Toivo Ajatuspajan tuore kyselytutkimus kertoo karulla tavalla kansan tunnot. Suurin osa vastaajista pelkää soten heikentävän palveluiden laatua ja valtaosa vastaajista vastusti maakuntaveroa. Tämä ei ole ihme!

Vasemmistovihreän hallituksen havittelemaa maakuntaveroa pohtiva parlamentaarinen komitea on päättänyt työnsä. Vastavalmistunut raportti osoitti maakuntaveron kiristävän työn ja eläkkeiden verotusta. Kokoomus on ainoa puolue, joka komitean raporttiin jättämässä eriävässä mielipiteessään irtisanoutui täysin vahingollisesta  maakuntaverosta.

Vasemmistovihreän hallituksen innostusta maakuntaveroon kuvaa se, että kesken komiteatyön hallitus kiirehti sopimaan maakuntaveron käyttöönotosta vuoteen 2026 mennessä. Komiteatyön esille tuomat maakuntaveron haittavaikutukset olisivat karmaisevia Uuden verotuksen tason valmistelu ja maakuntavero  pitäisi pysäyttää välittömästi ja pysyvästi.

Hallituspuolueet ovat havitelleet maakuntaverosta paikkaajaa maakuntasote-esityksensä vakaviin valuvikoihin. Hallituksen sote-esityksestä pitämässä tiedotustilaisuudessa viime joulukuussa kaikki läsnäolleet ministerit tarjosivat kilvan maakuntaveroa ratkaisuksi toimittajien nostamiin esityksen epäkohtiin. Usko veronkiristysten kaikkivoipaisuuteen istuu varsin vahvasti vasemmistovihreässä hallitusrintamassa.

Maakuntakomitean työhön jättivät eriävän mielipiteen myös vihreät ja vasemmistoliitto.

Komiteassa kun oli muodostunut ajatus, ettei uuteen veroon suin päin sännättäisi. Vasemmistoliiton ja vihreiden kansanedustajien mukaan maakuntaveron valmistelun tulisi viipymättä edetä, jotta toimiva sote-järjestelmä saadaan aikaiseksi. Linjaus on karu.

Maakuntaveroraportissa itsessäänkin mainitaan, että kireä työn verotus on jo nyt verojärjestelmämme suurin ongelma. Tämä asettaa varsin erikoiseen valoon maakuntaveron puolestapuhujat.

Ensin vasemmistovihreät hyväksyvät sote-esityksen, joka leikkaa usean alueen ja aivan erityisesti Uudenmaan sekä Helsingin sote-palveluiden rahoitusta ja vie lisäksi kaupungin muun toiminnan rahoittamiseen tarkoitetun kuntaveron tuotosta järkälemäisen osan vaarantaen ihmisten palvelut varhaiskasvatuksesta ja perusopetuksesta lähtien. Uudenmaan sairaanhoitopiirin varovainen arvio sote-rahoituksen supistumisesta Uudellamaalla on noin 400 miljoonaa euroa vuosittain uudistuksen ollessa voimassa. Vaakalaudalla on valtakunnallista vastuuta kantava HUS:n laadukas toiminta sekä yliopistollinen tutkimus sekä opetus. Tilanne on vakava.

Vasemmistovihreät tarjoavat  maakuntaveroa ratkaisuksi, jolla esimerkiksi Helsinki voisi paikata maakuntasote-uudistuksen tuomia rajuja leikkauksia. Ajatus on absurdi. Korkeiden elin- ja asumiskustannusten kanssa elävät helsinkiläiset palkansaajat ja eläkeläiset laitettaisiin maksamaan entistä kireämpää verotusta vastineeksi uudistuksesta, jonka on eduskunnassa arvioitu heikentävän palveluja sekä nujertavan kaupunkien elinvoimaa.

Hallituksen maakuntasote-esityksessä ja sen mukanaan tuomissa maakuntavaaleissa ja -verossa on kyse rahojen kaatamisesta lisähallintoon veromaksajien kustannuksella

Eduskunnan asiantuntijakuulemisissa on tullut täysin selväksi, että sote-esityksestä puuttuvat kannusteet ja keinot  parempien palveluiden järjestämiseksi sekä kustannusten kasvun hillitsemiseksi. Päin vastoin esitys kiihdyttää julkisten menojen kasvua tuomatta tilalle parempia palveluja. Esitys päin vastoin vaarantaa ja heikentää palveluja monin tavoin.

Kun kasvavat sosiaali- ja terveysmenot kytkettäisiin työn verotukseen, on lopputulos tuhoisa. Kokonaisverotuksen kiristyminen olisi maakuntaveron väistämätön tulos. Veronkiristykset kohdistuisivat jo ennestään kireään työn ja eläkkeiden verotukseen, varsinkin kaupunkilaisten rahapussiin. Vasemmistovihreiltä on kadonnut rippeetkin kaupunkien puolustamisesta.

Työn verotuksen kiristäminen on myrkkyä työllisyydelle ja talouden kasvulle, sekä jo ennestään tiukoilla olevien suomalaisten ostovoimalle. Kireä työn verotus kamppaa talouden elpymistä, investointeja, työperäisten osaajien maahanmuuttoa ja Suomen kilpailukykyä. Keskituloinen suomalainen maksaa jo nyt jopa 3 prosenttia enemmän veroa vertailumaihin nähden. Moni ahkera suomalainen kysyy: Eikö mikään riitä? Maakuntavero olisi vihoviimeinen vitsaus.

Kokoomus kannattaa kohtuullista ja kannustavaa työn ja eläkkeiden verotusta, eikä hyväksy ansiotuloverotusta kiristävää maakuntaveroa eikä maakuntasotea. Työn ja eläkkeiden verotusta on kiristämisen sijaan kevennettävä.

