon ja hoivan tarpeeseen.

Uudistuksen osana on tyypin 1 diabeteksen ja erityisosaamista vaativan tyypin 2 diabeteksen hoito keskitettävä osaamiskeskuksiin ja -verkostoihin. Yhtä oleellista on järjestää valtakunnallinen diabeteksen hoidon laadun seuranta. Tieto terveydenhuollon laadusta on oltava avointa ja kaikkien saatavilla. Tämä vauhdittaa diabeteksen hoidon eroavuuksien ja epäkohtien korjaamista sekä yhdenvertaisen hoidon turvaamista.

Kansanväliset kokemukset osoittavat, että laaturekistereiden avulla on mahdollisuus kehittää diabeteksen hoitoa. Ruotsissa ja Isossa-Britanniassa diabeteksen hoidon laaturekisterien myötä diabeteksen hoitotasapaino on parantunut ja vakavien hypoglykemioiden määrä on vähentynyt merkittävästi.

Huoli laaturekistereiden puutteesta Suomessa on ollut suuri. Ehdotuksestani kuulimme eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa asiantuntijoita rekisteriasian tiimoilta. Myös Diabetesliiton edustaja oli kuultavana. Esityksestäni tämän vuoden valtion budjettiin lisättiin määräraha valtakunnallisten laaturekistereiden pilottihankkeen vauhdittamiseen.

Pilotoinnin kohteiden valinnassa otetaan erityisesti huomioon laajat kansansairaudet, kuten diabetes.

Eduskunnan diabetesryhmä on Diabetesliiton eduskuntaan muodostama ryhmä, joka on toiminut 1980-luvulta lähtien. Toimin ryhmän puheenjohtajana. Diabetesliitto tuo ryhmän jäsenille kansanedustajien työn kannalta välttämätöntä diabetestietoa ja diabetekseen liittyviä lainsäädännöllisiä tarpeita. Otan mielelläni vastaan palautetta ja ajatuksia diabetesta sairastaville tärkeiden asioiden kehittämiseksi.

Sari Sarkomaa

helsinkiläinen kansanedustaja

Diabetesliiton hallituksen jäsen ja eduskunnan diabetesryhmän puheenjohtaja

 

Eduskunnan diabetesryhmän jäsenet

Diabetesryhmän puheenjohtaja on Sari Sarkomaa (Kokoomus), varapuheenjohtaja Katja Hänninen (Vasemmistoliitto) ja sihteeri Diabetesliiton erityisasiantuntija Irene Vuorisalo. Muut jäsenet ovat Outi Alanko-Kahiluoto (Vihreät), Mira Hirvonen (Sininen tulevaisuus), Sanna Lauslahti (Kokoomus), Anneli Kiljunen (SDP), Mikaela Nylander (RKP), Pekka Puska (Keskusta), Pentti Oinonen (Sininen tulevaisuus) ja Sari Tanus (KD).

 

Julkaistu

TIEDOTE 14.4.2018
Julkaisuvapaa heti

Kokoomuksen kansanedustaja ja sivistysvaliokunnan jäsen Sari Sarkomaa iloitsee uusista keinoista  lasten ja nuorten opintien tasavertaisten mahdollisuuksien turvaamiseksi. Kehysriihessä sovittujen toimien positiiviset vaikutukset ulottuvat heti lasten arkeen. Uudella 10 miljoonan euron varhaiskasvatuksen tasa-arvorahalla turvataan eri alueilta ja erilaisista lähtötilanteista tulevien lasten mahdollisuuksia pärjätä tulevaisuuden koulutiellä.

”Tasa-arvorahalla voidaan pienentää ryhmäkokoja ja palkata lisää henkilöstöä päiväkoteihin alueilla, joissa tilanne on kaikkein haastavin esimerkiksi korkeamman työttömyysasteen vuoksi. Jo aiemmin tasa-arvorahoitusta on käytetty esi- ja perusopetuksessa. Tutkijoiden mukaan kyseessä on tehokas ja toimiva tapa torjua eriarvoisuutta”, Sarkomaa toteaa.

”Suomi tarvitsee tekoja, jotta kaikille lapsille ja nuorille voidaan turvata mahdollisuuksien tasa-arvo sekä koulutuksessa ja sitä kautta myöhemmin mahdollisuutena päästä mukaan työelämään. Jokaisen lapsen on varhaiskasvatuksesta ja perusopetuksessa löydettävä oppimisen ilo ja saatava oppien edellytykset jatkaa vähintään toisen asteen opintoihin. Yhdenkään lapsen tai nuoren perhetausta, asuinpaikka tai varallisuus ei saa yksin määrittää sitä mitä hänestä voi tulla.”

Kehysriihen koulutusta-, osaamista ja perheitä koskevat päätökset ovat Sarkomaan mukaan askelia juuri oikeaan suuntaan.

”Eriarvoistuminen ja nuorten kokemus osattomuudesta ovat vakavia ongelmia, joihin me kokoomuksessa haluamme löytää ja tehdä ratkaisut.”

Toinen merkittävä parannus koulutuksen tasa-arvoon saatiin riihestä toisen asteen opiskelijoiden opintotuen oppimateriaalilisän muodossa. Jatkossa pienituloisille alle 20-vuotiaille opiskelijoille maksetaan opintotuen yhteydessä noin 46 euroa kuukaudessa oppimateriaalilisää.

”Tällä turvataan se, ettei kenenkään koulutuspolku katkea varattomuuden tai liian korkeiden materiaalimaksujen vuoksi. Pidän oppimateriaalilisää järkevänä keinona torjua pudokkuutta toisella asteella. Se kohdentuu juuri niille nuorille, joiden tilanne on haastavin. Apua saavat ne, jotka sitä eniten tarvitsevat”, Sarkomaa tiivistää.

Pidemmän aikavälin tavoitteena pitää Sarkomaan mukaan olla myös se, että oppimateriaalien hintaa saataisiin hilattua alaspäin. Jos kustantaisimme nykyisellä hintatasolla ilmaiset materiaalit kaikille toisen asteen opiskelijoille, olisi hintalappu valtiontaloudelle jopa 100 miljoonaa euroa joka vuosi. Sarkomaan mukaan oli hyvä, että asiaan löydettiin ripeästi tepsivät keino. Ongelma ollut pitkään tiedossa, nyt siihen tartuttiin.

”Nämä ovat konkreettisia ja tuntuvia toimenpiteitä. Opposition ainoa vastaus tasa-arvo- ja osaamisongelmiin sen sijaan tuntuu olevan pelkkä mekaaninen oppivelvollisuuden pidentäminen. On paljon vaikuttavampaa tarjota nuorelle räätälöityä tukea ja  ohjausta sekä mielekkäitä tapoja oppia aina varhaisista vuosista asti, kuin pidentää oppivelvollisuutta”, Sarkomaa päättää.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa

050 5113033

Julkaistu

Liikkumattomuus ja passiivinen elämäntapa käyvät Suomelle kalliiksi. Tuoreen UKK-instituutin selvityksen mukaan pelkästä ihmisten liikkumattomuudesta aiheutuvat kustannukset ovat joka vuosi jopa kolme miljardia euroa. Istuva elämäntapa lisää useita kansansairauksia ja ikääntymisestä aiheutuvia haasteita. Yhtä lailla vähäinen liikunta heikentää lasten oppimistuloksia, lyhentää työuria, ja kasvattaa väestön terveyseroja.

Tutkimus osoittaa taas kerran, että meidän jokaisen kannattaa huolehtia omasta ja läheisten liikunnasta. On hyvä, että liikunnan merkityksestä kaiken ikäisten terveydelle puhutaan. Vaikka liikuntaa harrastettaisiin vapaa-ajalla, muu osa päivästä on istumista päiväkodeissa, kouluissa, työpaikoilla ja ikäihmisten arjessa. Jo alle kolmivuotiaiden fyysinen aktiivisuus on riittämätöntä. Tutkimukset osoittavat elämäntavan urautuvan jo tässä vaiheessa.

Kaiken ikäisten liikunnan lisääminen on olennainen keino, kun nousevia sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia halutaan taittaa. Julkisella vallalla on liikunnallista elämäntapaa ja terveyttä edistävien palveluiden hoidossa iso vastuu.

Opetusministerinä aloitin liikunnan lisäämisen lasten koulupäivässä. Tällä eduskuntakaudella tavoitteeksi asetimme liikkuvan koulun. Kiitos Helsingin osaavien rehtoreiden ja opettajien jokainen koulumme on toteuttamassa liikkuvan koulun periaatteita. Tarkoitus on, että liikunnallisuus ja yhdessä tekeminen koulun ja myös kodin kanssa jää pysyväksi toimintatavaksi. Helsingin seuraava iso ponnistus on koulupihojen kuntoon laittaminen leikkiin ja liikuntaan innostavaksi. Varsinkin kantakaupungin ja vanhimpien koulujemme pihat vaativat uudistamista. Toinen iso urakka on saada kaikki päiväkodit mahdollistamaan lasten riittävä liikunta. Päiväkodeissamme on isot erot, miten lapsilla on mahdollista leikkiä ja liikkua terveyttä edistävästi.  Meillä vanhemmilla on tietenkin päävastuu siitä, että autamme lapsia löytämään liikunnan ilon ja ottamaan sen tärkeäksi osaksi jokapäiväistä elämää.

Helsinki on näyttänyt esimerkkiä nostamalla kaupungin strategian kärkitavoitteeksi liikunnan edistämisen. Ikääntyville liikunta on elintärkeää. Ikäihmisten liikkumiskyvyn ongelmista kaksi kolmasosaa johtuu liikunnan puutteesta – vain kolmannes vanhenemisesta. Helsingin on jatkettava työtä, että joka asuinalueella on sopivia liikuntamahdollisuuksia seniori-ikäisille. Liikuntaneuvontaa ja -palveluita on tarjottava terveysasemilla ja palvelukeskuksissa. Liikuntaryhmiä ja -palveluita tulee järjestää riittävästi myös kotihoidon ja omaishoidon asiakkaille.

Meidän kaikkien on hyvä muistaa ikääntyneitä omaisia sekä läheisiä ja olla heidän apunaan ulkoilussa, varsinkin jos he eivät enää yksin pääse ulos liikkumaan. Ulkoilu ja liikkuminen ovat parasta terveydenedistämistä ja ennaltaehkäisevää lääkettä, mutta myös mitä parhainta yhdessäoloa.

Sosiaali-ja terveydenhuollon uudistus on mittava mahdollisuus myös luoda uusia tapoja edistää liikuntaa ja terveyttä.  Järjestöt tekevät liikunnan edistämisessä kiitettävää työtä. Diabetes on esimerkki sairaudesta, jossa liikunta on tärkeä osa hoidon tasapainoa. Olen mukana Pääkaupunkiseudun diabetesyhdistyksen Diabeteskävelyssä lauantaina 28.4. Lähtö Narinkkatorilta kello 12.00. Tervetuloa mukaan liikkumaan ja keskustelemaan!

Sari Sarkomaa
Helsinkiläinen kansanedustaja

Julkaistu

TIEDOTE 12.4.2018

Julkaisuvapaa heti

Kokoomuksen helsinkiläinen kansanedustaja Sari Sarkomaa pitää merkittävänä kehysriihen päätöstä  sote-uudistuksen valinnanvapauspilottien määrärahan tuplaamista 200 miljoonalla eurolla. Päätös on vahva ele siihen, että mittava Helsingin ja lähes koko muun Uudenmaan valinnanvapauspilottihakemus saadaan vietyä riittävällä laajuudella käytäntöön. Sarkomaa pitää tätä tervetulleena kaupunkipoliittisena edistysaskeleena.

”On päivänselvää, ettei mikään muu alue voi kokeilla palveluita metropolin puolesta. Olen pitänyt välttämättömänä, että hallitus kehysriihessä varmistaa pilottirahoituksen riittävyyden. Tämän työn hallitus teki kiitettävästi”, iloitsee Sarkomaa.

”Valinnanvapauden pilotointi on koko sote-uudistuksen onnistumisen edellytys. Piloteilla ja palvelusetelikokeiluilla voidaan hallita uudistuksen alkuvaiheen menoriskejä ja pehmentää muutoksen suuruutta”, hän jatkaa.

Pilotit voivat alkaa 1.7.2018, kun eduskunta on hyväksynyt valinnanvapauslain. Päätökset piloteista tehdään toukokuussa 2018.

Sarkomaan mukaan Helsingin sote-huoliin tervetullut vastaus oli myös se, että hallitus lupasi yhdessä kaupunkien  kanssa tarkemmin arvioida muutoskustannusten, kuten tila- ja ict-kustannusten sekä palkkaharmonisaation todellista tasoa.

”On välttämätöntä, että maakuntien toiminnan aloitus vuonna 2020 sujuu hyvin. Tämä on edellytys sille, että palvelut voidaan järjestää laadukkaasti ja vaikuttavasti. Myös aloitusvuoden 2020 rahoituksen riittävyyttä palvelutarpeen kasvussa on luvattu arvioida, kuten Helsingistä on toivottu,  ja tarvittaessa huomioida korjaustarve maakuntien rahoituslain täydennyksessä syksyllä 2018. On viisasta, että kaupungit ja valtio arvioivat jatkossa yhdessä näitä vaikutuksia ja etsivät yhtenevät näkemyksen luvuista. Kaupunkilaisten palvelut turvataan parhaiten yhteistyössä”, Sarkomaa sanoo.

Lisätietoja

Sari Sarkomaa

050 5113033

 

Julkaistu

TIEDOTE 10.4.2018
Julkaisuvapaa heti

Hallituksen kehysriihi käynnistyi tänään tiistaina. Riihessä päätetään loppuhallituskauden talouspolitiikan raameista, mukaan lukien sote-uudistuksen valinnanvapauspilottien rahoituksesta. Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa pitää välttämättömänä, että hallitus tekee päätöksen siitä, että Helsinki ja Uusimaa valitaan piloteiksi.

Sarkomaa pitää pilottihakemuksen hyväksymistä välttämättömänä vastauksena Helsingin ja Uudenmaan esittämiin huoliin.

”On päivän selvää, ettei mikään muu alue voi kokeilla palveluita metropolin puolesta. Siksi pidänkin välttämättömänä, että Uudellamaalla valinnanvapautta pilotoidaan koko laajuudelta, eli sote-keskuksissa, hammashoidossa, asiakasseteleissä ja henkilökohtaisessa budjetissa. Maakunnan suuri koko tai pilotin suurempi rahantarve eivät ole perusteita jättää sitä pilottien ulkopuolelle. Hallituksen on kehysriihessä varmistettava, että rahoitus riittää ”, Sarkomaa vaatii.

Uudenmaan maakunnan pilottihakemuksessa on mukana Helsinki mukaan lukien 24 kuntaa eli melkein koko alue. Kehysriihessä on Sarkomaan mukaan pilottihakemuksen hyväksymisestä tehtävä selkeä päätös. Helsinkiä ja Uuttamaata ei voi jättää suurimpana pilottien ulkopuolelle.

”Uudenmaan metropolimaakunta on Suomessa ainutlaatuinen. Valinnanvapauden pilotointi on koko sote-uudistuksen onnistumisen edellytys ja ainoa oikea tapa löytää alueelle sopivat tavat järjestää palvelut uudessa sotessa”, Sarkomaa toteaa.

Valinnanvapauspilotit käynnistyvät vasta sote-lakien hyväksymisen jälkeen.

Valinnanvapaus on sote-uudistuksen vaikuttavin osa. Siinä missä maakuntauudistus tuo järjestäjälle vahvemmat hartiat, on valinnanvapaus se keino, jolla ihmiset saadaan nopeammin ja yhdenvertaisemmin jonoista hoitoon. Jatkossa ihmiset saisivat itse valita, kuka heidän palvelunsa perustasolla tuottaa. Oikea-aikaisella ja laadukkaalla hoidolla säästetään pidemmän päälle sekä kustannuksissa, että parannetaan ihmisten terveyttä ja hyvinvointia. Siksi sote-uudistusta tehdään.

Lisätietoja

Sari Sarkomaa

050 5113033

Julkaistu

TIEDOTE 6.4.2018

Julkaisuvapaa heti

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus on kokoomuksen Sari Sarkomaan mukaan välttämätön Helsingissä ja Uudellamaalla. Ihmisten yhdenvertaisten palvelujen turvaamiseen liittyviä isoja kysymyksiä on Metropolialueella ratkaistavana yhtä lailla kuin muualla Suomessa. Helsingin ja Uudenmaan metropolialueen erityislaatuisuus on hänen mukaansa kuitenkin koko uudistuksen onnistumisen edellytys.

Sarkomaan mukaan Uudenmaan asukkaille sote-keskustelu voi näyttää hyvin huolestuttavalta. Palvelua tarvitsevalle ihmisille ei kuitenkaan ole olennaista kuka palvelut järjestää vaan se, että ihmiset saavat yhdenvertaiset ja kustannusvaikuttavat laadukkaat palvelut.

”Ilmassa oleviin moniin vielä avoimiin kysymyksiin ja osin vääriinkin väitteisiin olisi vastuullista saada hallituksen, eduskunnan ja pääkaupunkiseudun kuntien yhdessä keskustellen yhdensuuntaiset lukemat ”, Sarkomaa kirjoittaa blogissaan.

Blogissaan Sari Sarkomaa nimeää viisi ehtoa uudistuksen onnistumiselle metropolialueella. Nämä ehdot pitävät sisällään valinnanvapauspilotin aloittamisen Helsingissä yhdessä Uudenmaan kuntien kanssa, uudistuksen muutoskustannusten kattamisen, ratkaisun löytyminen opetuksen ja sote-tutkimuksen määrärahojen riittävyyteen, kaupunkien kasvuohjelman laatimisen sekä laajan kaupunki- ja metropoliselonteon antamisen eduskunnalle.

”Helsingin ja metropolialueen erityislaatuisuuden tunnistaminen on onnistumisen edellytys. Uudistus siirtää vastuun sote-palvelujen järjestämisessä pois kunnilta leveämmille harteille. Samoin on tehty Ruotsissa ja Tanskassa, joissa kaupungit eivät enää järjestä terveyspalveluja. Tukholma ja Kööpenhamina ovat onnistuneet modernissa kaupunkipolitiikassa ja ovat kilpailukykyisiä ja hyvinvoivia kaupunkeja. On turhaa pelottelua väittää, etteikö Suomessa ja Helsingissä tässä onnistuttaisi”, Sarkomaa kirjoittaa.

Lisätietoja:

Sari Sarkomaa
050 5113033

Julkaistu

Sosiaali- ja terveydenhuolloin uudistus on välttämätön palveluja tarvitseville ihmisille niin Helsingissä kuin koko Uudellamaalla. Yhdenvertaisten palvelujen turvaamiseen liittyviä isoja kysymyksiä on Metropolialueella ratkaistavana yhtä lailla kuin muualla Suomessa.

Toimivat peruspalvelut, sujuvat hoitoketjut sekä kustannusten hillintä ovat tavallisten ihmisten etu, mutta ne eivät toteudu ilman uudistusta.

Helsingin ja metropolialueen erityislaatuisuuden tunnistaminen on onnistumisen edellytys. Uudistus siirtää vastuun sote-palvelujen järjestämisessä pois kunnilta leveämmille harteille. Samoin on tehty Ruotsissa ja Tanskassa, joissa kaupungit eivät enää järjestä terveyspalveluja. Tässä huolimatta Tukholma ja Kööpenhamina ovat onnistuneet modernissa kaupunkipolitiikassa ja ovat kilpailukykyisiä ja hyvinvoivia kaupunkeja. On turhaa pelottelua väittää, etteikö Suomessa ja Helsingissä tässä onnistuttaisi.

Uudenmaan asukkaille sote-keskustelu voi näyttää hyvin huolestuttavalta. Ilmassa oleviin moniin vielä avoimiin kysymyksiin ja osin vääriinkin väitteisiin olisi vastuullista saada hallituksen, eduskunnan ja pääkaupunkiseudun kuntien yhdessä keskustellen yhteiset lukemat. Helsinkiläisten on tärkeää tietää, että kaupungin omat sote-virkamiehet ovat olleet valmistelemassa uudistusta yhdessä muun Uudenmaan kanssa jo pitkään. Kaupunkien huolenaiheet on kuultava ja niihin on vastattava. Palvelua tarvitsevalle ihmisille ei ole olennaista kuka palvelut tuottaa vaan se, että ihmiset saavat yhdenvertaisesti ja kustannusvaikuttavat laadukkaat palvelut.

Sote-uudistuksen käsittely on aloitettu eduskunnassa. Työtä tehdään huolella. Helsingin ja Uudenmaan asiantuntijoita kuullaan laajasti. Tässä vaiheessa voin jo nimetä viisi reunaehtoa, joiden toteutuminen on metropolisoten onnistumisen edellytys.

1) Helsinki-Uusimaa metropolimaakunta on valittava valinnanvapauspilotiksi. On erinomaista, että Helsinki on halukas muiden Uudenmaan kuntien kera kokeillen kehittämään valinnanvapauden laajentamista. Metropolimaakunta on omanlainen ja pilotointi on ainoa oikea tapa löytää alueelle sopivat tavat järjestää valinnanvapauspalvelut.

2) Uudistuksen muutoskustannuksien arviointi on virkavastuulla ministeriöissä työn alla. Muutoskustannusten kattamiseksi on yhdessä Uudenmaan toimijoiden kanssa löydettävä kestävät ratkaisut.

3) Opetukseen ja tutkimukseen liittyvien kustannusten korvaamista selvittää erillinen ministeriön työryhmä. Erityisesti yliopistollisen sairaalamme toimintaedellytyksiä on vaalittava. Eduskunta on lausumalla edellyttänyt, että uudistuksessa on huolehdittava sote-tutkimusmäärärahojen riittävyydestä. Kokonaisuuteen on oltava osoitettuna voimavarat ennen kuin muu osa sote-uudistuksesta eduskunnassa hyväksytään.

4) Hallituksen on ripeästi valmisteltava kaupunkiohjelma ja sen osana kestävät ratkaisut kaupunkien kasvuun, kestävyyteen ja hyvinvointiin. Työtä on hallitus linjannut tehtävän yhteistyössä valtio ja kaupungit. Erityisesti tärkeää on se, että Helsinki ja muut alueemme suuret kaupungit esittävän yhdessä näkemyksiään. On koko maan etu, että metropolialue ei kilpaile keskenään vaan tekee yhteistyötä, onhan se koko maan kasvun veturi. Kansantalouden kestävän kasvun kannalta on erityisen tärkeää panostaa suurten kaupunkiseutujen menestymiseen.

5) Hallituksen on tuotava eduskunnalle kaupunki- ja metropoliittinen selonteko. Selonteon avulla voidaan kootusti läpivalaista tarvittavat toimet ja sote- ja maakuntauudistuksen vaikutukset kaupunkeihin sekä selkeyttää maakuntien ja kaupunkien roolit. Selonteossa on nostettava esille metropolialueen merkitys kansantaloudellemme. Helsinki-Uusimaa metropolimaakunnan erityishaasteita on ratkottava tarvittaessa erillisratkaisuina.

Sari Sarkomaa

Helsinkiläinen kansanedustaja

 

Julkaistu

TIEDOTE 5.4.2018
Julkaisuvapaa heti

Liikkumattomuus ja passiivinen elämäntapa käyvät Suomelle kalliiksi. Tuoreen UKK-instituutin selvityksen mukaan pelkästä ihmisten liikkumattomuudesta aiheutuvat kustannukset ovat joka vuosi vähintään kolme miljardia euroa. Samainen kolme miljardia on asetettu sote-uudistuksenkin pitkän aikavälin tavoitteeksi kustannusten hillinnässä. Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaan mukaan on tärkeää, että liikkumattomuuden haitoista ja kustannuksista saadaan lisää tietoa.

Sarkomaa painottaa, että liikunnallisen elämäntavan ja omasta fyysisestä kunnosta huolehtimisen edistäminen ja sen mahdollistaminen kaikille ovat välttämättömiä ihmisen oman hyvinvoinnin, sekä maamme talouden kestävyyden ja hyvinvoinnin kannalta. Sarkomaa vaatiikin, että liikunnan edistämiseksi kehitetään uusia vaikuttavampia malleja. Liikunnan edistäminen on hänen mukaansa otettava keskeiseksi tavoitteeksi myös sote-uudistuksessa, kun kuntien, maakuntien ja järjestöjen uusia toimintatapoja rakennetaan.

”Liikkumattomuuden hinta yhteiskunnalle on erityisen korkea. Istuva elämäntapa lisää useita kansansairauksia ja ikääntymisestä aiheutuvia haasteita. Yhtä lailla vähäinen fyysinen aktiivisuus heikentää oppimistuloksia, lyhentää työuria, nakertaa työelämän tuottavuutta ja kilpailukykyämme sekä lisää terveyseroja.”

”Vaikka liikuntaa harrastettaisiin vapaa-ajalla, muu osa päivästä on istumista päiväkodeissa, kouluissa, työpaikoilla ja ikäihmisten arjessa. Jo alle kolmivuotiaiden fyysinen aktiivisuus on riittämätöntä. Tutkimukset osoittavat elämäntavan urautuvan jo tässä vaiheessa ja liikkumaton elämäntapa vaikuttaa olevan erityisen pysyvää ja uhkaa vakavasti tulevien työikäisten työkykyä ja terveyttä.”

”Kaiken ikäisten liikunnan lisääminen on olennainen keino, kun Suomen nousevien sote-kustannuksia halutaan taittaa ja ihmisten hyvinvointia lisätä. Liikunta ennaltaehkäisee monia terveysongelmia. Ennaltaehkäisy puolestaan on paras tapa hillitä sote-puolen menoja”, Sarkomaa toteaa.

UKK-instituutin selvityksen mukaan liikkumattomuuden aiheuttamat suorat terveydenhuollon kustannukset ovat noin puoli miljardia joka vuosi. Tuloveroja menetetään jopa 2,8 ja tuottavuutta 3,8 miljardin euron edestä. Luvut ovat karkeita, mutta antavat osviittaa ongelman laajuudesta.

”Kunnilla on maakuntien rinnalla liikunnallista elämäntapaa ja terveyttä edistävien palveluiden hoidossa iso vastuu. Näin tulee olemaan myös sote-uudistuksen jälkeen. Helsinki on näyttänyt esimerkkiä nostamalla kaupungin strategian kärkitavoitteeksi liikunnan edistämisen. Toimia voi tehdä paljon ilman lisärahaa pelkästään toimintatapoja muuttamalla.”

”On sekä kuntien, että maakuntien intressissä, että niiden asukkaat liikkuvat enemmän ja voivat paremmin. Sote-uudistuksen tuoma mahdollisuus tehdä asioita toisin on liikunnan osalta tärkeä saada täysimääräisesti käyttöön.”

Sarkomaa muistuttaa, että koko sote-henkilöstö on saatava nykyistä vahvemmin mukaan liikunnan edistämiseen. Terveydenhuollon henkilöstön antaman liikuntaneuvonnan määrää on mahdollista lisätä maakuntakohtaisella liikuntaneuvonnan koulutuksella, jota tuetaan muun muassa verkkosivuilla ja muulla materiaalilla.

Lisätietoja:

Sari Sarkomaa
050 5113033

Julkaistu

Asumisen lähes sietämätön kalleus on talouden kasvun pullonkaula ja kaupunkilaisen arjen kipeimpiä kysymyksiä. Tarvitsemme ripeitä toimia jarruttamaan asumisen kustannusten kasvua. Meillä ei ole varaa toistaa Tukholman virheitä. Tukholmassa asuntojen hinnat ovat tuplaantuneet eli kasvaneet 100 prosenttia vuodesta 2005 vuoteen 2015.

Suomi kulkee kaupungistumisessa Ruotsia noin 10-15 vuotta jäljessä. Meillä on mahdollisuus ottaa oppia Ruotsin virheistä. Maassamme on huutava tarve nykyistä vahvemmalle ja monimuotoisemmalle kaupunki- ja metropolipolitiikalla. Niin valtion kuin kaupunkien on terästäydyttävä. Nousevien asumiskustannusten hillintään tarvitaan valtiota vahvasti mukaan. Samoin erityisesti Helsingin on kirittävä toimiaan, joilla asuntotuotantoon saadaan lisävauhtia.

Jo nyt on nähtävissä, että pieniin ja osin keskipalkkaisiinkaan palvelualojen ammatteihin ei tahdo saada työntekijöitä metropolialueella. Tutkimuksien mukaan asumismenot ovat ylisuuret jo lähes kolmanneksella suomalaisista. Asuntotuotannon kiihdyttäminen ja tiiviimpi kaupunkirakentaminen hyvien joukkoliikenteen yhteyksien varteen poistaisi kasvun suurimman pullonkaulan.

Ainoa tehokas keino vaikuttaa yleisesti korkeisiin asumiskustannuksiin on lisätä asuntojen tarjontaa. Millään muilla asuntopoliittisilla tempuilla ei korjata perusongelmaa. Tavallisten palkansaajien ja eläkeläisten korkeita asumiskustannuksia ei ratkaista tuetulla ”kohtuuhintaisella” asuntotuotannolla.

Vastuuministeri Kimmo Tiilikaisen on myös kirittävä tahtiaan. On vakava tosia-asia, että rakentamiseen liittyvät säädökset ja normit ovat Suomessa edelleen verrattain tiukkoja. Norminpurku talkoita on syytä vauhdittaa niin valtakunnan kuin kaupunkien tasolla.

Sujuva kaavoitus on edellytys toimivalle asuntotuotannolle. Viisasta olisi ottaa käyttöön ns. rullaava kaavoitus, jossa eri tason kaavoja valmistellaan limittäin. Näin kaupunkia voitaisiin rakentaa joustavasti. Valtion tehtävänä on tukea ja luoda kannustimia asuntotuotannon vauhdittamiseksi.

Kaupungeilla tulee olla yhtälailla kannustimet alueensa asuntotuotannon kirittämiseksi. Kaupunkien asuntopula ja riittämätön kohtuuhintaisten asuntojen kaavoittaminen sekä rakentaminen näkyvät kaupungeissa myös kasvavina asumistuen kustannuksina.

Kasvu vaatii merkittäviä panostuksia uusiin kouluihin, päiväkoteihin sekä infraan. Uusien asukkaiden palveluiden ja kestävien liikkumisratkaisujen järjestämisen kustannukset voivat hillitä kuntien kaavoitushaluja, mikä johtaa riittämättömään asuntotuotantoon ja korkeisiin asumiskustannuksiin.

Vahvistetut asuntopoliittiset toimet ovat koko maan talouskasvun ja kaupunkilaisten toimivan arjen elinehto. Hallituksen on ryhdyttävä ripeästi toimiin kaupunkipolitiikan täysimääräiseksi hyödyntämiseksi. Yksi askel on antaa eduskunnalle kaupunki- ja metropolipoliittinen selonteko. Selonteko on keino läpivalaista metropolialueen sekä suurimpien kaupunkien merkitys ja koota yhteen kaupunkipoliittiset toimet sekä niihin liittyvät ratkaisuesitykset. Selonteon ytimenä on oltava esitykset kaupunkien kasvun rahoitukseen liittyvät kysymykset. Kaupunkipolitiikkaa on tehtävä ihmisten näkökulmasta. Kaupungin on oltava hyvä paikka asua ja elää kaiken ikäisille.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja