fbpx Siirry sisältöön

Lähes jokainen meistä saa papilloomavirustartunnan elämänsä aikana. Tartunnat paranevat useimmiten itsestään, mutta edetessään erityisesti korkean riskin papilloomavirustyyppien (HPV) aiheuttamat infektiot aiheuttavat mm. kohdunkaulansyöpää, pään- ja kaulanalueen syöpiä sekä kondyloomaa.

HPV:n aiheuttamia vaikeita ja inhimillistä kärsimystä aiheuttavia sairauksia voidaan ehkäistä tehokkaasti rokottamalla. Rokotuksen turvallisuus on osoitettu tutkimuksissa. Olen tehnyt työtä HPV-rokotteen saamiseksi kansalliseen rokoteohjelmaan. Suomessa rokotuskattavuus on kuitenkin toistaiseksi jäänyt matalaksi ja HPV-rokote on tarjolla kansallisessa rokotusohjelmassa vain tytöille.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisi tammikuussa suosituksen kansallisen HPV-rokotusohjelman laajentamisesta myös pojille. HPV:n aiheuttama tautitaakka on merkittävä myös miehille. HPV-rokote tulisi ottaa osaksi myös poikien kansallista rokoteohjelmaa, jotta voidaan ehkäistä papilloomaviruksen aiheuttamia syöpiä myös miesten keskuudessa. Lisäksi poikien rokottaminen edistää laumaimmuniteetin saavuttamista.

THL:n laskelmien mukaan rokotusohjelmalla voidaan saavuttaa tuhansia terveitä elinvuosia. Tyttöjen rokottamisella on mahdollista säästää vuosittain noin 11 miljoonaa euroa syövän- ja syövän esiasteiden hoitokuluja. Poikien rokottaminen kansallisessa rokotusohjelmassa toisi lisäksi noin 4 miljoonan euron säästöt.

Tyttöjen ja poikien rokottamisella on THL:n arvion mukaan mahdollista ehkäistä arviolta 300 syöpää vuosittain. Syöpäsairauksien ehkäiseminen rokottamalla on inhimillisesti perusteltuna, mutta myös kansantaloudellisesti.

Muissa Pohjoismaissa on jo käynnistetty tai ollaan käynnistämässä sukupuolineutraali HPV-rokotusohjelma. Nykyinen HPV-rokotusohjelmamme asettaa nuoret eriarvoiseen asemaan sukupuolen perusteella. Mahdollisuus terveeseen elämään kuuluu kaikille. Suomessa tulee tarjota HPV-rokote yhdenvertaisesti sukupuolesta riippumatta.

Rokottamisen rinnalla on tarpeen jatkaa ja kehittää kansallista kohdunkaulan syöpäseulontaa. Seulonta on helppo tapa löytää solumuutokset ennen kuin niistä kehittyy syöpää.  Seulonnalla on saatu suomessa vähennettyä kohdunkaulan syövän esiintymistä 80 prosentilla. Matalan syntyvyyden aikana on erityisen tärkeää pyrkiä ennaltaehkäisemään lisääntymisterveyteen vaikuttavat sairauksia.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

kolmen lapsen äiti

Eduskunnan eläinsuojeluryhmämme pitkäaikainen tavoite on täyttymässä, kun maa- ja metsätalousministeriö on saanut valmiiksi selvityksen virallisen koira- ja kissarekisterin perustamisesta. Rekisteri tullaan perustamaan ja koirien rekisteröinti tulee pakolliseksi vuonna 2022. Olen tyytyväinen siitä, että rekisterin edellyttämä lainsäädäntötyö käynnistetään jo tämän vuoden aikana.

Rekisteröinnin myötä eläimelle asetetaan mikrosiru, jonka tiedot on kirjattu rekisteriin yhdessä omistajatietojen kanssa. Tunnistusmerkinnän säätäminen pakolliseksi on merkittävä askel lemmikeiden paremman terveyden ja hyvinvoinnin puolesta. Uudistuksella haluamme erityisesti ehkäistä pentutehtailua, lemmikeiden laitonta maahantuontia, sekä helpottaa irrallaan tavattujen lemmikeiden palauttamista omistajalleen.

Tärkeä tavoitteeni on ollut, että rekisteröinti tulee pakolliseksi myös kissojen osalta. Lemmikkieläimen heitteille jättö on laiton ja rangaistava teko, mutta kissojen kohdalla syyllisiä saadaan todella harvoin vastuuseen teoistaan. Tämä johtuu siitä, että ilman tunnistusmerkintää kissaa on käytännössä mahdotonta yhdistää sen omistajaan. Ongelmallista kissojen vapaana kulkeminen ei ole pelkästään kissojen oman turvallisuuden vuoksi mutta myös luonnon monimuotoisuuden kannalta luonnonvaraisten eläinten pesimäaikaan. Luonnonvaraisten eläinten pesimärauha turvataan koirien ja kissojen kiinnipitämisellä erityisesti kiinnipitoaikana. On huomion arvoista, että vapaana olevat kissat ja koirat saattavat tappaa myös uhanalaisia eläinlajeja.

Vuosittain noin 10 000 kissaa toimitetaan löytöeläiminä löytöeläintaloille. Näistä valitettavasti vain harva löytää takaisin omistajansa luo. Nämä eläimet sijoitetaan uuteen kotiin tai joudutaan lopettamaan. Eläinten kärsimyksen lisäksi heitteille jätöstä aiheutuu merkittäviä taloudellisia kustannuksia. Eläinsuojeluyhdistykset ja vapaaehtoiset tekevät mittaamattoman arvokasta työtä löytöeläinten hyväksi. Irrallaan kulkevien eläinten on tutkimuksissa havaittu palautuvan omistajilleen paremmin, jos niillä on näkyvä tunnistusmerkki, esimerkiksi kaulapanta, jossa on omistajan yhteystiedot.

Koirien rekisteröinti on säädetty pakolliseksi jo lähes kaikissa muissa EU-maissa ja tunnistemerkinnän vaatimuksesta on säädetty vielä kattavammin. Kissoilla rekisteröinnistä on säädetty useassa eri maassa, Ranskassa on toiminut koko maan kattava kissojen rekisteri vuodesta 2012. Suomen on syytä pikimmiten päivittää lainsäädäntönsä eläinten tunnistusmerkinnän osalta eurooppalaiselle tasolle.

Eduskunnassa käsittelemme hallituksen esitystä eläinten hyvinvointilaiksi. Uudistuksessa modernisoidaan vuodelta 1996 oleva laki vastaamaan eläintenpidolle ja lainsäädännölle nykypäivänä asetettavia vaatimuksia. Eduskunnassa olevan lakiesityksen puutteet on korjattava. Olen tyytyväinen siitä, että uudistuksen myötä otetaan huomioon uusin tutkimustieto eläinten tarpeista ja hyvinvoinnin vaatimuksista.

Valtakunnallisena löytöeläinpäivänä lauantaina 2.3 klo 12.30-13.30 olen mukana Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen HESY:n avoimissa ovissa (Yhdyskunnantie 11, 00680 Helsinki). Tervetuloa tutustumaan HESY:n tekemään tärkeään työhön sekä löytöeläimiin.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

Eduskunnan eläinsuojeluryhmän ja Hesyn jäsen

Tupakan vaarat eivät pääty savukkeen tumppaamiseen. Tupakan tumpit aiheuttavat luontoon joutuessaan monia haittoja niin ihmisille kuin luonnollisille. Luontoon heitetyt tumpit eivät maadu, sillä ne on tehty selluloosa-asetaatista. Selluloosa-asetaatti on muovia, jonka hajoaminenkin kestää vuosia. Tumppien sisältämät myrkyt kulkeutuvat mikromuovihiukkasten mukana vesistöihin ja maaperään ja lopulta ravintoketjussa eläimiin ja ihmisiin.

WHO:n viime vuonna julkaiseman tutkimuksen mukaan tupakan tumppiosaan voi imeytyä tupakasta peräti 7000 erilaista kemikaalia, joista osa on suoraan ympäristölle vaarallisia, kuten raskasmetalli, nikotiini, lyijy ja arsenikki. Tunnettuja karsinogeenejä eli syöpävaarallisia aineita tupakassa on 50.

Jopa kolme neljästä tupakoijasta heittää tumpin maahan. Suomessa ympäristöön päätyy noin neljä miljardia tumppia vuosittain ja siitä muodostuu jopa 680 000 kiloa vaarallista jätettä. Rannikoiden ja kaupunkialueiden roskista jopa 30-40 % on tupakantumppeja. Tässä määrässä ei ole huomioitu muita tupakkajätteitä, kuten tupakkapakkauksia.

Tumpit ovat esimerkiksi päiväkotien pihalle jätettynä suureksi vaaraksi pienille lapsille. Tupakointi onkin monin tavoin terveys- ja ympäristöriski, jonka kitkemiseen tarvitaan nykyistä tiukempia keinoja. 

Suomen on tehtävä vaikuttavampia toimia savuttoman Suomen saavuttamiseksi. Kenenkään ei tulisi tahtomattaan joutua altistumaan tupakan savulle ja sen myötä myrkyllisille aineille. Savuttomien ympäristöjen lisääminen on siksi perusteltua. Tupakointikieltoja tulisi laajentaa erityisesti alaikäisten käytössä oleviin ulkotiloihin, kuten leikkipuistoihin, uimarannoille ja niiden läheisyyteen, sekä esimerkiksi joukkoliikennepysäkeille ja asemalaitureille. Lasten ja nuorten suojaaminen tupakan haitoilta kaupunkiympäristössä ja julkisessa tilassa on meidän aikuisten tehtävä. 

Pidän yhtälailla kohtuullisena, että ihmiset saisivat asua omassa kodissaan ilman muista asunnoista tulevaa tupakansavua. Parveketupakointi altistaa monia tahtomattaan tupakansavulle. Asunto-osakeyhtiölakia on muutettava siltä osin, että enemmistöpäätöksellä voidaan päättää tupakointikiellosta parvekkeilla tai asukkaiden hallinnassa olevissa sisätiloissa. Kun on kyse ihmisten kodeista, tarvitsemme kestävät ratkaisut.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) arvion mukaan tupakointi aiheuttaa joka vuosi noin 700 työkyvyttömyyseläkejaksoa ja noin 340 000 vuodeosastohoitopäivää. Tupakoinnin aiheuttamiin sairauksiin kuolee vuosittain noin 4300-4500 suomalaista. Viisain tapa hillitä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten nousua on lisätä ennaltaehkäisevien toimien vaikuttavuutta. Parhaassa sote-mallissa suurimmat investoinnit ja painavimmat toimet suunnataan terveydenedistämiseen. 

Tupakka on merkittävä sairauksien aiheuttaja. Tupakoinnista sairastuminen on tietysti aina inhimillinen tragedia, mutta tupakoinnin taakka on raskas myös yhteiskunnalle. Tupakoinnin lopettamisen tukea, sekä tietoa tupakoinnin haitoista on edelleen lisättävä. Terveydenhuollon toimijat perus- ja erityispalveluissa on saatava vahvasti mukaan tupakasta vieroituksen hoitopolkuun. Myös työpaikoilla ja työterveyshuollossa on paljon käyttämätöntä voimavaraa savuttomuuden tukemisessa. Samoin nuorten kanssa tehtävässä työssä urheilusta muuhun nuorisotyöhön on huomioitava kannustus päihteettömään elämäntapaan.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

kolmen lapsen äiti

Eduskunta on hyväksynyt yksimielisesti esityksen, jolla poistetaan Suomen lainsäädännöstä alaikäisten avioliitot mahdollistava poikkeuslupamenettely. Tämä on tärkeä askel eteenpäin lasten ja erityisesti tyttöjen oikeuksien turvaamisessa. 

Avioliitto kuuluu kahdelle aikuiselle, jotka vapaasta tahdostaan haluavat sen solmia. Lainsäädäntö, joka antaa mahdollisuuden alaikäisenä avioitumiseen ei kuulu osaksi yhteiskuntaamme. Lapsien on saatava olla lapsia ja kasvaa turvallisesti täysi-ikäisyyteen. Lainsäädäntömme on turvattava se, että lapsi voi vasta täysi-ikäisenä puhtaasta omasta tahdostaan solmia avioliiton. 

On erikseen kiitettävä oikeusministeri Antti Häkkästä, joka toi eduskuntaan pitkään vaaditun esityksen. Sivistysvaltiossa on täysin välttämättömänä, että avioliiton solmimisen edellytyksenä on täysi-ikäisyys. Kansallisen alaikäisten avioliittomahdollisuuden poistaminen on ensimmäinen vaihe lasten ja erityisesti tyttöjen oikeuksien parantamisessa. 

Hyväksyessämme lakimuutoksen edellytimme, että oikeusministeriö jatkaa valmistelua. Seuraavaksi on tuotava esitykset, joilla kitketään ulkomailla alaikäisenä solmittujen avioliittojen tunnustaminen ja tehostetaan pakottamalla solmittujen avioliittojen päättämistä. Suomi ei saa hyväksyä mitään kulttuurista tai uskonnollista syytä polkea lasten, tyttöjen tai naisten oikeuksia. On hieno uutinen, että valmistelu näissä asioissa oikeusministeriössä on jo käynnissä.

Lapsiavioliittojen kieltämisellä annetaan kansainvälisesti tärkeä signaali siitä, että alaikäisenä avioituminen ei ole Suomessa hyväksyttävää. Ruotsi ja Tanska ja Norja ovat luopuneet poikkeusmenettelystä ja edellyttävät 18 vuoden alaikärajaa avioliiton solmimiselle. YK:n ihmisoikeusneuvosto on kehottanut päätöslauselmassaan jäsenmaita toimenpiteisiin lapsiavioliittojen kieltämiseksi. Lapsiavioliiton määritelmän lähtökohtana on YK:n lasten oikeuksia koskevan yleissopimuksen ensimmäinen artikla, jonka mukaan alle 18-vuotias on lapsi.

