Varhaiskasvatuslaki astui voimaan vihdoin ja viimein elokuussa 2015. Laki korvasi vuonna 1973 säädetyn ja puhki paikatun päivähoitolain. Useat tiedotusvälineet arvioivat varhaiskasvatuslain voimaantuloa toteamalla, että – varhaiskasvatus, jota ennen kutsuttiin päivähoidoksi. Moni uutta lakia hartaasti odottanut murehti, kävikö tässä niin, että vain lain nimi muuttui ja mikään muu ei muuttunut?
Varhaiskasvatuslain valmistelu on ollut poliittisella agendalla pitkään. Jo vuonna 1999 sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä esitti uutta lakia ja erityisesti varhaiskasvatuksen ja päivähoidon käsitteiden selkiyttämistä.
Kun eduskunnassa viime kaudella käsittelimme varhaiskasvatuslakia, eduskunnan valiokunnat kiinnittivät huomiota siihen, että varhaiskasvatukselle on asetettu vaativat tavoitteet. Eduskunta totesi lain valuvian ja lausui, että määritelmät missä ja millä ehdoilla varhaiskasvatus toteutuu, jäivät vajaiksi. Varhaiskasvatus ei ole yksi yhteen sitä, mitä ennen kutsuttiin päivähoidoksi.
Eduskunnan sivistysvaliokunta hyväksyikin varhaiskasvatuslakiin liittyvän lausuman (29/2014/lausuma), jossa edellytettiin, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin laista puuttuvien keskeisten määritelmien ja reunaehtojen selkiyttämiseksi, millä varhaiskasvatus toteutuu. Opetusministeri Kiurulta tämä työ jäi tekemättä. Ministeri Kiurun johdolla valmisteltu sekamelskaksi jäänyt varhaiskasvatuslaki on nykyisen opetusministerin ja eduskunnan voimin korjattava. Se on viisas toimi lasten ja suomalaisten hyvinvoinnin parhaaksi. Työhön on ryhdyttävä ripeästi, jotta korjausliike eli lakiesitys ehditään huolella tällä eduskuntakaudella käsitellä.
Varhaiskasvatuslaissa on varhaiskasvatukselle asetettu vahvat tavoitteet tukea oppimisen edellytyksiä sekä edistää kokonaisvaltaista kasvua, elinikäistä oppimista ja koulutuksellisen tasa-arvon toteuttamista. Laissa korostetaan varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa ja oppimista, jokaisen lapsen oikeutta saada monenlaisia oppimisen ja tekemisen kokemuksia sekä elämyksiä mm. musiikista, taiteesta ja liikunnasta. Näin täytyy ollakin, koska tutkimukset ja erityisesti aivotutkimus ovat vahvasti korostaneet varhaiskasvatuksen merkitystä osana koulutuspolitiikkaa ja elinikäistä oppimista sekä hyvälle alulle lasten elämään.
Ensi syksynä voimaan tulevan lainsäädäntömuutoksen myötä subjektiivinen päivähoito-oikeus muuttuu joidenkin lasten osalta oikeudeksi varhaiskasvatukseen 20 tuntia viikossa. On siis entistä tärkeämpää selkiyttää varhaiskasvatuksen ja päivähoidon käsitteet ja toiminta. Varhaiskasvatus- ja päivähoitokäsitteiden sekamelskasta kertoo myös se, että laissa ei ole määritelty miten taataan ilta-, yö- ja viikonloppuhoitoa tarvitsevien lasten vuorohoito ja varhaiskasvatus. Ei liene tarkoitus, että on olemassa yövarhaiskasvatusta?
Voimassa olevan lain mukaan varhaiskasvatus toteutuu päiväkodissa, perhepäivähoidossa tai muussa varhaiskasvatuksessa. Kuitenkin näiden toimintojen henkilöstö, toimintaympäristö ja lapsiryhmät poikkeavat hyvin selkeästi toisistaan.
Korjausliikettä varhaiskasvatuslakiin tarvitaan myös erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevien lasten osalta. Nämä oikeudet ja säädökset puuttuvat laista. Kuitenkin tiedämme, että oikea ja riittävä lasten varhainen tuki tasoittaa oppimisvaikeuksia ja vahvistaa lasten oppimispolkuja.
Korjausliikettä tarvitaan myös varhaiskasvatuksen henkilöstön osalta. Varhaiskasvatuslain mukainen toiminta toteutuu vain, jos jokaisessa lapsiryhmässä on myös varhaiskasvatuksen asiantuntija, lastentarhanopettaja.
Kansainvälisten suositusten mukaan varhaiskasvatuksen henkilöstä 50 % tulee olla korkeakoulutuksen saaneita. Korkeakoulutuksen saaneen henkilöstön lisääminen varhaiskasvatuksen lapsiryhmissä, pedagogisen toiminnan ja laadun kehittämiseksi, tulee varmistaa varhaiskasvatuslain täsmentämisen yhteydessä. On kiitoksen arvoista, että valtiovarainvaliokunnassa aloittamamme lastentarhanopettajien koulutusmäärien lisäämistyö jatkuu vahvasti opetusministeri Grahn-Laasosen toimesta.
Varhaiskasvatus tarvitsee korjausliikettä myös muun muassa päiväkotien lapsiryhmien määrittelyn osalta. Nyt säädöksiä on sekä voimassa olevassa laissa, että edelleen voimassa olevissa päivähoitoasetuksissa. Varhaiskasvatuslakiin on lisäksi kirjattava pykälätasolle kiusaamisen ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen.
On myös syytä käydä julkista keskustelua ja tiedottaa lasten vanhemmille laadukkaan varhaiskasvatuksen merkityksestä. Suomi on OECD maiden jälkijoukoissa 3-5 -vuotiaiden lasten osallistumisessa varhaiskasvatukseen.
Korjausliikkeet vahvistavat varhaiskasvatusta, mutta eivät välttämättä maksa, tai ei ainakaan välittömästi, vaan kustannukset ajoittuvat pieniä erinä tuleville vuosille. Varhaiskasvatus on asia, johon kannattaa investoida. Maailmanpankin kokoamat tiedot laadukkaan varhaiskasvatuksen kasautuvista myönteisistä vaikutuksista ovat vakuuttavia. Yhdysvaltalaiset seurantatutkimukset osoittivat, että jokainen varhaiskasvatukseen sijoitettu dollari tuottaa pitkällä aikavälillä 7,27 dollaria takaisin. Euroopan komissio pitää investointia varhaiskasvatukseen yhtenä parhaista tavoista vaikuttaa lasten ja koko Euroopan tulevaisuuteen.
Sari Sarkomaa
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen
Alkuperäinen kirjoitus on julkaistu Verkkouutisten blogissa 26.4.2016.
