Maaliskuun lopun kaupunginvaltuuston kokous oli erityisen merkittävä. Kaupunginjohtajaksi valittiin yksimielisesti kauppatieteen maisteri Jussi Pajunen. Samassa kokouksessa hyväksyttiin myös ekologisen kestävyyden ohjelma, jossa viitoitetaan kotikaupunkimme lähivuosien ympäristötavoitteet.

Uudelle ylipormestarille valintakokous oli hyvä lähtölaukaus. Helsinkiläisten asenteet ovat vuosi vuodelta muuttuneet ympäristöystävällisemmiksi. Helsinkiläiset haluavat, että kaupunki on vehreä, viihtyisä ja mahdollisimman puhdas. Uuden ympäristöohjelman päätavoite on saada kaikki helsinkiläiset ja kaupungin virastot toimimaan yhdessä ympäristön parhaaksi.

Keskeinen painopiste kaupunkimme lähivuosien ympäristötavoitteissa on kasvihuonekaasujen vähentäminen. Ilmastomuutos on maailmanlaajuinen uhka ja siksi se on otettava vakavasti. Valmistelussa olevaa pääkaupunkiseudun kuntien yhteistä ilmastostrategiaa on kiirehdittävä. Kestävät ratkaisut niin ilmaston kuin koko pääkaupunkiseudun ekologisen kestävyyden kannalta edellyttävät entistä tiiviimpää yhteistyötä naapurikuntien kesken.

Liikenne aiheuttaa noin viidesosan Helsingin kasvihuonekaasupäästöistä. Hyvin toimiva joukkoliikenne onkin Helsingille elinehto. Autojen seisominen ruuhkissa on haitallista ympäristölle ja ihmisten terveydelle, puhumattakaan sen vaikutuksista ihmisten arkeen ja ajankäyttöön. On välttämätöntä, että joukkoliikenteen houkuttelevuutta ja liikenteen sujuvuutta lisätään.

Joukkoliikenteen kehittämisessä on panostettava entistä vahvemmin raideliikenteeseen ja pää-kaupunkiseudun yhteistyöhön. Helsinki on maailman mittakaavassa esimerkkimaa joukkoliikenteen käytössä, mutta ympäryskunnilla on meistä paljon opittavaa. Pääkaupunkiseudun joukkoliikennejärjestelmän kannalta länsimetron rakentaminen on ehdottoman tärkeää. Yhtä lailla olisi viisasta, että pitkään suunniteltu raideyhteys Helsinki-Vantaan lentokentälle toteutettaisiin.

Vaikka jätehuollon osuus kasvihuonepäästöistä ei ole suuri, on Helsingin panostettava jätteiden synnyn ehkäisyyn, lajitteluun, erilliskeräykseen ja kierrätykseen sekä jätteiden hyötykäyttöön. Kierrätyksen ja lajittelun kannalta ongelmana on lajiteltujen jätteiden vastaanottopaikkojen hajanaisuus. Kaiken lisäksi jätepisteet ovat usein kaupunkikuvallisesti epäsiistejä ja epäyhtenäisiä. Se, miten jätteen lajittelu ja sen keräys on järjestetty, vaikuttaa vahvasti kaupunkimme imagoon ja viihtyvyyteen. Helsingin pitää olla käyntikortti ja keulakuva koko maalle hyvin järjestetystä jätehuollosta.

Kaupunkimme meluhaitat ovat lisääntyneet huolestuttavasti. Meluntorjunnan päähuomio on oltava sen ennaltaehkäisyssä, erityisesti kaavoituksessa ja liikennesuunnittelussa. Tosiasia kuitenkin on, että yli 100 000 helsinkiläistä kokee liikenteen melun hyvin häiritsevänä. On aivan selvää, että meluntorjuntaan tarvitaan uusia keinoja.

Viheralueiden merkitys kaupunkiympäristöön ja asumisen laatuun on valtaisa. Viheralueet suojaavat melulta ja pölyltä sekä puhdistavat ilmaa. Kasvillisuus liikenteen haittojen ehkäisijänä on kehittämisen arvoista. Leikkipaikkoja tarvitaan siellä missä on lapsia. Lähipuistojen on oltava kaikkien ulottuvissa. Myös laajempia luontoalueita pitäisi jokaiselle löytyä kävelymatkan päästä. Vesialueet on pidettävä ekologisesti toimivina, samalla kun saariston ja rantojen virkistyskäyttöä kehitetään. Merenrantamme on säilytettävä helsinkiläisten yhteisenä omaisuutena.

On välttämätöntä, että ohjelman tavoitteet tulevat osaksi jokapäiväistä toimintaa, kaupunkiympäristömme parhaaksi.