Kategoria: Kolumnit

19.8.2013 Töölöläisen Munkka-liite

Suojatietörkyilijät kuriin

Koulujen alku on varma syksyn merkki. Niin on myös meidän koululaisten vanhempien huoli koulutien turvallisuudesta. Ennen koulun alkua kävin nuorimmaiseni kanssa liikennepuistossa harjoittelemassa omalla kotikaduilla harjoittelun lisäksi. Ei riitä, että lapset oppivat noudattamaan liikennevaloja. Yhtä tärkeää on opettaa lapsi katsomaan tuleeko autoja, ja että auto voi tulla ja tuleekin usein, vaikka valo on jalankulkijalle vihreä. Vielä vaikeampaa on lapsille opettaa, että vaikka auto pysähtyy suojatielle, voi toisella kaistalla autoilijat vain painaa kaasua. Näin tapahtuu käsittämättömän usein ja hyvin vakavin seurauksin.

Lähes jokainen suomalainen on nähnyt useamminkin suojatiellä tapahtuvan “läheltä piti” -vaaratilanteen, jossa moottoriajoneuvo on ollut ajaa suojatietä ylittävän päälle. Arviolta kolme neljästä lapsille sattuvista henkilövahingoista tapahtuu tietä ylittäessä.

Suojatiellä tapahtuvat kuolemantapaukset ja loukkaantumiset ovat lisääntyneet. Ala-asteikäiset koululaiset ja ikäihmiset ovat erityisiä riskiryhmiä. Liikenneturvan mukaan vuonna 2011 suojateillä sattuneissa onnettomuuksissa kuoli 21 ihmistä ja loukkaantui keskimäärin 2 ihmistä päivässä. Ruotsiin ja Viroon verrattuna autoilijat kunnioittavat suojateitä Suomessa paljon huonommin.

Uusia ja tehokkaita toimia turvallisuuden parantamiseksi suojateillä on aivan pakko tehdä, jotta suojatiet olisivat nimensä veroisia. Olenkin ehdottanut, että hallituksen liikenneministeri Kyllösen (vas.) johdolla ottaisi vakavasti lisääntyneet suojatieonnettomuudet ja kovennettaisi rangaistuksia suojatiesääntöjen rikkomisesta. Päiväsakkojen määrän lisääminen on täysin perustelua suojatietörkyilyn kitkemiseksi

Asian eteenpäinviemistä varmasti auttaa se, että liikenneministeri Kyllönen on ministerikaudellaan kertonut kannattavansa kovempia rangaistuksia autoilijoille, jotka törttöilevät suojateillä. Hän on myös sanonut, ettei usko pelkän asennekasvatuksen auttavan asiaa.

Syytä on myös tarttua muihin Liikenneturvan esittämiin toimenpiteisiin suojatieturvallisuuden edistämiseksi. Esitettyjä keinoja ovat päiväsakkojen lukumäärän nostamisen lisäksi poliisivalvonnan lisääminen ja ajonopeuksien tarkastelu. Kaikki keinot pitäisi saada käyttöön. Olisi hyvä harkita myös kansallista kampanjaa suojatieturvallisuuden edistämiseksi.

Koulutien turvaamiseksi tehdään voimme myös me vanhemmat tehdä paljon. Esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton MLL:n Uudenmaan piiri paikallisyhdistyksineen järjestämä suojatiepäivystykset ovat fiksua ja tarpeeseen tulevaa toimintaa.

Poliisi on valvonut autojen nopeuksia koulujen lähellä ja havainnut, että myös koululaisten ylinopeutta ajavat vanhemmat aiheuttavat vaaratilanteita. Lapsia kouluun autolla vieviltä vanhemmilta on syytä odottaa erityistä varovaisuutta. Turvalliseen liikenteeseen ei ole yhtä niksiä, mutta perusta on meidän jokaisen asenteissa. Lapsille tärkeintä on kotoa ja aikuisilta saatu esimerkki. Ettei yksikään lapsi jäisi auton alle

Sari Sarkomaa (kok)
kansanedustaja
valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

Kaupunki Sanomat, heinäkuu 2013

Sosiaali- ja terveydenhuolto on uudistettava, jotta jokainen ihminen saisi tasa-arvoisesti ja ajoissa tarvitsemansa avun ja tuen. Mittava uudistustyö on tekeillä ja sen vaikutukset näkyvät ja tuntuvat vasta useiden vuosien päästä. Esimerkiksi uusien sote-alueiden on tarkoitus aloittaa toimintansa viimeistään vuonna 2017. Siksi on välttämätöntä, että isojen kokonaisuudistuksien rinnalla tehdään ripeästi vaikuttavia toimia.

