Työikäisiä eli alle 65-vuotiaita muistisairaita ihmisiä on Suomessa noin 7 000. Työikäisten muistisairaudet on tunnistettava nykyistä paremmin ja aiemmin. Erityisen tärkeä rooli on työterveyshuollolla. Työikäisenä sairastunut läheisineen tarvitsee erilaista tukea ja erilaisia palveluita kuin ikääntyneenä sairastunut.
Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita uudistetaan parhaillaan vastaamaan väestön ikääntymisen tuomiin haasteisiin. Muistisairaudet ovat tavallisia ikääntyvillä, mutta palveluita kehitettäessä ei pidä unohtaa työikäisenä sairastuneita. Muistiliiton liittovaltuusto painottaa, että työikäisten muistisairaudet ja heidän palvelutarpeensa pitää tunnistaa palvelujärjestelmässä nykyistä paremmin. Kansallisen muistiohjelman päättyessä tulee miettiä, miten työikäisten muistisairaudet huomioidaan valtakunnallisessa kehittämisessä.
Työterveyshuollolla mutta myös perusterveydenhuollolla on keskeinen rooli työikäisen muistisairauden tunnistamisessa ja osaamista niistä tulee lisätä. Usein muistisairauden oireet sekoitetaan virheellisesti esimerkiksi työuupumukseen tai masennukseen ja oikean diagnoosin löytyminen voi kestää vuosia. Kun sairaus tunnistetaan ajoissa, sairastunut voi mahdollisesti jatkaa työntekoa osa-aikaisesti tai työtä muokaten. Tämä edellyttää myös esihenkilöiden ja työnantajien tiedon lisäämistä sekä asenteiden muuttumista.
Työikäisilläkin yleisin muistisairaus on Alzheimerin tauti, jonka osuus on 40 prosenttia. Otsa-ohimolohkorappeumasta johtuvaa muistisairautta sairastaa viidesosa eli 20 prosenttia. Muita työikäisten muistisairauden aiheuttajia ovat aivoverenkiertohäiriöt, aivovammat ja harvinaiset sairaudet. Runsaan ja pitkäaikaisen alkoholinkäytön arvellaan olevan joka kymmenennen työikäisen muistisairauden takana.
– Voimme olla ylpeitä siitä, että Suomessa tehdään monipuolista ja uraauurtavaa tutkimustyötä työikäisten muistisairauksien tunnistamisen ja diagnostiikan kehittämiseksi, liittovaltuuston uusi puheenjohtaja, professori Anne Remes sanoo.
– Lisäksi meillä tehdään uraauurtavaa ja kansainvälisesti arvostettua tutkimusta etenkin otsa-ohimolohkorappeumiin liittyen. Suomessa tehtävä tutkimus on tärkeää, koska sen avulla saamme ensikäden tietoa ja osaamista työikäisten muistisairauksien diagnostiikkaan ja hoitoon, Remes jatkaa.
Työikäisenä muistisairauteen sairastunut läheisineen tarvitsee elämäntilanteeseen sopivaa tukea. Haasteita tuovat palkkatyöstä luopuminen, sosiaalisen piirin kaventuminen ja sairauden vaikutukset parisuhteeseen. Esimerkiksi sopeutumisvalmennus tai päivätoiminta on usein ikääntyneille suunnattua, mikä ei motivoi työikäisenä sairastunutta osallistumaan.
Erityistä huomiota täytyy kiinnittää sairastuneen alaikäisiin lapsiin.
– On tärkeää, että lapsille ja nuorille on omia ryhmiä, joissa he saavat tietoa vanhemman sairaudesta sekä voivat jakaa kokemuksiaan ja purkaa tunteitaan vertaisten kanssa. Esimerkiksi Muistiliiton ylläpitämässä suljetussa Facebook-ryhmässä on lähes parisataa nuorta, Muistiliiton toiminnanjohtaja Katariina Suomu toteaa.
THL:n kouluterveyskyselyn (2019) mukaan erilaisissa hoivatilanteissa eläviä nuoria oli noin 15 % vastaajista, arviolta 23 000. Heillä koulu-uupumus, masennusoireilu, ahdistuneisuus ja yksinäisyys olivat yleisempiä kuin muilla nuorilla.
– Nuorten hoivaajien joukkoon kuuluu myös muistisairasta vanhempaansa hoivaavia nuoria. Heille pitää tarjota apua ja tukea, jotta he eivät jää yksin vaativassa elämäntilanteessa, Suomu painottaa.
Muistiliiton liittovaltuusto painottaa myös, että kansalaisjärjestöjen rahoitus on varmistettava sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä. Muistisairautta sairastavat ja muut apua tarvitsevat ihmisryhmät tarvitsevat pitkäjänteistä apua ja tukea, jota rahoituksen epävarmuus ei saa vaarantaa.
Liittovaltuusto kokoontui sääntömääräiseen syyskokoukseensa lauantaina 7.11.2020 pääosin etäyhteyksillä.
Muistiliiton liittovaltuuston puheenjohtajaksi kaudelle 2021-2022 valittiin lääketieteen tohtori, dosentti, neurologian professori, dekaani Anne Remes ja varapuheenjohtajaksi europarlamentaarikko, Alzheimer Europen hallituksen jäsen Sirpa Pietikäinen. Liittohallituksen 1. varapuheenjohtajaksi kaudelle 2021-2023 valittiin kansanedustaja Sari Sarkomaa. Hallituksen jäseniksi kaudelle 2021-2023 valittiin TtT, dosentti, yliopettaja Jenni Kulmala (henkilökohtainen varajäsen geriatrian ylilääkäri Marja-Liisa Karjula) ja sosionomi (YAMK) Tarja Parviainen (eläkeläinen Reijo Ronkainen).
Julkisuudessa on kerrottu
hallituksen korjanneen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen rahoitusmallin
epäkohtia. Toisaalta esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin ja
kuntien omien laskelmien mukaan rahoitusmallin myötä Uudenmaan rahoitus
ensin vähenee ja kasvaa sen jälkeen vähemmän kuin väestönkasvu, ikääntyminen ja
monikulttuurisuuden kasvu edellyttäisivät.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kertoimia
esitetään tulevan soten rahanjaon perustaksi. Ne perustuvat erittäin moninaisista
rekisteritiedoista tehtyihin malleihin. Tarvetta kuvaavien tekijöiden
selitysaste maakuntatasolla on vain 87 prosenttia. HUS:n laskelmien mukaan
erikoissairaanhoidon tarvetta selittävistä kuluista mallissa puuttui 1,1
miljardia euroa.
Hallituksen muutetussakin esityksessä Uudenmaan
rahoitusta ja palveluita leikataan voimakkaasti. Väestönkasvun rahoitus
huomioidaan kahden vuoden viiveellä ja palvelutarpeen kasvu vain
80-prosenttisesti.
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (HUS)
erikoistuu 40 prosenttia Suomen lääkäreistä. Yliopistollisen koulutuksen ja
tutkimuksen kuluista puuttuu HUS:n aiempien julkisuuteen tuomien
laskelmien lisäksi 100 miljoonaa euroa.
THL:n rekisterit ja laskelmat avoimena datana,
samoin kuin valtiovarainministeriön laskelmat auki purettuina, on syytä
julkaista, jotta ne voidaan avoimesti arvioida. Uudenmaan väestön palveluja
heikennetään julkisuuteen tulleilla periaatteilla vuoteen 2029 mennessä
merkittävästi. Tämä koskee niin HUS:a, kuin koko Uudenmaan
perusterveydenhuoltoa ja sosiaalitointa sekä niiden henkilöstöä.
HUS on suuri yliopistosairaala, joka vastaa joka
kolmannen suomalaisen erikoissairaanhoidosta. Lisäksi HUS:lla on merkittävät
valtakunnalliset erityisvastuut vaikeimmin sairaista potilaista. Suunniteltu
rahoitusleikkaus kohdistuu viime kädessä näihin potilaisiin saaden aikaan
yhteiskunnallista eriarvoistumista.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitän / esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan
kysymyksen:
Mihin toimiin hallitus
ryhtyy THL:n rekistereiden ja laskelmien avoimena datana, samoin kuin
valtiovarainministeriön laskelmien auki purettuina julkaisemiseksi, jotta ne
voidaan avoimesti arvioida?
Mihin toimiin hallitus ryhtyy sote-uudistukseen liittyvän rahoitusmallin
korjaamiseksi HUS:n, Helsingin ja muiden Uudenmaan kuntien osalta?
Miten hallituksen sote-esitys parantaa vuoteen 2029 mennessä HUS:n alueen
väestön, Helsingin kaupungin asukkaiden kuin koko Uudenmaan
perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen palveluja ja henkilöstön
työolosuhteista sekä sote- alan houkuttelevuutta Uudellamaalla?
Miten hallituksen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa
varmistetaan erikoissairaanhoidon ja muiden sosiaali- ja terveydenhuollon
palveluiden toimintaedellytykset Helsingissä ja Uudellamaalla?
”Tämä on suuri päivä
ihmisoikeuksille ja tyttöjen ja naisten itsemääräämisoikeudelle. Eduskunnan
hyväksymä kanta tarkoittaa sitä, että hallituksen on nyt pakko toimia asiassa.
Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen on järkyttävä väkivallan muoto, joka
on kitkettävä Suomesta. Kokoomus iloitsee siitä, että vaatimuksemme
lainsäädännön selkeyttämisestä etenee. Yhdenkään tytön ei tule joutua elämään
Suomessa silpomisuhan alla”, Pihla Keto-Huovinen sanoo.
Silpomisasia tuli eduskunnan
käsittelyyn kansalaisaloitteen KAA
1/2019 pohjalta. Kokoomusedustajat ovat tyytyväisiä aloitteen herättämästä
laajasta kansalaiskeskustelusta ja edellyttävät, että Marinin hallitus ryhtyy
valmistelemaan tarvittavat silpomisen vastaiset lainmuutokset ja muut
tarvittavat toimenpiteet viipymättä.
”Kokoomus haluaa kiittää
kansalaisaloitteen tekijöitä erittäin tärkeän asian edistämisestä ja
nostamisesta eduskunnan käsittelyyn. Yksikin silvottu tyttö on liikaa. Meidän
on suojeltava heitä kaikin käytettävissä olevin keinoin. Hallituksen on nyt
kuultava eduskunnan selkeä viesti ja kiirehdittävä, jotta tarvittavat
lainmuutokset saadaan voimaan mahdollisimman nopeasti. Esityksen nopea
valmistelu on ensiarvoisen tärkeää, jotta voidaan varmistaa, että lainsäädäntömuutokset
ehditään käsitellä ja saadaan voimaan varmasti vielä tämän vaalikauden aikana”,
Sari Sarkomaa sanoo.
Kokoomusedustajat muistuttavat,
ettei tyttöjen sukuelinten silpomisen kriminalisoinnin selkeyttäminen yksin
riitä, vaan silpomisen vastaisessa työssä tarvitaan lisäksi useita eri
viranomaisten toimivaltaan kuuluvia ennaltaehkäiseviä toimia.
”Tyttöjen silpomisen
kriminalisoinnin selkeyttämisen lisäksi tarvitaan ennaltaehkäiseviä toimia. On
varmistettava, että ammattilaiset tarvittaessa ottavat silpomisasian puheeksi
ja ilmoittavat tarvittaessa asiasta eteenpäin. Lisäksi on muun muassa
vahvistettava viranomaisten koulutusta ja yhteistyötä, varmistettava
lastensuojelulaissa tarkoitetun ilmoitusvelvollisuuden toteutuminen sekä
turvattava silpomisen vastaisen työn resurssit”, Sofia Vikman sanoo.
Lisätiedot:
Pihla Keto-Huovinen, p.
09 432 3083
Sari Sarkomaa, p. 09 432 3033
Sofia Vikman, p. 09 432 3194
Syksyn yksi tärkeimmistä töistä eduskunnassa on ensi vuoden valtion talousarvion käsittely. Valtiovarainvaliokunnan jäsenenä keskeinen tehtäväni on vaikuttaa, että Helsingin erityisolosuhteet otetaan kaikessa päätöksenteossa vahvasti huomioon. Oppositiossa teemme työtä, että hallitus käyttäisi viisaasti suomalaisten verorahoja.
Valtion vuoden 2021 talousarvion lähetekeskustelussa pidin kokoomuksen ryhmäpuheen. Kokoomus haluaa tehdä Suomesta hyvinvoivan maan, jossa saa tehdä, yrittää ja toteuttaa unelmiaan. Maan, jossa jokainen pidetään mukana.
Hallituksen on lopetettava koronan takana kyyristely ja työllisyystoimien sekä ihmisille tärkeiden uudistusten lykkääminen. Koronakriisi ei ole syy tehdä vähemmän vaan on tehtävä enemmän. Suomalaisilla ei ole varaa hallituksen rakentamaan menetettyyn vuosikymmeneen.
Viikon suurin ilouutinen on selvitysmiehen raportin valmistuminen Terhokodin tulevaisuudesta. Selvitysmies pitää tärkeänä, että Helsingin- ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin ja Terhokodin yhteistyö olisi jatkossa tiiviimpää. Mikä olennaisinta selvitys suosittaa sitä, että Terhokodin tulee jatkaa työtään itsenäisenä toimijana, edelläkävijänä, yhteistyökumppanina, arvokkaana saattohoidon toteuttajana ja kehittäjänä. Olen ollut mukana mittavassa joukossa, joka haluaa turvata laadukkaan saattohoidon ja Terhokodin tulevaisuuden. Selvitys antaa kestävän pohjan tehdä Terhokodin toiminnan turvaavat päätökset.
Tässä kirjeessä:
Helsingin kokoomuksen Facebook-live to 5.11 klo 17-17.30
Hyökkäys yksityisyyteen on häpeällistä, ei avun hakeminen
Helsingin kouluterveydenhuollon toimittava koronasta huolimatta
Saastuneen lumen kaato Itämereen kiellettävä
SOTE-uudistus vaarantaa Helsingin ja koko Uudenmaan sote- palvelut
Terveysperusteinen sokerivero edistämään kansanterveyttä ja kestävää kansantaloutta
Kuulumiset Kokoomuksen seniorifoorumista
Tekemiäni kannanottoja ja valtiopäivätoimia
Helsingin kokoomuksen Facebook-live to 5.11 klo 17-17.30
Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ja keskustelemaan kanssani ajankohtaisista helsinkiläisten asioista. Keskustelussa myös hallituksen sote-uudistus ja sen vaikutukset helsinkiläisten palveluihin ja talouteemme. Mukaan keskusteluun pääset LINKIN kautta.
Hyökkäys yksityisyyteen on häpeällistä, ei avun hakeminen
Tapahtuneesta on otettava opiksi. Tarvittavat korjaustoimet on tehtävä viipymättä. Terapiapalveluiden käyttö on tärkeä osa terveydenhuoltoamme.
Epäluottamus voisi pahimmillaan vahingoittaa mielenterveyspalveluja vuosien ajan. Suuri pelko on, että ihmiset eivät uskalla enää hakeutua avun piiriin. Ihmisten on voitava luottaa, että luottamukselliset tiedot pysyvät luottamuksellisina.
Olin mukana Sanna Ukkola Livessä keskustelemassa Vastaamoon liittyvästä rikoksesta ja mielenterveyspalveluista yhdessä europlarlamentaarikko Alviina Alametsän kanssa. Kansalaisaloite terapiatakuusta on rumalla tavalla hallituspuolueiden toimesta jäädytetty sosiaali- ja terveysvaliokunnan mappi ö:hön. Nyt on aika kaivaa järjestöjen tekemä arvokas aloite ja käsitellä se huolella.
Olin aikoinaan kutsuttuna puhujana mielenterveysjärjestöjen tilaisuudessa, jossa terapiatakuuta koskeva kansalaisaloite laitettiin käyntiin. Tilaisuudessa pitämässäni puheessa terapiatakuun puolesta totesin, että mielenterveysongelmat on aliresurssoitu ja - hoidettu sairaus. Terapiatakuualoitteessa ehdotetaan nyt monin osin puutteellisten perustason mielenterveyspalveluiden rakentamista. Se edellyttää lain muutosta ja rahoitusta. Kokoomus on sisällyttänyt terapiatakuun toteuttamisen vaihtoehtobudjettiinsa. Terapiatakuu tarvitaan nyt. Mielenterveys kuuluu kaikille.
Helsingin kouluterveydenhuollon toimittava koronasta huolimatta
Helsingin kaupunki siirtää kouluista terveydenhoitajia jäljittämään koronaa. Jäljittämistyö on tärkeää mutta siihen on koulutettava tekijät toisaalta. Tilanne on todella huolestuttavaa lasten ja nuorten kannalta. Etäopetus, koronaepidemia ja monet syyt ovat lisänneet entisestään tuen ja myös terveyden huollon tarvetta lapsille ja nuorille.
Ensimmäisen aallon aikana THL varoitti syntyneistä puutteista nuorten rokotusten ja terveystarkastusten toteutumisessa. Samaa virhettä ei tule toistaa. Kouluterveydenhoitaja on tutkitusti henkilö, jolle nuoret uskaltavat kertoa vaikeitakin asioita. On tärkeää, että asioista voi kertoa ajoissa. Olen vedonnut kaupungin sote- johtoon tilanteen korjaamiseksi.
Itämertamme ja vesistöjämme on suojeltava vuodenajasta riippumatta. Maakaatopaikkojen löytyminen on varsin haastava Helsingissä, mutta se ei ole kestävä perustelu liata kotivesiämme ja merenrantojamme.
Alueemme sote-palveluiden rahoitus, investoinnit, tutkimus ja yliopistoyhteistyö on turvattava. Esitetty rahoitusmalli veisi pohjan yhdenvertaiselta erikoissairaanhoidolta ja romuttaisi maamme erikoissairaanhoitojärjestelmän sekä muut sote-palvelut. Hallituksen esittämä sote-leikkuri Helsingille ja Uudellemaalle on kohtuuton eikä sitä voi hyväksyä.
Olen tehnyt työtä asian eteen valtiovarainvaliokunnassa ja useana vuonna olemme saaneet yliopistotasoisen sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimukseen lisärahaa. Nykyisen hallituksen aikana tutkimusrahoitus on kääntynyt laskuun.
Eduskunta on edellyttänyt esittämälläni lausumalla, että sote-uudistuksen osana on turvattava tutkimuksen määrärahojen riittävyys. Myös hoitotyön tutkimuksen määrärahojen riittävyys on turvattava terveydenhuollon näyttöön perustuvan toiminnan edistämiseksi.
Suomalaiset syövät ja juovat terveytensä kannalta liikaa sokeria ja runsaalla sokerin syönnillä on yhteys kansansairauksiin. Veropohjan laajentaminen koskemaan virvoitusjuomien lisäksi makeisia ja jäätelöä sekä kaikkia muita lisättyä sokeria sisältäviä sokeripitoisia tuotteita on perusteltua. Verottamalla sokeria voidaan ohjata kuluttajia vähentämään liiallista sokeripitoisten tuotteiden kulutusta. Veron perusteen tulee olla kansanterveydellinen – näin se useiden asiantuntijoiden mukaan ei olisi EU-säännösten vastainen eikä sisältäisi valtiontueksi katsottavaa valikoivaa verotukea.
Meidän tulisi verottaa vähemmän sitä, mitä haluamme enemmän, eli työtä ja enemmän sitä mitä haluamme vähemmän, eli terveyden kannalta epäsuotuisia tuotteita.
Kuulumiset kokoomuksen seniorifoorumista
Yhdessä ministeri Helena Pesolan kanssa johtamani Kokoomuksen seniorifoorumi kokoontui keskustelemaan ikäystävällisen Suomen rakentamisesta. Myös puheenjohtaja Petteri Orpo oli mukana. Seniori-ikäiset ovat hyvin erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Siksi hyvinvointipalveluiden kehittämisen lähtökohtana on oltava ihmisten erilaiset tarpeet.
Moni on kysynyt miten päästä mukaan seniorifoorumimme asiantuntevaan joukkoon. Voit liittyä kokoomuksen jäsensivuilla. Lämpimästi tervetuloa mukaan. Ajatukset ja terveiset ovat tervetulleita.
Ajatukset ja ideat liittyen syksyn politiikkaan ja tietenkin kotikaupunkini Helsingin sekä koko Suomen kehittämiseen ovat aina tärkeitä ja tervetulleita.
STänään oli ilon päivä. Vihdoin saimme eduskunnan keskusteluun lakivaliokunnan mietinnön kansalaisaloitteesta tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltämisestä.
Lämmin kiitos kansalaisaloitteen tekijöille ja tukijoille. Kiitos lakiavaliokunnan ansiokkaalle työlle.
Kansalaisaloitteessa ehdotetaan tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltävää omaa lakia, joka kattaisi kaikenikäiset tytöt ja naiset sekä ulkomailla tehdyt silpomiset. Aloitteen perustelujen mukaan silpomisen kieltävä erillislaki vahvistaisi viestiä siitä, että käytäntöä ei virallisesti hyväksytä Suomessa. Erillislaki toimisi selkeämpänä työkaluna niille tahoille, jotka tekevät ehkäisevää työtä ja toimisi ajurina asennemuutostyölle.
Mikäli eduskunta hyväksyy lausuman, tarkoittaa se käytännössä kansalaisaloitteen tavoitteen hyväksymistä: silpominen säädetään rikoslaissa rangaistavaksi nykyistä selkeämmin.
Tyttöjen sukuelinten silpominen on brutaali rikos ja ihmisoikeusloukkaus. Suomi on viimeinen Pohjoismaa, joka ei ole erilliskriminalisoinut tyttöjen ja naisten silpomista. Kannatan vahvasti lakivaliokunnan esitystä, että hallitus tuo tämän eduskuntakauden aikana käsiteltäväksemme esityksen rikoslain muutoksesta.
THL:n mukaan Suomessa silpomista harjoittavista maista lähtöisin olevia naisia ja tyttöjä arvioidaan olevan noin 38 000 ja heistä noin 10 000 arvioidaan läpikäyneen silpomisen. Suomessa silpomisvaarassa arvioidaan olevan noin 650 tyttöä, jos laskenta perustuu sille lähtökohdalle, ettei ketään Suomessa syntynyttä tyttöä enää silvota. Jos lähtökohta on, ettei silpomisperinne katkea maahanmuuton jälkeen, arvio riskissä olevien tyttöjen lukumäärästä on noin 3 0 80.
Silpomisen vastaisessa työssä tarvitaan yhtä lailla ennaltaehkäiseviä toimia. Maahanmuuttajataustaisten yhteisöjen, ammattilaiset sekä viranomaisten yhteistyö ja vuoropuhelu on varmistettava.
Lakivaliokunnan kuulemisissa kävi ilmi, että nyt ongelmana on, ettei tyttöjen sukuelinten silpomisesta tehdä poliisille rikosilmoituksia, jolloin niitä ei päästä tutkimaan rikosepäilynä. Lastensuojelulain ilmoitusvelvollisuuden osalta on vuorostaan arvioitu, ettei ilmoitusvelvollisuutta tunneta riittävän hyvin tai että viranomaiset ovat hyvin varovaisia tekemään ilmoituksia näistä asioita.
Ammattilaiset tarvitsevat lisäkoulutusta silpomisuhassa olevien tyttöjen tunnistamiseksi ja auttamiseksi. Ehdotin eduskuntapuheessani, että eduskunta hyväksyisi yhdessä lakivaliokunnan ehdotuksen ja otettaisi askeleen kohti maailmaa, jossa jokaisen tytön ja naisen oikeus päättää omasta kehostaan ja tulevaisuudestaan toteutuu.
Teimme viime syksynä yhdessä edustaja Sofia Vikman kanssa lakialoitteet tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen erilliskriminalisoinnista sekä ennaltaehkäisemisen tehostamisesta. Valmistelimme aloitteet vauhdittaaksemme asian etenemistä.
Lakialoitteet ovat nopeasti toimeenpantavissa oleva tapa toteuttaa lakivaliokunnan edellyttämä muutos.
Lakialoitteessa ehdotetaan uusia pykäliä selkeyttämään sosiaali- ja terveydenhuollon sekä koulujen velvollisuutta ilmoittaa poliisille ja lastensuojelulle, kun havaitsevat mahdollisia silpomistapauksia tai epäilevät, että nuorella on riski joutua silpomisen uhriksi. Nämä aloitteet ovat hallituksen käytettävissä.
Tutkimusten mukaan tyttöjen sukuelinten silpomista koskeva erillissääntely ei ole toiminut vain pelotteena, vaan myös yllykkeenä väkivaltaisen perinteen lopettamiselle.
Kansanedustaja kysyy, miksi hallitus sivuutti täysin lainsäädännön arviointineuvoston kritiikin.
Eduskunnan keskustelussa hallituksen esityksestä oppivelvollisuuden pidentämisestä kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Sari Sarkomaa nosti esille lainsäädännön arviointineuvoston kritiikin hallituksen esitystä kohtaan.
”Keskeinen ongelma tavoitteiden saavuttamiseksi näyttäisi kuitenkin olevan toisen asteen opintojen keskeyttäminen, eikä opintojen aloittamatta jättäminen. Esityksessä kiinnitetään paljon huomiota tukea tarvitseviin opiskelijoihin, mutta esitys ei näytä kohdistuvan heihin kovin tehokkaasti. Esityksessä tulisi arvioida muita vaihtoehtoja ja niiden aiheuttamia hyötyjä ja kustannuksia ja verrata niitä oppivelvollisuuden laajentamisen kustannuksiin ja hyötyihin”, arviointineuvosto totesi.
– Keisarilla ei ole vaatteita. Miksi hallitus sivuutti täysin lainsäädännön arviointineuvoston jyrähdyksen, Sarkomaa kysyy?
Hänen mukaansa Suomen tärkein tavoite on, että jokainen nuori suorittaa vähintään toisen asteen tutkinnon niin, että sen antama osaaminen kantaa työelämään.
Viime vuonna 98,8 prosenttia sai opiskelupaikan toiselta asteelta. Sarkomaan mukaan ongelma on opintojen keskeyttäminen.
– Opiskelijoista 5,5 prosenttia keskeytti ilman, että jatkoi toisella asteella. Hallituksen esityksen keinot eivät kohdistu vaikuttavasti itse ongelmaan eli estämään opintojen keskeyttämistä. On kylmää ja kovaa politiikkaa, että itse keinosta on tullut tärkeämpi kuin sen vaikutukset nuoriin ja heidän mahdollisuuksiinsa, hän sanoo.
Ydinongelma, johon oppivelvollisuuden pidentämiseen varatut voimavarat pitäisi Sarkomaan mukaan kohdistaa on se, että 6 000 nuorta päättää vuosittain peruskoulun ilman riittäviä luku-, kirjoitus- ja laskutaitoja.
– Ongelma on se, että ilman apua jäävien oppimis-, päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivien lasten ja nuorten määrä kasvaa. Miksi suurimpia voimavaroja ei kohdisteta sinne, missä niitä kipeimmin kaivataan.
Sarkomaasta suuri huoli on myös se, että esitys on aliresurssoitu.
– Oppivelvollisuuden pidennys on osoittautunut koulutusleikkaukseksi. Helsingissä virkamiehet ovat arvioineet, että esitys on 40 prosenttia kalliimpi kuin mitä hallitus väittää. Esitys johtaa toteutuessaan koulutusleikkauksiin ja se entisestään heikentää tuen tarpeessa olevien lasten ja nuorten asemaa. Eduskunnalla on iso urakka, hän sanoo.
Eduskunnan sivistysvaliokunta
on, kuultuaan 12 eri asiantuntijaa ja saatuaan lausunnon 29:ltä eri
taholta, esittänyt lausunnossaan 7/2020 valtiovarainvaliokunnalle
yksityisten koulujen kotikuntakorvauksesta seuraavaa:
”Sivistysvaliokunta
viittaa lausuntoonsa hallituksen esityksestä eduskunnalle valtion
talousarvioksi vuodelle 2019 (SiVL10/2018 vp — HE 123/2018 vp), jossa
valiokunta on käsitellyt yksityisten koulujen kotikuntakorvauksen
määräytymistä. Muiden kuin kunnan ylläpitämien perusopetuksen järjestäjien oppilaskohtaista
kotikuntakorvausta on leikattu vuoden 2015 alusta 100 %:sta 94 %:iin.
Valiokunta on lausunnossaan esittänyt valtiovarainvaliokunnalle, että se
ottaisi mietintöönsä lausuman vuoden 2019 aikana tehtävästä yksityisten
koulujen kotikuntakorvausta koskevasta selvityksestä. Lausunnossaan
sivistysvaliokunta on esittänyt, että hallituksen on ryhdyttävä tarvittaessa
toimenpiteisiin yhdenvertaisen rahoituksen turvaamiseksi. Korvauksen suuruutta
on arvioitava ottaen huomioon yksityiskoulujen kustannusrakenne ja
lakisääteiset sekä muut velvoitteet ja koulujen asema kunnissa.
Valtiovarainvaliokunnan mietintöön ei kuitenkaan sisällytetty
sivistysvaliokunnan toivomaa lausumaa.
Sivistysvaliokunta
korostaa tässä tilanteessa uudelleen, että yksityiskoulujen kotikuntakorvauksen
perusteet on syytä pikaisesti selvittää. Kyse ei ole ainoastaan koulutuksen
rahoituksesta vaan laajemmin myös koulutuksen järjestäjien tasavertaisuudesta
ja yksityisissä kouluissa opiskelevien oikeudesta saada mahdollisuudet
tasavertaiseen koulutukseen kunnan oppilaitoksissa opiskelevien kanssa.”
Sivistysvaliokunta on
lausunnossaan korostanut, että yksityiskoulujen kotikuntakorvauksen
perusteet on syytä pikaisesti selvittää. Kuitenkin sivistysvaliokunta on
jo kolme kertaa aikaisemminkin kiinnittänyt asiaan huomiota ja edellyttänyt sen
selvittämistä:
SiVL 8/2014
vp: ”…Sen vuoksi on välttämätöntä jatkossa varmistaa ja selvittää hallituksen
esitystä tarkemmin, muodostuuko nyt säädettävä järjestelmä oikeudenmukaiseksi
kaikkien järjestäjien kannalta.”
SiVL 5/2018
vp: ”Valiokunta katsoo, että koska
on epäselvää, mitä edellä mainittu kuntien yksityisiä järjestäjiä laajempi
vastuu pitää sisällään ja millaisiin laskelmiin juuri kuuden prosentin vähennys
perustuu, on valtioneuvoston hyvä selvittää asiaa ja ryhtyä tarvittaessa
toimenpiteisiin.”
SiVL 10/2019
vp: ”Eduskunta edellyttää, että yksityisten koulujen kotikuntakorvauksesta
tehdään selvitys, joka on annettava sivistysvaliokunnalle vuoden 2019 aikana.
Hallituksen on ryhdyttävä tarvittaessa toimenpiteisiin yhdenvertaisen
rahoituksen turvaamiseksi. Korvauksen suuruutta on arvioitava ottaen
huomioon yksityiskoulujen kustannusrakenne ja lakisääteiset sekä muut
velvoitteet ja koulujen asema kunnissa.”
Edellä
mainituista useista vaatimuksista ja asetetusta määräajasta (vuoden 2019
loppuun mennessä) huolimatta valtiovalta ei ole
ryhtynyt sivistysvaliokunnan edellyttämiin selvitystoimiin.
Edellä
sanotun johdosta kuusi eri järjestöä, Yksityiskoulujen Liitto ry,
Sivistystyönantajat ry, Opetusalan ammattijärjestö OAJ ry, Suomen
harjoittelukoulujen rehtorit ry, Kristillisten koulujen ja päiväkotien liitto
ry ja Steinerkasvatuksen liitto ry, ovat lähettäneet Opetus- ja
kulttuuriministeriölle, Oikeusministeriölle, Eduskunnan sivistysvaliokunnalle
ja Eduskunnan sivistys- ja tiedejaostolle 30.10.2019 päivätyn vetoomuksen,
jossa järjestöt pyytävät, että valtiovalta ryhtyy tarvittaviin lainsäädännöllisiin
toimenpiteisiin kotikuntakorvauksen porrastuksen poistamiseksi.
Em.
järjestöt ovat vetoomuksessaan viitanneet oikeustieteen tohtori, professori
Kaarlo Tuorin 22.10.2019 päivättyyn selvitykseen. Selvityksessä esitettyjen
näkökohtien valossa järjestöt ovat katsoneet, että kotikuntakorvauksen
porrastus loukkaa monin eri tavoin yhdenvertaisuutta ja on ongelmallinen
myös perusoikeuksien kannalta.
Edellä olevan
perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän / esitämme
asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimiin hallitus ryhtyy kirjallisessa
kysymyksessä esille nostettujen sivistysvaliokunnan lausumien johdosta?
Miten hallitus varmistaa, että kotikuntakorvaus on
oikeudenmukainen kaikkien järjestäjien ja oppilaiden kannalta?
Mihin toimiin
hallitus ryhtyy sen selvittämiseksi mitä mahdollinen kuntien yksityisiä
järjestäjiä laajempi vastuu pitää sisällään ja millaisiin laskelmiin juuri
kuuden prosentin vähennys perustuu sekä mihin tarvittaviin toimenpiteisiin
hallitus ryhtyy?
Miten hallitus perustelee porrastettua kotikuntakorvausta?
Täyttääkö
porrastettu kotikuntakorvaus perusoikeuksien ja lainsäädännön yhdenvertaisuus
vaateet?
Mihin toimiin
hallitus on ryhtynyt sivistysvaliokunnan lausuman johdosta, jossa edellytetään,
että yksityisten koulujen
kotikuntakorvauksesta tehdään selvitys, joka on annettava sivistysvaliokunnalle
vuoden 2019 aikana ja jossa edellytetään, että hallituksen on ryhdyttävä
tarvittaessa toimenpiteisiin yhdenvertaisen rahoituksen turvaamiseksi, ja jossa
edellytetään, että korvauksen suuruutta on arvioitava ottaen huomioon
yksityiskoulujen kustannusrakenne ja lakisääteiset sekä muut velvoitteet ja
koulujen asema kunnissa.?
Lakialoitteessa esitetään, että ympäristönsuojelulain
(527/2014) 18 §:n 3 momentti muutetaan siten, että muu kuin vähäinen lumen
kaataminen mereen kielletään.
PERUSTELUT
Lumen kaataminen mereen aiheuttaa
vahinkoa, kun lumen mukana mereen päätyy luonnolle ja ihmisille haitallisia
aineita ja roskia, mm. muovia ja rakennusjätettä. Suomen ympäristökeskuksen
teettämän tutkimuksen mukaan mereen kaadetussa lumessa on runsaasti mm.
asfalttia, tiemerkintämassoja, maalin jäämiä sekä rengaspölyjätettä.
Esimerkiksi Helsingissä lumeen
sekoittuu kaukolämpölaitosten ja pienpolton aiheuttamaa nokea, nastarenkaiden
asfaltista irrottamaa kivipölyä ja bitumia, autonrenkaista irtoavia nastoja ja
mikromuovia sekä autojen pakokaasujen palamishiukkasia. Lumen mukana mereen
päätyy myös kadulle heitettyä roskaa ja eläinten jätöksiä.
Hetkenkin maassa ollut lumi
sisältää mm. tupakantumppeja ja muuta jätettä sekä silmällä havaitsematonta
mikromuovia sekä muita saasteita ja jäämiä.
Tupakantumppi on ympäristömyrkky.
Tumpit on tehty selluloosa-asetaatista, jonka hajoaminen mikromuovihiukkasiksi
kestää vuosia. Tumpin sisältämät myrkyt kulkeutuvat mikromuovihiukkasten mukana
vesistöihin ja maaperään ja lopulta ravintoketjussa eläimiin ja
ihmisiin. Tunnettuja karsinogeenejä eli syöpävaarallisia aineita tupakassa
on kymmeniä. Tästäkin huolimatta lunta kaadetaan mereen ilman puhdistusta.
Helsingissä vastaanotetaan
keskimääräisenä talvena noin 50 000 kuormaa lunta. Runsaslumisena talvena määrä
voi olla jopa 350 000 kuormaa. Osassa lumenvastaanottopaikkoja roskat ja kiintoaines
erotellaan ennen kuin sulanut lumi matkaa mereen. Erottelun apuna toimii
esimerkiksi verkko tai välppä.
Helsingissä on kahdeksan vakinaista
lumenvastaanottopaikkaa. Hernesaari on ainoa vastaanottopaikka, jossa lumi
kaadetaan suoraan mereen.
Ympäristökeskuksen vuonna 2012
toteuttamassa selvityksessä todetaan, että Helsingin Hernesaaren
vastaanottopaikalle syntyi noin kolmen metrin paksuinen hiekkakerros talvella
2009–2010. Lisäksi mereen kaadettiin arviolta yhteensä 755 jätekuormaa, josta
noin 530 kuormaa oli hiekoitussepeliä ja 225 kuormaa muuta jätettä.
Ympäristövaikutusten vähentämiseksi Hernesaaren kippauslaiturin vierustalla
sijaitsevaa merenpohjaa ruopataan kiintoaineen poistamiseksi. Ruoppaamalla
poistetaan pohjaan kertynyt hiekoitushiekka ja roskat. Ympäristöviranomaisten
mukaan lumen merivastaanotto ei ole kuitenkaan ympäristön kannalta ongelmatonta
ja veteen mahdollisesti sekoittuneisiin epäpuhtauksiin ei pystytä nykyisillä
menetelmillä vaikuttamaan. Mereen lumen mukana kaadetut jätteet, roskat ja
aineosat kulkeutuvat merivirtojen mukana laajalle. Mereen joutunut jäte
kuten mikromuovi ja raskasmetallit eivät häviä merestä ehkä koskaan.
Helsingin ympäristökeskuksen
asiantuntijoiden mukaan lumi pitäisi kaataa maa-alueille. Ympäristökeskus voi
vain suositella, että lumet kaadettaisiin maalle, sillä lainsäädäntö ei
nykyisellään estä lumen mereen kaatamista.
Itämerta ja vesistöjämme on suojeltava
vuodenajasta riippumatta. Maakaatopaikkojen löytyminen on varsin haastava
Helsingissä, mutta se ei ole kestävä perustelu liata kotivesiämme ja
merenrantojamme.
Suomessa useat kaupungit kuten
esimerkiksi Espoo, Turku, ja Oulu ovat kieltäneet lumen kaatamisen mereen
ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla annetuissa
ympäristönsuojelumääräyksissä. Lumen kippaaminen mereen on kielletty
Turussa, jossa asiaa on perusteltu alueen merialueen erityisolosuhteilla. Oulu
on puolestaan välttänyt ongelman kaavoittamalla riittävästi lumenkaatopaikkoja.
Tampereen kaupunki on puolestaan tehnyt riittävät suojarakenteet Näsijärven
lähistöllä oleville lumenkaatopaikoille.
Ruotsissa Naturvårdsverket on
kieltänyt lumen kaatamisen mereen tai järviin. Ruotsissa likaantunut lumi
luokitellaan jätteeksi. Kööpenhaminassa ja Oslossa kiellot perustuvat muun
muassa lumen mukana kulkeutuvista haitta-aineista tehtyihin tutkimuksiin tai
selvityksiin, kaadon aiheuttamaan roskaantumiseen.
Suomen lainsäädännössä lumen
kaataminen mereen on voimassa olevan ympäristönsuojelulain (527/2014) 18 §:n 3
momentin nimenomaisella säännöksellä rajattu mainitun pykälän 2 momentissa
tarkoitetun jätteen tai muun aineen mereen kaatamista koskevan kiellon
ulkopuolelle. Aloitteessa esitetään tämän poikkeuksen kääntämistä
päinvastaiseksi siten, että myös lumen kaataminen mereen tulee kielletyksi
mainitun 2 momentin nojalla.
Lakialoitteessa esitetään, että
vähäinen lumen kaataminen mereen jää kiellon ulkopuolelle. Rajauksella
mahdollistetaan jatkossakin esimerkiksi yksityishenkilön omalla tai vapaa-ajan
asunnolla lumikolan tai muun vastaavan avulla tapahtuva puhtaan lumen
kaataminen mereen.
Edellä olevan perusteella
ehdotamme,
että eduskunta hyväksyy
seuraavan lakiehdotuksen:
Laki
Ympäristönsuojelulain 18 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan ympäristönsuojelulain (527/2014) 2 luvun
18 §:n 3 momentti, sellaisena kuin se on laissa 527/2014, seuraavasti:
Edellä 2 momentissa tarkoitettu
kielto koskee myös muuta kuin vähäistä lumen kaatamista mereen. Ruoppausmassan
sijoittamisesta vesialueelle säädetään vesilaissa.
Kokoomuksen kansanedustajat Sari Sarkomaa, Anna-Kaisa Ikonen ja Mia Laiho kantavat yhteisesti huolta yliopistosairaaloiden rahoituksen riittävyydestä. Heidän mukaansa hallitus turmelee sote-uudistuksessa yliopistotasoisen sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimuksen, erikoissairaanhoidon tulevaisuuden sekä sivuuttaa täysin yliopistollisten sairaaloiden kritiikin ja hädän.
Kansanedustaja ja kokoomuksen varapuheenjohtaja Anna-Kaisa Ikonen peräänkuuluttaa, että rahoituksessa on huomioitava yliopistosairaaloiden rooli ja erityistehtävät, jotta niillä on valmius ja osaaminen vaativiin toimenpiteisiin ja harvinaisten sairauksien hoitoon myös tulevaisuudessa.
”Suomalainen terveydenhuolto ja kansalaiset voivat hyvin ainoastaan, jos yliopistosairaaloiden toimintaedellytykset ja osaamisen kehittäminen turvataan myös jatkossa”, Ikonen sanoo ja jatkaa ”yliopistosairaalat ovat maan suurimpia erikoissairaanhoidon yksikköjä ja niillä on avainasema vaativan hoidon tuottajina sekä uusien hoitomuotojen kehittäjinä. Kyse on suomalaisen erikoissairaanhoidon tulevaisuudesta. Kansainvälisestikin arvioituna hyvin toimivaa erikoissairaanhoitoa ja sen keskeistä osaa, yliopistosairaaloiden toimintaa, ei saa vaarantaa. Myöskään niiden yhtiömuotoista toimintaa ei pidä estää, sillä esimerkiksi yhtiömuotoinen sydänsairaala on päässyt maailman parhaiden erikoistuneiden sairaaloiden listalle. tällaista yliopistosairaaloiden osaamista tulee arvostaa”.
Kansanedustaja ja kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Sari Sarkomaa pitää vakavana puutteena, että hallituksen sote-esityksestä puuttuvat säädökset ja ratkaisut miten yliopistotasoinen sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimus järjestetään ja rahoitetaan. Eduskunta on edellyttänyt lausumalla, että sote-uudistuksen osana on turvattava tutkimuksen määrärahojen riittävyys. Sarkomaa pitää välttämättömänä, että sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimusrahoitus käännetään kasvu-uralle. Myös hoitotyön tutkimuksen määrärahojen riittävyys on turvattava terveydenhuollon näyttöön perustuvan toiminnan edistämiseksi. Tämän päivän tutkimus on huomisen hyvää hoitoa
”Hallituksen sote-esityksestä puuttuvat myös
yliopistosairaaloita koskevat säädökset. Tämä on vaarantamassa lääketieteen
tutkimuksen ja opetuksen toimintamahdollisuuksia, joiden varaan erityisesti
Suomen erinomainen erikoissairaanhoito rakentuu. Lakiehdotusta on välttämätöntä
korjata. Lakiin tarvitaan myös kirjaus siitä, että yliopistoilla on edustus
yliopistosairaalan hallinnossa ja yliopistosairaaloilla yliopistojen
lääketieteellisen tiedekunnan hallinnossa”, Sarkomaa toteaa.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja Laiho
huomauttaa, että jos yliopistosairaaloiden rooli jää viidelle eri alueelle
erikseen sovittavaksi, koulutuksen, tutkimuksen sekä yliopistollisten
sairaaloiden erikoissairaanhoidon tilanne voi vaihdella alueittain ja niiden
riittävästä rahoituksesta ei ole mitään takeita.
”Yliopiston, koulutuksen, tutkimuksen ja
yliopistosairaaloiden kiinteän yhteistyön edellytykset on välttämätöntä
varmistaa lainsäädännössä. Kliinisen lääketieteen kehityksessä on pysyttävä
mukana, jotta suomalaisilla on mahdollisuus parhaimpaan mahdolliseen
vaikuttavaan hoitoon myös jatkossa”, sanoo Laiho.
Edustajat vaativat, että
yliopistosairaaloiden asema täytyy määritellä laissa ja tehtävän mukainen
rahoitus tulee turvata, ettei hyvinvointialueiden päätöksenteossa koulutus ja
tutkimus jää taka-alalle. Tämä voi johtaa kokonaisuudessaan korkeatasoisen
koulutuksen ja tutkimuksen heikentymiseen nykyisestä.
”Yliopistollisen sairaalan tehtävät on huomioitava sote-rahoituksessa täysimääräisesti
joko tarvekriteereissä tai erillisrahoituksessa”, edustajat päättävät.
Lisätiedot:
Anna-Kaisa Ikonen 09 432 3062
Sari Sarkomaa 050 511 3033
Mia Laiho 0504336461
Silmätautien
hoitoon pääsy on vaikeutunut COVID-19-epidemian aikana. Kun 31.8.2019 yli 180
vrk hoitoa odottaneita oli 561, vuotta myöhemmin 31.8.2020 heitä oli peräti 5
660. Erityisen vaikea tilanne on Helsingin ja Uudenmaan – sekä Satakunnan
sairaanhoitopiireissä.
COVID-19:n
aiheuttama vaikea hoitoon pääsy antaa ennakkokäsityksen silmäterveydenhuollon
tulossa olevista, ikääntyvään väestöön ja sen kaihin-, glaukooman-,
ikärappeumien- ja diabeettisten silmäsairauksien hoitoon liittyvien haasteiden
mittasuhteista. On mahdollista, että edellä mainittuja sairauksia sairastavien
noin 900 000 henkilön lukumäärä kaksinkertaistuu kuluvan vuosikymmenen
loppuun mennessä.
Sairaanhoitopiirien
silmätautien poliklinikoille tehdään vuosittain yhteensä noin 600 000
hoitokäyntiä. Samaan aikaan yksityisiin optikkoliikkeisiin tehdään noin 1 500
000 tutkimuskäyntiä; silmälääkärivastaanotoille noin 500 000 ja
optikkovastaanotoille noin 1 000 0000 asiakaskäyntiä. Yksityisen sektorin
vastaanottokapasiteetti on noin 2,5-kertainen julkisen sektorin kapasiteettiin
verrattuna.
Suomessa on
valtakunnallinen, 676 optikkoliikkeinä tunnettu, luvanvaraisten terveydenhuollon
toimintayksiköiden verkosto, joista 90 %:a tuottaa sekä optikko- että
silmälääkäripalveluja ja niihin liittyviä silmätutkimuksia. Yksiköissä toimii
Suomen kaikkiaan noin 500 työikäisestä silmälääkäristä 350 ja noin 1 500
laillistetusta optikosta 1 200 vastaten perustason näönhuollon- ja
silmäterveyden palveluiden tuotannosta.
Näkemisen ja
silmäterveys NÄE ry:n kesäkuussa 2020 valmistuneen selvityksen mukaan
yksityisten optikkoliikkeiden tuottamien silmäterveyspalveluiden hyödyntäminen
julkisesti rahoitettujen palveluiden tuotannossa säästäisi vuosittain noin 30
miljoonaa euroa sairaanhoitopiirien omistajakuntien verovaroja. Selvitys
perustuu kolmen sairaanhoitopiirin (Kymenlaakso, Pirkanmaa, Pohjois-Savo)
julkisesti ilmoittamiin palveluhintoihin ja yksityisten palveluntarjoajien
samojen palveluiden hinnastohintoihin. Esimerkiksi Kymenlaakson
sairaanhoitopiirin osalta kysymys on vuosittain noin 930 000 euron säästöstä.
Edellä olevan
perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän / esitämme
asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Kuinka hallitus
aikoo varmistaa, että silmätautien pahoin ruuhkautunut hoitoon pääsy
normalisoidaan mahdollisimman nopeasti ja että se tehdään kustannustehokkaalla
tavalla ilman tarpeettomia investointeja laite- ja henkilöresursseihin?
Mitä toimenpiteitä hallitus on
suunnitellut varautuakseen silmäsairauksista kärsivien potilaiden lukumäärän
kaksinkertaistumiseen ja hoitokäyntien volyymin moninkertaistumiseen nykyisestä
kuluvan vuosikymmenen loppuun mennessä?
