Hallituksen kaavailu nostaa kiinteistöveron ylä- ja alarajoja on vaarallinen ja erityisesti helsinkiläisille tuhoisa. Kiinteistöveron korotus rokottaisi tavallisia palkansaajia ja yrittäjiä, lapsiperheitä, eläkeläisiä, opiskelijoita ja työttömiä, koska se nostaisi kaikkien asumiskustannuksia katsomatta varallisuuteen tai tuloihin. Varsinkin korkeiden asumis- ja elinkustannusten kanssa kamppailevalle pääkaupunkiseudulle ja Helsingille tähän ei ole yksinkertaisesti varaa.

Suomen asunnottomista yli puolet asuu Helsingissä. Urbaani köyhyys on aikamme ilmiö, johon usein liittyvät myös pitkäaikaistyöttömyys, pitkät toimeentulotukijaksot ja sosiaaliset ongelmat. Kaupunkiköyhyyttä lisäävät korkeat asumis- ja elinkustannukset sekä ympäriltä puuttuva sosiaalinen läheisturvaverkko. Asumiskustannuksia lisäävästä kiinteistöveron pakkonostosta on luovuttava, koska se yhtiövastikkeita ja vuokria nostamalla lisäisi kaupunkien ongelmia ja ajaisi monet ahdinkoon. Helsinkiläiset perheet muuttavat joukoin pois, kun kotikaupungista ei löydy kohtuuhintaisia asuntoja. Elämisen ja asumisen kalleus näkyy monessa. Terveydenhuollon kasvava hoitajapula on tästä vakava esimerkki.

Valtiovarainministeri Kalliomäen ehdotus muuttaa kunnallisverotus kokonaan progressiiviseksi on yhtä lailla tyrmistyttävä. Ehdotus iskisi kaikkein kipeimmin tavallisiin keskituloisiin. Kalliomäki on perustellut ehdotustaan oikeudenmukaisuudella. On mahdotonta ymmärtää, mitä oikeudenmukaista Kalliomäki näkee tavallisten sairaanhoitajien ja opettajien kurittamisessa. Täysin progressiivinen kunnallisverotus yhdistettynä nykyiseen progressiiviseen ansiotuloverotukseen ja tulosidonnaisiin maksuihin johtaisin täysin järjettömään ja epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen. Progression kiristäminen pahentaisi ennestään syviä kannustinloukkuja ja kurjistaisi kaupungeissa ja kasvukeskuksissa elävien keskituloisten perheiden asemaa, monien eläessä jo nyt äärirajoilla.

Kaiken lisäksi Kalliomäki on kaavaillut mallia, jossa kunnallisveronkiristyksen tuottoja voitaisiin käyttää laajemmalla alueella. Tämä johtaisi taas jakomalliin, jonka maksajaksi joutuisi pääkaupunkiseutu. Tätä ei Helsinki enää kestäisi. Tällaista kaupunkivastaisuutta vastaan on vahvasti taisteltava.

Näyttää siltä, että suurin uhka Helsingin taloudelle ja helsinkiläisten palveluille tulee valtiovallan suunnalta. Me helsinkiläiset emme ole toteuttaneet tiukkaa säästöohjelmaa sen vuoksi, että säästöt siirrettäisiin taas maakuntiin. Rankat sopeutustoimet tehtiin siksi, että voisimme entistä paremmin turvata helsinkiläisten palvelut ja elinolosuhteet. Eduskunnan ja hallituksen olisi korkea aika ymmärtää, että kansankunnan etu ei ole Helsingin ja helsinkiläisten kurittaminen.