Siirry sisältöön

Valtavan hienoa uutinen! Helsingin yliopiston hakemus terveystieteiden maisterin tutkinnonanto-oikeudesta hyväksyttiin! Tämän eteen on urakoitu, tätä on odotettu. Paljon kiitoksia kaikille vaikuttamisesta ja yhteistyöstä asian toteutumiseksi.

Jotta tulevaisuudessakin Helsingissä, Uudellamaalla ja koko maassamme olisi riittävästi ammattitaitoisia hoitotyön asiantuntijoita, johtajia ja opettajia, on terveystieteen maisterin koulutus Helsingin yliopistossa välttämättömyys. Hoitotyön ja koko sosiaali ja terveydenhuollon asiantunteva johtaminen on edellytys laadukkaille, vaikuttaville ja asiakaslähtöisille palveluille sekä työn tuottavuuden kehittämiselle.

Helsingin yliopisto jätti nyt hyväksytyn hakemuksen 30.9.2021 opetus- ja kulttuuriministeriölle koulutusvastuusta terveystieteiden alalle. Koulutusvastuu antaa yliopistolle oikeuden järjestää koulutusta, joka johtaa terveystieteiden maisterin ja tohtorin tutkintoihin. Ko. maisteritason tutkintokoulutukseen voisivat hakeutua kaikki soveltuvan alemman korkeakoulututkinnon suorittaneet (ml. amk-tutkinnon suorittaneet sote-alan asiantuntijat) ilman lisäopintoja. Terveystieteiden maisteritutkinnon suorittanut voisi hakea jatko-opintojen suoritusoikeutta terveystieteiden tohtorin tutkintoon.

Vuosien varrella asian eteen on urakoinut laaja joukko eri toimijoita yhdessä Helsingin yliopiston, lääketieteellisen tiedekunnan, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin, Tehy:n ja Sairaanhoitajaliiton, Metropolian ja Laurean kanssa. Metropolialueen merkitys on ratkaiseva koko Suomen menestymisen kannalta, mikä tulee ottaa huomioon alueen koulutustarjonnan kehittämisessä.

Helsinki ja Uusimaa kaipaavat erityisen kipeästi uusia terveystieteiden maistereita. Sosiaali- ja terveydenhuoltoa uhkaa pula pätevistä johtajista ja asiantuntijoista erityisesti Uudenmaan alueella. Alueen nykyisistä yli- ja osastonhoitajista iso osa on lähellä eläkeikää. Merkittävä osa Suomen terveydenhuollon yliopistollista maisterintutkintoa edellyttävistä työpaikoista sijaitsee laajalla metropolialueella, jossa työskentelee yli neljännes maan koko hoitohenkilökunnasta.

Laadukas toiminta sosiaali- ja terveydenhuollossa edellyttää asiantuntevia ja osaavia hoitotyön johtajia, asiantuntijoita ja opettajia, joilla on akateeminen tutkinto ylempien ammattikorkeakoulututkintojen lisäksi. Terveydenhuollon johto-, asiantuntija ja koulutustehtäviin vaaditaan yhä useammin yliopistossa suoritettua terveystieteiden maisterin, lisensiaatin tai jopa tohtorin tutkintoa. Tutkijatehtävissä se on ehdoton edellytys.

Kasvaviin ja moninaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon haasteisiin vastaaminen asettaa hoitotyön johdolle ja asiantuntijoille uusia osaamisvaatimuksia. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukselle asetetut tavoitteet saavutetaan vain laadukkaalla johtamisella ja asiantuntijuudella.

Mittava puute on edelleen se, ettei Suomessa ole, toisin kuin muissa Pohjoismaissa, kliinisen laboratoriotieteen ja radiografiatieteen koulutusohjelmia yliopistossa. Tämä on vahingollista terveydenhuollon diagnostiikkapalveluiden ja alojen kehittymiselle.  On äärimmäisen tärkeää, että myös tämä puute saataisiin korjattua, kun Helsingin yliopisto saa terveystieteiden tutkinnon anto-oikeuden takaisin. Tämän tavoitteen toteutumiseksi on hihat kääritty.

Mahdollisuudet jatkokouluttautumiseen ja urakehitykseen ovat merkittäviä vetovoimatekijöitä kaikille terveydenhuollon peruskoulutukseen hakeutuville ja ammatissa toimiville terveydenhuollossa. Ne lisäävät henkilöstön työtyytyväisyyttä ja työhön sitoutumista, vaikuttavat alan pito- ja vetovoimaan ja siten työvoiman saatavuuteen. Hyvä johtaminen on ydinedellytys sote-alan houkuttelevuudelle.

Terveystieteiden maisterikoulutuksen palauttaminen Helsingin yliopistoon on ollut työlistalla koko politiikassa olon ajan. Helsingin yliopiston terveydenhuollon maisterin koulutus lakkautettiin 1990-luvun lopussa. Jo silloin oli tiedossa, että päätös aiheuttaa ongelmia sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiselle. Sitkeyttä on asian ajamisessa vaadittu.

Vuosien varrella on eri kokoonpanoissa asiassa toimittu. Eduskunnassa olen asiaa nostanut monin eri tavoin esille. Ohessa tuoreimpia valtiopäivätoimia, joista voi lukea asiasta tarkemmin.

Jätin 12.5.2020 Sairaanhoitajapäivänä kirjallisen kysymyksen terveystieteiden maisterin koulutuksen käynnistämisestä Helsingin yliopistossa vauhdittaakseni terveystieteen koulutuksen uudelleen käynnistämistä Helsingin yliopistossa.

