Tekijä: sari

Jokaisen ikäihmisen on voitava luottaa siihen, että hän saa laadukasta hoivaa ja inhimillisen kohtelun. Viime eduskuntakaudella Kokoomuksen Risikon alulle laittama vanhuspalvelulaki oli edistysaskel, mutta lain hyvät tavoitteet eivät kaikkialla toteudu riittävällä tavalla. Siksi linjasimme ennen joulua hyväksytyssä kokoomuksen seniorikannanotossa, että vanhuspalvelulakia on tiukennettava.

Esitimme vanhuspalvelulain sitovuuden lisäämistä ja sen osana hoivatakuuta, jotta hyvä hoito ja inhimillinen kohtelu toteutuisi yhdenvertaisesti jokaisen vanhuksen osalta. Hoivatakuu toisi nykyistä sitovammat määräajat hoitoon pääsyyn, riippumatta hoitopaikasta tai siitä, onko vanhuksella hänen oikeuksistaan huolehtivia omaisia. Vanhuspalvelulaki on kokonaisuutena arvioitava ja tehtävä kunnollinen remontti. Vanhusten palvelujen rakenteet, toimintatavat, valvonta ja henkilöstön määrä on laitettava kuntoon.

Oppositio on esittänyt mekaanista 0,7 hoitajamitoitusta pelkästään ympärivuorokautiseen hoitoon ja jättänyt kylmästi syrjään sen vakavan tosiasian, että myös kotihoidossa on huutava pula hoitajista. Kotihoidon varassa olevien ikäihmisten kunto on entistä huonompi ja yhä useampi heistä on muistisairas. Vuoden 2018 THL:n vanhuspalvelujen tila -kysely kertoo, että kotihoidon päivittäinen asiakasmäärän on kaksinkertaistunut parissa vuodessa. Kokoomus haluaa huolehtia siitä, että hoitajia on riittävästi myös kotihoidossa ja omaishoitajien tukena.

Opposition lakiesitys hoitajamitoituksesta on ikäihmisten hoivaa eriarvoistava, ja puolet vanhuspalveluja käyttävistä ikäihmisistä on sivuutettu kokonaan. Yksittäisenä toimena opposition esitys pakottaisi kunnat siirtämään henkilöstöä ympärivuorokautiseen hoitoon jo nyt tiukalla olevista kotihoidon palveluista. 

Hoitajapula on vakava tosiasia jo nyt koko vanhustenhuollossa. Kokoomus haluaa kantaa vastuuta kaikista ikäihmisistä riippumatta siitä, millaisten palveluiden piirissä he ovat. Myös hoiva-alan houkuttelevuuden ja työhyvinvoinnin lisäämiseen tarvitaan ripeitä toimia. Koulutusmääriä on niin ikään arvioitava uudelleen.

Vanhusten hoidossa hoitajana työskennelleenä tiedän, että vanhusten palveluihin tarvitaan lisää hoitajia. Hyvässä hoidossa koulutettujen hoitajien määrä on mitoitettu hoidettavien ihmisten hoidon tarpeeseen eikä yhteen lukuun. Jo kaupunkilaisjärkikin sanoo, että jokaisen ikäihmisen hoidon tarve on erilainen.

Kokoomuksen kanta on selkeä. Hoitajia on lisättävä sinne, missä ihmisen hoito sitä edellyttää. Kokoomuksen ehdottaman valtakunnallisen hoitoisuusmittarin avulla on mahdollista huomioida vanhusten yksilöllisen hoidon, hoivan ja kuntoutuksen tarve. Henkilöstön määrä ja osaaminen voidaan siten kohdentaa hoidettavien hoidon tarpeen ja muiden mitoitukseen vaikuttavien tekijöiden mukaan.

Keskiviikkona käydyssä välikysymyskeskustelussa vanhusten hoidosta oppositiosta irvailtiin vanhuksen toimintakykyä kartoittavaa hoitoisuusmittaria verraten sitä kuumemittariin.

Tällainen väheksyvä puheenvuoro on hoitoalan ammattilaisten näkökulmasta loukkaava. Hoitoisuusmittari on oikea, tutkittuun tietoon pohjautuva työkalu, jota käytetään jo monessa sairaanhoitopiirissä. Nyt se pitää saada valtakunnalliseksi. Tämä lisäisi vanhusten yhdenvertaisuutta, kun vanhuspalvelulaissa ohjattaisiin selvittämään palvelun tarve jokaisen ikäihmisen kohdalla. Niukat hoitajavoimavarat on kohdennettava ihmisen hoivan tarpeen mukaan.

Kannan erityistä huolta ikäihmisistä, jotka joutuvat jäämään kotiin neljän seinän sisään. Liikkumattomuus romahduttaa nopeasti ikäihmisen toimintakyvyn. On sietämätöntä, että usein kotihoidon piirissä olevan ikäihmisen kodin matot viedään ulos useammin kuin ihminen itse pääsee ulkoilemaan.  Mahdollisuus ulkoilla halutessaan, kuntouttavat palvelut ja toimintakyvyn säilyttäminen on oltava osa kaikkia vanhusten palveluja yhteistyötä tehden järjestöjen ja omaisten kanssa. Jokaisella ihmisellä on oltava mahdollisuus elää turvallista ja omannäköistä elämää iästä tai sairaudesta riippumatta.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

röntgenhoitaja & terveydenhuollonmaisteri

Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen täyttää rikoslaissamme pahoinpitelyn tunnusmerkit. Se ei riitä tyttöjen suojelemiseksi. Muissa Pohjoismaissa tyttöjen sukuelinten silpominen on selkeästi kielletty erillislailla. Vanhemmat eivät välttämättä näe tyttöjen ihmisoikeuksia loukkaavaa ja terveyttä vaarantavaa silpomista räikeänä pahoinpitelynä vaan osana perinnettä ja lapsensa suojelua. Silpomisen uhan alla olevat tytöt eivät aina osaa hakea apua tai tehdä rikosilmoitusta toiminnasta, jota ei ole erikseen laissa kielletty. Tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltävä erillislaki toimisi tukena terveydenhoitohenkilökunnalle ja viranomaisille, joiden tehtävä on suojella lapsia. Jokaisella tytöllä ja naisella on oikeus päättää omasta kehostaan ja tulevaisuudestaan.

Monikulttuuristen suomalaisten äänenkannattaja Fenix Helsinki ry toteaa raportissaan (2018), että Suomessa ei ole ainuttakaan tapausta, jossa uhri tai joku muu olisi tehnyt rikosilmoituksen tytön silpomisesta. Silti syntyneiden lasten rekisteritietojen mukaan vuonna 2017 rekisteröitiin 118 synnyttänyttä äitiä, joiden sukuelimet oli silvottu. Huomioitavaa on, että 118 rekisteröityjen äitien määrässä ei ole mukana Suomen suurin sairaanhoitopiiri HUS, sillä HUS:n tietoja ei ole pystytty rekisteröimään.

Suomessa ei kerätä kattavasti tietoa silpomisesta tai sen uhasta. Lastensuojeluilmoitukset tulisi tilastoida syyn perusteella. Nykyään tätä ei tapahdu. Neuvoloissa, sairaaloissa ja terveydenhuollon yksiköissä tulee systemaattisesti kerätä rekisteritietoa naisista ja tytöistä, jotka ovat joutuneet silvotuksi. Tarvitsemme kansallisesti kattavaa rekisteritietoa silpomisen esiintymisestä. On välttämätöntä, että tilastot ja rekisterit seuraavat silpomisen uhkaa.

Silpomisen ehkäisy on oltava osa seksuaali- ja lisääntymisterveystyötä. Asiantuntijoiden mukaan tehokkain keino ehkäistä silpomisia olisi tiedon jakaminen sekä ammattilaisten että maahanmuuttajayhteisöjen keskuudessa. Siksi neuvolat ja koulut ovat ydinroolissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on käynnistänyt vuoteen 2021 ulottuvan sukuelinten silpomisen vastaisen toimintaohjelman. 

Kaikilla lasten ja nuorten kanssa työskentelevillä on velvollisuus olla yhteydessä lastensuojeluun, mikäli herää epäilys tai huoli mahdollisesta sukuelinten silpomisesta. Lastensuojeluilmoitus tulee myös tehdä, jos havaitaan, että silpominen on tehty. Tällöin ollaan yhteydessä myös poliisiin. Ilmoituksia silpomisesta tehdään kuitenkin vähän, koska ammattilaiset ovat yhä varovaisia, mutta myös tietämättömiä siitä, mitä kannattaisi tehdä ja miten. Lisäksi voidaan pelätä, mitä asiakkaalle tapahtuu, jos ilmoituksen tekee. Ammattilaiset tarvitsevat nykyistä enemmän tietoa ja tukea työhön tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen ehkäisemiseksi.

Rekisteritiedon kirjaamisen lisäksi tarvitsemme terveydenhoitohenkilökunnalle ja viranomaisille koulussa, neuvolassa, synnytyssairaalassa ja muissa terveydenhuollon yksiköissä toimintaohjeet miten huolen silpomisesta voi ottaa puheeksi. Viranomaisilla on velvollisuus pitää huolta ja valvoa, että lapsen etu toteutuu.

Jätin viime vuonna tyttöjen päivän aamuna toimenpidealoitteen, jossa esitetään tyttöjen ja naisten sukupuolielin silpomisen kieltämistä erillislailla. 

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

röntgenhoitaja & terveydenhuollonmaisteri

Julkaistu Mediaplanetin erikoisjulkaisussa 4.2.2019

Suomalainen syövän hoito on maailman huipputasoa. Yhä useampi syöpään sairastunut paranee ja elää hyvää elämää sairaudesta huolimatta. Saamaan aikaa syöpään sairastuvien ihmisten määrä kasvaa. Haasteena on edelleen useiden syöpien huono ennuste ja alueelliset erot hoidossa. Syöpä seuraa vielä monin osin tuntemattomia polkuja. Vuosikymmenien työ on tuonut läpimurtoja syöpätutkimuksessa ja -hoidossa, diagnostiikassa, lääkekehityksessä, terveysteknologiassa ja genomiikassa. Uusien mahdollisuuksien myötäsyövänhoito on murroksessa. Saadaksemme suomalaisten käyttöön uudet ja usein hyvin kalliit innovaatiot on luotava uusia yhteistyötapoja. Yksilöllisten hoitojen käyttöönottoa on tehostettava ja syövän hoitoon sekä tutkimukseen on investoitava. Tämän päivän tutkimus on huomisen hyvää hoitoa. 

Syövän hoidon mallimaa 2020 - hankkeen tavoitteena on vauhdittaa toimia, joilla vahvistetaan Suomen asemaa yksilöllisen syövänhoidon edelläkävijänä ja houkuttelevana tutkimusympäristönä. Tavoite on kunnianhimoinen.

Eduskunnan syöpäverkosto on toiminut aktiivisesti kansallisen syöpäkeskuksen perustamiseksi. Keskus on merkittävä askel Yksilöllisen syövän hoidon mallimaa 2020 - hankkeen tavoitteiden saavuttamisessa. Kansallisen syöpäkeskuksen muodostaa viisi yliopistollisen sairaanhoitopiirien perustamaa syöpäkeskusta. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri vastaa syövän ehkäisyn, diagnostiikan, hoidon ja kuntoutuksen valtakunnallisesta suunnittelusta sekä toiminnan yhteensovittamisesta.

Syöpäkeskuksen toimintamallin tavoite on vahvistaa kliinisen syöpätutkimuksen sekä palvelujärjestelmän tarkoituksenmukaista voimavarojen käyttöä. Toiminnassa korostuu potilasnäkökulma, jossa hoitoon pääsyn nopeus on keskiössä. Yhdenvertainen ja laadukas hoito ovat terveyspolitiikan perusta. Tavoitteena on hillitä syövän hoidon kustannuskehitystä panostamalla syöpätautien ehkäisyyn, seulontojen kehittämiseen, kuntoutukseen ja kalliiden hoitojen hallittuun käyttöönottoon.

Suomen on kasvatettava tutkimus, kehittämis- ja innovaatiorahoitustaan ja sen osana on löydettävä kestävät ratkaisut terveydenhuollon julkisten tutkimusvoimavarojen turvaamiseksi. Esityksestäni eduskunta on hyväksynyt lausuman, jossa edellytetään hallitusta turvaamaan sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimusrahoituksen riittävyys osana sote- uudistusta. 

Terveysalan kasvustrategiatyötä on jatkettava. Se on mittava mahdollisuus edistää sekä kansanterveyttä että tervettä kansantaloutta. Tutkimus-ja innovaatiotoiminnalle on luotava otollinen maaperä lainsäädännön keinoin. Sote-tiedon toisiokäyttöä koskeva lainsäädäntö ja sen toimeenpano on ensisijaista. Tärkeät biopankki- ja genomilaki on säädettävä. 

Hyvässä syövän hoidossa jokainen syöpään sairastunut suomalainen saa yhdenvertaisesti parhaan hoidon, kuntoutuksen ja tuen iästä, asuinpaikasta tai varallisuudesta riippumatta. Osana sosiaaliturvan ja maksulainsäädännön uudistusta on etsittävä ratkaisuja sairastuneiden ja kuntoutujien toimeentulon turvaamiseen. Hyvän hoidon perusta on se, että perusterveydenhuollon piiriin pääsee oikea-aikaisesti koko maassa.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja, THM

eduskunnan syöpäverkoston puheenjohtaja

Hoivakoti Esperi Caren räikeiden epäkohtien lisäksi julkisuuteen on nousut useita muita vakavaia laiminlyöntejä ikäihmisten palveluissa ja kohtelussa. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen julkaiseman vanhuspalveluiden tila-seurantatutkimus 2014–2018 mukaan vanhustenhuollossa on epäkohtia niin yksityisellä kuin julkisellakin puolella. Nykyisin kunnat tuottavat itse noin puolet tehostetusta palveluasumisesta ja puolet ostetaan yrityksiltä sekä muilta tahoilta kilpailuttamalla. On välttämätöntä, että viranomaiset tutkivat pohjamutia myöten esillä olleet vakavat tapahtumat ja tarvittavat korjaustoimenpiteet tehdään viipymättä.

On välttämätöntä, että suomalaiset voivat luottaa palveluiden laatuun ja turvallisuuteen tuottaapa hoivapalveluja sitten kunta, yritys tai kolmas sektori. Valvonnan ketjun on oltava katkeamaton kunnan omasta valvonnasta aluehallintovirastoon, Valviraan sekä ministeriön ohjaukseen.

Valvonnalla ei yksin ratkaista vanhusten huollon ongelmia, mutta valvonnan on oltava aukotonta ja voimavarojen riittävät. Siksi Kokoomuksen aloitteesta tämän vuoden valtion budjettiin lisättiin määrärahat oikeusasiamiehen kanslialle. Määrärahojen lisääminen oli vaikuttava keino vahvistaa oikeusasiamiehen tekemää vanhusten hoidon ja oikeuksien toteutumisen valvontaa. Oikeusasiamiehellä on laaja toimivalta, tiedonsaantioikeus ja tehokkaat mahdollisuudet puuttua lainvastaiseen tai virheelliseen menettelyyn.

Ikäihmiset ja heidän omaisensa kantelevat huonosta kohtelusta hyvin harvoin, minkä vuoksi valvonnan on oltava oma-aloitteista ja ennakoivaa. Palveluita käyttävien ihmisten ääni on saatava vahvemmin kuuluville. Kun on kyse ympärivuorokautisesta palveluasumisesta, kaikkein tärkeintä on se, että ikäihmiset saavat mahdollisuuden elää turvallista ja oman näköistä elämää.

Julkisuuteen tulleet räikeät laiminlyönnit osoittavat, että palautetta ja huolia eikä henkilöstön näkemyksiä oltu kuultu. Laissa säädetty henkilöstön ilmoitusvelvollisuuden toteutumiselle on oltava aidot mahdollisuudet. Henkilöstön kuuleminen ja mukana olo palveluiden kehittämisessä on hyvän hoidon edellytys. Koulutettu hoitohenkilöstö sekä hoitotyön laadukas johtaminen ovat hoivan ja hoidon laadun turvaamisessa avain asemassa. On tärkeää ymmärtää, että kaikki eivät sovi hoitajaksi. On välttämätöntä, että sosiaali- ja terveysalan ammatilliseen koulutukseen säädetään pakolliset, valtakunnalliset ja karsivat soveltuvuus- ja valintakokeet.

Vanhustenhuoltoon on tuonut lisäongelmia nykyinen kilpailuttaminen ja siinä ilmennyt osaamattomuus. Valinnanvapauslakiesityksen sisältämät asiakasseteli ja henkilökohtainen budjetti ovat inhimillinen vaihtoehto kilpailutukselle sekä keino saada ihmisten ääni paremmin kuuluviin.

Yliopisto-opintojen alkuvaiheessa työskentelin vanhainkodissa ja vanhustenhuollon haasteet tulivat jo silloin tutuiksi. Huoli hoidon puutteista koskettaa myös hoivatyötä tekeviä. Vanhuspolitiikka on ollut yksinäisyyttä lisäävää. Korjaustoimia myös yhteisöllisyyden, osallistumis-  ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi. Yksin jääminen ja sen tuoma turvattomuus on yksi suurimpia vanhusten huolenaiheita. Hoitajana työskennellessäni olen monta kertaa ollut lähes sanaton, kun ihminen odottaa ja kaipaa vuodesta toiseen läheisiään tai lapsia ja lapsenlapsiaan vierailemaan. Kaikilla ei ole edes ketä odottaa. En tiedä kumpi on surullisempi tilanne. Se, että ketään ei ole vai se, että kukaan ei ehdi tulla. Läheisistä välittämisestä ja huolehtimisesta ei voi tehdä lakia mutta siihen on tärkeä meitä kaikkia kannustaa.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

röntgenhoitaja ja terveydenhuollon maisteri