Siirry sisältöön

Peruskoulujen oppilaiden oppimistulosten lasku näkyy Pisa-tutkimuksissa ja muissa arvioinneissa. Kyseessä on ilmiö, jonka syistä tutkijatkaan eivät ole yksimielisiä. Yhteiskunta on muuttunut, oppiminen on murroksessa. Älylaitteiden käyttö nakertaa ikävästi kaikkeen muuhun käytettävää aikaa. Vaikka lasten lukutaito ja lukuharrastus ovat hiipuneet, se tosiasia ei ole muuttunut, että lukutaito on kaiken oppimisen perusta. Siksi lukutaitoa ja lukemista on vauhdilla edistettävä.

Kotien valmiudet tukea lukutaidon kehittymistä vaihtelevat huomattavasti. Lapset ovat kouluun tullessaan hyvin eriarvoisessa asemassa. Lasten kielellinen kehitys ja lukemisen valmiudet alkavat kehittyä varhaisessa vuorovaikutuksessa. Vanhempien tietoisuutta lapselle lukemisen ja lukutaidon merkityksestä sekä kodin keinoista tukea lapsen lukutaitoa on tärkeä lisätä.

Lukutaidon edistäminen on ollut aina tärkeää kansanedustajan työssäni. Käsitellessämme valtiovarainvaliokunnassa valtion budjettia pohdimme, miten voimme edistää lasten lukutaitoa vaikuttavammin. Kuulimme Lukukeskuksen tuottamasta materiaalista, joka kertoi lapselle lukemisen hyödyistä, ja terveydenhoitajat jakoivat sitä pilottina kymmenen kunnan neuvoloissa. Pilotin kokemukset olivat niin lupaavia, että lisäsimme eduskunnassa hallituksen budjettiesitykseen määrärahat pilotin vakinaistamiseksi kaikkiin neuvoloihin. Vauva-aikana aloitetut lukuhetket tukevat monin tavoin lapsen kehitystä. Lapselle on hyvä lukea myös sen jälkeen, kun lukutaito on saavutettu. Lukea voi yhdessä ja keskustella luetusta.

Lukulahja lapselle -ohjelmasta tuli menestystarina. Se on lyhyessä ajassa mahdollistanut merkittäviä muutoksia perheiden lukutottumuksiin ja lisännyt tietoa lukemisen merkityksestä. Ohjelma ehkäisee tehokkaasti lukutaidon ja lukemisen eriarvoistumista. Se on tutkitusti lisännyt vauvaperheiden lukemista etenkin niissä perheissä, joissa muuten luettaisiin vähän tai ei lainkaan. Lukulahja lapselle -ohjelma on onnistunut sivistyksen tasa-arvoteko, jota kannattaa ehdottomasti jatkaa.

Olemme eduskunnassa vuosittain turvanneet hankkeen rahoituksen. Iloitsen siitä, että hallitusneuvotteluissa kirjasimme hallitusohjelmaan Lukulahja lapselle -neuvolaohjelman hankkeen rahoituksen vakinaistamisen.

Sovimme hallitusneuvotteluissa myös 200 miljoonan euron panostuksesta perusopetukseen. Peruskoulu on laitettava kuntoon niin, että oppilaiden perustaidot vahvistuvat. Perusopetuksen vähimmäistuntimäärää laajennetaan 2–3 vuosiviikkotunnilla laajentamatta opetussuunnitelmaa. Lisäyksellä tavoitellaan lisätunteja erityisesti alakoulun vuosiluokille luku-, kirjoitus- ja laskutaidon vahvistamiseen. Jokaisella peruskoulun päättävällä nuorella on oltava riittävät perustiedot ja -taidot jatkaa toisen asteen opintoihin.

Opettajille ja oppilaille on turvattava työrauha sekä aikaa keskittyä opettamaan ja oppimiseen. Yksi keskeinen keino on korjata reistaileva kolmiportainen oppimisen tuki toiselle asteelle asti, niin että oppilas saa tarvitsemansa tuen ja samalla on vähennettävä opetushenkilöstöä kuormittavaa byrokratiaa. Välttämätön uudistus on kirjattu hallitusohjelmaan.

Toimiessani opetusministerinä pidensimme valmistavan opetuksen valtion rahoituksen puolesta vuodesta vuoteen. Iloitsen, että hallitusneuvotteluissa saimme sovittua, että valmistava opetus on saatavilla tarvittaessa kahdeksi vuodeksi. Tasa-arvorahoituksen taso vakiinnutetaan varhaiskasvatuksessa sekä esi- ja perusopetuksessa. Opettajien ja rehtoreiden toimivaltuuksia puuttua opetusta häiritsevään toimintaan vahvistetaan. Lainsäädäntöä muutetaan niin, että esimerkiksi mobiililaitteiden käyttöä koulupäivän aikana voidaan rajoittaa tehokkaammin.

Liikunta edistää lasten normaalia kasvua ja kehitystä sekä tutkitusti myös oppimista. Hallitusohjelman mukaan perusopetuslakiin lisätään liikunnallisen elämäntavan edistäminen. Päiväkoti- ja koulupäivien sekä koulumatkojen liikunnallisuutta vahvistetaan.

Lukutaidon edistämistä ei pidä jättää pelkästään päiväkotien ja koulujen harteille. Kannustan kaikkia aikuisia lukutalkoisiin. Lapselle ääneen lukemisella on suuri vaikutus lukutaidon ja koulumyönteisyyden kehittymiseen. Yhdessä lukeminen vaikuttaa lapsen koulumenestykseen jopa enemmän kuin vanhempien sosioekonominen tausta. Kun lapselle on luettu, tulee kirjasta ystävä, joka seuraa mukana koko elämän.

Rintasyöpä on naisten yleisin syöpä. Se aiheuttaa eniten naisten syöpäkuolemia. Useimmin rintasyöpä löytyy väestöseulonnalla, johon maassamme kutsutaan 50–69-vuotiaat naiset joka toinen vuosi. Euroopan unioni on antanut tutkimustietoon perustuvan suosituksen seuloa kaikki 45–74-vuotiaat naiset. Seulontojen laajentaminen sopiikin hyvin pääministeri Orpon hallitusohjelman terveyden edistämistä ja oikea-aikaista hoitoon pääsyä painottavaan politiikkaan. Seulonta on kustannusvaikuttava keino varhentaa rintasyövän havaitsemista, lisätä sairastuneen mahdollisuuksia voittaa syöpä, vähentää hoidon kustannuksia ja inhimillisiä kärsimyksiä. 

