Siirry sisältöön

Verkkouutisten blogi 21.7.2022

Robotiikka, automatiikka ja digitalisaatio vapauttavat hoitajien aikaa välittömään hoitoon, kirjoittaja huomauttaa.

Maamme sosiaali- ja terveyspalvelut, erityisesti vanhustenhuolto ovat kriisiytymässä. Suuri ongelma on kasvava henkilöstöpula. Ripeät toimet hoitoalan veto- ja pitovoiman lisäämiseksi ovat välttämättömiä.

Aluehallintouudistuksen keskeneräinen ja vakavia vaurioita aiheuttava rahoitusmalli on viipymättä korjattava. On ilmiselvää, ettemme selviä inhimillisen ja hyvän hoidon turvaamisesta ilman teknologian vahvempaa hyödyntämistä. Kroonisesta hoitajapulasta huolimatta uuden teknologian, robotiikan ja digitalisaation hyödyntäminen on pitkälti käyttämätön voimavara.

Tilanne on järjetön. Teknologiaratkaisut tarjoavat parempaa hoitoa ja palvelua ihmisille, apua ammattilaisten työhön ja osaajapulaan, vaikuttavuutta ja tuottavuutta terveydenhuollolle ja hyvinvointia Suomelle. Lisäksi terveysteknologia on kasvava vientiala, joka tuo työpaikkoja ja verotuloja.

On viisasta ja välttämätöntä nimetä sosiaali- ja terveysministeriö terveysteknologian vastuuministeriöksi. Koordinaation puute ja osin ennakoimaton päätöksenteko heikentävät yritysten asemaa, innovaatioiden markkinoille pääsyä ja samalla teknologian hyödyntämistä ihmisten palveluissa. Teknologian hyödyntämisen vauhdittamiseksi on laadittava valtakunnallinen terveysteknologiastrategia.

Erityisen tärkeää on varmistaa, että uudet hyvinvointialueet hyödyntävät teknologiaa nykyistä vaikuttavammin. Teknologian käytöltä on poistettava esteitä ja tilalle rakennettava vahvoja kannusteita. Siinä Suomessa on paljon tehtävää. Vanhuspalvelulain uudistuksen valmistelu kuvaa karulla tavalla tilannetta. Lainsäädännön arviointineuvosto moitti teknologian mahdollisuuksien arvioinnin laiminlyömistä vanhusten ympärivuorokautisen hoivan hoitajamitoituslan valmistelussa.

Näin, vaikka teknologia on mittava mahdollisuus muuttaa työnteon tapoja sekä lisätä hoidon ja hoivan laatua, mielekkyyttä ja tuottavuutta. Robotiikka, automatiikka ja digitalisaatio vapauttavat hoitajien aikaa hoidon laadun kannalta olennaiseen ihmisen välittömään hoitoon.

Myös hallituksen kotihoitoa koskeva lakiesitys oli epäonnistunut. Siitäkin puuttuivat riittävät määrärahat ja luvatut ratkaisut kriisiytyvään vanhustenhuoltoon. Laki oli niin heikosti valmisteltu, että eduskunta joutui poistamaan pykälät, joilla oli tarkoitus vauhdittaa teknologisia mahdollisuuksia ja etäpalveluita vanhusten hoidossa ja hoivassa.

Tilanne on järkyttävä. Eduskunta ei saanut edes vastausta siihen, missä aikataulussa poistetut pykälät korjataan. Niiden on oltava osa vanhuspalveluiden kriisin korjaussarjaa, joka näyttää siirtyvän seuraavan hallituksen vastuulle. Muualla yhteiskunnassa teknologian käyttö on itsestäänselvyys. Niin sen on oltava myös sote-palveluissa. Suomen on pystyttävä parempaan.

On hälyttävää, että lisätoimista huolimatta Helsingin kaupungin palkanmaksu kompuroi yhä. Pääsyynä on kaupungin siirtyminen uuteen palkkahallintojärjestelmä Sarastiaan. Lisäksi pidemmän aikaa on esiintynyt ongelmia mm. sijaisten palkanmaksussa.

Kaupunginhallituksen pyynnöstäni saamasta selvityksestä (20.6.) ilmeni, että virheitä syntyi nopeammin kuin vanhoja ehdittiin korjaamaan. Osa työntekijöistä on joutunut odottamaan palkkojaan kuukausia. Palkanmaksussa on ollut useanlaisia harmia aiheuttavia ja lisätyötä palkansaajalle aiheuttamia virheitä.

Kannan vakavaa huolta ihmisistä, jotka odottavat palkkaansa. Tilanne aiheuttaa kohtuuttomia ongelmia ja vie henkilökohtaisen talouden sekaisin. Ansaitun loman sijaan edessä on kiperät toimeentulohuolet. Tilanne heikentää henkilöstömme hyvinvointia, kaupunkimme veto- ja pitovoimaa työnantajana sekä kykyä turvata helsinkiläisten palvelut.

Tilanne kriisiyttää valtavaa henkilöstöpulaa. Varsinkin sote-alalla ja varhaiskasvatuksessa lähiesihenkilön aika kuluu työntekijöiden rekrytoimiseen poislähteneiden tilalle.

On välttämätöntä, että kaupunkimme hallinto priorisoi palkka-asian ensisijaiseksi. Palkkaa odottavien tuen, korvauksien sekä tiedottamisen on oltava kunnossa. Ihmisiä ei voi jättää pulaan kesäksi ilman rahaa ja tietoa siitä, milloin palkka tulee.

Helsingin maine luotettavana työnantajana on saanut valtavan lommon ja sen palauttamisessa henkilöstön kuuleminen on olennaista.

Meidän päättäjien vastuulla on huolehtia toimista, joilla Helsingistä tehdään kaupunkistrategian mukaisesti esimerkillinen työnantaja.

Pidän välttämättömänä, että kaupunginhallitus seuraa korjaustoimia. Pyynnöstäni saamme selvityksen kesätauon jälkeen ensimmäisessä kaupunginhallituksessa 8.8. Silloin on kaikki syyt odottaa asioiden olevan kunnossa. Jos ongelmia ei ole selätetty, on järeämpien toimien aika.