Röntgenhoitajaliiton ja Bioanalyytikkoliiton kanssa valmisteltu kirjallinen kysymys KK 497/2021 vp diagnostisten terveyspalveluiden henkilöstön riittävyydestä, urapolkujen mahdollistamisesta ja tiedekorkeakoulutuksen käynnistämisestä Helsingin yliopistossa: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Sivut/KK_497+2021.aspx

Voit seurata eduskunnan tapahtumia ja työtäni kansanedustajana vastaanottamalla eduskuntaterveiseni, joissa kerron ajankohtaisista politiikan kuulumisista. Eduskuntaterveiset voit tilata lähettämällä minulle sähköpostia sari.sarkomaa@eduskunta.fi tai soittamalla 050 511 3033. Ajatukset ja terveiset ovat aina tervetulleita. Ne ovat tärkeitä. Pidetään yhteyttä.

Hyvinvointiyhteiskuntamme on heikko siellä, missä sen pitäisi olla vahvimmillaan. Mielenterveyspotilaiden hoitoon pääsy on koronaepidemian aikana vaikeutunut entisestään. Mielenterveyden keskusliitto pitää tilannetta katastrofaalisena.

Useat vaikeasti oireilevat lapset ja nuoret ovat odottaneet jopa vuosia, eivätkä siltikään ole saaneet mielenterveysapua. Hätä ja huoli on valtava tukea ja hoitoa tarvitsevilla lapsilla ja nuorilla sekä heidän läheisillään. Monen vakavista ongelmista kärsivän lapsen todellisuutta on, että mielenterveyden palveluiden vakavien puutteiden vuoksi avun sijaan edessä on sijoitus pois omasta kodista. Kun nuorille ei ole tarjolla heidän tarvitsemiaan palveluja päihdehuollossa ja psykiatriassa, heidät ohjataan lastensuojelun asiakkaaksi.

Vastauksena pitkään jatkuneeseen epäinhimilliseen tilanteeseen mielenterveysjärjestöt valmistelivat Terapiatakuu-kansalaisaloitteen, joka tarkoittaa kattavien matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden rakentamista perustasolle ja yhdenvertaista ripeää hoitoon pääsyä matalalla kynnyksellä.

Oli ilo olla mielenterveysjärjestöjen kutsumana puhujana Helsingin Yliopiston Tiedekulmassa pidetyssä Terapiatakuu–kansalaisaloitekampanjan julkistamistilaisuudessa 20.2.2019. Puheenvuorossani nostin esille vakavan ongelman eriarvoisesta pääsystä mielenterveyspalveluiden piiriin. Vaikka mielenterveysongelmat ovat suurin kansansairautemme, vuosittain kuntien terveydenhuollon menoista on ohjautunut yhä pienempi osuus niiden hoitamiseen ja ennaltaehkäisyyn.


Olin mukana yhdessä mm. Touko Aallon, FinFamin toiminnanjohtajan Pia Hytösen ja Mielenterveyspoolin projektipäällikön Alviina Alametsän kanssa Helsingin Yliopiston Tiedekulmaan helmikuussa 2019 pidetyssä Terapiatakuu–kansalaisaloitekampanjan julkistamistilaisuudessa perustelemassa terapiatakuun tärkeyttä.

Terapiatakuu-kansalaisaloite sai valtavan tuen suomalaisilta. Sen saapuessa eduskuntaan lokakuussa 2019 kaikki puolueet kannattivat sitä, samoin koko hallitus. Sen jälkeen kohtelu aloitteelle on ollut tylyä.

Eduskuntaryhmämme on toistuvasti esittänyt kansalaisaloitteen käsittelyä sekä terapiatakuun tavoitteiden toteuttamiseksi määrärahoja vaihtoehtobudjetissamme. Hallituspuolueiden edustajat ovat aina esityksemme äänestäneet nurin. Perusteluina on aina ollut se, että asia hoidetaan osana hoitotakuulakia.

Tuore lakiluonnos hoitotakuuajan kiristämisestä ei kuitenkaan sisällä terapiatakuun tavoitteita kattavien matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden rakentamisesta perustasolle eikä takaa yhdenvertaista ripeää hoitoon pääsyä, ja Terapiatakuu-kansalaisaloite on edelleen käsittelemättömänä sysättynä mappi Ö:hön.

Tämä on valtava järkytys suomalaisille ja erityisesti jonossa hoitoa ja apua odottaville perheille. Terapiatakuuta ei ole tulossa. Mielenterveysjärjestöt ovat ilmaisseet pettymyksen, ettei hoitotakuuta koskeva lakiluonnos takaa hoitoon pääsyä psyykkisten ongelmien osalta eikä sisälläkään terapiatakuun tavoitteita. Järjestöt vaativat korjausta lupausten vastaiseen tyngäksi jääneeseen esitykseen. Järjestöjen vaade, että hallitus pitää korjaa esitystään, ennen kuin se tuodaan eduskuntaan, on oikeutettu ja kokoomuksen eduskuntaryhmä antaa sille täyden tuen.

Yhtä suuri huoli on hallituspuolueiden edustajien syvä hiljaisuus. En ole kuullut yhtään puheenvuoroa, jossa vaadittaisiin yhdessä annettujen lupausten pitämistä ja sellaisen lain tuomista eduskuntaan, joka tekisi terapiatakuusta totta. Herää vakava kysymys, ovatko hallituspuolueet sopineet, ettei terapiatakuun tavoitteita toteuta, kun asiaa koskevaa kansalaisaloitteen käsittelykin on estetty. Avoimuuden ja kohtuuden nimissä on asiaan saatava vastaus.

Mielenterveyden sairaudet ovat yleisin syy työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen ja myös suurimpia syrjäytymisen aiheuttajia. Lasten ja nuorten syrjäytymisen kierre on mahdollista katkaista tarjoamalla tukea ennaltaehkäisevästi ja mielenterveyspalveluita aikaisessa vaiheessa. On mahdoton ymmärtää hallituksen arvovalintaa jättää kaikkien puolueiden kannattama terapiatakuu toteuttamatta. Onneksi esitys on vasta luonnos, joka on ensi vuonna mahdollista korjata. Kenenkään ei pitäisi joutua odottamaan hoitoon pääsyä.

Toivon hallituspuolueilta uuden vuoden lupausta, jossa he vihdoin ottavat jalan pois jarrulta ja antavat eduskunnan käsitellä Terapiatakuu- kansalaisaloitteen. Käsittelyn estäminen enemmistöllä on ollut poikkeuksellisen ikävä toimintaa varsinkin, kun kaikki puolueet ovat aloitetta kertoneen kannattavansa.

Jo ennestään pitkät hoitojonot ovat  varsinkin lasten ja nuorten osalta ovat koronapandemian myötä katastrofaaliset. Hoitotakuu lasten psykiatriassa ja jopa viranomaisten valvonta ovat pettäneet. Yhteiskunta on heikoin siellä, missä sen pitäisi olla vahvin. Useat vaikeasti oireilevat lapset ovat odottaneet jopa vuosia eivätkä siltikään ole saaneet apua. Hätä ja huoli on valtava niin apua tarvitsevilla lapsilla ja nuorilla kuin heidän omaisiansakin. Jokainen päivä on vahingollinen lapsen ja nuoren kehitykselle vaikeuttaen opinpolkua ja lisäten syrjäytymisriskiä.

Vastauksena epäinhimilliseen tilanteeseen mielenterveysjärjestöt valmistelivat Terapiatakuu-kansalaisaloitteen, joka tarkoittaa kattavien matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden rakentamista perustasolle ja yhdenvertaista ripeää hoitoon pääsyä. Aloite saapui eduskuntaan lokakuussa 2019 mutta se on edelleen käsittelemättä. Eduskuntaryhmämme on toistuvasti esittänyt kansalaisaloitteen käsittelyä sekä terapiatakuun tavoitteiden toteuttamiseksi määrärahoja vaihtoehtobudjetissamme.Hallituspuolueiden edustajat ovat aina esityksemme äänestäneet nurin. Perusteluina on aina ollut se, että asia hoidetaan osana hoitotakuulakia.

Tuore lakiluonnos ei kuitenkaan sisällä hoitotakuun tavoitteita. Tämä on valtava järkytys suomalaisille ja erityisesti jonossa hoitoa ja apua odottaville perheille. Terapiatakuuta ei ole tulossa. Mielenterveysjärjestöt ovat ensimmäisenä nostaneet julki pettymyksen, ettei esitys takaa hoitoon pääsyä psyykkisten ongelmien osalta eikä sisälläkään terapiatakuun tavoitteita. Järjestöt vaativat korjausta lupausten vastaiseen esitykseen. Olen täysin samaa mieltä järjestöjen kanssa ja pidän välttämättömänä, että hallitus korjaa esitystään, ennen kuin se tuodaan eduskuntaan.

Yhtä lailla suuri järkytys on hallituspuolueiden edustajien syvä hiljaisuus. En ole kuullut yhtään puheenvuoroa, joka vaatisi yhdessä annettujen lupausten pitämistä ja sellaisen lain tuomista eduskuntaan, joka tekisi terapiatakuusta totta. Herää vakava kysymys, ovatko hallituspuolueet sopineet, ettei terapiatakuun tavoitteita toteuta, kun asiaa koskevaa kansalaisaloitteen käsittelykin on estetty. Avoimuuden ja kohtuuden nimissä on asiaan saatava vastaus. Olisin kysynyt asiaa viime kyselytunnilla hallitukselta mutta en saanut puheenvuoroa. Jätän asiasta kirjallisen kysymyksen hallituksen vastattavaksi. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Documents/KK_726+2021.pdf

Kirjallisessa kysymyksessä kysyn, aikooko hallitus pitää lupauksensa.

Hallitus on toistuvasti vakuuttanut, että hoitotakuulainsäädäntö sisältää Terapiatakuu-kansalaisaloitteen tavoitteet. Hallituksen on syytä avoimesti kertoa, miksi hoitotakuulakiesitys onkin nyt täysin vastoin sitä mitä on luvattu. 

Terapiatakuun toteutuminen edellyttäisi lyhytpsykoterapioiden, muiden tutkimusnäyttöön perustuvien psykososiaalisten hoitomenetelmien ja lyhytinterventioiden sisällyttämistä perusterveydenhuoltoon ja hoitotakuun piiriin. Hallituksen esityksessä nämä on rajattu seitsemän päivän takuun ulkopuolelle. Nämä hoitomuodot esitetään pääosin toteutettavaksi edelleen kolmen päivän kuukauden sisällä jatkossakin.

Mielenterveysjärjestöt vaativat, että mielenterveyspalvelujen osalta terveydenhuoltolakiin säädetään erillinen pykälä psykoterapeuttisen ja muun psykososiaalisen hoidon järjestämisestä neljän viikon sisällä hoidon tarpeen arvioinnista.  

Terapiatakuun tavoitteena on, että jatkossa harvempi tarvitsisi erikoissairaanhoitoa, kun oireita ja avuntarvetta vastaavaa hoitoa saisi jo varhaisessa vaiheessa perusterveydenhuollossa. Mikäli potilas tarvitsee varhaisen terapiajakson jälkeen jatkohoitoa, hänet ohjataan erikoissairaanhoidon tai Kelan korvaaman kuntoutuspsykoterapian piiriin. 