Suomessa seulontaan osallistuu yli 80 prosenttia kutsutuista. Seulontaikäisten naisten rintasyövistä noin kaksi kolmasosaa löydetään seulonnassa. Seulontaan osallistumisasteen nostaminen on tärkeä tavoite.

Rintasyövän useisiin muihin syöpiin verrattain hyvä paranemisennuste perustuu varhaiseen 

diagnostiikkaan ja kehittyvään hoitoon. Pitkälle edenneisiin rintasyöpiin ei toistaiseksi ole parantavia hoitoja. Mitä varhaisemmassa vaiheessa rintasyöpä todetaan, sitä parempi on ennuste. Siksi seulontojen laajentaminen nuorempiin ja iäkkäämpiin ikäryhmiin on välttämätöntä. Asiaa vauhdittaakseni uusin viime eduskuntakaudella asiasta tekemäni toimenpidealoitteen.

Maassamme sairastuu vuodessa noin 35 000 ihmistä syöpään, joista 5000 on naisten rintasyöpiä. Vuonna 2035 syöpiin arvioidaan sairastuvan jopa yli 46 000 suomalaista. Euroopan komissio on nimennyt syövän yhdeksi suurimmista maailmaamme vaivaavista haasteista. Syövän lisääntymisen vuoksi Maailman terveysjärjestö WHO on pitkään suositellut syöpästrategian laatimista. Syöpästrategia on laadittu mm. Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa, Saksassa, Ranskassa, Isossa-Britanniassa, Kanadassa ja Australiassa. 

Alkaneella eduskuntakaudella myös Suomen on viisasta valmistella syöpästrategia. Sen laatiminen sopii mainiosti uuden hallitusohjelman linjoihin ja sovittuihin painopisteisiin. Syöpäpotilaiden kannalta on olennaista saada yhdenvertaisesti sairauteensa tepsivää hoitoa. Nykyisin syövästä selviytymisessä on alueellisia ja sosioekonomisia eroja. Syövän diagnostiikka ja hoito monimuotoistuvat ja muuttuvat yhä yksilöllisemmiksi. On varmistettava, että uudet lääkkeet saadaan nopeasti käyttöön potilaille, jotka niistä hyötyvät. Terveydenhuollon kestävyyden kannalta on olennaista varmistaa hoitojen kustannusvaikuttavuus. Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi tarvitaan kansallisia syövän laaturekistereitä ja kansallista syöpästrategiaa.

Kaikki eivät hyvästä hoidosta huolimatta selviä syövästä. On vakava tosiasia, että saattohoidon saatavuudessa on edelleen vakavaa eriarvoisuutta. Kenenkään ei pitäisi joutua kuolemaan yksin kivuissaan. Monelle on helpottava tietoa, että hallitusohjelmaan on kirjattua lupaus edistää toimia, joilla turvataan yhdenvertainen saattohoito ja palliatiivinen hoito.

Syöpä seuraa vielä monin osin tuntemattomia polkuja. Yksilöllisten hoitojen käyttöönottoa on tehostettava ja tutkimukseen on investoitava. Tämän päivän tutkimus on huomisen hyvää hoitoa. Toivoa antavaa on se, että hallitusohjelmassa on sovittu mittavista panostuksista TKI-toimintaan. Se vauhdittaa myös syövän hoidon kehittymistä.

Laadukkaan hoidon lisäksi on varmistettava, että potilaat saavat tarvitsemaansa psykososiaalista ja kuntoutumisen tukea. Syöpään sairastuneen ihmisen hoidon onnistumisen ja hyvän elämän kannalta liikkumaan kannustaminen on olennaisen tärkeää. Meillä ei ole inhimillisesti eikä kansantaloudellisesti varaa siihen, että potilas paranee taudistaan mutta menettää syövän ja syöpähoitojen vuoksi työ- ja toimintakykynsä. 

Sari Sarkomaa

helsinkiläinen kansanedustaja

valtiovarainvaliokunnan jäsen

Edes suojatie ei näytä keventävän  kaikkien autoilijoiden kaasujalkaa. Liikenneturva tutkasi autoilevien nopeuksia suojateillä koulujen läheisyydessä 30 km/h nopeusrajoituksen alueella viime toukokuussa. Tulokset eivät ole kauniita. Useampi kuin viisi kuudesta kuljettajasta ajoi suojatielle ylinopeutta. Joka neljännellä ylinopeutta oli yli 11 km/h. Liikenneturva peräänkuulutus ryhtiliikeestä ratin taakse on enemmän kuin perusteltu. Jokaisen kuljettajan on syytä ottaa koulujen alku herätyksenä tarkastella omaa käyttäytymistä liikenteessä.

Suojatieonnettomuuksien seurauksien vakavuuden jalankulkijalle ratkaisee nopeus. Siinä kohdassa, missä 30 km/h nopeudella ajanut kuljettaja on sekunnin reaktioajan jälkeen saanut pysäytettyä autonsa, 40 km/h ajaneella on nopeutta vielä reilusti yli kolmekymppiä. Ero on valtava jalankulkijan turvallisuuden kannalta.

Tehokas tapa lisätä suojateiden turvallisuutta onkin laskea niitä edeltäviä nopeuksia. Se vähentää onnettomuuksia ja lieventää törmäysten seurauksia. Toimen vaikuttavuuden edellytys tietenkin on, että nopeusrajoituksia noudatetaan.

Aikuisilla on vastuu siitä, että lasten koulutie on turvallinen. Suojatiekäyttäytyminen, ajonopeuden madaltaminen ja keskittyminen liikenteeseen ovat turvallisen koulutien mahdollistamisessa A ja O. Erityisen tärkeitä nämä ovat autoilijoiden muistaa koulujen läheisyydessä.

Syytä on myös teroittaa yhtä lailla pyöräilijöiden ja sähköpotkulautailijoiden roolia liikenneturvallisuuden ylläpitäjänä.

Tarkkaamattomuus liikenteessä on valitettavan yleinen ilmiö, jonka kitkeminen on kaikkien etu. Yhä useamman autoilijan mutta myös jalankulkijoiden, lasten ja aikuisten, huomio on enemmän puhelimessa kuin liikenteessä. 

Meidän aikuisten on olennaista muistaa, että lasten tarkkaavaisuus liikenteessä herpaantuu hyvin helposti. Lapsi ei kykene hahmottamaan liikennettä samalla lailla kuin aikuinen.

Liikenneturva on aiempina vuosina kysynyt koululaisten kuulumisista koulutieltä. Kyselyssä nousi esille, että lapset toivoivat, että autoilijat hiljentäisivät vauhtia ja olisivat selkeitä vuorovaikutustilanteissa. Lapset harjoittelevat liikenteessä liikkumista ja tarvitsevat aikuisilta selkeitä signaaleja suojatiellä.

Varsinkin pienten lasten vanhemmille huoli lasten turvallisuudesta on enemmän kuin tuttua. Ei riitä, että lapset oppivat noudattamaan liikennevaloja. Yhtä tärkeää on opettaa lapsi katsomaan tuleeko autoja, ja että auto voi tulla ja tuleekin usein, vaikka valo on jalankulkijalle vihreä. Vielä vaikeampaa on ollut lapsille opettaa, että vaikka auto pysähtyy suojatielle, voi toisella kaistalla autoilijat vain painaa kaasua.

Liikenneturvan luvut kertovat sen, että asennemuutosta tarvitaan suojateillä, jotta ne olisivat nimensä veroisia. Liikenneturvallisuus syntyy yhteistyöllä.

Sari Sarkomaa

helsinkiläinen kansanedustaja

valtiovarainvaliokunnan jäsen

Julkaistu Verkkouutisten blogissa 17.6.2023

Helsingin ydinkeskustan elinvoiman hiipuminen on monisyinen ongelma. Tilannetta ovat kärjistäneet epäonnistuneet liikenneratkaisut, jotka eivät ota huomioon keskustassa asuvia, asioivia, työskenteleviä eikä yrittäviä. Lisäksi keskustan saavutettavuutta heikentävät kantakaupungissa yhtaikaa käynnissä olevat useat liikennettä sumputtavat katuremontit. Palaute liikennejärjestelyjen toimimattomuudesta on syystäkin melkoista. Tilanne ei ole miellyttävä kenellekään, ei autoilijalle, julkkista liikennettä käyttävälle, pyöräilijälle eikä kävelijälle.

Sekasortoinen kaupunki karkottaa kivijalkaliikkeiden asiakkaita ja näivettää kantakaupungin liikkeiden sekä ravintoloiden liiketoimintaa. On ymmärrettävä, että yrittäjät tarvitsevat toimiakseen tavaratoimitukset ja esimerkiksi ravintoloiden jätteiden kuljetuksen on sujuttava. Ruuhkautumista aiheuttaa myös ajokaistan poisto Etelä- ja Pohjoisesplanadilta kevyen liikenteen tieltä. Tämä vaikeuttaa myös hälytysajoneuvojen liikkumista alueella. Lisäksi muutoin tervetulleet väliaikaiset terassit hankaloittavat paloautojen kulkemista, kun autot eivät mahdu väistämään hälytysajoneuvoja. Erottajan pelastusasemalta on vahvistettu, että paloautojen pitää hälytystehtävässä käyttää Esplanadin sijaan poikkeusreittiä. Vaihtoehtoiset reitit ovat nekin vähissä katuremonttien takia. Parhaillaan pelastuslaitos arvioi millaisia vaikutuksia tilanteella on vasteaikoihin. Pelastuslaitoksen ahdingon pitäisi viimeistään herättää Helsingin kaikki päättäjät korjaustoimiin.

Espan ruuhkat saavat monen reittiä arjessa käyttävän siirtyvän autosta pyöräilyyn tai muihin kulkuneuvoihin. Kaikki eivät voi niin tehdä. Keskustaan on päästävä sujuvasti myös autoilla. Paloautoa ei voi myöskään vaihtaa fillariin. Kaupungin on varmistettava, ettei ihmishenkiä vaaranneta eikä vaativaa pelastustyötä tekevien työtä vaikeuteta.

Elinvoimainen keskusta on monen tekijän summa, joka koostuu monipuolisesta kauppatarjonnasta ja kaupallisista palveluista, ravintoloista ja kahviloista, kulttuurikohteista, asunnoista ja työpaikoista. Pääkaupungin ydinkeskustan viihtyisyys ja saavutettavuus eri liikennemuodoilla on kaiken perusta.

Toukokuussa kaupunginhallituksessa kokoomusryhmän voimin esittämämme ja vasemmistovihreiden toimesta kumoon äänestämät ehdotukset Helsingin elinvoiman vahvistamiseksi on viisasta kaivaa esille ja viedä kaikkien poliittisten ryhmien kanssa yhdessä eteenpäin. Esitimme, että kaupunginhallitus ilmaisee vahvan huolensa ydinkeskustaa uhkaavasta näivettymisestä ja kehottaa kaupunginkansliaa sekä toimialoja edistämään ydinkeskustan vetovoimaa ja tukemaan toimitilojen ja liiketilojen korkeaa täyttöastetta. Esitimme, että ydinkeskustan keskeisiä kehityshankkeita kuten Eteläsataman alueen sekä Senaatintorin suurterassin toteuttamista edistetään.

On tärkeää, että kaupunkistrategiaamme mukaisesti huolehditaan eri hankkeiden liikenteellisten vaikutuksien arvioinnista ja varmistetaan ydinkeskustan saavutettavuus kaikilla kulkumuodoilla. Esitimme, että Esplanadien kavennukset puretaan niiltä osin kuin ne ovat rajoittaneet liikennettä tai vaarantavat pelastustoimen työtä.

Kävely-ympäristön kehittämisen voimavarat on suunnattava sen varmistamiseen, että nykyiset kävelykadut, jalkakäytävät ja puistot ovat viihtyisiä ja käytettäviä. Tämä tarkoittaa muun muassa Kaisaniemen puiston peruskorjauksen edistämistä, Töölönlahden puistoalueen viihtyisyyden lisäämistä muun muassa hanhien karkottamistoimilla ja keskustan huoltotunnelin käytön edistämistä. Maanalaisten ratkaisujen mahdollisuutta keskustan läpi suuntautuvan ajoneuvoliikenteen paineen keventämiseksi on viisasta edelleen selvittää. Epäonnistuneet liikenneratkaisut on korjattava ja Helsingin keskustan näivettymiselle on laitettava piste.

Elinvoimainen pääkaupunki kuuluu kaikille.

Sari Sarkomaa

helsinkiläinen kansanedustaja

Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja

Helsingin kaupunginhallituksen- ja valtuuston jäsen     

Tänään vietetään maailman merien päivää. Se on YK:n teemapäivä, jonka tavoitteena on muistuttaa merien tärkeydestä koko maapallon ilmastolle ja elämälle.

Itämeri ja meren rannat ovat meidän helsinkiläisten suuri rikkaus ja rakkaus. Ikävä kyllä monista toimista huolimatta Itämeren tilanne on edelleen kaikkea muuta kuin hyvä. Ravinteiden liiallisesta määrästä aiheutuva rehevöityminen on Itämeren suurin ongelma, mutta myös monet muut asiat kuten roskaantuminen, öljy- ja kemikaalikuljetukset, luonnon köyhtyminen sekä ilmastonmuutos uhkaavat rakasta mertamme.

Olen purjehtinut perheeni kanssa kaikki kesälomat suvun kohta 40 vuotta vanhalla purjevene Piraijalla. Purjehtiessa oppii meren kunnioitusta ja näkee upean Itämeren luonnon läheltä. Merellä liikkuessa näkee ja kokee konkreettisesti Itämeren tilan.

Sinilevää Saaristomerellä heinäkuun lopulla. Kuva otettu s/y Piraijan kannelta. 

Rannoilta ajautuvat roskat ja mikromuovi ovat ikävä ja iso uhka merelle sekä sen eliöstölle. Tupakantumpit ovat yleisin roska Itämerellä ja sen rannoilla. Kaupunkiemme rannoilta löytyy keskimäärin 300 tumppia jokaista sataa metriä kohden. Tämä on järjetöntä kotimeremme ja luontomme myrkyttämistä. 

Tupakantumppi on maailman yleisin roska, joka ei häviä luonnosta eikä merestä koskaan. On arvioitu, että luontoon päätyy Suomessa yli kolme miljardia ja maailmassa 4,5 biljoonaa tumppia joka vuosi. Sateiden ja hulevesien myötä tumpit päätyvät kaduilta ja pihoilta vesistöihin ja mereen. Myrkyllisistä tupakantumpeista on monin tavoin haittaa luonnolle. 

Tupakantumppeja heitetään usein luontoon virheellisten olettamusten vuoksi. Moni luulee, että tupakantumpit seulotaan hulevesistä. Moni ei myöskään tiedä, että tupakantumppi on muovia, eikä maadu. Tumpit on tehty selluloosa-asetaatista, jonka hajoaminen mikromuovihiukkasiksi kestää vuosia. Mikromuovi ei katoa merestä ehkä koskaan. 

Monelle on yllättävä tieto myös se, että tupakantumppi on ympäristömyrkky. Maahan ja vesistöihin heitetystä tumpista leviää ympäristöön vaarallisia kemikaaleja, kuten kadiumia, arsenikkia ja lyijyä. Tupakan tumppiosaan voi imeytyä tupakasta runsaasti erilaista kemikaaleja, joista osa on suoraan ympäristölle vaarallisia. Tunnettuja karsinogeenejä eli syöpävaarallisia aineita tupakassa on kymmeniä.

Yhden tupakantumpin hajoaminen mikromuoviksi kestää keskimäärin puolitoista vuotta makeassa vedessä ja kolme vuotta merivedessä. Tumpin sisältämät myrkyt kulkeutuvat mikromuovihiukkasten mukana vesistöihin ja maaperään ja lopulta ravintoketjussa eläimiin ja ihmisiin. Järviin, jokiin tai meriin kulkeutuneet tumpit päätyvät helposti ruuaksi linnuille ja mereneläville, jotka voivat vahingoittua, jopa kuolla. Tupakantumpit eivät kuuluu luontoon eivätkä niiden myrkyt ruokalautasellemme.

Roskaaminen ylipäätään on niin yleistä, että kaupungissamme on tarve tehdä vaikuttavia toimia roskaamiseen kuriin saamiseksi.  

Työtä meremme pelastamiseksi ja puhtaiden rantojen turvaamiseksi on vielä tehtävänä paljon. Etenkin kesäisin harmittavat Helsinkiä piinaavat vanhojen sekaviemäreiden ylivuodot ja muista syistä mereen puhdistamattomana joutuvat vessavedet, jotka pitävät suljettuna osaa Helsingin uimarannoista. 

Suurin yksittäinen kansallinen tavoite on vähentää merkittävästi Saaristomeren suurimman ravinnelähteen eli maatalouden kuormaa. Lounais-Suomen siipikarja- ja sikatalouden ravinnevalumat ovat nousseet koko Itämeren alueella suurimpiin leviä ruokkivan fosforin lähteisiin ja Suomen suurimmaksi huolenaiheeksi Itämeren rehevöitymisessä. Saaristomeren maatalous on Suomen ainoa jäljellä oleva ns. hot spot -kohde Itämeren suojelukomissio HELCOMin nimeämien pahimpien kuormittajien listalla. Tavoitteena on oltava kestävällä tavalla toimiva orgaanisten lannoitteiden kiertotalousmarkkina. Tästä hyötyvät maatilat ja Saaristomeri sekä koko Itämeri. Puhtaamman kotimaisen ruuantuotannon edistäminen on tärkeää meille kaikille suomalaisille.

Tulevan hallituksen tehtävä on aikaansaada toimet, joilla käänne parempaan Saaristomeren ja koko Itämeren tilassa saadaan aikaiseksi. Vaikuttavammat toimet ovat välttämättömiä myös siksi, että ilmastonmuutos kasvattaa Itämeren vakavinta ympäristöongelmaa, rehevöitymistä usein eri tavoin.

Lisääntyvät sateet ja lumettomat talvet kasvattavat ravinnevalumia maalta. Suomen ympäristökeskuksen ennusteen mukaan ilmastonmuutos voi pahimmillaan kasvattaa fosforin huuhtoumaa Saaristomeren valuma-alueen pelloilta 50 prosenttia. Ilmastomuutos edellyttää tulevalta hallitukselta tehotoimia Itämeren pelastamiseksi. Monien hajasijoitettujen pienten hankkeiden sijaan toimia pitää suunnata suurimpiin ravinnekuormittajiin ja vaikuttavimpiin toimiin. 

Ilman ihmisen apua ja vastuullisia päätöksiä, ei Itämeren pelastaminen onnistu. Ihmisen on oltava Itämeren puolella. 

Hyvää maailman merien päivää.

Sari Sarkomaa

Helsinkiläisten kansanedustaja

kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja

Helsingin kaupunginhallituksen ja -valtuuston jäsen

Kuva on upeasta Björkön saaresta, jossa on keskellä järvi. Saari on Korppoon ulkosaaristossa.

Julkaistu Muistilehden pääkirjoituksena 7.6.2023

Muistisairaus on kansansairaus, joka koskettaa tavalla tai toisella lähes jokaista suomalaista. Sairastuneen henkilön lisäksi muistisairaus muuttaa koko lähipiirin elämää. Sairauden edetessä avuntarve lisääntyy ja roolit arjessa muuttuvat niin parisuhteessa kuin perheen sisälläkin. Jo sairauden alkuvaiheessa on hyvä yhdessä pohtia myös tulevaisuutta sekä ratkaisuja, joilla turvataan arjen sujumista. Muistiliitto rakentaa muistiystävällistä Suomea, jossa muistisairas ja hänen läheisensä voivat elää hyvää elämää ja saavat tarvitsemansa tuen sekä palvelut.

Muistisairauksiin liittyvän tiedon hankkiminen ja vertaistuki ovat usein hyvä tapa selventää oman perheen tilannetta. Muistiluotsit ovat mainioita asiantuntija- ja tukikeskuksia, jotka tarjoavat tukea ja toimintaa muistisairaille ja heidän läheisilleen. Oman muistiyhdistyksen ja vapaaehtoistoimijoiden tarjoama vertaistuki on monelle ollut kaikkein tärkein avun ja tuen muoto. Odotukset uusille hyvinvointialueille ovat suuret. Muistisairaiden ja omaishoitajien palvelupolut on viisasta laittaa kuntoon. Kyse on myös kunnan järjestämistä palveluista, turvallisesta asumisesta ja mahdollisuudesta sairaudesta huolimatta elää omannäköistä elämää.

Erityisesti puolisostaan tai omaisestaan huolehtivien tilanne kaipaa kohennusta. Muistisairaiden läheisille pitää olla nykyistä paremmin saavutettavissa opastusta ja tietoa siitä, millaista ja mistä apua on saatavilla. Muistisairaasta omaisestaan huolehtivat venyvät usein taitoihin, joita ei välttämättä aiemmin ole tarvinnut osata. Arvokasta työtä tekevillä omaishoitajilla pitää olla aitoja mahdollisuuksia vapaapäiviin esimerkiksi palvelusetelin, kotiavustajapalvelun ja kiertävän perhehoitajan avulla.

Muistisairaan puolison pitää saada olla myös puoliso. Läheisen on tärkeää huomioida oma hyvinvointinsa ja tiedostaa, että sillä on vaikutusta myös sairastuneen henkilön hyvinvointiin ja arjen sujumiseen. Omien harrastusten jatkaminen ja yhteydenpito ystäviin tuovat vaihtelua arkeen. Liikunta edistää aivoterveyttä ja ylläpitää hyvää hoitotasapainoa. Liikkuminen on myös hyvä yhteinen harrastus. Arjen asioista selviytyminen sujuvoituu, kun liikkuu säännöllisesti. Liikkujat myös nukkuvat yönsä paremmin. Jotta liikkuminen olisi mielekästä, on hyvä liikkua tavalla, josta itse pitää. Liikunta tuo myös hyvän mielen.

Iloa kesään sinulle ja läheisillesi!

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja
Muistiliiton hallituksen 1. varapuheenjohtaja

Mielenterveysongelmat ovat suuri kansansairautemme. Kun mieli särkyy, joutuu moni jonoon. Vain puolet saa tarvitsemansa avun. Terapiatakuu varmistaisi yhdenvertaisen hoitoon pääsyn.

Mielenterveysongelmat ovat keskeisimpiä syitä syrjäytymiseen. Valtaosa psyykkisistä sairauksista puhkeaa nuoruudessa, mutta onneksi nuorilla on valtava parantumispotentiaali, jos avun saa ajoissa. Lasten ja nuorten syrjäytymisen kierre on mahdollista katkaista tarjoamalla tukea ennaltaehkäisevästi ja mielenterveyspalveluita aikaisessa vaiheessa.

On vakava tosiasia, että useat vaikeasti oireilevat lapset ja nuoret ovat odottaneet apua jopa vuosia eivätkä silti ole saaneet sitä. Hätä ja huoli on valtava niin apua tarvitsevilla lapsilla ja nuorilla kuin heidän omaisillaankin. Jokainen päivä ilman apua on vahingollinen lapsen ja nuoren kehitykselle vaikeuttaen opinpolkua ja lisäten syrjäytymisriskiä. 

Monen vakavista ongelmista kärsivän lapsen todellisuutta on, että mielenterveyden palveluiden vakavien puutteiden vuoksi avun sijaan edessä on sijoitus pois omasta kodista. Kun nuorille ei ole tarjolla heidän tarvitsemiaan palveluja päihdehuollossa ja psykiatriassa, heidät ohjataan lastensuojelun asiakkaaksi.

Vastauksena pitkään jatkuneeseen epäinhimilliseen tilanteeseen mielenterveysjärjestöt valmistelivat Terapiatakuu-kansalaisaloitteen, joka tarkoittaa kattavien matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden rakentamista perustasolle ja yhdenvertaista ripeää hoitoon pääsyä matalalla kynnyksellä.

