Blogi 10.2.2026
Nykyinen lainsäädäntö ei riittävästi turvaa ikäihmisten perus- ja ihmisoikeuksia.
Otimme asiaan kantaa yhdessä kansanedustaja Mia Laihon kanssa. Tämä blogi on tehty pääosin yhteisen kannanottomme perusteella.
Itsemääräämisoikeutta koskeva lainsäädäntö on ollut valmistelussa yli vuosikymmenen ajan, mikä kertoo siitä, että kyseessä on vaativa lakikokonaisuus. Lain valmistelu vaatii riittävästi aikaa ja huolellista valmistelua, mutta työn tulee edetä. On tärkeää tehdä valmistelutyötä vielä tällä hallituskaudella niin, että seuraavalla hallituskaudella laki voidaan tuoda eduskuntaan ja varmistaa sille myös riittävä käsittelyaika eduskunnassa.
Vanhusten itsemääräämisoikeuden vahvistamista turvaaville toimille on ollut pitkään selkeä tarve. Hallitusohjelmaan on kirjattu itsemääräämislain edistäminen, ja selvitys- ja valmistelutyötä on välttämätöntä viedä eteenpäin määrätietoisesti ja huolellisesti.
Vanhuspalveluissa tehdään paljon hyvää ja arvokasta työtä, mutta samaan aikaan tarvitaan vaikuttavia lisätoimia yhdenvertaisen ja inhimillisen hoivan turvaamiseksi. Esimerkiksi muistisairaus ei poista ihmisen perus- ja ihmisoikeuksia. Sairastuneella on oltava oikeus päättää omista asioistaan ja hoidostaan niin kauan kuin hän siihen kykenee.
Itsemääräämislaki on yhtä lailla henkilöstön näkökulmasta, sillä sen avulla saataisiin ne raamit ja reunaehdot, milloin ja miten rajoitustoimenpiteitä voidaan käyttää.
Itsemääräämisoikeuslakia tarvitaan niin asumispalveluista, vuodeosastoilla kuin päivystyksessä, ikään katsomatta. Tarvitsemme selkeämpiä säädöksiä siitä, miten oikeuksia voidaan tukea ja milloin niitä voidaan poikkeustapauksissa rajoittaa. Laki on tarpeellinen väline laitoismaisen toimintakulttuurin murtamiseksi kaikkialla yksilöä kunnioittavan hoivan varmistamiseksi.
Itsemääräämisoikeuteen liittyy olennaisesti mahdollisuus vaikuttaa omaan hoivaan ympärivuorokautisessa hoidossa.
Esimerkiksi ympärivuorokautisen hoivapaikan valinnassa vanhusten vaikutusmahdollisuudet oman hoivapaikan valintaan ovat kovin ohuet. Ja vaikka hyvinvointialueella olisi palveluseteli käytössä, useat hyvinvointialueet eivät noudata lakia siten, että palvelusetelillä saisi tosiasiallisesti tarvitsemansa hoivan. Tähän epäkohtaan myös oikeusasiamies on kiinnittänyt huomiota. Palvelusetelilakia uudistettaessa tämä epäkohta on välttämätöntä korjata. Oikeus valita ja vaikuttaa ei saa jäädä kuolleeksi kirjaimeksi.
Tämä koskee myös iäkkäiden puolisoiden oikeutta asua yhdessä, josta jo säädetään laissa, mutta joka jää usein toteutumatta.
Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinin määräyksestä tehdyissä tarkastuksissa vanhusten ympärivuorokautisiin asumispalveluyksiköihin havaittiin useita tilanteita, joissa asukkaiden hyvä hoito ja huolenpito ei ole toteutunut tai on selvästi vaarantunut. Lainsäädännön puuttuessa apulaisoikeusasiamies on edellyttänyt, että jokaisella yksiköllä on ohjeet rajoitustoimenpiteiden käytön vähentämiseksi ja niistä luopumiseksi sekä että henkilökunta tuntee perusoikeuksien rajoittamisen edellytykset.
Vanhusten ja vammaisten itsemääräämisoikeuden parantaminen edellyttää useita toimia. Itsemääräämisoikeuslain valmistelua on jatkettava. Lisäksi esimerkiksi palvelusetelilakia on kehitettävä vanhusten oikeuksia vahvistavaan suuntaan ja ikäihmisten kotitalousvähennystä korotettava kotona asumisen tukemiseksi sekä toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Erilaisia keinoja on ja niitä on otettava käyttöön.