Kategoria: Blogi

Julkaistu Sairaanhoitajaliiton blogissa 23.9.2020

Eduskunnan työ jatkuu koronan varjossa. Syksyn tärkeimpiä asioita ovat Suomen nostaminen koronan tuomasta taantumasta ja terveyspalveluiden toimivuuden varmistaminen. Terveydenhuoltomme perusta on korkeassa osaamisessa ja osaajissa, jotka palvelut tekevät. WHO:n julistamana sairaanhoitajien ja kätilöiden vuonna on tärkeää muistuttaa siitä, että sairaanhoitajiin panostaminen on sijoitus, joka näkyy väestön parempana terveytenä. 

Tänä vuonna 95 vuotta täyttävä Sairaanhoitajaliitto on tehnyt ansiokasta työtä tekemällä näkyväksi sairaanhoitajien työn merkitystä. Kiitos Sairaanhoitajaliitolle hienosta työstä ja tiiviistä yhteistyöstä meidän hoitajataustaisten kansanedustajien kanssa.

Jotta tulevaisuudessakin Helsingissä ja Uudellamaalla olisi riittävästi ammattitaitoisia hoitotyön asiantuntijoita, johtajia ja opettajia on terveystieteen maisterin koulutus käynnistettävä uudelleen Helsingin yliopistossa. Oli karvas pettymys, että Helsingin yliopiston anomus tutkinnonanto-oikeudelle terveystieteiden maisterin tutkintoon hylättiin jälleen tänä kesänä ministeriössä.

Helsingin yliopisto on toistamiseen esittänyt opetus- ja kulttuuriministeriölle tutkinnonanto-oikeuden myöntämistä terveystieteiden maisterintutkintoon. Vuosien varrella olemme urakoineet asian eteen yhdessä Helsingin yliopiston, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin, Tehy:n ja Sairaanhoitajaliiton kanssa. Jätin ministerille vastattavaksi kirjallisen kysymyksen Helsingin yliopiston terveystieteiden koulutusvastuuesityksen hylkäämisen perusteista jatkotyöskentelymme tueksi. Periksi ei anneta.

Helsingin yliopiston terveydenhuollon maisterin koulutus lakkautettiin 1990-luvun lopussa. Jo silloin oli tiedossa, että päätös aiheuttaa ongelmia sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiselle. 

Sosiaali- ja terveydenhuoltoa uhkaa pula pätevistä johtajista ja asiantuntijoista erityisesti Uudenmaan alueella. Alueen nykyisistä yli- ja osastonhoitajista iso osa on lähellä eläkeikää. Merkittävä osa Suomen terveydenhuollon yliopistollista maisterintutkintoa edellyttävistä työpaikoista sijaitsee laajalla metropolialueella, jossa työskentelee yli neljännes maan koko hoitohenkilökunnasta. On sekä yhteiskunnan että opiskelijoiden voimavarojen tuhlausta, että helsinkiläiset ja uusimaalaiset terveydenhuollon ammattilaiset joutuvat hakemaan jatkokoulutusta matkojen takaa.

Metropolialueen merkitys on ratkaiseva koko Suomen menestymisen kannalta, mikä tulee ottaa huomioon myös alueen terveystieteiden koulutustarjonnassa. Tällä hetkellä Suomessa HYKS:n erityisvastuualue on ainoa erityisvastuualueista, joissa ei ole tarjolla terveystieteiden maisterikoulutusta.

Kasvaviin ja moninaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon haasteisiin vastaaminen asettaa hoitotyön johdolle ja asiantuntijoille uusia osaamisvaatimuksia. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukselle asetetut tavoitteet saavutetaan vain laadukkaalla johtamisella ja asiantuntijuudella. Hyvä johtaminen ja hoitotyön urapolut ovat myös ydin edellytys sote-alan houkuttelevuuden lisäämisessä. 

Tarvitsemme enemmän tutkimusta ratkaisemaan sote-alan monimutkaisia ongelmia ja edistämään hoidon vaikuttavuutta. Yliopistotasoinen terveydenhuollon tutkimuksen rahoitus on ollut vuosikausia jatkuvassa laskussa riippumatta hallituksesta ja ministeristä. Valtiovarainvaliokunnassa olen vuosittain neuvotellut lisärahaa yliopistotasoiseen terveyden tutkimukseen ja parhaimmillaan olemme saavuttaneet merkittäviäkin lisäyksiä. Saimme myös hoitajataustaisten edustajien yhteistyöllä oman kohdan budjettiin Hoitotyön tutkimussäätiö Hotukselle. Haluamme yhteistyössä edistää näyttöön perustuvan toimintaa  ja kehittämistä hoitotyössä. Nyt on aika saada tutkimusrahat kasvusuuntaan.

Ajatukset ja terveiset ovat aina tervetulleita.

Pidetään yhteyttä!

Uutinen inhimillistä ja osaavaa saattohoitotyötä tekevän Terhokodin yt- neuvotteluista ja epävarmasta tulevaisuudesta on vakava. Terhokodissa tehdään mittaamattoman tärkeää työtä kuolemansairaiden ihmisten ja heidän omaistensa kuoleman kohtaamisen helpottamiseksi. Niin, että arvokas kuolema olisi mahdollista. Terhokodin työn jatkuminen on varmistettava.

Vaativan erityistason saattohoidon palvelun järjestämisvastuu keskitettiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirille (HUS) vuonna 2015. Sen jälkeen HUS on hankkinut saattohoitopalvelut Terhokodilta pääkaupunkiseudun kuntien puolesta. Monen tekijän summa on vaikuttanut siihen, että Terhokodin käyttöaste on pienentynyt.

Terhokodin, kuntien ja HUS:n kesken on sovittu selvitettäväksi vaativan tason saattohoitopalveluiden järjestäminen HUS:n alueella ja sen osana myös Terhokodin toiminta. Selvitys valmistuu lokakuun loppuun mennessä. 

Selvityksen lopputulemana on saatava Terhokodin toiminnan kestävästi turvaavat askeleet. Ratkaisun on oltava sellainen, että Terhokoti voi jatkaa hyvää työtään edelläkävijänä, yhteistyökumppanina, itsenäisenä ja arvokkaana saattohoidon toteuttajana ja kehittäjänä. Terhokodin on voitava jatkaa inhimillisenä kodinomaisena yksikkönä, jossa myös koko perhe saa tukea.

Terhokodin olemassaolon ajan saattohoito on merkittävästi kehittynyt. Terhokoti on ollut tässä työssä keskeinen toimija. Työtä on paljon tehtävänä ja sen on jatkuttava. Ihmisarvoa kunnioittavan ja lempeän elämän loppuvaiheen saattohoidon ja kivun hoidon saatavuudessa on maassamme edelleen isoja eroja. 

Yliopistossa opiskeluaikoina tein yövuorossa työtä vanhusten pitkäaikaishoidon osastolla, jossa myös nuorena hoitajana sain ensimmäiset kosketukset kuolevan ihmisen hoitoon. Yksin jääminen ja sen tuoma turvattomuus on yksi suurimpia vanhusten ja huolenaiheita.

Monet yöt valvoin elämän viime hetkiä elävän ihmisen rinnalla kiireisen osaston töiden painaessa päälle. Silloisina yön tunteina minusta tuli vannoutunut hyvän saattohoidon puolesta puhuja ja edistäjä. Hyvään saattohoitoon kuuluu se, että on aikaa ihmisille silloin kun hän sitä tarvitsee.

Sain kunnian olla juhlapuhujana vuonna 2018 Terhokodin 30-vuotisjuhlissa. Silloin painotin, että saattohoitokotien perhekeskeinen toimintakulttuuri on oltava keskeinen osa vaativaa saattohoitoa nyt ja tulevaisuudessa. Pidän välttämättömänä, että saattohoitokotien asemaa vahvistetaan osana saattohoidon kehitystyötä. 

Laadukasta saattohoitoa on oltava saatavilla yhdenvertaisesti ihmisen tarpeen mukaan. Ihmisillä pitää olla mahdollisuus vaikuttaa saattohoitopaikkaan. On välttämätöntä löytää ratkaisu, jolla turvataan Terhokodin toiminta saattohoidon tarjoajana, kehittäjänä ja suunnannäyttäjänä.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

Terveydenhuollon maisteri 

Tänään alkaneesta hallituksen budjettiriihestä on saatava merkittäviä päätöksiä työllisyys- ja ilmastotoimista sekä suomalaisen osaamisen vahvistamisesta. Huonolta kuitenkin näyttää. On käsittämätöntä, että hallitus on jäänyt köllöttelemään keskusteluun 30 000 uuden työpaikan näkymästä, kun viimeisimpien lukujen mukaan työttömiä työnhakijoita on yli 400 000. Kyse on isosta mittakaavavirheestä. 

Keinoja työllisyyden vahvistamiseksi kyllä on, mutta hallitukselta on puuttunut tahtoa niiden toteuttamiseen. Kokoomus julkaisi elokuussa uudistuskokonaisuuden, jolla työtä tekevien määrä voisi kasvaa jopa 120 000 henkilöllä. Hallituksen tavoite 30 000 työpaikasta on täysin riittämätön ja jättää työtä vailla olevien hädän kylmästi syrjään.

Päätöksiä lykättiin jo ennen koronaa. Pääministeri Marin on jatkanut Rinteen pääministerinä luomaa lykkäyslinjaa. 

Huolta lisää se, että keskustan uusi puheenjohtaja Ministeri Saarikko on huolestuttavasti kallellaan pääministeri Marinin löperön työllisyyspolitiikan suuntaan. Keskustan aiempi puheenjohtaja Katri Kulmuni linjasi tiukasti, että päätöksiä ei voi enää juosta karkuun. Kulmuni on vaatinut jatkuvasti, tosin ilman vaikutusta, hallitukselta toimia työllisyysasteen nostamiseksi.

Rakenteellisten työllisyystoimien lykkäyslinja on vastuuton ja jäätävän kylmää politiikkaa. Mitä pidemmälle päätöksiä lykätään, sitä useampi ihminen on ilman työtä ja kuntien vaikeudet järjestää hyvinvointipalveluja rapautuvat. Hallituksen olisi kuultava erityisesti tutkijoiden hätähuuto nuorten puolesta. Tekemättömyys työllisyystoimissa on aiheuttamassa kadotetun sukupolven. Yhä useampi on jäämässä yhteiskunnan ulkopuolelle.

Me kokoomuslaiset emme puhu uusista työpaikoista vain siksi, että maassa olisi riittävästi veronmaksajia. Vaadimme työllisyyttä vahvistavia uudistuksia, koska jokainen työikäinen ja työkykyinen suomalainen ansaitsee mahdollisuuden toteuttaa unelmiaan ja tulla toimeen omalla työllään. Koronasta ei saa tehdä tekosyytä jatkaa päätösten lykkäämistä, vaan päinvastoin. Tekojen aika on nyt!

Kokoomus odottaa budjettiriihestä myös vahvoja panostuksia koulutukseen sekä tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin.

Kokoomus on jo pitkään esittänyt korkeakoulujen pääomittamista miljardilla eurolla. Tämän lisäksi tutkimus-, kehitys- ja innovaatiopanostuksia on nostettava joka vuosi 100 miljoonalla eurolla vuosikymmenen loppuun. Panostuksia tarvitaan myös koko koulupolkuun aina varhaiskasvatuksesta alkaen. Kestävän kasvun ja hyvinvoinnin siemenet ovat suomalaisessa osaamisessa ja innovaatioissa.

Tekemättömyys ja päätösten lykkääminen leimaavat työllisyyspäätösten lisäksi myös hallituksen ilmasto- ja ympäristötoimia. Budjettiriihessä on saatava päätökset ainakin turpeen tulevaisuudesta ja sen verotukien asteittaisesta poistamisesta. Kokoomus lopettaisi lainsäädännöllä turpeen merkittävän energiakäytön vuoteen 2032 mennessä. Toivon hallitukselta lisätoimia myös Itämeren ja etenkin Saaristomeren pelastamiseksi.

Hallitus julistaa kovaan ääneen olevansa ilmastohallitus, jolla on jopa historian ensimmäinen ilmastoministeri. Missä tämä näkyy? Hallitus on luvannut, että Suomi on hiilineutraali vuonna 2035. Se ei tapahdu itsekseen.

Suomen on onnistuttava yhdistämään pienenevät päästöt ja kestävä talouskasvu, jossa työtä on ja sitä kannattaa tehdä ja teettää. Emme voi jättää tuleville sukupolville kohtuutonta velkavuorta, romutettua hyvinvointiyhteiskuntaa emmekä elinkelvotonta ympäristöä.

Voit seurata eduskunnan tapahtumia ja työtäni kansanedustajana vastaanottamalla eduskuntaterveiseni, joissa kerron ajankohtaisista politiikan kuulumisista. Kirjeen voit tilata lähettämällä minulle sähköpostia sari.sarkomaa@eduskunta.fi. tai soittamalla 050 511 3033.

Ajatukset ja terveiset ovat aina tervetulleita. Pidetään yhteyttä.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

kolmen nuoren äiti

Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja

Pääministerin Marinin ( sd.) hallituksen on syytä kuulla ihmisten hätä ja etsiä budjettiriihessä kestäviä ratkaisuja turvaamaan sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminta. Toimia tarvitaan yhtälailla muiden järjestöjen toimintamahdollisuuksien turvaamiseen.

Budjettiesityksessä olevan historiallisen suuri järjestöjen rahojen leikkausesitys on vaarassa murentaa järjestöjen toiminnan pohjaa. Valtiovarainministeriön vuoden 2021 budjettiesityksessä esitetään sosiaali- ja terveysjärjestöiltä leikattavaksi ensi vuonna 127 miljoonaa euroa, mikä on 33 prosenttia kuluvaan vuoteen verrattuna.

Järjestöt tekevät mittaamattoman arvokasta työtä, jota yhteiskunnalla ei ole varaa menettää, eikä myöskään mahdollisuutta paikata.

Toteutuessaan leikkaukset vaikuttaisivat merkittävällä tavalla monien, erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien tai muuten tukea ja apua tarvitsevien ihmisten elämään. Koronan ensimmäisen aallon aikana julkisen sektorin palveluiden sulkeminen esimerkiksi muistisairaiden perheiden osalta jätti omaishoitajat yksin. Järjestöjen tarjoama vertaistuki oli koronakevään aikana monelle ainoa tuki.

Määrärahojen leikkaus ja mahdollinen koronan toinen aalto huolestuttaa montaa järjestöjen tarjoaman vertaustuen varassa elävää ihmistä. Nyt on aika vahvistaa tukea ja auttamisen tapoja, ei vähentää sitä.

Muistutan  hallitusta, että vielä keväällä koronakriisin aikaan sosiaali- ja terveysministeriö vetosi järjestöihin, jotta ne toimisivat ihmisten auttamiseksi miettimättä toimintansa sopeuttamista. Tähän vetoomukseen nähden esitetyt leikkaukset antavat täysin päinvastaisen viestin. Lisäksi järjestöjen rahoituksen leikkuri on räikeässä ristiriidassa Marinin hallitusohjelman kanssa, jossa tavoitellaan vahvempaa kansalaisyhteiskuntaa ja järjestöjen toiminnan autonomisuutta.

Uhka rahoituksen merkittävästä leikkaamisesta aiheuttaa järjestöjen henkilöstössä huolta työpaikoista ja toiminnan jatkuvuudesta. Koronakevään epävarmuuden jälkeen monen jaksaminen on muutenkin kovilla.

Järjestöjen kanssa on keskusteltava rahoituksen tulevaisuudesta. Siihen tarvitaan suunnitelmallisuutta, ei näin suuria äkkiliikkeitä. Erityisen huolestuttavaa on, että rahoitusleikkaukset kohdistuvat voimakkaimmin pitkäjänteiseen perusrahoitukseen.

Tein kirjallisen kysymyksen sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoituksesta ja toimintaedellytysten turvaamisestavauhdittaakseni hallitusta ottamaan budjettiriihessä huomioon järjestöjen mittaamattoman arvokas työ.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja

Hallituksen kotitalousvähennykseen tekemä leikkaus on rajussa ristiriidassa hallitusohjelman lupausten kanssa parantaa ihmisten arkea ja ostovoimaa, senioreiden palveluja ja helpottaa eläkeläisten toimeentuloa.

Kannustan vasemmistovihreää hallitusta perumaan kotitalousvähennykseen tekemänsä leikkauksen ja ottamaan sen kehittämisen osaksi työllisyystoimia ja parempien palveluiden kehittämistä. 

Hallituksen on tärkeää kuulla myös eläkeläisjärjestöjä asiassa. Vastaanotin viime syksynä kokoomuksen puolesta Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:n kaikille eduskuntaryhmille luovuttaman kannanoton. Kaikki eläkeliitot, myös vasemmistopuolueiden, vaativat kotitalousvähennyksen leikkaamisen perumista ja yli 75-vuotiaille korotettua vähennystä tukemaan itsenäistä selviytymistä kotona.

Esitimme syksyllä 2019 kokoomuksen vaihtoehtobudjetissa kotitalousvähennyksen leikkauksen perumista ja Sitran mallin mukaisesti yli 75-vuotiaille uutta, nykyistä parempaa kotitalousvähennystä. Mallin taustalla on Sitran teettämät perusteelliset laskelmat. Malli on Sitran arvion mukaan sisäisesti kustannusneutraali.

Senioreiden superkotitalousmallissa verovähennysoikeutta kasvatettaisiin 70 prosenttiin. Nykyinen 100 euron omavastuu poistettaisiin. Lisäksi palvelujen ostoon annettaisiin enintään 1 200 euroa vuodessa tukea niille, joiden verot eivät riitä vähennyksen tekemiseen. Kotitalousvähennys olisi pienituloisille suoran tuen ja verohuojennuksen yhdistelmä. Mallista voisivat hyötyä kaikkia yli 75-vuotiaat, myös pienituloiset eläkeläiset, joiden eläkkeestä maksamat verot eivät ole aiemmin riittäneet vähennyksen tekemiseen. 

Esimerkiksi 40 euron tuntitaksalla kotipalvelun hinta olisi hallituksen mallilla 27 euroa ja kokoomuksen mallilla 12 euroa tunti. Senioreiden superkotitalousvähennys toisi nykyistä paremman mahdollisuuden tukea ikäihmisten kotona asumista, hyvää arkea ja itsemääräämisoikeutta. Kotitalousvähennyksellä ihminen voi itse valita tarvitsemansa palvelut, jotka kuuluvat kotitalousvähennyksen piiriin.

Uudistuksella olisi merkittäviä myönteisiä vaikutuksia, kuten ihmisten kotipalveluiden ja arjen paraneminen, työpaikkojen lisääntyminen ja ikäihmisten palveluasumisen mahdollinen lykkääminen.

Sitran raportin laskelmissa on arvioitu, jos 14 000 ikäihmisen tehostetun palveluasumisen tarve siirtyy puolella vuodella, kustannussäästö olisi 330 miljoonaa euroa. Kotitalousvähennyksen käyttäjistä yli 40 prosenttia on eläkeläisiä. Ikäihmisten kotona asumisen tukeminen on tärkeää aina kun se on turvallista ja ihmisen oman tahdon mukaista.

Kotitalousvähennys on tuonut uusia työpaikkoja, yrityksiä ja kitkenyt harmaata taloutta, helpottanut erilaisten perheiden arkea ja ylikireätä verotustamme. Hallituksen on viisasta muuttaa kielteistä asennettaan kotitalousvähennykseen. 

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja

Koronan toinen aalto on vaarassa ryöppyä voimalla Suomeen. Nyt on tehtävä tehokkaampia toimia koronataudin leviämisen ehkäisemiseksi ja viruksen tukahduttamiseksi.

Suurta huolta lisäsi tänään Ylen aamuTV:ssä ollut sosiaali- ja terveys ministeri Pekonen, joka ei juuri luvannut vaikuttavampia toimia.

Marinin hallituksen on otettava tosissaan terveydenhuollon asiantuntijoiden ja kansalaisten hätähuudot koronatoimien viiveistä ja lepsuudesta.

Kevään epidemia-aallon inhimilliset ja taloudelliset kustannukset olivat valtavat. Suomalaisten terveyden ja hengen suojelemiseksi on tehtävä kaikki voitava. Viime keväänä tehtyjä virheitä ei saa eikä ole varaa toistaa.

🌿Lentokenttien ja satamien edelleen valloillaan olevat viruslingot on laitettava kuriin. Velvoittavuutta ja valvontaa tarvitaan lisää. Muissa maissa on tähän selvästi Suomea tiukempia toimia.

🌿Testaus on saatava toimimaan viivettä matalalla kynnyksellä. Ottaisin mallia Tanskasta, jossa myös oireettomat pääsevät omaa kanavaansa testeihin ja tekisin Suomen mallin. Laaja testaus maksaa paljon mutta on vähemmän kuin piiloon jääneet tartunnat.

🌿 Hallituksen on voitettava asenteellisuutensa yrittäjiä kohtaan ja tehtävä yhteistyötä yksityisten ja eri terveystoimijoiden kanssa. Viruksen voittamiseksi ja ihmisten sote- palveluiden turvaamiseksi tarvitsemme kaiken kapasiteetin käyttöön.

🌿 Suositus käyttää kasvomaskeja joukkoliikenteessä, kaupoissa ja ruuhkaisissa julkisissa sisätiloissa on annettava viivettä. On myös löydettävä ratkaisut, miten mahdollistetaan maskin saatavuus. Maskeihin kuluva raha on varsinkin pienituloisille perheille tuntuva kuluerä ja se voi asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan liikkumisen ja terveyden kannalta. On myös varmistettava, että mahdollisen toisen aallon huipussa terveydenhuollon ja muulle henkilöstölle riittää asianmukaisia suojavarusteita. Ensimmäisen aallon suojavaruste- gate ei saa toistua.

🌿Muutkin sairaudet kuin korona on hoidettava. Kansanterveyttä eikä toimintakykyä saa tärvellä. Kansainvälisten kokemusten mukaan on olemassa vakava riski, että koronaepidemian takia hoitamatta jättäminen ja jonot voivat sairastuttaa ja aiheuttaa ennenaikaisia kuolemia jopa enemmän kuin koronavirus. Hoitopommin purkuun ei yhtä lääkettä. Palvelusetelit otettava vahvemmin käyttöön. Kela-korvauksenromuttaminen on peruttavaja. Sen sijaan on syytä tehdä tasokorotus.

🌿 Julkisessa terveydenhuollossa on tehtävä digiloikka. Esimerkiksi digivastaanotot sujuvoittavat hoitoon pääsyä ja vähentävät terveyskeskusjonoja. Digivastaanotto on vaikuttava väline taistelussa koronapandemiaa ja sen myötä syntymässä olevaa ”hoitopommia” vastaan. Palvelun piiriin pääsee nopeasti ilman lähikontakteja.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja

Helsingin yliopiston terveydenhuollon maisterin koulutus lakkautettiin 1990-luvun lopussa. Jo silloin oli tiedossa, että päätös aiheuttaa ongelmia sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiselle. On välttämätöntä, että eduskunnan käsittelyssä olevan lisätalousarvion sisältämistä 2 048 lisäaloituspaikasta yliopistoihin osa suunnataan terveystieteiden koulutuksen palauttamiseksi Helsinkiin. Helsingin yliopisto on toistamiseen esittänyt opetus- ja kulttuuriministeriölle tutkinnonanto-oikeuden myöntämistä terveystieteiden maisterintutkintoon. Vuosien varrella asian eteen on urakoinut laaja joukko eri toimijoita yhdessä Helsingin yliopiston, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin, Tehy:n ja Sairaanhoitajaliiton kanssa.

Helsinki ja Uusimaa kaipaavat kipeästi uusia terveystieteiden maistereita. Sosiaali- ja terveydenhuoltoa uhkaa pula pätevistä johtajista ja asiantuntijoista erityisesti Uudenmaan alueella. Alueen nykyisistä yli- ja osastonhoitajista iso osa on lähellä eläkeikää. Merkittävä osa Suomen terveydenhuollon yliopistollista maisterintutkintoa edellyttävistä työpaikoista sijaitsee laajalla metropolialueella, jossa työskentelee yli neljännes maan koko hoitohenkilökunnasta. 

Metropolialueen merkitys on ratkaiseva koko Suomen menestymisen kannalta, mikä tulee ottaa huomioon myös alueen terveystieteiden koulutustarjonnassa. Tällä hetkellä Suomessa HYKS:n erityisvastuualue on ainoa erityisvastuualueista, joissa ei ole tarjolla terveystieteiden maisterikoulutusta.

Laadukas toiminta sosiaali- ja terveydenhuollossa edellyttää asiantuntevia ja osaavia hoitotyön johtajia, asiantuntijoita ja opettajia, joilla on akateeminen tutkinto ylempien ammattikorkeakoulututkintojen lisäksi. Terveydenhuollon johto-, asiantuntija ja koulutustehtäviin vaaditaan yhä useammin yliopistossa suoritettua terveystieteiden maisterin, lisensiaatin tai jopa tohtorin tutkintoa. Tutkijatehtävissä se on ehdoton edellytys.

Kasvaviin ja moninaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon haasteisiin vastaaminen asettaa hoitotyön johdolle ja asiantuntijoille uusia osaamisvaatimuksia. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukselle asetetut tavoitteet saavutetaan vain laadukkaalla johtamisella ja asiantuntijuudella. Hyvä johtaminen ja hoitotyön urapolut ovat myös ydin edellytys sote-alan houkuttelevuuden lisäämisessä. Omat tieteenalaohjelmat ovat välttämättömiä myös kliinisen laboratoriotyön ja radiografiatyön asiantuntijoiden saatavuuden ja tieteenalojen sekä ennen kaikkea sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kehittymisen varmistamiseksi.

Jätin 12.5.2020 Sairaanhoitajapäivänä kirjallisen kysymyksen terveystieteiden maisterin koulutuksen käynnistämisestä Helsingin yliopistossa vauhdittaakseni terveystieteen koulutuksen uudelleen käynnistämistä Helsingin yliopistossa. Vastauksessaan ministeri Kosonen totesi, että yliopistojen koulutusvastuuesityksistä keskustellaan touko-kesäkuussa käytävissä sopimuskautta 2021-2024 koskevissa sopimusneuvotteluissa opetus- ja kulttuuriministeriön ja yliopistojen kesken ja, että ratkaisut uusista koulutusvastuista perustuvat kokonaisharkintaan ja olennaisiin muutoksiin koulutustarpeessa. On välttämätöntä, että päätös terveystieteiden maisterikoulutuksen palauttamisesta Helsingin yliopistoon tehdään pikimmiten.

Voit seurata eduskunnan tapahtumia ja työtäni kansanedustajana vastaanottamalla eduskuntaterveiseni, joissa kerron ajankohtaisista politiikan kuulumisista. Eduskuntaterveiset voit tilata lähettämällä minulle sähköpostia sari.sarkomaa@eduskunta.fi. Tai soittamalla 050 511 3033.

Ajatukset ja terveiset ovat aina tervetulleita. Ne ovat tärkeitä. Pidetään yhteyttä.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja 

terveydenhuollon maisteri, röntgenhoitaja

Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja 

Pääministeri Marinin hallituksen päätös lakkauttaa kansallinen muistiohjelma oli monelle järkytys. Muistiohjelman avulla on lisätty tietoisuutta muistisairauksista sekä rakennettu muistiystävällistä Suomea. Maassamme sairastuu vuosittain arviolta noin 14 500 ihmistä johonkin dementoivaan sairauteen. Suomessa on lähes 200 000 muistisairasta, joista 7000-10 000 on työikäisiä ihmisiä.

Muistiohjelman jatkon puolesta ministeri Kiuruun on vedottu usealta taholta toistuvasti, mutta ilman tulosta. 

Huolestuttavaa on, että merkittävä osa muistisairaista jää vaille tarvitsemaansa diagnoosia ja hoitoa. Diagnoosin viivästyminen hidastaa hoitoon pääsyä, lisää inhimillisiä ja taloudellisia kustannuksia. Erityisesti työikäisten muistisairauden oireet sekoittuvat helposti uupumus- ja masennusoireisiin. Työikäiset muistisairaat tarvitsevat erityistä, kohdennettua neuvontaa ja tukea. Muistisairauksiin liittyvät asenteet estävät edelleen hoitoon hakeutumista. 

Kansallinen muistiohjelma on toiminut muistipolitiikan perustana. Sillä on vauhditettu oikea-aikaisen hoidon aloittamista ja muistisairaiden aseman parantamista. Tarvitsemme edelleen vahvoja toimia sairauden ennaltaehkäisyyn, hoitoon, kuntoutukseen sekä sairastuneiden arjen ja oikeuksien tukemiseen. On tärkeää, että muistisairaat ja heidän läheisensä voivat elää omannäköistä ja hyvää elämää. Kansallinen muistiohjelma on tässä työssä ollut tärkeä ja vahvin työkalu.

Muistiohjelmalla on saatu paljon aikaan eri toimijoiden yhteistyössä. Pidän välttämättömänä, että tätä työtä jatketaan ja muistiohjelman jatkosta tehdään viipymättä päätös.

Tiiviimpää yhteistyötä tarvitaan julkisen sektorin, järjestöjen ja yritysten kesken. Helsingin muistiyhdistys tekee kaupungissamme korvaamatonta työtä muistisairaiden ja heidän omaistensa parhaaksi. 

Muistiohjelmalla on tuettu myös kuntapäättäjien työtä. Juuri nyt tarvittaisiin tutkittuihin suosituksiin ja hyviin käytäntöihin perustuvaa valtakunnallista ohjelmaa, jolla juurrutettaisiin muistisairaiden hyvät palvelut sekä itsemääräämisoikeuden vahvistaminen koko maassa.

Jokaisella muistisairaalla ihmisellä on oikeus elää omannäköistä elämää sekä elämänlaatua ylläpitävään tukeen ja hoitoon. Hyvään elämään kuuluu aivoterveellinen ravitsemus, liikunnan edistäminen ja kuntoutus. Tutkimukset osoittavat liikunnan edistävän aivoterveyttä elämän kaikissa vaiheissa.

Kannan huolta siitä, että monet muistisairaat ja heidän läheiset ovat jääneet ilman palveluita koronaepidemian aikana. On tärkeää, että Helsingissä varmistetaan palveluiden saatavuus ja omaishoitajien palvelut, erityisesti omaishoitajien mahdollisuus pitää vapaapäiviä on turvattava. Yhtälailla intervallihoidon on toimittava. Hoitokotien toiminnan sääntöjä on arvioita niin, että ihmisten oikeuksia kunnioitetaan. Ihmiselle kuuluu iästä ja sairaudesta riippumatta oikeus tavata puolisoaan, läheisiään ja liikkua. Kaupungin on palveluiden järjestämisessä pidettävä kiinni siitä, että ihmisten oikeudet toteutuvat ja itsemääräämisoikeutta kunnioitetaan myös koronaepidemian aikana.

Muistiliiton puheenjohtajistossa toimivien Merja Mäkisalo-Ropposen ja Pasi Kivisaaren kanssa olemme yhteisvoimin tehneet toimenpidealoitteen muistiohjelman jatkamisesta.

Voit seurata eduskunnan tapahtumia ja työtäni kansanedustajana vastaanottamalla eduskuntaterveiseni, joissa kerron ajankohtaisista politiikan kuulumisista. Kirjeen voit tilata lähettämällä minulle sähköpostia sari.sarkomaa@eduskunta.fi. Tai soittamalla 050 511 3033.

Ajatukset ja terveiset ovat aina tervetulleita. Ne ovat tärkeitä. Pidetään yhteyttä.

Sari Sarkomaa

helsinkiläinen kansanedustaja

Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja 

Muistiliiton varapuheenjohtaja