Oli ilo olla mielenterveysjärjestöjen kutsumana puhujana Helsingin Yliopiston Tiedekulmassa pidetyssä Terapiatakuu–kansalaisaloitekampanjan julkistamistilaisuudessa 20.2.2019. Puheenvuorossani nostin esille vakavan ongelman eriarvoisesta pääsystä mielenterveyspalveluiden piiriin. Vaikka mielenterveysongelmat ovat suurin kansansairautemme, vuosittain kuntien terveydenhuollon menoista on ohjautunut yhä pienempi osuus niiden hoitamiseen ja ennaltaehkäisyyn.

Vauhdittaakseni kansalaisaloitetta jätin eduskunnassa aiheesta toimenpidealoitteen.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä on kuluneella eduskuntakaudella toistuvasti esittänyt terapiatakuun tavoitteiden toteuttamiseksi määrärahoja vaihtoehtobudjetissamme. Hallituspuolueiden edustajat ovat aina äänestäneet esityksemme nurin. Perusteluna on ollut se, että asia hoidetaan osana hoitotakuulakia. Lupauksesta huolimatta hoitotakuulain uudistamisessa mielenterveys sysättiin syrjään. Se oli vakava virhe, joka seuraavan hallituksen ja eduskunnan pitää korjata ja tehdään vihdoin terapiatakuusta totta.

Kun yksi sairastuu, monen maailma muuttuu. Omaiset joutuvat kantamaan valtavan takaan. Olin viime viikolla mukana FinFami Uusimaan järjestämässä keskustelutilaisuudessa Tuikku-Kohtaamossa tapaamassa omaisia, joiden perhettä on kohdannut mielenterveyden vaikeat haasteet. Omaiset pitää ottaa palvelujärjestelmässämme paljon paremmin huomioon. FimFamin kaltaiset järjestöt tarjoavat vertaisapua ja tukea sekä tietoa, jota ei muualta saa. Helsingin ja muiden hyvinvointialueiden on tiivistettävä yhteistyötä järjestöjen kanssa. Julkisen sektorin ja järjestöjen yhteistyöllä voidaan saavuttaa paljon hyvää ihmisten arjen parantamiseksi.

Mielenterveyden häiriöt ovat yleisin työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syy. Koronan aikana sairauspoissaolot mielenterveyssyistä ovat monin kertaistuneet. Vakavasta työvoimapulasta kärsivä Suomi tarvitsee terapiatakuun myös työllisyyden ja toimeliaisuuden turvaksi ja ennen kaikkea ihmisten inhimillisen ja hyvän arjen varmistamiseksi.

Työllisyysvaikutus varhain aloitetulla hoidolla voisi auttaa siirtämään vuosittain jopa 7 500 suomalaista sosiaalietuuksien piiristä työelämään, mikä vastaa hallituskauden aikana 30 000 uutta työllistynyttä. Mahdollisuus osallistua työelämään itselleen sopivalla tavalla on paras tapa ennalta ehkäistä mielenterveyssyistä johtuvaa syrjäytymistä.

Mielenterveys ei enää odota. Seuraavalla eduskuntakaudella on tehtävä päätökset, joiden myötä ihmiset pääsevät matalalla kynnyksellä jonoista hoitoon ja saavat tarvitsemansa avun ja tuen ajoissa. Ketään ei saa jättää yksin.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

terveydenhuollonmaisteri

Kolmen nuoren äiti 

Omaishoitajan on venyttävä monenlaisiin taitoihin, joita ei välttämättä aiemmin ole tarvinnut osata. Omaishoitajat tekevät arvokasta ja vaativaa työtä. Toimin Muistiliiton hallituksen varapuheenjohtajana. Muistiliitossa teemme työtä muistisairaiden ja omaishoitajien tilanteen parantamiseksi. Tavoitteemme on, että jokainen muistisairauteen sairastunut ja hänen läheisensä voisivat sairaudesta huolimatta elää mahdollisimman oman näköistä elämää.

Muistiliitossa olemme pohtineet, että olisi hyvä olla nykyistä paremmin saavutettavissa opastusta ja koulutuspolku omaishoitajan vaativaan tehtävään. Omaishoitaja tarvitsee myös tietoa, millaista ja mistä apua on saatuvilla sekä miten apua oikeasti saa. Liian usein omaistaan hoitavat ihmiset kokevat jäävänsä yksin. Lisää tietoa tarvitaan myös muistisairaudesta ja sen etenemisestä heti sairauden alussa.

Omaishoitajana toimitaan hyvin erilaisissa elämäntilanteissa. Muistisairauksien kirjo on laaja ja Suomessa on yli 7000 työikäistä muistisairauteen sairastunutta. Muistiliitto järjesti suuren eduskuntavaalikeskustelun muistiasioista. Olin keskustelussa mukana yhdessä eri puolueiden ehdokkaiden kanssa. Voit kuunnella mainion keskustelun oheisen LINKIN kautta.

Omaishoitajaliitto tekee valtavan hyvää työtä. Oli ilo saada osallistua Omaishoitajaliiton Podcastiin, jossa sain kertoa kokemuksiani omaishoitajuudesta ja omia näkemyksiä sekä kokoomuksen tavoitteita omaishoitajien tilanteen helpottamiseksi. Keskustelulla haluamme nostaa omaishoitajien asiaa vahvemmin vaalikeskusteluun ja politiikan agendalle konkreettisiksi teoiksi. Voit kuunnella keskustelun oheisesta LINKISTÄ.

Ajattelen, että aina on oikea hetki miettiä, miten asiat voi tehdä paremmin. Palaute ja ajatukset ovat tervetulleita.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja

Muistiliiton varapuheenjohtaja

 

Monista ponnisteluista huolimatta Itämeri on kaikilla ekologisilla mittareilla mitattuna maailman saastuneimpia merialueita. Se minne me suomalaiset laitamme lääkejätteemme on yksi Itämeren ja vesistöjen kuntoon vaikuttava asia. Intohimoisena Itämeren suojelijana ilahduin suunnattomasti, kun tutustuin lääkkeetön Itämeri- kampanjaan. Lääkkeetön Itämeri -kampanja kannustaa kaikkia toimimaan Itämeren ja muiden vesistöjemme suojelemiseksi.

Pienillä teoilla on merkitystä, ja me kaikki voimme tehdä osamme. Lääkejäte ei kuulu viemäriin eikä roskiin. Lääkkeiden ympäristöystävällinen hävittäminen on helppoa; Suomessa on yli 800 apteekkitoimipistettä, joihin lääkkeitä voi palauttaa.

Lääkejätettä syntyy sekä kotitalouksissa että terveydenhuollossa. Lääkejätettä ovat kaikki käyttämättä jääneet ja vanhentuneet sekä käyttökiellossa olevat lääkkeet. Lääkejäte on aina vaarallista jätettä, joka on hävitettävä oikein. Tutkimusten mukaan noin kolmannes suomalaisten lääkejätteistä joutuu kuitenkin sekajätteisiin tai viemäriin. Luonnossa ne voivat aiheuttaa monenlaisia haittoja. Lääkkeiden käyttö lisääntyy Suomessa jatkuvasti ja siten on myös oletettavaa, että lääkejätteen määrä nousee.

Viemäriin joutuneet lääkkeet kulkeutuvat jätevedenpuhdistamoihin, joita ei ole suunniteltu niitä poistamaan. Suureen vesimassaan laimenevat lääkejäämät pääsevät kulkemaan puhdistamon läpi vesistöihin ja lietteeseen. Lääkejäte päätyy lopulta Itämereen ja muihin vesistöihin, jossa ne pikkuhiljaa vaikuttavat eliöihin. Eläviin organismeihin vaikuttavina aineina lääkkeet ovat luonnossa ongelmajätettä. Ihmiset, eläimet ja kasvit altistuvat niille elinympäristön kautta. 

Lääkkeiden ympäristövaikutuksiin on herätty vasta 20 viime vuoden aikana. On päivän selvää, että tutkimusta ja tietoa tarvitaan lisää. Ympäristöystävällisyyden ja kestävän kehityksen on oltava olennainen osa koko yhteiskuntaamme. 

On mainiota, että apteekit ovat Itämeren suojelussa vahvasti mukana, neuvomassa ja kannustamassa lääkejätteen oikeaoppiseen hävittämiseen, ja myös ehkäisemässä sen syntymistä. Suomessa asia on organisoitu varsin hyvin verrattuna Itämeren valuma-alueella oleviin muihin maihin. Silti meillä on hyvin paljon parannettavaa.

Jokamiehen ja -naisen teot ovat välttämättömiä Itämeren tilan kohentamisessa. Jokainen yksilö voi arjen valinnoillaan osallistua Itämeren suojeluun. Lääkejätteen määrää voi vähentää. Käyttämättömäksi jääneet, vanhentuneet lääkkeet on hävitettävä palauttamalla ne apteekkiin. Apteekkiin tuodut lääkejätteet toimitetaan Ekokemille, Riihimäelle, jossa ne poltetaan. Samalla syntyy sähköä ja kaukolämpöä. Omaa tai läheisten lääkejätettä voi vähentää myös ottamalla annosjakelukäyttöön, silloin kun lääkkeitä on käytössä paljon.

Roskaantuminen on valtava ongelma vesistöille ja luonnolle. Tupakantumppi on maailman yleisin roska, joka ei häviä luonnosta eikä merestä koskaan. On arvioitu, että luontoon päätyy Suomessa yli kolme miljardia tumppia joka vuosi. Sateiden ja hulevesien myötä tumpit päätyvät kaduilta ja pihoilta vesistöihin ja mereen.

Tumpit on tehty selluloosa-asetaatista, jonka hajoaminen mikromuovihiukkasiksi kestää vuosia. Mikromuovi ei katoa merestä ehkä koskaan. Tumpin sisältämät myrkyt kulkeutuvat mikromuovihiukkasten mukana vesistöihin ja maaperään ja lopulta ravintoketjussa eläimiin ja ihmisiin. Ei tumpata Itämerta. Tupakantumpit eivät kuuluu luontoon eivätkä niiden myrkyt ruokalautasellemme. Tumppi on roska ja se kuuluu roskakoriin.

Lääkkeet ja roskat eivät yksin pilaa Itämerta ja vesistöjä. Niiden huonoon tilaan on todella monta syytä. Pahin ongelma on kotimeremme rehevöityminen. Kaikeksi kamaluudesta ilmastonmuutos vauhdittaa rehevöitymistä. Itämeri on matala, vähävetinen ja suljettu merialue, joten se on erityisen herkkä ympäristöuhille. Itämerta ja muita vesistöjä saastuttaa erityisesti asutus, jätevedet, liikenne ja maatalous – mutta myös jokaisen meidän toimet vaikuttavat. Itämeren pelastamiseen tarvitaan tietenkin kaikki Itämeren valuma-alueen maat. Ihmisen on oltava Itämeren puolella.

Torstaina 30.3 klo 16-17 järjestän Itämeriaiheisen keskustelutilaisuuden kahvila Roasbergissä osoitteessa Mikonkatu 13. Kanssani alustajana toimii Itämerihaasteen koordinaattori Mari Savela. Keskustelemme siitä, mitä Helsinki voisi tehdä Itämeren parhaaksi ja mitä valtakunnan tasolla pitäisi tehdä. Tilaisuudessa on kahvitarjoilu. Lämpimästi tervetuloa mukaan.

Sari Sarkomaa 
helsinkiläisten kansanedustaja 
kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja 

Julkaistu Näy ry:n blogissa 20.3.2023

Valtava hallinnollinen uudistus on saatu tehtyä ja hyvinvointialueet ovat aloittaneet toimintansa. Seuraavaksi on keskityttävä itse asiaan eli sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kehittämiseen. Työllä on kiire. Jonot terveyspalveluihin ovat mittavat ja varsinkin vanhusten palvelut ovat kriisin partaalla ruuhkauttaen päivystyksiä ympäri maan. Seuraavan hallituksen ja eduskunnan keskeinen tehtävä on vauhdittaa terveydenhuollon toimintatapojen uudistamista.  

