Siirry sisältöön

Tekijä: sari

Julkaistu

Tiedote 15.5.2013

Kokoomuksen kansanedustaja ja valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja Sari Sarkomaa puhui Turussa Terve SOS -päivillä tänään otsikolla "Lapset ja nuoret valtiovallan erityissuojeluksessa”. Sarkomaa esitti huolen siitä, että Suomessa lasten hyvinvoinnista on aivan liian vähän ajantasaista ja sirpaleisesti saatuvilla olevaa tietoa. Tämä ammottava aukko on korjattava.

Sarkomaa pitää tärkeänä, että kouluterveyskysely ulotettaisiin myös alakoululaisiin ja neuvoloissa toteutettaisiin neuvolakysely. ”Tämä on välttämätöntä, jotta oikeasti tietäisimme, miten lapset voivat ja voisimme arvioida toimiemme vaikuttavuutta. Voimavarojen oikean kohdentamisen edellytys on se, että päätöksenteko perustuu tietoon”, sanoo Sarkomaa.

Sarkomaa nosti puheessaan esille sen, että lasten pahoinvointi musertaa hyvinvointiamme vakavammin kuin kansantalouden kestävyysvaje. Suurin osa lapsista ja nuorista voi hyvin, ehkä paremmin kuin koskaan, mutta kasvava joukko voi yhä huonommin. Lasten pahoinvoinnin kitkeminen ja ehkäiseminen on asia, johon meidän on pysähdyttävä.

Sarkomaa on tyytyväinen siitä, että myös valtiovarainministeri Urpilaisen asettamien selvityshenkilöiden tuoreessa ”Enemmän ongelmien ehkäisyä, vähemmän korjailua?” – raportissa nostetaan esille se, että olisi aika tehdä kokonaisratkaisu siitä, miten lasten hyvinvointia, ongelmia ja niiden kanssa tehtävää työtä kuvataan kansallisella ja kunnallisella tasolla.

Sarkomaa pitää hyvänä, että raportissa painotettiin, että tiedon sirpaleista ei itsestään synny kumuloituvaa tietopohjaa, eikä tieto parhaista käytännöistä leviä itsestään. Tarvitaan kansallista ohjausta. Olemassa olevaa tietoa tulee käyttää kehittämään perhepolitiikan osa-alueita niin, että käyttöön otetaan tehokkaimmat toimenpiteet.

Sarkomaa muistuttaa, että hallitusohjelmassa on luvattu, että tiedolla johtamista vahvistetaan lasten hyvinvoinnin kansallisia indikaattoreita kehittämällä. Sarkomaa toivoo, että Urpilaisen tilaama raportti on valtioneuvoston piirissä myös luettu ja että sen pohjalta ryhdytään toimiin.

Indikaattoritietoja pitäisi olla eriteltynä esimerkiksi lapsen perheen rakenteen, vanhempien sosioekonomisen taustan ym. mukaan, jotta saamme esiin hyvinvoinnin kehityksen sisäisiä eroja. Suomessa tarvitaan lasten hyvinvointi-indikaattorit -verkkopalvelua, jossa tiedot olisivat kootusti ja kaikkien saatuvilla. Lasten hyvinvoinnin kansallisia indikaattoreita valmistelleen työryhmän ehdotus on hyvä pohja. Indikaattoripalvelu voitaisiin toteuttaa lapsiasiavaltuutetun toimiston tai THL:n verkkosivujen yhteyteen. Ruotsissa vastaava verkkopalvelu on sujuvasti toiminnassa.

”Eriarvoistuminen kasvaa; meillä on perheitä, joissa ollaan valmiita tekemään lasten eteen kaikki mahdollinen ja toisaalta perheitä, joissa lapsen perusasioista ei kyetä huolehtimaan. Ydinkysymys on, miten näitä perheitä osaisimme auttaa oikein ja ajoissa”, sanoo Sarkomaa.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Julkaistu

15.5.2013 Blogi Verkkouutisissa

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuslinjausten yhteydessä sovittiin viisaasti, että metropolialueelle tulee erillisratkaisu. Olen esittänyt, että osana erillisratkaisua metropolialueella kokeiltaisiin Ruotsin mallin tyyppistä rahoitusratkaisua, jossa rahaa seuraa potilasta.

Ruotsin kaltaisen ”raha seuraa potilasta” -mallin painavin perustelu on se, että se on naapurimaassa lisännyt hoitoon pääsyn tasa-arvoa. Ruotsissa 93 % hoitoa tarvitsevista pääsee lääkärille viikon sisällä. Suomen sote-uudistuksessa painopiste on oikeasti saatava peruspalveluihin. Terveysasemille on päästävä sujuvasti ja oikea-aikaisesti. Hoitojonot ja terveyserot tulevat kalliiksi. Hallinnolliset sote-linjaukset kaipaavat rinnalleen aidosti uutta, jotta pitkät odostusajat saada purettua ja ihmisten pallottelusta päästään.

Jätin 3.5. kirjallisen kysymyksen (KK 362/2013), jossa kysyin aiotaanko "raha seuraa potilasta" -mallia pilotoida perusterveydenhuollossa ensin metropolialueella. Kysyin myös mihin toimiin hallitus ryhtyy, jotta sosiaali- ja terveysministeriö selvittää Ruotsin kaltaisen mallin, jossa potilaan valinta ratkaisee rahoituksen kohdentumisen ja "raha seuraa potilasta", käyttöönoton mahdollisuudet Suomessa.

Vielä kysymykseen ei ole tullut ministerin vastausta mutta toivon, että eduskunnan sote-keskustelussa sosiaali- ja terveysministerit näyttäisivät kirjallisessa kysymyksessä perustelluille ehdotuksille vihreää valoa. On hienoa, että Helsinki on jo ilmoittautunut mahdolliseen kokeiluun mukaan. Odotan ja kannustan muita Uudenmaan kuntia kiinnostumaan asiasta.

Ruotsissa käytössä olevien ns. Vård val ja Fritt val –lainsäädäntöjen tavoitteena oli siirtyä organisaatiokeskeisyydestä ihmiskeskeisyyteen, jolloin potilas voi vapaasti valita vakituisen lääkärin tai terveyskeskuksen. Mukana on myös hoivapalvelut. Ruotsissa palveluntarjoajat, jotka täyttävät asetetut laatu- ja muut vaatimukset, voivat toimia järjestelmässä, mutta valinta on aina potilaan. Järjestelmän toimivuuden turvaa se, että toimijoiden lainmukaisuutta ja laatua seurataan sekä valvotaan tarkasti. Järjestelmä ei myöskään erottele yksityistä ja julkista sektoria, vaan ne toimivat tasavertaisina palvelujen tuottajina. Myös uusia terveydenhuollon ja hoiva-alan palveluyrityksiä on syntynyt runsaasti.

Valinnanvapaus ei ole kaukainen haave, vaan tosiasia myös meillä kotimaassa. Terveydenhuoltolaki tulee voimaan asteittain niin, että vuonna 2014 kaikilla Suomessa asuvilla on oikeus valita terveyskeskuksensa ja sairaalansa. Sen sijaan valmisteilla olevan sote-uudistuksen rahoitusratkaisut ovat vielä avoinna. Lisäpaineita kestävälle rahoitusratkaisulle tuo ensi vuonna voimaan tuleva EU:n potilasdirektiivi.

Ruotsissa uudistus on mahdollistanut sen, että perusterveydenhuollossa on saatu samalla rahalla enemmän. Palvelun tuottajia kannustetaan hoitamaan potilas laadukkaasti ja ehkäisevää työotetta käyttäen. Uudistuksen myötä tuottavuus on kasvanut samalla, kun hoitoon pääsy on parantunut. Esimerkiksi potilasvalitukset ovat vähentyneet ja yksikköjen aukioloajat ovat laajentuneet. Erityisen huomionarvoista on se, että erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välistä rajaa on onnistuttu siirtämään perustason suuntaan.

Kävimme johtamani valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston kanssa viime kesänä Ruotsissa malliin tutustumassa ja eri tahojen näkemyksiä uudistuksen vaikutuksista kuulemassa. Ruotsissa puolueet ovat laajalla rintamalla uudistuksen takana ja ei ihme. Ehdotimme kansanedustaja Anne-Mari Virolaisen kanssa (HS 16.6) että sote-uudistusta valmistelevan työryhmän pitäisi ottaa selvitykseen Ruotsin lainsäädäntöjen soveltaminen. Viimeistään nyt on tähän ehdotukseen tartuttava.

Suomen ja Ruotsin järjestelmät eivät ole identtisiä ja siksi vertailuja ei voi tietenkään suoraan tehdä. Selvää on, että meillä ei ole varaa olla katsomatta mitä Ruotsin malli perusterveydenhuollossa tai laajemminkin sote-palveluissa Suomessa merkitsisi.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

Julkaistu

Tiedote 11.05.2013

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuslinjauksissa on sovittu, että metropolialueelle tulee erityisratkaisu. Kokoomuksen kansanedustaja ja valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja Sari Sarkomaa on esittänyt, että osana erillisratkaisua metropolialueella kokeiltaisiin perusterveydenhuollossa Ruotsin mallin tyyppistä rahoitusratkaisua, jossa rahaa seuraa potilasta. Sarkomaa on ilahtunut, että Helsinki on ilmoittanut halukkuutensa mukaan pilottiin. Sarkomaa toivoo, että muissakin metropolialueen kunnissa olisi tähän innostusta.

Ruotsin kaltaisen raha seuraa potilasta mallin painavin perustelu on se, että se on lisännyt hoitoon pääsyn tasa-arvoa. Ruotsissa 93 % hoitoa tarvitsevista pääsee lääkärille viikon sisällä. Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa painopiste on aidosti saatava peruspalveluihin. Terveysasemille on päästävä ilman pitkiä odotusaikoja. Hoitojonot ja terveyserot tulevat kalliiksi. Tehdyt hallinnolliset sote-linjaukset kaipaavat rinnalleen lisäpäätöksiä, jotta pitkät hoitojonot saada purettua ja ihmisten pallottelusta päästään.

Sarkomaa jätti 3.5. kirjallisen kysymyksen (KK 362/2013), jossa hän kysyy aiotaanko "raha seuraa potilasta" -mallia pilotoida perusterveydenhuollossa ensin metropolialueella. Sarkomaa kysyi myös mihin toimiin hallitus ryhtyy, jotta sosiaali- ja terveysministeriö selvittää Ruotsin kaltaisen mallin, jossa potilaan valinta ratkaisee rahoituksen kohdentumisen ja "raha seuraa potilasta", käyttöönoton mahdollisuudet Suomessa. Vielä kysymykseen ei ole tullut vastausta mutta Sarkomaa toivoo, että torstain eduskunnan sote-keskustelussa sosiaali- ja terveysministerit näyttäisivät Sarkomaan kirjallisessa kysymyksessä perustelluille ehdotuksille vihreää valoa.

Ruotsissa uudistus on mahdollistanut sen, että perusterveydenhuollossa on saatu samalla rahalla enemmän. Palveluntuottajia kannustetaan hoitamaan potilas laadukkaasti ja ehkäisevää työotetta käyttäen. Uudistuksen myötä tuottavuus on kasvanut samalla, kun hoitoon pääsy on parantunut. Esimerkiksi potilasvalitukset ovat vähentyneet ja yksikköjen aukioloajat ovat laajentuneet. Erityisen huomionarvoista on se, että erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välistä rajaa on onnistuttu siirtämään perustason suuntaan. Sarkomaan johtama valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaosto kävi viime kesänä Ruotsissa malliin tutustumassa.

Sarkomaa muistuttaa, että valmisteilla olevassa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa ovat rahoitusratkaisut vielä avoinna. Lisäpaineita rahoituksen uudistukselle tuo se, että terveydenhuoltolaki tulee voimaan asteittain niin, että vuonna 2014 kaikilla Suomessa asuvilla on oikeus valita terveyskeskuksensa ja sairaalansa. Samoin uusi EU:n potilasdirektiivi vaatii Suomelta kestävää ratkaisua.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Julkaistu

Tiedote 05.05.2013

Kokoomuksen kansanedustaja ja valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja Sari Sarkomaa kiirehtii hallitusohjelmassa luvattua ikäihmisten palveluasumismaksujen korjausesitystä.

Asiakasmaksukäytännöt ovat vaikeaselkoisia ja kirjavia. Kuntien ja hoitopaikkojen välillä on suuria eroja, koska palveluasumisen asiakasmaksujen erityissäännökset puuttuvat asiakasmaksulaista. Sen sijaan ympärivuorokautisessa laitoshoidossa perittävä asiamaksu on tarkkaan säädelty.

“Nyt asumisen palvelumaksut ohjaavat monessa tapauksessa laitoshoitoon. Se on  täysin valitun senioripolitiikan vastaista."

Sarkomaa muistuttaa peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonia (sdp) siitä, että maksu-uudistus olisi välttämätöntä saada voimaan yhtäaikaisesti heinäkuussa voimaan tulevan vanhuspalvelulain kanssa.

Sarkomaa toteaa, että maksupolitiikan on tuettava vanhuspalvelulain tavoitteiden toteutumista. Pian voimaan tulevan vanhuspalvelulain mukaan iäkkään henkilön pitkäaikainen hoito ja huolenpito on järjestettävä ensisijaisesti hänen yksityiskotiinsa tai muuhun kodinomaiseen asuinpaikkaansa. Pitkäaikainen hoito ja huolenpito voidaan toteuttaa laitoshoitona vain, jos siihen on lääketieteelliset perusteet.

"Asiakasmaksuissa olevan räikeän puutteen korjaaminen ja määräytymisperusteiden yhtenäistäminen on  tehtävä myös ikäihmisten tasavertaisen kohtelun turvaamiseksi”, sanoo Sarkomaa. Lainsäädäntömuutos on välttämätön siksi, että se varmistaa palveluasumisen maksutietojen läpinäkyvyyden ja verrattavuuden. Tämä on tärkeää silloin, kun ikäihmiset tekevät asumisratkaisujaan. Nyt palveluja tarvitsevat ovat monesti täysin tietämättömiä millaisia maksuja joutuvat maksamaan ja useat joutuneet yllättäen taloudellisesti kestämättömään tilanteeseen.

"Palvelumaksuperusteet on säädettävä siten, että myös tehostettua palveluasumista käyttävät saavat ns. vähimmäiskäyttövaran, joka on säädettynä laitoshoitoa koskeviin maksuihin. Tämä suojaosuus varmistaa, että palveluasumisesta aiheutuvien menojen, kuten asumisen kustannuksen, hoito- ja palvelumaksujen ja aterioiden jälkeen jää asiakkaan käteen vielä rahaa”, toteaa Sarkomaa.

”Sosiaali- ja terveysministeriössä on meneillään poikkeuksellisen mittavia uudistuksia ja valmisteluresurssit ovat äärirajoilla. On tärkeää, että hallitus huolehtii myös riittävistä voimavaroista maksu-uudistuksen valmisteluun”, lisää Sarkomaa.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Julkaistu

Isien roolin vahvistaminen on tärkeää. Lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa. Myös naisten työmarkkina-aseman vahvistaminen ja tasa-arvoisen vanhemmuuden edistäminen edellyttävät isien vahvempaa vanhemmuutta. Työnantajille vanhemmuuden kustannuksista aiheutuvaa ”äitiriskiä” ei kuitenkaan pureta pelkästään kannustamalla isiä perhevapaiden pitämiseen. Vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset on yksinkertaisesti saatava tasattua. Ikävä tosiasia on, että naisten syrjintä työmarkkinoilla jatkuu niin kauan kuin naisesta aiheutuu työnantajalle enemmän kustannuksia kuin miehestä.

Raskaus ei ole työperäinen sairaus, eikä mikään muukaan työstä aiheutuva kustannus. Ei ole mitään järkevää syytä sille, miksi nimenomaan naisten työnantajien pitäisi kantaa suurin vastuu vanhemmuuden kustannuksista.

Useissa työehtosopimuksissa on säädetty työnantajan velvollisuus maksaa täyttä palkkaa äidille äitiysrahakauden ensimmäisen kolmen kuukauden ajan. Niin kauan kuin työnantaja ei saa tästä täyttä korvausta, naisen palkanneen työnantajan asema on heikompi suhteessa miehen palkanneeseen. Työnantajien kustannukset sitä suuremmat, mitä parempi palkka naisella on. Naisvaltaisten alojen kustannuksia lisäävät paitsi äitien pidemmät vanhempainvapaat ja raskaudenaikaiset sairauspoissaolot mutta myös epäsuorat kustannukset, kuten sijaisten rekrytointi sekä sairaan lapsen hoito.

Äitiriski näkyy niin nuorten naisten pätkätöinä kuin naisvaltaisten yritysten kannattavuudessa. Laskelmien mukaan yksi lapsi maksaa äidin työnantajalle yli 10 000 euroa. Vanhemmuuden kustannukset syövät kovalla tavalla naisvaltaisten alojen, kuten palvelu-, hoiva- ja hoitoalan yritysten kasvu- ja työllistämismahdollisuuksia. Tähän ei Suomella ole varaa. Tarvitsemme kipeästi jokaisen työpaikan ja yrityksen.

Oli iso pettymys, ettei hallituksen tuoreessa kehysselonteossa ole asiasta pihaustakaan. Työmarkkinakeskusjärjestöjen ja Kataisen hallituksen on nyt otettava vastuu äitiriskin – työelämän suurimman tasa-arvon häpeätahran ja yrittäjyyden jarrun – poistamisesta. Asian edistäminen on jo kolmannen hallituksen ohjelmassa.

Olen ehdottanut vanhempainvakuutusta ratkaisuksi vanhemmuuden kustannusongelmaan. Tällä hetkellä vanhempainetuudet maksetaan sairausvakuutuksen kautta. Vanhemmuus ei kuitenkaan ole sairaus ja vanhempainetuudet myös määräytyvät eri tavalla kuin sairauspäivärahat. Itsenäinen vanhempainvakuutus toisi selkeästi esiin sen, millaisia kustannuksia vanhempainetuuksista työnantajalle ja palkansaajalle tulee. Vanhempainvakuutus mahdollistaa vanhemmuuden kustannusten jakamisen mutta myös rahoitusosuuksien muutoksen kuten valtiovallan osuuden vahvistamisen.

Hallitusohjelmakirjaus velvoittaa nykyisen hallituksen ja vastaavan ministerin aktiivisesti hakemaan asiaan ratkaisuja niin, että vielä tämä eduskunta ehtii käsittelemään asiaa koskevat lait.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Kokoomuksen palkansaajavaltuuskunnan puheenjohtaja

Julkaistu

1.5.2013
Ullanlinnanmäellä Kokoomuksen Nuorten Liiton vapputeltalla

Kokoomuksen kansanedustaja ja palkansaajavaltuuskunnan puheenjohtaja Sari Sarkomaa muistuttaa, että vappua juhlivat naisylioppilaat ovat yhä edelleen valmistumisensa jälkeen eriarvoisessa asemassa. Naisten syrjintä työmarkkinoilla jatkuu niin kauan kuin naisesta aiheutuu työnantajalle enemmän kustannuksia kuin miehestä. Sarkomaa velvoittaa työmarkkinakeskusjärjestöt ja Kataisen hallituksen ottamaan vastuun "äitiriskin", eli työelämän suurimman tasa-arvon häpeätahran ja yrittäjyyden jarrun poistamisesta.  Sarkomaa on pettynyt siitä, ettei hallituksen kehysselonteossa ole asiasta pihaustakaan. Sarkomaa muistuttaa, että hallitusohjelman kirjaus velvoittaa hallituksen ja vastaavan ministerin aktiivisesti hakemaan asiaan ratkaisuja niin, että vielä tämä eduskunta ehtii käsittelemään asiaa koskevat lait.

Sarkomaa on ehdottanut vanhempainvakuutusta keinoksi  ratkaista vanhemmuuden kustannusongelma. Tällä hetkellä vanhempainetuudet maksetaan sairausvakuutuksen kautta. Vanhemmuus ei kuitenkaan ole sairaus ja vanhempainetuudet myös määräytyvät eri tavalla kuin sairauspäivärahat. Itsenäinen vanhempainvakuutus toisi selkeästi esiin sen, millaisia kustannuksia vanhempainetuuksista työnantajalle ja palkansaajalle tulee. Vanhempainvakuutus mahdollistaa vanhemmuuden kustannusten jakamisen mutta myös rahoitusosuuksien muutoksen kuten valtiovallan osuuden vahvistamisen.

Vanhemmuuden kustannuksista aiheutuva "äitiriski" näkyy naisvaltaisten yritysten kannattavuudessa. Laskelmien mukaan yksi lapsi maksaa äidin työnantajalle yli 10 000 euroa. Vanhemmuuden kustannukset syövät kovalla tavalla naisvaltaisten alojen, kuten palvelu-, hoiva- ja hoitoalan yritysten kasvu- ja työllistämismahdollisuuksia. Tähän ei Suomella ole varaa. Tarvitsisimme kipeästi jokaisen työpaikan ja yrityksen.

"Raskaus ei ole työperäinen sairaus, eikä mikään muukaan työstä aiheutuva kustannus. Ei ole mitään järkevää syytä sille, miksi nimenomaan naisten työnantajien pitäisi kantaa suurin vastuu vanhemmuuden kustannuksista”, sanoo Sarkomaa.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Julkaistu

29.4.2013 Lauttasaari-lehti

On myönteinen asia, että lapsiperheet viihtyvät Helsingissä. Lapsilukumäärän kasvu näkyy tietenkin myös lapsiperheiden palvelujen tarpeessa. Oli välttämätöntä, että viime vuonna päätimme päiväkotien rakentamisen vauhdittamisohjelmasta Helsingissä. Päivähoitopaikkoja on oltava siellä missä lapsiakin. Helsingin on otettava lisääntynyt lasten määrä tosissaan ja huolehdittava perheiden peruspalveluista.

Monen helsinkiläisen perheen huolena ovat olleet pienten koululaisten yksinäiset iltapäivät. Lisäsimme viime vuonna Helsingin kaupungin budjettiin voimavaroja, jotta kaikki iltapäivähoitopaikkaa hakevat eka- ja tokaluokkalaiset sen saisivat. Tässä onnistuimme. Ensi vuonna pienten koululaisten määrä, mutta myös perheiden halukkuus hakea paikkaa arvioidaan olevan nykyistä suurempi.

Opetusvirasto on julkisuudessa arvioinut, että tavoitteesta turvata kaikille halukkaille tokaluokkalaisille turvallinen iltapäivä luovutaan, jotta rahat riittäisivät. Tämä vaikeuttaisi monen perheen arkea. Ilman iltapäivähoitopaikkaa jäisi arviolta noin 200-300 tokaluokkalaista ensi lukuvuonna, sillä paikat täytettäisiin priorisoiden ekaluokkalaisten tarpeita.

Tokaluokkalaisten ja heidän perheidensä tyhjän päälle jättäminen ei ole viisasta, koska se vetäisi mattoa alta työltä, jolla edistetään perheiden hyvää arkea ja ennaltaehkäistään lasten syrjäytymistä. Kannustan opetusvirastoa ja -lautakuntaa etsimään talouden tiukoissa kehyksissä ratkaisun, jossa perheitä ei jätetä pulaan.

Ennaltaehkäiseviin ja perheiden hyvän arjen palveluihin panostaminen on fiksu investointi. Asiantuntijat ovat osoittaneet, että mitkä tahansa ennaltaehkäisevät toimet tulevat edullisemmaksi taloudellisesti – puhumattakaan inhimillisistä kustannuksista – kuin lapsen huostaanotto.

Toinen esimerkki monelle perheelle tärkeästä palvelusta on Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) tilapäinen lastenhoitoapu. Palvelun vahvuus on siinä, että perheet saavat tarvittaessa apua ilman odotusaikoja ja kohtuuhintaan. Oli todella harmillinen uutinen, että lastenhoitoapu joudutaan Helsingissä keskeyttämään syksystä koko loppuvuodeksi. Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan myöntämä avustus on samansuuruinen kuin viimeksi, mutta toiminnan kustannukset ovat nousseet lastenhoitoavun tarpeen koko ajan kasvaessa.

Pidän tärkeänä, että nyt etsitään rohkeasti luovia ratkaisuja palvelun jatkamiseksi. Hoitoavun keskeytyminen aiheuttaa todella suurta harmia monelle perheelle. MLL:n palvelu on useille perheille korvaamaton apu arjessa jaksamiseen ja asioiden sujumiseen kotona. Kaupunkimme taloutta pitää laittaa tasapainoon ja priorisointia on tehtävä, siitähän politiikassa on kyse. Nyt vain pitäisi löytää yhteinen sävel, jolla estämme perheiden ennaltaehkäisevien palveluiden rapautumisen. Olisi lyhytnäköistä purkaa vanhemmuutta tukevia palveluja ja tukiverkostoja. Päinvastoin, nyt niitä pitäisi kaikin tavoin vahvistaa. On viisasta huolehtia, että Helsinki on hyvä paikka asua ja elää kaikenikäisille, myös kaikkein pienimmille.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

Julkaistu

Kirjoitan kuukausittain kirjeen ajankohtaisista asioista.
Saat kuukausikirjeen täyttämällä lomakkeen tai ottamalla minuun yhteyttä. Ohessa näet viimeisimmän kuukausikirjeeni aiheet.

Sari Sarkomaan eduskuntaterveiset 29.4.2013

Arvoisa vastaanottaja,

Hallitus on tehnyt päätöksen valtiontalouden rahoituskehyksistä vuosille 2014–2017. Siitä annettu selonteko on nyt eduskunnan käsittelyssä. Kuulemme parhaillaan asiantuntijoita valtiovarainvaliokunnassa ja sen jaostoissa. Painopiste on luoda Suomeen uutta työtä ja kasvua sekä kilpailukykyä. Ja tietenkin löytää fiksuimmat tavat laittaa talous tasapainoon.

Vaikka sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on ollut mutkainen, ei uudistuksen kipeä tarve ole muuttunut mihinkään. Päätökset on uskallettava ja osattava tehdä. Hoitojonot ja terveyserot tulevat kalliiksi. Pidin välttämättömänä, että pääministeri otti uudistuksen käsiohjaukseen.

Me kansanedustajat olemme omien eduskuntaryhmien puheenjohtajien johdolla mukana entistä tiiviimmin linjaamassa uudistustyötä. Saamme eduskuntaan sote-linjaukset pääministerin ilmoituksena toukokuun puolessa välissä. Metropolialueella tarvitaan aivan omia ratkaisuja, ja näin on aivan oikein jo vaateestamme sovittu tehtävän.

- Raha seuraamaan potilasta
- Palvelut paremmaksi – välineitä kuntiin!
- Helsingin senioreiden kanssa palveluja kehittämässä
- Ruoan alkuperäismerkintöjä vauhdittamassa
- Ehdotukseni koulurauhasopimuksesta
- Ei jätetä tokaluokkalaisia ja heidän perheitään tyhjän päälle
- Kumppanuus järjestöjen kanssa on lasten etu

Tervetuloa tapaamaan!
- Keskiviikkona 1.5. klo 12 Kaivopuistossa Kokoomusnuorten teltalla, jonka löytää korkeiden kokoomusnuorten lippujen alta. https://www.facebook.com/events/132810763572021/
- Perjantaina 3.5. iltapäivällä me kokoomuksen helsinkiläiset kansanedustajat olemme tavattavissa Kolmen sepän aukiolla, Mannerheimintie 3. Olen paikalla klo 15 – 16, lämpimästi tervetuloa tapaamaan ja nauttimaan kuppi kahvia! http://www.helsinginkokoomus.fi/app/calendar/view/-/id/985

Julkaistu

Tiedote 27.4.2013

Kokoomuksen kansanedustaja ja valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja Sari Sarkomaa kannustaa kuntalain uudistuksessa kehittämään kuntien välineitä palveluiden parantamiseksi sekä kiirehtimään niiden käyttöönottoa. Sarkomaa pitää tärkeänä, että kuntalain uudistuksessa lakiin säädettäisiin kunnille vahvempi kannuste ja jopa velvoite laatia palvelustrategia. Myös palvelualoite on saatava Sarkomaan mukaan kuntien agendalle. Sarkomaa puhui asiasta tänään valtakunnallisilla fysioterapia- ja kuntoutuspäivillä Tampereella.

Hallitusohjelmaan on kirjattu: Kuntien tulee laatia palvelustrategia, johon sisältyvät kunnan järjestämisvastuulla olevat palvelut sekä palvelut, jotka kunta on ottanut järjestettäväkseen.

- Vaikka hallitusohjelman linja on selkeä, on pallo kunnissa. Kunnat voivat itse katsoa miten palvelustrategian tekevät. Fiksuinta se on tehdä osana kunnan koko strategiaa. Olennaista on, että se on käytössä joka kunnassa. Palvelustrategia on ikääntyvän Suomen tärkeä väline erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen ja kehittämisen kannalta, sanoo Sarkomaa.

- Palvelustrategia on tärkeä niin kunnan itse tuottamien palveluiden kehittämisen kuin yritysten kannalta. Jos ja kun haluamme oikeasti pitää kiinni palvelutuottajien moninaisuudesta, tarvitsemme palvelustrategian tuomaan ennakoitavuutta. Tämä on erityisen tärkeää pk-yrityksille. Strategian avulla eri toimijat löytävät oman paikkansa palvelujärjestelmässä ja yksityisen sekä kolmannen sektorin puolella on helpompi kehittää omia palveluita kysyntää vastaaviksi. Lähtökohtana pitää olla "julkinen järjestää - paras tuottaa”, Sarkomaa lisää.

Tuoreessa Sosiaalibarometrissa todetaan, että palvelustrategiat eivät toistaiseksi ole kehittyneet laajasti palvelutoiminnan ohjauksen ja suunnittelun välineiksi. Sarkomaa yhtyy Sosiaalibarometrin viestiin siitä, että palvelustrategioiden hyödyntäminen on olennaista palvelutoiminnan pitkäjänteisessä kehittämisessä. Parhaimmillaan palvelustrategia mahdollistaa kuntien ja muiden palveluntuottajien strategisia kehittämiskumppanuuksia. Palvelustrategia on hyvä väline laadullisten ja muiden kriteerien määrittämiselle omille ja muilta tuottajilta ostettaville palveluille.

- On hyvä oivaltaa, että kuntien ja yritysten yhteistyösuhteet ovat paitsi paikallistalouden toiminnan kulmakivi, myös suurelta osin hyödyntämätön innovaatiopotentiaali, lisää Sarkomaa.

Sarkomaan mukaan myös palvelualoite on tärkeä saada kunnissa käyttöön. Palvelualoitteessa yritys, yhteenliittymä tai yksityishenkilö voisi ehdottaa pystyvänsä tuottamaan kunnan tarjoaman palvelun edullisemmin tai paremmin kuin kunta. Tällöin kunnan pitäisi ottaa haaste vastaan ja verrata omaa palveluaan esitettyyn vaihtoehtoon.

- Palvelualoite kannustaisi perustamaan yrityksiä, jotka kehittäisivät julkisia palveluja. Palvelualoitemahdollisuuden myötä kuntien palveluiden järjestäminen tulisi läpinäkyvämmäksi ja kannustaisi palveluiden laadun kehittämiseen sekä yrittäjyyteen. Tästä hyötyvät kaikki kuntalaiset, toteaa Sarkomaa.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Julkaistu

26.4.2013 KaupunkiSanomat

Aina kun puhutaan lapsista, on puhuttava myös vanhemmista. Meillä vanhemmilla on aina ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta. Ilman vanhempien nykyistä vahvempaa panosta emme myöskään onnistu kitkemään kurittomuutta kouluista. Vanhempien kasvatuksen ryhtiliikkeelle on huutava tarve. Minkä kotona oppii, sen koulussa taitaa. Myös kodin ja koulun yhteistyössä on vielä paljon käyttämätöntä voimavaraa, joka on nyt täysimääräisesti otettava käyttöön.

Koulu ja päivähoito ovat vanhemmille tärkeä kasvatuskumppani ja merkittäviä vaikuttajia lapsen elämässä. Parhaimmillaan vanhemmat, koulu ja koko lapsen lähiyhteisö rakentavat yhdessä kasvatuksen kaarisiltaa.

Yksilöllinen ja lapsen tarpeista lähtevä opetus edellyttää myös entistä enemmän vuoropuhelua vanhempien ja opettajien välillä. Vuorovaikutus kodin kanssa auttaa opettajaa tuntemaan oppilaansa entistä paremmin. Hyvä yhteistyö auttaa myös vanhempia tukemaan lastensa oppimista ja koulunkäyntiä. Lapselle hyvä turvaverkko syntyy, kun kodin ja koulun aikuiset toimivat johdonmukaisesti ja tasavertaisesti yhdessä.

Olen ehdottanut kouluihin koulurauhasopimusta, jossa oppilaat, vanhemmat sekä koko koulun väki sopisivat yhdessä oman koulunsa käyttäytymis- ja pelisäännöt. Koulurauhasopimukselle luo perustan eduskuntaan keväällä tuleviin koulujen työrauhaa turvaaviin säädöksiin sisältyvä säännösehdotus. Sen mukaan koulujen olisi opetussuunnitelman laatimisen yhteydessä tehtävä oma suunnitelmansa kurinpito- ja ojentamiskeinojen käyttämisestä sekä henkilöstön kouluttamisesta. Mielestäni säädöksiin on myös kirjattava oppilaiden ja vanhempien vahva rooli yhteistyössä koulun väen kanssa.

Koulutasolla, mutta myös kodeissa, tarvitaan lisää tietoa myös koulun kurinpito- ja ojentamiskeinoista sekä muista säännöistä. Yhdessä tekeminen on alku sitoutumiselle ja koulurauhasopimuksen onnistumiselle. Yhteisöllisyyden voima on yllättävän vahva, eikä se vaadi lisäbudjetteja.

Koulukurikeskustelussa on tietenkin aina muistettava, että häiriökäyttäytymisen taustalla on usein oppimisen vaikeudet ja muut tukea edellyttävät ongelmat, joihin tulisi puuttua oppilashuollollisin toimenpitein. Opettajaa eikä oppilasta ei saa jättää yksin vaan oppilashuollon on oltavana tukena jo ennaltaehkäisevästi. Koulukurisopimuksessa on tärkeää sopia myös oppilashuollon toimista ja arvioida myös voimavarojen riittävyyttä.

Opetushallituksen on hyvä valmistella suunnitelmaa varten valtakunnalliset perusteet. Sen lisäksi, että opettajilla on oltava koulukuriin liittyvää koulutusta nykyistä enemmän perus- ja täydennyskoulutuksessa, on myös kodin ja koulun yhteistyöhön luotava uusia elementtejä. Myös tässä työssä on Opetushallituksella tärkeä rooli. On välttämätöntä, että vanhemmat tietävät koulun pelisäännöt ja huolehtivat sekä kasvattavat ja opettavat lapsiaan pelisääntöjen noudattamiseen. Myös kurinpitoasioissa vanhempien ja opettajien yhtenäinen linja on tehokkain.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi