Mahdollisuuksien tasa-arvo on Suomen koulutuksen kehittämisen kivijalka. Jokaisen lapsen on varhaiskasvatuksesta ja perusopetuksessa löydettävä oppimisen ilo ja opittava riittävät tiedot ja taidot, jotka kantavat vähintään toisen asteen opintoihin. Ja koulutuksen kautta myöhemmin työpaikkaan tai yrittäjyyteen. Yhdenkään lapsen tai nuoren perhetausta, asuinpaikka tai varallisuus ei saa yksin määrittää sitä mitä hänestä voi tulla tai mitä voi opiskella.
Iloitsen siitä, että valtion talouden linjoista päätettäessä onnistuimme luomaan uusia keinoja lasten ja nuorten opintien turvaamiseksi. Uusien toimien positiiviset vaikutukset ulottuvat heti lasten arkeen. Uudella 10 miljoonan euron varhaiskasvatuksen tasa-arvorahalla turvataan eri alueilta ja erilaisista lähtötilanteista tulevien lasten mahdollisuuksia pärjätä tulevaisuuden koulutiellä.
Tasa-arvorahalla voidaan pienentää ryhmäkokoja ja palkata lisää henkilöstöä päiväkoteihin alueilla, joissa tilanne on kaikkein haastavin esimerkiksi korkeamman työttömyysasteen vuoksi. Jo aiemmin tasa-arvorahoitusta on käytetty esi- ja perusopetuksessa. Tutkijoiden mukaan kyseessä on tehokas ja toimiva tapa torjua eriarvoisuutta. Aloitin opetusministerinä perusopetuksen kehittämisen erillisrahalla ja olen todella tyytyväinen, että tämä sama toimintatapa ulotetaan nyt varhaiskasvatukseen.
Eriarvoistuminen ja nuorten kokemus osattomuudesta ovat vakavia ongelmia, joihin on löydettävä vaikuttavia ratkaisuja. Toinen merkittävä parannus koulutuksen tasa-arvoon on toisen asteen opiskelijoiden opintotuen oppimateriaalilisä. Jatkossa pienituloisille alle 20-vuotiaille opiskelijoille maksetaan opintotuen yhteydessä noin 46 euroa kuukaudessa oppimateriaalilisää. Tämä on tervetullut uutinen perheille ja nuorille, jotka kamppailevat koulutuksen kulujen kanssa.
Oppimateriaalilisän tavoite on turvata se, ettei kenenkään koulutuspolku katkea varattomuuden tai liian korkeiden materiaalimaksujen vuoksi. Pidän oppimateriaalilisää järkevänä keinona torjua pudokkuutta toisella asteella. Se kohdentuu juuri niille nuorille, joiden tilanne on haastavin. Apua saavat ne, jotka sitä eniten tarvitsevat.
Pidemmän aikavälin tavoitteena pitää olla myös se, että oppimateriaalien hintaa saataisiin laskettu eri toimin alaspäin. Jos kustantaisimme nykyisellä hintatasolla ilmaiset materiaalit kaikille toisen asteen opiskelijoille, olisi hintalappu valtiontaloudelle jopa 100 miljoonaa euroa joka vuosi. Ja tämän rahoittamiseen ei ole yhdelläkään puolueella ollut esittää kestävää ratkaisua. Oli hyvä, että asiaan löydettiin ripeästi tepsivät keino. Ongelma ollut pitkään tiedossa, nyt siihen tartuttiin.
On paljon vaikuttavampaa tarjota nuorelle räätälöityä tukea ja ohjausta sekä mielekkäitä tapoja oppia aina varhaisista vuosista asti, kuin mekaanisesti pidentää oppivelvollisuutta. Oppivelvollisuuden venytys on tehoton keino, joka kohdentuu huonosti ja liian myöhään, eikä auta niitä, jotka eniten apua tarvitsisivat. Keskeiset syyt siihen, että nuori ei suorita toisen asteen koulutusta on peruskoulun heikot oppimistulokset ja opintojen keskeytyminen toisella asteella. Tämä on erityisesti poikien ongelma. Siksi toimia on jatkuvasti tehtävä ja tehdään varhaiskasvatuksen laadun ja osallistumisasteen sekä peruskoulun oppimistulosten nostamiseksi. On myönteinen uutinen, että keskeyttämisprosentit ovat pienentyneet. Ammatillisen koulutuksen uusi rahoitusmalli edellyttää, että jokaisesta nuoresta on huolehdittava. Myös riittävistä aloituspaikoista huolehdittava.
Sari Sarkomaa
Helsinkiläinen kansanedustaja