Naisjärjestöjen Keskusliitto on viisaasti muistuttanut, että kysymys alaikäisten avioliitoista on vahvasti sukupuolittunut ja koskee erityisesti tyttöjen oikeuksia. Vuosina 2010–2016 Suomessa on haettu 147 ja myönnetty 119 poikkeuslupaa avioliiton solmimiselle alaikäisenä. Noin 80 prosenttia poikkeusluvan saaneista on ollut tyttöjä. Vain kymmenessä myönnetyssä poikkeuslupapäätöksessä molemmat puolisot ovat olleet alaikäisiä ja kahdessatoista tapauksessa hakijoista ainoa alaikäinen on ollut poika.

Maailmanlaajuisesti 12 miljoonaa tyttöä vuodessa päätyy naimisiin alle 18-vuotiaana, osa jopa alle 10-vuotiaana. Suomen on tehtävä osaltaan tinkimättömästi työtä sen eteen, että saamme lopetettua lapsiavioliitot kaikkialla maailmassa. Suomen kehityspolitiikan painopiste on ollut ja on oltava jatkossakin koulutus sekä tyttöjen ja naisten oikeuksien edistäminen.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

kolmen lapsen äiti

Julkaistu Radiografia lehdessä 1/2019

On helpottava uutinen, että 110 000 uuden työpaikan tavoite on täyttymässä. Pohjoismainen työllisyysaste on ainoa tapa turvata hyvinvointimme. Olen eduskuntatyössäni pyrkinyt edistämään terveydenhuollon laatua ja vaikuttavuutta sekä hyvää työelämää. Olen toiminut valtiovarainvaliokunnassa ryhmäni neuvottelijana. Onnistuimme lisäämään yliopistollisen terveystutkimuksen rahoitusta. Aloitteestani on vakiinnutettu rahoitus hoitotyön tutkimukselle ja lisätty määräraha kansallisten laaturekistereiden pilotille. Saamme vihdoin ehdotuksen siitä, miten kansalliset laaturekisterit Suomessa organisoidaan. On tärkeää, että terveydenhuollon laaturekistereissä mitattaisiin myös diagnostisten palveluiden laatua. Muissa Pohjoismaissa pitkään käytössä olleiden laaturekisterien tarkoitus on lisätä hoidosta syntyvää terveyshyötyä ja potilasturvallisuutta. Myös terveydenhuollon ammattihenkilöt tarvitsevat ajantasaista laatutietoa voidakseen kehittää toimintaa. 

Uusi säteilylaki nostaa röntgenhoitajan roolin tutkimuksen oikeutuksen arviojana korkealle. Uudistuksen myötä röntgenhoitajalla on mahdollisuus toimia peruskuvantamisessa säteilyturvallisuudesta vastaavana. Se tuo uusia mahdollisuuksia röntgenhoitajien ammatilliselle kehittymiselle. Loppuvuodesta saimme yhteistyössä Röntgenhoitajaliiton kanssa välttämättömiä korjauksia asetukseen. Toivottavasti ministeriössä opittiin, että alan ammattilaiset kannattaa ottaa aina mukaan valmistelutyöhön.

Korkeakoululakien muutokset tuovat uusia mahdollisuuksia vastata yhteiskunnan ja työelämän muuttuviin tarpeisiin. Jatkuva oppiminen tulee korkeakoulujen tehtäväksi. jatkossa tehtävänä on röntgenhoitajien koulutuksen ja täydennyskoulutuksen päivittäminen. Jatkan työtä myös sen eteen, että radiografiatieteen opiskelu Suomessa mahdollistuisi.

Yhteistyö Röntgenhoitajaliiton kanssa on tärkeää, jotta voin toimia röntgenhoitajien vaikuttavana äänenä eduskunnassa. Yhteydenotot ja palaute ovat lämpimästi tervetullutta.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

THM, röntgenhoitaja

 Kolmen lapsen äiti

On mainiota, että Helsingin kaupunki on vuosien varrella parantanut käytäntöjään lumen käsittelyssä. Selkeä parannus on tehty myös Hernesaaren lumenkaatopaikan suhteen. Ennen Hernesaaren nokasta saattoi löytää jopa polkupyöriä.

Mereen likaisen ja jätteitä sekä roskia sisältävän lumen ajamista on kitketty mutta ongelma ei ole kokonaan poistunut eikä mereen kaadettu lumi ole puhdasta. Helsingin kaupunkiympäristöviranomaiset ovat juuri todenneet, että lumen kaataminen mereen ei ympäristön kannalta ole edelleenkään ongelmatonta. 

Ympäristövaikutusten vähentämiseksi Hernesaaren kippauspaikan kohdalla oleva merenpohja ruopataan nykyisin vuosittain. Ruoppaamalla yritetään poistaa pohjaan kertynyt hiekoitushiekkaa ja roskat. Näin Helsingin kaupunkiympäristön toimiala twiittasi. Ongelmana on, että mereen päätyneet roskat kulkeutuvat merivirtauksen myötä laajalle alueelle. Muovi on monin tavoin luonnolle haitallista ja mikromuovi ei katoa merestä koskaan. 

Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Outi Setälä on todennut, että lumen puhdistamiseen ei ole mahdollisuutta. Lumet kerätään suoraan kaivurilla kuormureihin ja kipataan niistä suoraan mereen.

Hetkenkin maassa ollut lumi sisältää mm. tupakantumppeja ja muuta jätettä sekä silmällä havaitsematonta mikromuovia sekä muita saasteita ja jäämiä. 

Pormestari Vapaavuori on MTV:n haastattelussa 13.2. todennut, ettei tilanne ole ongelmaton kuten myös Helsingin ympäristöviranomaiset ovat näin sanoneet julkisuudessa.

Ruotsissa Naturvårdsverket on kieltänyt lumen kaatamisen mereen tai järviin. Suomessa useat kaupungit kuten esimerkiksi Espoo, Turku, ja Oulu ovat kieltäneet lumen kaatamisen mereen ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla annetuissa ympäristönsuojelumääräyksissä.

Kannustan kotikaupunkiani jatkamaan toimia Itämeren parhaaksi. Itämerta on suojeltava talvellakin. 

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

Jokaisen ikäihmisen on voitava luottaa siihen, että hän saa laadukasta hoivaa ja inhimillisen kohtelun. Viime eduskuntakaudella Kokoomuksen Risikon alulle laittama vanhuspalvelulaki oli edistysaskel, mutta lain hyvät tavoitteet eivät kaikkialla toteudu riittävällä tavalla. Siksi linjasimme ennen joulua hyväksytyssä kokoomuksen seniorikannanotossa, että vanhuspalvelulakia on tiukennettava.

Esitimme vanhuspalvelulain sitovuuden lisäämistä ja sen osana hoivatakuuta, jotta hyvä hoito ja inhimillinen kohtelu toteutuisi yhdenvertaisesti jokaisen vanhuksen osalta. Hoivatakuu toisi nykyistä sitovammat määräajat hoitoon pääsyyn, riippumatta hoitopaikasta tai siitä, onko vanhuksella hänen oikeuksistaan huolehtivia omaisia. Vanhuspalvelulaki on kokonaisuutena arvioitava ja tehtävä kunnollinen remontti. Vanhusten palvelujen rakenteet, toimintatavat, valvonta ja henkilöstön määrä on laitettava kuntoon.

Oppositio on esittänyt mekaanista 0,7 hoitajamitoitusta pelkästään ympärivuorokautiseen hoitoon ja jättänyt kylmästi syrjään sen vakavan tosiasian, että myös kotihoidossa on huutava pula hoitajista. Kotihoidon varassa olevien ikäihmisten kunto on entistä huonompi ja yhä useampi heistä on muistisairas. Vuoden 2018 THL:n vanhuspalvelujen tila -kysely kertoo, että kotihoidon päivittäinen asiakasmäärän on kaksinkertaistunut parissa vuodessa. Kokoomus haluaa huolehtia siitä, että hoitajia on riittävästi myös kotihoidossa ja omaishoitajien tukena.

Opposition lakiesitys hoitajamitoituksesta on ikäihmisten hoivaa eriarvoistava, ja puolet vanhuspalveluja käyttävistä ikäihmisistä on sivuutettu kokonaan. Yksittäisenä toimena opposition esitys pakottaisi kunnat siirtämään henkilöstöä ympärivuorokautiseen hoitoon jo nyt tiukalla olevista kotihoidon palveluista. 

Hoitajapula on vakava tosiasia jo nyt koko vanhustenhuollossa. Kokoomus haluaa kantaa vastuuta kaikista ikäihmisistä riippumatta siitä, millaisten palveluiden piirissä he ovat. Myös hoiva-alan houkuttelevuuden ja työhyvinvoinnin lisäämiseen tarvitaan ripeitä toimia. Koulutusmääriä on niin ikään arvioitava uudelleen.

Vanhusten hoidossa hoitajana työskennelleenä tiedän, että vanhusten palveluihin tarvitaan lisää hoitajia. Hyvässä hoidossa koulutettujen hoitajien määrä on mitoitettu hoidettavien ihmisten hoidon tarpeeseen eikä yhteen lukuun. Jo kaupunkilaisjärkikin sanoo, että jokaisen ikäihmisen hoidon tarve on erilainen.

Kokoomuksen kanta on selkeä. Hoitajia on lisättävä sinne, missä ihmisen hoito sitä edellyttää. Kokoomuksen ehdottaman valtakunnallisen hoitoisuusmittarin avulla on mahdollista huomioida vanhusten yksilöllisen hoidon, hoivan ja kuntoutuksen tarve. Henkilöstön määrä ja osaaminen voidaan siten kohdentaa hoidettavien hoidon tarpeen ja muiden mitoitukseen vaikuttavien tekijöiden mukaan.

Keskiviikkona käydyssä välikysymyskeskustelussa vanhusten hoidosta oppositiosta irvailtiin vanhuksen toimintakykyä kartoittavaa hoitoisuusmittaria verraten sitä kuumemittariin.

Tällainen väheksyvä puheenvuoro on hoitoalan ammattilaisten näkökulmasta loukkaava. Hoitoisuusmittari on oikea, tutkittuun tietoon pohjautuva työkalu, jota käytetään jo monessa sairaanhoitopiirissä. Nyt se pitää saada valtakunnalliseksi. Tämä lisäisi vanhusten yhdenvertaisuutta, kun vanhuspalvelulaissa ohjattaisiin selvittämään palvelun tarve jokaisen ikäihmisen kohdalla. Niukat hoitajavoimavarat on kohdennettava ihmisen hoivan tarpeen mukaan.

Kannan erityistä huolta ikäihmisistä, jotka joutuvat jäämään kotiin neljän seinän sisään. Liikkumattomuus romahduttaa nopeasti ikäihmisen toimintakyvyn. On sietämätöntä, että usein kotihoidon piirissä olevan ikäihmisen kodin matot viedään ulos useammin kuin ihminen itse pääsee ulkoilemaan.  Mahdollisuus ulkoilla halutessaan, kuntouttavat palvelut ja toimintakyvyn säilyttäminen on oltava osa kaikkia vanhusten palveluja yhteistyötä tehden järjestöjen ja omaisten kanssa. Jokaisella ihmisellä on oltava mahdollisuus elää turvallista ja omannäköistä elämää iästä tai sairaudesta riippumatta.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

röntgenhoitaja & terveydenhuollonmaisteri

Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen täyttää rikoslaissamme pahoinpitelyn tunnusmerkit. Se ei riitä tyttöjen suojelemiseksi. Muissa Pohjoismaissa tyttöjen sukuelinten silpominen on selkeästi kielletty erillislailla. Vanhemmat eivät välttämättä näe tyttöjen ihmisoikeuksia loukkaavaa ja terveyttä vaarantavaa silpomista räikeänä pahoinpitelynä vaan osana perinnettä ja lapsensa suojelua. Silpomisen uhan alla olevat tytöt eivät aina osaa hakea apua tai tehdä rikosilmoitusta toiminnasta, jota ei ole erikseen laissa kielletty. Tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltävä erillislaki toimisi tukena terveydenhoitohenkilökunnalle ja viranomaisille, joiden tehtävä on suojella lapsia. Jokaisella tytöllä ja naisella on oikeus päättää omasta kehostaan ja tulevaisuudestaan.


Monikulttuuristen suomalaisten äänenkannattaja Fenix Helsinki ry toteaa raportissaan (2018), että Suomessa ei ole ainuttakaan tapausta, jossa uhri tai joku muu olisi tehnyt rikosilmoituksen tytön silpomisesta. Silti syntyneiden lasten rekisteritietojen mukaan vuonna 2017 rekisteröitiin 118 synnyttänyttä äitiä, joiden sukuelimet oli silvottu. Huomioitavaa on, että 118 rekisteröityjen äitien määrässä ei ole mukana Suomen suurin sairaanhoitopiiri HUS, sillä HUS:n tietoja ei ole pystytty rekisteröimään.

Suomessa ei kerätä kattavasti tietoa silpomisesta tai sen uhasta. Lastensuojeluilmoitukset tulisi tilastoida syyn perusteella. Nykyään tätä ei tapahdu. Neuvoloissa, sairaaloissa ja terveydenhuollon yksiköissä tulee systemaattisesti kerätä rekisteritietoa naisista ja tytöistä, jotka ovat joutuneet silvotuksi. Tarvitsemme kansallisesti kattavaa rekisteritietoa silpomisen esiintymisestä. On välttämätöntä, että tilastot ja rekisterit seuraavat silpomisen uhkaa.

Silpomisen ehkäisy on oltava osa seksuaali- ja lisääntymisterveystyötä. Asiantuntijoiden mukaan tehokkain keino ehkäistä silpomisia olisi tiedon jakaminen sekä ammattilaisten että maahanmuuttajayhteisöjen keskuudessa. Siksi neuvolat ja koulut ovat ydinroolissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on käynnistänyt vuoteen 2021 ulottuvan sukuelinten silpomisen vastaisen toimintaohjelman. 

Kaikilla lasten ja nuorten kanssa työskentelevillä on velvollisuus olla yhteydessä lastensuojeluun, mikäli herää epäilys tai huoli mahdollisesta sukuelinten silpomisesta. Lastensuojeluilmoitus tulee myös tehdä, jos havaitaan, että silpominen on tehty. Tällöin ollaan yhteydessä myös poliisiin. Ilmoituksia silpomisesta tehdään kuitenkin vähän, koska ammattilaiset ovat yhä varovaisia, mutta myös tietämättömiä siitä, mitä kannattaisi tehdä ja miten. Lisäksi voidaan pelätä, mitä asiakkaalle tapahtuu, jos ilmoituksen tekee. Ammattilaiset tarvitsevat nykyistä enemmän tietoa ja tukea työhön tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen ehkäisemiseksi.

Rekisteritiedon kirjaamisen lisäksi tarvitsemme terveydenhoitohenkilökunnalle ja viranomaisille koulussa, neuvolassa, synnytyssairaalassa ja muissa terveydenhuollon yksiköissä toimintaohjeet miten huolen silpomisesta voi ottaa puheeksi. Viranomaisilla on velvollisuus pitää huolta ja valvoa, että lapsen etu toteutuu.

Jätin viime vuonna tyttöjen päivän aamuna toimenpidealoitteen, jossa esitetään tyttöjen ja naisten sukupuolielin silpomisen kieltämistä erillislailla. 

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

röntgenhoitaja & terveydenhuollonmaisteri

Julkaistu Mediaplanetin erikoisjulkaisussa 4.2.2019

Suomalainen syövän hoito on maailman huipputasoa. Yhä useampi syöpään sairastunut paranee ja elää hyvää elämää sairaudesta huolimatta. Saamaan aikaa syöpään sairastuvien ihmisten määrä kasvaa. Haasteena on edelleen useiden syöpien huono ennuste ja alueelliset erot hoidossa. Syöpä seuraa vielä monin osin tuntemattomia polkuja. Vuosikymmenien työ on tuonut läpimurtoja syöpätutkimuksessa ja -hoidossa, diagnostiikassa, lääkekehityksessä, terveysteknologiassa ja genomiikassa. Uusien mahdollisuuksien myötäsyövänhoito on murroksessa. Saadaksemme suomalaisten käyttöön uudet ja usein hyvin kalliit innovaatiot on luotava uusia yhteistyötapoja. Yksilöllisten hoitojen käyttöönottoa on tehostettava ja syövän hoitoon sekä tutkimukseen on investoitava. Tämän päivän tutkimus on huomisen hyvää hoitoa. 

Syövän hoidon mallimaa 2020 - hankkeen tavoitteena on vauhdittaa toimia, joilla vahvistetaan Suomen asemaa yksilöllisen syövänhoidon edelläkävijänä ja houkuttelevana tutkimusympäristönä. Tavoite on kunnianhimoinen.

Eduskunnan syöpäverkosto on toiminut aktiivisesti kansallisen syöpäkeskuksen perustamiseksi. Keskus on merkittävä askel Yksilöllisen syövän hoidon mallimaa 2020 - hankkeen tavoitteiden saavuttamisessa. Kansallisen syöpäkeskuksen muodostaa viisi yliopistollisen sairaanhoitopiirien perustamaa syöpäkeskusta. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri vastaa syövän ehkäisyn, diagnostiikan, hoidon ja kuntoutuksen valtakunnallisesta suunnittelusta sekä toiminnan yhteensovittamisesta.

Syöpäkeskuksen toimintamallin tavoite on vahvistaa kliinisen syöpätutkimuksen sekä palvelujärjestelmän tarkoituksenmukaista voimavarojen käyttöä. Toiminnassa korostuu potilasnäkökulma, jossa hoitoon pääsyn nopeus on keskiössä. Yhdenvertainen ja laadukas hoito ovat terveyspolitiikan perusta. Tavoitteena on hillitä syövän hoidon kustannuskehitystä panostamalla syöpätautien ehkäisyyn, seulontojen kehittämiseen, kuntoutukseen ja kalliiden hoitojen hallittuun käyttöönottoon.

Suomen on kasvatettava tutkimus, kehittämis- ja innovaatiorahoitustaan ja sen osana on löydettävä kestävät ratkaisut terveydenhuollon julkisten tutkimusvoimavarojen turvaamiseksi. Esityksestäni eduskunta on hyväksynyt lausuman, jossa edellytetään hallitusta turvaamaan sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimusrahoituksen riittävyys osana sote- uudistusta. 

Terveysalan kasvustrategiatyötä on jatkettava. Se on mittava mahdollisuus edistää sekä kansanterveyttä että tervettä kansantaloutta. Tutkimus-ja innovaatiotoiminnalle on luotava otollinen maaperä lainsäädännön keinoin. Sote-tiedon toisiokäyttöä koskeva lainsäädäntö ja sen toimeenpano on ensisijaista. Tärkeät biopankki- ja genomilaki on säädettävä. 


Hyvässä syövän hoidossa jokainen syöpään sairastunut suomalainen saa yhdenvertaisesti parhaan hoidon, kuntoutuksen ja tuen iästä, asuinpaikasta tai varallisuudesta riippumatta. Osana sosiaaliturvan ja maksulainsäädännön uudistusta on etsittävä ratkaisuja sairastuneiden ja kuntoutujien toimeentulon turvaamiseen. Hyvän hoidon perusta on se, että perusterveydenhuollon piiriin pääsee oikea-aikaisesti koko maassa.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja, THM

eduskunnan syöpäverkoston puheenjohtaja

Hoivakoti Esperi Caren räikeiden epäkohtien lisäksi julkisuuteen on nousut useita muita vakavaia laiminlyöntejä ikäihmisten palveluissa ja kohtelussa. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen julkaiseman vanhuspalveluiden tila-seurantatutkimus 2014–2018 mukaan vanhustenhuollossa on epäkohtia niin yksityisellä kuin julkisellakin puolella. Nykyisin kunnat tuottavat itse noin puolet tehostetusta palveluasumisesta ja puolet ostetaan yrityksiltä sekä muilta tahoilta kilpailuttamalla. On välttämätöntä, että viranomaiset tutkivat pohjamutia myöten esillä olleet vakavat tapahtumat ja tarvittavat korjaustoimenpiteet tehdään viipymättä.

On välttämätöntä, että suomalaiset voivat luottaa palveluiden laatuun ja turvallisuuteen tuottaapa hoivapalveluja sitten kunta, yritys tai kolmas sektori. Valvonnan ketjun on oltava katkeamaton kunnan omasta valvonnasta aluehallintovirastoon, Valviraan sekä ministeriön ohjaukseen.

Valvonnalla ei yksin ratkaista vanhusten huollon ongelmia, mutta valvonnan on oltava aukotonta ja voimavarojen riittävät. Siksi Kokoomuksen aloitteesta tämän vuoden valtion budjettiin lisättiin määrärahat oikeusasiamiehen kanslialle. Määrärahojen lisääminen oli vaikuttava keino vahvistaa oikeusasiamiehen tekemää vanhusten hoidon ja oikeuksien toteutumisen valvontaa. Oikeusasiamiehellä on laaja toimivalta, tiedonsaantioikeus ja tehokkaat mahdollisuudet puuttua lainvastaiseen tai virheelliseen menettelyyn.

Ikäihmiset ja heidän omaisensa kantelevat huonosta kohtelusta hyvin harvoin, minkä vuoksi valvonnan on oltava oma-aloitteista ja ennakoivaa. Palveluita käyttävien ihmisten ääni on saatava vahvemmin kuuluville. Kun on kyse ympärivuorokautisesta palveluasumisesta, kaikkein tärkeintä on se, että ikäihmiset saavat mahdollisuuden elää turvallista ja oman näköistä elämää.

Julkisuuteen tulleet räikeät laiminlyönnit osoittavat, että palautetta ja huolia eikä henkilöstön näkemyksiä oltu kuultu. Laissa säädetty henkilöstön ilmoitusvelvollisuuden toteutumiselle on oltava aidot mahdollisuudet. Henkilöstön kuuleminen ja mukana olo palveluiden kehittämisessä on hyvän hoidon edellytys. Koulutettu hoitohenkilöstö sekä hoitotyön laadukas johtaminen ovat hoivan ja hoidon laadun turvaamisessa avain asemassa. On tärkeää ymmärtää, että kaikki eivät sovi hoitajaksi. On välttämätöntä, että sosiaali- ja terveysalan ammatilliseen koulutukseen säädetään pakolliset, valtakunnalliset ja karsivat soveltuvuus- ja valintakokeet.

Vanhustenhuoltoon on tuonut lisäongelmia nykyinen kilpailuttaminen ja siinä ilmennyt osaamattomuus. Valinnanvapauslakiesityksen sisältämät asiakasseteli ja henkilökohtainen budjetti ovat inhimillinen vaihtoehto kilpailutukselle sekä keino saada ihmisten ääni paremmin kuuluviin.

Yliopisto-opintojen alkuvaiheessa työskentelin vanhainkodissa ja vanhustenhuollon haasteet tulivat jo silloin tutuiksi. Huoli hoidon puutteista koskettaa myös hoivatyötä tekeviä. Vanhuspolitiikka on ollut yksinäisyyttä lisäävää. Korjaustoimia myös yhteisöllisyyden, osallistumis-  ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi. Yksin jääminen ja sen tuoma turvattomuus on yksi suurimpia vanhusten huolenaiheita. Hoitajana työskennellessäni olen monta kertaa ollut lähes sanaton, kun ihminen odottaa ja kaipaa vuodesta toiseen läheisiään tai lapsia ja lapsenlapsiaan vierailemaan. Kaikilla ei ole edes ketä odottaa. En tiedä kumpi on surullisempi tilanne. Se, että ketään ei ole vai se, että kukaan ei ehdi tulla. Läheisistä välittämisestä ja huolehtimisesta ei voi tehdä lakia mutta siihen on tärkeä meitä kaikkia kannustaa.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

röntgenhoitaja ja terveydenhuollon maisteri

Follow by Email
Facebook
LinkedIn
Instagram