Toimittaja Leena Sandströmin jutussa (HS 15.8.) käsiteltiin sukulaisten heikkoa asemaa lastensuojelun sijoituksissa ja lapsia koskevissa huoltoriidoissa.

Sandström kirjoittaa, että "Ruotsissa lastensuojeluviranomaisten täytyy aina ensin selvittää, löytyykö lapselle sopiva sijaiskoti sukulaisten luota. Jos ei, vasta sitten lapsi voidaan sijoittaa laitokseen tai vieraaseen perheeseen. Suomessa tällaista velvollisuutta ei ole".

Kirjoituksen mukaan sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Kari Ilmonen on sitä mieltä, että lakia uudistettaessa ei ole tarpeen velvoittaa "etsimään sijaisperhettä ensin suvusta".

Aiemmin useat peruspalveluministerit, kuten Osmo Soininvaara (vihr) ja Liisa Hyssälä (kesk), ovat kieltäneet muutoksen tarpeen.

Olemme sitä mieltä, että viranomaisten on aina ensisijaisesti selvitettävä, voidaanko huostaan otetut tai orvoiksi jääneet lapset sijoittaa sukulaisten tai lapsille muutoin läheisten ihmisten luo niin, että sisaruksia ei lähtökohtaisesti eroteta toisistaan.

Jos tarvetta ilmenee, vasta tämän jälkeen aloitetaan sijaisperheiden kartoitus.

Ongelman ydin on siinä, että suomalaiseen lastensuojeluun on kuin varkain hiipinyt kulttuuri, jossa lasten sijoituksen lähtökohtana on lapsen sijoittaminen vieraaseen perheeseen, eikä omille läheisille. Laintasoisen ohjauksen puuttuessa pyrkimys kaiken hoitotyön virallistamiseen ja ammatillistamiseen on vaarassa muodostua liian vahvaksi.

Viranomaiset ovat useasti kokeneet sukulaissijoitukset ongelmaksi, koska lapsen lähipiiri tarvitsee sijoitustapauksissa aivan erilaista tukea ja ohjausta kuin ulkopuoliset tukiperheet. Lapsen huostaanoton aiheuttanut tilanne, esimerkiksi äidin tai isän kuolema, voi olla hyvin vaikea asia myös sukulaiselle, joka ottaa lapset huoltaakseen. Lapsen edun arviointi on myös monessa tapauksessa ristiriitaisten tietojen vuoksi vaikeaa. Tämä ei kuitenkaan saa olla este sukulaissijoituksille.

Lasten huolenpitoon pystyviä sukulaisia tai muita läheisiä ei saa laittaa ikään kuin paitsioon, vaan heitä on tuettava. Lastensuojelulain kokonaisuudistuksen yhteydessä on mainio mahdollisuus parantaa lapsen etua, johon mielestämme kuuluu lain tasolla velvoittaa viranomaisia ensin selvittämään sukulaisten ja muiden läheisten ja lapselle ennestään tuttujen mahdollisuudet huolehtia lapsista.

Koska näyttää siltä, että STM:n suhtautuminen sukulaissijoitusten ensisijaisuuden selvittämisen lisäämiseen lainsäädäntöön on vähintään nihkeää, olemme molemmat tehneet lakialoitteet asian korjaamiseksi. Ne ovat tällä hetkellä eduskunnan valiokuntakäsittelyssä.

On välttämätöntä, että hallitus tuo lastensuojelulain muutoksen viivytyksettä eduskunnan käsiteltäväksi. Nykyinen lainsäädäntö ei turvaa lapsen etua riittävästi.