Tekijä: sari

Valtiovarainministeriön uusin talousennuste on synkkä. Tu­levien vuosien kasvun arvioidaan olevan korkeintaan kituliasta. Työllisyyden kasvu polkee paikallaan. Suomalaiset yritykset eivät innostu investoimaan kotimaahan. Valtion ja kuntien velkaantuminen jatkuu miljardiluokan sopeuttamistoimista huolimatta.

Suomi on valinnan edessä. Meillä on kolme vaihtoehtoa:
1) Voimme jatkaa velaksi elämistä, tekohengittää taloutta ja sysätä laskun siitä lapsillemme.
2) Toinen vaihtoehto on jatkuva kituuttaminen, juustohöylä ja veronkiristykset.
Leikkausten tie on loputon, jos varsinaisen taudin sijaan lievitämme oireita.
3) Paras vaihtoehto on asettaa työ etusijalle. Tehdä rohkeasti uudistuksia, jotka tuovat lisää työtä ja työpaikkoja. Välttämättömien sopeutustoimien tulee painottua menoihin, koska työllisyyssyistä kokonaisveroastetta ei voi enää kiristää.

Nykymenolla hyvinvointiyhteiskuntamme murenee. Eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa olemme toistuvasti asiasta varoittaneet ja edellyttäneet hallitukselta ripeämpiä esityksiä maamme rakenteiden uudistamisessa. Seuraavan hallituksen on hyvinvointiamme kamppaavasta eripuraisuudesta ponnistettava rohkeisiin rakennemuutoksiin. Viisailla päätöksillä on mahdollista luoda edellytyksiä yrittäjyydelle ja uudelle työlle. Sen on oltava tulevan hallituksen tärkein tavoite.
Työ on ainoa tapa, jolla voimme kestävästi ylläpitää hyvinvointiamme. Maltilliset palkkaratkaisut ovat kilpailukykymme perusta. Vastaparina on sitouduttava keventämään ansiotuloverotusta kautta linjan ostovoiman vahvistamiseksi. Veronkevennys on kohdennettava yhtälailla eläkkeensaajille. Työeläkeindeksin leikkaamisesta on pidättäydyttävä. Tehdyn työn on yhtälailla kannatettava myös eläkkeellä. Työmarkkinaosapuolia pitää kannustaa jatkamaan neuvotteluja työrauhan parantamiseksi.

Olemme kokoomuksessa keränneet työlistalle uudistuksia, jotka toteutuessaan laittaisivat Suomea liikkeelle ja lisäisivät työllisyyttä. Yhdessä kilpailuky­kyä, yrittäjyyttä, tuottavuutta ja investointeja edistävien toimien kanssa tavoitteenamme on nostaa Suomen työllisyysaste 75 prosenttiin.

Uudet työpaikat syntyvät valtaosin pk-yrityksiin. Työntekijöiden palkkaaminen on tehtävä yrittäjille riskittömämmäksi. Ehdotamme, että pienissä yrityksissä ensimmäisen työntekijän koeaika olisi vuoden pituinen. Vauhditamme verkkopalvelun käyttöönottoa, jossa hoituvat kaikki työntekijän ja työnantajan velvoitteet.

Siirtyminen palkkatyöstä yrittäjäksi ja päinvastoin pitää olla helpompaa. Yrittäjän ja palkansaajan sosiaaliturvan perusteettomat erot on poistettava.

Tarvitsemme toimia, joilla edistetään pidempää ja eheämpää työuraa. Osana näitä toimia ajamme työttömyysputken poistamista ja sitä, että tilalle luodaan malli, jolla ehkäistään ikäsyrjintää. Osana asennemuutosta on ymmärrettävä, ettei työkykyä ja -motivaatiota eikä osaamista voi päätellä työntekijän syntymävuodesta. Suomea rapauttavasta ikäsyrjinnästä on päästävä eroon. Ikäjohtamisen ja esimiestaitojen varmistaminen on joka työnantajalle kannattava investointi. Korkeasti koulutettujen kasvava työttömyys on otettava tosissaan myös koulutuspaikkapäätöksissä. Räätälöityjä työvoimapalveluja on oltava saatavilla myös korkeasti koulutetuille työttömille.

Työeläkeuudistuksen rinnalle tarvitaan työelämän uudistus. Työaikalainsäädäntöä on uudistettava ja työaikapankkien käyttöä laajennettava.  Reilu ja tasa-arvoinen työelämä on oltava jokamiehen ja -naisen oikeus. Työnantajille vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset on tasattava. Hyvä askel eteenpäin on kertakorvauksen maksaminen äidin työnantajalle, mikäli äiti palaa saman työnantajan palvelukseen raskauden ja perhevapaiden jälkeen. Kertakorvaus korvaisi vaikeasti laskettavia kustannuksia, kuten sijaisten rekrytointi ja perehdyttäminen.

Työpaikoilla tiedetään, mitä kilpailukyky ja toisaalta yksittäisen työntekijän kaipaamat joustot edellyttävät. Siksi on viisasta edistää yrityskohtaisten neuvottelurakenteiden syntymistä ja paikallisen sopimisen mahdollisuuksien hyödyntämistä työehtosopimusten puitteissa.

Työelämän on/off-asennosta on edettävä monimuotoisuuteen. Myös osa-aikaisen työn pitää olla mahdollista ja kannattavaa. Pienten lasten vanhemmille, osatyökykyisille, van­huuseläkkeellä ja työeläkkeellä oleville tulee luoda mahdollisuuksia osallistua nykyistä joustavammin työelämään. Tämä vaatii yhtäältä yrityksissä uudenlaisia työjärjestelyitä, toisaalta verotuksen ja sosiaaliturvan yhteensovitta­mista palkan kanssa. Samoin osallistavaa sosiaaliturvaa pitää kehittää siten, että se mahdollistaa työkokemusta heille, jotka ovat syystä tai toisesta työelämän ulkopuolella.

Nyt on uskallettava tehdä asioita toisin.

Sari Sarkomaa

Kokoomuksen helsinkiläinen kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan jäsen

www.sarisarkomaa.fi

Vaalien alla puolueiden linjatessa tulevan eduskuntakauden tavoitteita nousee vahvasti esille eläkeläisten asia ja välttämättömyys turvata eläkkeiden ostovoima. Eikä ihme. Ylikireä verotuksemme yhdistettynä pääkaupunkiseudun korkeisiin asumis- ja elämiskustannuksiin laittaa tavallisen ihmisen tiukoille. Tavallisella helsinkiläisellä pitää olla varaa asua kotikaupungissaan. Siksi onkin ydinkysymys, millaisia verolinjoja puolueet aikovat tulevalla vaalikaudella ajaa.

Me kokoomuslaiset olemme sitoutuneet linjaan, jossa ansiotuloveron kevennys tehdään niin, että se kohdistuu yhtä lailla sekä palkansaajiin että eläkeläisiin. Aikoinaan tehdyn työn on kannatettava myös eläkkeellä.

Kannatuslukujen kärjessä keikkuvan Keskustan veropoliittisessa linjaukset sen sijaan rankaisevat kovalla kädellä työeläkettä saavia suomalaisia. Keskustan veropoliittisissa (10.3.2015) ja talouspoliittisissa (13.3.2015) linjauksissa puolue ehdottaa työtulovähennyksen korottamista 450 miljoonalla eurolla. Tämän vähennyksen saa tehdä palkkatulosta, mutta sitä ei voi tehdä eläketulosta.

Ratkaisusta hyötyisivät työssä olevat mutta työtä tehneet työeläkkeen saajat jäisivät kevennyksen ulkopuolelle. Keskustan verolinja kurittaa ja kohtelee epäoikeudenmukaisesti työeläkettä saavia suhteessa palkansaajiin. Mikä huolestuttavinta, linja johtaisi siihen, että palkansaajien ja eläkeläisten eriarvoinen kohtelu verotuksessa kärjistyisi.

Keskustan veroehdotuksessa ei esitetä minkäänlaista korjausta valtion tuloveroasteikkoon. Ei myöskään ns. inflaatiokorjausta. Näin ollen Keskusta kaiken lisäksi kiristää kaikkien valtion tuloveroa maksavien työeläkeläisten verotusta, kun eläkkeet nousevat TEL-indeksin mukaisesti.

On pakko ihmetellä, miksi Keskusta haluaa olla erityisesti työeläkeläisten kimpussa. Eläkkeensaajia oli 2013 lopussa yhteensä noin 1,5 miljoonaa, eli reilu neljännes kaikista suomalaisista. Heistä valtaosa, noin 1,4 miljoonaa, oli työeläkkeen saajia. Kyse on mittavasta joukosta Suomea työllään rakentaneita ihmisiä. Kun asetamme oikeasti työn ja sen kannattavuuden etusijalle, silloin ei voi hyväksyä eläkeläisten syrjintää, eikä heidän verotuksensa kiristämistä.

On hyvä myös muistaa, että työeläkkeen saajien ostovoimalla on vahva vaikutus talouden elpymistä vauhdittavaan kotimaiseen kysyntään. Tavoite pitää olla, että omalla eläkkeellä voi tulla toimeen.

Kokoomuksen verolinja lähtee palkansaajien ja eläkeläisten yhdenvertaisesta kohtelusta. Me tekisimme ensi vaalikaudella valtion tuloveroasteikkoon 2 mrd:n euron ansiotuloveron kevennyksen. Tällainen tuloveroasteikkoon tehtävä veronkevennys kohdistuu täysin yhdenvertaisesti niin palkka- kuin eläketuloonkin. Kokoomuksen mallista, jossa työ ja sen kannattavuus asetetaan etusijalle, hyötyisivät kaikki pitkän päivätyön tehneet eläkeläiset, jotka maksavat valtion tuloveroa.

Työn linjaan sisältyvän tuntuvan palkansaajiin ja eläkeläisiin yhtäläisesti kohdentuvan veronkevennyksen ehtona on se, että työmarkkinoilla päästään sopuun erittäin maltillisista palkankorotuksista. Yhteistä isänmaatamme rakentaneita eläkeläisiä on kohdeltava yhdenvertaisesti ja syrjimättömästi palkansaajien kanssa. Siksi veronkevennysten on, vastoin keskustan ehdotusta, kohdistuttava myös eläkkeensaajille.

Kokoomus ehdottaa ja pitää tärkeänä, että työeläkkeisiin ei ensi vaalikaudella kohdisteta indeksileikkauksia, vaikka talouden vaikeissa säästötalkoissa on indeksileikkauksia oltava valmis tekemään myös sosiaalisiin tulonsiirtoihin. Kipeitä ratkaisuja tehdään, jotta uutta työtä syntyisi. Työ on parasta sosiaaliturvaa.

 

Sari Sarkomaa
kansanedustaja
www.sarisarkomaa.fi

Uskon siihen, että ihminen on onnellinen silloin, kun hänestä tuntuu hyvältä mennä töihin, ja kun töistä on hyvä palata kotiin.

Työelämän joustot, mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön, työn ja vapaa-ajan sekä perheen sujuva yhteensovittaminen ovat täsmätoimia edistää hyvinvointiamme. Näillä toimilla tuetaan myös valtiontaloudellisia tavoitteita. On innostava asia, että edistämällä hyvää työelämää edistämme pidempiä työuria, työn tuottavuutta, ja mikä parasta: ihmisten sekä perheiden hyvää arkea. Siksi on viisasta tavoitella maailman parasta työelämää ja tasa-arvoa entistä sitkeämmin.

Väestöliiton perhebarometrin mukaan keskeisimpiä perheiden toiveita olivat joustavat työajat. Omaan työhön halutaan vaikuttaa. Teen hartiavoimin työtä sen eteen, että hyvän ja tasa-arvoisen työelämän ja yrittäjyyden edistäminen nousee ykkösagendalle poliittisessa päätöksenteossa, mutta myös työmarkkinapöydissä ja etenkin työpaikoilla.

Työyhteisöt ja -tehtävät mutta myös perheet ja elämäntilanteet ovat erilaisia. Tarvitaan erilaisia vaihtoehtoja. Työaikakulttuurin on oltava sellainen, että joustot toimivat molemmin puolin. Kyse on yhtä lailla niin työntekijän kuin työnantajankin edusta. Joustot eivät tietenkään ole tarpeen vain pienten lasten vanhemmille, vaan niiden pitää olla jokaisen työntekijän mahdollisuus.

Liian usein ajatellaan, että perhe- ja kotiasioista ei ole sopivaa puhua työpaikalla, eikä varsinkaan työnantajan kanssa. Perheasioista puhuminen työpaikoilla on kaikkien etu, koska monet merkittävät päätökset työn järjestämisestä on mahdollista sopia ja tehdä vain työpaikkakohtaisesti. Tämä vaatii työnantajilta hyviä esimiestaitoja mutta myös työntekijöitä hyviä alaistaitoja. Myös työntekijöiden on oltava oma-aloitteisia ja joustavia. Maailma ei muutu, jos emme itse muuta käytöstämme. Kyse on myös asenteista ja arvovalinnoista.

Julkinen keskustelu junnaa liikaa on-off-asennoissa: osa- aikatyö ja erilaisen työnteon muodot ovat Suomessa edelleen lapsenkengissä. Raja työelämän ja eläkkeelle siirtymisen välillä on liian yksiviivainen. Samoin raja palkansaajan ja yrittäjän välillä. Perhepolitiikan keskustelu junnaa vieläkin osin sillä linjalla, onko kotona vai töissä, perhe vai uraihminen. Tosielämässä valtaosa meistä suomalaisista vanhemmista on "sekä että"-ihmisiä.

Työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisessa ei ole kyse mystiikasta. Kyse voi olla esimerkiksi vain siitä, että palaverit lopetetaan ajoissa, että kerkeää viimeiseen bussiin, jotta ehtii töiden jälkeen tekemään muuta, oli kyse sitten lapsen hakemisesta päiväkodista ennen sen sulkeutumista, juoksutreeneistä tai tyttöjen illasta kaveriporukalla. Ainakin ennalta sopimattomat, jatkuvat ylityöt pitää kitkeä työelämästä työn ja vapaa-ajan balanssin säilymisen vuoksi.

Työn ja vapaa-ajan joustavan yhteensovittamisen pitää olla osa henkilöstöjohtamista ja organisaatiokulttuuria. Työelämän joustoja tukevia käytäntöjä ei kuitenkaan ole vielä riittävästi työpaikoilla. Hyvää johtajuutta ja lähiesimiestaitoja ei voi koskaan korostaa liikaa tässäkään asiassa.

Työpaikoilla on tehtävissä paljon hyvää ilman lainsäädännön muutoksia ja ylimääräistä byrokratiaa. Työaikapankkien laajentaminen, vaihteleva työaika ja yrityskohtaisten neuvottelurakenteiden syntymisen edistäminen ovat viisaita toimenpiteitä. Eikä sovi väheksyä myöskään sellaisen organisaatiokulttuurin voimaa, jossa kotiasioista puhuminen työpaikalla on sallittua tai jopa toivottua.

Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan isät ovat stressaantuneita, koska työnantajat eivät koe isiä vanhempina ja suhtautuvat isyyteen liittyviin joustoihin usein negatiivisesti. Työpaikoilla on selvästi tarvetta asennemuutokseen. Isät on nähtävä vanhempina siinä missä äiditkin.

Viisas työnantaja ottaa käyttöön tasa-arvoisen johtamiskulttuurin, johon kuuluvat kannustava ja tasavertainen suhtautuminen sekä miesten että naisten työuriin ja perhevapaisiin. Hyvä johtaja huolehtii, ettei perhevapaista ole turhaa haittaa urakehitykselle, käyttää vapaita sitten isä tai äiti. Fiksu esimies tekee hyvästä työelämästä kilpailuvaltin ja luo sen avulla omaa työnantajakuvaansa. Parhaat osaajat haluavat töihin parhaisiin työpaikkoihin – joustamaton pomo tai tasa-arvosta viis veisaava työyhteisö ei houkuttele palvelukseensa osaavia työntekijöitä.

Ensi eduskuntakaudella säädettävä eläkeuudistus kaipaa rinnalleen työelämän uudistamistoimia, jotta tavoite pidemmistä ja eheämmistä työurista toteutuu mahdollisimman monen kohdalla. Suomalaisten hyvinvoinnin kannalta on välttämätöntä, että kaikki voimavarat ovat käytössä sekä työelämässä että vanhemmuudessa ja muualla yhteiskunnassa parhaalla mahdollisella tavalla. Työstä ja elämästä on voitava myös nauttia.

 

Sari Sarkomaa

kansanedustaja, THM

valtiovarainvaliokunnan jäsen

www.sarisarkomaa.fi

Epävarmuus palveluasumisen maksuista ja niiden määräytymisestä sekä vaikeus saada tietoa on monelle ikäihmiselle este hakeutua elämänsä kannalta tarkoituksenmukaiseen ja turvalliseen asumisratkaisuun. Kuntien ja hoitopaikkojen välillä on suuria eroja, koska palveluasumisen asiakasmaksujen erityissäännökset puuttuvat asiakasmaksulaista. Sen sijaan ympärivuorokautisessa laitoshoidossa perittävä asiamaksu on tarkkaan säädelty.

Lainsäädännön puutteet ovat yhä korjaamatta, vaikka hallitusohjelmassa asia luvattiin hoitaa. Alun perin lain piti tulla voimaan yhtaikaa ns. vanhuspalvelulain kanssa. Nykyiset asiakasmaksukäytännöt ovat vanhuksia eriarvoistavia, vaikeaselkoisia ja kirjavia ja vaikeuttavat monin tavoin palveluasumiseen siirtymistä.

Lainsäädäntömuutos on välttämätön siksi, että se varmistaa palveluasumisen maksutietojen läpinäkyvyyden ja verrattavuuden. Tämä on tärkeää silloin, kun ikäihmiset tekevät asumisratkaisujaan. On täysin väärin, että moni ikäihminen joutuu elämän keskeisimpiä päätöksiä tekemään epävarmuudessa. Nyt palveluja tarvitsevat ovat monesti täysin tietämättömiä millaisia maksuja joutuvat maksamaan ja useat joutuneet yllättäen taloudellisesti kestämättömään tilanteeseen.

Palvelumaksuperusteet on säädettävä siten, että myös tehostettua palveluasumista käyttävät saavat ns. vähimmäiskäyttövaran, joka on säädettynä laitoshoitoa koskeviin maksuihin. Tämä suojaosuus varmistaa, että palveluasumisesta aiheutuvien menojen, kuten asumisen kustannuksen, hoito- ja palvelumaksujen ja aterioiden jälkeen jää asiakkaan käteen vielä rahaa.

Ikäihmisten oikeudenmukaisen kohtelun kannalta ja erilaisten tuloloukkujen välttämiseksi on olennaista, että lainsäädännön valmistelussa ja veroratkaisuja tehtäessä arvioidaan kokonaisuutena erilaisten palvelumaksujen, verotuksen sekä erilaisten tulosidonnaisten elementtien, kuten palvelusetelien, kokonaisvaikutus. Tavallisen keskituloisen eläkeläisen maksurasitus on voitava pitää siedettävällä ja reilulla tasolla.

Asiakasmaksuissa olevan räikeän puutteen korjaaminen ja määräytymisperusteiden yhtenäistäminen on välttämätöntä ikäihmisten tasavertaisen kohtelun turvaamiseksi ja asumisen valintojen helpottamiseksi.