Siirry sisältöön

Tekijä: sari

Julkaistu

Opetushallituksen johtokunta päätti kokouksessaan 14.3. antaa seuraavan kannanoton:

OPETUSHALLITUKSEN JOHTOKUNTA HUOLISSAAN YHDEN PUTKEN MALLIN RAHOITUKSEN SOVELTUVUUDESTA TOISEN ASTEEN KOULUTUKSEEN

Selvityshenkilö Arno Miettisen helmikuussa esittämissä alustavissa linjauksissa valtionosuusuudistuksesta esitetään nykyiselle ylläpitäjärahoitukselle vaihtoehtoisena mallina lukiokoulutuksen ja ammatillisen peruskoulutuksen rahoituksen yhdistämistä kuntien peruspalvelujen, ns. yhden putken, rahoitukseen. Tällöin koulutuksen järjestäjät saisivat rahoituksensa opiskelijoiden kotikunnilta kotikuntakorvauksina perusopetuksen tapaan. Opetushallituksen johtokunta haluaa tuoda valtionosuusjärjestelmäuudistuksesta käytävään keskusteluun mukaan seuraavia toisen asteen koulutuksen erityispiirteitä, jotka tulisi ottaa huomioon valtionosuusjärjestelmää uudistettaessa:

•    Toisen asteen koulutuksen opiskelijoista 67 % opiskelee muualla kuin kotikuntansa ylläpitämässä oppilaitoksessa. Esi- ja perusopetuksessa vastaava luku on 6 %.
•    Toisen asteen koulutukseen osallistuminen vaihtelee sekä kuntien että vuosien kesken. Opiskelijoiden osuus kotikuntansa asukkaista vaihteli 3-7 %:n välillä ja suhteutettuna kunnan 16–18 -vuotiaisiin asukkaisiin osuus vaihteli 85 – 200 %:n välillä vuonna 2012.
•    Toisen asteen koulutuksessa on huomattava määrä yli 18-vuotiaita. Vuonna 2011 ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijoista 45 % oli täyttänyt 20 vuotta. Vuonna 2007 opiskelijoiden keski-ikä oli 23 vuotta.
•    Vaikuttaisiko opiskelijan ikä kuntien velvollisuuteen maksaa kotikuntakorvauksia? Vrt. perusopetuksessa kotikuntakorvausta maksetaan 6-16 -vuotiaista oppilaista.
•    Koulutukseen hakeutuminen on vapaata eikä kotikunta osoita opiskelupaikkaa perusopetuksen tapaan.
•    Miten hallinnoitaisiin järjestetyn koulutuksen opiskelijoiden kokonaismäärää, kun tällä hetkellä opiskelijamäärät ovat säädeltyjä ammatillisessa koulutuksessa eikä ylimeneviä opiskelijamääriä rahoiteta?
•    Kotikuntakorvausmalli ei ota huomioon eri alojen ja erilaisten koulutusten erilaista kustannustasoa. Nykyisestä toisen asteen rahoituksesta 35 % (834 milj. euroa) kohdistuu erityisen kalliisiin koulutuksiin, erityisopiskelijoiden tukemiseen tai muihin erityisiin tehtäviin.  Esi- ja perusopetuksessa vastaava luku on 8 % eli 300 milj. euroa.

Lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen järjestäminen perustuu järjestämislupaan, kunnilla ei ole lakisääteistä velvoitetta toisen asteen koulutuksen järjestämiseen kuten perusopetuksessa. Nykyisessä järjestelmässä kunnan velvollisuus osallistua rahoitukseen on lakisääteinen ja merkitsee lukiokoulutuksen osalta 75 euroa ja ammatillisen peruskoulutuksen osalta 190 euroa jokaista kunnan asukasta kohti vuodessa riippumatta siitä, paljonko kunnan asukkaista osallistuu ko. koulutukseen.

Toisen asteen koulutus on kansallinen peruspalvelu, jolla vastataan sekä alueelliseen että valtakunnalliseen koulutustarpeeseen yli kuntarajojen. Perusopetus kunnallisena peruspalveluna kohdistuu kaikille kunnassa asuville oppivelvollisuusikäisille asukkaille. Ammatillisen peruskoulutuksen järjestäjiä on yhteensä 132, joista 11 on kuntia ja lukiokoulutuksen järjestäjiä yhteensä 280, joista 228 on kuntia.

Opetushallituksen johtokunta pitää pääministeri Kataisen hallitusohjelman linjausta toisen asteen koulutuksen rahoitus myönnetään koulutuksen järjestäjille edelleen oikeana.

Opetushallituksen johtokunnan kokoonpano

Kansanedustaja Sarkomaa Sari, puheenjohtaja
Kansanedustaja Gestrin Christina
Kansanedustaja Haapanen Satu
Koulutuspoliittinen asiantuntija Heinikoski Mikko
Professori Järvelä Sanna
Kansanedustaja Jääskeläinen Jouko
Kirjanpitopäällikkö Lindell Ritva
Pääjohtaja Pitkälä Aulis
Koulutusjohtaja Lehto Jaana
Puheenjohtaja Luukkainen Olli
Kansanedustaja Peltonen Tuula, varapuheenjohtaja
Kansanedustaja Paloniemi Aila
Apulaisrehtori Salminen Kari
Kehittämisjohtaja Siekkinen Saana
Kansanedustaja Virtanen Erkki

Ylijohtaja Pohjonen Petri, johtokunnan sihteeri

Julkaistu

Uutinen 15.3.2013

Suomen Aivot ry:n peräänkuuluttaa voimavaroja aivotutkimukselle

Arvosta aivosairasta ihmistä

Aivotutkimuksen rahoitus on pienentynyt vuosikymmenten saatossa, vaikka aivosairaiden ihmisten määrä kasvaa jatkuvasti väestön ikääntyessä. Suomen Aivot ry vaatii, että aivotutkimukselle on saatava lisäresursseja, jotta aivosairauksien laadukas hoito voidaan taata. Viimekädessä kysymys on aivosairaiden ihmisten ihmisarvosta ja arjen sujumisesta.

Emeritusmeppi Esko Seppänen haluaa oikaista yleisiä käsityksiä siitä, että aivosairaus merkitsisi kaiken entisen loppumista ja ettei diagnoosin jälkeen enää voisi itse vaikuttaa elämäänsä. Seppänen sairastaa Parkinsonin taudin muotoa, jolle on tyypillistä kehon toispuoleinen jäykkyys.  Hän tietää, että hänen oireensa pahenevat vuosi vuodelta. On siis elettävä tässä ja nyt.

-    Sairauden maine on pahempi, miltä tämä sairaus itsestäni tuntuu, kertoo 60-vuotiaana Parkinsonin tautiin sairastunut Seppänen. Aluksi en kertonut sairaudestani, koska koin että sairastavana ihmisenä minua ei otettu vakavasti. Tässä ei kuitenkaan tarvita sääliä, vaan on kysymys ihmisen arvostamisesta. Ihmisenä olen sama kuin ennen sairastumista.

Seppänen hoitaa kuntoaan liikkumalla aktiivisesti. Lääkityksen ohella fysioterapia, lymfaterapia ja osteopatia ovat tuoneet helpotusta hänen oireisiinsa. Seppänen toivoo, että kaikilla aivosairauksia sairastavilla olisi mahdollisuus saada oma hoitava lääkäri, johon on helppo ottaa yhteyttä tarvittaessa.

Entisenä radiotoimittajana Esko Seppänen muistuttaa median edustajia, että ihmisten sairaustietoja ei koskaan saa julkaista ilman heidän lupaansa. Toimittajilla ei myöskään ole oikeutta itse määritellä otsikoissaan sairauden vakavuusastetta.

Professori Perttu Lindsberg ennustaa tilastotietojen valossa, että väestön ikääntymisen myötä aivosairauksien määrä jatkaa jyrkkää kasvuaan, jollei uusia hoitoja ja toimintakykyä parantavia apukeinoja löydetä.  Eri sairausryhmistä juuri aivosairauksien on osoitettu tulevan yhteiskunnalle kalleimmaksi. Euroopassa aivosairauksien kokonaiskustannukset ovat 800 miljardia euroa vuodessa, kun mukaan lasketaan sairauden aiheuttamat epäsuorat kustannukset kuten menetetty tuottavuus.  Lindsberg pitää järkyttävänä tosiasiaa, että lääketieteelliseen tutkimukseen käytetty erityisvaltionosuus (EVO-rahoitus) on tällä hetkellä 60 % pienempi kuin 15 vuotta sitten.  – Tämä on järjenvastaista. Nyt meillä on näytön paikka, Lindsberg jyrähtää.

Psykiatrian professori Jyrki Korkeila toteaa, että jako neurologisiin ja psykiatrisiin sairauksiin on keinotekoinen.  Liikkeitä, tunteita ja ajattelua säätelevät rakenteet ovat anatomisesti ja toiminnallisesti lähellä toisiaan tai erottamattomia.  Ihmisaivojen toiminta hermoverkkona on täynnä yhteyksiä, joista tiedetään vielä liian vähän.

Korkeilan mukaan aivosairauksiin liittyy yhä pelkoa ja häpeää. Nämä vaikeuttavat aivosairauksia sairastavien arkipäiväistä elämää ja pyrkimyksiä pärjätä sairauden kanssa.  Osa aivosairauksia sairastavista on syrjäytymisvaarassa vaikeiden toimintakykyongelmien vuoksi. Ympäristö ja lähimmäiset eivät aina ymmärrä, että toisten ihmisten käyttäytymisen taustalla voi olla aivojen toimintahäiriöitä.

Toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakka Mielenterveyden keskusliitosta kaipaa uusia ajattelumalleja sairauden käsittelyyn.  Hän korostaa, että ihminen on yhtä arvokas diagnoosin kanssa kuin ilman sitä.

Sydänmaanlakan mielestä aivosairauksiin liittyvissä asenteissa on paljon korjattavaa.
- Meidän täytyy oppia arvostamaan niitä, jotka ovat erilaisia.  Myös kuuntelemisen taitoa on kehitettävä.

Sydänmaalakka muistuttaa, että ihmisen sopeutumiskyky on lähes rajaton. Sairaus tuo aina tullessaan rajoituksia, mutta myös uutta näkökulmaa.  Pyritään olemaan toinen toisellemme tukena ja kasvamaan yhdessä.

Suomen Aivot ry:n puheenjohtaja Professori Reetta Kälviäinen kertoo, että viime vuonna perustettu yhdistys edistää aivosairauksia sairastavien ihmisten tasa-arvon edellytyksiä ja tieteellisen aivotutkimuksen resursseja. Yhteenliittymään kuuluu 22 neurologian, psykiatrian ja kehitysvamma-alan potilasjärjestöä ja tieteellisen järjestön edustajia.
Uudessa yhdistyksessä käynnistettiin yhteistyö psykiatrian/mielenterveysalan ja neurologian alan potilasjärjestöissä sekä tieteellisissä järjestöissä ensimmäistä kertaa sitten 1960-luvun, jolloin alat erosivat.

-    Yhteinen äänemme on vahvempi kuin yksittäisillä toimijoilla. Näin voimme paremmin vaikuttaa aivosairauksien tutkimukseen ja hoidon tasoon - ja viimekädessä aivosairauksia sairastavien ihmisten ja heidän läheistensä elämänlaatuun.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa vie eduskunnassa eteenpäin aivosairauksia sairastavien ihmisten viestejä. Suomen Aivot ry kertoo huhtikuussa kansanedustajille yhdistyksen päämääristä ja tavoitteista.   Jokaisesta eduskuntapuolueesta etsitään ns. kummikansanedustaja, joka paneutuu aivosairaiden asioihin ja välittää niitä puoluetovereilleen.

-    Nyt ei saa enää tinkiä aivotutkimuksesta eikä aivosairaiden ihmisten hoidon laadusta, Sarkomaa tähdentää.

Suomen Aivot ry järjesti Aivoviikolla 12.3. luentotilaisuuden Helsingin yliopistolla, Porthaniassa. Tilaisuus näytettiin suorana verkkolähetyksenä, joka on edelleen nähtävissä verkossa www.neuro.fi/suomenaivot

Teksti: Kaija Lindström

Julkaistu

31.3.2013 Töölöläisen Munkka-liite

Väkivalta ja sen uhka ovat kasvava riski sosiaali- ja terveydenhuollossa työskenteleville. Nimittelylle, nyrkiniskuille ja muulle väkivallalle on saatava nollatoleranssi. Turvaton työpaikka vaikuttaa ihmiseen itseensä, alan houkuttelevuuteen ja työhyvinvointiin. Väkivalta näkyy vakavalla tavalla kasvavana työn kuormittavuutena sekä hoitajapulana.

Tilanteen vakavuutta kuvaa kunta-alan työolobarometri (2011). Terveystoimessa vastaajista yli puolet ilmoitti, että joku työpaikalla on joutunut väkivallan tai sen uhan kohteeksi kerran tai useita kertoja. On selvää, että tarvitsemme kiireellisesti uusia keinoja sosiaali- ja terveydenhuollon työturvallisuuden parantamiseksi. Kaikilla työpaikoilla on kyettävä varautumaan ennakoimattomaan väkivaltaan.

Eduskunnan keskustelussa työturvallisuuslaista tuli tervetullut uutinen: Sosiaali- ja terveysministeri Risikko vastasi kysymykseeni ja lupasi täsmentää väkivallan torjuntaa sekä yksintyöskentelyä koskevaa asetusta.

Uuden turvallisuusasetuksen lisäksi tarvitaan myös monia muita toimia. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalaa edustavan Tehyn saaman tiedon mukaan työnantajat eivät kaikin paikoin tee lievistä pahoinpitelyistä rikosilmoituksia. Ilmoituksen tekeminen on jätetty yksin väkivallan kohteeksi joutuneen työntekijän harteille. Tämä on kohtuutonta. Työnantajan ilmoitusvelvollisuudesta lievissä pahoinpitelytapauksissa tulisi säätää rikoslaissa.

Lähtökohtana on oltava ajantasaiset turvallisuussuunnitelmat, riittävästi osaamista sekä henkilökuntaa, jotta uhkaaviin tilanteisiin voidaan varautua. Etenkin pienissä yksiköissä kuten terveyskeskuksissa tilanne on haastava: Paikalla henkilökuntaa saattaa olla vähän eikä koulutusta vaaratilanteisiin välttämättä ole riittävästi.

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer:in työhyvinvointiselvityksen mukaan kotihoidon työntekijöistä reilusti yli kolmannes ilmoitti kokeneensa väkivaltaa tai sen uhkaa. Uhkaavat tilanteet ovat lisääntymässä kotisairaanhoidossa. Vakava esimerkki on viime vuoden loppupuolella kotikäynnillä tapahtunut terveydenhoitajan surma.

Palautetta on tullut myös siitä, että tutkittua tietoa asiakkaan kotona tehtävän työn väkivalta- ja uhkatilanteista ei ole saatavilla riittävästi. Tämä puute on korjattava viipymättä.

Tosiasia on, että sosiaali- ja terveysalalle koulutetaan tarpeeksi työvoimaa, mutta alalla ei jakseta eläkeikään asti. Moni siirtyy toisiin tehtäviin. Arviolta 30 000 koulutettua sairaanhoitajaa ja lähihoitajaa työskentelee muilla aloilla.

Hoitajapulan keskeinen syy on työpaikkojen vetovoimaisuuden puute. Jotta tulevaisuudessa onnistuttaisiin torjumaan yhä pahenevaa työvoimapulaa, on valmisteilla olevassa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa otettava tarkasteluun myös se, miten hoitotyötä johdetaan ja miten työhyvinvointiin panostetaan. Mikään ei korvaa ammattitaitoista sekä motivoitunutta henkilöstöä ja osaavaa hoitotyön johtoa.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

Julkaistu

10.3.2013 Töölöläisen Munkka-liite

Talouden epävarmuuden keskellä on lohdullista, että ainakin kahdesta asiasta voimme olla varmoja: Ensinnäkin, mitä kestävämmin laitamme taloutemme kuntoon, sitä varmemmin pärjäämme tulevissa talouden tyrskyissä. Toiseksi, on kullanarvoista keskittyä työn määrän lisäämiseen ja kestävän kasvun edellytyksien luomiseen. Oli helpotus, että hallitus pääsi tästä puolivälitarkistuksessaan yhteisymmärrykseen. Isoin ponnistus on edessä, kun tavoitteet konkretisoidaan toimiksi. Nämä päätökset on tehtävä viimeistään maaliskuun kehysriihessä.

Meille kokoomuslaisille on tärkeää, että hallituspuolueet sitoutuivat kestävyysvajeen purkuun ja velkaantumisen taittamiseen. Uskomme suomalaisen työn voimaan. Kilpailukykyä ja kaiken työnteon sekä yritysten kannattavuutta tukevat veroratkaisut ovat välttämättömiä. Yhteiskunta, jossa työ ei kannata, ei ole terve.

Tosiasia on, että Suomi ja koko Eurooppa pelastuu taloustaantumasta vain, jos saamme lisää työpaikkoja yksityiselle sektorille. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi on yrittäjyyden näyttävä myös koulutuksen kehittämisessä. Yrittäjyys on ennen kaikkea asenne, jota tarvitaan jokaisessa työpaikassa.

Yrittäjyyskasvatus ja yritteliäisyyteen kannustaminen antavat tärkeitä työelämän taitoja tarttua asioihin, ottaa vastuuta, etsiä erilaisia ratkaisuja ja tehdä päätöksiä. Yrittäjyyskasvatuksen pitäisi olla jatkumo peruskoulusta korkeakouluihin. Parhaillaan työn alla olevat perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (OPS) on tehtävä yrittäjyyden osalta kunnianhimoisemmaksi kuin nykyiset.

On aivan välttämätöntä, että kehitämme uusia, luovia opetus- ja oppimismenetelmiä joilla edistetään yrittäjyyttä. Pidän tärkeänä, että jokainen nuori saisi esimerkiksi vähintään yhden työharjoittelukokemuksen yrityksessä ennen oppivelvollisuuden päättymistä.

Euroopan komissio julkaisi tämän vuoden alussa Yrittäjyys 2020 toimintasuunnitelman, jonka tarkoituksena on tukea yrittäjiä ja muuttaa yrittäjyyskulttuuria Euroopassa. Suunnitelmassa korostetaan koulutuksen keskeistä merkitystä uuden yrittäjäsukupolven kehittäjänä. Siinä nostetaan aivan oikein kouluissa tapahtuva yrittäjyyskasvatus keskeiseen asemaan Euroopan hyvinvointikehityksen turvaamisessa.

Monet selvitykset ovat osoittaneet, että koulutuksessa saaduilla asenteilla on keskeinen merkitys sille, miten nuoret suhtautuvat yrittäjyyteen, omaan työhönsä ja itseensä työntekijänä. Yrittäjäpotentiaalia Suomessa on, mutta sen kanavoituminen aidoksi yrittäjyydeksi vaatii toimenpiteitä. Erityisesti yrittäjyyteen liittyvää mielikuvamarkkinointia on kehitettävä yhteistyössä koulujen, yritysten ja myös meidän vanhempien kesken. Esikuvien merkitystä ei voi liikaa korostaa.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

Julkaistu

TIEDOTE 8.3.2013

Suomen Aivot ry peräänkuuluttaa tieteellisen aivotutkimuksen resurssointia
- Aivosairauksien ja –vammojen aiheuttamia vaikutuksia ei huomioida riittävästi

Aivosairauksien kanssa kamppailee mittava määrä ihmisiä läheisineen. European Brain Councilin arvion mukaan 178 miljoonaa 514 miljoonasta eurooppalaisesta kärsii aivosairaudesta. Ikääntyvien ihmisten määrän myötä luku kasvaa kiihtyvästi. Vuonna 2010 aivosairauksien aiheuttamat kokonaiskustannukset Euroopassa olivat yli 800 miljardia euroa vuodessa. Vastaavasti sydän- ja verisuonisairauksien ja syöpäsairauksien kustannukset ovat kummatkin noin 200 miljardia euroa vuodessa. Professori Perttu Lindsberg Helsingin yliopiston neurotieteiden osastolta painottaa, että aivosairaudet kuten muistisairaudet ja aivoverenkiertohäiriöt tulevat entistä enemmän keskiöön väestön ikärakenteen muuttuessa. Yhteiskunnan tulisi varautua paremmin aivosairauksien aiheuttamaan taakkaan panostamalla ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin sekä aivosairauksien hoitoon ja tutkimukseen. Inhimillisten näkökohtien ohella
aivosairauksien tieteellisen tutkimuksen tuki julkisista varoista on myös kannattava investointi tulevaisuuteen.

Käytännössä aivojen toimintahäiriöitä aiheuttava sairaus koskettaa lähes jokaista suomalaista tai hänen läheisiään jossakin elämän vaiheessa. Aivojen sairauksia, psykiatrisia ja neurologisia, on yli 100 ja ne koskettavat kaiken ikäisiä.
Suomen Aivot ry:n puheenjohtaja, professori Reetta Kälviäinen Itä-Suomen yliopistosta korostaa, että aivosairaudet aiheuttavat monenlaista toimintakyvyn haittaa. Liikuntakyvyn ongelmien lisäksi oireet saattavat näkyä muun muassa kognitiivisina kuten muistiin, havainnointiin, ymmärtämiseen tai puheentuottamiseen liittyvinä vaikeuksina. Aivosairaudet voivat aiheuttaa käytöksen tai vireystilan häiriöitä. Aivosairaus saattaa ilmetä myös masennuksena tai muina psyykkisinä oireina.

Professori Jyrki Korkeila Turun yliopistosta valottaa, että monet sairastavista joutuvat osittain, toiset kokonaan muiden ihmisten tuen ja hoidon varaan. Itsemääräämisoikeus ja itsenäisyyskin ovat usein uhattuna. Aivosairauksiin liittyy yhä pelkoa ja häpeää. Häpeäleima, stigma, hankaloittaa aivosairauksia sairastavien arkipäiväistä elämää ja pyrkimyksiä pärjätä sairauden kanssa omaehtoisesti. Vaikeiden toimintakykyongelmien vuoksi aivosairauksia sairastavilla on suuri vaara jäädä syrjään ja yksin. Ympäristö ja lähimmäiset eivät aina ymmärrä taustalla olevia aivojen toimintahäiriöitä.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa kertoo, että aivojen tutkimus ottaa jatkuvasti uusia askeleita ja tuottaa edellytyksiä kehittää parempaa hoitoa. Lisääntyvän kustannuspaineen ratkaisemiseksi ja aivosairauksia sairastavien elämänlaadun parantamiseksi aivotutkimuksen tuottama tieto tulee huomioida aktiivisesti myös poliittisessa päätöksenteossa.

Yleisötilaisuus aivojen toiminnasta ja aivotoiminnan häiriöistä

Suomen Aivot ry järjestää Helsingin yliopiston Neurotieteiden osaston kanssa yleisötilaisuuden tiistaina 12.3. kello 15-19 Helsingin yliopistolla Porthanian salissa 1, os. Yliopistonkatu 3, Helsinki. Tilaisuudessa alustavat professori, neurologian
erikoislääkäri Perttu Lindsberg, professori, psykiatrian erikoislääkäri Jyrki Korkeila ja toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakka. Kokemuspuheenvuoron pitää emeritusmeppi Esko Seppänen ja päättäjäpuheenvuoron kansanedustaja Sari Sarkomaa. Tilaisuus liittyy kansainväliseen Aivoviikkoon. Myös potilasjärjestöt esittelevät toimintaansa.

LISÄTIETOA
Tieteellisen aivotutkimuksen edistämisestä ja aivojen toimintahäiriöistä ja sairauksista: Suomen Aivot ry, puheenjohtaja professori Reetta Kälviäinen, Itä-Suomen yliopisto, puh. 040 583 9249, e-mail: reetta.kalviainen@kuh.fi ja varapuheenjohtaja, professori Jyrki Korkeila, Turun yliopisto, puh. 040 551 4249 tai e-mail: jyrki.korkeila@utu.fi

Tietoa yleisötilaisuudesta Suomen Aivot ry, sihteeri toiminnanjohtaja Sari Tervonen, Epilepsialiitto puh. 050 368 4554, e-mail: sari.tervonen@epilepsia.fi

Suomen Aivot ry on vuonna 2012 perustettu 22 neurologian, psykiatrian ja kehitysvamma-alan potilasjärjestön ja tieteellisen järjestön yhteenliittymä. Tavoitteena on edistää aivosairauksia sairastavien ihmisten tasa-arvon edellytyksiä ja tieteellisen aivotutkimuksen resurssointia. Lisätietoja www.nero.fi/suomenaivot.

Merkittävää Suomen Aivot -yhdistyksessä on, että psykiatrian/mielenterveysalan ja
neurologian alan potilasjärjestöt ja tieteelliset järjestöt aloittavat yhteistyön ensimmäistä kertaa sitten 1960-luvun, jolloin alat erosivat. Nykykäsityksen mukaan aivosairauksien jakaminen ”neurologisiin” ja ”psykiatrisiin” on aivojen näkökulmasta keinotekoista.
Liikkeitämme, tunteitamme ja ajatteluamme säätelevät rakenteet ovat anatomisesti ja toiminnallisesti hyvin lähellä toisiaan tai toisistaan erottamattomia. Aivosairauksilla on yhteyksiä toisiinsa. Aivojemme toiminta hermoverkkona on täynnä monenlaisia yhteyksiä, joista tiedetään toki aiempaa enemmän, mutta alan tutkimus on vielä alkutekijöissään.

Julkaistu

Tiedote 7.3.2013

Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan hallituspuolueiden valiokuntavastaavat sekä kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja muistuttavat kehysriiheen valmistautuvaa hallitusta uuden lastensairaalan rahoittamiseen tarvittavasta valtion rahoitusosuudesta ja asiaan liittyvästä eduskunnan hyväksymästä lausumasta. Valiokunnan kansanedustajat pitävät välttämättömänä, että hallitus tekee asiasta päätöksen maaliskuun kehysriihessä.

”Hallituksen on muistettava tämän vuoden valtion budjetin yhteydessä eduskunnan hyväksymä lausuma: Eduskunta edellyttää, että Helsingin Meilahteen rakennettavan uuden lastensairaalan tarvitsema valtion rahoitusosuus otetaan huomioon seuraavassa, vuosia 2014—2017 koskevassa kehyspäätöksessä”, muistuttavat kansanedustajat.

”Perusteltua on, että valtiovalta on maan ainoan valtakunnallisen lastensairaalan rakentamisen rahoittamisessa mukana HUS-kuntien rinnalla ja että hanke saisi erityisvaltionosuuden”, sanovat kansanedustajat.

Kansanedustajat ovat ilahtuneita myös laajasta kansalaiskeräyksestä sairaalan hyväksi.

Tällä hetkellä vakavasti sairaiden suomalaislasten hoito on keskitetty maamme heikoimpiin, elinkaarensa päässä oleviin sairaalatiloihin Lastenklinikalle ja Lastenlinnaan. Jatkuvat kattojen ja ilmastointilaitteiden vesivuodot aiheuttavat kosteusvaurioita. Kosteusvauriot taas lisäävät infektioriskejä. Ilmastointi on tehoton ja tilat ahtaat. Tilojen ahtauden takia vanhempien läsnäoloa joudutaan jatkuvasti rajoittamaan.

”Myös sairaalla lapsella tulee olla oikeus vanhempiensa läsnäoloon. Lastensairaalassa tehdään maailmalla arvostettua tutkimusta sekä huippuluokan työtä ja hoidetaan kaikkein vaikeimmassa tilanteessa olevat lapsemme. Tavoitteena on oltava maailman huippuluokan lastensairaala, joka palvelee koko Suomea pitkälle tulevaisuuteen”, kansanedustajat toteavat.

Uusi sairaala on suunniteltu rakennettavan vuosina 2014-2017.

”Mikä olisikaan parempi lahja sata vuotta täyttävältä isänmaaltamme tuleville sukupolville kuin uusi lastensairaala. Sairaalan avaaminen vuonna 2017 olisi hieno tulevaisuuspanostus", kansanedustajat lisäävät.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa (kok)
Valtiovarainvaliokunnan jäsen, kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
050 511 3033

Kimmo Sasi (kok)
Valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja
050 511 3148

Kari Rajamäki (sd)
050 511 3135

Kari Uotila (vas)
050 512 3031

Astrid Thors (r)
050 512 1580

Osmo Soininvaara (vihr)
045 121 4559

Jouko Jääskeläinen (kd)
050 512 0782

Julkaistu

Kirjoitan kuukausittain kirjeen ajankohtaisista asioista.

Saat kuukausikirjeen täyttämällä lomakkeen tai ottamalla minuun yhteyttä. Ohessa näet viimeisimmän kuukausikirjeeni aiheet.

Sari Sarkomaan eduskuntaterveiset 1.3.2013

Arvoisa vastaanottaja,

Olen tyytyväinen siitä, että hallitus pääsi eilen puolivälitarkastuksessaan yhteisymmärrykseen siitä, että tärkeintä on keskittyä työn määrän lisäämiseen ja kestävän kasvun edellytyksien luomiseen. Meille kokoomuslaisille on tärkeää, että hallituspuolueet sitoutuivat kestävyysvajeen purkuun ja velkaantumisen taittamiseen. Uskomme suomalaisen työn voimaan. Kilpailukykyä ja kaiken työnteon sekä yritysten kannattavuutta tukevat veroratkaisut ovat välttämättömiä. Yhteiskunta, jossa työ ei kannata, ei ole terve.

Eilisten päätösten pohjalta seuraavien kolmen viikon aikana neuvotellaan konkreettiset toimet, joista päätetään maaliskuun 21. päivä kehysriihessä. Silloin on saatava myös päätökset sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisesta.

Säästöistä huolimatta Suomen tulevaisuuden kannalta on välttämätöntä huolehtia siitä, ettei talouden sopeuttamistoimilla heikennetä koulutuksen laatua. Koulutukseen ja tutkimukseen on kohdistunut jo tuntuvia sopeutustoimia. Suomen menestys on aina ollut osaamisessa. Näin on takuuvarmasti myös tulevaisuudessa.

Tässä kirjeessäni käsittelen seuraavia asioita:
- Hallituksen puhallettava yhteen hiileen yhteiskunta- ja koulutustakuun toteuttamiseksi
- Yrittäjyys on koko Suomen etu
- Lisää liikuntaa ja elämää vuosiin
- Sosiaali- ja terveydenhuollon työturvallisuustoimia kirittämässä
- Ehdolla Tehyn vaaleissa!

Julkaistu

28.2.2013 Lauttasaari-lehti

Tuoreimmat valtakunnalliset terveydenhuollon tilastot puhuvat karua kieltään: alle kahdessa viikossa lääkärin vastaanotolle kiireettömään hoitoon pääsi vain 19 % suomalaisista. Vaikka hoitajien vastaanotolle pääsy on hieman helpottunut, odotusajat terveyskeskuslääkärin vastaanotolle taas ovat pidentyneet. Vastaanotolle pääsyssä on huomattavia alueellisia eroja niin maan kuin kaupunkienkin sisällä.

Huolestuttavaa on, että myös Helsingissä odotusajat terveysaseman lääkärin ja hoitajan vastaanotolle olivat kasvusuunnassa. Hyvä uutinen on, että Helsinki sai parhaan kokonaisarvosanan, kun Kuntaliitto selvitti yhdeksän suuren kaupungin terveyskeskusten ja neuvoloiden asiakastyytyväisyyttä. Terveysasemiemme vahvuuksia ovat yhteyden saannin lisäksi henkilökunnan kyky asiakaspalveluun ja palvelun saatavuus asiakkaan äidinkielellä. Lääkäriemme ja hoitohenkilökuntamme ammattitaito sai paljon ansaittua kiitosta.

