Siirry sisältöön

Tekijä: sari

Julkaistu

21.02.2012 Blogi Verkkouutisissa

Suomessa väestöryhmien väliset terveyserot ovat kasvaneet, vaikka eriarvoisuuden purkaminen on ollut terveyspolitiikkamme peruspilari. Erityisen huolestuttavaa on se, että suomalaisten nuorten tupakointi, humalajuominen ja lihavuus ovat kansainvälisesti vertaillen poikkeuksellisen yleisiä. Suuri huolenaihe on myös se, että vain noin puolet suomalaisista lapsista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Osalle nämä ongelmat kasaantuvat, kun taas osa nuorista voi paremmin kuin koskaan. Tämän lapsissa ja nuorissa muhivan kansanterveydellisen aikapommin purkaminen on priorisoitava terveyspolitiikkamme kärkeen.

Viimeisin OECD:n maa-arvio nosti vahvasti esille huolen kasvavista terveyseroista. Ero ylimmän ja alimman tuloviidenneksen elinajanodotteessa oli vuonna 2007 miehillä 12,5 vuotta ja naisilla 6,8 vuotta. Vuonna 2000 ero oli miehillä 9,9 vuotta ja naisilla 4,9 vuotta. Alimman tuloviidenneksen elinajanodote ei ole noussut sitten 1990-luvun alun.

OECD:n mukaan terveyserojen vähentäminen vaatii nykyistä enemmän investointeja sairauksien ehkäisyyn ja terveellisten elintapojen edistämiseen erityisesti nuorilla. Tämä sama painotus oli myös eduskunnan valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaostossa, kun käsittelimme tämän vuoden valtion talousarviota. Olennaista on kannusta lapsia terveellisiin elämäntapoihin jo pienestä pitäen. Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa.

Jotta pureutuminen terveyseroihin onnistuu, on valmisteilla olevassa kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa onnistuttava siirtämään painopiste terveyden edistämiseen ja ennaltaehkäiseviin palveluihin sekä varhaiseen puuttumiseen. Toimintatapoja on uudistettava niin, että lukuisissa eri kehittämisohjelmissa kehitetyt parhaat käytännöt saadaan oikeasti juurrutettua valtakunnalliseen käyttöön. Jokaisen kunnan on vihdoin otettava käyttöön vuodesta 2005 voimassa ollut kansanterveyslain velvoite seurata kuntalaisten terveydentilan kehitystä ja ottaa huomioon terveysvaikutukset kunnan kaikessa toiminnassa.

On vakava tosiasia, ettei moni kunta edelleenkään huolehdi kouluterveydenhuollosta lain ja suositusten mukaan. Kunnissa on hälyttäviä eroja kouluterveydenhuollon laadussa lähtien siitä, kuinka ekaluokkalaisten terveystarkastukset hoidetaan tai jätetään hoitamatta. On kansantaloudellista tuhlausta, että valtio suuntaa rahaa lasten palveluihin, mutta kunnat käyttävät ne jonnekin muualle. Oppilashuolto on oikeuskanslerinkin useista huomautuksista huolimatta puutteellista. Vielä suurempia puutteita ja eroavuuksia on kuntien järjestämässä opiskeluterveydenhuollossa. Kodin ja koulun tai oppilaitoksen välinen yhteistyö on vielä käyttämätön voimavara terveyden edistämisessä.

Ikääntyvässä Suomessa on elintärkeää saada jokainen nuori työhön ja oman elämänsä syrjästä kiinni. On suurta typeryyttä laiminlyödä lasten ja nuorten ennaltaehkäiseviä palveluja. Koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto sekä oppilashuolto ovat täsmätoimia, joilla edistetään koko ikäluokan koulutuksen oikea-aikaista ja parempaa läpäisyä, kansanterveyttä, työllisyyttä ja pidempiä työuria, kuin myös lasten hyvää elämää.

