17.2.2026 | Tiedote
Itsemääräämisoikeuslakia on valmisteltu vuosikymmen eli usean hallituksen aikana, mutta kolme kertaa se on jäänyt kesken. Uuden Suomen haastattelemat kokoomuksen kansanedustajat Mia Laiho ja Sari Sarkomaa haluavat varmistaa, että laki saadaan maaliin ensi hallituskaudella. Ensimmäiseksi laki halutaan ikäihmisten ympärivuorokautiseen hoivaan, joissa suurin osa asukkaista on muistisairaita. Ihmisellä on esimerkiksi oikeus mennä vessaan ja liikkua, Laiho ja Sarkomaa tuovat esiin. Heidän mukaansa palvelusetelin nykyistä suurempi käyttö lisäisi ikäihmisten itsemääräämisoikeutta oman hoitopaikkansa valitsemisessa.
Kokoomuksen kansanedustajat Mia Laiho (vas.) ja Sari Sarkomaa pitävät tärkeänä, että kymmenen vuotta valmistelussa ollut itsemääräämisoikeuslaki viimein ensi hallituskaudella saataisiin valmiiksi. Tällä hallituskaudella lakia on jo edistetty.
KUVA: Hannamari Ahonen
Pääministeripuolue kokoomuksen kansanedustajat Mia Laiho ja Sari Sarkomaa ovat tehneet kannanoton, että itsemääräämisoikeuslakia viedään eteenpäin niin, että se saadaan seuraavalla hallituskaudella vihdoin tehtyä.
Nykyinen lainsäädäntö ei riittävästi turvaa esimerkiksi ympärivuorokautisissa hoivapaikoissa asuvien ikäihmisten perus- ja ihmisoikeuksia. Laihon ja Sarkomaan mukaan lainsäädäntö antaa turvaa myös hoitohenkilökunnalle siinä, miten asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeutta tuetaan.
Petteri Orpon (kok) hallituksen ohjelmassa on kirjaus, että itsemääräämislainsäädäntöä edistetään.”Työtä on tehty koko ajan. Nyt olemme siinä vaiheessa hallituskautta, että on tärkeää varmistaa, että valmistelu on varmasti vauhdissa”, Sarkomaa sanoo.
Valmistelussa jo kymmenen vuotta
Perustuslain mukaan silloin, kun perusoikeuksia rajoitetaan, sen pitäisi perustua lakiin ja lain pitäisi olla riittävän tarkkarajainen.
”Sitä lakipohjaa meillä ei ole”, Sarkomaa sanoo.
Itsemääräämislainsäädäntö on ollut valmistelussa jo noin kymmenen vuotta, usean hallituksen aikana.
”Kerran aika loppui, kerran laki raukesi lausuntokierroksella ja Sanna Marinin (sd) hallituskaudella taisi korona vaikuttaa, että sitä ei viety eteenpäin”, Sarkomaa sanoo.
Tällä hallituskaudella itsemääräämisoikeutta on saatu eteenpäin yhden lain verran, kun tahdosta riippumattomassa hoidossa lääkkeen määräämiseen pitää olla hallintopäätös.
Laihon ja Sarkomaan mukaan lainsäädäntö olisi kiireellisintä aloittaa juuri ikäihmisten ympärivuorokautisesta hoidosta. Ikäihmisten lisäksi itsemääräämisoikeuslainsäädäntöä tarvitaan yhtä lailla vammaisten palveluihin ja lastensuojeluun. Se koskee koko sosiaali- ja terveydenhuoltoa.
Arkipäivää päivystyksissä
Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtajana toimiva Laiho on ammatiltaan lääkäri ja johtanut useita vuosia päivystyksiä. Hänen mukaansa terveydenhuollossa itsemääräämisoikeuteen liittyvät tilanteet ovat päivystyspoliklinikalla ja vuodeosastoilla jokapäiväisiä.
”Esimerkiksi potilas on vahvasti päihteiden vaikutuksen alainen, aggressiivinen ja tarvitsee hoitoa. Tai sitten on sekava vanhus, jolla on infektio päällä ja tarvitsee hoitoa tai hän on muistisairas ja lähtee koko ajan liikkeelle ja on vahingoittumisvaara. Näissä tilanteissa joudutaan tekemään tilapäisesti rajoituksia eli esimerkiksi nostetaan sängyn laidat tai hoitaja voi antaa rauhoittavia lääkkeitä”, Laiho antaa esimerkkejä.
Vuoden lopulla ohjeet
Lupa- ja valvontavirastoa edeltäneet avit ja Valvira ja sosiaali- ja terveysministeriö ovat antaneet kyllä omia suosituksiaan ympärivuorokautisiin yksiköihin. Hoivayksiköihin myös tehdään tarkastuksia, miten suosituksia noudatetaan. Oikeusasiamiehen mukaan suositusten noudattaminen on ollut kirjavaa ja vaihtelee hoivapaikoittain.
Sarkomaa on koulutukseltaan terveydenhuollon maisteri ja hän toimii muistisairaiden etua ajavan Muistiliiton varapuheenjohtajana. Hän huomauttaa, että ikäihmisten ympärivuorokautisissa hoivapaikoissa 80 prosenttia asukkaista on muistisairaita.
”Lainsäädäntökään ei yksin riitä. Kuten oikeusasiamieskin on todennut, ympärivuorokautisissa hoivayksiköissä pitää olla ohjeet, työntekijöitä pitää kouluttaa ohjeista ja seurata ohjeiden noudattamista. Itsemääräämisoikeudesta pitää yksiköissä puhua ja kirjata rajoittamistoimenpiteet”, Sarkomaa sanoo.
Tämän vuoden lopulla itsemääräämislakia valmistelleelta taustaryhmältä tulee yhtenäiset ohjeet kaikkiin Suomen hoivayksiköihin, vaikka lakipohjaa ei vielä olekaan. Taustaryhmässä on ollut jäseninä muun muassa sote-järjestöjen asiantuntijoita.
”Tavoitteena on, että rajoittaminen on aina viimesijainen keino. Kootaan siis myös ohjeet, miten rajoittamista voidaan ennaltaehkäistä”, Sarkomaa sanoo.
Vapaus liikkua tärkeää
Sarkomaa ja Laiho antavat esimerkkejä rajoittamisen ennaltaehkäisystä. Heidän mukaansa se lähtee jo muistisairaan hyvän arjen huomioimisesta, hyvästä hoidosta.
”Muistisairailla pitäisi olla hoivayksikössä vapaus liikkua. Asukkaiden huoneiden ovia voi laittaa myös lukkoon, että muistisairaat eivät pääse vaeltelemaan toisten huoneisiin. Olisi hyvä, että päivä täyttyisi erilaisesta virkistystoiminnasta, oli se sitten pelaamista, jumppaa tai muuta aktiviteettia. Ihmiset lähtökohtaisesti haluavat tehdä asioita. Kun päivällä on tekemistä, myös vuorokausirytmi pysyy kunnossa, eikä tarvitse ensimmäiseksi lähteä rajoittamaan yöllä levottomina olevien liikkumista unilääkkein”, Laiho sanoo.
Tarvitaanko sänkyyn laidat?
Yksi yleinen rajoittamismuoto hoivapaikoissa on sänkyihin asetettavat laidat, kun halutaan estää ikäihmisen putoaminen sängystä.
”Vaihtoehto on, että ei automaattisesti laiteta laitoja vaan kokeillaan, jos sänky vain laitetaan alemmaksi”, Sarkomaa sanoo.
”Kun rajoituksia aletaan tehdä, niistä keskustellaan ensisijaisesti ihmisen itsensä ja hänen omaistensa kanssa. Hoitaja ja lääkäri ovat mukana keskustelussa. Jos ihmistä rajoitetaan, pitää selkeästi kirjata, minkä takia niin tehdään”, Sarkomaa sanoo.
Lähtee jo wc:ssä käynnistä
Laihon mukaan rajoitusten käyttämisen määrällä on usein yhteys siihen, miten hyvää hoitoa ja hoivaa hoivapaikoissa on.
Sarkomaa sanoo, että itsemääräämisoikeus lähtee niinkin arkisista asioista kuin muistisairaiden wc:ssä käynti tai vaippojen käyttö.
”Ihmisellä on oikeus mennä vessaan. Se on jo kuntouttavaa, kun itse kävellään sinne tai asia hoidetaan muutoin auttamalla. Eikä rajoittaminen ole pelkästään fyysistä. Vaan saako ihminen syödä siihen aikaan kuin haluaa, elää mahdollisimman omannäköistä elämää.”
Kun ikäihmiset saavat ympärivuorokautisissa hoivapaikoissa mielekästä tekemistä päivisin, se edistää kansanedustaja Mia Laihon (kok) mukaan sitä, että myös vuorokausirytmi pysyy kunnossa. Näin ei tarvitse ensimmäiseksi lähteä rajoittamaan yöllä levottomina olevien liikkumista unilääkkeillä.
KUVA: Vesa Laitinen
Rajoittaminen on tasapainoilua
Laiho lisää, että rajoitustoimenpiteet ei ole vain negatiivinen asia. Kun on keskusteltu ja katsottu, että ne ovat potilaan turvallisuuden takia tarpeellisia, niitä tehdään.
Usein on tasapainoilua, onko ihmistä parempi rajoittaa vai ei.
”On vaikka vanhus, jolle tulee helposti huimausta ja hän lähtee itse liikkeelle, kun ei ymmärrä pyytää apua. Jos hän kaatuu, helposti syytetään työntekijöitä, että miksi te päästitte hänet lähtemään.”
Laihon mukaan tässä voisi tulevaisuudessa teknologian avulla edistää turvallisuutta ja siten myös itsemääräämisoikeutta.
”Esimerkiksi kun vanhus lähtee yöllä liikkeelle, niin matto hälyttää ja hoitaja tietää mennä auttamaan”, Laiho sanoo.
Sarkomaan mukaan liian paljon ei saisi alkaa varoa, niin että vanhus ei pääse liikkumaan kaatumisen pelossa. Mahdollisuus liikkua ja ulkoilla kuuluvat hyvään hoitoon ja liikunta edistää monin tavoin hyvinvointia.
Voiko vaikuttaa hoivapaikkaan?
Itsemääräämisoikeus tulee esille jo siinä vaiheessa, miten hyvin ikäihminen pystyy itse vaikuttamaan siihen, mihin hoivapaikkaan hän muuttaa asumaan.
”Nykyisin se on aika lailla sitä, että hyvinvointialueelta ilmoitetaan, että nyt tänne on vapautunut paikka, ota tai jätä. Usein annetaan vielä todella lyhyt aika päättää paikan vastaanottamisesta”, Sarkomaa sanoo.
Helsingin kaupunginvaltuutettuna hän kertoo saavansa usein palautetta ihmisiltä, että Helsingissä vanha äiti tai isä on saanut hoivakotipaikan aivan toiselta puolelta kaupunkia.
”Enemmän pitäisi ottaa huomioon ihmisen tilanne ja se, että omaisten on helppo käydä arkisinkin vierailulla palvelutalossa. Muistisairaallekin on tärkeää saada tavata omaisiaan ja se voi tulla jopa tärkeämmäksi kuin aikaisemmin.”
Laihon mukaan helpottaa myös hoivapaikan henkilökunnan työtä, kun omaiset pääsevät usein käymään läheistensä luona.
Palveluseteliä hyödynnetty heikosti
Hallitusohjelmassa lukee myös, että palvelusetelin käyttämistä pitää edistää, mutta kansanedustajien mukaan tämä ei ole edistynyt. Palvelusetelin hyödyntämisessä on Laihon ja Sarkomaan mukaan suuria puutteita juuri vanhuspalveluissa ja asia pitää heidän mukaansa korjata viipymättä.
”Palvelusetelin idea on, että ihminen ja hänen omaisensa voivat itse valita, mikä olisi ikäihmiselle sopiva hoivapaikka. Hyvinvointialueelle ei pitäisi olla merkitystä, missä ihminen on hoivassa, kunhan hoiva on laadukasta. Nykyisin useimmat hyvinvointialueet määrittelevät palvelusetelille aivan liian matalan arvon. Sen vuoksi millä tahansa eläketasolla palvelusetelin päälle pitää laittaa hirveästi omaa rahaa. Jos on vaikka 2000 euron eläke, pitää nykyisin palvelusetelin lisäksi laittaa 2000 euroa omaa rahaa”, Laiho kertoo.
Laihon mukaan tämä on nurinkurista, koska palvelusetelin pitäisi olla aito vaihtoehto hoivapaikan valinnassa ja nyt se ei toteudu.
”Tämä ei ole rahakysymys, koska vanhus täyttää jo ympärivuorokautisen hoivan kriteerit ja hyvinvointialueen vastuulla on, että vanhus saa hoivapaikan. Palveluseteliä ei anneta niille, joille hyvinvointialue ei ole myöntänyt oikeutta ympärivuorokautiseen hoivaan.”
Auttaisi pieniä hoivayrityksiä
Sarkomaan mukaan palvelusetelien alihinnoittelu hyvinvointialueille on nykyisin jopa lainvastaista. Myös oikeusasiamies on kiinnittänyt asiaan huomiota.
”Tämä ei ole mikään kokoomuslainen yksityisten yritysten edun ajamisasia, vaan palveluseteli on ihmiselle mahdollisuus vaikuttaa omaan hoivapaikkaansa”, Laiho sanoo.
Jos hyvinvointialueet antaisivat hoivan arvon mukaisia palveluseteleitä, Sarkomaan mukaan se auttaisi pienten yksityisten hoivayritysten syntymistä. Laiho huomauttaa, että hyvinvointialueiden kilpailutuksissa menestyvät usein isot yritykset, kun taas pienemmät ja kotoisammat hoivakodit jäävät pois.
Länsi-Uusimaa etunenässä palvelusetelissä
Espoolainen Länsi-Uudenmaan aluevaltuutettu Laiho kehaisee, että hänen oma hyvinvointialueensa Länsi-Uusimaa on tehnyt etunenässä töitä palvelusetelin oikean arvon eteen.
”Juuri viime aluehallituksen kokouksessa nostimme palvelusetelin arvoa Länsi-Uudellamaalla samalle tasolle kuin ostopalvelu. Myös Varsinais-Suomessa palvelusetelin arvo on lähempänä todellista arvoa.”
Sarkomaan mukaan Helsinki teki palveluseteliin pienen korotuksen, mutta se ei ole vieläkään riittävä.
Palveluseteliä pitäisi olla mahdollista käyttää nykyistä paljon enemmän. Laiho kertoo, että esimerkiksi Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella palveluseteleiden osuus vanhusten ympärivuorokautisessa hoivasta on vain kolme prosenttia.
Puolisoille oikeus asua yhdessä
Tärkeä ikäihmisten itsemääräämisoikeuteen liittyvä asia on myös se, että puolisoilla olisi mahdollisuus asua viimeiset vuodet keskenään.
Vanhuspalvelulakiin ja sosiaalihuoltolakiin on kirjattu oikeus asua yhdessä, mutta käytännössä oikeus ei aina toteudu.
”Tuntuu todella järkyttävältä, että ei saa itse päättää, vaan viranomainen päättää, voiko asua puolison kanssa yhdessä vai ei”, Sarkomaa huomauttaa.