Kaupungin tarkastuslautakunnan on syytä tehdä prosessista arvioi, josta kaikkien on otettava opiksi. Palkanmaksu on tärkein työantajan velvollisuuksista ja sen on sujuttava. Helsingin on pystyttävä parempaan. 

Sari Sarkomaa (kok.)
Kansanedustaja
Helsingin kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsen 

On sietämätön epäkohta, että usein kotihoidon piirissä olevan ikäihmisen kodin matot viedään ulos useammin kuin ihminen itse pääsee ulkoilemaan. Tiedossamme on, että liikkumattomuus on koko yhteiskunnassamme ja erityisesti vanhusten palveluissa kipeä ongelma, johon on tehtävä korjausliike. Ongelma syveni entisestään pandemian vuoksi, kun esimerkiksi iäkkäiden liikuntatoiminta tai ylipäätään liikuntatoimi suljettiin.

Erityinen huoli ikääntyneiden ennaltaehkäisevistä ja terveyttä edistävistä palveluista nousi esiin myös viime viikolla julkaistussa sosiaali- ja terveyspolitiikkaa sekä palveluiden ajankohtaista tilaa tarkastelevassa Sosiaalibarometrissa. Barometrissa suurimpana huolena nousi esiin se, ettei ikääntyneiden hyvinvointia ja terveyttä edistävää toimintaa eikä palveluita ole huomioitu riittävästi hyvinvointialueiden valmistelussa. Sosiaalibarometrin hälyttävään viestiin on reagoitava.

Edistääksemme ikääntyneiden hyvinvointia ja terveyttä, on liikunnan edistäminen ja kuntoutus tuotava senioreiden palveluiden keskiöön hyvinvointialueilla ja kunnissa. Liikunnan ja ulkoilun on oltava mahdollista ja turvallista kaikenikäisille ja -kuntoisille. Liikkumattomuus romahduttaa nopeasti ihmisen toimintakyvyn ja elämän laadun.

Liikuntaa ja liikkumista tukevien palveluiden ulkopuolelle jäävät todennäköisemmin ne, jotka hyötyisivät liikunnasta eniten, kuten toimintakyvyltään heikkokuntoisimmat ikääntyneet. Koko sote-henkilöstö on saatava nykyistä vahvemmin mukaan liikunnan edistämiseen. Terveydenhuollon henkilöstön antaman liikuntaneuvonnan välineet on otettava käyttöön, ja yli 75-vuotiaiden hoitotyön suunnitelmaan on kirjattava liikkumissopimus, jossa on yksilölliset toimet toimintakyvyn parantamiseksi.

On tärkeää estää negatiivisen kierteen synty, jossa ikäihmisten ennaltaehkäisevät palvelut rapautuvat ja hoitoon pääsy palvelutarpeen kasvun vuoksi vaikeutuu entisestään.

Barometriin vastanneet olivat huolissaan myös siitä, häviävätkö aluehallintouudistuksen myötä aiemmin sosiaali- ja terveystoimen rahoittamat ei-lakisääteiset hyvinvointia ja terveyttä edistävät palvelut. Vastanneilla oli erityinen huoli pitkäaikaissairaiden kotihoitoa tarvitsevien, haja-asutusalueilla asuvien ja digipalveluita taitamattomista. Heidän palveluiden epäiltiin jäävän katveeseen, kun hyvinvointialueiden työ käynnistyy. Seniorit on tavoitettu kunnissa tähän asti sosiaali- ja terveyspalveluissa, mutta sote-palveluiden järjestämisvastuun siirtyessä hyvinvointialueille yhteyden oman kunnan ikääntyneiden tilaan ja tarpeisiin pelätään katkeavan.

Jotta tämä elintärkeä yhteys ei katkeaisi, on liikunnan, soten, sivistystoimen ja järjestöjen yhteistyöhön panostettava ja liikunnan edistäminen sekä kuntoutus ja toimintakykyyn liittyvät toimet nostettava senioreiden palveluiden keskiöön. Aluevaltuutettujen on otettava ikäihmisten ennaltaehkäisevät palvelut hyvinvointialueiden ja kuntien yhteistyöhön ykkösagendalle.

Kuntoutuspalveluista on kitkettävä ikäsyrjintä ja makuuttavasta kulttuurista on siirryttävä aktiiviseen toimintakyvyn edistämiseen. Tarvitsemme käyttöömme ikääntyneiden toimintakyvyn tukemiseksi erilaisia kuntoutusmalleja, kuten lonkkamurtumapotilaiden hoidossa käytettävä riittävä kotiapu ja välitön kuntoutus leikkauksen jälkeen eli ns. lonkkaliukumäki-toimintamalli ja kotikuntoutus.

Tuoreet aluevaltuustot valmistelevat parhaillaan sosiaali- ja terveyspalveluiden siirtoa hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle. Aluevaltuustoilla on edessään valtava työ valmistautua massiiviseen hallintouudistukseen. Aluevaltuutettujen on välttämätöntä kerätä ikääntyneille onnistuneiksi koetut käytännöt yhteen ja huolehtia vaikuttavien palveluiden jatkumisesta sekä otettava ikääntyneet vahvasti mukaan palveluiden suunnitteluun. Hyvinvointialueiden palveluihin tarkoitetut rahat eivät saa valua muutoskustannuksiin ja hallintoon. Aluevaltuustojen tulevista ratkaisuista riippuu, pääsevätkö ihmiset jatkossa hoitoon sujuvasti ja nopeasti, ja pysyvätkö palveluiden kustannukset hallinnassa. Sote-uudistusta ei ole vielä tehty. Työ on vasta alussa.

Voit seurata työtäni kansanedustajana ja kaupunginvaltuuston sekä -hallituksen jäsenenä eduskuntaterveisistäni, joissa kerron ajankohtaisia politiikan kuulumisia.

Eduskuntaterveiset voit tilata lähettämällä sähköpostia sari.sarkomaa@eduskunta.fi tai soittamalla 050 511 3033. Ajatukset ja palaute ovat aina tervetulleita. Ne ovat minulle tärkeitä. Pidetään yhteyttä.

Terapiatakuu-kansalaisaloite saapui eduskuntaan lokakuussa vuonna 2019. Aloitteesta kuultiin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa muutamia asiantuntijoita ja sen jälkeen se sysättiin syrjään. Hallituspuolueiden edustajat ovat perustelleet aloitteen käsittelyä vastaan äänestämistä sillä, että se käsitellään yhdessä hoitotakuun uudistamisesityksen yhteydessä. Nyt hoitotakuulaki on eduskunnassa, mutta se ei sisällä terapiatakuuesitystä. Eikös tämä, jos jokin, ole tilanne, jossa aloite on vihdoin käsiteltävä. Vetoan hallituspuolueisiin, että he antaisivat eduskunnan käsitellä asianmukaisesti suurella työllä tehdyn kansalaisaloitteen.

Mielenterveysongelmat ovat suurin kansansairautemme. Kun mieli särkyy, joutuu moni jonoon. Vain puolet saa tarvitsemansa avun. Terapiatakuu varmistaisi yhdenvertaisen hoitoon pääsyn.

Valtaosa psyykkisistä sairauksista puhkeaa nuoruudessa, mutta onneksi nuorilla on valtava parantumispotentiaali, jos avun saa ajoissa. Useat vaikeasti oireilevat lapset ovat odottaneet apua jopa vuosia eivätkä siltikään ole saaneet sitä. Hätä ja huoli on valtava niin apua tarvitsevilla lapsilla ja nuorilla kuin heidän omaisillaankin. Jokainen päivä ilman apua on vahingollinen lapsen ja nuoren kehitykselle vaikeuttaen opinpolkua ja lisäten syrjäytymisriskiä. Mielenterveysongelmat koskettavat kaikenikäisiä ja ilman apua jääminen onkin suurin syrjäytymisen syy.

Mielenterveyden häiriöiden perusteella sairauspäivärahaa saaneiden määrä kasvoi vuosien 2020 ja 2021 välillä noin 11 000 henkilöllä (13 prosentilla), 84 000 saajasta 95 000 saajaan. Vuodesta 2016 mielenterveysperusteisen päivärahan saajien määrä on kasvanut jopa yli 60 prosenttia.

Vastauksena pitkään jatkuneeseen epäinhimilliseen tilanteeseen mielenterveysjärjestöt valmistelivat Terapiatakuu-kansalaisaloitteen, joka tarkoittaa kattavien matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden rakentamista perustasolle ja yhdenvertaista sekä ripeää hoitoon pääsyä. Eduskuntaryhmämme on toistuvasti esittänyt kansalaisaloitteen käsittelyä sekä terapiatakuun tavoitteiden toteuttamiseksi määrärahoja vaihtoehtobudjetissamme. Hallituspuolueiden edustajat ovat aina äänestäneet esityksemme nurin. Perusteluna on ollut se, että asia hoidetaan osana hoitotakuulakia. Hallituksen olisi hyvä avoimesti kertoa, miksi parhaillaan eduskunnan käsittelyssä oleva hoitotakuulakiesitys on vastoin sitä, mitä on luvattu.

Asiantuntijoiden mukaan peruspalveluissa varhain aloitettu mielenterveyden ongelmien hoito voisi auttaa vuosittain jopa 7500 suomalaista työelämään. Terapiatakuu sopii mainiosti hallituksen syksyn budjettiriihen listalle osaksi toimia, joilla hallitus edistää maamme työllisyyttä ja suomalaisten hyvinvointia.

Olisi viisasta ja välttämätöntä, että hallituspuolueiden kansanedustajat antaisivat eduskunnan vihdoin käsitellä Terapiatakuu-kansalaisaloitteen, jonka eteen valtava määrä ihmisiä on tehnyt töitä.

Jos hallitus ei suostu tuomaan lupaamaansa esitystä terapiatakuusta, voi eduskunta kansalaisaloitteen käsittelyn päätteeksi edellyttää terapiatakuuesityksen valmistelua hallitukselta. Nyt on aika tehdä terapiatakuusta yhdessä totta.

Keskustelen kuukausittain Facebook-livessä ajankohtaisista politiikan kysymyksistä Arkadianmäeltä ja Helsingistä. Seuraava Facebook-live järjestetään torstaina 16.6. klo 17.15. Kysymyksiä voi laittaa etukäteen.

Voit seurata työtäni kansanedustajana ja kaupunginvaltuuston sekä -hallituksen jäsenenä eduskuntaterveisistäni, joissa kerron ajankohtaisia politiikan kuulumisia.

Eduskuntaterveiset voit tilata lähettämällä sähköpostia sari.sarkomaa@eduskunta.fi tai soittamalla 050 511 3033. Ajatukset ja palaute ovat aina tervetulleita. Ne ovat minulle tärkeitä. Pidetään yhteyttä.

Nyt viitisen vuotta alkoholilain uudistamisen jälkeen voi sanoa, etteivät vahvoja tunteita herättäneessä uudistuksessa esille nostetut varoitukset valtavasta alkoholikulutuksen kasvusta ole toteutuneet. Alkoholin kulutuksen laskeva ura on jatkunut, samoin väkevien juomien kulutuksen väheneminen. Nuoret käyttävät yhä vähemmän alkoholia, ja raittiiden nuorten osuus on kasvanut. Samaan aikaan alkoholittomien ja erittäin mietojen juomien suosio jatkaa kasvuaan.

