fbpx Siirry sisältöön

Kolumni 13.11.2011 Töölöläisen Munkkiniemi-liitteessä

Risuja on pakko antaa siitä, että velkaantuminen jatkuu, mutta ruusuja siitä, että tiukka menokuri on purrut. Enää ei Helsingin toimintamenot kasva edellisten vuosien vauhtia. Helsingin on saatava talous tasapainoon, kuten Suomen ja koko Euroopan. Jatkuva luotolla eläminen ei ole kestävää eikä ole myöskään reilua siirtää vastuita tuleville sukupolville.

Talouden tasapainottamisen rinnalla on aivan olennaista katsoa, miten meidän helsinkiläisten eurot käytetään. Jatkossa vähemmällä on saatava aikaan enemmän ja parempaa. Helsingin on tuotettava palveluitaan kustannustehokkaammin uudistamalla vanhoja organisaatioita, tehostamalla tilankäyttöä ja lisäämällä tietotekniikan käyttöä palveluissa. Tämä siksi, että vapautuvat voimavarat voidaan kohdentaa perusasioiden kuntoon saamiseksi ja velkaantumisen katkaisemiseksi. Tärkeää on, että tässä työssä on henkilöstö vahvasti mukana ja että toimintatapoja uudistetaan palvelemaan paremmin helsinkiläisiä.

Ensi vuoden talousarvion yksi pääviesti on, että lasten ja perheiden palveluista halutaan huolehtia. Se on viisas investointi tulevaisuuteen. Iso huoli helsinkiläisillä perheillä on ollut pienten koululaisten yksinäiset iltapäivät. Iltapäivähoitoa vaille on jäänyt varsin moni ja etenkin tokaluokkalaiset. On hyvä uutinen monelle perheelle, että Helsingin ensi vuoden budjetissa suunnataan voimavaroja niin, että jokaiselle eka- ja tokaluokkalaiselle iltapäivähoitoon hakeutuvalle pitäisi jatkossa paikka löytyä.

Alle kouluikäisten lasten määrä kasvaa kaupungissamme edelleen ja päivähoitopaikkoja tarvitaan koko ajan lisää. Risuja on annettava siitä, että monella alueella on ollut pitkään krooninen pula päivähoitopaikoista ja useimmat olemassa olevat päiväkodit ovat tupaten täynnä. Helsinkiin tarvitaan yksinkertaisesti lisää päiväkoteja. Ensi vuoden budjetissa ei vielä ollut riittävää vastausta koko tarpeeseen ja tulevina vuosina on päiväkotien näyttävä investointilistoillamme.

Ruusuja ansaitsee se, että ensi vuoden budjettiin lisäsimme rahaa päivähoidon ryhmäkokojen pienentämiseen. Varmasti valtuustossa käydään keskustelua siitä, miten tämä raha käytetään lasten parhaaksi. Mukava uutinen oli myös se, että lastenruokailun luomuohjelmaa toteutetaan lisäämällä luomuruoan osuutta päiväkotien ruokailuissa. Tästä aiheesta olen Töölön seudun perheiltä saanut paljon palautetta. Ensi vuonna leikkipuistojen avointa toimintaa järjestetään vähintään vuoden 2011 tasolla eli leikkauksia ei siihen ole tulossa.

Helsinkiläisille on varmasti myös tärkeää se, että elämistä Helsingissä ei tehdä yhtään sen kalliimmaksi kuin välttämätöntä. Helsinki pitää kunnallisveroprosentin ennallaan 18,5 prosentissa ja kiinteistöveroprosentti pysyy vuoden 2011 tasossa. Helsingin on oltava hyvä paikka asua ja elää kaikenikäisille.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu
www.sarisarkomaa.fi

02.11.2011 MunkinSeutu

Suomen menestys on aina perustunut koulutukseen. Tulevaisuudessa sivistyksellä ja korkealla osaamisella on entistä tärkeämpi merkitys. Lukiolla on ollut ja on tulevaisuudessa entistä vahvempi rooli osaamisketjussamme yleissivistävänä ja korkeakoulutukseen valmentavana kouluna.

Viime viikkoina lukion roolista on käyty kovaakin keskustelua. Päinvastoin mitä hallitusohjelmassa sovittiin, on opetus- ja kulttuuriministeriö kaavailemassa aloitettavaksi rakenteellisen kehittämisen ohjelman, jonka mukaan toista astetta kehitettäisiin yhtenä kokonaisuutena. Toteutuessaan tämä ehdotus vaarantaisi lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten tuottaman osaamisen ja opetuksen laadun.

On tärkeää, että jatkossakin lukion ja ammatillisen koulutuksen sisällöllinen ja rakenteellinen kehittäminen tehdään koulutusmuotojen omista päämääristä käsin. Ylioppilastutkintoa ja ammatillista tutkintoa on kehitettävä erillisinä tutkintoina. Myöskään opetussuunnitelmiin liittyvillä muutoksilla ei saa hämärtää toimivaksi osoittautunutta duaalimallia. Lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten rahoitus on pidettävä toisistaan erillisinä.

Samaa duaalimallin hämärtämislinjaa edustaa se, että toisen asteen kehittämisen keskeiseksi tavoitteeksi on nostettu ammatillista ja ylioppilastutkintoa sekoittava yhdistelmätutkinto. On erittäin huolestuttavaa, että esitetyistä toimenpiteistä ja painotuksista kumpuaa kaipuu ns. nuorisokoulumalliin sekä tahto hivuttaa lukiot ja ammatilliset oppilaitokset yhteen.

Lukiolaisilla pitää olla oikeus saada yleissivistävää opetusta ja ammattiin opiskelevilla ammatillista erityisosaamista tukevaa opetusta. Opetusministerinä ollessani aloitin ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen merkittävän lisäämisen pääkaupunkiseudulle ja kasvukeskuksiin. Aloituspaikkojen lisäämistä on jatkettava. Jokaisen peruskoulun päättäneen nuoren on saatava koulutuspaikka.

Lukion tehtävää yleissivistävänä ja jatko-opintoihin valmistavana väylänä on vahvistettava edelleen. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea laadukkaan opetuksen ja opiskelun turvaamista. Laadukkaan opetuksen kulmakivinä ovat pätevät ja ammattitaitoiset rehtorit ja opettajat, sekä monipuolinen opetustarjonta, johon kuuluvat modernit oppimisympäristöt, opetusmenetelmät ja toimivat tilat.

Nykyinen toisen asteen koulutus on tuottanut hyvän pohjan niin akateemisille kuin ammatillisille jatko-opinnoille. Se on tuottanut maailman huipputason koulutusta, joka vastaa nuorten tarvitsemaa osaamis- ja sivistyspohjaa sekä työelämän tarpeita. Tämän perustan murentaminen olisi tuhoisaa koko suomalaiselle koulutusjärjestelmälle.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

Kolumni Helsinki Times-lehdessä 27.10.2011

National Coalition’s Sari Sarkomaa is a fourth-term Member of Parliament from Helsinki, and a member of Helsinki municipal council. She holds a Master’s degree in healthcare, and is chair of the Parliamentary Subcommittee for Municipal and Health Affairs.

Septic Sea or Baltic Sea?

One of the highlights of our summer sailing holiday was supposed to be our arrival in the idyllic harbour at Nynänshamn in Sweden. It didn’t turn out as we’d hoped.

Stinking green seaweed had clogged the shore. “Silly Swedes, making a mess of their sea,” complained one of our children. At first my son’s reaction brought a smile to my face amidst the smell and the disappointment. It’s not easy to explain to a child that the seas are our shared responsibility, and the mess wasn’t just the Swedes’ fault but all our fault. Despite recent efforts, the Baltic is still the world’s most polluted sea.

The biggest threat to the Baltic is eutrophication, the over-accumulation of dissolved nutrients in the water and consequent overburdening of the sea’s natural ability to break down nutrients. The water’s dissolved oxygen is depleted in the process, turning the sea into a body of water that gradually feeds its own destruction. The biggest contributor to the over-enrichment of our coastal waters is the agricultural sector. Of all the phosphates and nitrates that end up in the sea, between 50 and 60 per cent get there via run-off from fields.

To reduce the emission of nutrients into our waterways and into the Baltic, tougher measures are needed. The major shortcoming has been the poor effect of environmental subsidies to the agricultural sector. The subsidies have ended up becoming more a form of income support than a means of environmental protection. Despite this failure, the fact remains that reducing the amount of nutrients that make their way in to the waterways is vital if we are to rescue the Baltic Sea. In this respect, the proposal of the new Minister of Agriculture and Forestry Jari Koskinen (NCP) is to be welcomed.

The Minister has proposed that nutrient emissions from agriculture could be reduced by putting fields out to tender. The purpose of this would be to provide a way for the fields that most pollute the waterways to be voluntarily taken out of use as arable land. Salvaging the Baltic requires more initiatives of this kind, in collaboration with the Ministry of the Environment. The government is strongly committed to pushing for European Union agricultural policy reform in order to promote effective environmental protection in the Baltic Region.

Most importantly, the system of environmental subsidies to the agricultural sector is being reformed to provide better protection of the country’s waterways and natural biodiversity. Under the reformed system, environmental subsidies will be regionally allocated both per holding and by block to the areas that are most critical for waterway protection. This is just as the National Coalition has long demanded. It is reassuring that the government programme led by my party colleague, Prime Minister Jyrki Katainen, provides new hope for the Baltic. The overall objective of the several significant environmental provisions in the government programme is to improve protective measures, both domestically and in cooperation with other Baltic states. Cooperation also continues with St. Petersburg and other towns and cities in the Leningrad region to help reduce municipal and agricultural emissions into the waterways. The aim is to help modernise and enlarge waste water treatment facilities at ports in the Baltic area, and to achieve a blanket prohibition on the passage of untreated waste water into the sea.

Finland is also active in improving the capabilities for preventing oil and chemical spills. The risk of oil spills will be reduced by further developing the control systems and security of sea traffic. In addition, improvements in nitrogen removal at waste water treatment plants, particularly of those near the Baltic coast. Environmental permissions are an effective way of achieving this.
Care of the environment is not a luxury, to be put on the back burner when times are tough economically. As we contend with the ongoing financial crisis in Europe, we must be sure that the goals we have set for protecting the Baltic are neither watered down nor abandoned. It is our common responsibility to leave for future generations a Baltic Sea that gives them no reason for shame.

12.10.2011 Haastattelu Maku-lehdessä
Toimittaja Lilli Ollikainen

Palanen juustoa ruoan päätteeksi, tekee hyvää myös hampaille.

Juustolautanen on hurmaava jälkiruoka tai illanistujaistarjottava, ja paljon terveellisempi kuin toisinaan uskotaan. Paitsi leivän päälle, juusto sopii taivaallisesti myös välipaloihin, ruoanlaittoon ja leivontaan.

–  Jos jääkaapissani ei ole juustoa, mielestäni siellä ei ole mitään. Pidän niin miedoista kuin voimakkaistakin juustoista. Syön joka päivä juustoa. Mielestäni ei ole ruokaa, johon juusto ei sopisi. Etsin erilaisia makuja, enkä halua jumiutua yhteen juustoon, kertoo Juustopöydän puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Sarkomaa.

– Ryhdyin kasvissyöjäksi ensimmäisellä luokalla ja mietin nuorena paljon ravintoasioita. Olen aina arvostanut juustoa, joka sisältää maidon ravintoaineita moninkertaisesti. Juusto on erinomainen proteiinin, kalsiumin, hivenaineiden ja vitamiinien lähde. Toivoisin kaikkien ihmisten ymmärtävän juuston arvon.

Neljä vuotta Juustopöydässä toiminut Sari Sarkomaa pitää sydämen asianaan juustotietämyksen edistämistä Suomessa. Energinen naisten oma juustoyhdistys sai alkunsa vuonna 1978, kun ministeri Marjatta Väänänen kutsui 100 yhteiskunnan eri aloilla johtavassa asemassa toimivaa naista perustavaan kokoukseen ravintola Vaakunaan, Helsinkiin. Innoittajana toimi vuonna 1961 perustettu Juustoseura, jonka jäseniksi hyväksyttiin vain miehiä.

– Sen lisäksi, että Juustopöytä tarjoaa jäsenilleen tapahtumia ja koulutusta, se haluaa vaikuttaa suomalaiseen ruokakulttuuriin ja sitä kautta myös juuston käyttöön Suomessa. Yhdistyksemme on esimerkiksi jouduttanut toiminnallaan Helsingin yliopiston ruokakulttuuriprofessuurin perustamista. Ruokakulttuurin professuurin perustaminen avartaa suomalaista ravitsemuskeskeistä keskustelua ja rakentaa maailmalla positiivista Suomi-kuvaa. Myös kaupalle ja elintarviketeollisuudelle voidaan tuottaa syvempää ymmärrystä suomalaisen kuluttajan ruoan valintaan liittyvistä tekijöistä ja ruokakäyttäytymisestä.

Suomessa juustojen kulutus on viisinkertaistunut vuodesta 1970. Erilaisia kevytjuustoja käytetään enenevässä määrin, samalla kun perinteisten edam- ja emmental-juustojen kulutus on pienentynyt. Suomalaiset juustot valmistetaan pääosin lehmänmaidosta, mutta aineksena voi olla myös vuohen- tai lampaanmaito. Yhden juustokilon valmistamiseen tarvitaan noin 10 litraa maitoa. Yli kolmasosa juustoista tuodaan muista EU-maista.

Kultainen Juustohöylä –palkinto on Juustopöydän tapa huomioida, kannustaa ja kiittää juustomaailmassa kunnostautunutta yksityishenkilöä, yhteisöä tai yhtiötä. Historian ensimmäinen palkinto jaettiin Viini, Ruoka & Hyvä elämä 2010 -messuilla, ja sen vastaanotti Juuri Keittiö & Baari ja sen yhteydessä oleva Juuren Puoti.

– Palkinnon saaja tuo kotimaisuutta esille upealla tavalla. Ajan hengessä oleva maaseutukauppa ja ravintola keskellä kaupunkia pitävät valikoimissaan myös laajaa kotimaisten juustojen valikoimaa. Lähiruoka ja kotimaiset juustot ovat minulle myös henkilökohtaisesti merkittäviä. Äitinä haluan, että myös lapseni syövät terveellisesti.

Vuoden 2011 Kultainen Juustohöylä -palkinto luovutetaan Viini, Ruoka & Hyvä elämä -messujen yhteydessä torstaina 27.10.2011 klo 13.30 Helsingin Messukeskuksessa.

Juustopöytä ry www.juustopoyta.fi
– Perustettiin vuonna 1978 Helsingissä.
– Tavoitteena edistää jäsentensä juustojen ja juustonvalmistuksen tuntemusta sekä kehittää juustokulttuuria Suomessa.
– Järjestää koulutuksia, opintoretkiä, tapahtumia ja näyttelyitä.
– Kannattaa samanhenkisten yhdistysten jäsenien verkostoitumista.
– Jäseniä lähes 300, jotka kaikki naisia. Jäseneksi hakeva tarvitsee kaksi yhdistyksen jäsentä suosittelijaksi.
– Jäsenmaksu 30 €/ vuosi

30.9.2011 Kolumni Kaupunkisanomissa

HUS:n Lastenklinikan ja lastenlinnan tilat ovat elinkaarensa päässä eivätkä vastaa nykyajan vaateita. Jatkuvat kattojen ja ilmastointilaitteiden vesivuodot aiheuttavat kosteusvaurioita. Kosteusvauriot taas lisäävät infektioriskejä. Ilmastointi on tehoton ja tilat ahtaat. Tiloissa hoidetaan eri puolilta Suomea tulevia vakavasti sairaita lapsia. Suomeen tarvitaan viipymättä uusi lastensairaala. Suurin haaste on rahoituksessa ja sen ratkaisemiseksi on etsittävä ennakkoluulottomasti ratkaisuja.

Kuvaava esimerkki tilojen räikeistä puutteista on sen epäinhimillisen ahtaat keskosten hoitotilat. Tilojen ahtauden takia vanhempien läsnäoloa joudutaan jatkuvasti rajoittamaan. Vanhempien läheisyys on tärkeää keskosten toipumisen kannalta. Vanhempien mahdollisuus yöpyä lapsen luona tuo esimerkiksi pitkiä aikoja sairaalassa viettävälle syöpäpotilaalle turvaa. Sairaalla lapsella tulee olla oikeus vanhempiensa läsnäoloon.

On hyvä, että alustava tarveselvitys lastensairaalan toiminnoista on tarkoitus tehdä tämän syksyn aikana. Tämän jälkeen tilatarve tiedetään tarkemmin. Tarveselvityksen jälkeen on syytä heti määrittää rakennuksen sijainti ja käynnistää kaavoitustyöt. Ideaalisinta olisi rakentaa kokonaan uusi, riittävän iso lastensairaala lähelle vastasyntyneiden teho-osastoa. Ihanteellisin sijainti olisi lasten- ja naistenklinikan välillä mahdollisesti vanhaa hallintorakennusta purkaen. Muitakin mahdollisia paikkoja varmasti löytyy.

Lastensairaalassa tehdään myös maailmalla arvostettua ja urauurtavaa tutkimusta, jonka avulla yhä pienempiä ihmisen alkuja pidetään elämässä kiinni. Tavoitteena on oltava maailman huippuluokan lastensairaala, joka palvelee pääkaupunkiseutua ja koko Suomea pitkälle tulevaisuuteen.

Jatkuva korjaaminen maksaa. Infektiot maksavat sekä vaarantavat lasten terveyden ja joskus jopa pienen ihmisen alun hengen. Siksi ei pidä enää odottaa. Sairaalan rakentaminen ja rahoitus on kaikkien kuntien ja myös valtion asia. Kiinteistöjen rakentamiseen pitää etsiä ennakkoluulottomasti uudenlaisia rahoitusratkaisuja. Vaihtoehto lastensairaalan rakentamiseen voisi olla leasing-malli, jossa sairaalan omistaisi rahoitusyhtiö. Tässä työssä on HUS:n, kuntien ja valtiovallan yhdistettävä voimansa. Guggenheimin sytyttämää innostusta päättäjissä tarvitaan myös lastensairaalan rakentamiseen. Suomen lippulaiva voi olla myös maailman huippua oleva terveydenhuolto.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu
www.sarisarkomaa.fi

30.9.2011 Kolumni Rautatiealan Teknisten Liitto RTL ry:n
Rautatietekniikka-lehdessä

Olen raideliikenteen ahkera käyttäjä ja tosiystävä. Olen aina asunut joko junaradan tai raitiovaunukiskojen lähettyvillä. Kahden ensimmäisen lapseni syntymisen aikaan asuimme Haagassa, josta pääsi junalla kätevästi muutamassa minuutissa keskustaan ja eduskuntaan töihin. Nykyään asumme nelosen raitiovaunukiskojen varrella Munkkiniemessä. En osaa edes kuvitella, kuinka paljon hankalampaa arki olisi ilman raideliikennettä.

Kätevyyden ja nopeuden lisäksi raideliikenne on ympäristöystävällinen vaihtoehto. Liikenteen osuus Suomen hiilidioksidipäästöistä on noin neljännes ja kaikista kasvihuonepäästöistä noin viidennes. Suosimalla joukkoliikennettä ja rautateitä, vähennämme päästöjä merkittävästi.

Säätytalolla hallitusneuvotteluissa olleena voin sanoa, että tuoreessa hallitusohjelmassa on raideliikenteelle paljon myönteisiä kirjauksia. Onneksi meitä raideliikenteen ystäviä oli neuvotteluissa suuri joukko. Ohjelmassa painotetaan työmatkaliikenteen, joukkoliikenteen toimivuuden ja liikenneturvallisuuden parantamista. Erityisen huomion kohteena ovat raideliikenteen lisääminen ja palvelutason parantaminen. Ohjelmassa luvataan turvata perusväylänpidon määrärahojen nykytaso painottaen perusradanpitoa.

Erityisen tervetullut hallitusohjelmakirjaus on se, että Pisara-radasta tehdään suunnittelupäätös. Pisara-rata on selkeästi koko maan raideliikennettä parantava hanke. Tarkoitus on myös käynnistää Helsingin ratapihan rautatieliikenteen ohjausjärjestelmän uudistamisen suunnittelu. Tavoitteena on rautatieliikenteen parempi ohjaus ja valtakunnallisen häiriöherkkyyden vähentäminen.

Etenkin pääkaupunkiseudulla on työmatkaliikennettä saatava nykyistä paljon enemmän joukkoliikenteeseen ja varsinkin raiteille. Uudenmaan liiton mukaan Uusimaa varautuu 430 000 asukkaan kasvuun vuoteen 2035 mennessä. On selvää, että raideliikenteen kehittäminen on oltava painopisteenä ja joukkoliikenteeseen on asukkaita kannustettava.

Joukkoliikenteen houkuttelevuutta kasvattavat monet hallitusohjelman tavoitteet jotka helpottavat matkailijoiden arkea: mm. liityntäpysäköintipaikoituksien lisääminen, valtakunnallisen joukkoliikenteen lippujärjestelmän käyttöönotto, jossa yhdellä matkakortilla voi matkustaa kaikissa joukkoliikennevälineissä, sekä valtakunnallisen joukkoliikenteen aikataulu- ja reittipalvelun toteuttaminen. Olen ilahtunut siitä, että suurten kaupunkien joukkoliikennetukea on sovittu korotettavan tinkimättä joukkoliikenteen ostoista.

Taloudellisesti epävarmassa ja haastavassa tilanteessa hallitusohjelma on kunnianhimoinen. Tärkeää on myös muistaa, että raideliikenteen kehittymisen perusedellytys on hintakilpailukyky. Tämän tosiasian tunnustaminen lisää raideliikenteeseen liittyvien päätösten vaativuutta. Varmaa kuitenkin on, että on entistäkin tärkeämpää priorisoida raideliikennettä niukkojen voimavarojen jaossa.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu
www.sarisarkomaa.fi

28.9.2011 Haagalainen

Perinteisillä Haagan markkinoilla paistoi aurinko ja tori täyttyi ihmisistä. Tapahtumalla on mittava merkitys alueen viihtyvyyteen ja kehittämiseen. Parasta oli tietenkin tuttujen tapaaminen ja uusia tuttavuuksiakin syntyi tänäkin vuonna. Keskustelua käytiin laajasti ajankohtaisista asioista.

Vanhuspalvelulaista tuli paljon kyselyjä. Olin mukana hallitusneuvotteluissa, joissa lain valmistelusta sovittiin. Moni olikin ilahtunut kerrottuani, että lainsäädännöllä vahvistetaan ikäihmisten asemaa ja itsemääräämisoikeutta. Jokaisella on oltava oikeus arvokkaaseen vanhuuteen ja mahdollisuus elää itsenäistä ja turvallista elämää. Vanhuspalvelulailla ei voi yksin turvata ikäihmisten palveluiden laatua, mutta se on hyvä perusta toimivien vanhuspalveluiden varmistamiseksi.

Haagan kuten muidenkin Helsingin kaupunginosien ongelma on pienten liikkeiden väheneminen. Ilman pikkuliikkeitä ja kahviloita kaupunkikulttuuri kuihtuu. Markkinoilla puhuttiinkin paljon Haagan palveluista ja yrittäjyydestä. Eduskunnan tehtävä on huolehtia yrittäjyyden edellytyksistä ja siinä on meillä vielä paljon tehtävää. Terveisiä sainkin siitä, että eduskunnan on erityisesti urakoitava mikro- ja yksinyrittäjien aseman kohentamiseksi.

Jokainen meistä voi itse vaikuttaa pienten kauppojen elinvoimaisuuteen suosimalla niitä ostospaikkoina. Palkaksi saa ystävällisen palvelun ja yksilöllisiä tuotteita sekä elävän kaupungin. Yrittäjyys on asia, jonka edistäminen on elintärkeää. Se tuo työtä ja hyvinvointia meille kaikille.

Syksyn ja koulujen alkaminen oli herättänyt ihmiset pohtimaan liikenneturvallisuutta. Kolmen lapsen äitinä ovat pohdinnat lasten koulutien turvallisuudesta enemmän kuin tuttua. Ei riitä, että lapset oppivat noudattamaan liikennevaloja. Yhtä tärkeää on opettaa lapsi katsomaan tuleeko autoja, ja että auto voi tulla ja tuleekin usein vaikka valo on jalankulkijalle vihreä. Vielä vaikeampaa on ollut lapsille opettaa, että vaikka auto pysähtyy suojatielle, voi toisella kaistalla autoilijat vain painaa kaasua. Näin tapahtuu käsittämättömän usein ja tämä aihe puhututti markkinoilla.

Liikenneturvallisuuskyselytkin osoittavat, että lähes jokainen suomalainen on nähnyt useammin kuin kahdesti suojatiellä tapahtuvan ”läheltä piti” -vaaratilanteen, jossa moottoriajoneuvo on ollut ajaa suojatietä ylittävän päälle. Malttia toivottiin autoilijoilta. Ja jalankulkijoiden on tärkeä muistaa heijastimet syksyn pimetessä, niin lasten kuin myös meidän aikuisten. Varovaisuus ja sääntöjen noudattaminen liikenteessä on meidän kaikkien parhaaksi. Lapsilla ja meillä kaikilla on oikeus liikkua turvallisesti omassa lähiympäristössämme. 

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
Helsingin kaupunginvaltuutettu

 

15.9.2011 Lauttasaari-lehti

Syksy ja koulujen alkaminen on oikea aika pohtia liikenneturvallisuutta. Kolmen lapsen äitinä ovat pohdinnat lasten koulutien turvallisuudesta enemmän kuin tuttua. Monissa perheissä iloinen koulun aloitus on myös huolenaihe, kun koulutiellä vaanivat monet vaarat. Meidän perheessä koulutiellä kulkeminen on jo kahdelle vanhemmalle tuttua. Nuorimmaisen kanssa liikennekäyttäytymistä harjoitellaan aina päiväkotiin mennessä ja kotiin tullessa.

Ei riitä, että lapset oppivat noudattamaan liikennevaloja. Yhtä tärkeää on opettaa lapsi katsomaan tuleeko autoja, ja että auto voi tulla ja tuleekin usein vaikka valo on jalankulkijalle vihreä. Vielä vaikeampaa on ollut lapsille opettaa, että vaikka auto pysähtyy suojatielle, voi toisella kaistalla autoilijat vain painaa kaasua. Näin tapahtuu käsittämättömän usein ja hyvin vakavin seurauksin. Kolme neljästä lapsille sattuvista henkilövahingoista tapahtuu tietä ylittäessä ja ala-asteikäiset koululaiset ovat suurin riskiryhmä suojatieonnettomuuksissa.

Liikenneturvallisuuskyselyt osoittavat, että lähes jokainen suomalainen on nähnyt useammin kuin kahdesti suojatiellä tapahtuvan ”läheltä piti” -vaaratilanteen, jossa moottoriajoneuvo on ollut ajaa suojatietä ylittävän päälle. Liian usein autot painavat kaasua suojatiellä vaikka toisella kaistalla on auto pysähtynyt. Vastaajista neljännes tunnusti jättävänsä pysähtymättä suojatien eteen, jos jalankulkijoita ei ollut näköpiirissä, vaikka viereisellä samansuuntaisella kaistalla oleva auto olisikin pysähtyneenä. Tosiasia on, että ei jalankulkijoita aina näe ajoneuvojen takaa. Varsinkin pienet koululaiset jäävät huomaamatta ja siksi pysähtyä pitää aina! Saman tutkimuksen mukaan vain noin neljännes autoilijoista hidastaa vauhtia koulujen läheisyydessä!

On olennaista muistaa, että lasten tarkkaavaisuus liikenteessä herpaantuu helposti. Lapsi ei kykene hahmottamaan liikennettä samalla lailla kuin aikuinen. Siksi autoilijoiden ja muiden tiellä liikkujien tulee osoittaa malttia ja varovaisuutta etenkin kouluteiden varsilla ja koulujen lähettyvillä, mutta myös muualla, missä lapset liikkuvat. Varovaisuus ja sääntöjen noudattaminen liikenteessä on meidän kaikkien parhaaksi.

Turvalliseen liikenteeseen ei ole yhtä niksiä, mutta perusta on meidän jokaisen asenteissa. Lapsille tärkeintä on kotoa ja aikuisilta saatu esimerkki. Liikenneturvallisuus syntyy omalla liikennekäyttäytymisellä ja yhteistyöllä. Meille jalankulkijoille on syksyn pimetessä heijastimien muistaminen oikeasti tärkeää, myös aikuisille eikä vain lapsille.

Lapsilla ja meillä kaikilla on oikeus liikkua turvallisesti omassa lähiympäristössämme. Hyvä ja tehokas keino edistää koulumatkojen turvallisuutta on tehdä koulumatkalle vaaranpaikkakartoitus. Sen avulla paikallistetaan oppilaiden koulutien vaaralliset ja hankalat paikat. Tätä työtä on hyvä tehdä kodin ja koulun yhteistyössä. 

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Helsingin kaupunginvaltuutettu
www.sarisarkomaa.fi

5.9.2011 MunkinSeutu

Munkinseudun ja muiden Helsingin kaupunginosien sekä monen muun kaupungin ongelma on pienten liikkeiden väheneminen. Ilman pikkuliikkeitä ja kahviloita kaupunkikulttuuri kuihtuu. Alueista tulee tylsiä ja kasvottomia. Pienet putiikit ja kahvilat tekevät asuinalueista persoonallisia, viihtyisiä ja vetovoimaisia asua ja elää.

Arvostan lähellä olevia palveluita. Kotikulmillani Munkkiniemessä on upeita pieniä kahviloita ja kauppoja. Yksi lempikauppani on herkku- ja ruokakauppa Mumu, jossa myydään myös lähi- ja luomuruokaa. Lähikotikortteleiden monet liikkeet ovat suosikkejani.

Helsingin Yrittäjät ja Helsingin kaupunki järjestävät ensimmäistä kertaa Poikkea Putiikissa -kampanjaviikon 5.-10.9.2011. Kampanja on Kivijalkayritysten tempaus, jolla kaupunkilaisia ja matkailijoita herätellään löytämään kivijalassa olevat erinomaista palvelua ja yksilöllisiä tuotteita tarjoavat kaupat ja palveluyritykset. Kun minua pyydettiin mukaan, lähdin ilomielin Poikkea Putiikissa -kampanjan tukijaksi. Käy kurkkaamassa sivuilta www.poikkeaputiikissa.fi lisää tietoa tempauksesta!

Suomi tarvitsee yrittäjiä ja kaikenkokoisia yrityksiä. Menestyvät yrittäjät työllistävät, ja verotuloilla rahoitetaan hyvinvointipalvelut. Olin hallitusneuvotteluissa mukana ja pidin vahvasti yrittäjien asioita esillä. Pääministeri Jyrki Kataisen (kok) tuore hallitusohjelma painottaakin yrittäjyyden edellytysten turvaamista.

Tervetullutta on se, että yritysten hallinnollista taakkaa kevennetään, ja maksuihin ja veroihin liittyviä prosesseja tehostetaan. Hallitusohjelmassa on myös luvattu, että työn verotus ei vaalikauden aikana kiristy. Verotuksen tasoa ja rakennetta uudistetaan talouskasvua, työllisyyttä ja yrittäjyyttä tukevaan suuntaan.

Jokainen meistä voi itse vaikuttaa pienten kauppojen elinvoimaisuuteen suosimalla niitä ostospaikkoina. Palkaksi saa ystävällisen palvelun ja yksilöllisiä tuotteita sekä elävän kaupungin. Yrittäjyys on asia, jonka edistäminen on elintärkeää. Se tuo työtä ja hyvinvointia meille kaikille.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu
www.sarisarkomaa.fi

22.8.2011 Lauttasaari-lehti

Palattuani elokuun alussa kesälomalta vein ensimmäisen työpäivän päätyttyä lapset lähimmälle uimarannallemme. Suureksi pettymykseksi oli vesi sinilevän takia uimakelvotonta. Ajattelin, että ainakin eväät voimme rannalla syödä, vaikka uida ei voisikaan. Harmistusta lisäsi se, että ennen eväiden syöntiä oli pakko siivota rantaa ja kerätä sieltä suurimmat roskat. Muutama muukin oli ollut eväsretkellä. Grillaus- ja eväsroskia oli jätetty tuulen levitettäväksi sinne tänne hiekkarannalle ja mereen.

Helsingin kadut ja puistot täyttyvät etenkin kesäisin roskista. "Joku sen kuitenkin sieltä siivoaa", on kuulunut puistossa piknikillä olevan suusta. Roskaaminen on kaupungissamme ikävää arkipäivää josta kärsivät niin ympäristö kuin asukkaatkin. Lasipullojen rikkominen aiheuttaa suuren tapaturmariskin niin uimarannoilla, puistoissa kuin pyöräteilläkin.

Roskaaminen on välinpitämättömyyttä ja laiskuutta. Varsinkin juhlapäivät ja ulkotapahtumat näyttävät monen mielestä olevan oikeutettu syy jättää roskat lojumaan muiden siivottavaksi. Ajatus ja asenne "joku muu hoitaa aina asiat puolestani eikä minun tarvitse piitata", on huolestuttava. Se johtaa vastuun ulkoistamiseen muille ihmisille.

Ei ole oikein eikä millään muotoa perusteltua, että saamme kaikki maksaa roskaajien jälkien siivoamisen ja kärsiä roskaamisen aiheuttamista vahingoista sekä mielipahasta. Roskaamistilanne ei ole ongelma vain meille helsinkiläisille, vaan se haittaa myös pääkaupunkimme mainetta matkailukohteena.

Jokaisen on muistettava ja kannettava vastuunsa ympäristöstä. Sen, minkä jaksaa puistoon, rannalle tai kadulle kaupasta kantaa, pitää myös jaksaa sieltä pois roskakoriin asti viedä.

Välttämätöntä on myös se, että vanhemmat ja muut aikuiset opettavat lapsille, miten roskakoreja käytetään ja miten yhteisestä ympäristöstä huolehditaan. Varsinkin päiväkotien pihojen roskaaminen on iso riski lasten turvallisuudelle. Oman päiväkodin pihalta oli viime viikolla taas siivottu pullollinen vodkaa, tyhjiä rikottuja pulloja, roskia ja oksennusta. Päiväkodin henkilöstöllä on kädet täynnä työtä ilman, että piha pitää siivota aamulla epämiellyttävistä ja lapsille vaarallisista roskista.

Ei ole yllätys, että monet kuntapäättäjät Helsingissä haluaisivat puuttua tiukemmin roskaamiseen esimerkiksi rikemaksun avulla. Mahdollisuus antaa sanktio roskaamisesta halutaan mukaan kuntien keinovalikkoon herättämään ihmisiä kantamaan vastuuta omista roskistaan ja ympäristöstään. Mielestäni vaateet ovat järkeviä ja kannatettavia.

Olen kannustanut uutta hallitusta selkeyttämään lainsäädäntöä niin, että kunnilla olisi nykyistä selkeämpi oikeus sanktioida roskaamista. Sakottamisoikeus olisi vahva viesti siitä, että roskaamiseen halutaan saada nollatoleranssi. Jätin asianomaisen ministerin vastattavaksi kirjallisen kysymyksen, jossa kysyn, mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä asian kuntoon laittamiseksi.

Sakkorangaistus on ollut toimiva keino monissa suurkaupungeissa pitää kadut ja puistot siisteinä. Myös naapurimaassamme Ruotsissa on havahduttu ongelmaan. Ruotsissa on kesällä astunut uusi laki voimaan, jonka johdosta roskaajalle saa antaa sakon heti paikan päällä.

Julkisuudessa on keskusteltu myös siitä, vähenisikö roskaaminen jos kaupunkiin saataisiin isompia roskakoreja. On hyvä, että Helsingin rakennusvirasto pohtii parhaillaan, millaisia uudet roska-astiat voisivat olla. Ylipäätään on tärkeä myös pohtia, miten voisimme vähentää jätteen syntyä. Selvää kuitenkin on, että suuremmat roskikset eivät auta, jos roskia ei vaivauduta sinne laittamaan. Asenteet ja tottumukset kaipaavat muutosta. Roskakorien käyttäminen on taito, joka jokaisen kaupunkilaisen tulee osata ja sitä taitoa pitää myös viitsiä käyttää. 

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu
www.sarisarkomaa.fi

Follow by Email
Facebook
LinkedIn
Instagram