Siirry sisältöön

Tekijä: sari

Julkaistu

Tiedote 8.2.2019

Julkaisuvapaa heti

Opposition lakiesitys hoitajamitoituksesta on ikäihmisten hoivaa eriarvoistava, ja puolet vanhuspalveluja käyttävistä ikäihmisistä on sivuutettu kokonaan, moittivat kokoomuksen kansanedustajat, Sari Sarkomaa ja Mia Laiho.

”Kokoomus esitti viime vuoden lopussa julkaisemassaan senioriohjelmassa vanhuspalvelulain sitovuuden lisäämistä ja sen osana hoivatakuuta, jotta hyvä hoito ja inhimillinen kohtelu toteutuisi yhdenvertaisesti jokaisen vanhuksen osalta. Hoivatakuu toisi nykyistä sitovammat määräajat hoitoonpääsyyn, riippumatta hoitopaikasta tai siitä, onko vanhuksella hänen oikeuksistaan huolehtivia omaisia”, kokoomusedustajat sanovat.  

”Oppositio sen sijaan on esittänyt mekaanista 0,7 hoitajamitoitusta pelkästään ympärivuorokautiseen hoitoon ja jättänyt kylmästi syrjään sen vakavan tosiasian, että myös kotihoidossa on huutava pula hoitajista. Kotihoidon varassa olevien ikäihmisten kunto on entistä huonompi ja yhä useampi heistä on muistisairas”, edustajat muistuttavat.

”Kokoomus haluaa huolehtia siitä, että hoitajia on riittävästi myös kotihoidossa ja omaishoitajien tukena”, kokoomusedustajat painottavat.

Yksittäisenä toimena opposition esitys pakottaisi kunnat siirtämään henkilöstöä ympärivuorokautiseen hoitoon jo nyt tiukalla olevista kotihoidon palveluista. Mitoitusvaatimuksen asettaminen 0,7:ään hoitajaan yhtä asiakasta kohden merkitsisi heti arviolta 4200 uutta työntekijää ympärivuorokautiseen hoivaan. 

”Hoitajapula on vakava tosiasia jo nyt koko vanhustenhuollossa. Kotihoidossa olevien vanhusten määrä ja palveluiden tarve kasvavat koko ajan. Kokoomus haluaa kantaa vastuuta kaikista ikäihmisistä riippumatta siitä, millaisten palveluiden piirissä he ovat. Siksi tarvitaan koko vanhuspalvelulain remontti. Myös hoiva-alan houkuttelevuuden ja työhyvinvoinnin lisäämiseen tarvitaan ripeitä toimia. Koulutusmääriä on niin ikään arvioitava uudelleen”, kokoomusedustajat sanovat.

”0,7-hoitajamitoituksen kirjaaminen lakiin ei takaa hyvää hoitoa. Ihmisen tarvitseman avun tulee ratkaista se, paljonko hoitajia ja millaista osaamista tarvitaan. Hoitajia on lisättävä sinne, missä ihmisen hoito sitä edellyttää. Kokoomuksen ehdottaman valtakunnallisen hoitoisuusmittarin avulla on mahdollista huomioida vanhusten yksilöllisen hoidon, hoivan ja kuntoutuksen tarve. Henkilöstön määrä ja osaaminen voidaan siten kohdentaa hoidettavien hoidon tarpeen ja muiden mitoitukseen vaikuttavien tekijöiden mukaan”, edustajat sanovat.

Keskiviikkona käydyssä välikysymyskeskustelussa vanhustenhoidosta kuultiin oppositiosta irvailua, kun vanhuksen toimintakykyä kartoittavaa hoitoisuusmittaria verrattiin kuumemittariin.

“Tällainen halveksiva puheenvuoro on hoitoalan ammattilaisten näkökulmasta loukkaava.  Hoitoisuusmittari on oikea, tutkittuun tietoon pohjautuva työkalu, jota käytetään jo monessa sairaanhoitopiirissä. Nyt se pitää saada valtakunnalliseksi. Tämä lisäisi vanhusten yhdenvertaisuutta, kun vanhuspalvelulaissa ohjattaisiin selvittämään palvelun tarve jokaisen ikäihmisen kohdalla. Niukat hoitajavoimavarat on kohdennettava ihmisen hoivan tarpeen mukaan”, kokoomuskaksikko alleviivaa.  

”Kokoomus tekee työtä sen eteen, että jokainen vanhus saa hyvän hoidon sekä inhimillisen kohtelun. Kaikille hoitajilla on oltava mahdollisuus tehdä osaamistaan vastaavaa työtä”, edustajat summaavat.

Lisätietoja:

Sari Sarkomaa

050 511 3033

Mia Laiho

050 433 6461

Julkaistu

Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen täyttää rikoslaissamme pahoinpitelyn tunnusmerkit. Se ei riitä tyttöjen suojelemiseksi. Muissa Pohjoismaissa tyttöjen sukuelinten silpominen on selkeästi kielletty erillislailla. Vanhemmat eivät välttämättä näe tyttöjen ihmisoikeuksia loukkaavaa ja terveyttä vaarantavaa silpomista räikeänä pahoinpitelynä vaan osana perinnettä ja lapsensa suojelua. Silpomisen uhan alla olevat tytöt eivät aina osaa hakea apua tai tehdä rikosilmoitusta toiminnasta, jota ei ole erikseen laissa kielletty. Tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltävä erillislaki toimisi tukena terveydenhoitohenkilökunnalle ja viranomaisille, joiden tehtävä on suojella lapsia. Jokaisella tytöllä ja naisella on oikeus päättää omasta kehostaan ja tulevaisuudestaan.


Monikulttuuristen suomalaisten äänenkannattaja Fenix Helsinki ry toteaa raportissaan (2018), että Suomessa ei ole ainuttakaan tapausta, jossa uhri tai joku muu olisi tehnyt rikosilmoituksen tytön silpomisesta. Silti syntyneiden lasten rekisteritietojen mukaan vuonna 2017 rekisteröitiin 118 synnyttänyttä äitiä, joiden sukuelimet oli silvottu. Huomioitavaa on, että 118 rekisteröityjen äitien määrässä ei ole mukana Suomen suurin sairaanhoitopiiri HUS, sillä HUS:n tietoja ei ole pystytty rekisteröimään.

Suomessa ei kerätä kattavasti tietoa silpomisesta tai sen uhasta. Lastensuojeluilmoitukset tulisi tilastoida syyn perusteella. Nykyään tätä ei tapahdu. Neuvoloissa, sairaaloissa ja terveydenhuollon yksiköissä tulee systemaattisesti kerätä rekisteritietoa naisista ja tytöistä, jotka ovat joutuneet silvotuksi. Tarvitsemme kansallisesti kattavaa rekisteritietoa silpomisen esiintymisestä. On välttämätöntä, että tilastot ja rekisterit seuraavat silpomisen uhkaa.

Silpomisen ehkäisy on oltava osa seksuaali- ja lisääntymisterveystyötä. Asiantuntijoiden mukaan tehokkain keino ehkäistä silpomisia olisi tiedon jakaminen sekä ammattilaisten että maahanmuuttajayhteisöjen keskuudessa. Siksi neuvolat ja koulut ovat ydinroolissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on käynnistänyt vuoteen 2021 ulottuvan sukuelinten silpomisen vastaisen toimintaohjelman. 

Kaikilla lasten ja nuorten kanssa työskentelevillä on velvollisuus olla yhteydessä lastensuojeluun, mikäli herää epäilys tai huoli mahdollisesta sukuelinten silpomisesta. Lastensuojeluilmoitus tulee myös tehdä, jos havaitaan, että silpominen on tehty. Tällöin ollaan yhteydessä myös poliisiin. Ilmoituksia silpomisesta tehdään kuitenkin vähän, koska ammattilaiset ovat yhä varovaisia, mutta myös tietämättömiä siitä, mitä kannattaisi tehdä ja miten. Lisäksi voidaan pelätä, mitä asiakkaalle tapahtuu, jos ilmoituksen tekee. Ammattilaiset tarvitsevat nykyistä enemmän tietoa ja tukea työhön tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen ehkäisemiseksi.

Rekisteritiedon kirjaamisen lisäksi tarvitsemme terveydenhoitohenkilökunnalle ja viranomaisille koulussa, neuvolassa, synnytyssairaalassa ja muissa terveydenhuollon yksiköissä toimintaohjeet miten huolen silpomisesta voi ottaa puheeksi. Viranomaisilla on velvollisuus pitää huolta ja valvoa, että lapsen etu toteutuu.

Jätin viime vuonna tyttöjen päivän aamuna toimenpidealoitteen, jossa esitetään tyttöjen ja naisten sukupuolielin silpomisen kieltämistä erillislailla. 

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

röntgenhoitaja & terveydenhuollonmaisteri

Julkaistu

EDUSKUNTATIEDOTUS

RIKSDAGSINFORMATIONEN

5.2.2019

Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta on antanut lausunnon (StVL 10/2018 vp) kansalaisaloitteesta Vammaisten henkilöiden välttämättömän avun ja tuen kilpailuttamisen lopettaminen.

Valiokunta pitää kansalaisaloitteessa ja valiokunnan saamissa asiantuntijalausunnoissa esille tuotuja ongelmia vammaisten henkilöjen palvelujen hankinnoissa vakavina. Erityisen ongelmallisena valiokunta pitää sitä, että vammaisten henkilöiden osallisuudesta heitä koskevassa päätöksenteossa ei ole riittävästi huolehdittu eikä palvelujen jatkuvuutta ole turvattu. Palvelujen käyttäjillä ei myöskään ole riittäviä oikeussuojakeinoja hakea muutosta järjestämistavan valintaan.

Valiokunta toteaa, että kunnalla on useita eri tapoja järjestää vammaispalvelut ja hankintalain mukainen hankintamenettely on vain yksi palvelujen toteuttamistapa. Järjestämistavan valinnassa ja palvelujen toteutuksessa tulee aina ottaa huomioon vammaisen henkilön oikeuksia ja palvelujen laatua turvaava lainsäädäntö.

Valiokunta painottaa, että vammaispalvelujen asiakkaiden osallisuus ja vaikutusmahdollisuudet tulee turvata nykyistä paremmin palvelujen järjestämistavan valinnasta ja palvelujen toteuttamisesta päätettäessä. Jos voimassa olevan lainsäädännön edellytyksiä vammaisen henkilön osallisuuden, itsemääräämisoikeuden ja palvelujen laadun sekä jatkuvuuden turvaamisesta ei pystytä täyttämään julkisin hankinnoin järjestettävillä palveluilla, palvelut tulee järjestää muulla tavoin.

Valiokunta esittää, että valtioneuvosto nimittäisi asiantuntijatyöryhmän, joka arvioisi viipymättä säädösmuutostarpeet vammaisten henkilöiden osallisuuden ja oikeussuojakeinojen vahvistamiseksi ja sosiaali- ja terveyspalvelujen, mukaan lukien Kansaneläkelaitoksen järjestämisvastuulla olevien palvelujen, hankintamenettelyn kehittämiseksi.

Lisätiedot:

sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Krista Kiuru, 09 432 3192

valiokuntaneuvos Sanna Pekkarinen, 050 463 0030

Valiokunnan lausunto on myöhemmin tänään luettavissa osoitteessa

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lausunto/Sivut/StVL_10+2018.aspx

Julkaistu

Julkaistu Mediaplanetin erikoisjulkaisussa 4.2.2019

Suomalainen syövän hoito on maailman huipputasoa. Yhä useampi syöpään sairastunut paranee ja elää hyvää elämää sairaudesta huolimatta. Saamaan aikaa syöpään sairastuvien ihmisten määrä kasvaa. Haasteena on edelleen useiden syöpien huono ennuste ja alueelliset erot hoidossa. Syöpä seuraa vielä monin osin tuntemattomia polkuja. Vuosikymmenien työ on tuonut läpimurtoja syöpätutkimuksessa ja -hoidossa, diagnostiikassa, lääkekehityksessä, terveysteknologiassa ja genomiikassa. Uusien mahdollisuuksien myötäsyövänhoito on murroksessa. Saadaksemme suomalaisten käyttöön uudet ja usein hyvin kalliit innovaatiot on luotava uusia yhteistyötapoja. Yksilöllisten hoitojen käyttöönottoa on tehostettava ja syövän hoitoon sekä tutkimukseen on investoitava. Tämän päivän tutkimus on huomisen hyvää hoitoa. 

Syövän hoidon mallimaa 2020 - hankkeen tavoitteena on vauhdittaa toimia, joilla vahvistetaan Suomen asemaa yksilöllisen syövänhoidon edelläkävijänä ja houkuttelevana tutkimusympäristönä. Tavoite on kunnianhimoinen.

Eduskunnan syöpäverkosto on toiminut aktiivisesti kansallisen syöpäkeskuksen perustamiseksi. Keskus on merkittävä askel Yksilöllisen syövän hoidon mallimaa 2020 - hankkeen tavoitteiden saavuttamisessa. Kansallisen syöpäkeskuksen muodostaa viisi yliopistollisen sairaanhoitopiirien perustamaa syöpäkeskusta. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri vastaa syövän ehkäisyn, diagnostiikan, hoidon ja kuntoutuksen valtakunnallisesta suunnittelusta sekä toiminnan yhteensovittamisesta.

Syöpäkeskuksen toimintamallin tavoite on vahvistaa kliinisen syöpätutkimuksen sekä palvelujärjestelmän tarkoituksenmukaista voimavarojen käyttöä. Toiminnassa korostuu potilasnäkökulma, jossa hoitoon pääsyn nopeus on keskiössä. Yhdenvertainen ja laadukas hoito ovat terveyspolitiikan perusta. Tavoitteena on hillitä syövän hoidon kustannuskehitystä panostamalla syöpätautien ehkäisyyn, seulontojen kehittämiseen, kuntoutukseen ja kalliiden hoitojen hallittuun käyttöönottoon.

Suomen on kasvatettava tutkimus, kehittämis- ja innovaatiorahoitustaan ja sen osana on löydettävä kestävät ratkaisut terveydenhuollon julkisten tutkimusvoimavarojen turvaamiseksi. Esityksestäni eduskunta on hyväksynyt lausuman, jossa edellytetään hallitusta turvaamaan sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimusrahoituksen riittävyys osana sote- uudistusta. 

Terveysalan kasvustrategiatyötä on jatkettava. Se on mittava mahdollisuus edistää sekä kansanterveyttä että tervettä kansantaloutta. Tutkimus-ja innovaatiotoiminnalle on luotava otollinen maaperä lainsäädännön keinoin. Sote-tiedon toisiokäyttöä koskeva lainsäädäntö ja sen toimeenpano on ensisijaista. Tärkeät biopankki- ja genomilaki on säädettävä. 


Hyvässä syövän hoidossa jokainen syöpään sairastunut suomalainen saa yhdenvertaisesti parhaan hoidon, kuntoutuksen ja tuen iästä, asuinpaikasta tai varallisuudesta riippumatta. Osana sosiaaliturvan ja maksulainsäädännön uudistusta on etsittävä ratkaisuja sairastuneiden ja kuntoutujien toimeentulon turvaamiseen. Hyvän hoidon perusta on se, että perusterveydenhuollon piiriin pääsee oikea-aikaisesti koko maassa.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja, THM

eduskunnan syöpäverkoston puheenjohtaja

Julkaistu

Hoivakoti Esperi Caren räikeiden epäkohtien lisäksi julkisuuteen on nousut useita muita vakavaia laiminlyöntejä ikäihmisten palveluissa ja kohtelussa. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen julkaiseman vanhuspalveluiden tila-seurantatutkimus 2014–2018 mukaan vanhustenhuollossa on epäkohtia niin yksityisellä kuin julkisellakin puolella. Nykyisin kunnat tuottavat itse noin puolet tehostetusta palveluasumisesta ja puolet ostetaan yrityksiltä sekä muilta tahoilta kilpailuttamalla. On välttämätöntä, että viranomaiset tutkivat pohjamutia myöten esillä olleet vakavat tapahtumat ja tarvittavat korjaustoimenpiteet tehdään viipymättä.

On välttämätöntä, että suomalaiset voivat luottaa palveluiden laatuun ja turvallisuuteen tuottaapa hoivapalveluja sitten kunta, yritys tai kolmas sektori. Valvonnan ketjun on oltava katkeamaton kunnan omasta valvonnasta aluehallintovirastoon, Valviraan sekä ministeriön ohjaukseen.

Valvonnalla ei yksin ratkaista vanhusten huollon ongelmia, mutta valvonnan on oltava aukotonta ja voimavarojen riittävät. Siksi Kokoomuksen aloitteesta tämän vuoden valtion budjettiin lisättiin määrärahat oikeusasiamiehen kanslialle. Määrärahojen lisääminen oli vaikuttava keino vahvistaa oikeusasiamiehen tekemää vanhusten hoidon ja oikeuksien toteutumisen valvontaa. Oikeusasiamiehellä on laaja toimivalta, tiedonsaantioikeus ja tehokkaat mahdollisuudet puuttua lainvastaiseen tai virheelliseen menettelyyn.

Ikäihmiset ja heidän omaisensa kantelevat huonosta kohtelusta hyvin harvoin, minkä vuoksi valvonnan on oltava oma-aloitteista ja ennakoivaa. Palveluita käyttävien ihmisten ääni on saatava vahvemmin kuuluville. Kun on kyse ympärivuorokautisesta palveluasumisesta, kaikkein tärkeintä on se, että ikäihmiset saavat mahdollisuuden elää turvallista ja oman näköistä elämää.

Julkisuuteen tulleet räikeät laiminlyönnit osoittavat, että palautetta ja huolia eikä henkilöstön näkemyksiä oltu kuultu. Laissa säädetty henkilöstön ilmoitusvelvollisuuden toteutumiselle on oltava aidot mahdollisuudet. Henkilöstön kuuleminen ja mukana olo palveluiden kehittämisessä on hyvän hoidon edellytys. Koulutettu hoitohenkilöstö sekä hoitotyön laadukas johtaminen ovat hoivan ja hoidon laadun turvaamisessa avain asemassa. On tärkeää ymmärtää, että kaikki eivät sovi hoitajaksi. On välttämätöntä, että sosiaali- ja terveysalan ammatilliseen koulutukseen säädetään pakolliset, valtakunnalliset ja karsivat soveltuvuus- ja valintakokeet.

Vanhustenhuoltoon on tuonut lisäongelmia nykyinen kilpailuttaminen ja siinä ilmennyt osaamattomuus. Valinnanvapauslakiesityksen sisältämät asiakasseteli ja henkilökohtainen budjetti ovat inhimillinen vaihtoehto kilpailutukselle sekä keino saada ihmisten ääni paremmin kuuluviin.

Yliopisto-opintojen alkuvaiheessa työskentelin vanhainkodissa ja vanhustenhuollon haasteet tulivat jo silloin tutuiksi. Huoli hoidon puutteista koskettaa myös hoivatyötä tekeviä. Vanhuspolitiikka on ollut yksinäisyyttä lisäävää. Korjaustoimia myös yhteisöllisyyden, osallistumis-  ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi. Yksin jääminen ja sen tuoma turvattomuus on yksi suurimpia vanhusten huolenaiheita. Hoitajana työskennellessäni olen monta kertaa ollut lähes sanaton, kun ihminen odottaa ja kaipaa vuodesta toiseen läheisiään tai lapsia ja lapsenlapsiaan vierailemaan. Kaikilla ei ole edes ketä odottaa. En tiedä kumpi on surullisempi tilanne. Se, että ketään ei ole vai se, että kukaan ei ehdi tulla. Läheisistä välittämisestä ja huolehtimisesta ei voi tehdä lakia mutta siihen on tärkeä meitä kaikkia kannustaa.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

röntgenhoitaja ja terveydenhuollon maisteri

Julkaistu

Tiedote 30.1.2019
Julkaisuvapaa heti

”Aktiivisena liikunnan lisäämisen puolesta toimijana, olen iloinen, että käsittelyssämme sivistysvaliokunnassa on historian ensimmäinen liikuntapoliittinen selonteko”, sanoo Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa. Sivistysvaliokunnalla oli tänään julkinen kuuleminen liikuntapoliittisesti selonteosta.

Sarkomaa kirittää selonteon toimia, joilla edistettäisiin ikäihmisten mahdollisuutta liikkua, ulkoilla ja ylläpitää toimintakykyään. Sarkomaa kantaa huolta ikäihmisistä, jotka joutuvat jäämään kotiin neljän seinän sisään. Liikkumattomuus romahduttaa nopeasti ikäihmisen toimintakyvyn. Liikkumattomuus sekä mielekkään tekemisen puute ovat vanhusten hoidon kipeä ongelma, johon on tehtävä korjausliike. On sietämätön epäkohta, että usein kotihoidon piirissä olevan ikäihmisen kodin matot viedään ulos useammin kuin ihminen itse pääsee ulkoilemaan.

Sarkomaa kannattaa liikuntapoliittisen selonteon ehdotusta vauhdittaa vanhusten kotipalveluissa kokeiluja ja käytäntöjä, jossa liikuntaneuvoja kiertäisi kotipalveluiden piirissä olevien vanhusten luona pitämässä liikuntatuokioita. Kotihoidon ytimeen on lisättävä kuntouttavia ja liikkumista edistäviä toimia. Vanhusten laitos- ja hoivapalveluissa on käynnistettävä kokeiluja ja toimia, joilla liikunta, kuntouttava toiminta ja kuntoutus saadaan ripeästi arkipäivään.

”Ikäihmisten liikkumiskyvyn ongelmista kaksi kolmasosaa johtuu liikunnan puutteesta ja vain kolmannes ikääntymisestä. Mitä iäkkäämpi ihminen on, sitä todennäköisemmin hän tarvitsee tukea ja ohjausta toimintakykynsä ylläpitämiseen. Liikunnan edistäminen ja kuntoutus pitäisi olla vanhustenhuollon keskiössä. Istuva ja liikkumaton hoivakulttuuri tulee monin tavoin kalliiksi”, Sarkomaa pohtii.

Sarkomaa muistuttaa, että liikuntapoliittinen selonteko paljasti, että liikuntaa ja liikkumista tukevien palveluiden ulkopuolelle jäävät todennäköisemmin ne, jotka hyötyisivät liikunnasta eniten, kuten toimintakyvyltään heikkokuntoisimmat ikääntyneet.

”Ongelmiin pitää tarttua päättäväisesti. Siksi olemme esittäneet, että vanhuspalvelulain pitää olla velvoittavampi. Kokoomus esittää hoivatakuuta, joka velvoittaa aina vastaamaan ihmisen hoivan tarpeeseen. Hyvään hoivaan ja elämään kuuluu myös mahdollisuus liikkua. On välttämätöntä, että kuntoutus, mahdollisuus liikunta ja ulkoilla ovat osa hoivatakuuta”, Sarkomaa toteaa.

Sarkomaan mielestä kaiken ikäisten liikunnan lisääminen on vaikuttava keino, kun Suomen nousevien sote-kustannuksia halutaan taittaa ja ennen kaikkea lisätä ihmisten hyvinvointia. Liikkumattomuuden kustannukset nousevan jopa kolmeen miljardiin. Liikunta tekee hyvää ihmisille ja kansantaloudelle.

”Koko sote-henkilöstö on saatava nykyistä vahvemmin mukaan liikunnan edistämiseen. Terveydenhuollon henkilöstön antaman liikuntaneuvonnan välineitä on onnistuneesti kehitetty tämän eduskuntakauden aikana terveyden edistämisen kärkihankkeessa. Ne on viisasta ottaa käyttöön koko Suomessa”, Sarkomaa päättää.

Lisätietoja:

Sari Sarkomaa

050 511 3033

Julkaistu

Tiedote 29.1.2019
Julkaisuvapaa heti

Sarkomaa pitää julkitullutta Hoivakoti Esperi Caren tapausta kestämättömänä. Sarkomaan mukaan kaikki ikäihmisten hoivan epäkohdat on kitkettävä juurineen. On välttämätöntä, että viranomaiset tutkivat pohjamutia myöten esillä olleet vakavat tapahtumat ja tarvittavat korjaustoimenpiteet tehdään viipymättä.

”Suomalaisten on voitava luottaa palveluiden laatuun ja turvallisuuteen tuottaapa hoivapalveluja sitten kunta tai yritys. Valvonnan ketjun on oltava katkeamaton kunnan omasta valvonnasta aluehallintovirastoon, Valviraan sekä ministeriön ohjaukseen”, Sarkomaa summaa.

”Valvonnalla ei yksin ratkaista vanhusten huollon ongelmia mutta valvonnan on oltava aukotonta ja voimavarojen riittävät. Oli välttämätöntä, että Kokoomuksen aloitteesta vanhusten oikeuksien valvontaa vahvistettiin, kun kuluvan vuoden valtion budjettiin lisättiin määrärahoja oikeusasiamiehen kanslialle”, Sarkomaa toteaa.

Oikeusasiamiehellä on laaja toimivalta, tiedonsaantioikeus ja tehokkaat mahdollisuudet puuttua lainvastaiseen tai virheelliseen menettelyyn. Määrärahojen lisääminen oli vaikuttava keino vahvistaa oikeusasiamiehen tekemää vanhusten hoidon valvontaa. Ikäihmiset ja heidän omaisensa kantelevat vähän, minkä vuoksi valvonnan on oltava oma-aloitteista ja ennakoivaa. 

Sarkomaan mukaan palveluita käyttävien ihmisten ääni on saatava vahvemmin kuuluville sekä kunnan että yksityisten tuottamissa vanhuspalveluissa. Sarkomaa pitää tärkeänä, että asiakaspalautetta kerätään säännöllisesti, siihen reagoidaan viivytyksettä ja palaute on julkista. 

”Palvelua käyttävien ihmisen palaute on oltava avoimesti näkyvillä. Omaisille on kerrottava hoidon laatukriteereistä ja heille tulee tarjota mahdollisuus seurata ikäihmisten oikeuksien toteutumisesta. Henkilöstön ilmoitusvelvollisuuden toteutumiselle on oltava aidot mahdollisuudet. Hoitajamitoituksen tulee perustua palvelua tarvitsevien ihmisten hoitoisuuteen ja avun tarpeeseen. Koulutettu hoitohenkilöstö sekä hoitotyön laadukas johtaminen ovat hoivan ja hoidon laadun turvaamisessa avain asemassa”, Sarkomaa summaa.


Sarkomaa muistuttaa, että valinnanvapauslaki tuo ratkaisuja nykyongelmiin ja lisää ihmisten itsemääräämisoikeutta tuoden ihmisen etusijalle nykyisen järjestelmäkeskeisyyden sijaan. Nykyisin kunnat tuottavat itse noin puolet tehostetusta palveluasumisesta

ja puolet ostetaan yrityksiltä ja muilta tahoilta kilpailuttamalla.

”Valinnanvapauslain sisältämät asiakasseteli ja henkilökohtainen budjetti ovat inhimillinen vaihtoehto kilpailutukselle sekä keino saada ihmisten ääni kuuluviin”, Sarkomaa päättää.

Lisätietoja:

Sari Sarkomaa

050 511 3033

Julkaistu

Kaikille vuosina 2019-2021 syntyville vauvoille jaetaan kirjalahja osana neuvolatarkastusta. Suomen Kulttuurirahaston 1,2 miljoonan euron panostus Lukulahja lapselle -ohjelmaan mahdollistaa kaksi lastenkirjaa, jotka kustannetaan erityisesti tätä tarkoitusta varten. Lisäksi eduskunta on päättänyt lisätä Lukukeskuksen määrärahaa 250 000 euroa vuosina 2018 ja 1019. Lisäys mahdollistaa valistusmateriaalien tuottamisen kirjalahjan yhteydessä. Yhteishankkeella pyritään varmistamaan tasavertaiset mahdollisuudet varhaislukemiseen ja lapsen kielellisen kehityksen tukemiseen kaikille lapsille Suomessa. Suomen- ja ruotsinkielisten kirjojen lisäksi osa tarinoista käännetään Suomessa eniten puhutuille muille kielille.

– Olen erittäin iloinen tästä Kulttuurirahaston ja eduskunnan yhteisestä panostuksesta lapsiperheille ja uskon sen vaikuttavan myönteisesti suomalaislasten lukutottumuksiin, perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko toteaa.

Ääneen lukeminen on tasa-arvoa

Tutkimusten mukaan lapsen tulevaisuuden mahdollisuuksiin vaikuttaa enemmän se, kuinka paljon kotona luetaan kuin perheen muut lähtökohdat tai taloudellinen tilanne. Jo vauva-aikana aloitetut lukuhetket tukevat lapsen kielellistä kehitystä ja perheen välistä vuorovaikutusta. Lapselle lukemisella on yhteys parempaan koulumenestykseen ja koulumyönteisyyteen. Näin ollen varhaisilla lukukokemuksilla on ratkaiseva merkitys osaamiserojen kaventamiseen ja tasa-arvon lisäämiseen yhteiskunnassa.

Suomalaisten vanhempien asenne lukemista kohtaan on muuttunut kielteisemmäksi, jopa 16% suomalaisvanhemmista kertoo pitävänsä lukemisesta vain vähän. Jotta lukeminen säilyisi jokaisen perheen arjessa, tietoa lukemisen ja kielellisen vuorovaikutuksen merkityksestä tulee lisätä erityisesti sellaisten vanhempien joukossa, jotka eivät ole kiinnostuneita lukemisesta. Lisäksi perheille on tarjottava tasavertaiset mahdollisuudet lukuharrastuksen aloittamiseen. Neuvola on paras paikka tavoittaa kaikki vanhemmat.

– Iloitsen lisäpanostuksesta varhaislukemisen tukemiseksi. Lapselle lukeminen on merkityksellistä lapsen koko kehitykselle. Vanhempien merkitys lapsen lukutaidolle on ratkaisevinta ennen kuin lapsi oppii itse lukemaan, Sari Sarkomaa toteaa. Kansanedustaja Sari Sarkomaa on edistänyt hankkeen tukemista eduskunnassa sen pilottivaiheesta alkaen.

Neuvola tavoittaa perheet

– Mitä aiemmin lapset saadaan kirjojen äärelle, sitä todennäköisemmin he innostuvat lukemisesta myös myöhemmin. Kulttuurirahasto toimii koko Suomessa, ja on hienoa, että Lukukeskuksen ja neuvoloiden kautta voimme tavoittaa kaikki uudet vauvaperheet, kannustaa Suomen Kulttuurirahaston hallituksen puheenjohtaja Jari Sokka.

 

Lisätiedot ja haastattelupyynnöt:

Emmi Jäkkö
puh. 050 563 8998
emmi.jakko@lukukeskus.fi

Lisätietoja Lue lapselle -hankkeesta www.luelapselle.fi
Lue lapselle -lukumitta ja ammattilaisen oppaat www.luelapselle.fi/ammattilaiselle

Julkaistu

Tiedote 23.1.

Julkaisuvapaa heti

Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa kirittää sosiaali- ja terveysministeriötä ulottamaan papilloomavirusta torjuvan HPV-rokotteen myös osaksi poikien rokoteohjelmaa.

”Papilloomavirus on tutkimusten mukaan aiheuttajana useissa eri syöpätyypeissä sekä miehillä että naisilla. Tällä hetkellä virusta ehkäisevä HPV-rokote kuuluu vain tyttöjen kansalliseen rokoteohjelmaan. HPV-rokote tulisi ottaa osaksi myös poikien kansallista rokoteohjelmaa, jotta voidaan ehkäistä papilloomaviruksen aiheuttamia syöpiä myös miesten keskuudessa”, Sarkomaa linjaa.

Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos (THL) julkaisi keskiviikkona vaikutusarviointiraportin, jonka tulosten perusteella se suosittelee HPV-rokotteen sisällyttämistä poikien rokoteohjelmaan. Päätöksen rokotteiden ottamisesta osaksi kansallista rokoteohjelmaa tekee sosiaali- ja terveysministeriö.

”Tyttöjen HPV-rokotteen on laskettu säästävän vuosittain yli 10 miljoonaa euroa syöpien ja niiden esiasteiden hoidossa. Rokotteen lisääminen myös poikien rokoteohjelmaan lisäisi yhteiskunnalle vuosittain koituvia säästöjä entisestään. Rokotusohjelman laajentaminen on tasa-arvoteko ja viisas investointi kansanterveyteen- ja kansanterveysteko”, huomauttaa Sarkomaa.

”Kannustan ministeriötä ulottamaan HPV-rokotteen myös pojille, sillä rokotteen antaminen kaikille on pieni hinta syöpiä ennaltaehkäisevänä toimena. Tilanteessa, jossa keskustelemme jatkuvasti kasvavista terveydenhuollon kustannuksista, on ilman muuta syytä panostaa tällaisiin ennaltaehkäiseviin toimiin, joilla tulevaisuudessa säästetään merkittävästi terveydenhuollon kustannuksissa”, Sarkomaa muistuttaa.

Väestöstä arviolta 80 prosenttia altistuu papilloomavirukselle jossain vaiheessa elämäänsä. Rokottamalla sekä tytöt että pojat saadaan papilloomavirus hyvin pysäytettyä nuorissa ikäluokissa.

”Poikien rokottaminen papilloomavirusta vastaan hyödyttää lopulta kaikkia. Viruksen leviämistä voidaan tehokkaammin ehkäistä ja siten myös tyttöjen suojaa papilloomavirusta vastaan parantaa”, Sarkomaa summaa.

Sarkomaa muistuttaa ministeri Saarikkoa siitä, että WHO listasi maailmanlaajuiset terveysuhat: Rokotevastaisuus nousi listalle ensi kertaa hiv:n ja ebolan rinnalle.

Sarkomaa toistaa vaateensa säätää Suomeen säädettäväksi rokotevelvollisuuden ja kirittää aloittamaan asiassa selvityksen.  Suomen lasten terveys on rakennettu kovalla työllä. Se ei ole itsestään selvyys. Lasten rokottaminen on vanhempien vastuuta mutta myös lähimmäisen rakkautta.

Lisätietoja:

Sari Sarkomaa

050 511 3033

 

Julkaistu

Usein sanotaan, että hoitoalalle tarvitaan lisää käsiä. Varmasti tarvitaan mutta hoitajalla on oltava myös riittävästi tietoa ja taitoa sekä soveltuvuus alalle. Opetusministeri Krista Kiurun (SDP) toimesta viime hallituskaudella oppilaitoksilta poistettiin mahdollisuus jättää opiskelija valitsematta heikon soveltuvuustestin perusteella. Muutoksen tultua voimaan vuonna 2015 se havaittiin hyvin pian toimimattomaksi. Me hoitoalan tuntevat varoitimme asiasta heti etukäteen ja olemme tehneet työtä virheen korjaamiseksi.

On ilmeisen selvää, että ongelmat ovat kärjistyneet soveltuvuus – ja pääsykokeiden kattavuudesta ja karsinnasta luopumisen seurauksena. Nyt meillä on käsillä tilanne, jossa alalle päätyy hoitotyöhön sopimattomia henkilöitä. Tämä on riski potilasturvallisuudelle ja kuormittaa hoitoalan työyhteisöjä sekä alan oppilaitoksia.

On kiitettävää, että opetus- ja kulttuuriministeriö on opetusministeri Sanni Grahn- Laasosen johdolla uudistamassa ammatillisen koulutuksen opiskelijaksi ottamisen perusteita koskevaa säädöspohjaa ja etsimässä ratkaisua tehdyn virheen korjaamiseksi. Valmisteltu asetusluonnos palauttaisi tilan, joka vallitsi ennen viime hallituskaudella tehtyä virheelliseksi osoittautunutta uudistusta.

Asetusluonnoksen mukaan pääsy- ja soveltuvuuskokeiden järjestäminen jäisi kuitenkin edelleen koulutuksen järjestäjän päätettäväksi samoin pääsy- ja soveltuvuuskokeita käyttävät koulutuksen järjestäjät saisivat päättää, jättävätkö he valitsematta 0 valintapistettä saaneen hakijan.

On välttämätöntä, että sosiaali- ja terveysalan ammatilliseen koulutukseen säädetään pakolliset, valtakunnalliset ja karsivat soveltuvuus- ja valintakokeet. Koulutuksen on annettava valmiudet hyvään ammattitaitoon jokaiselle hoitajalle ja sen on turvattava potilasturvallisuus.

Hoitoalan koulutukseen pyrkiviltä on myös selvitettävä, ettei hakijan terveydentila, päihteiden käyttö tai muu ongelmakäyttäytyminen ole esteenä alan opinnoille.

Hyvin toteutetut pääsy- ja soveltuvuuskokeet edistävät hoitoalalla onnistuneita opiskelijavalintoja: keskeytykset vähenevät, opinnot oikealla opintopolulla etenevät ja opettajat voivat keskittyä opettamiseen. Ei ole myöskään henkilön oman edun mukaista, jos hän pääsee opiskelemaan alalle, jolla hän ei voi valmistuttuaan työskennellä.

Valtakunnallisesti yhtenäiset pääsy- ja soveltuvuuskokeet on säädettävä pakollisiksi kaikkiin sora-alojen tutkintoihin ja koulutuksiin. Näin turvataan yhdenvertainen kohtelu sekä koulutuksen järjestäjien tasalaatuinen toiminta. Soveltuvuus- ja pääsykokeiden tuomat kustannukset ja rahoitusratkaisu on selvitettävä niin, ettei jo ennestään niukkoja opetuksen määrärahoja rokoteta. Alan keskeiset ammattijärjestöt Tehy, Super, JHL, OAJ ja Akavan Sairaanhoitajat ovat vaatineet soveltuvuuskokeiden palautusta. Heidän näkemyksensä on viisasta ottaa huomioon.

Suomalaiset hoitajat ovat koulutettuja ja osaavia. Ja niin varmasti haluamme heidän olevan jatkossakin.

Kirjoitan kerran kuussa politiikan kuulumisista. Voit laittaa minulle terveisiä tai tilata eduskuntakirjeeni laittamalla minulle osoitteesi sähköpostitse sari.sarkomaa(at)eduskunta.fi.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

THM, röntgenhoitaja