Siirry sisältöön

Tekijä: sari

Julkaistu

Reipasta liikuntaa on päiväkodissa puoleen päivään mennessä keskimäärin vain 24 minuuttia. Helsingin yliopistossa tehdyn tutkimuksen tulos on otettava vakavasti. Päiväkodeissa on tietenkin eroja, mutta jos liikuntaa on saman verran iltapäivällä, ei päivittäinen määrä ole kummoinen. Varsinkaan jos lapsi ei liiku päivähoidon ulkopuolella.

Tutkimus todistaa karulla tavalla tiedossa olleen lasten liikkumattomuuden. Se on todellinen kansanterveydellinen aikapommi, jonka purkaminen on priorisoitava hyvinvointipolitiikkamme kärkeen. Liikkumattomuutta on kitkettävä lasten jokapäiväisessä arjessa, niin kotona kuin päivähoidossa.

Alle kouluikäisille tehtyjen liikuntasuositusten mukaan reipasta liikuntaa pitäisi olla vähintään kaksi tuntia joka päivä. Tutkimusten mukaan valtaosalla 3-vuotiaista suositus jää toteutumatta, ja kolmasosalla 3-6 -vuotiaista lapsista. Tilanne on vakava.

OECD on aivan oikein muistuttanut Suomea, että terveyserojemme kaventaminen vaatii nykyistä enemmän tehoa sairauksien ehkäisyyn ja terveellisten elintapojen edistämiseen erityisesti lapsilla.

Lapsi on luotu liikkumaan ja leikkimään. Liikunnassa ei ole vain ylipainon kitkemisestä. Leikkiminen ja riittävä liikunta tukevat oppimista ja ovat aivan perusedellytyksiä lasten kehitykselle, terveydelle ja hyvinvoinnille.

Olennaista on kannustaa lapsia terveellisiin elämäntapoihin jo pienestä pitäen, sillä liikuntatottumukset opitaan varhain. Tutkimusten mukaan jo kolmen vuoden iässä fyysisen aktiivisuuden määrä ja elämäntapa alkavat muodostua. Liikkumattomuus näyttää olevan erityisen pysyvä elämäntapa.

Valtion liikuntaneuvoston tuore puheenvuoro liikunnan aseman vahvistamiseksi varhaiskasvatuksessa oli lämpimästi tervetullut. Se on myös eduskunnan lapsen puolesta -ryhmämme tärkeä tavoite. Viimeisin ryhmämme työseminaari varhaiskasvatuslain sekä liikunnan ja hyvinvoinnin edistämiseksi nosti vahvasti esille sen, että varhaiskasvatuksen liikkumiskäytäntöjä on muutettava. Liikuntaneuvosto painotti aivan oikein varhaiskasvattajan vastuuta liikuntamyönteisen toimintakulttuurin muodostajana.

Tällä hetkellä päiväkodit ovat monin tavoin erilaisia: joissain liikutaan paljon, toisissa ei niinkään. Vain valtakunnallisilla sitovilla varhaiskasvatussuunnitelman perusteilla voidaan varmistaa se, että liikuntamyönteinen toimintakulttuuri on osa kaikkien lasten päivähoidon arkea.

Avasin Valo ry:n (www.valo.fi) järjestämän varhaiskasvatuksen asiantuntijaverkoston liikuntaan liittyvän työseminaarin 16.4. Siellä kerroin, että yli 40 vuotta vanhan päivähoitolain uudistaminen varhaiskasvatuslaiksi on mittava mahdollisuus lasten liikunnan lisäämisessä. Suositukset päivittäisen liikunnan määrästä eivät riitä, vaan uuden varhaiskasvatuslain pykäliin on sisällytettävä lapsen oikeus riittävään päivittäiseen liikuntaan ja leikkiin. On välttämätöntä, että valtakunnalliset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet olisivat jatkossa suosituksen sijaan velvoittavia samalla tavalla kuin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet.

Ulkoilu ja liikkuminen ovat vaikuttavaa terveydenedistämistä, mutta myös mitä parhainta yhdessäoloa. Liikunta tarjoaa ilon, leikin ja riemun lähteen lapsille ja tukee monin tavoin koko perheen arkea ja hyvää elämänlaatua. Meillä vanhemmilla on päävastuu siitä, että autamme lapsia löytämään liikunnan ilon ja ottamaan sen tärkeäksi osaksi jokapäiväistä elämää.

Julkaistu

31.5.2013 Tiedote

Kevätjuhlat tuovat tullessaan iloa, mutta myös paljon pohdintaa koulujemme ja päiväkotiemme perinteistä. Taas tänä keväänä ovat monet miettineet, voiko suvivirttä laulaa päiväkodin tai koulun juhlissa.

Kokoomuksen kansanedustaja ja opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja Sari Sarkomaa muistuttaa, että suvivirren laulaminen kevätjuhlassa kuuluu suomalaisten koulujen juhlaperinteisiin ja on osa kulttuuriamme. Omien perinteiden säilyttäminen ja arvostaminen on osa päiväkotien ja koulujen toimintaa. On tärkeää, että kevätjuhlissa voi laulaa ja lauletaan perinteisiä lauluja, myös suvivirren.

Sarkomaa muistuttaa, että eduskunnan perustuslakivaliokunta on tähdentänyt, kevät- ja joulujuhlatraditioiden olevan osa suomalaista kulttuuria. Virren johdosta ei juhlaa voida pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavana tilaisuutena.

Tietenkin koulut ja päiväkodit itse päättävät juhlista, mutta ei ole mitään syytä siihen, että perinteitä pitäisi muuttaa. Päinvastoin globaalissa ja aina monikulttuurisemmassa maailmassa omien juurien ja perinteiden vaaliminen on vahvuus. Oman kulttuurin ja uskonnon tunteminen sekä ymmärtäminen auttaa muiden kulttuurien ja uskontojen ymmärtämisessä. Kun kunnioitamme ja vaalimme omaa kulttuuriamme, voimme odottaa sille myös muiden kunnioitusta

"Erilaisuuden kohtaaminen ja myös oman uskonnon sekä kulttuurin käsitteleminen on haastava tehtävä. Siksi Opetushallitus on vuonna 2006 ohjeistanut (www.edu.fi) kaikkia kouluja toimimaan tässä tehtävässä niin, että kaikilla on oikeus kohdata ja oppia omaa uskontoa ja kulttuuria. Ohjeistuksiin kuuluu myös periaatteet siitä, miten taataan uskonnonvapaus kouluissa ja oppilaitoksissa. Ohjeistus antaa perustan sille, miten maamme perinteet ja uskonnonvapaus sovitetaan arkityössä yhteen. Päätökset tehdään tietenkin kussakin koulussa ja päiväkodissa", päättää Sarkomaa.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Julkaistu

Kirjoitan kuukausittain kirjeen ajankohtaisista asioista.
Saat kuukausikirjeen täyttämällä lomakkeen tai ottamalla minuun yhteyttä. Ohessa näet viimeisimmän kuukausikirjeeni aiheet.

Sari Sarkomaan eduskuntaterveiset                                               3.6.2013

Arvoisa vastaanottaja,

Saimme toukokuussa eduskuntaan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuslinjaukset pääministerin ilmoituksena. Linjaukset pihtisynnytettiin, ja edessä on vielä enemmän kysymyksiä kuin on vastauksia. Linjaukset ovat vasta alku. Viisasta on se, että olemme sopineet, että metropolialueelle tulee erillisratkaisu.

Uudet sote-alueet aloittavat toimintansa viimeistään vuonna 2017. Sitä ennen tarvitaan monia muita ratkaisuja. Esitetyn sote-mallin haaste on sen moniportaisuus ja monimutkaisuus. Uudistamistyössä on vielä löydettävä korjauskeinoja. Rahoitusuudistus on vielä täysin avoinna. Kaikkien kiireisintä on löytää keinot terveysasemien uudistamiseksi niin, että jonot saadaan purettua ja terveyskeskukset toimimaan. Hoitoon on päästävä ajoissa. Suomi on perusterveydenhuollon lääkärille pääsyssä Euroopan hännänhuippu. Tilanne ei ole hyvä Helsingissäkään, vaikka olemme lisänneet niin lääkäreitä kuin hoitajiakin terveysasemillemme.

Ennen kesää eduskunnan asialistalla on vielä isoja asioita, mm. kehysselonteon käsittely, EU-selonteon lähetekeskustelu sekä turvallisuus- ja puolustuspoliittinen keskustelu pohjoismaisen yhteistyön näkökulmasta. On myös mahdollista, että oppositio esittää vielä välikysymyksen ennen istuntotaukoa.

Heinäkuussa vanhuspalvelulaki astuu voimaan. Pian saamme arvioitavaksi uudistettavat ikäihmisten palveluiden laatusuositukset ja niihin liittyvät seurantakriteerit.

Tässä kirjeessäni käsittelen seuraavia asioita:

- Erikoissairaanhoitoa ei saa pilkkoa
- Tarvitsemme ajantasaiset hoidontarjoajien laatu- ja vaikuttavuusrekisterit
- Kehysmietintöä valmistelemassa
- Sektoritutkimuksen tulevaisuus
- Vanhemmuuden tukea ja apua ajoissa
- Yrityksiä innostamassa nuorisotakuun toteuttamiseen
- Liikkuvatko lapset?
- Rinnekoti-terveisiä

Tervetuloa tapaamaan!
- Vedän Helsingin Polkupyöräilevien Porvareiden (HePP) pyöräretken torstaina 6.6. Tavoitteena on urheilun ja liikunnan lisäksi tutustua Helsingin upeisiin maisemiin pyöräilemällä, sekä pohtia keinoja polkupyöräilyn kehittämisessä Helsingissä. Lähtö klo 18.00 Kampin Narinkkatorilta. www.facebook.com/Pyorailevatporvarit
Tervetuloa mukaan!
- Helsinki-päivänä ke 12.6. klo 13.15 – 13.45 Esplanadilla Kokoomuksen teltalla.
- Malmin markkinoilla sunnuntaina 16.6. klo 12 – 13. Tarkempia tietoja kotisivuillani ajankohdan lähestyessä.

Aurinkoista alkukesää toivottaen,

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja, terveydenhuollon maisteri
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
sari.sarkomaa@eduskunta.fi
www.sarisarkomaa.fi
050 511 3033

Julkaistu

30.5.2013 MunkinSeutu

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuslinjausten yhteydessä saimme läpi tavoitteemme, että metropolialueelle tulee oma erillinen ratkaisu. Olen esittänyt, että osana erillisratkaisua metropolialueella kokeiltaisiin Ruotsin mallin tyyppistä rahoitusmallia. Ruotsissa raha seuraa potilasta, joka saa valita vapaasti hoitopaikkansa perusterveydenhuollossa ja hoivapalveluissa.

”Raha seuraa potilasta” -mallin painavin perustelu on se, että se on naapurimaassa lisännyt hoitoon pääsyn tasa-arvoa. Ruotsissa 93 % hoitoa tarvitsevista pääsee lääkärille viikon sisällä. Suomen sote-uudistuksessa painopiste on oikeasti saatava peruspalveluihin. Terveysasemille on päästävä sujuvasti ja oikea-aikaisesti. Hoitojonot ja terveyserot tulevat kalliiksi. Hallinnolliset sote-linjaukset kaipaavat rinnalleen aidosti uutta, jotta pitkät odostusajat saada purettua ja ihmisten pallottelusta päästään.

Jätin toukokuun alussa ministerin vastattavaksi kirjallisen kysymyksen “raha seuraa potilasta” -mallin pilotoimisesta perusterveydenhuollossa ensin metropolialueella. Kysyin myös mihin toimiin hallitus ryhtyy, jotta sosiaali- ja terveysministeriö selvittää Ruotsin kaltaisen mallin käyttöönoton mahdollisuudet Suomessa. Ministerin vastaus ei ole vielä saapunut.

Ruotsissa palveluntarjoajat, jotka täyttävät asetetut laatu- ja muut vaatimukset, voivat toimia järjestelmässä, mutta valinta on aina potilaan. Järjestelmän toimivuuden turvaa se, että toimijoiden lainmukaisuutta ja laatua seurataan sekä valvotaan tarkasti, ja laatutiedot ovat julkisia. Järjestelmä ei myöskään erottele yksityistä, kolmatta ja julkista sektoria, vaan ne toimivat tasavertaisina palvelujen tuottajina.

Ruotsissa uudistus on mahdollistanut sen, että perusterveydenhuollossa ja hoiva-alalla on saatu samalla rahalla enemmän. Palveluntuottajia kannustetaan hoitamaan potilas laadukkaasti ja ehkäisevää työotetta käyttäen. Uudistuksen myötä tuottavuus on kasvanut samalla, kun hoitoon pääsy, hoidon laatu ja ihmisten tyytyväisyys ovat parantuneet. Esimerkiksi potilasvalitukset ovat vähentyneet ja yksikköjen aukioloajat ovat laajentuneet. Erityisen huomionarvoista on se, että erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välistä rajaa on onnistuttu siirtämään perustason suuntaan.

Valinnanvapaus ei ole kaukainen haave, vaan tosiasia myös meillä kotimaassa. Terveydenhuoltolaki tulee voimaan asteittain niin, että vuonna 2014 kaikilla Suomessa asuvilla on oikeus valita terveyskeskuksensa ja sairaalansa. Sen sijaan valmisteilla olevan sote-uudistuksen rahoitusratkaisut ovat vielä avoinna. Lisäpaineita kestävälle rahoitusratkaisulle tuo ensi vuonna voimaan tuleva EU:n potilasdirektiivi, jonka lähtökohta on, että potilas saa jatkossa hakea vapaasti terveyspalveluja myös toisesta EU-maasta.

Kävimme johtamani valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston kanssa viime kesänä Ruotsissa malliin tutustumassa ja eri tahojen näkemyksiä uudistuksen vaikutuksista kuulemassa. Ruotsissa puolueet ovat laajalla rintamalla uudistuksen takana ja ei ihme. Ehdotimme kansanedustaja Anne-Mari Virolaisen (kok) kanssa viime kesänä, että sote-uudistusta valmistelevan työryhmän pitäisi ottaa selvitykseen Ruotsin lainsäädäntöjen soveltaminen. Viimeistään nyt on tähän ehdotukseen tartuttava.

Suomen ja Ruotsin järjestelmät eivät ole identtisiä ja siksi vertailuja ei voi tietenkään suoraan tehdä. Selvää on, että meillä ei ole varaa olla katsomatta mitä Ruotsin malli Suomessa merkitsisi.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

Julkaistu

Tiedote 25.5.2013

Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa onnittelee opetusministeri Kiurua (sd) uudesta ja tärkeästä salkusta. Sarkomaa innostaa tuoretta opetusministeriä tarttumaan kiusaamisen kitkemiseen päiväkodeista. Sarkomaa ehdottaa, että kiusaamisen vastainen KiVa koulu -hanke laajennettaisiin varhaiskasvatukseen KiVa päiväkoti-toiminnaksi. Tutkimukset osoittavat, että kiusaamiseen on puututtava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja ennaltaehkäisevästi. Sarkomaa pitää välttämättömänä, että kiusaamisessa nollatoleranssi otetaan tavoitteeksi myös päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa.

”Nyt kun varhaiskasvatuksen ja päivähoitopalvelujen lainsäädännön valmistelu, hallinto ja ohjaus on siirretty opetus- ja kulttuuriministeriöön, on tärkeää laajentaa myös kiusaamisen kitkeminen varhaiseen vaiheeseen KiVa päiväkoti- hankkeella. Sen minkä kotona ja päivähoidossa oppii, sen koulussa taitaa”, sanoo Sarkomaa.

Toimiessaan opetusministerinä Sarkomaa laajensi opetusministeriön rahoittamaa KiVa koulu -hanketta. Tavoitteena on kitkeä ja ehkäistä koulukiusaamista luomalla konkreettisia työkaluja opettajien, oppilaiden ja vanhempien käyttöön jokaiseen peruskouluun. Samanlaisia välineitä tarvitaan päiväkodeissa ja varhaiskasvatuksessa. KiVa-koulun tulokset ovat olleet kansainvälisestikin merkittäviä: kiusatuksi joutumisen ja toisten kiusaamisen on todettu vähentyneen merkittävästi ohjelmaa toteuttaneissa kouluissa.

Viimeksi julkisuudessa puhunut Helsingin yliopiston tutkija Laura Repo on korostanut, että kiusaaminen on opittu käyttäytymismalli. Hänen mielestään aikuisen tulisi olla mukana leikeissä. On hyvä pureutua kiusaamisongelmaan jo varhaisessa vaiheessa päivähoidossa, ettei kiusaaminen ole tapa joka siirtyy mukana koulun aloittaessa. Kiusaaminen on vakava ongelma lapsille ja nuorille, joka näkyy myös kouluterveyskyselyn tuloksissa.

Kiusaaminen ilmenee päiväkodeissa mm. fyysisenä väkivaltana, haukkumisena ja vallankäyttönä. Kiusaamiseen puuttuminen ja sen ehkäisy on välttämätöntä lapsen kehitykselle ja hyvinvoinnille, oli kyse sitten kiusatusta, kiusaajasta tai sivustakatsojille.

"Lasten on voitava luottaa siihen, että kaikesta kiusaamisesta uskaltaa puhua, ja että aikuiset aina auttavat eivätkä jätä lasta yksin. Kiusaamisen kitkemiseen tarvitaan lapsen koko lähiyhteisö", lisää Sarkomaa.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Julkaistu

Tiedote 15.5.2013

Kokoomuksen kansanedustaja ja valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja Sari Sarkomaa puhui Turussa Terve SOS -päivillä tänään otsikolla "Lapset ja nuoret valtiovallan erityissuojeluksessa”. Sarkomaa esitti huolen siitä, että Suomessa lasten hyvinvoinnista on aivan liian vähän ajantasaista ja sirpaleisesti saatuvilla olevaa tietoa. Tämä ammottava aukko on korjattava.

Sarkomaa pitää tärkeänä, että kouluterveyskysely ulotettaisiin myös alakoululaisiin ja neuvoloissa toteutettaisiin neuvolakysely. ”Tämä on välttämätöntä, jotta oikeasti tietäisimme, miten lapset voivat ja voisimme arvioida toimiemme vaikuttavuutta. Voimavarojen oikean kohdentamisen edellytys on se, että päätöksenteko perustuu tietoon”, sanoo Sarkomaa.

Sarkomaa nosti puheessaan esille sen, että lasten pahoinvointi musertaa hyvinvointiamme vakavammin kuin kansantalouden kestävyysvaje. Suurin osa lapsista ja nuorista voi hyvin, ehkä paremmin kuin koskaan, mutta kasvava joukko voi yhä huonommin. Lasten pahoinvoinnin kitkeminen ja ehkäiseminen on asia, johon meidän on pysähdyttävä.

Sarkomaa on tyytyväinen siitä, että myös valtiovarainministeri Urpilaisen asettamien selvityshenkilöiden tuoreessa ”Enemmän ongelmien ehkäisyä, vähemmän korjailua?” – raportissa nostetaan esille se, että olisi aika tehdä kokonaisratkaisu siitä, miten lasten hyvinvointia, ongelmia ja niiden kanssa tehtävää työtä kuvataan kansallisella ja kunnallisella tasolla.

Sarkomaa pitää hyvänä, että raportissa painotettiin, että tiedon sirpaleista ei itsestään synny kumuloituvaa tietopohjaa, eikä tieto parhaista käytännöistä leviä itsestään. Tarvitaan kansallista ohjausta. Olemassa olevaa tietoa tulee käyttää kehittämään perhepolitiikan osa-alueita niin, että käyttöön otetaan tehokkaimmat toimenpiteet.

Sarkomaa muistuttaa, että hallitusohjelmassa on luvattu, että tiedolla johtamista vahvistetaan lasten hyvinvoinnin kansallisia indikaattoreita kehittämällä. Sarkomaa toivoo, että Urpilaisen tilaama raportti on valtioneuvoston piirissä myös luettu ja että sen pohjalta ryhdytään toimiin.

Indikaattoritietoja pitäisi olla eriteltynä esimerkiksi lapsen perheen rakenteen, vanhempien sosioekonomisen taustan ym. mukaan, jotta saamme esiin hyvinvoinnin kehityksen sisäisiä eroja. Suomessa tarvitaan lasten hyvinvointi-indikaattorit -verkkopalvelua, jossa tiedot olisivat kootusti ja kaikkien saatuvilla. Lasten hyvinvoinnin kansallisia indikaattoreita valmistelleen työryhmän ehdotus on hyvä pohja. Indikaattoripalvelu voitaisiin toteuttaa lapsiasiavaltuutetun toimiston tai THL:n verkkosivujen yhteyteen. Ruotsissa vastaava verkkopalvelu on sujuvasti toiminnassa.

”Eriarvoistuminen kasvaa; meillä on perheitä, joissa ollaan valmiita tekemään lasten eteen kaikki mahdollinen ja toisaalta perheitä, joissa lapsen perusasioista ei kyetä huolehtimaan. Ydinkysymys on, miten näitä perheitä osaisimme auttaa oikein ja ajoissa”, sanoo Sarkomaa.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Julkaistu

15.5.2013 Blogi Verkkouutisissa

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuslinjausten yhteydessä sovittiin viisaasti, että metropolialueelle tulee erillisratkaisu. Olen esittänyt, että osana erillisratkaisua metropolialueella kokeiltaisiin Ruotsin mallin tyyppistä rahoitusratkaisua, jossa rahaa seuraa potilasta.

Ruotsin kaltaisen ”raha seuraa potilasta” -mallin painavin perustelu on se, että se on naapurimaassa lisännyt hoitoon pääsyn tasa-arvoa. Ruotsissa 93 % hoitoa tarvitsevista pääsee lääkärille viikon sisällä. Suomen sote-uudistuksessa painopiste on oikeasti saatava peruspalveluihin. Terveysasemille on päästävä sujuvasti ja oikea-aikaisesti. Hoitojonot ja terveyserot tulevat kalliiksi. Hallinnolliset sote-linjaukset kaipaavat rinnalleen aidosti uutta, jotta pitkät odostusajat saada purettua ja ihmisten pallottelusta päästään.

Jätin 3.5. kirjallisen kysymyksen (KK 362/2013), jossa kysyin aiotaanko "raha seuraa potilasta" -mallia pilotoida perusterveydenhuollossa ensin metropolialueella. Kysyin myös mihin toimiin hallitus ryhtyy, jotta sosiaali- ja terveysministeriö selvittää Ruotsin kaltaisen mallin, jossa potilaan valinta ratkaisee rahoituksen kohdentumisen ja "raha seuraa potilasta", käyttöönoton mahdollisuudet Suomessa.

Vielä kysymykseen ei ole tullut ministerin vastausta mutta toivon, että eduskunnan sote-keskustelussa sosiaali- ja terveysministerit näyttäisivät kirjallisessa kysymyksessä perustelluille ehdotuksille vihreää valoa. On hienoa, että Helsinki on jo ilmoittautunut mahdolliseen kokeiluun mukaan. Odotan ja kannustan muita Uudenmaan kuntia kiinnostumaan asiasta.

Ruotsissa käytössä olevien ns. Vård val ja Fritt val –lainsäädäntöjen tavoitteena oli siirtyä organisaatiokeskeisyydestä ihmiskeskeisyyteen, jolloin potilas voi vapaasti valita vakituisen lääkärin tai terveyskeskuksen. Mukana on myös hoivapalvelut. Ruotsissa palveluntarjoajat, jotka täyttävät asetetut laatu- ja muut vaatimukset, voivat toimia järjestelmässä, mutta valinta on aina potilaan. Järjestelmän toimivuuden turvaa se, että toimijoiden lainmukaisuutta ja laatua seurataan sekä valvotaan tarkasti. Järjestelmä ei myöskään erottele yksityistä ja julkista sektoria, vaan ne toimivat tasavertaisina palvelujen tuottajina. Myös uusia terveydenhuollon ja hoiva-alan palveluyrityksiä on syntynyt runsaasti.

Valinnanvapaus ei ole kaukainen haave, vaan tosiasia myös meillä kotimaassa. Terveydenhuoltolaki tulee voimaan asteittain niin, että vuonna 2014 kaikilla Suomessa asuvilla on oikeus valita terveyskeskuksensa ja sairaalansa. Sen sijaan valmisteilla olevan sote-uudistuksen rahoitusratkaisut ovat vielä avoinna. Lisäpaineita kestävälle rahoitusratkaisulle tuo ensi vuonna voimaan tuleva EU:n potilasdirektiivi.

Ruotsissa uudistus on mahdollistanut sen, että perusterveydenhuollossa on saatu samalla rahalla enemmän. Palvelun tuottajia kannustetaan hoitamaan potilas laadukkaasti ja ehkäisevää työotetta käyttäen. Uudistuksen myötä tuottavuus on kasvanut samalla, kun hoitoon pääsy on parantunut. Esimerkiksi potilasvalitukset ovat vähentyneet ja yksikköjen aukioloajat ovat laajentuneet. Erityisen huomionarvoista on se, että erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välistä rajaa on onnistuttu siirtämään perustason suuntaan.

Kävimme johtamani valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston kanssa viime kesänä Ruotsissa malliin tutustumassa ja eri tahojen näkemyksiä uudistuksen vaikutuksista kuulemassa. Ruotsissa puolueet ovat laajalla rintamalla uudistuksen takana ja ei ihme. Ehdotimme kansanedustaja Anne-Mari Virolaisen kanssa (HS 16.6) että sote-uudistusta valmistelevan työryhmän pitäisi ottaa selvitykseen Ruotsin lainsäädäntöjen soveltaminen. Viimeistään nyt on tähän ehdotukseen tartuttava.

Suomen ja Ruotsin järjestelmät eivät ole identtisiä ja siksi vertailuja ei voi tietenkään suoraan tehdä. Selvää on, että meillä ei ole varaa olla katsomatta mitä Ruotsin malli perusterveydenhuollossa tai laajemminkin sote-palveluissa Suomessa merkitsisi.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

Julkaistu

Tiedote 11.05.2013

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuslinjauksissa on sovittu, että metropolialueelle tulee erityisratkaisu. Kokoomuksen kansanedustaja ja valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja Sari Sarkomaa on esittänyt, että osana erillisratkaisua metropolialueella kokeiltaisiin perusterveydenhuollossa Ruotsin mallin tyyppistä rahoitusratkaisua, jossa rahaa seuraa potilasta. Sarkomaa on ilahtunut, että Helsinki on ilmoittanut halukkuutensa mukaan pilottiin. Sarkomaa toivoo, että muissakin metropolialueen kunnissa olisi tähän innostusta.

