Presidentinvaaleilla on ollut vahva vaikutus ja merkitys Suomen tulevaisuuden suuntaan. Vaaleihin on liittynyt periaatteellisia näkökohtia, jotka tuskin ovat vielä menettäneet merkitystään. Vilkastuva keskustelu presidentinvaaleista näyttää kuitenkin kulkevan kummalliseen suuntaan. Presidentti Tarja Halonen ei ole vielä ilmoittanut aikeistaan, mutta jo nyt hänen taakseen ollaan kilvan asettumassa. Tai sitten Halosen suosion arvellaan olevan niin vahva, että pohditaan, kannattaako omaa ehdokasta ylipäätään asettaa. Vaarana on, että vaalit on kertaalleen käyty ennen kuin ensimmäistäkään ehdokasta on nimetty.

Vihreä liiton puheenjohtaja Osmo Soininvaara on jo ehtinyt lupaamaan, että vihreät ovat ilman muuta Halosen takana, jos he eivät aseta omaa ehdokasta ja Halonen on ehdokkaana. Sen vielä ymmärtäisi, että vasemmistoliitto rientäisi tukemaan Halosta, mutta vihreiltä olisi ehkä odottanut rohkeutta ensisijaisesti esittää oma vaihtoehtonsa. Jos vihreät eivät aseta omaa ehdokasta, on toivottavaa, että he katsoisivat avoimin mielin myös muita kuin vasemmistoehdokkaita. Voi vain ihmetellä Soininvaaran hoppua sinetöidä vihreiden tuki tilanteessa, jossa ainuttakaan nimettyä ehdokasta ei ole vielä ilmaantunut koko presidenttipeliin. Jos puolueet etukäteen ryhmittäytyisivät yhden ehdokkaan taakse, jäisi äänestäjille vain yksi vaihtoehto: Halonen, Halonen, Halonen…Jos hän sitten lopulta on edes ehdokkaana.

Yhtä oudolta tuntuu Ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtajan Jan-Erik Enestamin luovutusmieliala. Enestam on nimittäin julkisesti pohtinut, että omaa ehdokasta ei kannattane asettaa, jos Halonen on ehdolla. Enestam piti todennäköisempänä vaihtoehtona, että Rkp ei löydä ehdokasta, joka kannattaa asettaa Halosta vastaan.

Vielä ihmeellisemmältä vaikuttavat Enestamin "säästöperustelut" eli huoli siitä, että presidentinvaalin kampanjabudjetti olisi pois jo seuraavan vuoden eduskuntavaaleista. Tällaisella logiikalla Rkp voisi sitten jättää väliin myös eduskuntavaalit ja säästää vaikka kunnallisvaaleihin.

Presidentinvaaleissa ei kuitenkaan ole kyse säästämisestä eikä vain voittamisesta tai häviämisestä, vaan vaaleilla on laajempi yhteiskunnallinen merkitys. Riittää, että punamulta yrittää supistaa vaalikampanjan minimiin ja samalla pitää pinnan alla kiusallisina kokemiaan ulkopoliittisia linjaeroja. Nykypäivän politiikkaan pitäisi itsestään selvänä kuulua, että kaikista asioista on voitava keskustella avoimesti. Reipastakaan keskustelua ei pitäisi pelätä. Presidentinvaalien kampanjan aikana käydään keskustelua koko kansakunnan tulevaisuuden suunnasta ja siksi keskustelun kahlitseminen on vahingollista.

Puolueiden tehtävä on lisätä kansalaisten kiinnostusta yhteiskunnallisia asioita kohtaan ja tarjota erilaisia poliittisia vaihtoehtoja. Kansan on saatava valita presidenttinsä, ei poliittisen eliitin. Presidentin valitseminen etukäteen aliarvioi niin äänestäjien kyvykkyyttä tehdä päätöksiä kuin koko suomalaisen demokratian perusteita.