Siirry sisältöön

Stop brutaalille tyttöjen sukuelinten silpomiselle

Blogi 6.2.2026

Tänään 6.2. vietetään silpomisen vastaista päivää.

Sukuelinten silpominen on brutaalia väkivaltaa, joka uhkaa tyttöjen terveyttä ja elämää. Tänäkin vuonna yli neljä miljoonaa tyttöä ympäri maapalloa on vaarassa joutua silvottavaksi. Maailmassa elää arviolta 230 miljoonaa silvottua tyttöä ja naista.

Tyttöjen sukuelinten silpominen on brutaali rikos ja ihmisoikeusloukkaus. Hyväksyimme eduskunnassa  marraskuussa 2024 lakiesityksen naisten sukuelinten silpomisen kieltämisestä omalla rikoslainsäännöksellään. Lakiuudistuksen myötä Suomi liittyi muiden Pohjoismaiden joukkoon, joissa silpominen on kielletty nimenomaisella säädöksellä.

Tätä asiaa olin monen muun ohella pitkään ajanut. Oli hienoa, että nykyinen hallitus sai lakiesityksen tuotua eduskuntaan. Siitä suuret kiitokset.

Teimme vaalikauden alussa yhdessä edustaja Sofia Vikman kanssa lakialoitteet tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen erilliskriminalisoinnista sekä ennaltaehkäisemisen tehostamisesta. Valmistelimme aloitteet vauhdittaaksemme asian etenemistä.

Uuden lain myötä silpominen ja sen valmistelu on  säädetty rangaistavaksi omina rikosnimikkeinään, kun ne aiemmin käsiteltiin törkeinä pahoinpitelyinä.

Laki teki rangaistavaksi myös silpomisen valmistelun sekä lapsen viemisen ulkomaille silvottavaksi.

THL:n mukaan Suomessa silpomista harjoittavista maista lähtöisin olevia naisia ja tyttöjä arvioidaan olevan noin 38 000 ja heistä noin 10 000 arvioidaan läpikäyneen silpomisen. Suomessa silpomisvaarassa arvioidaan olevan noin 650 tyttöä, jos laskenta perustuu sille lähtökohdalle, ettei ketään Suomessa syntynyttä tyttöä enää silvota. Jos lähtökohta on, ettei silpomisperinne katkea maahanmuuton jälkeen, arvio riskissä olevien tyttöjen lukumäärästä on noin 3 0 80.

Silpomisen vastaisessa työssä maassamme tarvitaan yhtä lailla ennaltaehkäiseviä toimia. Maahanmuuttajataustaisten yhteisöjen, ammattilaisten sekä viranomaisten yhteistyö ja vuoropuhelu on varmistettava

Eduskunnan asiantuntijakuulemisissa kävi ilmi, ettei tyttöjen sukuelinten silpomisesta tehdä poliisille rikosilmoituksia, jolloin niitä ei päästä tutkimaan rikosepäilynä. Lastensuojelulain ilmoitusvelvollisuuden osalta on vuorostaan arvioitu, ettei ilmoitusvelvollisuutta tunneta riittävän hyvin, tai että viranomaiset ovat hyvin varovaisia tekemään ilmoituksia näistä asioita.

Maamme ammattilaiset tarvitsevat lisäkoulutusta silpomisuhassa olevien tyttöjen tunnistamiseksi ja auttamiseksi.

Jokaisella tytöllä ja naisella on oikeus väkivallattomaan elämään ja oikeuteen päättää kehostaan. Työtä asiassa on tehtävänä edelleen Suomessa ja ympäri maailmaa.