Ruotsin kaltaisen raha seuraa potilasta mallin painavin perustelu on se, että se on lisännyt hoitoon pääsyn tasa-arvoa. Ruotsissa 93 % hoitoa tarvitsevista pääsee lääkärille viikon sisällä. Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa painopiste on aidosti saatava peruspalveluihin. Terveysasemille on päästävä ilman pitkiä odotusaikoja. Hoitojonot ja terveyserot tulevat kalliiksi. Tehdyt hallinnolliset sote-linjaukset kaipaavat rinnalleen lisäpäätöksiä, jotta pitkät hoitojonot saada purettua ja ihmisten pallottelusta päästään.

Sarkomaa jätti 3.5. kirjallisen kysymyksen (KK 362/2013), jossa hän kysyy aiotaanko "raha seuraa potilasta" -mallia pilotoida perusterveydenhuollossa ensin metropolialueella. Sarkomaa kysyi myös mihin toimiin hallitus ryhtyy, jotta sosiaali- ja terveysministeriö selvittää Ruotsin kaltaisen mallin, jossa potilaan valinta ratkaisee rahoituksen kohdentumisen ja "raha seuraa potilasta", käyttöönoton mahdollisuudet Suomessa. Vielä kysymykseen ei ole tullut vastausta mutta Sarkomaa toivoo, että torstain eduskunnan sote-keskustelussa sosiaali- ja terveysministerit näyttäisivät Sarkomaan kirjallisessa kysymyksessä perustelluille ehdotuksille vihreää valoa.

Ruotsissa uudistus on mahdollistanut sen, että perusterveydenhuollossa on saatu samalla rahalla enemmän. Palveluntuottajia kannustetaan hoitamaan potilas laadukkaasti ja ehkäisevää työotetta käyttäen. Uudistuksen myötä tuottavuus on kasvanut samalla, kun hoitoon pääsy on parantunut. Esimerkiksi potilasvalitukset ovat vähentyneet ja yksikköjen aukioloajat ovat laajentuneet. Erityisen huomionarvoista on se, että erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välistä rajaa on onnistuttu siirtämään perustason suuntaan. Sarkomaan johtama valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaosto kävi viime kesänä Ruotsissa malliin tutustumassa.

Sarkomaa muistuttaa, että valmisteilla olevassa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa ovat rahoitusratkaisut vielä avoinna. Lisäpaineita rahoituksen uudistukselle tuo se, että terveydenhuoltolaki tulee voimaan asteittain niin, että vuonna 2014 kaikilla Suomessa asuvilla on oikeus valita terveyskeskuksensa ja sairaalansa. Samoin uusi EU:n potilasdirektiivi vaatii Suomelta kestävää ratkaisua.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Julkaistu

Tiedote 05.05.2013

Kokoomuksen kansanedustaja ja valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja Sari Sarkomaa kiirehtii hallitusohjelmassa luvattua ikäihmisten palveluasumismaksujen korjausesitystä.

Asiakasmaksukäytännöt ovat vaikeaselkoisia ja kirjavia. Kuntien ja hoitopaikkojen välillä on suuria eroja, koska palveluasumisen asiakasmaksujen erityissäännökset puuttuvat asiakasmaksulaista. Sen sijaan ympärivuorokautisessa laitoshoidossa perittävä asiamaksu on tarkkaan säädelty.

“Nyt asumisen palvelumaksut ohjaavat monessa tapauksessa laitoshoitoon. Se on  täysin valitun senioripolitiikan vastaista."

Sarkomaa muistuttaa peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonia (sdp) siitä, että maksu-uudistus olisi välttämätöntä saada voimaan yhtäaikaisesti heinäkuussa voimaan tulevan vanhuspalvelulain kanssa.

Sarkomaa toteaa, että maksupolitiikan on tuettava vanhuspalvelulain tavoitteiden toteutumista. Pian voimaan tulevan vanhuspalvelulain mukaan iäkkään henkilön pitkäaikainen hoito ja huolenpito on järjestettävä ensisijaisesti hänen yksityiskotiinsa tai muuhun kodinomaiseen asuinpaikkaansa. Pitkäaikainen hoito ja huolenpito voidaan toteuttaa laitoshoitona vain, jos siihen on lääketieteelliset perusteet.

"Asiakasmaksuissa olevan räikeän puutteen korjaaminen ja määräytymisperusteiden yhtenäistäminen on  tehtävä myös ikäihmisten tasavertaisen kohtelun turvaamiseksi”, sanoo Sarkomaa. Lainsäädäntömuutos on välttämätön siksi, että se varmistaa palveluasumisen maksutietojen läpinäkyvyyden ja verrattavuuden. Tämä on tärkeää silloin, kun ikäihmiset tekevät asumisratkaisujaan. Nyt palveluja tarvitsevat ovat monesti täysin tietämättömiä millaisia maksuja joutuvat maksamaan ja useat joutuneet yllättäen taloudellisesti kestämättömään tilanteeseen.

"Palvelumaksuperusteet on säädettävä siten, että myös tehostettua palveluasumista käyttävät saavat ns. vähimmäiskäyttövaran, joka on säädettynä laitoshoitoa koskeviin maksuihin. Tämä suojaosuus varmistaa, että palveluasumisesta aiheutuvien menojen, kuten asumisen kustannuksen, hoito- ja palvelumaksujen ja aterioiden jälkeen jää asiakkaan käteen vielä rahaa”, toteaa Sarkomaa.

”Sosiaali- ja terveysministeriössä on meneillään poikkeuksellisen mittavia uudistuksia ja valmisteluresurssit ovat äärirajoilla. On tärkeää, että hallitus huolehtii myös riittävistä voimavaroista maksu-uudistuksen valmisteluun”, lisää Sarkomaa.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Julkaistu

Isien roolin vahvistaminen on tärkeää. Lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa. Myös naisten työmarkkina-aseman vahvistaminen ja tasa-arvoisen vanhemmuuden edistäminen edellyttävät isien vahvempaa vanhemmuutta. Työnantajille vanhemmuuden kustannuksista aiheutuvaa ”äitiriskiä” ei kuitenkaan pureta pelkästään kannustamalla isiä perhevapaiden pitämiseen. Vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset on yksinkertaisesti saatava tasattua. Ikävä tosiasia on, että naisten syrjintä työmarkkinoilla jatkuu niin kauan kuin naisesta aiheutuu työnantajalle enemmän kustannuksia kuin miehestä.

Raskaus ei ole työperäinen sairaus, eikä mikään muukaan työstä aiheutuva kustannus. Ei ole mitään järkevää syytä sille, miksi nimenomaan naisten työnantajien pitäisi kantaa suurin vastuu vanhemmuuden kustannuksista.

Useissa työehtosopimuksissa on säädetty työnantajan velvollisuus maksaa täyttä palkkaa äidille äitiysrahakauden ensimmäisen kolmen kuukauden ajan. Niin kauan kuin työnantaja ei saa tästä täyttä korvausta, naisen palkanneen työnantajan asema on heikompi suhteessa miehen palkanneeseen. Työnantajien kustannukset sitä suuremmat, mitä parempi palkka naisella on. Naisvaltaisten alojen kustannuksia lisäävät paitsi äitien pidemmät vanhempainvapaat ja raskaudenaikaiset sairauspoissaolot mutta myös epäsuorat kustannukset, kuten sijaisten rekrytointi sekä sairaan lapsen hoito.

Äitiriski näkyy niin nuorten naisten pätkätöinä kuin naisvaltaisten yritysten kannattavuudessa. Laskelmien mukaan yksi lapsi maksaa äidin työnantajalle yli 10 000 euroa. Vanhemmuuden kustannukset syövät kovalla tavalla naisvaltaisten alojen, kuten palvelu-, hoiva- ja hoitoalan yritysten kasvu- ja työllistämismahdollisuuksia. Tähän ei Suomella ole varaa. Tarvitsemme kipeästi jokaisen työpaikan ja yrityksen.

Oli iso pettymys, ettei hallituksen tuoreessa kehysselonteossa ole asiasta pihaustakaan. Työmarkkinakeskusjärjestöjen ja Kataisen hallituksen on nyt otettava vastuu äitiriskin – työelämän suurimman tasa-arvon häpeätahran ja yrittäjyyden jarrun – poistamisesta. Asian edistäminen on jo kolmannen hallituksen ohjelmassa.

Olen ehdottanut vanhempainvakuutusta ratkaisuksi vanhemmuuden kustannusongelmaan. Tällä hetkellä vanhempainetuudet maksetaan sairausvakuutuksen kautta. Vanhemmuus ei kuitenkaan ole sairaus ja vanhempainetuudet myös määräytyvät eri tavalla kuin sairauspäivärahat. Itsenäinen vanhempainvakuutus toisi selkeästi esiin sen, millaisia kustannuksia vanhempainetuuksista työnantajalle ja palkansaajalle tulee. Vanhempainvakuutus mahdollistaa vanhemmuuden kustannusten jakamisen mutta myös rahoitusosuuksien muutoksen kuten valtiovallan osuuden vahvistamisen.

Hallitusohjelmakirjaus velvoittaa nykyisen hallituksen ja vastaavan ministerin aktiivisesti hakemaan asiaan ratkaisuja niin, että vielä tämä eduskunta ehtii käsittelemään asiaa koskevat lait.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Kokoomuksen palkansaajavaltuuskunnan puheenjohtaja