Siirry sisältöön

Tekijä: sari

Julkaistu

Tiedote 19.8.2011  

Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa kannustaa peruspalveluministeri Guzenina-Richardsonia (sd) ratkaisemaan vanhuspalvelulain haasteet luovuttamisen sijaan. Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan ministeri Guzenina-Richardson näyttää punaista valoa jo edellisen hallituksen aikana valmisteilla olleelle ja nykyisen hallituksen ohjelmaan kirjatulle vanhuspalvelulaille.

Kenellekään ei ole ollut epäselvää, että tekeillä oleva vanhuspalvelulaki on hyvin haasteellinen ja vaati paljon jatkotyöstöä. Monet kunnat, kuten myös Helsingin kaupunki, ovat lausunnossaan nostaneet esille monia lain haasteellisia kohtia. Se, että asia ei ole helppo ei ole syy heti luovuttaa. Lain ongelmallisten kohtien ratkaisemiseksi on ponnisteltava entistä kovemmin.

"Ikäihmisten mahdollisuus saada tasapuolista hoitoa on ratkaistava ja hallitusohjelman kirjauksesta on ministerin pidettävä kiinni. Myöskään talouden tiukka tilanne ei voi olla syy siihen, että vanhuspalveluiden kehittämisestä lipsutaan. Päinvastoin, nyt on tehtävä ripeitä ja rohkeita uudistuksia", toteaa Sarkomaa.

On myönteistä, että uusi peruspalveluministeri on luvannut jatkaa työtä omaishoitajien tilanteen parantamiseksi. Se ei kuitenkaan riitä. Kaikilla vanhuksilla ei ole mahdollista omaishoitoon. Esimerkiksi Helsingissä puolet on yhden hengen talouksia. Vanhusten tasapuolinen kohtelu edellyttää, että ikäihmisten hoivaan liittyviä asioita ratkaistaan ripeästi, vaikka se ei varmasti ole helppoa.

Lainsäädännöllä on vahvistettava ikäihmisten asemaa ja itsemääräämisoikeutta. Jokaisella on oltava oikeus arvokkaaseen vanhuuteen ja mahdollisuus elää itsenäistä, mielekästä sekä turvallista elämää. Lailla ei voi yksin turvata ikäihmisten palveluiden laatua, mutta se on hyvä perusta toimivien vanhuspalveluiden varmistamiseksi.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Julkaistu

Lehdistötiedote 10.8.2011

Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa kannustaa hallitusta selkeyttämään lainsäädäntöä, jotta kunnat voisivat nykyistä vahvemmin puuttua roskaamiseen. Sarkomaan mielestä kunnilla pitäisi olla selkeä mahdollisuus antaa sanktio, kuten esimerkiksi rikesakko, roskaamisesta. Sakottamisoikeus olisi vahva viesti siitä, että roskaamiseen halutaan saada nollatoleranssi.

Roskaaminen etenkin pääkaupunkiseudulla on ikävää arkipäivää ja välinpitämättömyyttä. Siitä kärsivät niin ihmiset kuin ympäristökin. Asenteet ja tottumukset kaipaavat muutosta. Sakko voisi olla keino herättää ihmisiä kantamaan vastuuta lähiympäristöstään. Ajatus ja asenne "joku muu hoitaa aina asiat puolestani eikä minun tarvitse piitata", on huolestuttava. Se johtaa vastuun ulkoistamiseen muille ihmisille.

Monet kuntapäättäjät haluaisivat puuttua tiukemmin roskaamiseen. Hallituksen pitäisi nyt tähän avunpyyntöön vastata arvioimalla lainsäädäntöä ja tekemällä tarvittavat muutokset.

"Roskaaminen vähentää merkittävästi kaupungin viihtyvyyttä. Lasipullojen rikkominen aiheuttaa suuren tapaturmariskin niin uimarannoilla, puistoissa kuin pyöräteilläkin. Roskaaminen on harmillinen riesa, joka ei vain pilaa ympäristöä ja viihtyvyyttä vaan se on myös kallista lystiä", Sarkomaa kirjoittaa blogissaan.

Sarkomaan mielestä roskaamista ehkäisisi ennalta tietoisuus siitä, että siitä voi saada sanktion. Sakkorangaistus on ollut toimiva keino monissa suurkaupungeissa pitää kadut ja puistot siisteinä. Myös naapurimaassamme Ruotsissa on havahduttu ongelmaan. Ruotsissa on kesällä astunut uusi laki voimaan, jonka johdosta roskaajalle saa antaa sakon heti paikan päällä.

Sarkomaa jätti tänään asianomaisen ministerin vastattavaksi kirjallisen kysymyksen kuntien mahdollisuudesta antaa rikesakko roskaamisesta.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033
www.sarisarkomaa.fi

Julkaistu

Palattuani elokuun alussa kesälomalta vein ensimmäisen työpäivän päätyttyä lapset lähimmälle uimarannallemme. Suureksi pettymykseksi oli vesi sinilevän takia uimakelvotonta. Ajattelin, että ainakin eväät voimme rannalla syödä, vaikka uida ei voisikaan. Harmistusta lisäsi se, että ennen eväiden syöntiä oli pakko siivota rantaa ja kerätä sieltä suurimmat roskat. Muutama muukin oli ollut eväsretkellä. Grillaus- ja eväsroskia oli jätetty tuulen levitettäväksi sinne tänne hiekkarannalle ja mereen.

