30.11.12 KaupunkiSanomat
On ikävä tosiasia, että perhepolitiikkamme on jäänyt osin nykytodellisuudesta jälkeen. Perheiden erilaisuus ei näy riittävästi. Näin on käynyt esimerkiksi eroperheiden kohdalla. Lainsäädäntömme pohjautuu edelleen ajatukseen kahden yhdessä asuvan vanhemman ydinperheestä. Arjen todellisuudessa perheistä noin viidesosa on yksinhuoltajaperheitä ja uusperheiden lukumäärä kasvaa koko ajan. Lainsäädäntö, palvelut ja perheiden tukeminen laahaavat osin perässä.
Kuvaava esimerkki arkea hankaloittavasta ongelmasta on uusperheiden lasten koulukyytien järjestäminen. Koulukyydit kohdennetaan sen perheen eduksi, jossa lapsi on kirjoilla. Oikeutta ei voi siirtää etävanhemmalle silloin, kun lapsi on hänen luonaan, vaikka lapsi asuisi vuoroviikoin isällä ja äidillä.
Ruotsissa tuetaan taloudellisilla keinoilla yhteishuoltajuuden ja jaetun vanhemmuuden toteuttamista käytännössä. Siellä esimerkiksi asumistuki on Suomea keskeisempi lasten kanssa asuvien vanhempien tukimuoto, jota myös etävanhemmat voivat saada.
Ruotsissa lapsilisätkin voidaan jakaa lapsen läsnäolon mukaan.
Suomessa molempien vanhempien osallistumista lapsen hoitoon ei ole tehty riittävän kannustavaksi. Nykyinen malli saattaa saada aikaan ristiriitoja ja jopa etäännyttää lasta toisesta vanhemmastaan.
Suomen järjestelmää on syystäkin kritisoitu ja perheet ovat tästä antaneet paljon palautetta. Korjauksia tarvitaan, jotta jaettua vanhemmuutta oikeasti tuettaisiin. Monia yhteiskunnan palveluita, tukimuotoja ja toimintatapoja on päivitettävä nykyhetkeä vastaaviksi. On hyvä, että lapsiperheiden tilanne on tärkeässä asemassa pääministeri Kataisen hallitusohjelmassa. Työtä kuitenkin tarvitaan paljon, jotta nämä kirjaukset saadaan todeksi perheiden arkeen.
On selvää, että vanhemmuus ei pääty, vaikka parisuhde päättyisi. Suomessa tarvitaan enemmän tukea parisuhteen kestävyyden, mutta myös erotilanteen tukemiseksi. Tavoitteena on oltava aina lapsen edun parempi toteutuminen. Edelleen avioeroissa perheet tai vanhemmat jäävät liian yksin. Ehkä tässä on sellainen harha, että kun avioeroista on tullut yleisempiä, niin niiden ajatellaan olevan helpompia. Näinhän asia ei useinkaan ole.
Eroamisen tavalla on suurempi vaikutus kuin itse erolla siihen, miten lapsi eron kokee ja miten se häneen vaikuttaa. Siksi eropalveluita on oltava riittävästi niin vanhemmille kuin lapsille. Lasten tulisi voida kokea, että vanhempiensa erosta huolimatta heillä on hyvät suhteet molempiin vanhempiin. Lapselle tulee turvata oikeus hänelle tärkeiden ja turvallisten sukulaissuhteiden säilymiseen, kuten suhde isovanhempiin. Jokaisella on oltava perhetilanteesta riippumatta mahdollisuudet hyvään lapsuuteen, vanhemmuuteen ja arkeen.
Vastaanotan mielelläni palautetta ja ajatuksia helsinkiläisten hyvän arjen edistämiseksi. Kirjoitan myös kuukausittain kirjeen, jossa käsittelen eduskunnan ajankohtaisia asioita. Kirjeen saa tilattua kotisivuiltani tai ottamalla minuun yhteyttä.
Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja