Siirry sisältöön

Tekijä: sari

Julkaistu

Kaikenikäisten suomalaisten liikkumattomuuden hinta yhteiskunnalle on korkea. Istuva elämäntapa lisää useita kansansairauksia ja ikääntymisestä aiheutuvia haasteita. Yhtä lailla vähäinen fyysinen aktiivisuus heikentää oppimistuloksia, lyhentää työuria, nakertaa työelämän tuottavuutta ja kilpailukykyämme sekä on yhteydessä terveys- ja hyvinvointieroihin.

Vaikka liikuntaa harrastettaisiin melko aktiivisesti vapaa-ajalla, muu osa päivästä on istumista päiväkodeista, kouluista, työpaikoista ikäihmisten arkeen asti. Jo päivähoidossa lapset ovat paikallaan 60 prosenttia, kun työikäisillä aikuisilla vastaava luku on 80 prosenttia. Suomalaisten terveyden ja toimintakyvyn kannalta on huutava tarve fyysisen aktiivisuuden lisäämiselle.

Lapsista ja nuorista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi vain puolet. Jo alle kolmivuotiaiden fyysinen aktiivisuus on riittämätöntä. Tutkimukset osoittavat elämäntavan urautuvan jo tässä vaiheessa ja liikkumaton elämäntapa vaikuttaa olevan erityisen pysyvää. Toivoa herättävää on, että tuore kouluterveyskysely osoittaa nuorten liikkumisen lisääntyneen.

Valtiontalouden kestävyysvajetta umpeen kurovaa rakennepakettia valmisteltaessa meillä ei ole varaa ohittaa liikunnan kustannustehokasta vaikutusta ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Eduskunta on vuoden 2012 valtion talousarviomietinnössään painottanut, että merkittäviä kansantaloudellisia säästöjä voidaan saada aikaan terveyttä edistävillä toimilla ja nosti esille erityisesti liikunnan. Mietinnössä muistutimme liikunnan lisäämisen tavoitteesta kaikkien hallinnonalojen toiminnassa.

Kiritän ministereitä kilvan keksimään keinoja saada suomalaiset liikkeelle. On syytä miettiä, miten asioita voi samalla rahalla tehdä eri tavalla. Viisasta on myös kohdentaa sovittujen kehyksien sisällä voimavaroja uudelleen liikuntaa edistäviin toimiin. Nämä ehdotukset on syytä sisällyttää rakennepaketin linjauksiin. Tuoreet valtakunnalliset linjaukset terveyttä edistävään liikuntaan 2020 (STM: julkaisuja 2013: 10) antaa valmisteluun vahvan tuen. Kyse on nyt asenteesta, otetaanko liikunnan merkitys tosissaan.

Työtä on tehtävä joka kunnassa. Helsinki on näyttänyt esimerkkiä nostamalla kaupungin strategian kärkitavoitteeksi liikunnan edistämisen. Toimia voi tehdä paljon ilman lisärahaa. Joka kuntaan on luotavissa ikäihmisten liikuntakaveritoiminta yhteistyöllä seurakuntien ja kolmannen sektorin kanssa. Näin liikuntaa saa vapaaehtoinen ja yksin asuva vanhus, joka ei ilman kaveria liikkuisi.Joka työpaikassa voidaan vähentää työpäivän aikaista istumista ja aktivoida liikuntaa harrastamattomia työntekijöitä matalan kynnyksen liikuntaryhmillä. Tutkimukset osoittavat, että työpaikkaliikuntaan sijoitettu panostus tulee 1,5–5,5-kertaisena takaisin.

Terveydenhuollon henkilöstön antaman liikuntaneuvonnan määrää on mahdollista lisätä kunta- tai kuntayhtymäkohtaisella liikuntaneuvonnan koulutuksella, jota tuetaan verkkosivuilla ja muulla materiaalilla. Koulupäivien liikunnallistamisen keinot on syytä ottaa joka kouluun. Yksi pidempi välitunti ja oppilaista koulutetut välituntiliikuttajat on toimiva malli. Ja miksi liikunnasta ei voi antaa läksyjä kuten muistakin oppiaineista? Koululiikunnan lisäämisen rinnalla kouluissa ja oppilaitoksessa on fiksua pitää terveysliikuntatuokioita, joissa ei tarvita liikuntavarusteita. Oppilaat voivat olla järjestäjiä ja ideoijia.

Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön kokeilu toimii varmasti joka oppilaitoksessa. Siinä opiskelijoille, joilla haasteena on ollut liikkumattomuus, ylipainoisuus tai yksinäisyys yhdistettynä lieviin masennusoireisiin on annettu ns. resepti liikkumaan yhdessä muiden nuorten kanssa. Ammattikorkeakoulujen tulevissa toimilupien kriteereissä voisi olla ehtona, että liikuntapalvelut ovat kunnossa.

Taukojumppa on hyvä itse kullekin, tekee sitten mitä työtä tahansa. Tuttuja tapoja ja rutiineja on vaikea muuttaa, mutta mahdotonta se ei kuitenkaan ole. Liikunnan lisääminen on asia, jossa jokainen meistä voi tehdä jotain. Talous ja hyvinvointitalkoisiin voi lähteä lisäämällä omaa liikuntaa ja huolehtia oman perheen sekä lähipiirin liikunnasta.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

Julkaistu

Suomen Kuvalehti 16.10.2013

Suomen terveydenhuollon suurimmat ongelmat ovat pitkät hoitojonot terveyskeskuksiin ja terveyserojen kasvu. Suomalaiset joutuvat odottamaan perusterveydenhuollossa lääkärille pääsyä viikkoja, joka kolmas suomalainen jopa yli viisi viikkoa.

Perusterveydenhuollon kehittämisen ja sote-uudistuksen takkuaminen innoittivat katselemaan, josko naapurista löytäisimme esimerkkiä terveydenhuoltomme uudistamiseen.

Viime viikolla Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL) esitteli oman mallinsa, jossa oli kokoomuksessa vallalla olevan ajatuksen lailla poimittu Ruotsin mallin parhaita käytäntöjä nykymalliimme. Pidämme mallia mainiona työversiona. Selvää on, että sitä pitää työstää vielä monin tavoin.

THL:n mallissa on hyvää se, että kansalainen voisi vapaasti valita julkisen tai yksityisen palveluntuottajan välillä perusterveydenhuollossa ja palveluntuottajat olisivat yhdenvertaisia aivan kuten Ruotsissa.

Mallin tärkeitä ja edellisten lisäksi kannatettavia osia ovat järjestäjätahon vahvistamistavoite ja ammattilaisten työjaon parantaminen terveydenhuollon tuotannossa. Terveydenhuollon eri ammattilaisten osaaminen on olennaista saada parhaaseen käyttöön. Hyviä esimerkkejä ovat fysioterapeuttien suoravastaanotot.

Niin Ruotsin kuin THL:n mallikaan eivät ole sellaisenaan siirrettävissä käytäntöön. Erityisesti rahoitusasiat vaativat jatkotyöstämistä. Ruotsissa ei ole Suomen kaltaista työterveyshuoltoa eikä sairausvakuutuskorvausjärjestelmää yksityisestä hoidosta.

Työterveyshuolto on toimiva osa terveydenhuoltoamme. Sen laatua on hyvä kehittää, mutta jättäisimme työterveyshuollon ”raha seuraa potilasta” -mallin ulkopuolelle. Kun kehitämme järjestelmää, on syytä kuitenkin arvioida koko terveydenhuollon kokonaisuutta.

Sairausvakuutuskorvaukset ovat tuoneet terveydenhuoltoomme kustannustehokkuutta ja valinnanvapautta. Korvaukset kannustavat ihmisiä osallistumaan terveydenhuollon rahoitukseen.

Sairausvakuutuskorvauksen säilyttäminen on tärkeää siksi, sillä sitä maksetaan muistakin kuin perusterveydenhuollon palveluista. Esimerkiksi eniten korvauksia maksetaan gynekologikäynneistä. Kokonaisuutta arvioitaessa on mietittävä, mitä sairausvakuutuskorvauksen piirissä jatkossa olisi.

Ruotsin mallin mukainen rahoitusmalli ei korjaisi sellaisenaan sitä, että toinen taho maksaa sairausvakuutuskorvauksen ja toinen hoidon, esimerkiksi erikoissairaanhoidon leikkauksissa. Rahoituksen osalta olisi lisäksi ratkaistava, millaisia asiakasmaksuja uudessa mallissa on.

Pohdittavaa siis löytyy ja osaoptimoinnin mahdollisuudet on perattava.

”Raha seuraa potilasta” -mallin käyttöönotto edellyttää, että valtakunnan tasolla määritellään ne perusterveydenhuollon palvelut, jotka malliin sisällytetään. Palveluita voisivat tuottaa julkinen, yksityinen ja kolmas sektori ja joista ne saisivat samoin perustein korvauksen. Ja valinta olisi aina potilaan.

Suunterveydenhuolto on tärkeä osa perusterveydenhuoltoa ja sen tilanne on myös arvioitava samoilla periaatteilla.

Ruotsin ja Suomen järjestelmissä on paljon eroja ja siksi suoraa vertailua ei voi tehdä. Olemme ehdottaneet, että pian työnsä aloittava laaja-alainen terveydenhuollon rahoitusryhmä ottaisi Ruotsin raha seuraa potilasta -mallin työstämisen Suomen perusterveydenhuoltoon sopivaksi agendalleen. Tästä on saatava tarkat kirjaukset työryhmän toimeksiantoon.

Suomen ”raha seuraa potilasta” -mallia voisi pilotoida perusterveydenhuollossa ensin esimerkiksi metropolialueella ja muuallakin, missä halukkuutta löytyy. Tavoitteena tulee kuitenkin olla mallin vakinaistaminen koko maahan, mihin Ruotsissakin onnistuneen kokeilun pohjalta päädyttiin.

Meillä ei ole varaa heittää ”raha seuraa potilasta” -mallia roskiin. Terveysasemien jonoissa odottaville, kuten eläkeläisille, lapsiperheille ja työttömille ei ole olennaisinta kuka palvelut tuottaa vaan se, että hoitoa ja apua saa tasa-arvoisesti ja oikea-aikaisesti.

Sari Sarkomaa ja Lenita Toivakka
Kirjoittajat ovat kokoomuksen kansanedustajia.

Julkaistu

Verkkouutiset 11.10.2013

Kokoomuksen kansanedustajat Sari Sarkomaa ja Lenita Toivakka esittävät, miten sosiaali- ja terveydenhuoltoa tulisi kehittää eteenpäin Ruotsin ja THL:n mallien pohjalta.

Suomen terveydenhuollon suurimmat ongelmat ovat pitkät hoitojonot terveyskeskuksiin ja terveyserojen kasvu. Suomalaiset joutuvat odottamaan perusterveydenhuollossa lääkärille pääsyä viikkoja.