Helsingin kadut ja puistot täyttyvät etenkin kesäisin roskista. "Joku sen kuitenkin sieltä siivoaa", on kuulunut puistossa piknikillä olevan suusta. Roskaaminen on kaupungissamme ikävää arkipäivää. Lasipullojen rikkominen aiheuttaa suuren tapaturmariskin niin uimarannoilla, puistoissa kuin pyöräteilläkin. Roskaaminen on harmillinen riesa, joka ei vain pilaa ympäristöä ja viihtyvyyttä vaan se on myös kallista lystiä. Jonkun kun on aina maksettava siitä, että roskat siivotaan. Ja se joku on tietenkin veronmaksaja.

Roskaaminen on ikävää välinpitämättömyyttä ja laiskuutta. Omien jätteiden jättäminen on monille niin piintynyt tottumus ja tapa, ettei siihen edes enää kiinnitä huomiota. Varsinkin juhlapäivät ja ulkotapahtumat näyttävät monen mielestä olevan oikeutettu syy jättää roskat lojumaan muiden siivottavaksi. Ajatus ja asenne "joku muu hoitaa aina asiat puolestani eikä minun tarvitse piitata", on huolestuttava. Se johtaa vastuun ulkoistamiseen muille ihmisille.

Ei ole oikein eikä millään muotoa perusteltua, että saamme kaikki maksaa roskaajien jälkien siivoamisen ja kärsiä roskaamisen aiheuttamista vahingoista sekä mielipahasta. Roskaamistilanne ei ole ongelma vain meille helsinkiläisille, vaan se haittaa myös pääkaupunkimme mainetta matkailukohteena.

Jokaisen on muistettava ja kannettava vastuunsa ympäristöstä. Sen, minkä jaksaa puistoon, rannalle tai kadulle kaupasta kantaa, pitää myös jaksaa sieltä pois roskakoriin asti viedä.

Ei ole yllätys, että monet kuntapäättäjät Helsingissä, kuten yleisten töiden lautakunnan puheenjohtaja Jarmo Nieminen (kok) jo kesän alussa useasti, ja nyt viimeisimmäksi apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri haluaisivat puuttua tiukemmin roskaamiseen esimerkiksi rikemaksun avulla. Mahdollisuus antaa sanktio roskaamisesta halutaan mukaan kuntien keinovalikkoon herättämään ihmisiä kantamaan vastuuta omista roskistaan ja ympäristöstään. Mielestäni vaateet ovat järkeviä ja kannatettavia.

Olen kannustanut uutta hallitusta selkeyttämään lainsäädäntöä niin, että kunnilla olisi nykyistä selkeämpi oikeus sanktioida roskaamista. Sakottamisoikeus olisi vahva viesti siitä, että roskaamiseen halutaan saada nollatoleranssi. Jätin tänään asianomaisen ministerin vastattavaksi kirjallisen kysymyksen, jossa kysyn, mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä asian kuntoon laittamiseksi.

Sakkorangaistus on ollut toimiva keino monissa suurkaupungeissa pitää kadut ja puistot siisteinä. Myös naapurimaassamme Ruotsissa on havahduttu ongelmaan. Ruotsissa on kesällä astunut uusi laki voimaan, jonka johdosta roskaajalle saa antaa sakon heti paikan päällä.

Julkisuudessa on keskusteltu myös siitä, vähenisikö roskaaminen jos kaupunkiin saataisiin isompia roskakoreja. On hyvä, että Helsingin rakennusvirasto pohtii parhaillaan, millaisia uudet roska-astiat voisivat olla. Ylipäätään on tärkeä myös pohtia, miten voisimme vähentää jätteen syntyä. Selvää kuitenkin on, että suuremmat roskikset eivät auta, jos roskia ei vaivauduta sinne laittamaan. Asenteet ja tottumukset kaipaavat muutosta. Roskakorien käyttäminen on taito, jonka jokaisen kaupunkilaisen tulee osata ja sitä taitoa pitää myös viitsiä käyttää.

Julkaistu

Blogi Verkkouutisissa 30.6.2011 http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=58108:sarkomaa-likameri-vai-itaemeri&catid=72:vieras-blogi-uusin-blogi&Itemid=15

Kesälomapurjehduksemme yhden kohokohdan piti olla Nynänshamnin idylliseen vierasvenesatamaan saapuminen. Toisin kävi. Haiseva sinilevä oli valloittanut rannat. "Kyllä ruotsalaiset ovat tyhmiä, kun ovat lianneet merensä", kommentoi keskimmäinen lapseni.

Aluksi poikani kommentit kaiken hajun ja harmin keskellä hymyilyttivät. Ei ollut helppo lapselle selittää, että meri on yhteinen ja sitä ei ole pilannut ruotsalaiset tai jotkut muut, vaan me kaikki yhdessä.

Ponnisteluista huolimatta Itämeri on edelleen maailman saastunein merialue. Pahimpana Itämeren uhkana on rehevöityminen ja sisäinen kuormitus, jonka seurauksena saastunut meri ruokkii itse pilaantumistaan. Kaiken lisäksi ilmastonmuutos vauhdittaa tätä noidankehää. Tämän syöksykierteen katkaisu edellyttää radikaaleja päästövähennyksiä. Ilman nopeaa tehoelvytystä Itämeri kuolee.

Rannikkovesiemme merkittävin rehevöittäjä on maatalous. Kaikesta mereen päätyvästä fosforista ja typestä 50-60 prosenttia tulee pelloilta. Vaikka maatalouden vesiensuojelua on tehostettu, ravinnekuormitus ei ole vähentynyt, vaan paikoin jopa lisääntynyt. Maatalouden kuormitus kohdistuu voimakkaimmin Saaristomereen, jonka tila rannikon tuntumassa on vain välttävä tai paikoin huono.

Kataisen hallituksen ohjelma antaa Itämerelle toivoa ja tiukan kehotuksen useine toimenpiteineen pelastaa Itämeri. Tavoitteena on tehostaa suojelutoimia sekä kansallisesti että yhteistyössä muiden Itämerivaltioiden kanssa.

Yhteistyötä jatketaan Pietarin ja Leningradin alueen kaupunkien kanssa tavoitteena yhdyskuntien ja maatalouden päästöjen pienentäminen. Tarkoitus on edesauttaa Itämeren alueen satamien jätevesien vastaanottokapasiteetin ajanmukaistamista ja aikaansaada jätevesien mereen laskun täyskielto.

Suomi tähtää myös vahvasti öljyn- ja kemikaalientorjuntakapasiteetin parantamiseen. Öljyonnettomuuden riskiä vähennetään kehittämällä meriliikenteen ohjausjärjestelmiä ja turvallisuutta. Tämän lisäksi on olennaista tehostaa typenpoistoa erityisesti rannikon läheisillä jätevedenpuhdistamoilla ja tämä on hyvä tehdä ympäristölupien kautta.

Hallitus on sitoutunut vahvasti uudistamaan EU:n maatalouspolitiikan niin, että se edistää tehokkaita ympäristötoimenpiteitä koko Itämeren alueella. Mikä tärkeintä maatalouden ympäristötuki uudistetaan edistämään vesistöjen ja luonnon monimuotoisuuden suojelua nykyistä vaikuttavammin. Ympäristötuen toimenpiteitä kohdennetaan alueellisesti sekä tila- ja lohkokohtaisesti vesistöjensuojelun kannalta herkimmille alueille aivan kuten kokoomus on pitkään vaatinut.

On ilahduttavaa, että hallitus myös kirjasi ohjelmaansa Itämeriselonteon käsittelyssä esittämäni ajatuksen. Jatkossa valtion talousarvioon kootaan yhteen Itämeren suojelun voimavarat. Näin saadaan kokonaiskuva tilanteesta ja ympäristöohjausta voidaan tehostaa niin, että valitut toimet johtavat kustannustehokkuuteen ja parhaisiin ympäristöhyötyihin.

Samalla kun hallitus vuosittain tarkastelee ohjelmaansa kirjatun ”perälautasäännöksen” mukaan, onko talouden luvut tavoitellulla tolalla vai tarvitaanko lisävauhtia, on syytä tarkastella, onko hallitusohjelman muissa keskeisissä tavoitteissa edetty sovitulla tavalla. Itämeren osalta tämä on aivan välttämätöntä.

Suomen ympäristökeskuksen mukaan tästä kesästä on vaarassa tulla sinilevän osalta erityisen paha. Ehkäpä meidän lapsenlapsien kesät ovat jo toisenlaisia ja onnistumme jättämään Itämeren tuleville isille ja äideille sellaisessa kunnossa, ettei heidän tarvitse sitä hävetä.

Julkaistu

Blogi 30.6.2011

Julkisuuteen tulleet tuoreen opetusministeri Gustafssonin ajatukset aikalisän antamisesta taideyliopistohankkeelle ovat herättäneet paljon kysymyksiä. Uskon, että puheenvuoro oli vain ääneen ajattelua. Toivon, että kyseessä on ennemminkin huoli yliopistoihin kohdistuvista hallitusohjelman leikkauksista kuin lopullinen ministerin päätös hyllyttää koko taideyliopisto. Kannustan uutta ministeriä pitämään kiinni hallitusohjelman kirjauksesta edistää taideyliopiston syntymistä ja puolustamaan yliopistojen voimavaroja.

Taideyliopiston perustaminen ja siihen liittyvien lisävoimavarojen kerääminen on hyvä ottaa koko uuden hallituksen yhteiseksi tavoitteeksi samalla tavalla kuin Aalto-yliopiston perustaminen oli edellisen hallituksen yhteishanke ja missio. Taideyliopiston muodostavat Sibelius-Akatemia, Kuvataideakatemia ja Teatterikorkeakoulu ovat varmasti kaiken panostuksen arvoisia.

Taideyliopiston muodostaminen Helsinkiin on uuden hallitusohjelman merkittävämpiä yliopistoja koskevia linjauksia eikä sitä ei pidä kevyin perustein heittää romukoppaan. Luopua ei pidä myöskään siksi, että taloudessa on tiukkaa ja että hankkeelle ei ole vielä budjetoitu rahaa. Asian eteen kannattaa ja pitää tehdä työtä. Ei vain siksi, että hallitusohjelmaneuvotteluissa on siitä sovittu ja että asian eteen on yliopistokentässä huhkittu hartiavoimin.

Urakoida kannattaa ennen kaikkea siksi, että hanke on Suomen tulevaisuuden kannalta merkittävä. Vaikeina aikoina on pienen maan panostettava strategisesti tärkeisiin kohteisiin ja yliopistot ovat Suomen menestyksen rakentajia.

Taideyliopisto on mahdollisuus eri taiteenalojen kehittymiselle ja voimavarojen suuntaamiselle opettamiseen sekä tutkimukseen, ja se toisi opiskelijoille nykyistä enemmän joustavia valinnanmahdollisuuksia. Taideyliopistojen koulutuksen ja tutkimuksen tulee vastata taidekentässä ja taideammateissa tapahtuviin muutoksiin. Nykyinen taideyliopistojen organisointi ja rakenne eivät näitä tavoitteita tue parhaalla mahdollisella tavalla.