Eduskunnan on viisainta hylätä hallituksen vahingollinen sote-esitys. Massiivisen hallintouudistuksen, uusien vaalien ja verojen sijaan on voimavarat kohdennettava koronaepidemian hallintaan ja siihen, että ihmiset saavat yhdenvertaisesti tarvitsemansa palvelut.

Koronavirus runtelee maatamme kovalla kädellä mutta virus saa vuotaa rajojen yli edelleen. Kaikissa Pohjoismaissa ja useissa Euroopan maissa edellytetään rajalla maahantulijoilta ennakollinen negatiivinen koronatestitulos muttei Suomessa. Miksi? Siksi, että pääministeri Sanna Marinin vasemmistovihreä hallitus ei ole asiaa koskevaa kunnollista lakiesitystä tuonut eduskuntaan. Ei, vaikka Kokoomus ja useat eri tahot, myös hallituspuolueista, ovat asiaa toistuvasti.

Syytä tekemättä jättämiseen on täysin mahdoton ymmärtää?

Vaatimalla pakollista ennakkotestitodistusta voitaisiin estää suuri osa koronatartuntojen maahanpääsystä. On valtava pettymys, että eduskunnan käsittelyssä oleva tartuntatautilain muutos ei tuonut kipeästi kaivattuja ratkaisuja rajojen koronatorjuntaan.  Esitys vain terävöitti aluehallintoviraston oikeutta nykylainsäädännön perusteella määrätä myös henkilöjoukkoa koskevasta terveystarkastuksesta.

Esitystä koskevava sosiaali- ja terveysvaliokunnannan uusi mietintö on eduskunnan käsittelyssä tiistaina. Siinä on valiokunnan yksimielinen vaade hallitukselle tuoda esitys, jossa rajalle säädetään velvoite maahantulijalle ennakollisesta koronatestituloksesta. On oletettavaa, että eduskunta hyväksyy mietinnön ja siinä olevat lausumat. Pian näemme noudattaako vaiko  uhmaako pääministeri Marinin hallitus  eduskunnan kantaa?

Mielestäni on täysin vastuutonta, että rajojen tilannetta ei saada kuriin ja samaan aikaan kaavaillaan ihmisten arkea ja taloutta rankasti kurittavia uusia lisärajoituksia.

Vaikuttavia, vähemmän arkielämää rajoittavia keinoja on edelleen ottamatta käyttöön epidemian hillitsemiseksi. Kokoomus on koko koronaepidemian ajan vaatinut hallitukselta esitystä, jolla voidaan säätää kasvomaskien käytöstä velvoittavasti sisätiloissa ja joukkoliikenteessä. Esitystä ei ole kuulunut.

Mitkään rajoitukset eivät riitä, jos virus saa vapaasti valua maahamme ja rokotustahti matelee. Usea etulinjassa työtään tekevä hoitaja on edelleen ilman rokotusta ja joutuu matkustamaan ruuhkabussissa henkensä kaupalla töihin, koska hallitus ei vieläkään ole aikaansaanut maskivelvoitetta. Sama huoli on monella opettajalla, poliisilla sekä suomalaisella, joiden on työnsä vuoksi kuljettava päivittäin joukkoliikenteessä.

On mahdoton ymmärtää, että hallitus väläyttelee liikkumisrajoituksia ennen kuin muut käytettävissä olevat toimet on tehty. Toimien marssijärjestys ei tunnu oikeasuhtaiselta. Lievemmät keinot on otettava käyttöön ensin, ennen kuin ulkonaliikkumiskiellon kaltaisia, ihmisten perusoikeuksia merkittävällä tavalla rajoittavia toimia edes harkitaan otettavaksi käyttöön.

Julkisuuteen on tihkunut tietoja ulkonaliikkumisrajoituksesta, siten, että vain samassa taloudessa asuvilla olisi mahdollista ulkoilla yhdessä. Mielestäni tämä olisi kova ja eriarvoistava keino. Esimerkiksi usealle yksinasuvalle seniorille ulkoilu auttajan kanssa on ainoa kontakti toiseen ihmisen, eikä sitä pidä estää. Korona ei saa nitistää inhimillisyyttä eikä tervettä järkeä.

Eikö ensin maan hallituksen tule estää virusryöpyn pääsy yli rajojen ennen kuin rajoitetaan ihmisten liikkumista ulkona?

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön viisasta ajatusta ottaa käyttöön koronatorjunnan onnistumiseksi koronanyrkki ei ole vielä liian myöhäistä noudattaa.

Hallituksen kaavailut liikkumisrajoituksista erityisesti pääkaupunkiseudulle herättävät valtavasti huolta. Moni on laittanut viestiä, että estetään ainakin ensin koronan ryöppyäminen rajan yli eikä ensin rynnätä kieltämään ihmisten liikkumista eikä ainakaan ulkoliikuntaa.

Julkisuuteen tihkuneiden tietojen mukaan liikkumisrajoitusten toteutuessa kotoaan saisi poistua vain välttämättömissä hallituksen määrittelemissä  tarkoituksissa.

Liikkumisen rajoittamisen on oltava aina aivan viimesijainen keino. Ulkoilun kielto varsinkin niin, että se sallittaisiin vain yhdessä asuville olisi todella eriarvoistava ja kova toimi.

Liikkuminen lisää ihmisen koronakestävyyttä monin tavoin. Ulkoilu, kävely, juoksu ja luonnossa liikkuminen edistävät monin tavoin ihmisten terveyttä ja henkistä hyvinvointia. Perheet ja elämäntilanteet ovat erilaisia. Suomalaisista 1,2 miljoonaa asuu yksin ja yhdessä liikkumiseen on löydettävä myös yksinasuville terveysturvalliset mahdollisuudet.

Moni seniori tarvitsee ulkoiluun tueksi toisessa taloudessa asuvan ihmisen apua. Tämän vuoksi  liikkumista yhdessä ei pitäisi missään tapauksessa kategorisesti  rajoittaa samassa taloudessa asuvien oikeudeksi. Monelle esimerkiksi kerran viikossa ulkoilu kolmannen sektorin vapaaehtoisen auttajan tai ystävän kanssa saattaa olla viikon ainoa kontakti toiseen ihmisen.

Hallitus passitti epidemian alussa kategorisesti kaikki 70 vuotta täyttäneet hyvin erilaisissa elämäntilanteissa olevat seniorit neljän seinän sisälle. Tämä oli virhe, josta oikeuskansleri ja ihmisoikeusvaltuuskunta ovat vahvasti hallitusta moittineet. Nyt hallituksen on syytä ottaa vahvoista oikeusoppineiden  moitteista opiksi. Korona ei saa nitistää inhimillisyyttä.

Rajoitukset ovat muuttaneet kaikkien suomalaisten arkea. Erityisesti huolta on kannettu lasten ja nuorten tilanteesta sekä senioreista. Liikkumisrajoitukset ja varsinkin yhdessä ulkoilun kielto muiden kuin oman perheen kanssa osuisi taas rajulla tavalla heihin.

Moni lapsi ja nuori tapaa etäkoulun jälkeen ikätovereitaan turvallisesti ulkona liikkuen. Liikunta ja vuorovaikutus tukevat nuorten oppimista ja normaalia kasvua sekä kehitystä. Kaikille koti ei ole paras paikka. Muiden tapaaminen myös suojaa lapsia monin tavoin. Koronarajoituksissa tarvitaan ymmärrystä ihmisten arjesta ja hyvinvoinnista.

Koronaepidemia on terveyskriisin lisäksi myös mielenterveyden kriisi, joka on koetellut kaiken ikäisten suomalaisten henkistä jaksamista.

Epidemian pitkittyessä ihmisten kestävyys ja terveys ovat koetuksella. Moni seniori ja riskiryhmään kuulunut on ollut yksin kuukausikaupalla kodin seinien sisällä. Samoin on joutunut elämään  moni etäopetuksessa oleva nuori. Etätyössä olevat aikuiset ja uudenlaista arkea pyörittävät vanhemmat tarvitsevat ulkoilua. Ulkoilu on ollut kaiken ikäisille elintärkeä hengähdystauko ja voimavara josta ammennetaan henkistä jaksamista. Suomessa on moneen Euroopan maahan verrattuna mittavat mahdollisuudet pitää etäisyyttä ulkoillessa. Meillä on tilaa, metsiä ja puistoja. Tilaa löytyy hyvin myös Helsingissä.

On nähtävä, että raskaat rajoitukset ja koronan takia saamatta jäänet palvelut sekä apu voivat sairastuttaa enemmän, kuin itse korona.

Suomi on julistettu poikkeustilaan ja maan hallituksella poikkeuksellisen vahva valta toimia ja vastuu tiedottaa maan asioissa. Kaikilla rajoituksilla on myös haittavaikutuksia ja niitä on hallituksen avoimesti  punnittava ja perusteltava. Vaikutuksia on arvioitava tarkkaan varsinkin kun on kyse aivan keskeisten perusoikeuksien rajoittamisesta.

Maamme on pärjännyt koronaepidemian hallinnassa erityisesti siksi, että suomalaiset ovat noudattaneet kuuliaisesti koronaan liittyviä rajoituksia. Suomalaiset ymmärtävät rajoitustoimien kiristymisen, kun epidemiatilanne heikkenee. Jotta näin on jatkossakin, on rajoituksien oltava kohtuullisia ja ihmisiä yhdenvertaisesti sekä inhimillisesti kohtelevia.

Hallituksen on syytä ymmärtää, että mitkään rajoitteet eivät riitä, jos virusmuunnelmat saavat vapaasti vyöryä rajan yli ja jos rokotteiden saaminen viipyy. Isossa osassa Euroopan maita ja muissa Pohjoismaissa vaaditaan rajalla negatiivista koronatestiä. Suomessa hallitus ei ole vieläkään saanut asiaa kuntoon.

Raskasta työtä tekevä hoitohenkilöstö, kuten muutkin joukkoliikenteessä matkustavat joutuvat väistelemään maskittomana  matkustavia yskiviä  ihmisiä. Jäljellä on tekemättömiä toimia, joihin hallituksen on suunnattava ministeriöiden virkamiesten ja omat voimavaransa.

Ulkoilu on ihmisille henkireikä koronaepidemiassa ja sen pitää olla sallittu tietenkin terveysturvallisuutta noudattaen.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja

Laatimani lakialoite likaisen lumen mereen ja muihin vesistöihin kippaamisen kieltämisestä on lähetetty ympäristövaliokuntaan. Jätin lakialoitteen jo lokakuussa, mutta koronakiireiden vuoksi se pääsi eduskunnan käsittelyyn viiveellä.

Olen tyytyväinen, että aloitteeni ympäristösuojelulain muuttamisesta sai myönteisen vastaanoton lähetekeskustelussa ja toivon, että nyt asia etenee ripeästi. Itämeri on mittavista ponnisteluista huolimatta edelleen maailman saastuneimpia merialueita.

Saastuneen lumen kaataminen Itämereen on erityisesti Helsingin häpeätahra. Se aiheuttaa vahinkoa luonnolle ja ihmisille. Mereen lumen mukana kaadetut jätteet, roskat ja aineosat kulkeutuvat merivirtojen mukana laajalle. Mereen joutunut jäte, kuten mikromuovi ja raskasmetallit eivät häviä merestä ehkä koskaan. Pahimmillaan mikromuovia ja myrkyllisiä aineita päätyy ravintoketjun kautta lautasillemme.

Nykyisin lainsäädännössämme lumen kaataminen mereen on jätteen tai muun aineen mereen kaatamista koskevan kiellon ulkopuolella. Aloitteessani esitetään lumen mereen kaatamisen kieltämistä.