Lasten ja nuorten hyvinvoinnista ei voi puhua ilman, että puhutaan vanhemmista. Lasten hyvinvointiin vaikuttavat keskeisesti yksinkertaiset ja ajattomat perusseikat. Perusasioiden kuntoon laittamisessa läheisten aikuisten rooli on ensisijainen.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

Julkaistu

Helsingin tulevaisuuden kannalta on iloinen asia, että lapsia syntyy jatkossa entistä enemmän. Päivähoitoikäisten 1-6-vuotiaiden määrä on ennakkotietojen mukaan lisääntynyt viime vuoden aikana noin 770 lapsella ja kasvun ennustetaan jatkuvan. Aikavälillä 2011 - 2021 ennustetaan 1-6-vuotiaiden lasten määrän lisääntyvän 6400 lapsella. Vaikka lapsilukumäärän nousu on lisännyt voimakkaasti päivähoidon tarvetta, on Helsingissä myöhennetty useiden suunniteltujen päiväkotien rakentamishankkeita. Tämä on johtanut päivähoidon ruuhkautumiseen.

Sosiaalilautakunnan palveluverkon tarkistusraportin mukaan esimerkiksi kantakaupungin, Latokartanon ja Haagan alueelle päivähoidon toteuttaminen lähipalveluna on haasteellista. Lauttasaari ja Munkinseutu ovat vakavia esimerkkejä alueista, joissa on pitkään ollut krooninen pula uusista päiväkodeista.

Kun päiväkodit ovat tupaten täynnä, sosiaalivirasto joutuu jatkuvasti etsimään kalliita korvaavia lisätiloja. Monien perheiden päivähoitomatka ja siten lasten hoitopäivät venyvät kohtuuttomiksi. Täynnä olevat päiväkodit ovat kaikkien ja varsinkin lapsien hyvinvoinnin kannalta lyhytnäköinen ratkaisu.

Nostin päiväkotien rakennushankkeiden lykkäämisen tuomat ongelmat esille viime viikon kaupunginvaltuuston käymässä ensi vuoden budjetin lähetekeskustelussa. On aivan välttämätöntä, että päiväkotien rakennushankkeiden suma puretaan ripeästi ja päiväkoteja rakennetaan ilman viivyttelyä sinne missä on lapsia.

Myös leikkipuistorakennusten oikea-aikaisesta kunnossapidosta ja peruskorjauksesta sekä tarvittavien uusien tilojen rakentamisesta on huolehdittava. Tilanteen vakavuus näkyy erityisesti Etelä-Haagassa. Siellä Isonnevan leikkipuistorakennuksen korjausta on siirretty vuosikausia. Nyt rakennus on pakko purkaa ja vielä on epäselvää, milloin tilalle rakennetaan uusi. Tilanne on ollut täysin kohtuuton lapsirikkaalle alueelle.

Sosiaalivirastosta saatujen tietojen mukaan viisi leikkipuistoa odottaa parhaillaan toimenpiteitä. Noin kymmenessä leikkipuistorakennuksessa on viime vuosina tehty erilaisia sisäilma- ja kuntotutkimuksia niissä ilmenneiden ongelmien takia. Kaikkien rakennusten osalta korjauksetkaan eivät ole auttaneet ja jatkotutkimuksissa on todettu lisää ongelmia.

Leikkipuistoilla on tärkeä rooli perheiden arjessa, ja ne ovat tärkeä osa Helsingin palvelutuotantoa kaikilla alueilla. Leikkipuistoissa järjestetään kerhotoimintaa, koululaisten iltapäivätoimintaa ja ne toimivat lapsiperheiden kohtaamispaikkana. Leikkipuistot ovat myös varhaisen tuen ja ennaltaehkäisevän työn mahdollistajana. Leikkipuistoihin tarvitaan toimivat ja turvalliset tilat, jotta pienet lapset ja koululaiset voivat liikkua ja leikkiä.

Siirretyt investointivelvoitteet vyöryvät tulevina vuosina voimalla ellei tilannetta oteta ajoissa haltuun. Helsingin on saatava kustannusten kasvu kuriin kestävällä tavalla, mutta se ei onnistu tinkimällä lakisääteisistä peruspalveluista eikä sulkemalla silmiä syntyvyyden kasvusta. Lapsiystävällinen Helsinki on ikääntyvälle pääkaupungille viisas investointi. Varsinkin kun tiedämme, että lähikunnat houkuttelevat veronmaksajia kohtuullisimmilla asumiskustannuksilla ja laadukkailla lähipalveluilla.

Julkaistu

18.2.2012 Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa

Helsingin tulevaisuuden kannalta on iloinen asia, että lapsia syntyy jatkossa entistä enemmän. Päivähoitoikäisten 1-6-vuotiaiden määrä on ennakkotietojen mukaan lisääntynyt vuoden 2011 aikana noin 770 lapsella, ja kasvun ennustetaan olevan 810 lasta vuonna 2012. Aikavälillä 2011-2021 ennustetaan 1-6-vuotiaiden lasten määrän lisääntyvän 6400:lla.

Vaikka lapsilukumäärän nousu on lisännyt voimakkaasti päivähoidon tarvetta, on Helsingissä myöhennetty useita suunniteltuja päiväkotien rakentamishankkeita. Tämä on johtanut päivähoidon ruuhkautumiseen. Sosiaalilautakunnan palveluverkon tarkistusraportin mukaan esimerkiksi kantakaupungin, Latokartanon ja Haagan alueelle päivähoidon toteuttaminen lähipalveluna on haasteellista.

Lauttasaari ja Munkinseutu ovat vakavia esimerkkejä alueista, joissa on pitkään ollut krooninen pula uusista päiväkodeista.

Kun päiväkodit ovat tupaten täynnä, sosiaalivirasto joutuu jatkuvasti etsimään kalliita korvaavia lisätiloja. Monien perheiden päivähoitomatka ja siten lasten hoitopäivät venyvät. Tilanne on kaikkien ja varsinkin lasten kannalta epätarkoituksenmukainen.

Päiväkotien rakennushankkeiden lykkäämisen tuomat ongelmat nousivat vahvasti esille viime keskiviikkona Helsingin kaupunginvaltuuston käymässä budjetin lähetekeskustelussa. On välttämätöntä, että päiväkotien rakennushankkeiden suma puretaan ripeästi ja päiväkoteja rakennetaan ilman viivyttelyä sinne, missä on lapsia.

Myös leikkipuistorakennusten oikea-aikaisesta kunnossapidosta ja peruskorjauksesta sekä tarvittavien tilojen rakentamisesta on huolehdittava.

Tilanteen vakavuus näkyy erityisesti Etelä-Haagassa. Siellä Isonnevan leikkipuistorakennuksen korjausta on siirretty vuosikausia. Nyt rakennus on pakko purkaa ja on epäselvää, milloin tilalle rakennetaan uusi. Tilanne on ollut lapsirikkaalla alueella kohtuuton.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja
Kaupunginvaltuutettu (kok)
Helsinki

Julkaistu

12.2.2012 Kolumni Töölöläisen Munkkiniemi-liitteessä

Toimivat joukkoliikenneyhteydet ovat tärkeä osa kaupunginosamme viihtyvyyttä ja arjen sujuvuutta. Erityisen paljon keskustelua on viime aikoina herättänyt Helsingin seudun liikenteen (HSL) kaavailut muuttaa alueemme bussireittejä ja nelosen ratikan yöliikennöintiä. Tammikuun loppupuolella HSL teki päätöksen, jolle voi antaa ruusuja ja risuja. Hyvä asia on, että nelosen ratikkalinjan yöliikenne säilytetään ennallaan. Kaavailut korvata ratikan yöliikenne bussilinjalla 18N kuopattiin.

Päätökset bussilinjan 18 muutoksista eivät ilahduttaneet. Toiveistamme ja vetoomuksista huolimatta bussilinjan 18 eteläinen päätepysäkki siirretään Kruununhaasta Eiraan. Syysliikenteen alusta lähtien reitti kulkee Kampin, mutta ei Rautatieaseman kautta. Tästä johtuen yhteydet Munkkivuoresta Rautatieasemalle muuttuvat vaihdollisiksi. Vaihto onnistuu esimerkiksi Kampissa tai Paciuksenkadulla. Hyvä asia on se, että tulevaisuudessa Munkkivuoren kierros ajetaan sekä keskustasta tullessa että keskustaan mennessä. HSL arvioi, että Munkkivuoreen tullessa suurimmalla osalla matkustajista matka-aika lyhenee. Tervetullutta on se, että linjan 18 vuoroväliä tihennetään arkisin.

Päätepysäkin muutosta on perusteltu luotettavuuden lisääntymisellä, kun keskustan hidas läpiajo poistuu. Moni meistä on varmasti huomannut, että kun bussi 18 ei pysy aikataulussaan, ne ajavat usein peräkkäin Munkkivuoren päässä. Lisäksi HSL perustelee päätöstä sillä, että bussin 18 arkipäivien matkustajamäärät ovat vähentyneet yli viidenneksellä sen jälkeen, kun reitti siirrettiin pois Kampista vuonna 2008. Kampin kautta kulkevalle linjalle on siis varmastikin kysyntää.

Munkinseudun kannalta on tärkeää, että muutosten vaikutuksia arvioidaan ja aktiivista keskustelua joukkoliikenteen kehittämisestä jatketaan. Meidän on välttämätöntä etsiä aktiivisesti uusia tapoja kannustaa yhä useampia helsinkiläisiä joukkoliikenteen käyttöön. Liikenne on suurimpia ympäristöongelmiamme päästöineen ja meluineen. Liikenteen osuus Suomen hiilidioksidipäästöistä on noin neljännes ja kaikista kasvihuonepäästöistä noin viidennes. Suosimalla joukkoliikennettä ja etenkin raideliikennettä, vähennämme päästöjä merkittävästi. Autojen seisominen ruuhkissa on haitallista niin ympäristölle kuin ihmisten terveydelle, puhumattakaan järjellisestä ajankäytöstä.

Olen tyytyväinen siitä, että saimme Kataisen hallitusta neuvotellessa sovittua työsuhdematkalipun kehittämisestä helppokäyttöisemmäksi. Työsuhdematkalipun kehittäminen on erityisen tervetullutta meille Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle. Työmatkaliikennettämme on saatava nykyistä enemmän joukkoliikenteeseen. Ympäristön ja joukkoliikenteen edistämisen kannalta on fiksua tehdä työsuhdematkalipusta entistä houkuttelevampi työnantajille kannustaa työntekijöitä valitsemaan joukkoliikenne, ja entistä suurempi kannustin työntekijälle jättää oma auto kotiin.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Helsingin kaupunginvaltuutettu
www.sarisarkomaa.fi

Julkaistu

6.2.2012 Kolumni Munkinseutu-lehdessä

Tuhannet lapset kohtaavat vuosittain Suomessa vanhempiensa parisuhteen päättymisen ja erilleen muuton. Valtaosassa eroista vanhemmat sopivat lastensa huoltajuudesta ja tapaamisista. Jokainen ero, jossa lapsi jää vanhempiensa pelinappulaksi on liikaa.  Monesti riitelyn aiheena on lapsen tapaamisoikeus, vaikka lain mukaan lapsella on oikeus tavata molempia vanhempiaan – sekä isää, että äitiä.

Erityisen tärkeää lapselle on pitkien huoltoriitakierteiden ehkäiseminen. Käräjäoikeuksissa käsitellään vuosittain noin 2000 lapsen huoltoa ja tapaamisriitaa. Suurissa käräjäoikeuksissa käsittely saattaa kestää jopa 1-1,5 vuotta ja jopa pidempäänkin. Sanomattakin on selvää, että tilanne on kohtuuton sekä lapselle että vanhemmille. Lapsen elämässä puolikin vuotta on pitkä aika.

Helsingissä ja kolmessa muussa käräjäoikeudessa toteutettu lapsiystävällinen oikeudenkäyntikokeilu on tuonut hyviä tuloksia ja tuo kipeästi kaivattua apua eroperheiden tilanteeseen. Lasten huoltoriitoja sovitellaan lapsipsykologin tai vastaavan asiantuntijan avulla. Menettelyllä on vähennetty varsinaiseen tuomioistuinkäsittelyyn tulevien asioiden määrää ja huoltajuusriitojen pitkittymistä. Sovittelu säästää tuomioistuinten ja sosiaaliviranomaisten resursseja, mutta ennen kaikkea auttaa lapsia ja perheitä vaikeissa ero- ja huoltajuuskiistatilanteissa.

Olinkin pettynyt siitä, että hallituksen tämän vuoden budjettiesityksessä ei ollut lapsiystävälliseen sovittelumalliin voimavaroja. Olen todella tyytyväinen, että ennen joulua saimme eduskunnan valtiovarainvaliokunnan hallituspuolueiden edustajien neuvotteluissa muutettua budjettiesitystä ja sovittua lisämäärärahan kohdentamisesta lapsiystävällisen sovittelumallin vakiinnuttamiseksi ja laajentamiseksi valtakunnalliseksi.

Kannustin aiheesta käydyssä eduskuntakeskustelussa oikeusministeriötä tehostettuihin toimiin isien ja äitien tasapuolisten oikeuksien toteutumiseksi. Lapselle tulisi turvata oikeus myös hänelle tärkeiden ja turvallisten sukulaissuhteiden säilymiseen, kuten suhde isovanhempiinsa.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

Julkaistu

2.2.2012 Kolumni Lauttasaari-lehdessä

Suomalaiset koululaiset pärjäsivät tuttuun tapaan erinomaisesti viimeisimmässä Pisa-tutkimuksessa. Hälyttävää sen sijaan on, että vuoden 2000 lukutaitotutkimukseen verrattuna lukutaidon kansallinen keskiarvomme on laskenut kymmenellä pisteellä. Samaan aikaan niiden nuorten osuus, jotka eivät lue lainkaan vapaa-ajallaan, on merkittävästi kasvanut. Pojista lähes puolet ilmoitti, ettei lue läksyjen lisäksi tekstiä sen enempää verkosta kuin paperiltakaan.

Lukutaidon rapautumista ja vähenevää kiinnostusta lukemiseen on syytä miettiä joka kodissa. Suomessa tarvitaankin lukutalkoot heikkenevän lukutaidon taltuttamiseksi. Arjessa tehdyt asiat voivat joskus olla paljon tehokkaampia kuin valtiovallan säädökset, hankkeet tai kampanjat. Vanhempien ja lapselle läheisten aikuisten rooli on aivan avainasemassa lasten kiinnostuksessa lukemiseen. Lapselle lukeminen on monin tavoin merkityksellistä lapsen koko kehitykselle. Kun luemme lapselle, vahvistamme lapsen kielen kehitystä, tulevaa lukutaitoa ja kiinnostusta lukemiseen. Kun lapselle on luettu, tulee kirjasta ystävä, joka kulkee mukana koko elämän.

Selvää on, että heikentynyt lukutaito ja kiinnostus lukemiseen on otettava vakavasti päiväkotiemme ja koulujemme kehittämisessä. Me pohdimme asiaa Opetushallituksen johtokunnan tämän vuoden ensimmäisessä kokouksessa. Kuulemme myös tuoreen Pohjoismaisen ministerineuvoston raportin ehdotuksia. Raportin ehdotukset lisätä kouluihimme lukuharjoituksia ovat varteenotettavia. Myös lukemiseen innostavia keinoja, kuten koulujen kirjailijavierailuja ja yhteistyötä kirjastojen kanssa on syytä lisätä.

Lukeminen on tärkeää myös lapsen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Lukeminen on erinomainen tapa olla läsnä ja lähellä lasta. TV:n ja tietokonepelien vaihtaminen joinakin iltoina lukemiseen on monin tavoin lapsen etu.

On mukava tapa varata päivittäin hetki aikaa lapselle lukemiseen. Iltasatu on monelle aikuiselle ja myös minulle päivän parhaita hetkiä. Kotona ollessani rauhoitan lasten nukkumaanmenoajan puheluilta ja tietokoneelta sekä kaikelta työnteolta. Ministeriaikana kehitimme valtiosihteerini kanssa kalentereihimme termin ”iltasaturauha”, joka tarkoitti sitä, että silloin ei soiteta työpuheluja vaan luetaan lapsille. Iltasaturauha on tärkeä isommillekin lapsille ja siitä ei tingitä. Silloin äidillä tai isällä on aikaa lukea, pitää sylissä ja jutella.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja

Julkaistu

1.2.2012 Kolumni Haagalaisessa

Uskon siihen, että ihminen on onnellinen silloin, kun töihin on mukava mennä ja kun töistä palaa mielellään kotiin. Me kaikki teemme työtä eri tavalla eri elämän vaiheissa. Kaikki työ on arvokasta.

Useimmat asiat onnistuvat parhaiten, kun asioita tehdään yhdessä. Oman kotiseudun rakentaminen entistäkin paremmaksi paikaksi asua ja elää on aivan erityisesti asia, jossa tarvitaan nimenomaan yhteistyötä.

Haaga ei olisi Haaga ilman alueen pieniä kauppoja, partureita, kampaamoja ja kahviloita sekä muita palveluja. Pienet kaupat ja lähipalvelut tekevät Haagasta viihtyisän ja vetovoimaisen paikan asua ja elää kaiken ikäisille. Ikävä kyllä Haagan ja muidenkin Helsingin kaupunginosien iso ongelma on lähipalveluiden ja pienten kauppojen väheneminen. Palvelut kaikkoavat kauas pois.

Tässä on meillä tekojen paikka! Jokainen meistä on vahva vaikuttaja asiakkaana. Haagan palvelut säilyvät ainoastaan ja vain, jos me niitä käytämme. Kannustan meitä kaikkia käyttämään alueemme lähipalveluja. On hyvä muistaa, että pienelle kaupalle ja yrittäjälle jokainen asiakas ja yksikin ostopäätös on elintärkeä. Moni käy ostoksilla suurissa kaupoissa ja kauppakeskuksissa, vaikka kodin lähellä olevasta kaupasta saisi saman tuotteen, tai tuotteen puuttuessa kauppias olisi sen valmis pyynnöstä tilaamaan.

Julkisten lähipalveluiden kehittäminen on meidän kaupunginvaltuutettujen päävastuulla. Terveysasema, koulut, päiväkodit ja oma kirjastomme ovat tässä aivan avainasemassa. Sen sijaan yritysten elinvoimaisuuteen ja säilymiseen alueellamme jokainen meistä voi asiakkaana ja kuluttajana vahvasti vaikuttaa. Suosimalla haagalaisia palveluja saamme palkaksi ystävällisen palvelun ja viihtyisämmän kotiseudun. Lähipalvelut ovat myös arjen sujuvuuden ja ympäristön kannalta myönteisiä asioita. Yrittäjyys on asia, jonka edistäminen on elintärkeää. Se tuo työtä ja hyvinvointia meille kaikille.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Kaupunginvaltuutettu
www.sarisarkomaa.fi

Julkaistu

Tiedote 13.2.2012

Kokoomuksen kansanedustaja, valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja Sari Sarkomaa puhui tänään peruspalveluiden arvioinnin yhteistyöfoorumissa Helsingissä. Sarkomaa nosti esille vakavan huolen kasvavista terveyseroista sekä varoitti erityisesti lapsissa ja nuorissa muhivasta kansanterveydellisestä aikapommista. Sarkomaan mukaan tehokas tapa pureutua terveyseroihin on panostaa lasten ja nuorten ennaltaehkäiseviin palveluihin.

Sarkomaa viittasi siihen, että suomalaisten nuorten tupakointi, humalajuominen ja lihavuus ovat poikkeuksellisen yleisiä verrattuna muihin OECD-maihin. Osa nuorista voi paremmin kuin koskaan ja osalle nuorista ongelmat kasautuvat.

"Tämän kansanterveyttä uhkaavan ilmiön kuriin laittaminen on priorisoitava terveyspolitiikkamme kärkeen. Jotta tämä onnistuu, on valmisteilla olevassa kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa laitettava painopiste terveyden edistämiseen ja ennaltaehkäiseviin palveluihin sekä varhaiseen puuttumiseen", painotti Sarkomaa.

Sarkomaa muistutti, että myös viimeisin OECD:n arvio nosti myös vahvasti esille huolen väestöryhmien välisten terveyserojen kasvusta, vaikka eriarvoisuuden vähentäminen on ollut terveyspolitiikkamme peruspilari. OECD:n mukaan terveyserojen vähentäminen vaatii nykyistä enemmän investointeja sairauksien ehkäisyyn ja terveellisten elintapojen edistämiseen erityisesti nuorilla.

Sarkomaa nosti esille sen vakavan tosiasian, ettei moni kunta edelleenkään huolehdi kouluterveydenhuollosta lain ja suositusten mukaan, ja että oppilashuolto on oikeuskanslerinkin useista huomautuksista huolimatta puutteellista. Ikääntyvässä Suomessa on elintärkeää saada jokaikinen nuori työhön ja oman elämänsä syrjästä kiinni. Sarkomaan mukaan on suurta typeryyttä laiminlyödä lasten ja nuorten ennaltaehkäiseviä palveluja. Koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto sekä oppilashuolto ovat täsmätoimia, joilla edistetään koko ikäluokan koulutuksen oikea-aikaista ja parempaa läpäisyä, kansanterveyttä, työllisyyttä ja pidempiä työuria, kuin myös lasten hyvää elämää. On päivänselvää, että varhaiselle puuttumiselle ja ennaltaehkäisylle on huutava tarve, kun tiedämme, että työelämässä jää viisi nuorta eläkkeelle mielenterveyssyistä päivässä.

Sarkomaa pitää hyvänä terästäytymisen merkkinä sitä, että Valvira on laatinut valtakunnallisen valvontaohjelman vuosille 2012 – 2014 neuvolatoimintaan, koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoon sekä lasten ja nuorten ehkäisevään suun terveydenhuoltoon, jossa epäasianmukaiseen toimintaan voidaan tarvittaessa puuttua myös uhkasakkojen avulla. On kansantaloudellista tuhlausta, että valtio suuntaa rahaa lasten palveluihin, mutta kunnat käyttävät ne jonnekin muualle.

Sarkomaa piti tärkeänä, että jatkossa peruspalveluraportissa olisi nykyistä kattavammin raportoituna lasten ja nuorten ennaltaehkäisevät palvelut, jotta raportti palvelisi paremmin kuntia palveluiden uudistamisessa.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Julkaistu

Tiedote 8.2.2012

Kokoomuksen kansanedustaja ja valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja Sari Sarkomaa pitää hyvänä Kunnallishallinnon rakenne -työryhmän ehdotusta siitä, että Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen ja Sipoo istuisivat samaan pöytään. Sarkomaa uskoo, että kuntien yhteenliittymisen etu olisi paljon suurempi kuin niiden osiensa summa.

"On viisasta ja perusteltua, että nämä kunnat selvittävät, mitä tiiviimpi yhteiselo merkitsisi. On välttämätöntä, että alueemme asukkaat saavat tiedon siitä, mitä kuntien yhteenliittäminen tai liittämättä jättäminen merkitsee niin metropolialueella kuin koko Suomessa", kirjoittaa Sarkomaa blogissaan.

Sarkomaa toivoo, että kunnissa ei ensimmäisenä rynnätä sanomaan ehdotonta eitä työryhmän työlle. Sarkomaan mielestä olisi hyvä metropolialueella miettiä avoimin mielin sitä, miten alueen tulevaisuus ja asukkaiden hyvä arki parhaiten yhteisvoimin turvataan.

Sarkomaa myös huomauttaa, että kuntauudistusta ei tule nähdä minkään kunnan lakkauttamisena, vaan aivan uuden luomisena. Uudistus tehdään käsi kädessä ja tiiviissä yhteistyössä kuntien kanssa eikä saneluna.

Helsingin seudun kuntien ei pidä taistella keskenään, vaan yhdistää voimansa ja etsiä yhdessä ratkaisuja asukkaiden hyvään arkeen, kohtuuhintaiseen asumiseen, uusien työpaikkojen syntymiseen, yritysten menestymiseen, segregaation torjumiseen ja ympäristökysymyksiin.

Tiiviimpi ja elinvoimaisempi metropolialue on koko Suomen etu. Aktiivinen ja elinvoimainen metropolimme toimii globaalitaloudessa koko maan kehityksen ja talouden veturina sekä luovuuden lähteenä.

Sarkomaa ei pidä kuntien pakkoavioliittoja suotavana, mutta toivoo järki- ja ennen kaikkea rakkausavioliittoja.

"Kun pääkaupunkiseudun kunnat istuvat samaan pöytään, uskon, että rakkaus vielä syttyy. On vain hyvä, että myös valtiovalta kannustaa uusin ohjauskeinoin tähän yhteistyöhön ja yhteenliittymiseen", sanoo Sarkomaa.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Julkaistu

Kunnallishallinnon rakenne -työryhmän tänään julkaisema esitys on keskustelunavaus ja pohja nyt alkavalle kuntakuulemiselle. Pidän tervetulleena virkamiestyöryhmän ehdotusta siitä, että Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen ja Sipoo istuisivat samaan pöytään. Uskon, että kuntien yhteenliittymisen etu olisi paljon suurempi kuin niiden osien summa. On viisasta ja perusteltua, että nämä kunnat selvittävät, mitä tiiviimpi yhteiselo merkitsisi. On välttämätöntä, että alueemme asukkaat saavat tiedon siitä, mitä kuntien yhteenliittäminen tai liittämättä jättäminen merkitsee niin metropolialueella kuin koko Suomessa.

Toivon, että metropolialueella mietitään yhdessä luovasti ja avoimin mielin sitä, miten alueemme tulevaisuus ja asukkaiden hyvä arki parhaiten yhteisvoimin turvataan. Helsingin seudun kuntien ei pidä taistella keskenään, vaan yhdistää voimansa ja etsiä yhdessä ratkaisuja asukkaiden hyvään arkeen, kohtuuhintaiseen asumiseen, uusien työpaikkojen syntymiseen, yritysten menestymiseen, segregaation torjumiseen ja ympäristökysymyksiin.

On toivottavaa, että kunnissa ei ensimmäisenä rynnätä sanomaan ehdotonta eitä työryhmän työlle. Sen sijaan tuoreen raportin soisi innostavan luovaan ajatteluun ja aktiiviseen työhön paikallisten ratkaisujen löytämiseksi. Kuulemisen on aidosti tarkoitus vaikuttaa ja antaa suuntaa koko uudistukselle. Uudistus tehdään käsi kädessä ja tiiviissä yhteistyössä kuntien kanssa eikä saneluna. Kuntauudistusta ei tule nähdä minkään kunnan lakkauttamisena, vaan aivan uuden luomisena.

Aalto-yliopisto on metropolipolitiikkamme helmi. Juuri tällaista rajojen ylittämistä ja rohkeutta tiivistää yhteistyötä metropolialue ja koko Suomi tarvitsee. Tieteenalojen, politiikkasektoreiden ja kuntien rajat ovat ylitettävissä. Yhteistyö ja yhteenliittyminen synnyttävät lisäarvoa joka suurempi kuin sen osien summa. Osaoptimoinnin sijaan on pääkaupunkiseudun kunnat saatava puhaltamaan yhteen hiileen. Etenkin asumisessa, liikenteessä ja maankäytössä on kipeä ja kiireellinen tarve nähdä kokonaisuus. Myös asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien ja lähidemokratian turvaamiseen tarvitaan metropolialueella aivan omia innovatiivisia ratkaisuja.

Tiiviimpi ja elinvoimaisempi metropolialue ei ole vain asukkaidensa, vaan myös koko Suomen etu. Aktiivinen ja elinvoimainen metropolimme toimii globaalitaloudessa koko maan kehityksen ja talouden veturina sekä luovuuden lähteenä. Metropolimme kilpailee maailman muiden metropolien kanssa uudesta liiketoiminnasta, osaamisesta ja uusista menestystarinoista. Kun pääkaupunkiseutu menestyy, hyötyy siitä koko Suomi. 

En pidä kuntien pakkoavioliittoja suotavana, mutta järki- ja ennen kaikkea rakkausavioliittoja toivon. Kun pääkaupunkiseudun kunnat istuvat samaan pöytään, uskon, että rakkaus vielä syttyy. On vain hyvä, että myös valtiovalta kannustaa uusin ohjauskeinoin tähän yhteistyöhön ja yhteenliittymiseen.