– Meillä ei ole varaa heittää raha seuraa potilasta -mallia roskiin. Terveysasemien jonoissa odottaville, kuten eläkeläisille, lapsiperheille ja työttömille ei ole olennaisinta kuka palvelut tuottaa vaan se, että hoitoa ja apua saa tasa-arvoisesti ja oikea-aikaisesti, kokoomuksen kansanedustajat Lenita Toivakka ja Sari Sarkomaa painottavat.

Viime viikolla Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL) esitteli oman mallinsa, johon oli kokoomuksessa vallalla olevan ajatuksen lailla poimittu Ruotsin mallin parhaita käytäntöjä nykymalliimme.

– Pidämme mallia mainiona työversiona. Selvää on, että sitä pitää työstää vielä monin tavoin, Sarkomaa ja Toivakka toteavat.

Heidän mielestään THL:n mallissa on hyvää se, että kansalainen voisi vapaasti valita julkisen tai yksityisen palveluntuottajan välillä perusterveydenhuollossa ja palveluntuottajat olisivat yhdenvertaisia aivan kuten Ruotsissa.

Lisäksi kannatettavia osia ovat järjestäjätahon vahvistamistavoite ja ammattilaisten työjaon parantaminen terveydenhuollon tuotannossa.

– Terveydenhuollon eri ammattilaisten osaaminen on olennaista saada parhaaseen käyttöön. Hyviä esimerkkejä ovat fysioterapeuttien suoravastaanotot.

Työterveys mallin ulkopuolelle

Ruotsin eikä THL:n malli ole sellaisenaan siirrettävissä käytäntöön Suomessa. Erityisesti rahoitusasiat vaativat Sarkomaan ja Toivakan mielestä jatkotyöstämistä.

Ruotsissa ei ole Suomen kaltaista työterveyshuoltoa eikä sairausvakuutuskorvausjärjestelmää yksityisestä hoidosta.

– Työterveyshuolto on toimiva osa terveydenhuoltoamme. Sen laatua on hyvä kehittää, mutta jättäisimme työterveyshuollon raha seuraa potilasta -mallin ulkopuolelle. Kun kehitämme järjestelmää, on syytä kuitenkin arvioida koko terveydenhuollon kokonaisuutta.

Sairasvakuutuskorvaukset ovat tuoneet terveydenhuoltoon kustannustehokkuutta ja valinnanvapautta.

– Korvaukset kannustavat ihmisiä osallistumaan terveydenhuollon rahoitukseen. Sairausvakuutuskorvauksen säilyttäminen on tärkeää siksi, sillä sitä maksetaan muistakin kuin perusterveydenhuollon palveluista.

Esimerkiksi eniten korvauksia maksetaan gynekologikäynneistä. Kokonaisuutta arvioitaessa on mietittävä, mitä sairausvakuutuskorvauksen piirissä jatkossa olisi.

Osaoptimointi jäisi ongelmaksi

Ruotsin mallin mukainen rahoitusmalli ei korjaisi sellaisenaan sitä, että toinen taho maksaa sairausvakuutuskorvauksen ja toinen hoidon, esimerkiksi erikoissairaanhoidon leikkauksissa.

– Rahoituksen osalta olisi lisäksi ratkaistava, millaisia asiakasmaksuja uudessa mallissa on. Pohdittavaa siis löytyy ja osaoptimoinnin mahdollisuudet on perattava.

Raha seuraa potilasta -mallin käyttöönotto edellyttää, että valtakunnan tasolla määritellään ne perusterveydenhuollon palvelut, jotka malliin sisällytetään. Palveluita voisivat tuottaa julkinen, yksityinen ja kolmas sektori, ja ne saisivat palveluista samoin perustein korvauksen. Valinta olisi aina potilaan.

Suunterveydenhuolto on Toivakan ja Sarkomaan mielestä tärkeä osa perusterveydenhuoltoa ja sen tilanne on myös arvioitava samoilla periaatteilla.

Sarkomaa ja Toivakka ovat ehdottaneet, että pian työnsä aloittava laaja-alainen terveydenhuollon rahoitusryhmä ottaisi Ruotsin raha seuraa potilasta -mallin työstämisen Suomen perusterveydenhuoltoon sopivaksi agendalleen.

– Tästä on saatava tarkat kirjaukset työryhmän toimeksiantoon.

Suomen raha seuraa potilasta -mallia voisi pilotoida perusterveydenhuollossa ensin esimerkiksi metropolialueella ja muuallakin, missä halukkuutta löytyy.

– Tavoitteena tulee kuitenkin olla mallin vakinaistaminen koko maahan, mihin Ruotsissakin onnistuneen kokeilun pohjalta päädyttiin.

Julkaistu

Kirjoitan kuukausittain kirjeen ajankohtaisista asioista. Saat kuukausikirjeen täyttämällä lomakkeen tai ottamalla minuun yhteyttä. Ohessa näet viimeisimmän kuukausikirjeeni aiheet.

Sari Sarkomaan eduskuntaterveiset, syyskuu 2013

Arvoisa vastaanottaja,

Budjetti on saapunut eduskuntaan ja valtiovarainvaliokunta käsittelee sitä parhaillaan. Pidin kokoomuksen ryhmäpuheen budjetin lähetekeskustelussa. Vakava tosiasia on, että Suomen taloustilanne on synkkä. Olemme jäljessä kilpailijamaitamme, luottoluokituksemme on uhattuna rajun velkaantumisen vuoksi ja samaan aikaan työikäinen väestö vähenee. Kokoomuksen mielestä hyviä toimia ovat yhteisöveron mittava kevennys, kasvuun kannustava osinkoverouudistus, kasvurahastot, rikkidirektiivin kompensaatio, palkkaverotuksen kevennys ja kotitalousvähennyksen korotus. Ne tehdään, jotta suomalaisilla olisi töitä.

Pitämäni ryhmäpuhe löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta: http://www.sarisarkomaa.fi/?p=3189

Tässä kirjeessäni käsittelen seuraavia asioita:

- Byrokratian purkutalkoot
- Kaiken työn kannatettava
- Työnantajille vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset tasattava
- Pääministeri Kataisen tapaaminen

Liity palkansaajavaltuuskuntaan!

Kokoomuksen palkansaajavaltuuskunta kerää yhteen palkansaaja-asioista kiinnostuneita kokoomuslaisia ja kokoomuslaisesti ajattelevia. Palkansaajavaltuuskunnan tavoitteena on, että Suomen suurin puolue on myös suurin palkansaajapuolue. Valtuuskunta järjestää vuosittain tilaisuuksia ja seminaareja valtuuskunnan jäsenille ja ammattiliittojen kokoomuslaisille toimihenkilöille.

Valtuuskunnan toimintaan ovat tervetulleita kaikki palkansaaja-asioissa toimivat ja näistä asioista kiinnostuneet. Valtuuskuntaan voi liittyä laittamalla sähköpostia valtuuskunnan sihteeri Tuomas Viljamaalle tuomas.viljamaa@kokoomus.fi.

Naisverkosto Nykynaiset

Olen Naisverkosto Nykynaisten koollekutsuja ja yksi perustajajäsen. Naisverkosto on puoluepoliittisesti sitoutumaton ryhmittymä. Pääasiassa verkos¬toon kuuluu helsinkiläisiä, mutta myös muualta pääkaupunkiseudulta tulevia naisia. Verkosto on osoittau¬tunut menestykseksi. Alkuaan ydinjoukon ystävistä ja tuttavista koostunut verkosto kerää toimintaansa mukaan nykyään noin 400 naista.

Jos haluat liittyä Naisverkosto Nykynaisten tiedotuslistalle ja saada kutsut tilaisuuksiin, niin ole yhteydessä avustajaani Antti Pynttäriin joko sähköpostitse antti.pynttari@eduskunta.fi tai puh. (09) 432 4033.

Tervetuloa tapaamaan!

Sunnuntaina 6.10. olen tavattavissa perinteisillä Silakkamarkkinoilla Helsingin kauppatorilla klo 12. Tervetuloa tapaamaan minua ja keskustelemaan kanssani Kokoomusnaisten teltalle Helsingin ja Suomen asioista.

Lauantaina 26.10. klo 13–14 olen tavattavissa Kirjamessuilla Helsingin Messukeskuksessa. Tule juttelemaan kanssani ajankohtaisista asioista.

Hyvää syksyä toivottaen,

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja, terveydenhuollon maisteri
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
sari.sarkomaa@eduskunta.fi
www.sarisarkomaa.fi
050 511 3033

Julkaistu

Terveysasemille jonotetaan viikkoja, kolmannes suomalaisista odottaa vähintään viisi viikkoa. Pitkät jonot terveysasemille ja sote-uudistuksen takkuaminen innoittivat katselemaan, josko naapurista löytyisi esimerkkiä terveydenhuoltomme uudistamiseen. Kävimme aloitteestani johtamani eduskunnan valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston kanssa tutustumassa Ruotsin perusterveydenhuoltouudistukseen keväällä 2012.

Ruotsissa on käytössä niin sanotut Vård val ja Fritt val -lainsäädännöt, joiden tavoitteena siirtyä järjestelmäkeskeisyydestä ihmiskeskeisyyteen. Potilas voi vapaasti valita vakituisen lääkärin tai terveyskeskuksen. Palveluntarjoajat, jotka täyttävät asetetut laatu- ja muut vaatimukset, voivat tarjota palveluja, mutta valinta on aina potilaalla. Järjestelmän toimivuuden turvaa se, että toimijoiden lainmukaisuutta ja laatua seurataan sekä valvotaan tarkasti.

Olennaista on myös, että palveluntuottajalle maksettava korvaus seuraa potilaan mukana. Korvausjärjestelmä ei myöskään erottele yksityistä ja julkista sektoria, vaan ne toimivat tasavertaisina palvelujen tuottajina.

Uudistuksen myötä perusterveydenhuollossa ja hoiva-alalla on saatu samalla rahalla enemmän. Palveluntuottajia kannustetaan hoitamaan potilas mahdollisimman korkealaatuisesti ja ehkäisevää työotetta käyttäen. Tuottavuus on kasvanut samalla, kun hoitoon pääsy, hoidon laatu ja ihmisten tyytyväisyys ovat parantuneet. Esimerkiksi potilasvalitukset ovat vähentyneet ja yksikköjen aukioloajat ovat laajentuneet. Myös uusia alan palveluyrityksiä kuten terveysasemia on syntynyt runsaasti.

Ruotsin raha seuraa potilasta malli vakuutti. Mallin painavin perustelu on se, että se on lisännyt hoitoon pääsyn tasa-arvoa. Ruotsissa 93 % hoitoa tarvitsevista pääsee lääkärille viikon sisällä.

Ero on suuri Suomeen verrattuna. Meillä perusterveydenhuollon kehittäminen on jumittunut jatkuviin erilaisiin hankkeisiin. Pitkät odotusajat terveysasemille ovat ikävä kyllä tuttuja myös meille helsinkiläisille. Hoitojonot, potilaiden pallottelu ja kasvavat terveyserot tulevat kalliiksi niin taloudellisesti kuin inhimillisestikin. Siihen meillä ei ole varaa.

Ehdotimmekin kansanedustaja Anne-Mari Virolaisen kanssa (HS 16.6), että sote-uudistusta valmistelevan työryhmän pitäisi ottaa selvitykseen Ruotsin lainsäädäntöjen soveltaminen. Viimeistään nyt on tähän ehdotukseen tartuttava. Vastaavaa mallia on ehdottanut myös Terveyden - ja hyvinvoinninlaitos (THL) omilla muokkauksillaan. Raha seuraa potilasta - malli on saanut tukea myös useilta muilta tahoilta. Ruotsin malli ei ole täydellinen, mutta siitä on mahdollista muokata toimiva malli Suomeen.

On tunnistettava vakava tosiasia, että työn alla oleva sote-uudistus alkaa vaikuttaa aikaisintaan vuonna 2017. Ja nähtävä se, että se ei yksin riitä perusterveydenhuollon ongelmien korjaamiseen, ei vaikka sen valuvikoja varmasti vielä monin tavoin korjataan. Raha seuraa potilasta - mallista on mahdollista rakentaa se puuttuva elementti, jolla perusterveydenhuolto saadaan toimimaan, terveysasemien hoitojonot purettua sekä painopiste ennaltaehkäisyn vahvistamiseen.

Ruotsin mallin parhaiden palojen tuominen Suomeen on sovittava pian työnsä aloittavan terveydenhuollon rahoitusta selvittävän laaja-alaisen työryhmän toimeksiantoon. Liikkeelle on hyvä lähteä asteittain ja mahdollisesti kokeiluilla. Olen ehdottanut, että uutta Suomen mallia kokeiltaisiin Helsingissä ja muualla Metropolialueella.

Sote-uudistus on kokonaisuudessaan toteutettava niin, että erikoissairaanhoidon osalta pääsemme ratkaisuun, joka rakentuu siihen hyvään työhön, jota Hus- alueella on tehty. Suomalaisten hyvän arjen kannalta on olennaista, että sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisesta tehdään kuntien kuulemisen jälkeen ripeästi päätökset.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta ja terveysjaoston puheenjohtaja

Julkaistu

Tiedote 7.10.2013
Julkaisuvapaa

Kokoomuksen kansanedustaja, valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Sari Sarkomaa peräänkuuluttaa malttia ja yhteistyönhenkeä keskusteluun raha seuraa potilasta - mallista. Tutkitaan ensin ja vasta sitten hutkitaan – jos tarvetta löytyy.

Sarkomaa muistuttaa, että perusterveydenhuollon kehittäminen on jumiutunut. Terveysasemille jonotetaan viikkoja, kolmannes jopa vähintään viisi viikkoa. Pitkät odotusajat, potilaiden pallottelu ja kasvavat terveyserot tulevat kalliiksi niin taloudellisesti kuin inhimillisestikin. Siihen meillä ei ole varaa. Toimia tarvitaan kipeästi ja nopeasti. On tunnistettava vakava tosiasia, että työn alla oleva sote-uudistus alkaa vaikuttaa aikaisintaan vasta 2017. Ja nähtävä se, että se ei yksin riitä perusterveydenhuollon ongelmien korjaamiseen. Raha seuraa potilasta mallista on mahdollista luoda se puuttuva elementti, jolla perusterveydenhuolto saadaan toimimaan, terveysasemien hoitojonot purettua sekä painopiste ennaltaehkäisyn vahvistamiseen.

Sarkomaa pitää viisaana ja välttämättömänä, että tyrmäämisen sijaan Ruotsin raha seuraa potilasta – mallin soveltaminen Suomeen kirjattaisiin työnsä aloittavan terveydenhuollon rahoitusta selvittävän työryhmän toimeksiantoon.

”Nyt on etsittävä kansallinen yhteisymmärrys Suomen perusterveydenhuolto paremmaksi mallista,” sanoo Sarkomaa.

Sarkomaa on erityisen huolissaan Sdp:n piiristä tulleesta tyrmäysmentaliteetista. Viimeksi Sdp:n puheenjohtaja, valtiovarainministeri Urpilainen ilmaisi pelkäävänsä, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) aloite johtaisi yksityisten terveydenhuoltopalveluiden lisääntymiseen. THL-malli on tehty Ruotsin mallin pohjalta.

Se, että keskusteluun nousseessa mallissa niin Ruotsin raha seuraa potilasta kuin Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen mallissa ehdotetaan, että laatukriteerit täyttävät tahot, myös yritykset, voisivat tarjota palveluja julkisen ja kolmannen sektorin rinnalla, ei saa olla syy näkemättä mallin hyötyjä potilaille ja kustannustehokkuudelle. Terveyskeskusjonossa odottavalle on olennaista se, että hoitoon pääsee, eikä niinkään se kuka palvelun tuottaa, päättää Sarkomaa.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

Julkaistu

Kokoomuksen kansanedustajat Sari Sarkomaa ja Anne-Mari Virolainen ihmettelevät kansanedustaja Anneli Kiljusen suoraa tyrmäystä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) aloitteelle.

”Toivoisimme, että malleja ja periaatteita tutkitaan ja harkitaan. THL:n aloitteen suoralta kädeltä tyrmääminen ei vie keskustelua perusterveydenhuollon kehittämisestä eteenpäin.”

Vierailimme tutustumassa Ruotsin uudistukseen (Vård val ja Fritt val -lainsäädännöt) ja ehdotimme keväällä 2012, että terveydenhuollon uudistusta valmistelevan työryhmän pitäisi ottaa selvitykseen Ruotsin lainsäädäntöjen soveltaminen. THL- malli vastaa perusteiltaan Ruotsin mallia.

Ruotsin raha seuraa potilasta - mallin selvittäminen ja soveltaminen Suomeen on kirjattava pian työnsä aloittavan terveydenhuollon rahoitusta selvittävän työryhmän toimeksiantoon. Uudesta terveydenhuollon rahoituksen ja järjestämisen mallista on saatava kansallinen yhteisymmärrys, jotta malli voidaan viedä yhdessä eteenpäin osana sote-uudistusta. Rakenteiden lisäksi on olennaista saada myös linjaukset terveydenhuollon rahoituksesta. Meidän on siis rakennettava "Suomen malli", edustajat vaativat.

THL esittää, että julkinen järjestäjä määrittää tuottamisen kriteerit ja siitä saatavat korvauksen. Heidän mukaansa kunnan lisäksi yritykset ja kolmas sektori voivat olla tuottajia.  Mallissa potilaan valinta on käyttövoima, sillä potilaat valinnallaan ohjaavat rahat sille taholle, jonka valitsevat.

”THL:n periaatteet sopivat hyvin meille. THL:n aloite vie keskustelua asian ytimeen eli perusterveydenhuollon vahvistamiseen. Tällä hetkellä terveyskeskusten kehittäminen on jumissa ja potilaat odottavat jonoissa. Emme voi hyväksyä sitä eriarvoisuutta, että 34 prosentilla terveyskeskukseen jonottavista odotusaikaa on vähintään viisi viikkoa," sanovat  edustajat.

Kokoomusedustajat kannustavat SDP:n kertomaan oman vaihtoehtonsa, jolla he haluavat vahvistaa perusterveydenhuoltoa ja ennaltaehkäisevää toimintaa.  Työn alla oleva Sote-uudistus alkaa vaikuttaa vasta 2017 ja se ei yksin riitä perusterveydenhuollon ongelmien korjaamiseen. Pitkät jonot perusterveydenhuoltoon ja eriarvoisuus tulevat kalliiksi niin taloudellisesti kuin inhimillisestikin.

Ruotsin mallin ja THL: n aloitteen vahvuus on se, että perusterveydenhuollon laatu määriteltäisiin ja sitä seurattaisiin. Terveydenhuollon kustannusten hallitsemiseksi ja tasa-arvoisen hoidon takaamiseksi on tärkeää, että rajalliset resurssit suunnataan oikein. Kun haluamme tuottaa ihmisille terveyshyötyjä niin Suomessa on edettävä laatukriteereiden ja -rekistereiden kehittämisessä. Ruotsin esimerkki osoittaa, että laatutietojen julkistamisen kautta keskustelu on siirtynyt siihen, mitä on todellisuudessa hoidon vaikuttavuus.

”Ruotsin mallista on saatu hyviä kokemuksia ja niitä on hyödynnettävä myös Suomessa. Malleja ei pitäisi tyrmätä suoralta kädeltä ideologisin perustein. - Ruotsin mallista  on varmasti räätälöitävissä Suomen malli, päättävät kokoomusedustajat.”

Sari Sarkomaa
Anne-Mari Virolainen

Julkaistu

”Missäs duunissa miehesi nyt olikaan, kun hän voi jäädä kotiin?"

Kysymyksen esitti kollegani, jonka kanssa olen tehnyt vuosikaudet yhteistyötä tasa-arvoasioissa. Myös toinen ystäväni jakoi perhevapaan puolisonsa kanssa. Hänen työnantajansa sanoi, että sovitaanko, ettei kerrota asiakkaille sinun äitiyslomasi lyhyyttä. Ettei yrityksemme imago kovene. Niinpä niin.

Tutkimukset osoittavat, että asenteiden tasolla olemme yksimielisiä tasa-arvoisen vanhemmuuden tarpeellisuudesta. Käytännössä tilanne onkin erilainen. Lakisääteiset perhevapaat isäkuukautta lukuun ottamatta koetaan useimmilla työpaikoilla ja monissa perheissä edelleen naisten asiaksi. Äidit käyttävät kaikista perhevapaista edelleen yli 90 prosenttia.

On jopa epäselvää, onko joka työpaikalla ja kaikissa perheissä tieto siitä, että perhevapaat on säädetty äitiysrahakautta ja isäkuukautta lukuun ottamatta molempien vanhempien käytettäväksi perheen valintojen mukaan. Silti vain harva suomalainen isä uskaltautuu isäkuukauden lisäksi käyttämään muita vanhempainvapaita. Vain pari prosenttia isistä käyttää perhevapaata yli kaksi kuukautta. Lisäksi sairasta lasta jää kotiin hoitamaan useimmiten äiti. Onneksi sentään isyysvapaata käyttää yhä useampi isä.

Hälyttävää on se, että isiä tasa-arvoiseen vanhemmuuteen innostamaan tarkoitettu isäkuukausi on lyhentänyt isien keskimääräisesti käyttämiä vanhempainrahapäiviä. Isät käyttävät ainoastaan ja vain sen osan vanhempainvapaasta, joka heille on kiintiöity.

Asia on taas ajankohtainen, kun hallitus valmistelee esitystä kotihoidontuen jakamisesta molempien vanhempien kesken. Iso osa perheistä käyttää tukea alle vuoden, joten jakamisvaade ei heitä koskisi. Varsin moni asia uudistuksesta on auki, kuten yksinhuoltajien tilanne. On hyvä, että hallitus on luvannut uudistaa kokonaisuutena kotihoidon- ja yksityisenhoidon tukea sekä päivähoitoa ja tehdä kokonaisuudesta nykyistä joustavamman. Olennaista on, että jokainen perhe löytäisi itselleen sopivan vaihtoehdon.

On kaikkien etu ja etenkin lapsien, että löydämme tapoja, joilla edistetään vanhemmuuden jakamista. Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan isät ovat stressaantuneita, koska työnantajat eivät koe isiä vanhempina ja suhtautuvat isyyteen liittyviin joustoihin usein negatiivisesti. Työpaikoilla on selvästi tarvetta asennemuutokseen. Isät on nähtävä vanhempina siinä missä äiditkin.

Ydinkysymys onkin, mistä saisimme isille rohkeutta jakaa vanhemmuutta? Isän aseman ja naisten työmarkkina-aseman vahvistaminen, tasa-arvoisen vanhemmuuden edistäminen sekä etenkin lapsen oikeus molempiin vanhempiin puoltavat isien roolin vahvistamista. Tämän ratkaisemiseksi tarvitsemme ja toivottavasti myös löydämme muitakin keinoja kuin kiintiöt.

Hallituksen on tuotava kotihoidontuen uudistusesityksen kanssa eduskuntaan esitys, joilla tasataan vanhemmuuden kustannuksia. Pelkästään isiä kannustamalla ei poisteta kaikkia äitiydestä aiheutuvia kustannuksia. Niin kauan kun äidistä aiheutuu enemmän kustannuksia kuin isästä, jatkuu naisten syrjintä työmarkkinoilla.

Hyvä askel eteenpäin ”äitiriskin” kitkemisessä olisi kertakorvauksen maksaminen äidin työnantajalle, mikäli äiti palaa saman työnantajan palvelukseen raskauden ja perhevapaiden jälkeen. Kertakorvaus korvaisi vaikeasti laskettavia kustannuksia, kuten sijaisten rekrytointi ja perehdyttäminen. Näitä kustannuksia on mahdoton määritellä tarkasti ja ne vaihtelevat tapauskohtaisesti.

Kertakorvauksen lisäksi on jatkossa luotava tapa tasata muut kustannukset, kuten äitiysloman ajalta täyden palkan aiheuttamat kustannukset sekä äitiys- ja vanhempainvapaan aikana kertyneen lomaoikeuden tuomat kustannukset, joita ei vielä korvata. Nämä kustannukset ovat työnantajalle sitä suurempia, mitä parempi palkka äitiyslomalle jääneelle työntekijällä on.

Tällä hetkellä vanhempainetuudet maksetaan sairausvakuutuksen kautta. Vanhemmuus ei kuitenkaan ole sairaus ja vanhempainetuudet myös määräytyvät eri tavalla kuin sairauspäivärahat. Itsenäinen vanhempainvakuutus toisi selkeästi esiin sen, millaisia kustannuksia vanhempainetuuksista työnantajalle ja palkansaajalle tulee. Vanhempainvakuutus mahdollistaa vanhemmuuden kustannusten jakamisen, mutta myös rahoitusosuuksien muutoksen, kuten valtiovallan osuuden vahvistamisen.

Viisas työnantaja ottaa käyttöön tasa-arvoisen johtamiskulttuurin, johon kuuluvat kannustava ja tasavertainen suhtautuminen sekä miesten että naisten työuriin ja perhevapaisiin. Fiksu työnantaja huolehtii, ettei perhevapaista ole turhaa haittaa urakehitykselle käyttää niitä sitten isä tai äiti.

Julkaistu

Kuntaministeri Henna Virkkusen (kok) ehdotus siitä, että hallitus luopuisi valmistelussa olevista laeista, jotka tuovat lisää tehtäviä ja velvoitteita kunnille, on viisas. Ehdotuksen taustalla on hallituksen rakennepaketti, jossa päätettiin karsia kuntien tehtäviä miljardilla eurolla. Virkkusen esitys antaa vauhtia ministeriöiden totaalisen löperösti alkaneeseen tehtävien ja velvoitteiden karsintatalkootyöhön.

Ehdotan, että hallitus yhtälailla harkitsisi ja vetäisi pois vielä rakennepakettiin sisältyvät lisävelvoitteet, kuten oppivelvollisuuden venyttäminen ja esiopetuksen velvollisuus. Arvio on syytä tehdä myös ensi vuoden budjettiesityksestä, joka on parhaillaan hallituksen käsittelyssä.

Nopeinta on ensin olla säätämättä uusia velvoitteita. Ainakin hallituksen on ensin tehtävä päättämänsä miljardin euron tehtävien ja velvoitteiden karsintalista ja vasta sitten arvioitava vieläkö sen jälkeen on rahkeita tuoda lisävelvoitteita.

Olen pitänyt viisaana, että ainakin valtiovarainvaliokunnassa arvioitaisiin, ovatko kaikki esitetyt uudet velvoitteet sellaisia, jotka ovat ensisijaisia ja välttämättömiä. Pidän hyvänä, että hallitus itse katsoo vielä kerran esityksensä. Ei ole mitään järkeä säätää uusia velvoitteita, jos ne pian leikataan osana karsintapakettia.

En ole täysin yllättynyt, että ministeriöiden listat tehtävien ja velvoitteiden karsimisesta olivat mitättömiä. Käsittämätöntä on se, että ministeriöt ehdottavat säästökeinona tehtävien siirtoa julkisen sektorin sisällä. Ikään kuin se kuroisi umpeen julkista kestävyysvajetta. Pallottelu tehtävistä valtion, kunnan ja Kelan välillä ei itsestään tietenkään vähennä julkisen sektorin kuluja. Tukiopetuksen tarvetta on ministeriöille ja kyllä ministereillekin. Kuntaministerille pisteet. Mallia ovat myös näyttäneet Suomen yrittäjät, jotka ovat tehneet ihan kelpo karsintalistan.

Pallotteluehdotukset näyttävät lähinnä vastuun pakoilulta. Samalla asiantuntijaministeriöt nostavat kädet pystyyn ja siirtävät oman hallinnonalan talouden tasapainottamisen valtiovarainministeriön vastuulle. Herää kysymys siitä, ovatko kyseisten ministeriöiden ministerit sitoutuneet hallituksen rakennepaketin miljardin karsintalistan tekemiseen.

Vauhdikas velkaantuminen on fiksu laittaa kuriin harkiten, nyt kun vielä siihen on mahdollisuus. Tekemättä jättäminen ei ole enää mahdollista. Helppoa ei tietenkään ole luopua mistään, mutta on vastuutonta syödä lastemme mahdollisuudet ja lykätä kasvava velka heille.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

Julkaistu

Tiedote
3.10.2013

Kokoomuksen kansanedustajat Sari Sarkomaa, Lenita Toivakka ja Anne-Mari Virolainen kiittävät Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta (THL) aloitteesta perusterveydenhuollon kehittämiseen ja vaativat, että THL:n kannattamaa valinnanvapautta lisätään perusterveydenhuollossa Ruotsin mallin tapaan.

”Ruotsin terveydenhoitomalli on otettava pian parlamentaarisen terveydenhuollon rahoitusta selvittävän työryhmän agendalle. Uudesta terveydenhuollon rahoituksen ja järjestämisen mallista on saatava kansallinen yhteisymmärrys, jotta malli voidaan viedä yhdessä eteenpäin osana sote-uudistusta. Meidän on siis rakennettava ’Suomen malli’”, edustajat vaativat.

”Jo monesti ehdottamamme periaatteet saavat nyt kannatusta myös THL:lta. Tänään julkistetun THL:n aloitteen keskeiset periaatteet kuten perusterveydenhuollon tuottajakunnan laajentaminen, valinnanvapaus, palveluiden vahvemmat hartiat, laadun läpinäkyvyys ja sen seuraaminen kansallisesti ovat kannatettavia ja niiden pitää toimia rahoitustyöryhmän työn pohjana ja sisältyä sote-uudistukseen”, Sarkomaa, Toivakka ja Virolainen katsovat.

Perusterveydenhuollon tuottajakunnan laajeneminen ja valinnanvapaus tarkoittavat raha seuraa potilasta -mallia, jossa laatuvaatimukset täyttävät palveluntarjoajat voivat toimia järjestelmässä, mutta valinta on aina potilaan. Järjestelmän toimivuuden turvaa se, että toimijoiden lainmukaisuutta ja laatua valvotaan tarkasti ja laatutiedot ovat julkisia. Järjestelmä ei myöskään erottele julkista, kolmatta ja yksityistä sektoria, vaan ne toimivat tasavertaisina palvelun tuottajina.

”THL:n aloite vie keskustelua asian ytimeen eli perusterveydenhuollon vahvistamiseen. Tällä hetkellä terveyskeskusten kehittäminen on jumissa ja potilaat odottavat jonoissa”, edustajat näkevät.

”Sote-uudistus alkaa vaikuttaa vasta 2017 ja se ei yksin riitä potkuksi perusterveydenhuollon ongelmien korjaamiseen. Siksi tarvitsemme rahoitusratkaisun, jossa raha seuraa potilasta ja palveluntuottajat ovat samalla viivalla”, edustajat muistuttavat.

”Rakennepaketissa päätetyssä rahoitustyöryhmässä on tehtävä malli THL:n periaatteiden pohjalta ja tavoitteeksi on otettava Ruotsin mallin kokeileminen Suomessa paikallisesti. Meidän on poimittava parhaat palat päältä ja rakennettava oma Suomen malli, jossa perusterveydenhuolto ja ehkäisivät palvelut paranevat sekä hoitojonot lyhenevät. Toimivaa erikoissairaanhoitoa ei saa vahingoittaa uudistuksessa. ”

Ruotsissa saadut kokemukset ovat hyviä, meillä ei ole varaa sivuuttaa niitä”, edustajat painottavat. Edustajat ehdottavat, että mallia pilotoitaisiin perusterveydenhuollossa ensin esimerkiksi metropolialueella ja muuallakin, missä halukkuutta löytyy.

“Tavoitteena tulee kuitenkin olla mallin vakinaistaminen koko maahan, mihin Ruotsissakin onnistuneen kokeilun pohjalta päädyttiin”, Sarkomaa, Toivakka ja Virolainen päättävät.

Lisätietoja:

Sari Sarkomaa p. 050 511 3033
Lenita Toivakka p. 050 512 2928
Anne-Mari Virolainen p. 050 512 1941