Hanke on perusteltua myös voimavarojen järkevän käytön kannalta. Perustettavan taideyliopiston sisällä toimisi kolme erillistä akatemiaa edelleen omilla nimillään. Taideyliopistolle tulisi yhteinen johto, hallitus ja strateginen päätöksenteko ja näin vähennettäisiin hallintoa.

Taideyliopiston perustaminen on perusteltua ennen kaikkea taidealojen yliopistojen kehittämisen takia. Tavoitteena on kansainvälinen vapaan taiteen yliopistoksi profiloituva yksikkö, joka vahvistaisi taiteen asemaa sekä autonomiaa yhteiskunnallisesti ja olisi vahva tekijä maamme taide- ja kulttuurielämässä.  

Taideyliopisto on tärkeä koko Suomelle, niin taiteen kehitykselle kuin taloutemme kasvunkin kannalta. Taide ja kulttuuri tuottavat tieteen ja koulutuksen ohella yhteiskunnan sivistyksellisen perustan. Suoraan sanottuna aikalisän ottaminen runsaat 20 vuotta työn alla olleessa taideyliopisto-asiassa ihan hallituksen alkumetreillä olisi täysin ennenaikaista.

Julkaistu

Tiedote 28.6.2011   

Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa kannustaa uutta opetusministeriä pitämään tiukasti kiinni hallitusohjelman kirjauksesta edistää taideyliopiston syntymistä ja puolustamaan yliopistojen voimavaroja. Taideyliopiston perustaminen ja siihen liittyvien voimavarojen kerääminen on hyvä ottaa koko uuden hallituksen yhteiseksi tavoitteeksi samalla tavalla kuin Aalto-yliopiston perustaminen oli edellisen hallituksen yhteishanke ja missio. Julkisuteen eilen tulleet tuoreen opetusministeri Gustafssonin ensimmäiset puheenvuorot, joissa on ollut ilmassa luopumista taideyliopistotavoitteesta ovat toivottavasti vain alun ääneen ajattelua eivätkä tarkoita taideyliopiston hyllyttämistä.

Aikalisän ottaminen reilut 20 vuotta työn alla olleessa taideyliopistoasiassa ihan hallituksen alkumetreillä on ennenaikaista. Taideyliopisto on mahdollisuus eri taiteenalojen kehittymiselle ja voimavarojen suuntaamiselle opettamiseen sekä tutkimukseen, ja se toisi opiskelijoille nykyistä enemmän joustavia valinnanmahdollisuuksia. Taideyliopisto on tärkeä koko Suomelle, niin taiteen kehitykselle kuin taloutemme kasvunkin kannalta. Sarkomaa kannustaa koko hallitusta ottamaan taideyliopistohankkeen omakseen ja sitoutumaan vaalikauden aikana löytämään voimavarat uuden taideyliopiston perustamiseen.

Taideyliopiston on ollut tarkoitus muodostua Sibelius-Akatemian, Kuvataideakatemian ja Teatterikorkeakoulun yhdistämisestä. Perustettavan taideyliopiston sisällä toimisi kolme erillistä akatemiaa edelleen omilla nimillään. Taideyliopistolle tulisi yhteinen johto, hallitus ja strateginen päätöksenteko ja näin vähennettäisiin hallintoa. Myös uusiin koulutustarpeisiin vastaaminen edellyttää organisaatioiden yhdistämistä. Tavoitteena on kansainvälisen vapaan taiteen yliopistoksi profiloituva yksikkö, joka vahvistaisi taiteen asemaa sekä autonomiaa yhteiskunnallisesti ja olisi vahva tekijä maamme taide- ja kulttuurielämässä.

Sarkomaa toteaa, että uuden hallituksen ohjelmaan sisältyneet leikkaukset yliopistoista ovat sydäntäsärkeviä eivätkä ole kokoomuksen tavoite. Sarkomaa kannustaa uutta opetusministeriä ja koko hallitusta pitämään koulutuksen puolta, sillä siinä on aina ollut Suomen tulevaisuus.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Julkaistu

Kirjoitan kuukausittain kirjeen ajankohtaisista asioista. Saat kirjeen täyttämällä lomakkeen tai ottamalla minuun yhteyttä. Ohessa näet viimeisimmän kuukausikirjeeni.

Sari Sarkomaalta eduskuntaterveiset 22.6.2011

Arvoisa vastaanottaja,

Säätytalon hallitusneuvottelut ovat takana, uusi hallitus koossa ja eduskunta on aloittanut täysipainoisesti työnsä. Oli kunnia olla taas mukana kokoomuksen hallitusneuvottelujoukkueessa luomassa uudelle hallitukselle ohjelmaa. Pidemmät hallitusneuvottelut taukoineen tekivät varmasti tehtävänsä hallitukseen osallistuvien puolueiden osalta. Vastuunkantoa ja kykyä tehdä yhteistyötä tarvitaan ehkä enemmän kuin koskaan.

Tilanne on poikkeuksellisen haastava niin poliittisesti kuin taloudenkin osalta. Tämän hallituksen vaihtoehtoja tilanteessa, jossa vaalien suurin voittaja perussuomalaiset eivät olleet valmiita hallitusvastuuseen, ovat vain vasemmiston johtama kansanrintama tai se, että ei ole hallitusta ollenkaan sekä sitä myöten uudet vaalit. On hyvä, että on hallitus, ja on hyvä, että on hallitus, jossa kokoomus on pääministeripuolueena mukana.

Hallituksen keskeisimpänä tavoitteena on oltava työllisyyden ja yrittäjyyden edistämisen sekä julkisen taloutemme vakauttaminen. Vastuulliset päättäjät eivät ahnehdi lasten ja lastenlapsiemme mahdollisuuksia. Tarvitsemme uutta kasvua ja lisää työpaikkoja. Ilman työtä ja yrittäjyyttä ei ole hyvinvointia.

Meille helsinkiläisille on elintärkeää, että tuleva hallitus vahvistaa metropolipolitiikkaa ja ymmärtää, että Helsingin hyvinvointi on myös koko maan etu. Aktiivinen ja elinvoimainen metropoli toimii globaalitaloudessa koko maan kehityksen veturina ja luovuuden lähteenä.

Hallituksen uusi ohjelma on saanut ansaitusti niin ruusuja - tai paremminkin ruiskukkia - kuin risujakin. Ohjelmassa näkyy kokoomuksen kädenjälki ja siellä on meidän keskeiset tavoitteemme. Yhtälailla ohjelmassa on asioita, joita en siellä haluaisi olevan. Selvää on, että kun hallituksessa on kuusi puoluetta, ohjelma ei ole sellainen kuin se olisi, jos kokoomus sen yksin kirjoittaisi, vaan ohjelma sisältää haastavia kompromisseja.

Ohjelmassa on Suomen tulevaisuutta rakentavia rakenteellisia uudistuksia, joita ei olisi mahdollista kaikissa kokoonpanoissa eikä varsinkaan keskustan kanssa tehdä. Yksi keskeinen ja hyvinvointipalveluiden kannalta välttämätön on kuntauudistus.

Iloita voi siitä, että sivistys- ja koulutuspolitiikassa kokoomuksen luoma linja jatkuu sovittujen tavoitteiden osalta. Voimavaroissa näkyvät vasemmiston linjat ja leikkauksien kova kohdentuminen koulutukseen jopa sydäntä raastavalla tavalla. Onneksi osa leikkauksista saadaan kokoamalla rakenteita laadukkaammiksi kokonaisuuksiksi ja tämä koskee aivan erityisesti maakuntien ammattikorkeakoulujen rönsyileviä yksiköitä.

Riemunaiheita riittää: Ikivanha päivähoitolaki uudistetaan varhaiskasvatuslaiksi. Varhaiskasvatuksen ja päivähoidon palvelujen lainsäädännön valmistelu ja hallinto siirretään opetus- ja kulttuuriministeriöön. Se on lasten etu. Mikä tärkeintä, aloittamani perusopetus paremmaksi pop-ohjelma jatkuu. Tavoitteena on edistää perusopetuksen laatua ja erityisesti pienentää ryhmäkokoja. Opettajalla on oltava aikaa jokaiselle oppilaalle. Tavoite on myös vahvistaa koulujen kerhotoimintaa ja aamu- ja iltapäivähoitoa.

Oli välttämätöntä, että hallitusohjelmaan kirjattiin tiukennettuja toimia Itämeren pelastamiseksi. Uusi hallitus sitoutuu maatalouden ympäristötukiuudistukseen, joka edistää vesistöjen ja luonnon monimuotoisuuden suojelua nykyistä paremmin. Ympäristötuen toimenpiteitä kohdennetaan tehostetusti vesistöjensuojelun kannalta herkimmille alueille. Olen tyytyväinen siitä, että ehdotukseni Itämeren suojelun voimavarojen kokoamisesta budjettiin toteutuu.

Kokoomuslaisen talouspolitiikan peruslinja jatkuu. Työn verotusta kevennetään yhteisöveroa alentamalla sekä huolehtimalla siitä, että palkkatulon verotus ei kiristy missään tuloluokassa. Pienituloisen työn verotusta kevennetään, jotta työn vastaanottaminen tulee kannattavammaksi. Työtulovähennystä ja perusvähennystä korotetaan yhteensä 400 miljoonalla eurolla. Hallitus on varautunut keventämään tuloverotusta vielä enemmän, jos Suomeen syntyy kilpailukykyä edistävä työmarkkinaratkaisu. Työtä arvostavassa veropolitiikassa näkyvät erityisesti ruiskukat ja se on jokaisen suomalaisen etu.

Tämän lisäksi hallitusohjelmaan on kirjattu vahvoja panostuksia perusturvaan. Näin huolehditaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevista. Pitkään odotettu vanhuspalvelulaki säädetään ja turvataan ikäihmisten mahdollisuudet hyvään hoivaan.

Olennaista on todeta se, että nyt vasta työ alkaa. Se, miten kokoomuksen arvot näkyvät tulevissa päätöksissä on kiinni meistä kokoomuslaisista tekijöitä. Hihat on kääritty!

Eduskunta käsittelee hallituksen uutta ohjelmaa ja Euroopan taloustilanteeseen liittyviä asioita tämän ja ensi viikon. Pääosan heinäkuusta olen kesälomalla ja purjehdin perheeni kanssa Ahvenanmaan kautta kohti Gotlantia. Elokuussa palaan taas eduskuntatyöhön.

Toivotan kuukausikirjeeni lukijoille

Hyvää ja Rentouttavaa Kesää! 

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja
Helsingin kaupunginvaltuutettu
sari.sarkomaa@eduskunta.fi
www.sarisarkomaa.fi
050 511 3033

Julkaistu

5.6.2011 

Kotikulmiemme vaalia
Töölöläinen / Petri Laaksonen

Munkkiniemeläinen kansanedustaja Sari Sarkomaa haluaa olla mukana rakentamassa Suomea, jossa kaikilla on hyvä asua ja elää.

Mikä sinua kiinnostaa politiikassa?

"Tulin politiikkaan mukaan opiskelijapolitiikan kautta. Siitä siirryin suoraan eduskuntaan poliittiseksi sihteeriksi. Työskentely Sauli Niinistön puheenjohtaja-aikana kokoomuksen eduskuntaryhmän poliittisena sihteerinä on antanut laajan osaamisen eri politiikan osa-alueille.

Kansanedustajan työssä olen saanut tehdä paljon ja olla vastuullisissa tehtävissä niin puoluejohdossa kuin opetusministerinäkin. Olen ollut vahvasti vaikuttamassa kokoomuksen suuntaan ja politiikan sisältöön. Vedin kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Kataisen kanssa työryhmää, jossa valmisteltiin kokoomuksen hyvinvointi- ja veropoliittiset linjaukset tälle vaalikaudelle. Olen myös kokoomuksen palkansaajavaltuuskunnan puheenjohtaja. Olin valmistelemassa kokoomuksen kannanottoa hyvästä ja perheystävällisestä työelämästä. Viimeisimpänä on ollut ilo olla taas mukana Säätytalolla synnyttämässä Suomen uudelle hallitukselle suuntaviivoja.

Eduskuntatyön lisäksi olen vaikuttanut Helsingin asioihin kaupunginvaltuutettuna. Helsinkiläisten palveluista, arjen hyvinvoinnista ja ympäristöstä huolehtiminen on haastava ja tärkeä tehtävä. Työ kaupunginvaltuutettuna tukee eduskuntatyötä. Kansanedustajana on välttämätöntä tietää, mitä Helsingin päätöksenteossa tapahtuu ja päinvastoin. Haluan olla mukana rakentamassa sellaista Suomea ja Helsinkiä, jossa kaikenikäisillä on hyvä asua ja elää."

Mitä pidät tärkeimpinä asioina uudessa eduskunnassa tulevana vaalikautena?

 "Olen parhaillani Säätytalolla hallitusneuvotteluissa. Tuntuu siltä, että se oli juuri eilen kun olin neljä vuotta sitten mukana neuvotteluissa. On tärkeä löytää linjat uusien työpaikkojen, yrittäjyyden ja hyvän työelämän edistämiseksi. Koulutuksen ja tutkimuksen sekä terveydenhuollon laatu on varmistettava. Asumisesta Helsingissä ei saa tehdä liian kallista. Hyvinvointiyhteiskunnan pelastaminen ja metropolipolitiikan vauhdittaminen ovat meidän helsinkiläisten kannalta aivan olennaisia. 

Edessä on vastuunkantoa ja vaikeita päätöksiä. Talouden vakauttaminen on vaikeaa mutta välttämätöntä. Emme saa ahnehtia tulevien sukupolvien mahdollisuuksia. Vastuullinen kansa ei maksata velkojaan lapsenlapsillaan. Valtion talouden tasapainottaminen on tehtävä niin, että toimet ovat oikeudenmukaisia eri sukupolville. Tarvitsemme ennen kaikkea toimia, jotka tekevät kaikesta työstä ja yrittämisestä kannattavaa.

Jatkan mielelläni eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa, jonka tehtävänä on käsitellä valtiontalouden kehykset, valtion talousarvioesitys ja lisätalousarvioesitykset sekä veroja ja muita raha-asioita koskevat lainsäädäntöasiat. Ryhdyn johtamaan valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaostoa. Terveydenhuollon ja kuntakentän reformit ovat varmasti ensimmäisenä asialistoillamme. Olen valtiovarainvaliokunnan lisäksi myös EU-asioita käsittelevän suuren valiokunnan jäsen."

Miten suhtaudut arvonlisäveron korotukseen? Eikö korotus heikentäisi esimerkiksi lapsiperheiden asemaa hintojen nousun muodossa?

 "Kannatan ekologisen verouudistuksen jatkamista, jossa työn tekemiseen ja työllistämiseen liittyvää verotusta pyritään keventämään ja korotuspaineita siirretään ympäristö-, kulutus- ja haittaverotukseen, joita maksetaan kulutuksen mukaan. Näin työnteosta käteen jäävä tulo kasvaa, eli ahkeruudesta palkitaan myös kasvavana valinnanvapautena arjessa. Samalla verotus ohjaa kulutusta ympäristöystävälliseen suuntaan. Verotuksen painopisteen siirtäminen pois työn tekemisestä ja teettämisestä tuo uusia työpaikkoja ja lisää palkansaajien ja eläkeläisten ostovoimaa. Asumisen kustannuksia nostavissa veronkorotuksissa on oltava erityisen varovainen. Tavallisella helsinkiläisellä on oltava varaa asua ja elää kotikaupungissaan.

Minkään veron korottaminen ei ole helppoa. Verouudistuksesta neuvotellaan hallitusneuvotteluissa. Pidän tärkeänä sitä että kaikki työ kannattaa. Arvonlisäveron korottaminen ei ole ongelmatonta. Arvonlisäveron kiristäminen on yksi vaihtoehto nopeaksi lääkkeeksi talouden tasapainottamiseen siinä missä kasvun luominen tuo lisää verotuloja pidemmällä aikavälillä. Kulutusverojen tuoma hintojen nousu korvataan heikommassa asemassa oleville yhteiskunnan tukia saaville indeksikorotusten myötä. Arvonlisäveron nostaminen kahdella prosenttiyksiköllä nostaisi Suomen yleisen ALV-kannan samalle tasolle kuin mitä Ruotsissa ja Norjassa on tällä hetkellä."