Viime eduskuntakaudella tehdyn uudistuksen myötä ruokakaupoissa myytävien juomien alkoholipitoisuus nousi 4,7 prosentista 5,5 prosenttiin ja ravintola-alalle ja juomien valmistukseen tuli lisää liikkumatilaa. Pienpanimoita ja ravintoloita rajoittavia normeja purettiin. Ravintolat saivat ulosmyyntioikeuden samoin kuin pienpanimot ja muut juomavalmistajat, tietyin ehdoin jopa 12 tai 13 prosentin vahvuisiin juomiin. Tapahtumien yhteydessä ja urheilukatsomoissa anniskelua helpotettiin.

Vahvuusrajan nostoesityksen läpimeno eduskunnassa viime kaudella vaati ison työn, kun hallituspuolueiden edustajien enemmistö sosiaali- ja terveysvaliokunnassa kääntyi yllättäen kesken lain käsittelyn vastustamaan esitystä. Emme tietenkään luovuttaneet, vaan tein asiaa puoltavien puolesta pykäläesityksen uudestaan istuntosalissa. Pitkien puheiden jälkeen eduskunta hyväksyi äänin 98–94 pykäläehdotuksen, jonka myötä vuoden 2018 alusta kauppoihin tulivat hieman vahvemmat oluet ja siiderit sekä laimentamalla valmistetut juomasekoitukset ja lonkerot. Lisäksi kauppoihin tuli myyntiin 5,5-prosenttisia viinejä.

Nykyisessä, pääministeri Sanna Marinin hallituksessa on lähes neliraajajarrutus alkoholilain rajoitusten keventämiseen. Koronan kovimmassa kurjuudessakaan ei suotu anniskeluravintoloille edes tilapäisesti viinien ulosmyyntiä eikä pienpanimoille kotiintoimitusoikeutta. Ei siitäkään huolimatta, että pienikin lisä liikevaihtoon olisi sulkujen aikana voinut pelastaa yrityksiä ja työpaikkoja. Eduskuntaryhmämme on tehnyt asiasta toistuvasti esityksiä, mutta hallituspuolueet ovat äänestäneet ne aina kumoon. Mitään toimia edes kaikkein välttämättömimpien alkoholia koskevien säädösten muuttamisesta ei näytä hallituksen piiristä olevan tulossa.

Olikin perin kummallinen keikaus, kun tiukan alkoholipolitiikan takuupuolueena hallituksessa olevat vihreät hiljattain lupasivat viinit päivittäistavarakauppaan ensi vaalikaudella. Äänestihän vihreä eduskuntaryhmä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta vastaan, kun 5,5-prosenttisia juomia oltiin vapauttamassa päivittäistavarakauppaan.

Jos alkoholipolitiikan uudistamista halutaan oikeasti jatkaa, ihan ensimmäiseksi ja nopeasti pitäisi selkeyttää etämyynnin säädökset jo nykyhallituksen toimesta. Etämyynti on EU:n sisämarkkinoiden normaalia toimintaa, jota ei voi eikä pidä kieltää. Kaupan prosenttirajoja on syytä ilman muuta vaiheittain korottaa sekä jatkaa ravintoloiden sääntelyn keventämistä.

Luontevaksi tavoitteeksi on hyvä asettaa mietojen viinien tuonti ruokakauppojen valikoimaan. Samaan tahtiin on ravintoloiden ja pienpanimoiden ulosmyynti vihdoin vapautettava muiden kuin väkevien juomien osalta. Ulosmyyntioikeus on ulotettava koskemaan myös verkkokauppaa ja mahdollistettava kotiinkuljetukset. Kyse on paitsi luottamuksesta ihmisten omaan harkintaan myös valinnan mahdollisuuksien lisäämisestä. On viisasta tehdä tilaa laatua painottavalle, vastuulliselle alkoholi- ja ravintolakulttuurin kehittymiselle. Suomalaisten enemmistö on valmis ottamaan askelia eteenpäin alkoholipolitiikan uudistamisessa.

Katujen kevätsiivous on varma kevään merkki. Kaupungissamme on käynnissä iso urakka poistaa hiekoitushiekka ja pestä kadut kesäkuntoon. Kantakaupungin kaduista on noin 90 prosenttia pesty ja muualla kaupungissamme kolmasosa hiekotushiekasta on saatu puhdistettua. Helsinkiläisten terveyden ja kaupunkimme viihtyvyyden kannalta on aivan olennaista, että kevätsiivous tehdään mahdollisimman ripeästi.

Runsasluminen talvi vaati valtavan määrän hiekoitusta, joka näkyy runsaana katupölynä. Ongelmaa kärjisti se, että kaupungin hankkima laadukas hiekoitushiekka loppui, ja käyttöön jouduttiin ottamaan huonolaatuisempaa ja pölyävämpää hiekkaa. 

Katujen kevätsiivouksen alkamisajankohta on pääsääntöisesti yöpakkasten hellitettyä. Tämä siksi, että hiekan poistaminen edellyttää katujen kastelua, mikä tuo liukastumisvaaran. Tänä vuonna työt saatiin säiden takia alkuun myöhässä. Töölön seutu on ensimmäisten alueiden joukossa katujen kevätsiivousjonossa, ja työt ovat siksi pidemmällä kuin muualla. 

Katupöly on pitkään ollut yksi pahimmista Helsingin ilmansuojeluongelmista. Valtaosa leijuvasta pölystä koostuu liukkaudentorjuntaan käytetystä hiekasta, mutta mukana on myös nastarenkaiden irrottamaa ainesta tien päällysteestä sekä renkaista irronneita hiukkasia. Kaikkialle tunkeutuva katupöly tekee ulkona olon ajoittain varsin tukalaksi. Ilmassa leijuva pöly ei ole vain viihtyvyysongelma vaan myös vakavasti otettava riski kaupunkilaisten terveydelle.

Korkeat katupölypitoisuudet voivat aiheuttaa perusterveellekin ihmiselle ärsytysoireita, kuten nuhaa, yskää, kurkun karheutta sekä silmien kutinaa ja kirvelyä. Pahimmillaan katupöly voi pahentaa perussairautta kuten astmaa jopa niin paljon, että tarvitaan sairaalahoitoa. Erityyppisille ärsytysoireille herkimpiä ovat hengityselinsairaat ja pienet lapset. Katupölyn lisäksi samaan aikaan ilmaantuvat siitepölyn kaukolaskeumat pahentavat allergisten hengitystieoireita.

