Jouluajan rauha ja ilo vaihtuivat tapaninpäivänä järkytykseen ja pelkoon. Aasian hyökyaaltokatastrofin edessä koko maailma joutui pysähtymään. Luonnonvoimat muistuttivat meitä siitä, ettemme pysty hallitsemaan kaikkia riskejä. Ihmisten tehtäväksi jää surusta selviäminen, uhrien ja heidän lähiomaistensa auttaminen, menetysten minimoiminen sekä jälleenrakentaminen. Haaste on mittava ja pitkäkestoinen.

Hyökyaallon surmaamat ihmiset ja sen tuhoama ympäristö ovat hiljentäneet mielet ja tuoneet mukanaan suurta ahdistusta ja epätoivoa. Kokonaisia perheitä menehtyi, lapsia jäi orvoiksi. Suomalaiset ovat suurin joukoin etsineet lohtua lähimmäisistään ja kirkosta. Vakava kriisi herätti uutta yhteisöllisyyttä ja avasi ihmisten silmät näkemään, että maapallo on yhteinen.

Intian valtameren hyökyaalloissa on kuollut yli 200 000 ihmistä. Arviolta kahdelta miljoonalta ihmisellä on puutetta puhtaasta juomavedestä ja ravinnosta. Kotinsa on menettänyt yli viisi miljoonaa ihmistä. Suomalaisia matkailijoita on kateissa 174. Katastrofin suuruutta ja vaikutuksia on vaikea ymmärtää.

Useat pelastuneet suomalaiset saavat kiittää paikallisia ihmisiä avusta ja tuesta, joita ilman selviytyminen kotiin ei ehkä olisi ollut mahdollista. Alueella työskentelevät viranomaiset, pelastustyöntekijät, pelastusjärjestöt ja vapaaehtoiset tekivät korvaamattoman tärkeää työtä kaikkien uhrien auttamiseksi. Työ jatkuu edelleen. Nyt on meidän vuoromme auttaa katastrofialueen ihmisiä.

Tällaiseen nyt tapahtuneeseen katastrofiin on vaikea varautua, mutta parannettavaa viranomaisten kriisivalmiudessa ja avun organisoimisessa silti on. Suomen viranomaisten ja poliittisen johdon toiminta täytyy käydä läpi huolellisesti, kunhan tärkeysjärjestyksessä ensisijaiset asiat, kuten ihmisten etsintä, avun tarjonta, uhrien tunnistaminen ja kuljetukset kotimaahan on saatettu loppuun.

On syytä käydä läpi, kuinka tieto tuhon laajuudesta ja vakavuudesta saavutti eri maiden viranomaiset. Toisaalta on syytä arvioida, miksi kaikkia avustusjoukkoja ei käytetty jälkihoitoon riittävän nopeasti. Ministeriöissä on myös syytä pohtia tiedottamisen periaatteita avoimen tietoyhteiskunnan aikakaudella. Kun tietoja menehtyneistä ja selviytyneistä voi saada Internetistä eripuolilta maailmaa, miten virallinen Suomi vastaa tähän tiedonvälityksen uuteen haasteeseen?

Aasian katastrofin uhrit ja heidän lähipiirinsä Suomessa tarvitsevat monenlaista tukea. Erityisesti psykososiaalisen tuen tarve tulee jatkossa olemaan merkittävä. Hallituksen olisi tehtävä päätös pysyvän katastrofien uhrien ja omaisten psykososiaalisen hoitoprojektin perustamisesta. Tätä esitettiin myös Myyrmannin onnettomuuden jälkeen, mutta silloin valmiutta hoitoprojektin perustamiseen ei ollut. Psykososiaalisen tuen työssä eri tahojen yhteistyön on oltava tiivistä. Tärkeä tuki ovat kirkko, lähimmäiset ja järjestöt.

Kansainvälinen yhteisö on osoittanut solidaarisuuttaan käynnistämällä mittavan avustusohjelman katastrofien uhrien auttamiseksi. Avun tarve tulee jatkumaan vielä kauan. Hyökyaaltokatastrofista toipuminen vaatii yhteistä auttamista meiltä kaikilta suomalaisilta. Suomalaiset voivat antaa oman panoksensa katastrofialueen uhrien auttamiseen osallistumalla avustusjärjestöjen keräyksiin. Suomen valtion on kannettava vahvasti vastuunsa antamalla apua ja tukea Aasian katastrofialueen akuutin kriisin ratkaisemiseksi ja alueiden jälleenrakentamiseen. Eduskunnan on huolehdittava siitä, että lähivuosina saavutamme YK:n suosituksen kehitysavun määrästä.

Aasian hyökyaaltokatastrofi muistutti jälleen siitä tosiasiasta, että luonnonvoimat ja koko maailma ovat arvaamattomia. Uskon ja toivon, että vuoden vaihteen tapahtumat vahvistavat vastuuta ja välittämistä lähimmäisistä. Siitä on hyvä lähteä rakentamaan alkanutta uutta vuotta.