Eduskunta sai vihdoin käsiteltäväkseen uusitun kansallisen energia- ja ilmastopoliittisen selonteon. Siinä linjataan toimia, jotka Suomessa on tehtävä kasvihuonekaasupäästöjen vähennysvelvoitteiden täyttämiseksi vuosina 2008–2012. Pitkästä valmistelustaan huolimatta selonteko jäi valitettavan torsoksi, sillä monet keskeiset asiat siirretään ensi vuoden puolella tai seuraavan hallituksen päätettäviksi.

Ilmastopolitiikan lähtökohtana on pidettävä sitä, että Suomi täyttää kansainväliset ympäristövelvoitteensa energian kulutuksen kasvaessa ja päästötavoitteiden kovetessa. On tärkeää, että säilytämme uusiutuvien, eritoten bioenergian ja päästöttömien energiatuotantomuotojen käytössä kärkimaan aseman. Energiapolitiikkamme on tuettava kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä. Hinnaltaan kilpailukykyisen energian saannin turvaaminen teollisuudelle ja muille toimijoille on elinehto. Hallituksen olisikin pikaisesti tehtävä päätökset teollisuuden sähköveron puolittamisesta vielä tällä hallituskaudella. Vain kilpailukyvyllä ja työllä pystytään turvaamaan hyvinvointi – tästä on pidettävä kiinni myös kamppailussa päästöjä vastaan.

On selvää, että ilmastonmuutoksen torjunnassa EU:n päästökauppaa on arvioitava uudelleen. Järjestelmää ei voi pitää onnistuneena, koska ei ole päästy riittävästi siihen, että puhdasta palkitaan ja saastuttaja maksaa. Suomi, jossa on tehty paljon energiatehokkuuden parantamiseksi ja päästöjen vähentämiseksi, on joutunut maksamaan tästä kalliin hinnan. Riskinä onkin se, että hyvin asiansa hoitaneet yritykset joutuvat pahimmillaan ostamaan päästöoikeuksia huonompitasoiselta kilpailijalta. Toisin sanoen maksamaan omien vähennystensä lisäksi myös toisten päästövähennykset.

Vakava tosiasia on, että ilman globaaleja ilmastositoumuksia talouskasvu ja työpaikat siirtyvät maihin, joissa saastuttaminen on edullisempaa ja kannattavampaa. Ei auta, että Suomessa tai edes EU:ssa päästöt vähenevät, jos ne toisaalla kasvavat tätäkin määrää enemmän. Tällaista hiilivuotoa on kaikin tavoin varottava.

Ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen uhka ympäristölle ja ihmisten toiminnalle ja siksi se on otettava vakavasti. Suomen on toimittava EU:ssa ja kansainvälisillä foorumeilla aktiivisesti globaalin ilmastopolitiikan aikaansaamiseksi. Ainoa kestävä vaihtoehto on, että kaikki merkittävät maat sitoutuvat päästöjen vähentämistavoitteisiin. Joulukuussa päättynyt Montrealin ilmastokokous oli osaltaan askel eteenpäin. Kokouksessa päätettiin aloittaa heti neuvottelut vuoden 2012 jälkeisistä sitovista päästövähennyksistä. Montrealissa sovittiin myös siitä, että Kioton sopimusta aletaan arvioida uudelleen ja parantaa. Tällä pyritään siihen, että kehitysmaatkin - erityisesti Kiina ja Intia - tulisivat mukaan päästövähennystalkoisiin.

EU:n yhteistä ilmastopolitiikkaa onkin kehitettävä kilpailukykyä tukevaan ja globaalisti päästöjä vähentävään suuntaan. Tilannetta kärjistää Yhdysvaltojen johdolla tehty niin sanottu kuutosten aloite, jossa teknologian keinoin tavoitellaan ilmastomuutoksen hillintää. EU on vaarassa jäädä jälkeen päästöttömän ja vähäpäästöisen teknologian kehittämisessä keskittyessään vain päästökattoja koskevien prosenttilukuihin. Ilmastopolitiikan jatkoneuvotteluiden on perustetuttava nykyistä vahvemmin tutkimuksen ja teknologian edistämiseen.

Ilmastonmuutoksen hidastaminen on tavoite, josta ei pidä tinkiä. Sen sijaan käytössä olevia keinoja on välttämätöntä uudelleen arvioida. Vakava ongelma vaatii tehokkaita toimia, jotka eivät vääristä kilpailua, eivätkä heikennä hyvinvointiamme. Saastuttajia on sakotettava ja puhtaita palkittava. Ilmastopolitiikkaan tarvitaankin enemmän nyt järkeä kuin tunnetta.