Pöly myös likaa ikkunoita ja haittaa tuuletusta. Kevätpäivinä olisi mukavaa avata parvekkeen ovi tai ikkuna ja antaa lempeän kevätilman virrata kodin läpi.

Varsinkin korkeiden talojen väliin syntyy katukuiluja, joihin pöly jää pyörimään. Ilmanlaatu voi ajoittain olla erittäin heikko. Pienhiukkaset ja katupöly kulkeutuvat myös sisätiloihin. Suositus on kuitenkin pitää ikkunat kiinni pölyisinä päivinä. Myös ikkunoiden ja ovien tiivisteistä on hyvä huolehtia ja asuntoon kannattaa hankkia tehokkaat tuloilmansuodattimet sekä vaihtaa suodattimet keväisin ja syksyisin. 

Helsingin seudun ympäristöpalvelut (HSY) seuraa kaupunkimme ilmanlaatua jatkuvasti ja sitä, miten ilmanlaatu pysyy sallituissa raja-arvoissa. Käytössä on myös niin kutsuttu nuuskija-auto, joka mittaa kokonaisten katujen pölypitoisuuksia. 

Ilmanladun parantamiseksi katuja on kasteltu laimealla suolaliuoksella, jolla sidotaan pöly kadun pintaan. Katujen kastelemisesta huolimatta raja-arvot ovat rikkoutuneet. Hiukkaspitoisuudet ovat ylittäneet raja-arvon tänä vuonna jo useita kertoja. Sallittu hengitettävien hiukkasten raja-arvojen ylitysmäärä on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin mukaan 35 kertaa vuodessa. HSY:n mittausten mukaan katupöly heikensi ilmanlaadun ajoittain huonoksi jo maaliskuun alussa.

Helsingin on kokeilujen ja tutkimuksen pohjalta jatkuvasti kehitettävä nopeampia ja vaikuttavampia keinoja kitkeä katupölyongelmaa. Helsinki on vuodesta 2005 lähtien teettänyt Suomen ympäristökeskuksella tutkimusta kaupungissamme tehtyjen katupölytoimien vaikutuksista ilmanlaatuun. Paljon on tapahtunut kehitystä, mutta työtä riittää edelleen.

Ensi talvena on tulossa kokeilu, jossa nastarenkaiden käyttö kielletään Lönnrotinkadulla vajaan kilometrin matkalta. Kokeilussa tutkitaan kiellon vaikutusta katupölyn muodostumiseen. Tukholmasta saatujen kokemusten perusteella katukohtaisten nastarengaskieltojen oletetaan vaikuttavan yleisesti nastarenkaiden vähenemiseen. Tämä heijastuu myönteisinä ilmanlaatuvaikutuksina koko katuverkolle ja sitä myötä helsinkiläisten terveydelle.

Viimeisin kehitysaskel on tuore Helsingin kävelyn edistämisohjelma. Käveltävän Helsingin vision 2030 mukaan kävelyn edistäminen vie kohti kestävän kehityksen mukaista, hiilineutraalia, terveellistä ja kilpailukykyistä Helsinkiä. Tarkoitus on edistää kävelyä suunnittelussa, toteutuksessa ja ylläpidossa sekä huomioida viihtyvyys, turvallisuus, viheralueet, riittävä penkkien määrä ja palveluiden saavutettavuus kävellen. Myös katujen oikea-aikaisen puhdistamisen varmistaminen runsaslumisina talvina ja keväisin on osa ohjelmaa. Kyse on kaupunkimme viihtyvyydestä ja kaupunkilaisten terveydestä. Kantakaupungissa asuville ripeä ja tehokas lumi- ja hiekoitustyö sekä kevätsiivous on aivan olennaisen tärkeää. 


Ihmisten kasvava huoli elämän viime hetken hoidon ja hoivan laadusta on kuultava.

Opiskellessani yliopistossa tein hoitajana yövuoroja vanhusten ympärivuorokautisen hoivan osastolla. Valvoin usein viime hetkiä elävän, usein kipujen kanssa kamppailevan, ihmisen rinnalla kiireisen osaston töiden painaessa päälle. Silloisina yön tunteina minusta tuli vannoutunut hyvän saattohoidon ja palliatiivisen hoidon puolestapuhuja ja edistäjä. Hyvään saattohoitoon kuuluu se, että on aikaa ihmiselle silloin, kun hän sitä tarvitsee.

Eduskunnan vuonna 2018 tekemän tahdonilmaisun johdosta asetettiin sosiaali- ja terveysministeriön toimesta elämän loppuvaiheen hyvää hoitoa selvittämään asiantuntijajoukko. Ryhmä esitti viime vuonna yksimielisesti lainsäädäntömuutoksien olevan välttämättömiä laadukkaan ja yhdenvertaisen saattohoidon ja palliatiivisen hoidon turvaamiseksi. Kannan raskasta huolta siitä, että hallituksen lakiesitystä ei näy eikä kuulu. Nykyinen eriarvoinen tilanne on epäinhimillinen ja kestämätön.

Hallituksen aikeet yrittää korjata tilannetta hankkeilla on täysin riittämätön. Vaikka Suomessa on tehty paljon kehittämistyötä ja meillä on hyviä esimerkkejä laadukkaasta saattohoidosta, on elämän viime hetkien hoidossa merkittäviä alueellisia eroja ja räikeitäkin puutteita. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoreiden tutkimustulosten mukaan eri potilasryhmät eivät saa palveluita tasa-arvoisesti. Palliatiivisen hoidon tarvetta ei aina edes tunnisteta kaikkialla riittävän hyvin, joten hoitoa jää myös kokonaan saamatta.

Eurooppalaisessa vertailussa palliatiivisen hoidon erityistason palvelujemme saatavuus sijoittuu keskitasoon. Vertailussa Suomea heikompi tilanne oli lähinnä Itä-Euroopan maissa. Pohjoismaisessa vertailussa Suomi on viimeinen.