Onneksi esitys on vasta luonnos, jota on mahdollista muuttaa parempaan suuntaan. Tämä edellyttää, että hallitus pitää lupauksensa. Hallituksen esitystä odotellessa olisi kohtuullista, että hallituspuolueiden kansanedustajat ottaisivat jalan pois jarrulta ja  antaisivat eduskunnan vihdoin käsitellä Terapiatakuu- kansalaisaloitteen. Aloite on hyvä ottaa käsittelyyn heti istuntotauon päätyttyä ja siten varmistaa Terapiatakuun tavoitteiden eteneminen. Jos hallitus ei suostu tuomaan lupaamaansa esitystä terapiatakuusta, voi eduskunta hyväksyä asiaa koskevan kansalaisaloitteen. Mielenterveys kuuluu kaikille.

💚

Onnea, terveyttä ja iloa uudelle vuodelle 2022 

Hallituksen on syytä perustella päätöksiään ja vastata lasten, nuorten sekä koulujen kysymyksiin

Helsinkiläisiltä, lasten kavereilta ja perheiltä satelee kysymyksiä. Mitä tarkoitti hallituksen lupaus siitä, että lapsiin ja nuoriin kohdistuvat rajoitukset ovat vihoviimeinen keino epidemian taltuttamissa? Miksi baarissa saa pelata biljardia muttei hallissa jääkiekkoa? Onko lasten ja nuorten liikuntatilojen sulkeminen välttämätöntä epidemian hallitsemisen kannalta?

Pitkään jatkuneet rajoitukset, jotka estävät lapsia ja nuoria tapaamasta ikäisiään, liikkumasta ja harrastamasta ovat valtava riski lasten normaalille kasvulle ja kehitykselle sekä hyvinvoinnille.

Lähiopetuksen ja etäopetuksen vaaroista julkinen kiistely huolestutti monia vanhempia ja lapsia sekä varmasti kaikkia koulun toimijoita. Opettajat ja koko koulun väki ansaitsivat parempaa tukea vaikeassa epidemiatilanteessa.

On mahdoton ymmärtää, miksi päätökset tehtiin vasta nyt koulujen ”alkamisen aattona”. Koulut olisivat ansainneet aikaa valmistautumiseen. Perheissäkin on paljon epäselvyyttä. Opettajat ja koko koulun väki ovat kovilla.

On välttämätöntä, että opetusministeri Li Andersson  ja Opetushallitus täsmentävät mitä tarkoittavat koulujen tehostetut  koronatoimet? Miten toimii jäljitys, karanteeni, maskit ja testaus?

Koko epidemian ajan rehtorit ja opettajat ovat toivoneet erityisesti, että ohjeet saataisiin ajoissa, selkeänä ja niin, että niitä on oikeasti mahdollista päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa arjessa noudattaa. Se ei ole liikaa vaadittu.

Lasten ja nuorten jo ennestään pitkät hoitojonot ovat koronapandemian myötä katastrofaaliset. Hoitotakuu lasten psykiatriassa ja jopa viranomaisten valvonta ovat pettäneet. Yhteiskunta on heikoin siellä, missä sen pitäisi olla vahvin. Useat vaikeasti oireilevat lapset ovat odottaneet jopa vuosia eivätkä siltikään ole saaneet apua. Hätä ja huoli on valtava niin apua tarvitsevilla lapsilla ja nuorilla kuin heidän omaisiansakin. Jokainen päivä on vahingollinen lapsen ja nuoren kehitykselle vaikeuttaen opinpolkua ja lisäten syrjäytymisriskiä.

Vastauksena epäinhimilliseen tilanteeseen mielenterveysjärjestöt valmistelivat Terapiatakuu-kansalaisaloitteen, joka tarkoittaa kattavien matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden rakentamista perustasolle ja yhdenvertaista ripeää hoitoon pääsyä. Kaikki puolueet ovat aloitteen tavoitteita kannattaneet. Aloite saapui eduskuntaan lokakuussa 2019 mutta se on edelleen käsittelemättä. Eduskuntaryhmämme on toistuvasti esittänyt kansalaisaloitteen käsittelyä sekä terapiatakuun tavoitteiden toteuttamiseksi määrärahoja vaihtoehtobudjetissamme. Hallituspuolueiden edustajat ovat aina esityksemme äänestäneet nurin. Perusteluina on aina ollut se, että asia hoidetaan osana hoitotakuulakia. Tuore lakiluonnos ei kuitenkaan sisällä hoitotakuun tavoitteita.

Tämä on valtava järkytys suomalaisille ja erityisesti jonossa hoitoa ja apua odottaville perheille. Terapiatakuuta ei ole tulossa. Mielenterveysjärjestöt ovat ensimmäisenä nostaneet julki pettymyksen, ettei esitys takaa hoitoon pääsyä psyykkisten ongelmien osalta eikä sisälläkään terapiatakuun tavoitteita. Järjestöt vaativat korjausta lupausten vastaiseen esitykseen. Olen täysin samaa mieltä järjestöjen kanssa ja pidän välttämättömänä, että hallitus korjaa esitystään, ennen kuin se tuodaan eduskuntaan.

Yhtä lailla suuri järkytys on hallituspuolueiden edustajien syvä hiljaisuus. En ole kuullut yhtään puheenvuoroa, joka vaatisi yhdessä annettujen lupausten pitämistä ja sellaisen lain tuomista eduskuntaan, joka tekisi terapiatakuusta totta. Herää vakava kysymys, ovatko hallituspuolueet sopineet, ettei terapiatakuun tavoitteita toteuta, kun asiaa koskevaa kansalaisaloitteen käsittelykin on estetty. Avoimuuden ja kohtuuden nimissä on asiaan saatava vastaus. Olisin kysynyt asiaa viime kyselytunnilla hallitukselta mutta en saanut puheenvuoroa. Jätän asiasta kirjallisen kysymyksen hallituksen vastattavaksi. Kirjallisessa kysymyksessä kysyn, aikooko hallitus pitää lupauksensa.

Ministeri Kiuru on toistuvasti vakuuttanut, että hoitotakuulainsäädäntö sisältää Terapiatakuu-kansalaisaloitteen tavoitteet. Hallituksen on syytä avoimesti kertoa, miksi hoitotakuulakiesitys onkin nyt täysin vastoin sitä mitä on luvattu. 

Terapiatakuun toteutuminen edellyttäisi lyhytpsykoterapioiden, muiden tutkimusnäyttöön perustuvien psykososiaalisten hoitomenetelmien ja lyhytinterventioiden sisällyttämistä perusterveydenhuoltoon ja hoitotakuun piiriin. Hallituksen esityksessä nämä on rajattu seitsemän päivän takuun ulkopuolelle. Nämä hoitomuodot esitetään pääosin toteutettavaksi edelleen kolmen päivän kuukauden sisällä jatkossakin.

Mielenterveysjärjestöt vaativat, että mielenterveyspalvelujen osalta terveydenhuoltolakiin säädetään erillinen pykälä psykoterapeuttisen ja muun psykososiaalisen hoidon järjestämisestä neljän viikon sisällä hoidon tarpeen arvioinnista.  

Terapiatakuun tavoitteena on, että jatkossa harvempi tarvitsisi erikoissairaanhoitoa, kun oireita ja avuntarvetta vastaavaa hoitoa saisi jo varhaisessa vaiheessa perusterveydenhuollossa. Mikäli potilas tarvitsee varhaisen terapiajakson jälkeen jatkohoitoa, hänet ohjataan erikoissairaanhoidon tai Kelan korvaaman kuntoutuspsykoterapian piiriin. 

Onneksi esitys on vasta luonnos, jota on mahdollista muuttaa parempaan suuntaan. Kenenkään ei pitäisi joutua odottamaan hoitoon pääsyä.

Suomen tärkein tavoite on, että jokainen nuori saa sellaiset tiedot, taidot ja oppimisen ilon, jotka kantavat vähintään toisen asteen tutkintoon ja omien unelmien tavoitteluun. Tämä ei kaikkien kohdalla toteudu. Esimerkiksi joka kahdeksas poika ei peruskoulun päätteeksi osaa lukea, kirjoittaa eikä laskea kunnolla. Ongelmiin on tartuttava vaikuttavasti varhaisessa vaiheessa.

Ensi keskiviikkona oppositiopuolueiden tekemät vaihtoehdot hallituksen ensi vuoden budjettiesitykselle ovat eduskunnan istunnossa keskustelussa. Julkaisimme kokoomuksen Kestävän tulevaisuuden vaihtoehdon viime perjantaina vastavoimaksi Marinin vasemmistohallituksen vastuuttomalle velkapolitiikalle. Kestävä tulevaisuus tarkoittaa kestävän taloudenpidon lisäksi ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää tulevaisuutta.

Haluamme vahvistaa koulutuksen laatua ja tasa-arvoa aina varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin.

Vaihtoehtomme perustuu työhön, yrittämiseen ja vastuulliseen taloudenpitoon. Se tarkoittaa enemmän työpaikkoja suomalaisille, enemmän euroja käteen tehdystä työstä ja eläkkeestä sekä vähemmän velkaa ja vastuita tuleville sukupolville. Vaihtoehdossamme teimme erilaisia arvovalintoja kuin hallitus.

Iloitsen, että vaihtoehdossamme on lisää panostuksia vanhusten palveluihin, turvallisuuteen, tutkimukseen ja koulutukseen.

Esittelin julkistamistilaisuudessa eduskuntaryhmämme voimin rakennetun vaihtoehtobudjettimme koulutuksen ja tutkimuksen sekä hyvinvointipalveluiden painopisteet.

Kokoomuksen vaihtoehtobudjetissa panostetaan pysyvästi varhaiskasvatuksen (80 milj.) ja perusopetuksen (60 milj.) laatu- ja tasa-arvorahoihin. Hallituksen budjettiesityksessä nämä ovat määräaikaisia. Alentaisimme varhaiskasvatusmaksuja (30 milj.)  ja lisäisimme varhaiskasvatuksen opettajien koulutuspaikkoja yliopistossa (15 milj.). Haluamme varmistaa, että jokaisen lapsen oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen toteutuu.

Tekisimme myös ammatillisen koulutuksen määräaikaisesta opettaja- ja ohjaajarahoituksesta (70 milj.) pysyvää. Vastaamme koulutuskentän suureen huoleen siitä, mitä tapahtuu, kun hallituksen pätkäpanostukset päättyvät ensi vuoden lopussa. Hallituksen hankeralli on pysäytettävä. Opettajien on saatava työrauha ja mahdollisuus keskittyä työhönsä.

Lukiokoulutuksen rahoitusvajetta korjaisimme 50 miljoonan euron panostuksella. Lukiokoulutus tarvitsee puolustajansa. Lukiokoulutuksen rahoitusmalli on uudistettava.

Peruisimme hallituksen virheen siirtää koulukuraattorit ja -psykologit aluehallinnon armoille. Haluamme, että jokainen lapsi saa tarvitsemansa tuen.

Korottaisimme opintotuen tulorajoja 50 prosentilla pätkäkorotuksen sijaan vakinaisesti. Tämä vahvistaa julkista taloutta ja opiskelijoiden kukkaroa.

Pääomittaisimme korkeakouluja miljardilla eurolla. Suomi nousee vain parhaalla tutkitulla tiedolla ja opetuksella maailman kärkeen. Vahvistaisimme kaikki koulutusasteita yhteensä noin 1,3, miljardin euron ohjelmalla.

Pärjätäkseen globaalissa kilpailussa suomen on pienenä maana panostettava tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan (TKI). ilman riittäviä panostuksia osaamiseen, ei synny kestävää talouskasvua. Esitämme, että TKI-panostusten tasoa vahvistetaan 200 miljoonalla eurolla tinkimättä julkisen talouden kestävyydestä.

Olemme sitoutuneet toimenpiteisiin, joilla suomen TKI-panokset nostetaan neljään prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen vuoteen 2030 mennessä. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteenlaskettujen vuotuisen TKI-panoksien tulisi tavoitteen mukaan kasvaa noin 200 miljoonaa euroa vuodessa.

Laaja-alainen sivistys ja korkea osaaminen muodostavat perustan sille, että Suomi voi tulevaisuudessakin olla kestävä, hyvinvoiva ja uudistuva maa.

Kokoomuksen vaihtoehtobudjetti on luettavissa kokonaisuudessaan täältä: https://www.kokoomus.fi/kestavan-tulevaisuuden-vaihtoehto/

Ensi vuoden valtion talousarvioesityksessä hallitus esittää opintotukeen vaikuttaviin opiskelijan tulorajoihin korotusta määräaikaisesti 25 prosentilla. On hyvä, että hallitus edistää kokoomuksen pitkäaikaista tavoitetta opintotuen tulorajojen korottamisesta. Korotus on kuitenkin aivan liian pieni ja vuoden pätkäkorotus on opiskelijalle hyvin hankala. Hallituksen esittämä opintotuen tulorajojen korottaminen vain väliaikaisesti ei ratkaise ongelmaa, vaan tulorajat tulisi korottaa pysyvästi.

Eduskuntaryhmämme vaihtoehtobudjetissa esitämme, että tulorajoja korotetaan pysyvästi 50 prosentilla. Palkansaajien tutkimuslaitoksen mukaan tämä nostaisi keskimäärin opiskelijoiden vuosituloja 600 eurolla. Tällöin yhdeksän kuukauden ajan opintotukea nostavan opiskelijan vuosituloraja kasvaisi 12 000 eurosta 18 000 euroon.

Sivistysvaliokunnassa hallituspuolueet äänestivät nurin ehdotuksemme. Jätimme tietenkin vastalauseen sivistysvaliokunnan mietintöön. Teimme esityksemme uudestaan istunnossa. Ikävä kyllä hallituspuolueet äänestivät toistamiseen nurin esityksemme.

Lähes 60 prosenttia opiskelijoista tekee töitä opintojensa ohella. On järjetöntä rajoittaa heidän toimeliaisuuttaan muita pohjoismaita merkittävästi alemmilla tulorajoilla. On kaupunkilaisjärjen vastaista kampata tulevaisuuden toivojemme mahdollisuuksia hankkia lisätuloa ja kartuttaa omaa osaamistaan opiskeluaikana. Tulorajat eivät palkitse ahkeraa opiskelijaa ja luovat keinotekoista köyhyyttä. Vuosittain noin 40 000 työtä tehnyttä opiskelijaa saa tulorajojen vuoksi Kelalta opintotuen takaisinperintäkirjeen. Kaikki järkisyyt edellyttävät opintotuen vapaan tulon rajan nostamista merkittävästi.

Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa opintotukia pitää maksaa kokonaan takaisin tulorajan ylityttyä. Muissa maissa tulorajan ylittävältä osalta tuloja verotetaan suuremmalla prosentilla kuin tulorajan alapuolisia tuloja eli rajaveroprosentti nousee.  Opiskelijan vapaan tulon rajojen noston yhteydessä on välttämätöntä nostaa vastaavasti takaisinperinnän tulorajoja.

Takaisinperintä toteutetaan, vaikka opiskelija olisikin edennyt riittävästi opinnoissa. Valtio menettää samalla miljoonia euroja nettotuloja, koska opiskelijat rajoittavat työn tekemistä. Työnteon pitäisi olla aina kannattavaa, ja ahkeruudesta tulisi palkita. Lisäksi on välttämätöntä huomioida, että opintojen ohella tehty työ on monesti kausittaista ja osapäiväistä. Tulorajan määritteleminen etukäteen on monesti ongelmallista. Takaisinperinnän keventämisessä ei ole kyse lisäkustannuksista vaan päinvastoin. Tulorajojen nostaminen vahvistaa julkista taloutta ja jättää opiskelijalle enemmän käteen tehdystä työstä. Valtiovarainministeriön virkamiesraportti suosittaa vahvasti tulorajojen nostamista. On pakko ihmetellä, miksi hallitus ei kuuntele asiantuntijoita eikä opiskelijoita.

Kotien valmiudet tukea lapsen lukutaidon kehittymistä vaihtelevat mittavasti. Lapset ovat kouluun tullessaan hyvin eriarvoisessa asemassa. Lasten kielellinen kehitys ja lukemisen valmiudet alkavat kehittyä varhaisessa vuorovaikutuksessa, siksi vanhempien tietoisuutta lukutaidon merkityksestä ja kodin keinoista tukea lapsen lukutaitoa on lisättävä. Lukutaito-ohjaus neuvoloissa on tässä vaikuttava keino.

Lukutaidon edistäminen on kansanedustajan työssäni ollut aina tärkeä tavoite. Valtiovarainvaliokunnassa käsitellessämme valtion budjettia vuonna 2017 pohdimme, miten edistää vaikuttavammin lasten lukutaitoa. Kuulimme Lukukeskuksen tuottamasta materiaalista, jota jaettiin vanhemmille lapselle lukemisen hyödyistä pilottina kymmenen kunnan neuvoloissa. Pilotin kokemukset olivat lupaavia.

Aloitteestani lisäsimme eduskunnassa hallituksen budjettiesitykseen kaikkien neuvoloiden kirjakassitoimintaan laajentamiseen Lukukeskuksen määrärahaa 250 000 eurolla vuosille 2018 ja 2019.

Oli loistouutinen, kun Suomen Kulttuurirahasto lähti 1,2 miljoonan euron panostuksella Lukulahja lapselle -ohjelmaan. Se on mahdollistanut jokaiselle Suomessa vuosina 2019 – 2021 syntyvälle lapselle annettavan kirjalahjan. Kirjalahja sisältää kaksi lastenkirjaa, jotka kustannettiin erityisesti tätä tarkoitusta varten

Eduskunnan lisämääräraha mahdollisti valistusmateriaalien tuottamisen kirjalahjan yhteydessä. Yhteishankkeen tavoitteena on varmistaa tasavertaiset mahdollisuudet varhaislukemiseen ja lapsen kielellisen kehityksen tukemiseen. Suomen- ja ruotsinkielisten kirjojen lisäksi osa tarinoista on käännetty Suomessa eniten puhutuille muille kielille.

Vanhempien merkitys lapsen lukutaidolle on ratkaisevinta ennen kuin lapsi oppii itse lukemaan. Vauva-aikana aloitetut lukuhetket tukevat lapsen kielellistä kehitystä ja perheen välistä vuorovaikutusta. Lapselle lukeminen on merkityksellistä lapsen koko kehitykselle.

Lapselle on hyvä lukea myös sen jälkeen, kun lukutaito on saavutettu. Lukea voi yhdessä ja keskustella luetusta. Kun luemme lapselle ja kerromme hänelle tarinoita, vahvistamme lapsen kielen kehitystä ja monin tavoin lapsen tulevaa lukutaitoa sekä kiinnostusta lukemiseen. Tutkimusten mukaan lukeminen vaikuttaa lapsen tulevaan koulumenestykseen ja koulumyönteisyyteen enemmän kuin vanhempien sosioekonominen tausta. Varhaisilla lukukokemuksilla on ratkaiseva merkitys osaamiserojen kaventamiseen ja tasa-arvon lisäämiseen yhteiskunnassa.

Lukulahja lapselle-ohjelma on menestystarina. Se on lyhyessä ajassa aiheuttanut merkittäviä muutoksia perheiden lukutottumuksiin ja lisännyt tietoa lukemisen merkityksestä. Ohjelma ehkäisee tehokkaasti lukutaidon ja lukemisen eriarvoistumista. Se on tutkitusti lisännyt vauvaperheiden lukemista etenkin niissä perheissä, joissa muuten luettaisiin vähän tai ei lainkaan.

Tutkimusyhtiö Innolinkin kyselyn mukaan Lukulahja lapselle-kirjakassin saaneista perheistä kaksi kolmasosaa lukee lapselleen aiempaa enemmän: 27 % perheistä kertoi aloittaneensa lukemisen saatuaan kirjakassin, 36 % perheistä kertoi lukeneensa tavallista enemmän. Perheissä, joissa lukeminen oli alkanut kirjakassin ansiosta, lukemisesta oli myös tullut säännöllinen osa arkea. Kirjakassi on vaikuttanut erityisesti perheisiin, joissa ei muuten olisi luettu. Kyselyyn vastanneista perheistä Lukulahja lapselle -kirjakassin kirjat ovat kodin ainoat lastenkirjat 5 %:lla. Se tarkoittaisi koko ikäluokkaan suhteutettuna noin 2500 lapsiperhettä vuosittain.

Sekä vanhemmat että terveydenhoitajat toivovat ohjelmasta pysyvää toimintaa. On viisasta ja välttämätöntä varmistaa Lukulahja lapselle – toiminnan jatko myös vuoden 2021 jälkeen. Tämä tarkoittaa, että ensi vuoden valtion budjettiesityksestä on meidän eduskunnassa löydettävä puuttuvat 300 000 euroa.

Kun lapselle luetaan, tulee siitä ystävä, joka seuraa koko elämän.

Työterveydenhuollon resursseja ja osaamista ei ole juurikaan hyödynnetty koronarokotteiden antamisessa. Tästä valinnasta on aiheutunut vakavia seurauksia. Virhettä ei saa toistaa kolmannella koronarokotuskierroksella. Työterveyshuolto on valjastettava täysipainoisesti mukaan toteuttamaan rokotuksia.

Maassamme ei ole koko väestön rokottamiseen erillistä rokotusorganisaatiota, vaan koronarokotuksiin tarvittu henkilöstö on poissa muista terveydenhuollon tehtävistä. Tämä on vaikuttanut siihen, että koronaepidemian aiheuttamat hoitojonot ovat entisestään pidentyneet ja kiireettömiin hoitoihin pääsy on vaikeutunut. 

Työterveydenhuollon vahva mukaanotto on erityisen tärkeää myös siksi, että koronarokotustahti on liian hidasta ja laahaamme perässä rokotuskattavuudessa. Työterveyshuollon piirissä on mittava määrä rokottamattomia ja henkilöitä, joilta puuttuu toinen rokoteannos. Työterveyshuollon kautta on mahdollista tehokkaasti varmistaa kolmannen rokotuskierroksen sujuva jakelu.

Erityisesti influenssarokotusten alettua olisi luontevaa, että työntekijöille voitaisiin tarjota samassa yhteydessä myös mahdollisuutta ottaa koronarokote. Varsinkin 20-40-vuotiaiden rokotekattavuudessa on puutteita.

Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla moni työssäkäyvä on joutunut törmäämään siihen, että pop up-rokotepisteet ovat menneet kiinni varsin varhain. Työterveyshuollolla on toimivia keinoja lähestyä työpaikkoja ja työntekijöitä sekä tuoda rokotukset fyysisesti työpaikoille, mikä helpottaa monen työssäkäyvän rokotteen ottamista.

Kunnat päättävät, miten työterveyshuoltoa hyödyntävät – jos hyödyntävät ollenkaan. Osa kunnista ei käytä työterveyshuoltoa rokottamisessa mitenkään. Työterveyshuolto ei saa rokotteita ilman kuntien päätöksiä. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyössä on monia muitakin esteitä, joista osa on puhtaasti ideologisia. On välttämätöntä veronmaksajan ja ennen kaikkea on tavallisen palveluita tarvitsevan ihmisen etu, että kaikki voimavarat ovat käytössä koronaepidemian taltuttamisessa.

On viisasta, että 1,9 miljoonasta suomalaisesta huolehtiva työterveydenhuolto otetaan järjestelmällisesti mukaan koronarokottamiseen. Olen jättänyt asiasta kirjallisen kysymyksen KK 615/2021VP.

Kirjallisella kysymykselläni kiritän ministeri Kiurua ministeriönsä kera sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta toimiin, joilla työterveyshuolto valjastetaan nykyistä kattavammin koronarokottamiseen nostamaan rokotuskattavuutta ja vapauttamaan julkisen sektorin sote-henkilöstöä heidän perustyöhönsä.

On mainiota, että työterveyshuollon koronarokottamiseen on luotu väliaikainen Kela-korvaus. Korvaus kattaa osan ja loppuosan työnantaja. Työterveyshuollon rokottaessa, kunnilta säästyy kustannuksia ja vapautuu hoitohenkilökuntaa muuhun tärkeään työhön kuten mittavan hoito- ja palveluvelan purkamiseen.

Nopea rokottaminen on ainoa kestävä tapa taltuttaa koronaepidemia, pitää yhteiskuntaa auki ja huolehtia, että ihmiset saavat tarvitsemansa terveydenhuollon. 

Eduskunnan kyselytunnilla esitimme vahvan  huolemme hallituksen ideologisesta vimmasta romuttaa yksityisen terveydenhuollon Kela-korvaukset. Hallitus yritti vastauksissaan piiloutua monikanavarahoitusta pika-aikataululla käsittelemään asettamansa  parlamentaarisen työryhmän selän taakse. Ministerit jättivät  kertomatta jo tekemästään massiivisesta Kela-korvausleikkauksesta.

Hallitus jätti rujosti vanhustenpalvelujen hoitajamitoituksen ilman riittäviä rahoja ja leikkaa puuttuvat 140 miljoonaa euroa terveydenhuollosta, erityisesti Kela-korvauksista. Tolkuton talouspolitiikkaa on umpikujassa, kun puuttuvia rahoja vanhusten palveluihin etsitään leikkaamalla sairaiden palveluista.

Vuoden 2020 kehysriihessä Kela-korvauksia koskevista päätöksistä kerrottiin seuraavasti:

”Hoitajamitoitusesityksestä aiheutuvat lisäkustannuksia rahoitetaan useilla eri säästöillä, joista suurimpia ovat lääkekorvausten valtion osuuden alentaminen 60 miljoonalla eurolla sekä yksityisen sairaanhoidon korvausten valtion osuuden alentaminen runsaalla 40 miljoonalla eurolla vuodesta 2023 lukien. Lisäksi digitalisaation sekä ostopalvelujen ja kilpailutuksen tehostamisella tavoitellaan yhteensä 40 miljoonan euron sote-säästöjä vuodesta 2023 lukien.”

Hallituksen yksi ilmiselvä keskeinen tavoite asettamalleen parlamentaariselle  työryhmälle  on  romuttaa se mikä säästöjen jälkeen jää yksityisen terveydenhuollon kela- korvauksista jäljelle. Joko vasemmistovihreät puolueet eivät ymmärrä suomalaisten arkea ja sitä, mikä merkitys yrittäjien työllä ja yksityisillä sektorilla on suomalaisten mahdollisuudelle saada tarvitsemansa palvelut, tai sitten he eivät siitä piittaa. Oli vastaus kumpi tahansa, niin yhtä järkyttävää

Merkittävää osaa Kelan korvaamista lääkäripalveluista ei ole edes saatuvilla kuntien terveyskeskuksissa, esimerkkeinä silmälääkärit ja gynekologit. Koko suunterveydenhuoltomme on rakennettu siten, että merkittävä määrä aikuisväestöstä käyttää yksityisiä palveluja. Moni käyttää yksityistä terveydenhuoltoa yksinkertaisesti siksi, ettei julkisen sektorin palveluihin pääse. Kuntoutusjärjestelmämme on monin osin yrittäjien varassa. Vuonna 2020 kaksi miljoonaa ihmistä käytti Kela-korvattuja terveydenhuollon palveluja.

Kun yksityisen hoidon ja tutkimuksen Kela-korvaukset romutetaan, niin mitä hallitus tarjoaa tilalle? Vastausta ei näy eikä kuulu.On selvää, että toimesta kärsisi koko kansanterveys mutta eniten heikoimmassa asemassa olevat. Korvauksen poiston johdosta ihmisiä siirtyisi yksityisistä palveluista julkiselle sektorille. Seurauksena on palveluiden heikentyminen, julkisen terveydenhuollon kustannusten kasvu, henkilöstön ylikuormitus ja ruuhkautuminen.

Muualla Euroopassa tehdään toimia koronan aikana kertyneen hoitovelan purkamiseksi. Niin pitäisi tehdä Suomessakin. Jos Kela- korvausta ei olisi, se pitäisi nyt keksiä. 

Follow by Email
Facebook
Twitter
Visit Us
Follow Me
LinkedIn
Instagram