Siirry sisältöön

Kirjallinen kysymys valtakunnallisen selvityksen tekemisestä lainvastaisista rajoitustoimista kehitysvammaisten ja autismikirjon ihmisten palveluissa

Eduskunnan puhemiehelle

Autistisen alaikäisen pojan sitominen ja pahoinpitely hämeenlinnalaisessa asumisyksikössä on järkyttävä tapaus, jollaisia ei pitäisi koskaan tapahtua. Kyse on ihmisoikeuksista. Toiminta oli lainvastaista ja siitä puuttui kaikki inhimillisyys.

Vuonna 2017 astuivat voimaan uudistetut kehitysvammalain pykälät itsemääräämisen tukemisesta ja rajoitustoimien käytöstä. Toimintakäytäntöjä korjattiin, ja esimerkiksi häkkisängyt kiellettiin täysin.

Tietoisuus lainsäädännöstä ja oikeista menettelytavoista on parantunut. On järkyttävää, että vielä 2020-luvulla ilmenee hämeenlinnalaisessa asumisyksikössä tapahtunutta räikeää ja pitkään jatkunutta kaltoinkohtelua.

Tapauksen vuoksi on välttämätöntä tehdä valtakunnallinen selvitys siitä, kuinka paljon lainvastaista toimintaa kehitysvammaisten ja autismikirjon ihmisten eri palveluissa esiintyy. Suomessa ei ole tutkittua tietoa asiasta. Kehitysvamma- ja autismijärjestöt Kehitysvammaliitto, Kehitysvammaisten Tukiliitto, Me itse ry, FDUV ja Autismiliitto vaativat kannanotossaan (21.11.2021) valtakunnallista selvitystä lainvastaisista rajoitustoimista kehitysvammaisten ja autismikirjon ihmisten palveluissa.

Vammaisjärjestöjen neuvontaan tulee toistasataa rajoitustoimia koskevaa yhteydenottoa vuosittain. Niiden perusteella tiedetään, että perusoikeuksia loukkaavia toimintatapoja esiintyy. Yhteydenottoja tulee rajoitustoimista ja esimerkiksi huonosta asumisen laadusta. Tietoon ei enää lähivuosina ole tullut näin mittavaa lainvastaista toimintaa.

Valtakunnallinen selvitys tarvitaan, jotta saamme selville rajoitustoimien käytön laajuuden, kohdentumisen ja tarpeellisuuden sekä mahdollisia lainvastaisia käytäntöjä, jolloin voidaan ehkäistä vastaavat tapaukset tulevaisuudessa. Selvityksessä on eri tavoin varmistettava asiakkaiden kuuleminen ja heidän näkökulmansa esiin saaminen.

Lainsäädännön lähtökohta on, että itsemääräämistä tuetaan ja rajoitustoimia vältetään aina, kun se on mahdollista. Henkilökunnan osaaminen sekä toimintaympäristön esteettömyys ovat avainasemassa haastavan käyttäytymisen ennalta ehkäisemisessä ja vähentämisessä. Tavoitteena on oltava, että kiinnipitoon tai rajoittamiseen ei tarvitse turvautua kenenkään kohdalla.

Kaikista tärkeintä on asiakkaan kohtaaminen ja vuorovaikutusosaaminen. Osaava henkilökunta kykenee tukemaan ja auttamaan ihmisiä, joilla on erilaisia tarpeita ja keinoja ilmaista itseään. Tarvittaessa työntekijöille on tarjottava täydennyskoulutusta vuorovaikutuksesta, kohtaamisesta ja myös uusista toimintatavoista, joilla rajoittaminen voidaan välttää. Vahvaa tukea tarvitsevan ihmisen kohtaamisessa keskeistä on yksilöllisten tuen tarpeiden tunnistaminen, yksilöllisen tuen rakentaminen sekä stressitasoon vaikuttaminen.

Työntekijät voivat tarvita lisäkoulutusta myös siitä, että heidän velvollisuutensa on tehdä ilmoitus vääristä toimintatavoista ja kaltoinkohtelusta aina, kun sellaista tulee heidän tietoonsa.

Itsemääräämisoikeutta koskevaa lainsäädäntöä (IMO) ollaan parhaillaan uudistamassa. Huolena on, miten kehitysvammalain itsemääräämisoikeuden vahvistamista ja rajoitustoimenpiteiden käyttöä koskevien säännösten jatkosta ehditään säätää siihen mennessä, kun uusi vammaispalvelulaki tulee voimaan ja kehitysvammalaki lakkaa olemasta olemassa, näillä näkymin vuoden 2023 alusta lukien. Huolta herättää se, missä laissa säädetään silloin itsemääräämisoikeuden ja osallisuuden vahvistamisesta, rajoitustoimenpiteiden käytöstä ja tahdosta riippumattomasta hoidosta, ja ehditäänkö kehitysvammalain IMO-säännöksiä siirrettäessä riittävästi selvittää ja huomioida sääntelyn sisällölliset uudistamistarpeet?

Viivytyksettä aloitettava valtakunnallinen selvitystyö voisi toimia tukena myös IMO-lainsäädäntötyölle.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus ryhtyy selvittääkseen rajoitustoimien käytön laajuutta, kohdentumista ja tarpeellisuutta sekä mahdollisia lainvastaisia käytäntöjä kehitysvammaisten ja autismikirjon ihmisten palveluissa?

Mihin toimiin hallitus ryhtyy edistääkseen kehitysvammalain itsemääräämisoikeuden vahvistamista ja päättääkseen rajoitustoimenpiteiden käyttöä koskevien säännösten jatkosta siihen mennessä, kun uusi vammaispalvelulaki tulee voimaan?

Helsingissä 17.11.2021

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­_______________________________

Sari Sarkomaa kok.