Miten lapsiperheiden asemaa voisi mielestäsi parantaa?

 "Suomalaisten perheiden, niin lapsiperheiden kuin muidenkin perheiden, kannalta olennaista on, että Suomessa on työpaikkoja. Lapsiperheille tärkeää ovat palvelut. Esimerkiksi se, että löytyy sopiva päivähoitopaikka riittävän läheltä ja pienille koululaisille iltapäivähoitopaikka. Varmaan eniten helsinkiläisiä lapsiperheitä huolestuttaa asumisen kalleus. Mielestäni vaalikauden tärkeimpiä asioita ovat ne toimet, joilla edistetään asumiskustannusten kurissa pysymistä ja uusien kohtuuhintaisten asuntojen rakentamista metropolialueelle.

Pidän tärkeänä, että työn verotusta ei kiristetä, jotta tavallisella perheellä on mahdollisuus tulla toimeen omalla työllään ja asua omassa kotikaupungissaan.

Suomalaisen lapsiperheen nettotulot ovat verotuksen ja lapsilisien jälkeen monesti pienemmät kuin samapalkkaisen perheen muualla Euroopassa, koska Suomen verotuksessa ei huomioida vanhempien hoito- ja elatusvastuuta lapsistaan.

On hyvä arvioida, olisiko lapsivähennyksestä modernin perhepolitiikan välineeksi. On järkevä pohtia, olisiko verovähennyksestä toimivaksi keinoksi purkaa lapsiperheiden kannustinongelmia tai tukea yksinhuoltajia. Myös yhteishuoltajuudessa etävanhemman tukeminen vaatii uusia innovaatioita."

Miten sovitat eduskuntatyön ja tavallisen arjen kolmen lapsen äitinä?

 "Työ on minulle aina ollut tärkeää ja suhtautuminen siihen intohimoista. Koen olevani onnekas, kun olen voinut tehdä työtä, jonka koen tärkeäksi. Innostun helposti uusista asioista. Vasta elämänkokemus on tuonut viisautta ja kykyä antaa enemmän tilaa perheelleni ja muulle elämälle. Tunnen olevani etuoikeutettu, kun ehdin itse olemaan mukana lasten arjessa ja elämään omaa elämääni enkä vain organisoi lastenhoitoa. Olen varmasti näin myös parempi päätöksentekijä. Iso apu ovat isovanhemmat joita ilman en pärjäisi.

Kansanedustajan työpäivät eivät ole koskaan 8 - 16 – työtä, ja jokainen päivä on erilainen. Työpäivät ovat aina vaarassa venyä ja ajankäytön kanssa on oltava tarkka. On osattava priorisoida ja sanoa myös ei. Aikaa on jäätävä myös asioiden valmisteluun ja uuden oppimiseen sekä ajatteluun, mutta myös omaan elämään, perheelle ja ystäville.

Vaikka työt ja lasten harrastukset täyttävätkin ison osan perheemme arjesta, pyrimme löytämään päivittäin ainakin yhden yhteisen ruokailuhetken perheen kesken. Silloin voimme rauhassa vaihtaa päivän kuulumisia ja jakaa ilot ja surut. Mieheni Kim on loistava kokki, mikä on onnenpotku, koska itse olen huonohko ruoanlaittaja, mutta leipomisessa jo paljon parempi.

Perheemme yhteisiin harrastuksiin kuuluu mm. luonnossa liikkuminen, lukeminen ja lasten kanssa leipominen sekä kesäisin purjehtiminen."

Asutte perheineen Munkkiniemessä. Minkälainen paikka Munkkiniemi on mielestäsi asua? Kauanko olette alueella asuneet?

 "Olemme asuneet Munkkiniemessä 5 vuotta. Munkkiniemen parhaita puolia ovat luonnon läheisyys sekä sujuvat joukkoliikenneyhteydet. On upeaa, että ratikka ja meri ovat lähes takapihalla. Lapset voivat kävellä kotoa kouluun ja pienimmän päiväkoti on meidän kotikadullamme. Munkinseudulta löytyvät myös Helsingin parhaat kahvilat ja hyvä kirjasto. On mukavaa asua alueella, jossa lähes kaikki tuntevat toisensa."

Mitä paikkoja haluaisit esitellä Munkkiniemestä tuntemattomille vieraillesi?

"Seurasaari, Munkkiniemen merenrannat, kesällä meidän puukkari (puukioski)."

Mitä parannettavaa on mielestäsi Munkkiniemessä ja lähialueessa?

"Mielestäni tärkeimpiä asioita on huolehtia meidän merenrantojemme siisteydestä ja ympäristön tilasta. Toinen asia on alueen liikenneturvallisuus. Puistotien remontti pitää saada liikkeelle ja myös muita toimia tarvitaan jotta nykyistä turvallisempi liikkuminen on alueella mahdollista.

Lähiaikoina Munkkiniemen rannan viimetalvinen lumenkaatopaikka on herättänyt paljon huolta ja harmia. Eikä ihme, sillä se onkin ollut kovin ikävän näköinen mustine maineen, kivineen ja roskineen. Olen puhunut vastaavien virkamiesten kanssa ja siivous on luvattu hoitaa. Vaikka paikalle oli tarkoitus tuoda vain puhdasta lunta, ei lopputulos siltä näytä. Kaupungissa harmillisen yleinen roskaaminen näkyy myös lumikuormissa. On huolehdittava siitä, että ensi talvena aluetta ei käytetä lumenkaatopaikkana. Olen varmistanut että rantaviivaa siivotaan. On tärkeää, että yhdestä Helsingin parhaista uimarannoista ja alueen tärkeästä virkistysalueesta pidetään huolta."

Julkaistu

21.6.2011

Eduskuntavaalien vaalirahoitusilmoitus piti jättää eilisiltaan mennessä. Jätin ilmoitukseni jo hyvissä ajoin viime viikon lopulla. Kampanjasumma oli perinteisesti pieni verrattuna monen valitun ja valitsematta jääneen ehdokkaan kampanjaan. Kiitos tukijoukoille upeasta talkootyöstä, jota ei mikään raha voi korvata!

Vaalirahoitusilmoitukseni löytyy tästä linkistä.

Julkaistu

20.6.2011 MunkinSeutu

Monessa kodissa iloitaan parhaillaan kesästä ja lomasta, mutta myös kesätöistä. Kesätyön saaminen on ollut monen nuoren haaveena. Onnekkaimmat ovat löytäneet omansa. Kesätyön löytäminen on ollut vaikeaa, vaikka kesätyötä on arvioitu olevan tarjolla hieman enemmän kuin edelliskesänä.

Arvioiden mukaan kunnat ja kuntayhtymät palkkaavat tänäkin vuonna yli 40 000 nuorta kesätyöntekijää. Helsingin kaupunki ottaa vuosittain noin 4300 kesätyöntekijää ja -sijaista. Kaupunkimme tukee erityisesti 16-17-vuotiaita kesätöiden saamisessa palkkaamalla tänä kesänä noin 1000 nuorta.

Kesätyö on tärkeää oppimista työn tekemiseen ja elämään, mutta se tuo myös tervetullutta lisärahaa nuoren menoihin. Moni säästää kesäansioita tuleviin opintoihin tai muihin tärkeisiin hankintoihin. Kaikissa perheissä ei kesätyöt kuitenkaan tuo helpotusta talouteen.

Useissa toimeentulotukea saavissa perheissä on ollut ikävä yllätys se, että nuoren kesäansiot ovat vähentäneet suoraan perheen saamaa toimeentulotukea. Onpa joissain tapauksissa myös nuoren saama pieni stipendi vähennetty toimeentulotuen määrästä. Tämä on lain hengen, mutta vieläkin enemmän kaiken kohtuuden ja järjen vastaista. Nuoria on kannustettava toimeliaisuuteen ja yritteliäisyyteen, hankkimaan kesätöitä ja tekemään työtä, eikä lapsella ole velvollisuutta elättää perhettään. Siksi lasten ansioita kannattaa ja pitää katsoa toimeentulotuen osalta järkevästi.

Kokemukset työelämässä kannustavat nuoria opinnoissa ja auttavat ohjautumaan sopivalle alalle. Talousahdingossa olevat kunnat tekevät karhunpalveluksen itselleen ja nuorilleen, jos he kovalla kädellä rankaisevat toimeentulotukea saavien perheiden nuoria työstä.

Oli tervetullutta, että Sosiaali- ja terveysministeriö tiedotti taas kesän korvilla kunnille, että lain mukaan lapsen vähäiset kesäansiot eivät vähennä perheen toimeentulotukea. Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan osa kunnista on korjannut käytäntöjään. Olen tyytyväinen siitä, että saamieni tietojen mukaan meillä Helsingissä ministeriön ohjeistusta noudatetaan.

Jokaisella nuorella pitää olla mahdollisuus peruskoulun jälkeiseen opiskelu- ja työpaikkaan. Nuorten saama kokemus käytännön työelämästä on nuoren oman elämän, mutta myös Suomen tulevaisuuden kannalta välttämätöntä. On tärkeää kannustaa yrityksiä ja julkista sektoria olemaan näissä talkoissa täysillä mukana tarjoamalla nuorille kesätöitä sekä harjoittelu- ja työssäoppimispaikkoja.

Kirjoittaessani tätä kolumnia Säätytalon hallitusneuvottelut jatkuvat jatkotunnustelujen jälkeen samalla kokoonpanolla, ns. sixpackilla. Meidän päättäjien tärkein tehtävä on saada aikaan toimintakykyinen hallitus. Hallituksen tavoitteena on oltava heikoimmassa asemassa olevista huolehtiminen ja julkisen taloutemme vakauttaminen. Vastuulliset päättäjät eivät ahnehdi lasten ja lastenlapsiemme mahdollisuuksia. Tavoitteena on oltava uuden kasvun ja työpaikkojen luominen. Ilman työtä ja yrittäjyyttä ei ole hyvinvointia.

Meille helsinkiläisille on elintärkeää, että tuleva hallitus jatkaa metropolipolitiikkaa ja ymmärtää, että Helsingin ja helsinkiläisten hyvinvointi on myös koko maan etu. Aktiivinen ja elinvoimainen metropoli toimii globaalitaloudessa koko maan kehityksen veturina ja luovuuden lähteenä.

Toivotan kaikille Munkinseutu-lehden lukijoille hyvää kesää!

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Helsingin kaupunginvaltuutettu
www.sarisarkomaa.fi