Vauhdittaakseni saattohoidon ja palliatiivisen hoidon nopeaa ja yhdenvertaista toteutumista, olen tehnyt lakialoitteen terveydenhuoltolain muuttamisesta  elämän loppuvaiheen hyvää hoitoa selvittäneen asiantuntijatyöryhmän esityksen pohjalta.

Lakialoitteessa ehdotetaan säädettäväksi nykyistä laajemmin kunnan ja myöhemmin hyvinvointialueiden velvollisuudesta järjestää saatto- ja palliatiivinen hoito. Lisäksi ehdotetaan, että terveydenhuoltolain kiireelliseen hoitoon mukaan luettavia palveluja koskevaan listaan sisällytetään saattohoito ja psykososiaalista tukea koskeva termi korvattaisiin laajemmalla sosiaalinen tuki-termillä.

Massiivisen aluehallintouudistuksen myllerryksessä ja uusien hyvinvointialueiden aloittaessa toimintansa on välttämätöntä, että maassamme on lainsäädäntö, joka vauhdittaa yhdenvertaisen ja laadukkaan saattohoidon ja palliatiivisen hoidon rakentamista.

Lainsäädännön ja riittävien voimavarojen lisäksi on maassamme panostettava henkilökunnan koulutukseen ja tiedon lisäämiseen. Viime kädessä laadukkaan saattohoidon tasa-arvoisen toteutumisen turvaa osaava terveydenhuollon henkilökunta.

Ihmiselämää on kunnioitettava loppuun saakka. Kenenkään ei pitäisi joutua kuolemaan peloissaan tai yksin. Saattohoidon ja palliatiivisen hoidon tavoitteena on hoitaa ihmistä niin, että arvokas kuolema olisi mahdollinen ja jäljellä oleva elämä mahdollisimman kivutonta, lempeää ja hyvää. Myös omaisten valmistautuminen lähestymään kuolemaan on tärkeä osa saattohoitoa. Arvokas elämän viimeinen vaihe kuuluu kaikille.

Tervetuloa kuulemaan ajankohtaisista politiikan kysymyksistä Arkadianmäeltä ja Helsingistä tiistaina 15.3. klo 17.00 Facebook-liveen. Voit lähettää etukäteen kysymyksiä ja terveisiä liittyen politiikkaan ja ajankohtaisiin aiheisiin.

Voit seurata työtäni kansanedustajana ja kaupunginvaltuutettuna vastaanottamalla eduskuntaterveiseni, joissa kerron ajankohtaisia politiikan kuulumisia. Eduskuntaterveiset voit tilata lähettämällä sähköpostia sari.sarkomaa@eduskunta.fi tai soittamalla 050 511 3033. Ajatukset ja palaute ovat aina tervetulleita. Ne ovat tärkeitä. Pidetään yhteyttä.

Iloitsen tänään Helsingissä tehdystä poliittisten ryhmien sovusta säilyttää oppilas- ja opiskelijahuolto osana kasvatuksen ja koulutuksen toimialaa.

Tämä oli  lasten ja nuorten kannalta valtavan viisas päätös. Lasten ja nuorten normaalin kasvun, kehityksen ja yhdenvertaisen oppimisen tuen kannalta on välttämättömänä, ettei Helsingissä oppilas- ja opiskelijahuoltoa uhrattu aluehallintouudistuksen alttarilla.

Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen uudistusjaosto antoi kokouksessaan tänään 17.2. kaupunginhallitukselle lausunnon oppilas- ja opiskelijahuollon säilyttämisestä kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla soteuudistuksen jälkeenkin. Jaosto päätti myös esittää kaupunginhallitukselle hallintosäännön muuttamista liittyen sosiaali- ja terveystoimialan sekä pelastustoimen rakenteelliseen muutokseen. Seuraavaksi asia siirtyy kaupunginhallituksen käsittelyyn.

Aluehallintouudistuksessa oppilas- ja opiskelijahuollon järjestämisvastuun on määrä siirtyä kunnilta hyvinvointialueille ja siten sote-toimialan johdon alaisuuteen. Erityisasemasta johtuen Helsinki saa halutessaan pitää oppilas- ja opiskelijahuollon kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla.

Oli ensiarvoisen tärkeää, että tämä mahdollisuus käytetään. Koko oppilashuollon, psykologi- ja kuraattoripalveluiden pitäminen kasvatuksen ja koulutuksen hallinnonalalla mahdollistaa palveluiden järjestämisen kunkin kouluyhteisön tarpeiden mukaan ja myös toimivan sopimuspohjaisen oppilashuollon osana kouluverkkoamme toimivien yksityisten koulujen sekä valtion koulujen kanssa. Myös syrjäytymisen ehkäisy, kiusaamisen ja väkivallan kitkeminen edellyttävät oppilas- ja opiskelijahuollon palveluiden vahvistamista osana koulun arkea. Opettajat tarvitsevat ja ansaitsevat haastavassa työssään tukea.

Oppilashuollon siirto olisi muutos täysin väärään suuntaan. Sosiaali- ja terveystoimessa ei ole samaa osaamista eikä tietoa päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten arjesta tai siitä, minkä verran tukea tarvitaan. Olisi ollut valtava riski, että muutoinkin niukat oppilashuollon voimavarat valuisivat paikkaamaan puutteellisia sote-palveluja. Sote- palveluiden kohentamista ei saa tehdä varhaiskasvatuksen ja opetuksen kustannuksella.

Oppilashuoltoa käsittelevän lakiesityksen eduskunnan  asiantuntijakuulemisessa valtaenemmistö ei kannattanut opiskelija- ja oppilashuollon siirtoa pois kunnista sote-toimialan alaisuuteen arvioiden sen heikentävän oppilashuollon toimintaa. Hallituksen lakiesityksen perusteluissakin oli arvioitu siirron olevan hyvin ongelmallinen. Tästä piittaamatta hallituspuolueet veivät lakiesityksen läpi eduskunnassa. Me kokoomuslaiset äänestimme eduskunnassa esitystä vastaan. On valtavan hienoa, että Helsingissä löytyi Kokoomuksen vahvasti ajama, kaikkien ryhmien yksimielisyys pitää oppilashuolto kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla.