Terveydenhuollossa on oleellista, että kaikki voimavarat otetaan käyttöön. On suurta tuhlausta jättää voimavaroja käyttämättä, kun samaan aikaan ihmiset odottavat jonossa täysin välttämättömiä toimenpiteitä. Ja me kaikki tiedämme, että kun asiat pitkittyy, ne mutkistuu ja se vasta kallista on.  

Julkisen sektorin rinnalla on hyödynnettävä nykyistä vahvemmin yksityinen sektori. Koulutetun ja korkean osaamisen omaavan terveydenhuoltohenkilöstön taidot on otettava parempaan käyttöön. Työn jakoa on uudistettava. 

Hallitukselta oli iso virhe vastoin kaikkia asiantuntijalausuntoja viedä eduskunnassa läpi kela-korvauksien jättileikkaus. Leikkaus tehtiin esittämättä yhtään ratkaisua siihen, miten leikkauksen tuomat palveluiden heikentymiset paikataan. Uudistus toteutettiin huomioimatta sen aiheuttamaa lisäkuormitusta julkiselle sektorille puhumattakaan siitä, että moni jää jonoon ilman palvelua.  

Olikin täysin mahdoton löytää yhtään järkevää perustelua vuoden alussa voimaan tulleeseen Kela-korvauksien jättileikkaukseen. Varsinkaan nykyisessä tilanteessa. Ja pakko sano, että hämmennyn joka kerta siitä pääperustelusta leikkaukselle, että yksityisiä palveluja käyttävät vain rikkaat. Tämähän tarkoittaisi sitä, että silmäterveyspalveluja käyttäisivät vain hyvin varakkaat ja gynekologilla kävisi vain vuorineuvokset. Tästä keskustelusta pitäisi päästä ihmisten todelliseen arkeen ja siihen tosia-asiaan, että yrittäjien tarjoamat palvelut ovat välttämätön osa tavallisten suomalaisten terveydestä huolehtimista. 

Kela-korvaukset ovat kustannusvaikuttava tapa kohdentaa rahoitusta hoitoon pääsyyn ja samalla julkisen sektorin kuorman helpottamiseen. Tehdyn kela-korvauksen leikkauksen jälkeen 8 euron korvaus on niin pieni, että on suuri vaara, että monen silmät jäävät tutkimatta ja sairaudet ennakoimatta. Vastaava tilanne on monilla muilla erikoisaloilla. Kela-korvaukset tulisi palauttaa, nostaa ja kehittää niin, että ne aidosti turvaavat väestön terveyttä. Pidän välttämättömänä, että asia kirjataan tulevaan hallitusohjelmaan. 

Kannan huolta valtavasta hoitovelasta. Silmätautien hoitojonot ovat mittavat ja ihmiset odottavat pidempään kuin laki sallisi. Tämä on vakava ongelma varsinkin, kun silmäterveys ja näkökyky ovat ensiarvoisen tärkeitä ikääntyvän väestön työ- ja toimintakyvyn kannalta. 

Kuluvan vuoden alun parhaita sote-uutisia oli HUSin kaihiyksikössä käyttöön otetut optikkovastaanotot. Uuden toimintamallin myötä saadaan tehtyä noin 1 500 kaihileikkausta lisää vuodessa. Työnjaossa on varmasti vielä käyttämätöntä potentiaalia suhteessa optikkoliikkeiden optometristivastaanottojen kanssa tehtävään yhteistyöhön. 

Optikkoliikeverkosto ja osaaminen olisi syytä kytkeä julkisen terveydenhuollon hoitopolkuihin kumppaneiksi. On selvää, että ilman uudistamista ikääntyvän väestön kaihin, glaukooman, ikärappeuman ja diabeettisten silmäsairauksien mukanaan tuomasta haasteesta ei selvitä. 

Palveluseteleiden käyttöön on saatava vauhtia koko terveydenhuollossa ja sen osalta lainsäädäntöä on tarkistettava. Ilman toimivia palveluseteleitä kiristyvä hoitotakuu jää torsoksi. Alalla tarvitaan myös pk-yritykset. On varmistettava, että kilpailu on reilua, jotta myös pienemmillä toimijoilla riittää kannusteita ja motivaatiota kehittää palveluitaan. Sote-markkina ei saa muodostua vain isoja terveysjättejä suosivaksi. Hinnan lisäksi pitää huomioida palveluiden laatu ja ihmisten valinnanvapaus. 

 Hyvinvointialueiden lakisääteiseksi velvoitteeksi on säädettävä palveluidensa yksikkökustannusten vertailukelpoinen julkaiseminen. Se vauhdittaa parhaiden käytäntöjen juurruttamista ja ostopalveluiden suunnittelemista sekä palvelusetelin reilun hinnan määrittämistä. Vauhdittaakseni asiaa olen jättänyt asiasta eduskunnassa toimenpidealoitteen. Helsingin kaupungissa työ sai vauhtia kaupunginvaltuustossa tekemäni aloitteen pohjalta. 

Saavuttaaksemme tavoitteen paremmista palveluista, on panostettava johtamiseen ja myös taloutta pitää johtaa. Tiedolla voidaan johtaa vain, jos tietoa on. Nykyistä parempi ja valtakunnallisesti vertailtava tieto kustannuksista on aivan välttämätön. Valtiovallan on myös vahvemmin velvoitettava hyvinvointialueita hyödyntämään parhaat käytännöt.  

 Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan hoitaja- ja työvoimapulaan uusia valtakunnallisia työnjakolinjauksia. Myös nykyinen terveydenhuollon ammattihenkilöasetusta on tarkasteltava. Henkilöstön riittävyyden ja työn mielekkyyden kannalta on tärkeää, että kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten osaaminen hyödynnetään täysimääräisesti. Esimerkiksi rajoite, jonka mukaan optikko ei saa määrätä silmälaseja henkilölle, jolle on joskus suoritettu silmäkirurginen toimenpide, voi olla osittain vanhentunut. Maailma on muuttunut. On syytä asiantuntijoiden voimin pohtia olisiko tässäkin työnjaon uudelleen arvioinnin paikka.  

Maassamme on valtavasti osaamista ja mahdollisuuksia, jotka on saatava paremmin palvelemaan suomalaisten terveyttä ja hyvinvointia.  

Sari Sarkomaa 
terveydenhuollon maisteri 
helsinkiläisten kansanedustaja 
kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja