Valmisteilla oleva sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on mittava ja se on herättänyt paljon kysymyksiä. Hallituksen kehysriihi vastasi useisiin Helsinkiä ja helsinkiläisiä askarruttaviin kysymyksiin. Metropolimaakunta on 1,7 miljoonan asukkaan alue, jonka erityislaatuisuuden tunnistaminen on koko sote-uudistuksen etenemisen edellytys.
Olen esittänyt hallitukselle viisi vaadetta, joiden toteuttaminen on välttämätöntä metropolialueen kannalta. Nämä ehdot pitävät sisällään valinnanvapauspilotin aloittamisen Helsingissä yhdessä Uudenmaan kuntien kanssa, uudistuksen muutoskustannusten kattamisen, ratkaisun löytymisen opetuksen ja sote-tutkimuksen määrärahojen riittävyyteen, kaupunkien kasvuohjelman laatimisen sekä laajan kaupunki- ja metropoliselonteon antamisen eduskunnalle.
Merkittävä edistysaskel kaupunkipolitiikan saralla oli, kun hallitus päätti kehysriihessä sote-uudistuksen valinnanvapauspilottien määrärahan tuplaamisesta 200 miljoonaksi euroksi. Päätös on vahva ele siihen, että mittava Helsingin ja lähes koko muun Uudenmaan yhdessä tekemä valinnanvapauspilottihakemus saadaan vietyä riittävällä laajuudella käytäntöön.
On päivänselvää, ettei mikään muu alue voi kokeilla valinnanvapauspalveluita metropolin puolesta. Valinnanvapauden pilotointi on koko sote-uudistuksen onnistumisen edellytys. Pilotti on mahdollisuus kehittää metropolialueelle sopivat toimintatavat. Piloteilla voidaan hallita uudistuksen alkuvaiheen menoriskejä ja pehmentää muutoksen suuruutta. Erityisen tervetullutta helsinkiläisille on peruspalveluiden vahvistaminen ja sujuva hoitoon pääsy. Pilotit voivat alkaa, kun eduskunta on hyväksynyt valinnanvapauslain.
Helsingin sote-huoliin tervetullut vastaus oli myös se, että hallitus lupasi yhdessä kaupunkien kanssa tarkemmin arvioida muutoskustannusten, kuten tila- ja ict-kustannusten sekä palkkaharmonisaation todellista tasoa. Pilotoinnin yhteydessä on viisasta myös kartoittaa sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön täydennyskoulutuksen tarve laadukkaan palveluneuvonnan varmistamiseksi. Henkilöstöön liittyvistä asioista muutoksen yhteydessä on tarkkaan säädettävä ja huolehdittava.
On välttämätöntä, että uuden sote-järjestelmän aloitus sujuu hyvin. Tämä on edellytys sille, että palvelut voidaan järjestää laadukkaasti ja vaikuttavasti. Kaavaillun aloitusvuoden 2020 rahoituksen riittävyyttä palvelutarpeen kasvussa on luvattu arvioida, kuten Helsingistä on toivottu, ja tarvittaessa huomioida korjaustarve maakuntien rahoituslain täydennyksessä syksyllä 2018. On viisasta, että kaupungit ja valtio arvioivat jatkossa yhdessä näitä vaikutuksia ja etsivät yhtenevät näkemyksen luvuista. Kaupunkilaisten palvelut turvataan parhaiten yhteistyössä.
Keskustelua on käyty myös Helsingin ja Uudenmaan sote-rahoituksesta. Laskelmien mukaan Uusimaa ei ole häviäjä, vaan sen saama rahoitus pysyy kutakuinkin samana. Uudenmaan maakunnan rahoitusosuus kasvaa nykymallista yhdellä eurolla per asukas, eli leikkauksesta ei voi puhua.
Uudistus siirtää vastuun sote-palvelujen järjestämisessä pois kunnilta leveämmille harteille. Näin yksi tahoa vastaa kokonaisuudesta niin koko terveydenhuollosta kuin sosiaalipalveluista sekä rahoituksesta. Näin luodaan nykyjärjestelmästä puuttuva mahdollisuus johtaa sote- kokonaisuutta ja luoda palveluja käyttävän ihmisen kannalta vaikuttavat hoitopolut. Saman tyyppisesti on toimittu useissa Euroopan maissa, kuten myös Ruotsissa ja Tanskassa, joissa kaupungit eivät enää järjestä terveyspalveluja. Tästä huolimatta Tukholma ja Kööpenhamina ovat onnistuneet modernissa kaupunkipolitiikassa ja ovat kilpailukykyisiä sekä hyvinvoivia kaupunkeja. Mikä olennaista terveydenhuollon palvelut toimivat verrattain hyvin ja valinnanvapaus on tutkitusti lyhentänyt jonoja perusterveydenhuollossa.
Seuraavaksi hallituksen on kirittävä työnalla olevan kaupunkiohjelman valmistelua. Siinä on löydettävä vastaukset kasvavien kaupunkien tarpeisiin. Tulevien maakuntien roolia kaupunkien rinnalla on selvennettävä. Kaupunkien elinvoimaisuudesta ja elinkeinopolitiikan onnistumisesta tulevat myös verorahat sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoittamiseen.
Ihmisten mahdollisuus saada yhdenvertaisesti laadukkaat sosiaali-ja terveydenhuollon palvelut on sote-uudistuksen tärkein tavoite. Siksi sote-uudistus tehdään. Helsingissä on samoja ongelmia hoitoon pääsyssä ja ihmisten pompottelussa kuin muualla Suomessa. Osa ongelmista on Helsingissä jopa suurempia, kuten vaikeudet saada ajoissa kiireettömiä peruspalveluja. Korjaustoimet ovat aivan välttämätöntä esimerkiksi keskeisten kansansairauksien kuten diabeteksen hoidossa, jossa Helsinki on osin jäljessä muita pääkaupunkiseudun suuria kaupunkeja.
Helsinkiläisten veronmaksajien kannalta vaikuttavasti hoidetut sosiaali- ja terveyspalvelut niin kotikaupungissamme kuin koko Suomessa näyttäytyvät pienempinä veroina ja ennen kaikkea ihmisten parempana toiminta- ja työkykynä sekä ihmisten hyvinvointina.
Sari Sarkomaa
Helsinkiläinen kansanedustaja