Lue tiedote päätöksestä täältä: https://www.sttinfo.fi/tiedote/helsingin-kaupunginhallituksen-sosiaali–ja-terveydenhuollon-seka-pelastustoimen-uudistusjaosto-antoi-lausunnon-oppilas–ja-opiskelijahuollon-sailyttamisesta-kasvatuksen-ja-koulutuksen-toimialalla?publisherId=60590288&releaseId=69932782

Eduskunnan puhemiehelle

Sylva-säätiön tuoreen raportin mukaan syöpään sairastuneiden lasten vanhemmat tarvitsevat terapeuttista tukea, vertaistukea ja epävirallista tukea koko lapsen hoitopolun ajan. Vanhemmat kokevat, että muu perhe jää usein huomiotta tai se huomioidaan vain diagnoosivaiheessa.

Raportti ’Kiitollisuutta, taloushuolia ja psyykkistä kuormitusta’ avaa syöpään sairastuneen lapsen vanhemman kokemuksia hoitopolun varrelta. Raportti sisältää Sylva-säätiön keväällä 2021 Nordic Healthcare Group:illa (NHG) teettämän kyselytutkimuksen, joka kartoitti vanhempien kokemuksia perheen voinnista, toivotuista tuen muodoista ja tuen tarpeista. Perheiden kokemukset hoitopoluista ovat hyvin erilaisia ja vanhempien kokemuksia kartoitettiin myös haastatteluiden ja dialogien avulla. Raportin mukaan vastaajien kokemus omasta voinnista oli huonoimmillaan paitsi heti diagnoosivaiheessa, myös edelleen hoitojen loputtua. Vastaajista 55 % kertoi perheensä voivan hyvin, mutta vain 45 % vastaajista arvioi oman vointinsa hyväksi.

Vanhempien ja sisarusten voinnin heikentyminen jää usein selvittämättä: peräti joka viides vastaajista koki, että sairaalassa ei koskaan tiedusteltu muiden kuin lapsen vointia.

Vastaajista 84 % oli vähentänyt tai lopettanut päivätyönsä lapsen sairastuttua syöpään. Tämä tukee aiempaa rekisteripohjaista tutkimusta, jossa äitien työtulot vähenivät dramaattisesti lapsen syöpädiagnoosin myötä. Koska lähes joka perheessä toinen vanhemmista jää kotiin tai vähentää työssäkäyntiä, lapsen sairaus lisää taloudellista huolta. Taloudellisen tuen ja neuvonnan tarve nousi erityisesti matalatuloisten ja ei-hyvinvoivien perheiden vastauksissa.

Raportin mukaan syöpään sairastuneiden lasten vanhemmat tarvitsevat erityisesti terapeuttista tukea. Perheet kokivat tarvitsevana terapeuttista tukea eri vaiheissa lapsen hoitopolkua. Vanhemmat toivovat, että eri tukimuotoja tarjottaisiin aktiivisesti koko hoitopolun ajan, erityisesti diagnoosivaiheessa ja silloin, kun hoidot loppuvat. Eri tuen muodoista kysyttäessä vanhemmat nostivat terapeuttisen tuen tarpeen rinnalle myös vertaistuen ja epävirallisen tuen. Epävirallisella tuella tarkoitetaan kuulumisten vaihtoa, voinnin tiedustelua ja esimerkiksi lasten hoitoa.

Tutkimuksissa kartoitettiin myös perheiden ja vastaajien vointia. 45% vastaajista arvioi, että perhe ei ole voinut hyvin viimeisen kuukauden aikana ja 55%, että eivät itse ole voineet hyvin. Vastaajat olivat lähes yksinomaan (91%) syöpään sairastuneiden lasten äitejä. Vanhempien vointi oli selvästi huonoimmillaan lapsen syöpähoitojen alussa ja niiden päätyttyä. Vanhempien ja sisarusten voinnin heikentyminen jääkin usein selvittämättä: peräti joka viides vastaajista koki, että sairaalassa ei koskaan tiedusteltu muiden kuin lapsen vointia.

Paluu arkeen syöpähoitojen jälkeen ei aina olekaan suuri helpotus. Uskon, että systemaattisella psykososiaalisella tuella näitä vaikutuksia voidaan merkittävästi pienentää ja tätä tukee myös kansainvälinen tutkimustieto. Hyvän syövän hoidon lisäksi psykososiaalisen tuen arviointi tulisi tehdä useaan otteeseen hoitojen alussa, hoitojen aikana sekä niiden jälkeen ja lääkinnällisen hoidon rinnalla tulisi huomioida perheen elämäntilanne sekä arjen tuen tarpeet.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän / esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

-           Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä varmistaakseen, että syöpään sairastuneen lapsen perheiden psykososiaalinen tuki, taloudellinen tilanne, hyvinvointi sekä elämäntilanne ja arjen tuen tarpeet arvioitaisiin sekä varmistettaisiin perheille terapeuttisen ja vertaistuen saanti hoitojen alussa, hoitojen aikana ja niiden jälkeen?

Helsingissä 4.2.2022

Sari Sarkomaa (kok.)

Helsinki on tiettävästi maamme ainoa kaupunki, joka pilaa merta ja vesistöjä massiivisilla jätelumikuormilla. Mereen lumen mukana kaadetut jätteet, roskat ja erilaiset aineosat kulkeutuvat merivirtojen mukana laajalle. Mereen joutunut jäte, kuten mikromuovi ja raskasmetallit eivät häviä merestä ehkä koskaan. Koronan myötä aiemmin yleisimmän roskan, myrkyllisten tupakantumppien rinnalle rynnii käytetyt maskit.

Valtuuston kyselytunnilla 19.1.2022 kysyin lumen mereen ajon lopettamisesta ja kestävän vaihtoehtoisen ratkaisun käyttöön ottamisesta. Kysyin, mistä syistä Helsinki jatkaa valtuuston päätöksestä huolimatta likaisen lumen mereen ajamista ja mitkä syyt ovat Helsingissä estäneet ympäristön kannalta kestävän vaihtoehdon käyttöön ottamisen.

Asiasta vastaava apulaispormestari Anni Sinnemäki (vihr.) vastasi kysymykseen myöntäen, ettei asiaa olla otettu riittävän vakavasti. Odotin selkeämpää vastausta siitä, että milloin lumen ajo lopetetaan sekä esitystä vaihtoehtoisesta tavasta käsitellä lumi ympäristön kannalta kestävästi. Sitä en saanut. Perustelu, että roskaa valuu muualtakin, on huono vastaus. Itämeri on pelastettava pala palalta.  Samoin se, että lumen käsittelyyn kestävien ratkaisujen löytäminen on vaikeaa. Se ei ole perustelu liata kotivesiämme ja merenrantojamme. Itämerta on suojeltava talvellakin.

Kysyin myös, millaisin toimin asiasta vastaava apulaispormestari on aikeissa asiaa vauhdittaa, että likaisen lumen mereen ajoon saadaan varmasti stoppi tänä vuonna?

Lumi ei ole uusi asia eikä se, että likaisen lumen kippaamiseen on löydettävä ympäristöystävällinen ratkaisu. Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi syyskuussa 2019 lähes yksimielisesti Sirpa Asko-Seljavaaran (kok.) aloitteen siitä, että jatkossa lumet ajetaan muualle kuin mereen. Tavoite oli lopettaa lumien kippaaminen mereen heti, kun vaihtoehtoinen ratkaisu löytyy.

Monet kunnat, kuten Espoo, Turku ja Oulu ovat kieltäneet lumen kaatamisen mereen kunnallisella ympäristönsuojelumääräyksellä. Tukholma, Oslo ja Kööpenhamina ovat kieltäneet lumen ajon vesistöihin ja löytäneet ratkaisun.

Kysyin, kuinka on mahdollista, että Helsingillä on kestänyt näin kauan löytää ympäristölle ja liikennejärjestelyjen kannalta kestävä järjestely. Helsingin pitäisi olla edelläkävijä, mutta tässä asiassa olemme valitettavasti merta likaava peränpitäjä.

Pohdin, miten Helsingissä vasta kokeillaan ja pohditaan esimerkiksi mahdollisuutta lumensulatukseen, joka monissa kaupungeissa on arkipäivää. Menikö lumiasiaan ratkaisuja etsineessä innovaatiokilpailussa joku pieleen, sitä pohtii moni.

Ruotsissa likainen lumi luokitellaan jätteeksi ja sen ajo vesistöihin on kielletty. Olen tehnyt asiasta saman sisältöisen lakialoitteen. Se on nyt ympäristövaliokunnan käsissä. Aloitteellani kiritän osaltaan kaupunkia löytämään asiaan ratkaisut. Jätin lakialoitteen jo lokakuussa 2020, mutta koronakiireiden vuoksi se pääsi eduskunnan käsittelyyn viiveellä.

Linkki aloitteeseen: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lakialoite/Documents/LA_61+2020.pdf

Olen tyytyväinen, että lakialoitteeni ympäristösuojelulain muuttamisesta sai myönteisen vastaanoton eduskunnassa lähetekeskustelussa ja toivon, että nyt asia etenee ripeästi. Hallituspuolueilla on enemmistö ja Vihreillä ympäristöministeri. He ovat asiassa ratkaisevassa asemassa. Itämeri on mittavista ponnisteluista huolimatta edelleen maailman saastuneimpia merialueita ja sen pelastaminen edellyttää toimia joka taholta.

Uudessa kaupunkistrategiassamme on vahva sitoumus Itämeren suojeluun. On mainiota, että Helsinki on sitoutunut Itämeren suojeluun myös Turun kanssa aloittamassaan Itämerihaasteessa, joka sisältää lähes 120 toimenpidettä vesien suojelemiseksi. Myös Helsingin hulevesiohjelma tukee vesiensuojelutavoitteita. Siinä on aivan erityisesti edettävä. http://www.itamerihaaste.net/tietoa_meista/julkilausumahttps://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/julkaisut/julkaisut/julkaisu-03-18.pdf

Asiaan ratkaisua etsittäessä lumen siirtämisen kulkuväyliltä tulee toteutua myös runsaslumisina talvina siten, ettei siitä aiheudu haittaa kaupungin asukkaille, infrastruktuurille tai luonnolle. Erilaisten kulkumuotojen on mahduttava kotikaupunkiimme jatkossakin. Kansallisomaisuuttamme Itämerta ja vesistöjemme puhtautta on suojeltava kaikkina vuodenaikoina. Helsinki on vuosien varrella vähentänyt lumenajoa mereen ja määrät ovat vähentyneet. Se ei vielä riitä. Likaisen lumen kaatamiselle mereen on saatava stoppi.

Palattuani tauon jälkeen kaupunginvaltuustoon aion yhtenä painopisteenä edistää Itämeren suojelua, Helsingin merellisyyden kestävää hyödyntämistä sekä merellisten palveluiden ympäristöystävällisyyttä. Esimerkkinä  kaupungin vierasvenesatamien jätehuolto, jossa on viime kesinä ollut ikäviä ongelmia.

Voit seurata työtäni kansanedustajana ja kaupunginvaltuutettuna vastaanottamalla eduskuntaterveiseni, joissa kerron ajankohtaisia politiikan kuulumisia. Eduskuntaterveiset voit tilata lähettämällä sähköpostia  sari.sarkomaa@eduskunta.fi tai soittamalla 050 511 3033. Ajatukset ja palaute ovat aina tervetulleita. Ne ovat tärkeitä. Pidetään yhteyttä.