Tänä vuonna terveysasemillemme tulee 20 uutta lääkäri-hoitajatyöparia. Lisävoimavara on täysin välttämätön. Tavoite on lisätä kiireettömiä ajanvarausaikoja ja lyhentää jonotusaikoja. Terveysasemillamme jatketaan kehittämistyötä sen eteen, että päivittäin kaikki akuuttia hoitoa tarvitsevat voitaisiin ottaa vastaan.

Erinomaista on se, että helsinkiläisten yhteydensaantia terveysasemalle on helpotettu takaisinsoittopalvelulla. Tavoite on, että asemalta soitetaan aina takaisin, jos puhelimella ei saa heti yhteyttä. Tämä uudistus on todella tervetullut, vaikka ongelmia ja kehitettävää vielä järjestelmässä esiintyykin. Yhteydensaantia terveyskeskuksen toimipisteisiin varmistaa terveyspalveluiden neuvontapuhelin (puh. 09 10023), jossa terveyden- ja sairaanhoitajat vastaavat asiakkaiden kysymyksiin joka päivä ympäri vuorokauden.

Kataisen hallitusta muodostettaessa olin mukana hallitusneuvottelijana. Sovimme maamme terveydenhuollon kehittämisen yhdeksi painopisteeksi. Terveydenhuollon ammattilaisena tiedän varsin hyvin, että hoitojonot tulevat kalliiksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon eli ns. sote-uudistuksen valmistelut ovat vauhdissa, vaikka matkaan on jo mahtunut mutkiakin. Pian saamme kuulla selvityshenkilöiden näkemykset sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen alueellisista ratkaisuista.

Toimin kokoomuksen sote-uudistusta pohtivassa ryhmässä. Odotan malttamattomana ministeriön esityksiä. Valmistelemme tietenkin näkemyksiämme työn vauhdittamiseksi sekä onnistumiseksi. Oma tehtäväni on myös tuoda helsinkiläisten tarpeet uudistukseen mukaan.

Valmisteilla olevassa terveydenhuollon rakenteiden uudistamisessa painopiste on oltava ennaltaehkäisyssä ja terveyden edistämisessä sekä terveyskeskuksiemme toimivuuden vahvistamisessa. Perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito ja sosiaalipalvelut on saatava toimimaan yhdessä ihmisen parhaaksi. Palvelut on saatava sujuvasti ilman turhaa odottelua ja byrokratiaa.

Selvää on, että sote-uudistusta ei pidä vain odotella eikä näin tehdäkään. Helsingissä urakoidaan jatkuvasti terveydenhuollon kehittämiseksi. Olen talven aikana vieraillut kaupunkimme terveysasemilla ja kulkenut muutoinkin kuulemassa alueiden tilanteista ja terveydenhuoltohenkilöstön näkemyksiä uudistustarpeista. Samalla olen vienyt helsinkiläisiltä saamiani palautteita terveisinä eteenpäin. Vastaanotan mielelläni ruusuja ja risuja kokemuksistanne, jotta saamme kehitettyä helsinkiläisten terveydenhuoltoa entistä toimivammaksi ja laadukkaammaksi.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja, terveydenhuollon maisteri
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi
sari.sarkomaa@eduskunta.fi
050 511 3033

Julkaistu

20.2.2013

Kokoomuksen kansanedustaja ja opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja Sari Sarkomaa penää demareilta viisautta noudattaa hallitusohjelmaa. Sarkomaa vaatii demareita keskittymään epäkelpoina haudattujen ”koulutuspoliittisten raatojen” kaivelun - kuten oppivelvollisuusiän pidentämisehdotusten - sijaan koulutus- ja yhteiskuntatakuun toteuttamiseen.

”On erittäin huolestuttavaa, että SDP on jälleen kerran kaivamassa esille hellimänsä ajatuksen venyttää oppivelvollisuusikää. Esitys on joka kerta kuopattu epäkelpona. Oppivelvollisuusiän nostaminen olisi kova, mekaaninen ja lyhytnäköinen keino vastata nuorten ongelmiin”, toteaa Sarkomaa. ”Toimien on oltava juuri päinvastaisia. Nuoret ja heidän elämäntilanteensa ovat hyvin erilaisia, ja siksi nuoret tarvitsevat yksilöllisiä, joustavia ja tilanteen mukaan räätälöityjä mahdollisuuksia sekä ennen kaikkea aikuisten aikaa sekä tukea opintielle löytääkseen.”

Sarkomaa muistuttaa, että oppivelvollisuusiän nostoa ei edes harkittu otettavan hallitusohjelmaan. Sen sijaan hallitusohjelmaan kirjattiin nuorten koulutus- ja yhteiskuntatakuu, jossa jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta.

”Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret tarvitsevat kannustavia ja joustavia ratkaisuja, eivätkä kahta vuotta pakkoistumista lisää koulussa. SDP:n hötkyilyn takia voi koulutus- ja yhteiskuntatakuun toteutuminen olla vaarassa hidastua. Tempoilun sijaan on kaikki voimat laitettava koulutus- ja yhteiskuntakuun toteuttamiseen”, sanoo Sarkomaa.

Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan koulutus- ja yhteiskuntatakuun eteneminen takkuilee, eikä monissa kunnissa edes tiedetä, mitä takuun toteuttaminen tarkoittaa.

”Eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa olemme ottaneet erityiseksi seurattavaksi koulutus- ja yhteiskuntatakuun toteutumisen. Meneillään oleva yhtälö talouden sopeuttamisineen ja rakennemuutoksineen on enemmän kuin haasteellinen. Esimerkiksi meillä Helsingissä koulutus- ja yhteiskuntatakuu edellyttää 1500 ammatillisen koulutuksen opiskelupaikan lisäämistä. Koulutusmäärien ja -paikkojen oikean kohdentamisen ohella on korostettava oppilaan- ja opinto-ohjauksen merkitystä”, sanoo Sarkomaa.

Sarkomaa kannustaa työministeri Ihalaista (sd) hoitamaan kiireellisesti kuntiin tarvittavat ohjeistukset koulutus- ja yhteiskuntatakuun toteuttamiseksi. Hän muistuttaa, että SDP:n ohi hallitusohjelman esille nostamat useat asiat, kuten nuorisokouluhaikailut ja pätkätutkinnot, vievät voimavaroja hallitusohjelmassa yhdessä sovituilta painopisteiltä.

”Nyt on keskityttävä yhdessä sovittujen tavoitteiden ripeään eteenpäin viemiseen. Kentältä on tullut selkeä huolestunut viesti siitä, ehditäänkö kaikki sovittu toteuttamaan. Esimerkiksi uuden varhaiskasvatuslain ja lukiouudistuksen valmistelu käynnistettiin vasta lähempänä vaalikauden puoliväliä.”

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Julkaistu

18.2.2013
Blogi Verkkouutisissa

Väkivalta ja sen uhka ovat kasvava riski sosiaali- ja terveydenhuollossa työskenteleville. Nimittelylle, nyrkiniskuille ja muulle väkivallalle on saatava nollatoleranssi. Turvaton työpaikka vaikuttaa ihmiseen itseensä, alan houkuttelevuuteen ja työhyvinvointiin. Väkivalta näkyy vakavalla tavalla kasvavana työn kuormittavuutena sekä hoitajapulana.

Tilanteen vakavuutta kuvaa kunta-alan työolobarometri (2011). Terveystoimessa vastaajista yli puolet ilmoitti, että joku työpaikalla on joutunut väkivallan tai sen uhan kohteeksi kerran tai useita kertoja. On selvää, että tarvitsemme kiireellisesti uusia keinoja sosiaali- ja terveydenhuollon työturvallisuuden parantamiseksi. Kaikilla työpaikoilla on kyettävä varautumaan ennakoimattomaan väkivaltaan.

Eduskunnan viimeviikkoisessa keskustelussa työturvallisuuslaista tuli tervetullut uutinen: Sosiaali- ja terveysministeri Risikko vastasi kysymykseeni ja lupasi täsmentää väkivallan torjuntaa sekä yksintyöskentelyä koskevaa asetusta.

Uuden turvallisuusasetuksen lisäksi tarvitaan myös monia muita toimia. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalaa edustavan Tehyn saaman tiedon mukaan työnantajat eivät kaikin paikoin tee lievistä pahoinpitelyistä rikosilmoituksia. Ilmoituksen tekeminen on jätetty yksin väkivallan kohteeksi joutuneen työntekijän harteille. Tämä on kohtuutonta. Työnantajan ilmoitusvelvollisuudesta lievissä pahoinpitelytapauksissa tulisi säätää rikoslaissa.

Lähtökohtana on oltava ajantasaiset turvallisuussuunnitelmat, riittävästi osaamista sekä henkilökuntaa, jotta uhkaaviin tilanteisiin voidaan varautua. Etenkin pienissä yksiköissä kuten terveyskeskuksissa tilanne on haastava: Paikalla henkilökuntaa saattaa olla vähän eikä koulutusta vaaratilanteisiin välttämättä ole riittävästi.

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer:in työhyvinvointiselvityksen mukaan kotihoidon työntekijöistä reilusti yli kolmannes ilmoitti kokeneensa väkivaltaa tai sen uhkaa. Uhkaavat tilanteet ovat lisääntymässä kotisairaanhoidossa. Vakava esimerkki on viime vuoden loppupuolella kotikäynnillä tapahtunut terveydenhoitajan surma.

Palautetta on tullut myös siitä, että tutkittua tietoa asiakkaan kotona tehtävän työn väkivalta- ja uhkatilanteista ei ole saatavilla riittävästi. Tämä puute on korjattava viipymättä.

Tosiasia on, että sosiaali- ja terveysalalle koulutetaan tarpeeksi työvoimaa, mutta alalla ei jakseta eläkeikään asti. Moni siirtyy toisiin tehtäviin. Arviolta 30 000 koulutettua sairaanhoitajaa ja lähihoitajaa työskentelee muilla aloilla.

Hoitajapulan keskeinen syy on työpaikkojen vetovoimaisuuden puute. Jotta tulevaisuudessa onnistuttaisiin torjumaan yhä pahenevaa työvoimapulaa, on valmisteilla olevassa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa otettava tarkasteluun myös se, miten hoitotyötä johdetaan ja miten työhyvinvointiin panostetaan. Mikään ei korvaa ammattitaitoista sekä motivoitunutta henkilöstöä ja osaavaa hoitotyön johtoa.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja, valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
Terveydenhuollon maisteri, röntgenhoitaja

Sarkomaa jätti 8.2.2013 ministerin vastattavaksi kirjallisen kysymyksen sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön työturvallisuuden parantamisesta.