Lakialoitteessani esitetään, että vähäinen lumen kaataminen mereen jää kiellon ulkopuolelle. Rajauksella mahdollistetaan jatkossakin esimerkiksi yksityishenkilön omalla tai vapaa-ajan asunnolla lumikolan tai muun vastaavan välineen avulla tapahtuva puhtaan lumen kaataminen mereen.

Helsingin kaupunginvaltuusto on kokoomuksen aloitteesta linjannut jo vuonna 2019, että likaisen lumen kaatamisesta mereen on päästävä eroon. Ikävä kyllä saastuneen lumen mereen kippaaminen jatkuu.

Lakialoitteellani kiritän kaupunkia viipymättä löytämään asiaan ratkaisut. Lumen mereen kaatamisen tilalle on löydettävä ympäristön kannalta kestävä vaihtoehto. Lumen maakaatopaikkojen löytyminen on varsin haastavaa Helsingissä, mutta se ei ole kestävä perustelu liata kotivesiämme ja merenrantojamme.

Lumen siirtämisen kulkuväyliltä tulee toteutua myös runsaslumisina talvina siten, ettei siitä aiheudu haittaa kaupungin asukkaille, infrastruktuurille tai luonnolle. Kansallisomaisuuttamme Itämerta ja vesistöjemme puhtautta on suojeltava kaikkina vuodenaikoina – likaisen lumen kaatamiselle mereen on saatava stoppi myös Helsingissä.

Linkki aloitteeseen: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lakialoite/Documents/LA_61+2020.pdf

Lisätietoja: Sari Sarkomaa 050 5113033

On mahdotonta ymmärtää, miksi pääministeri Marin hyväksyy hallituksensa vanhusten kotihoitoa heikentävät toimet? Tämä on täysin päinvastaista mitä hallitusohjelmassa on sovittu ja luvattu.

Tuoreet uutiset kertovat karua kieltä vanhusten kotihoidon heikentyneestä tilanteesta. Olen huolissani siitä, että yhä useampi vanhus jää yksin ilman apua. Vaalikausi on puolessa välissä eikä luvattuja toimia ole tehty. Hallitus ei myöskään mittavasta rahojen käytöstä huolimatta ole varannut budjettikehykseensä määrärahoja kotihoidon merkittäviin parannuksiin. 

Kotihoidossa olevat vanhukset ovat yhä iäkkäämpiä ja usein muistisairaita. Monet arvokasta työtä tekevät hoitajat ja omaishoitajat ovat ylikuormitettuja. Koronaepidemia on lisännyt entisestään uudenlaista avun tarvetta ja yksinäisyyttä.

On vakavaa, että hallitus on omilla toimillaan heikentänyt kotihoidon tilannetta. Hoitajamitoituksessa hallitus käänsi rumasti selän kotihoidon vanhuksille ja syvensi kotihoidon ahdinkoa entisestään. Sitovan mitoituksen säätäminen pelkästään ympärivuorokautiseen hoivaan heikentää kotihoidon tilannetta. Tämä vakava varoitus oli hallituksen omassa lakiesityksessä ja lähes kaikkien asiantuntijoiden lausunnoissa. Tästä piittaamatta toimet kotihoidon vaikean tilanteen helpottamiseksi ovat jääneet tekemättä. Kokoomus on edellyttänyt kaikkien ikäihmisten palveluiden parantamista ja kokonaisuudistusta vanhuspalvelulakiin. Uudistuksen valmistelu aloitettiin viime eduskuntakaudella mutta esitystä ei vielä näy eikä kuulu.

Lisäksi hallitus leikkasi kotitalousvähennystä, joka osui kipeästi senioreihin ja vaikeutti mahdollisuuksia hankkia välttämätöntä apua. Suureksi vahingoksi hallitus lakkautti valtakunnallisen Muistiohjelman, jonka tarkoitus on ollut kehittää muistisairaille ja heidän perheilleen apua ja tukea.

Valtaosa senioreista ei ole kotihoidon piirissä, vaan he hankkivat tarvitsevansa avun eri tavoin. Siksi tarvitaan erilaisia vaihtoehtoja. Tukea kotona asumiseen on lisättävä, eikä vähennettävä. Ihmisiä ei saa jättää yksin.

Kokoomus esitti kuluvaa vuotta koskevassa vaihtoehtobudjetissaan merkittävää lisäpanostusta vanhusten koti- ja omaishoitoon sekä muistisairaiden ihmisten palveluihin. Hallituspuolueet äänestivät esityksemme nurin ennen joulua. Esityksemme, joka olisi merkinnyt tuhatta uutta hoitajaa kotihoitoon.

Esitimme myös senioreille korotettua superkotitalousvähennystä. Asiasta tekemäni lakialoite on ollut eduskunnan käsittelyssä. Senioreiden superkotitalousvähennyksessä  verovähennysoikeutta kasvatettaisiin 70 prosenttiin. Nykyinen 100 euron omavastuu poistettaisiin. Lisäksi palvelujen ostoon annettaisiin enintään 1 200 euroa vuodessa tukea niille, joiden verot eivät riitä vähennyksen tekemiseen. Kotitalousvähennys olisi pienituloisille suoran tuen ja verohuojennuksen yhdistelmä. Lue lisää aiheesta: https://www.sarisarkomaa.fi/?p=8995

Kaiken lisäksi hallitus rakentaa maakuntauudistusta, jossa rahat kulutetaan hallintoon. Nämä eurot tarvittaisiin kipeästi ihmisten palveluihin ja hoitohenkilön työn pito- ja vetovoiman vahvistamiseen.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja

Saaristomeren ja koko Itämeren kannalta on elintärkeää, että ympäristöministeri Krista Mikkosta (vihr.) on hereillä ja ripeät toimet Itämeren ja erityisesti Saaristomeren pelastamiseksi ovat valmisteltu. Vesiensuojelun rahoituksen kohdentaminen on korjattava kevään kehysriihessä.

Ympäristöministeriö tiedotti joulun alla selvittävänsä vuoden 2021 aikana mahdollisuutta poistaa Saaristomeren kuormitus rehevöitymistä aiheuttavien ongelmakohteiden listalta. Moni on huolissaan, että vuosi selvitellään ja eduskuntakausi kuluu ilman uusia vaikuttavia tekoja.  Yhtälailla moni miettii, mikä ympäristöministeriä pidättelee? Keinot ja rahatkin ovat olemassa, puuttuu vain poliittinen tahto. Kevään kehysriihi on viimeisiä hetkiä nykyhallitukselta keskittää suojelutyöhön sovittu rahoitus Itämeren suojelun kannalta vaikuttavasti. Vesiensuojelun hankkeisiin on eduskuntakaudelle käytettävissä tuntuva summa, jopa 250 miljoonaa euroa.

On käsittämätöntä, miksi ympäristöministeri antaa rahoituksen valua satoihin pieniin ja siten vaikuttavuudeltaan vähäisiin hankkeisiin. Asiantuntijat aina MTK:sta Suomen ympäristökeskukseen ovat yhtä mieltä siitä, että voimavarat pitäisi keskittää muutamaan keskeiseen toimenpiteeseen niin, että muutos Itämeressä tapahtuu. Saaristomeren maatalous on Suomen ainoa jäljellä oleva ns. hot spot -kohde Itämeren suojelukomissio HELCOMin pahimpien kuormittajien listalla. Haasteena on erityisesti sikaloiden ja kanaloiden lannan prosessointi. Lanta on saatava kiertoon ylijäämäalueilta, mikä korvaisi osaltaan myös riippuvuutta tuontilannoitteista. 

Kokoomus on esittänyt toistuvasti toteuttavaksi ravinnekierron kokonaisuutta, jossa otetaan huomioon niin vesistöjen puhtaus kuin biokaasun tuomat hyödyt. Tarvittava pohjatyö on jo valmiina, kun edellinen hallitus selvitti kokoomuksen aloitteesta keinoja orgaanisten lannoitevalmisteiden käytön edistämiseen. Tarvitsemme ratkaisuja, jotka yhdistävät suomalaisen ruoantuotannon siihen, ettei ravinteita valuteta Saaristomereen. Kyse on viljelijöiden tukemisesta työssä, jonka jokainen suomalainen haluaa onnistuvan. Tahtotila on sama MTK:sta Suomen ympäristökeskukseen ja matkailualaan.

On yhtä yhtä tärkeää, että Saaristomeren kipsikäsittelylle saataisiin jatkorahoitus. Itämeren kestokyky on ollut koetuksella liian kauan. Ravinnekierron ohella tarvitaan kipsikäsittelyä, joka vähentää tutkitusti vesistöihin päätyvää maatalouden fosforihuuhtoumaa jopa puoleen. Ympäristöministeriön hankkeessa Saaristomeren valuma-alueelle levitetään kipsiä, mutta nykyisellä vesiensuojelun tehostamisohjelmalla voidaan käsitellä vain noin kolmannes kipsikäsittelyyn soveltuvasta pinta-alasta. Peltojen kipsikäsittelylle on turvattava voimavarat koko ohjelman ajan ja myös sen jälkeen.

Maatalouden ympäristötukia on uudistettava vesiensuojelun kannalta vaikuttavimmaksi. Lantafosforin siirron ja kipsikäsittelyn tuki on sisällytettävä EU:n maatalouden tukijärjestelmään.
Itämeren puhtaus on tärkeä asia kaikille helsinkiläisille, koko Itämeren alueen hyvinvoinnille ja talousalueemme menestykselle. Yhteistyö yli maarajojen on välttämätöntä, sillä meri on yhteinen ja päästöt eivät kunnioita jäsenvaltioiden rajoja. Samalla meidän on sitkeästi jatkettava työtä, jotta löydämme kotimaassa   kustannustehokkaimmat keinot Itämeren suojeluun.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja

Pääministeri Marin näytti asettavan kunnallisen kotihoidon ja kotitalousvähennyksen vastakkain viime torstain A-talkissa. Pääministeri ei näe tarvetta kotitalousvähennyksen kehittämiselle. Pääministerin Marinin puheet herättivät vakavan huolen siitä, ettei vanhusten kotihoidon vaikeaa tilannetta eikä ikäihmisten arkea ole hallituksessa ollenkaan ymmärretty. Kotona asuvien ikäihmisten avun tarve on suuri ja siihen vastaamiseksi tarvitaan monia erilaisia keinoja. Vetoan hallituksen ministereihin, että he voittaisivat vastenmielisyytensä kotitalousvähennystä kohtaan ja ottaisivat sen kehittämisen osaksi toimia, joilla palveluja parannetaan senioreiden kotona asumisen ja omannäköisen elämän mahdollistamiseksi.  

Seniorit ovat hyvin moninainen joukko. Ikävuosien kertyessä moni tarvitsee apua ja tukea, mutta elämäntilanteet ovat erilaisia ja siksi tarvitaankin vaihtoehtoja. 

Hyvinvointipalveluiden kehittämisessä on nykyistä vahvemmin oltava lähtökohtana ihmisten yksilölliset tarpeet. Sen sijaan, että ideologisesti suljetaan pois keinoja, olisi niitä aktiivisesti kehitettävä lisää. Kotitalousvähennys on monen seniorin kotona asumisen mahdollistaja sekä itsemääräämisoikeuden vahvistaja. Myös pienituloisilla vanhuksilla pitää olla mahdollisuus hankkia itse valitsemiaan kotona asumista tukevia palveluita ja siksi kokoomus on esittänyt superkotitalousvähennystä.

Palveluiden tuottamiseen tarvitaan julkisen sektorin rinnalle yritykset, järjestöt sekä muut toimijat. Kotitalousvähennyksen on viisasta olla osana keinovalikoimaa. Hallituksen on syytä kuulla senioreita. Kaikki eläkeliitot, myös vasemmistopuolueiden, ovat vaatineet hallituksen kotitalousvähennysleikkauksen perumista ja korotettua vähennystä senioreille.

Kotihoidossa olevat ihmiset ovat yhä iäkkäämpiä, huonokuntoisempia ja usein muistisairaita. Kotihoidon sairaanhoitajat ja lähihoitajat ovat ylikuormittuneita. Omaishoitajat ovat kovilla ja kaipaavat kipeästi lisätukea. Koronaepidemian aikana moni omaishoitoperhe on jäänyt täysin ilman tukea. Omaishoitoperheiden kanssa on yhdessä rakennettava toimi­van hoivan kokonaisuutta, joka ennalta­ehkäisee omaishoitajan kuormittumista ja uupumista, sekä varmistaa hyvän hoivan. Superkotitalousvähennys on tärkeä lisä keinovalikoimaan. 

Suomessa oli vuoden 2019 lopussa 70 vuotta täyttäneitä henkilöitä 874 314. Heistä ympärivuorokautisessa hoidossa on noin 40 000 ja kotihoidon piirissä noin 52 000 ihmistä. Merkittävä osa senioreista asuu yksin ilman mitään apua ja tukea. Koronaepidemia ja monin osin liian kategoriset yli 70-vuotta täyttäneiden ihmisiä koskevat suositukset ovat entisestään lisänneet  uudenlaisten avun ja tuen muotojen merkitystä. 

Lakialoitteeni senioreiden superkotitalousvähennyksestä oli eduskunnan käsittelyssä ennen joulua.  Eduskuntaryhmämme esitti  jo syksyllä 2019 vaihtoehtobudjetin yhteydessä hallituksen tekemän kotitalousvähennyksen leikkauksen perumista ja Sitran mallin mukaisesti yli 75-vuotiaille uutta, nykyistä parempaa kotitalousvähennystä. Senioreiden superkotitalousmallissa verovähennysoikeutta kasvatettaisiin 70 prosenttiin. Nykyinen 100 euron omavastuu poistettaisiin. Lisäksi palvelujen ostoon annettaisiin enintään 1 200 euroa vuodessa tukea niille, joiden verot eivät riitä vähennyksen tekemiseen. Kotitalousvähennys olisi pienituloisille suoran tuen ja verohuojennuksen yhdistelmä. Mallista voisivat hyötyä kaikkia yli 75-vuotiaat, myös pienituloiset eläkeläiset, joiden eläkkeestä maksamat verot eivät ole aiemmin riittäneet vähennyksen tekemiseen. Malli on Sitran arvion mukaan sisäisesti kustannusneutraali.

On vakava tosiasia, että hallitus on omilla toimillaan heikentänyt kotihoidon jo valmiiksi  kiperää tilannetta. Lakisääteisen hoitajamitoituksen säätäminen pelkästään ympärivuorokautiseen hoivaan ajaa kotihoitoa entistä suurempaan ahdinkoon ja hoitajapulaan. Hallituksen leikkaus kotitalousvähennykseen vaikeutti senioreiden mahdollisuuksia hankkia tarvitsemiaan palveluja.  Kotitalousvähennyksen käyttäjistä lähes puolet on eläkeläisiä. Tukea kotona asumiseen on lisättävä, eikä vähennettävä. Toimia on tehtävä viipymättä, ihmisiä ei saa jättää yksin. 

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja

00102 Eduskunta

Tel. +358 50 511 3033

sari.sarkomaa@eduskunta.fi

https://www.facebook.com/sarkomaasari/

http://fi.linkedin.com/in/sari.sarkomaa

Tweets by sarisarkomaa

Itämertamme ja vesistöjämme on suojeltava vuoden ajasta riippumatta. Maakaatopaikkojen löytyminen on varsin haastava Helsingissä, mutta se ei ole kestävä perustelu liata kotivesiämme ja merenrantojamme. Me kaikki tiedämme, että mereen kaadettu jäte ja roskat kelluvat kaupunkilaisia vastaan viimeistään keväällä. Mereen joutunut jäte, kuten mikromuovi ja raskasmetallit eivät häviä merestä ehkä koskaan.

Likaisen lumen kaataminen mereen on ollut Helsingin häpeätahra, jonka ratkaisua olen osaltani vuosien varrella monin tavoin vauhdittanut.

Intohimoisen Itämeren suojelijana jätin viime marraskuussa lakialoitteen, jossa nykyinen Helsingin harjoittama massiivinen likaisen lumen kaataminen mereen tulee kielletyksi ympäristönsuojelulain perusteella. Aloitteellani kiritän kotikaupunkiani ripeästi etsimään kestävän ratkaisun saastuneen lumen mereen ajamiseen. Helsingissä mereen päätyy lumen mukana normaalilumisena talvena useita tuhansia kiloja roskaa ja arviolta yli viisikymmentä miljoonaa mikromuovipartikkelia. Koronakiireiden takia ei lakialoite ole vielä ollut istuntokäsittelyssä. Toivon, että parin viikon sisällä eduskunta pääsee lakialoitteestani ja samalla laajemmin Itämeren suojelusta keskustelemaan.

Suomessa useat kaupungit kuten esimerkiksi Espoo, Turku, ja Oulu ovat kieltäneet lumen kaatamisen mereen ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla annetuissa ympäristönsuojelumääräyksissä. Helsingissä erillistä kieltoa ei ympäristönsuojelumääräyksissä toistaiseksi ole ollut.

Kööpenhaminassa ja Oslossa kiellot perustuvat muun muassa lumen mukana kulkeutuvista haitta-aineista tehtyihin tutkimuksiin tai selvityksiin, kaadon aiheuttamaan roskaantumiseen.

Ruotsissa Naturvårdsverket on kieltänyt lumen kaatamisen mereen tai järviin. Ruotsissa siis likaantunut lumi luokitellaan jätteeksi. Helsingin kaupungin valtuusto on tehnyt päätöksen, että lumenkaadolle etsitään vaihtoehto. Näin ei ole vielä tapahtunut.

Maakaatopaikkojen löytyminen on varsin haastava Helsingissä, mutta se ei ole kestävä perustelu liata kotivesiämme ja merenrantojamme. Me kaikki tiedämme, että mereen kaadettu jäte ja roskat kelluvat kaupunkilaisia vastaan viimeistään keväällä. 

Eduskunnan vesiensuojeluryhmän voimin vauhditimme ympäristöministeriötä tarttumaan asiaan ja etsimään valtakunnallisen ratkaisun tilanteeseen, jossa saastunutta lunta kaadetaan mereen ja vesistöihin. Harmillisesti selvitys viipyi mutta valmistui vihdoin  viime lokakuussa. Siinä todettiin, että ongelma Suomessa on vain Helsinki eikä toimiin siksi ryhdytä. Muut selvityksessä tarkastellut kunnat ovat kieltäneet lumen mereen ajon ympäristönsuojelumääräyksillä.

Ministeriö esitti lumen mereen kaatamisen ympäristövaikutusten hallitsemiseksi ennen valtakunnallista lainsäädäntöä paikallisia keinoja. Esille nostettuja keinoja olivat merellä sijaitsevan lumenvastaanottopaikan muuttaminen ympäristöluvanvaraiseksi ja seurantavelvoitteiden asettaminen hallitsemaan toiminnan aiheuttamia roskaantumisongelmia. Nämä vähintään pitäisi ottaa käyttöön ja ripeästi. Ympäristöministeriö seuraa tarkkaan tilanteen kehittymistä Helsingissä. Ympäristöministeriö harkitsee lainsäädäntömuutoksiin ryhtymistä uudelleen, kunhan saadaan Helsingin kaupungin toimista ja niiden tehokkuudesta tietoa.

ELY-keskus on valmistelemassa lausuntoa siitä, tarvitaanko Helsingin lumenkaatopaikalle ympäristölupahakemusta. Työ on ollut käynnissä muutaman vuoden ja se pitäisi nyt saada päätökseen. Jos lupaa edellytetään, luvan myöntää sitten aluehallintovirasto, jos myöntää.

Helsingin ympäristöjohtaja on kertonut julkisuuteen, että Helsingin kaupungilla ei toistaiseksi ole mahdollisuuksia luopua kaatamisesta mereen. Lyhyet kuljetusmatkat aiheuttavat vähemmän hiilidioksidipäästöjä sekä häiriötä, ruuhkautumista ja melua tiiviisti asutussa kantakaupungissa. Kaupungilla on käynnissä myös lumen käsittelyn innovaatiopilotti, jossa kokeillaan erilaisia teknologioita lumen kaadon ympäristöhaittojen vähentämiseksi. Lumen mereen kaadon kielto on tulossa enemmin tai myöhemmin. Helsingin on syytä kiriä ympäristöystävällisen ratkaisun etsimisessä. Ratkaisun on oltava sellainen, että lumisena talvina teiden puhdistaminen sujuu. Kun kuussa on käyty ja muut Pohjoismaat saaneet asian ratkaistua kyllä Helsinkikin ratkaisun keksii.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja

Haluan olla mukana varmistamassa, että kotikaupunkiani kehitetään helsinkiläisiä ja sen eri asuinalueiden ääntä kuunnellen. Helsingin valtuustossa tarvitaan enemmän kuin koskaan vahvaa osaamista ja monipuolista kokemusta. Tarvitsemme yhteistyötaitoa, kykyä tehdä päätöksiä sekä sitkeyttä toimia helsinkiläisten parhaaksi. 

Helsingin on oltava kaiken ikäisille ihmisille turvallinen ja hyvä paikka asua ja elää, tehdä työtä, yrittää ja opiskella. Helsingin on oltava aivan jokaiselle monien mahdollisuuksien kaupunki.

Olen saanut poliitikon työni aikana tehdä paljon ja olla monessa mukana. Kun tulin valituksi ensimmäistä kertaa eduskuntaan vuonna 1999 toimin myös kaupunginvaltuutettuna ja Helsingin ympäristölautakunnan puheenjohtajana. Tuoreena kansanedustajana minut valittiin myös kokoomuksen varapuheenjohtajaksi varsinaisen puheenjohtajan ollessa Sauli Niinistö. Toimin varapuheenjohtajana useamman kauden ajan, jonka jälkeen johdin kaksi seuraavaa kautta kokoomuksen puoluevaltuustoa.  Eduskuntatyössä olen saanut työskennellä monessa tehtävässä ja myös opetusministerinä. Tällä hetkellä olen valtiovarainvaliokunnan jäsen ja kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja.

Sen minkä teen, haluan aina tehdä täydellä sydämellä ja asioihin paneutuen. Elämä on täynnä asioita, joissa olisi innostavaa ja tärkeää olla mukana, mutta kaikkeen ei ole mahdollista osallistua samaan aikaan. On viisautta osata priorisoida.

Elämäni kaikkein kiireisempinä vuosina päätin olla hakeutumatta kuntavaaliehdokkaaksi. Valtuustotyön tauon aikana olen tukenut Helsingin kokoomuksen kuntavaaliehdokkaita heidän työssään ja vaikuttanut Helsingin asioihin vahvasti eduskunnasta käsin. 

Rakas kotikaupunkini Helsinki ja me helsinkiläiset olemme poikkeuksellisen isojen kysymysten edessä. Emmekä toki vähiten koronaepidemian vuoksi. Näen, että Helsingissä on edessä monin tavoin uudelleen rakentamista.

Vahva motivaatio ja tahto työskennellä toimivamman kaupungin ja helsinkiläisten eteen on syttynyt haluksi palata valtuustotyöhön kansanedustaja työn lisäksi. Lupauduin kuntavaaliehdokkaaksi kokoomuksen mainioon ehdokasjoukkoon.

Olet lämpimästi tervetullut mukaan tukemaan ehdokkuuttani ja kampanjatyöhöni sinulle sopivalla tavalla. Pienikin apu on suuri ilo. Lähetän säännöllisesti viestiä vaalien tiimoilta. Mukaan pääset laittamalla sähköpostia sari.sarkomaa@eduskunta.fi tai soittamalla minulle 050 511 3033.

Tärkeää on palaute, näkemykset ja toiveet, miten Helsinkiä haluaisit kehittää. Mikä on hyvää, mihin toivot korjauksia? Järjestän kuntavaalien tiimoilta Teams-etätapahtumia, joihin olet myös lämpimästi tervetullut.

Ollaan yhteydessä!

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja

STuore Lääketietokeskuksen kysely paljasti, että vain puolella suomalaisista on rokotustiedot tallessa. Kolmannes suomalaisista ei tiedä, mistä omat ajantasaiset rokotustiedot on mahdollista tarkistaa.

 Moni joutuu helposti tekemään useita aikaa vieviä yhteydenottoja, ennen kuin saa tarvitsemansa rokotustiedon, jos saa silloinkaan. 

Ihmisillä itsellään pitäisi olla vaivatta saatuvilla oikeat rokotustiedot. Ajantasaiset rokotustiedot terveydenhuollon henkilöstöllä voivat pelastaa ihmishenkiä monin tavoin. 

 Vanhentuneen paperisen rokotekortin ja muistikuvien sijaan digitaalinen rokotuskortti on fiksu kansanterveysteko. Rokotuskortista voisi tarkistaa omat tai lastensa rokotteet. Palvelulla voisi myös todentaa saadut rokotukset digitaalisesti. Rokotuskortti voisi muistuttaisi myös tehosterokotteesta, joka monilta jää ottamatta. Se on olennainen esimerkiksi jäykkäkouristusrokotteissa kuten on myös koronarokotteessa.  

Rokotuskortin perustamisessa tarvitaan hallituksen tahtotila. Kansalaisilla se jo on. Lääketietokeskuksen teettämässä kyselyssä Digitaalista rokotuskorttia kannatti lähes 90 prosenttia suomalaisista.

Tein eilen hallitukselle kirjallisen kysymyksen kirittääkseni päätöstä rokotuskortin vaatimasta digiloikasta ja sen edellyttämistä määrärahoista.  Rokotuskorttia ovat vuosien varrella ehdottanut useampi taho. Toivon, että koronarokote toimisi lähtölaukauksena toimiin ryhtymiselle.

Rokotustietojen digitalisointi helpottaisi omien rokotustietojen tarkistamisen ja rokotesuojan ajan tasalla pitämisen lisäksi myös terveydenhuollon ammattilaisten työtä sekä rokotussuojan todentamista matkaillessa sekä sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön työhönotossa. Aivan tyhjästä ei rokotekorttia tarvitse lähteä tekemään. Uusimpia rokotustietoja löytyy jo Omakannasta.

Digitaalisen rokotekortin rakentamisen lisäksi tarvitaan toimia, että terveydenhuollon ammattilaiset kirjaisivat rokotuksia koskevat tiedot potilastietojärjestelmiin yhtenäisellä tavalla. Haasteena ovat myös rokotetiedon kokoaminen eri potilastietojärjestelmistä ja eri tahoilla annetuista rokotteista, kuten punkkibussien rokotekirjauksista. Omien vanhojen rokotetietojen kirjaaminen järjestelmään on myös mahdollistettava. 

Ensi vuonna ministerinä aloittava eduskunnan rokoteryhmään kuuluva kansanedustaja Hanna Sarkkinen (vas.) on vahvasti kannattanut digitaalista rokotuskorttia. Toivon, että hän ensitöikseen laittaa asiaan vauhtia. 

Rokotukset ovat vaikuttaneet ihmisten terveyteen käänteentekevällä tavalla. Tulevaisuudessa niiden merkitys voi olla vieläkin suurempi.

Asiantuntijoiden mukaan rokotteet monipuolistuvat lähitulevaisuudessa ja uusia rokotteita on tulossa muun muassa influenssaan, pneumokokkiin, vyöruusuun sekä moneen muuhun. Samoin rokotteille on tulossa erilaisia kohderyhmiä. Rokotuskortti olisi monelle suuri helpotus, koska aikuisten rokotukset ovat täysin jokaisen omalla vastuulla.

EU:n yhteinen, sähköisesti jaettava rokotuskortti olisi vaikuttava keino tehostaa niin koronan kuin muiden epidemioiden, sairauksien kuten tuhkarokon kurissa pitämistä ja ihmisten turvallisempaa liikkumista.

Euroopan neuvosto on hyväksynyt vuonna 2018 rokotussuositukset, joiden tavoitteena on parantaa EU-maiden rokotuskattavuutta ja rokotteiden saatavuutta. Päätöksen johdosta valmistellussa “rokotustiekartassa” (EU Roadmap on Vaccination 2018) on toimenpiteinä mm kansallisten rokotusrekisterien yhdenmukaistaminen ja EU:n yhteinen digitaalisesti jaettava rokotuskortti.

Myös Maailman terveysjärjestö WHO selvittelee parhaillaan kansainvälistä elektronista rokotuskorttia. Sellainen saatetaan jatkossa asettaa kriteeriksi esimerkiksi matkustaessa.

Suomen ei pidä jäädä odottelemaan vaan maamme on oltava digitaalisen rokotuskortin kansallisessa ja EU-tasoisessa toiminnassa aloitteellinen ja edelläkävijä.