Terveydenhuollon uudistamisessa painopiste on siirrettävä ennaltaehkäisyyn ja terveyden edistämiseen. Kaikkein kiireisintä on löytää keinot saada terveysasemat toimimaan ja perusterveydenhuolto houkuttelevaksi työpaikaksi. Ihmiset tekevät palveluiden laadun.

Terveysasemille on päästävä sujuvasti ja oikea-aikaisesti. Hoitojonot ja terveyserot tulevat kalliiksi. Hallinnolliset sote-linjaukset kaipaavat rinnalleen aidosti uutta, jotta pitkät odotusajat saada purettua ja ihmisten pallottelusta päästään. Vielä avoinna olevat terveydenhuollon rahoitusratkaisut on selvitettävä. Viisasta on, että olemme sopineet, että sote-uudistuksessa metropolialueelle tulee erillisratkaisu.

Pidän välttämättömänä sitä, että Helsingin yliopistollisen keskussairaalan yhtenäisyyttä ei pilkota. Se olisi kallista ja tyhmää. Kärsijöinä ja maksajina olisivat potilaat. Nykyinen HUS ja sen osana HYKS on osoittanut, että työnjaolla, keskittämisellä ja suurilla volyymeillä saadaan hyvää laatua ja muuta maata maltillisempi kustannuskehitys. Meidän alueen toimijoiden on nyt yhdessä käärittävä hihat. Ensisijaista on löytää alueemme yhteinen sote-ratkaisu.

Erikoissairaanhoidossa tarvitaan vahvaa ohjausta ja koordinaatiota ja sen osana valtakunnallisesti yhtenäiset hoitoonoton kriteerit. Näin edistetään potilasturvallisuutta, hoidon vaikuttavuutta ja laatua sekä toiminnan kustannustehokkuutta. Kiritän uutta peruspalveluministeriä antamaan päivystysasetuksen, jolla varmistetaan sairaanhoidon järkevä työnjako.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä nimesi minut ja kansanedustaja Lenita Toivakan valmistelemaan ehdotuksia sosiaali- ja terveyspalvelujen toimivuuden edistämiseksi. Työmme keskiössä on perusterveydenhuolto ja terveysasemat. Tavoitteemme on tehdä ehdotuksia Kataisen hallituksen ja nykyisen eduskunnan toteutettavaksi.

Olen vieraillut useilla Helsingin terveysasemilla ja kulkenut muutoinkin kuulemassa eri kaupunginosien tilanteista ja terveydenhuoltohenkilöstön näkemyksiä uudistustarpeista. Samalla olen vienyt helsinkiläisiltä saamiani palautteita eteenpäin terveydenhuoltomme uudistamiseen.

Vastaanotan mielelläni ideoita ja ajatuksia, jotta saamme kehitettyä terveydenhuoltoamme entistä toimivammaksi ja laadukkaammaksi. Ja palautteet  – niin ruusut kuin risut – Helsingin palveluista ovat aina tervetulleita.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja, terveydenhuollon maisteri
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi
sari.sarkomaa@eduskunta.fi
050 511 3033

Lauttasaari, kesäkuu 2013

Perheen ja lasten lomaa suunnitellessa on meidän aikuisten hyvä muistaa, että lapselle tärkeintä eivät ole niinkään matkat ja nähtävyydet, vaan mahdollisuus aikaan ja leikkiin vanhempiensa kanssa. Lapselle iloa tuovat ja loman kruunaavat ne pienet, ihan tavalliset yhdessä tehdyt asiat ja yhdessäolo sekä vanhempien läsnäolo.

Loma, lepo ja läheisten kanssa yhdessä oleminen on tärkeää niin aikuisille kuin lapsillekin. Päiväkoti- ja koulupäivät ovat lapsen työpäiviä. Lasten pitäminen päivähoidossa lomatta lienee harvinaista, mutta se on olemassa oleva ilmiö. Syitä on varmasti monia. Viestin on oltava selvä. Kun vanhemmilla on mahdollisuus lomaan, on myös lasten päästävä lomalle. Keskustelua on käytävä erilaisten perheiden tilanteesta.

Loman pitämisen vaikeus on tuttua ainakin monelle pätkätyötä tekevälle. Myös vuorotyö ja muut työelämän vaateet tuovat haasteita lomajärjestelyihin. Pienyrittäjien haasteet loman pitämisen mahdollisuuksissa voivat olla ja usein ovatkin monin tavoin vieläkin kiperämpiä. Perheet ja elämäntilanteet ovat erilaisia ja siksi työelämään tarvitaan joustavuutta. Työelämän joustot kuuluvat kaikille, eikä vain pienten lasten vanhemmille.

Olen onnekas kun perheellämme on mahdollisuus viettää yhteistä kesälomaa. Kaikkein innokkain kesälomasta on kuopukseni, jolla on ekaluokkalaisena ja hänen itsensä mukaan ensimmäinen oikea kesäloma. Tarkoituksena on käydä lomalla myös purjehtimassa Itämeren aalloilla.

Aina merielämykset eivät kuitenkaan ole rentouttavia. Muutaman vuoden takaisen purjehduksemme yhden kohokohdan piti olla Nynänshamnin idylliseen vierasvenesatamaan saapuminen. Toisin kävi. Haiseva sinilevä oli valloittanut rannat. “Kyllä ruotsalaiset ovat tyhmiä, kun ovat lianneet merensä”, kommentoi keskimmäinen lapseni.

Aluksi poikani kommentit kaiken hajun ja harmin keskellä hymyilyttivät. Oli vaikea lapselle selittää, että meri on yhteinen ja sitä ei ole pilannut ruotsalaiset tai jotkut muut, vaan me kaikki yhdessä.

Ponnisteluista huolimatta Itämeri on maailman saastunein merialue. Pahimpana uhkana on rehevöityminen ja sisäinen kuormitus. Itämeren pelastamiseen tarvitaan kaikki Itämeren valuma-alueen maat, mutta myös meidän on tehtävä omat kotiläksymme. Olen tyytyväinen siitä, että me Itämeren ystävät saimme hallitusneuvotteluissa sovittua Itämeren suojelun tärkeäksi osaksi hallituksen ohjelmaa.

Haastavien taloudellisten aikojen keskellä meidän on tiukasti pidettävä kiinni siitä, ettei Itämeren suojeluun asetetuista tavoitteista tingitä. Velvollisuutemme on jättää Itämeri tuleville isille ja äideille sellaisessa kunnossa, ettei heidän tarvitse sitä hävetä.

Toivotan Lauttasaari-lehden lukijoille aurinkoista ja rentouttavaa kesää!

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
www.sarisarkomaa.fi

SLAL lehti 13.6.2013

Kesän lähestyessä on hyvä nostaa esille se tosiasia, että loma, lepo ja läheisten kanssa yhdessä oleminen on yhtä tärkeää niin aikuisille kuin lapsillekin. Päiväkoti- ja koulupäivät ovat lapsen työpäiviä. Tähän keskusteluun tervetullut puheenvuoro on lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aulan esitys lapsen oikeudesta vuosittaiseen lomaan päivähoidosta.

Lasten pitäminen päivähoidossa lomatta lienee harvinaista, mutta se on olemassa oleva ilmiö. Syitä on varmasti monia. Viestin on oltava selvä. Kun vanhemmilla on mahdollisuus lomaan, on myös lasten päästävä lomalle. Keskustelua on käytävä erilaisten perheiden tilanteesta.

Loman pitämisen vaikeus on tuttua monelle pätkätyötä tekevälle. Pätkätyösuhteen jälkeen on oikeus saada käyttämättä jääneiden lomapäivien mukainen lomakorvaus, mutta todellista mahdollisuutta lomavapaan pitämiseen ei välttämättä ole. Tämä epäkohta on saatava korjattua. Hyvä keino olisi toteuttaa vuosilomapankki, joka mahdollistaisi oikeuden kerätä erilaisista pätkätöistä lomia säästöön.

Pidän hyvänä, että olemme saaneet käyttöön ns. lomarauhamallin. Työtön työnhakija, joka ei ole voinut lyhyen työ- tai virkasuhteensa aikana pitää lomaa, voi jäädä lomalle työn päätyttyä. Loma-aikana voidaan tarjota työtä, mutta sitä ei ole velvoitettu ottamaan vastaan. Lomarauhamalli on hyvä askel eteenpäin, mutta työtä on jatkettava. Tavoitteena on oltava lomapankkijärjestelmä.

Myös vuorotyö ja muut työelämän vaateet tuovat haasteita lomajärjestelyihin. Viisas työnantaja tekee perheystävällisyydestä kilpailuvaltin. Perheet ja elämäntilanteet ovat erilaisia ja siksi työelämään tarvitaan joustavuutta.

Perheen ja lasten lomaa suunnitellessa on meidän aikuisten hyvä muistaa, että lapselle tärkeintä eivät ole niinkään matkat ja nähtävyydet, vaan mahdollisuus aikaan ja leikkiin vanhempiensa kanssa. Lapselle iloa tuovat ja loman kruunaavat ne pienet, ihan tavalliset yhdessä tehdyt asiat ja yhdessäolo sekä vanhempien läsnäolo.

Eduskunnan kevät on vauhdikkaimmillaan. Sote-uudistuskeskustelu käy kuumimmillaan. Lasten arjen ja Suomen tulevaisuuden kannalta on välttämätöntä saada lasten ja perheiden palvelut kuntoon. Päivähoidon, neuvolan, koulun ja kouluterveyshuollon merkitys on suuri.

Eduskuntakauden yksi tärkeimmistä lakihankkeista on yli 40 vuotta vanhan päivähoitolain uudistaminen varhaiskasvatuslaiksi. Varhaiskasvatuspalveluja on kehitettävä lapsen näkökulmasta. Keskeinen kysymys on, miten laissa säädetään aikuisten ajasta ja turvataan jatkuvat aikuissuhteet. Lapsille varhaiskasvatuksen ja päivähoidon laatu on ennen kaikkea tuttu ja turvallinen ihminen. Varhaiskasvatuspalveluja on kehitettävä niin, että löydetään uusia tapoja rakentaa kasvatuskumppanuutta ja vanhemmuuden tukea.

Olen onnekas kun perheellämme on mahdollisuus koko perheen yhteiseen lomaan. Tänä kesänä purjehdimme yhdessä heinäkuun ajan Itämerellä isovanhempien purjeveneellä. Elokuu on taas jo täynnä kokouksia ja valmistautumista syksyn asioihin. Kaikkein innokkain kesälomasta on kuopukseni, jolla on ekaluokkalaisena ja hänen itsensä mukaan ensimmäinen oikea kesäloma.

Ajatukset yhteisten asioidemme eteenpäin viemiseksi ovat tervetulleita. Kirjoitan myös kuukausittain kirjeen, jossa kerron ajankohtaisista asioista. Kirjeen voi tilata kotisivujeni kautta tai ottamalla minuun yhteyttä.

Aurinkoista ja rentouttavaa kesää toivottaen,

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kolmen lapsen äiti
Eduskunnan Lapsen puolesta -ryhmän varapuheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi
sari.sarkomaa@eduskunta.fi050 511 3033

HS Mielipide 13.6.2013

Pirjo Koivukankaan kirjoituksesta (HS Mielipide 12. 6.) toteamme, että vauvalle ei ole tarkoitus panna hintalappua, vaan kyse on yrittäjyyden jarrun sekä työelämän häpeätahran poistamisesta. Raskaus ei ole työperäinen sairaus tai työstä aiheutuva kustannus. Ei ole järkevää syytä sille, miksi juuri naisten työnantajien pitäisi korvata vanhemmuuden kustannukset.

Vanhemmuuden kustannusten epätasainen jakautuminen työnantajien kesken on räikeä este nuorten naisten työllistymiselle ja eheille työurille. Niin kauan kuin naisesta aiheutuu työnantajalle enemmän kustannuksia kuin miehestä, naisten syrjintä jatkuu työmarkkinoilla. Tämä näkyy niin naisten palkassa ja pätkätyösuhteissa kuin esteinä edetä työurallaan.

Vanhemmuuden kustannuksista aiheutuva "äitiriski" näkyy naisvaltaisten yritysten kannattavuudessa ja työllistämismahdollisuuksissa. Tähän Suomella ei ole varaa – ei inhimillisestä tai kansantaloudellisesta näkökulmasta. Tarvitsemme jokaisen työpaikan ja yrityksen. Siksi tuemme Yrittäjänaisten tekemää aloitetta asian korjaamiseksi.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja (kok), Helsinki

Lenita Toivakka
kansanedustaja (kok), Mikkeli

Elsi Katainen
kansanedustaja (kesk), Pielavesi

Haagalainen, kesäkuu 2013

Varmin tapa ikääntyä on lopettaa liikkuminen. Liikunta on tärkeää kaikenikäisille. Ikääntyville liikunta on elintärkeää. Ikäihmisten liikkumiskyvyn ongelmista kaksi kolmasosaa johtuu liikunnan puutteesta – vain kolmannes vanhenemisesta.
Heinäkuussa voimaan astuva vanhuspalvelulaki vauhdittaa ikäihmisten palveluiden kehittämistä. Lain keskeinen tavoite on tehostaa ennaltaehkäisevää toimintaa ja ihmisten toimintakyvyn edistämistä. Liikunta on aivan olennainen asia ihmisten arjen ja elämänlaadun kannalta.

Hyväksyessämme vanhuspalvelulain eduskunnassa edellytimme, että hallitus seuraa ja arvioi lain tavoitteiden toteutumista ja vaikutusta. Parhaillaan viimeistellään vanhuspalvelulain seurantakriteereitä. Olennaista on varmistaa, että erityisesti liikunta, oikea-aikainen kuntoutus ja kuntouttava työote sisältyvät niihin. Hyvin järjestetty seuranta on omiaan muuttamaan toimintaa haluttuun suuntaan.

Ikäihmisten riittävä päivittäinen liikunta, oikea-aikainen kuntoutus sekä kuntouttava työote vanhusten hoivassa lisäävät elämänlaatua ja ovat kustannustehokkaita toimia.

Maassamme vuosittain tapahtuvien reilun 7000 lonkkamurtuman hoito on puhutteleva esimerkki. Ennen murtumaa kotona asuneista lähes 30% päätyy vuoden kuluessa pysyvään laitoshoitoon. Leikkaus kyllä onnistuu, mutta sen jälkeistä kuntoutusta ei saa, jatkohoitoon pääsy pitkittyy eikä kotiapu järjesty.

Asiat voidaan ja ne pitää tehdä toisin. Kriteereiden seurannan ohessa on valtiovallan kerättävä palveluiden hyviä käytäntöjä, jotta ne saadaan ripeästi käyttöön koko maassa. Espoon Jorvissa toteutettu “lonkkaliukumäki” on osoitus kuntoutuksen mittavista vaikutuksista ihmisten elämänlaatuun ja kustannusten säästöön. Normaalissa leikkausprosessissa kotiutuminen kestää keskimäärin 43 päivää, mutta lonkkaliukumäen kuntoutusketjun läpikäyneillä vain 24 päivää. Mikä tärkeintä, pysyvään laitoshoitoon joutumista on onnistuttu vähentämään merkittävästi.

Kun elämme pidempään, on myös palveluja ja koko kaupunkia kehitettävä sen mukaisesti. Helsingin on oltava hyvä paikka asua ja elää kaikenikäisille. Liikuntaneuvontaa ja -palveluita on tarjottava terveysasemilla ja palvelukeskuksissa. Liikuntaryhmiä ja -palveluita tulee järjestää riittävästi myös kotihoidon ja omaishoidon asiakkaille. Helsinki on viisaasti uudessa koko kaupungin päätöksentekoa ohjaavassa strategiassaan painottanut liikunnan lisäämistä ja liikkumattomuuden vähentämistä.

Meidän kaikkien on hyvä muistaa ikääntyneitä omaisia sekä läheisiä ja olla heidän apunaan ulkoilussa, varsinkin jos he eivät enää yksin pääse ulos liikkumaan. Ulkoilu ja liikkuminen ovat parasta terveydenedistämistä ja ennaltaehkäisevää lääkettä, mutta myös mitä parhainta yhdessäoloa ja elämän iloa.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja (kok)
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

30.5.2013 MunkinSeutu

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuslinjausten yhteydessä saimme läpi tavoitteemme, että metropolialueelle tulee oma erillinen ratkaisu. Olen esittänyt, että osana erillisratkaisua metropolialueella kokeiltaisiin Ruotsin mallin tyyppistä rahoitusmallia. Ruotsissa raha seuraa potilasta, joka saa valita vapaasti hoitopaikkansa perusterveydenhuollossa ja hoivapalveluissa.

”Raha seuraa potilasta” -mallin painavin perustelu on se, että se on naapurimaassa lisännyt hoitoon pääsyn tasa-arvoa. Ruotsissa 93 % hoitoa tarvitsevista pääsee lääkärille viikon sisällä. Suomen sote-uudistuksessa painopiste on oikeasti saatava peruspalveluihin. Terveysasemille on päästävä sujuvasti ja oikea-aikaisesti. Hoitojonot ja terveyserot tulevat kalliiksi. Hallinnolliset sote-linjaukset kaipaavat rinnalleen aidosti uutta, jotta pitkät odostusajat saada purettua ja ihmisten pallottelusta päästään.

Jätin toukokuun alussa ministerin vastattavaksi kirjallisen kysymyksen “raha seuraa potilasta” -mallin pilotoimisesta perusterveydenhuollossa ensin metropolialueella. Kysyin myös mihin toimiin hallitus ryhtyy, jotta sosiaali- ja terveysministeriö selvittää Ruotsin kaltaisen mallin käyttöönoton mahdollisuudet Suomessa. Ministerin vastaus ei ole vielä saapunut.

Ruotsissa palveluntarjoajat, jotka täyttävät asetetut laatu- ja muut vaatimukset, voivat toimia järjestelmässä, mutta valinta on aina potilaan. Järjestelmän toimivuuden turvaa se, että toimijoiden lainmukaisuutta ja laatua seurataan sekä valvotaan tarkasti, ja laatutiedot ovat julkisia. Järjestelmä ei myöskään erottele yksityistä, kolmatta ja julkista sektoria, vaan ne toimivat tasavertaisina palvelujen tuottajina.

Ruotsissa uudistus on mahdollistanut sen, että perusterveydenhuollossa ja hoiva-alalla on saatu samalla rahalla enemmän. Palveluntuottajia kannustetaan hoitamaan potilas laadukkaasti ja ehkäisevää työotetta käyttäen. Uudistuksen myötä tuottavuus on kasvanut samalla, kun hoitoon pääsy, hoidon laatu ja ihmisten tyytyväisyys ovat parantuneet. Esimerkiksi potilasvalitukset ovat vähentyneet ja yksikköjen aukioloajat ovat laajentuneet. Erityisen huomionarvoista on se, että erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välistä rajaa on onnistuttu siirtämään perustason suuntaan.

Valinnanvapaus ei ole kaukainen haave, vaan tosiasia myös meillä kotimaassa. Terveydenhuoltolaki tulee voimaan asteittain niin, että vuonna 2014 kaikilla Suomessa asuvilla on oikeus valita terveyskeskuksensa ja sairaalansa. Sen sijaan valmisteilla olevan sote-uudistuksen rahoitusratkaisut ovat vielä avoinna. Lisäpaineita kestävälle rahoitusratkaisulle tuo ensi vuonna voimaan tuleva EU:n potilasdirektiivi, jonka lähtökohta on, että potilas saa jatkossa hakea vapaasti terveyspalveluja myös toisesta EU-maasta.

Kävimme johtamani valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston kanssa viime kesänä Ruotsissa malliin tutustumassa ja eri tahojen näkemyksiä uudistuksen vaikutuksista kuulemassa. Ruotsissa puolueet ovat laajalla rintamalla uudistuksen takana ja ei ihme. Ehdotimme kansanedustaja Anne-Mari Virolaisen (kok) kanssa viime kesänä, että sote-uudistusta valmistelevan työryhmän pitäisi ottaa selvitykseen Ruotsin lainsäädäntöjen soveltaminen. Viimeistään nyt on tähän ehdotukseen tartuttava.

Suomen ja Ruotsin järjestelmät eivät ole identtisiä ja siksi vertailuja ei voi tietenkään suoraan tehdä. Selvää on, että meillä ei ole varaa olla katsomatta mitä Ruotsin malli Suomessa merkitsisi.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

29.4.2013 Lauttasaari-lehti

On myönteinen asia, että lapsiperheet viihtyvät Helsingissä. Lapsilukumäärän kasvu näkyy tietenkin myös lapsiperheiden palvelujen tarpeessa. Oli välttämätöntä, että viime vuonna päätimme päiväkotien rakentamisen vauhdittamisohjelmasta Helsingissä. Päivähoitopaikkoja on oltava siellä missä lapsiakin. Helsingin on otettava lisääntynyt lasten määrä tosissaan ja huolehdittava perheiden peruspalveluista.

Monen helsinkiläisen perheen huolena ovat olleet pienten koululaisten yksinäiset iltapäivät. Lisäsimme viime vuonna Helsingin kaupungin budjettiin voimavaroja, jotta kaikki iltapäivähoitopaikkaa hakevat eka- ja tokaluokkalaiset sen saisivat. Tässä onnistuimme. Ensi vuonna pienten koululaisten määrä, mutta myös perheiden halukkuus hakea paikkaa arvioidaan olevan nykyistä suurempi.

Opetusvirasto on julkisuudessa arvioinut, että tavoitteesta turvata kaikille halukkaille tokaluokkalaisille turvallinen iltapäivä luovutaan, jotta rahat riittäisivät. Tämä vaikeuttaisi monen perheen arkea. Ilman iltapäivähoitopaikkaa jäisi arviolta noin 200-300 tokaluokkalaista ensi lukuvuonna, sillä paikat täytettäisiin priorisoiden ekaluokkalaisten tarpeita.

Tokaluokkalaisten ja heidän perheidensä tyhjän päälle jättäminen ei ole viisasta, koska se vetäisi mattoa alta työltä, jolla edistetään perheiden hyvää arkea ja ennaltaehkäistään lasten syrjäytymistä. Kannustan opetusvirastoa ja -lautakuntaa etsimään talouden tiukoissa kehyksissä ratkaisun, jossa perheitä ei jätetä pulaan.

Ennaltaehkäiseviin ja perheiden hyvän arjen palveluihin panostaminen on fiksu investointi. Asiantuntijat ovat osoittaneet, että mitkä tahansa ennaltaehkäisevät toimet tulevat edullisemmaksi taloudellisesti – puhumattakaan inhimillisistä kustannuksista – kuin lapsen huostaanotto.

Toinen esimerkki monelle perheelle tärkeästä palvelusta on Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) tilapäinen lastenhoitoapu. Palvelun vahvuus on siinä, että perheet saavat tarvittaessa apua ilman odotusaikoja ja kohtuuhintaan. Oli todella harmillinen uutinen, että lastenhoitoapu joudutaan Helsingissä keskeyttämään syksystä koko loppuvuodeksi. Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan myöntämä avustus on samansuuruinen kuin viimeksi, mutta toiminnan kustannukset ovat nousseet lastenhoitoavun tarpeen koko ajan kasvaessa.

Pidän tärkeänä, että nyt etsitään rohkeasti luovia ratkaisuja palvelun jatkamiseksi. Hoitoavun keskeytyminen aiheuttaa todella suurta harmia monelle perheelle. MLL:n palvelu on useille perheille korvaamaton apu arjessa jaksamiseen ja asioiden sujumiseen kotona. Kaupunkimme taloutta pitää laittaa tasapainoon ja priorisointia on tehtävä, siitähän politiikassa on kyse. Nyt vain pitäisi löytää yhteinen sävel, jolla estämme perheiden ennaltaehkäisevien palveluiden rapautumisen. Olisi lyhytnäköistä purkaa vanhemmuutta tukevia palveluja ja tukiverkostoja. Päinvastoin, nyt niitä pitäisi kaikin tavoin vahvistaa. On viisasta huolehtia, että Helsinki on hyvä paikka asua ja elää kaikenikäisille, myös kaikkein pienimmille.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

26.4.2013 KaupunkiSanomat

Aina kun puhutaan lapsista, on puhuttava myös vanhemmista. Meillä vanhemmilla on aina ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta. Ilman vanhempien nykyistä vahvempaa panosta emme myöskään onnistu kitkemään kurittomuutta kouluista. Vanhempien kasvatuksen ryhtiliikkeelle on huutava tarve. Minkä kotona oppii, sen koulussa taitaa. Myös kodin ja koulun yhteistyössä on vielä paljon käyttämätöntä voimavaraa, joka on nyt täysimääräisesti otettava käyttöön.

Koulu ja päivähoito ovat vanhemmille tärkeä kasvatuskumppani ja merkittäviä vaikuttajia lapsen elämässä. Parhaimmillaan vanhemmat, koulu ja koko lapsen lähiyhteisö rakentavat yhdessä kasvatuksen kaarisiltaa.

Yksilöllinen ja lapsen tarpeista lähtevä opetus edellyttää myös entistä enemmän vuoropuhelua vanhempien ja opettajien välillä. Vuorovaikutus kodin kanssa auttaa opettajaa tuntemaan oppilaansa entistä paremmin. Hyvä yhteistyö auttaa myös vanhempia tukemaan lastensa oppimista ja koulunkäyntiä. Lapselle hyvä turvaverkko syntyy, kun kodin ja koulun aikuiset toimivat johdonmukaisesti ja tasavertaisesti yhdessä.

Olen ehdottanut kouluihin koulurauhasopimusta, jossa oppilaat, vanhemmat sekä koko koulun väki sopisivat yhdessä oman koulunsa käyttäytymis- ja pelisäännöt. Koulurauhasopimukselle luo perustan eduskuntaan keväällä tuleviin koulujen työrauhaa turvaaviin säädöksiin sisältyvä säännösehdotus. Sen mukaan koulujen olisi opetussuunnitelman laatimisen yhteydessä tehtävä oma suunnitelmansa kurinpito- ja ojentamiskeinojen käyttämisestä sekä henkilöstön kouluttamisesta. Mielestäni säädöksiin on myös kirjattava oppilaiden ja vanhempien vahva rooli yhteistyössä koulun väen kanssa.

Koulutasolla, mutta myös kodeissa, tarvitaan lisää tietoa myös koulun kurinpito- ja ojentamiskeinoista sekä muista säännöistä. Yhdessä tekeminen on alku sitoutumiselle ja koulurauhasopimuksen onnistumiselle. Yhteisöllisyyden voima on yllättävän vahva, eikä se vaadi lisäbudjetteja.

Koulukurikeskustelussa on tietenkin aina muistettava, että häiriökäyttäytymisen taustalla on usein oppimisen vaikeudet ja muut tukea edellyttävät ongelmat, joihin tulisi puuttua oppilashuollollisin toimenpitein. Opettajaa eikä oppilasta ei saa jättää yksin vaan oppilashuollon on oltavana tukena jo ennaltaehkäisevästi. Koulukurisopimuksessa on tärkeää sopia myös oppilashuollon toimista ja arvioida myös voimavarojen riittävyyttä.

Opetushallituksen on hyvä valmistella suunnitelmaa varten valtakunnalliset perusteet. Sen lisäksi, että opettajilla on oltava koulukuriin liittyvää koulutusta nykyistä enemmän perus- ja täydennyskoulutuksessa, on myös kodin ja koulun yhteistyöhön luotava uusia elementtejä. Myös tässä työssä on Opetushallituksella tärkeä rooli. On välttämätöntä, että vanhemmat tietävät koulun pelisäännöt ja huolehtivat sekä kasvattavat ja opettavat lapsiaan pelisääntöjen noudattamiseen. Myös kurinpitoasioissa vanhempien ja opettajien yhtenäinen linja on tehokkain.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi