Hallituksen puolivälitarkastuksessa pitää tehdä päätös aloittaa perhevapaauudistuksen valmistelu ja linjata sen keskeiset päätavoitteet. Oli ilouutinen, että pääministeri Juha Sipilä laittoi pääministerin haastattelutunnilla 23.10. perhevapaauudistuskeskustelun virallisesti vauhtiin. Pääministeri totesi, että ”perhevapaauudistusta kannattaa lähteä valmistelemaan huolella. Valmistelu seuraavaa hallituskautta varten voidaan mielestäni käynnistää.” Perhevapaauudistus on kaikkien perheiden ja koko Suomen etu. Työelämässä tarvitaan naiset ja miehet, vanhemmuudessa tarvitaan isät ja äidit. Uudistuksen tavoitteena on oltava erilaisten perheiden tasa-arvoinen kohtelu, joustavuus, vanhemmuuden jakaminen sekä työelämän tasa-arvo.

Suomella ei ole varaa muita Pohjoismaita alhaisempaan pienten lasten äitien työllisyysasteeseen. Korkeampi työllisyysaste on ainoa kestävä keinomme nostaa Suomi velan ja leikkausten tieltä. Sitä ei saavuteta ilman naisten nykyistä suurempaa työpanosta. Pitkät perhevapaat vähentää myös naisten työelämäkokemuksen kertymistä ja mahdollisuutta edetä urallaan sekä saavuttaa miesten ansiotaso. Tukemalla naisten uratavoitteita oikeudenmukaisella palkka- ja sopimuspolitiikalla, tasa-arvosuunnitelmilla ja palkkakartoituksilla sekä yhteen sovittamalla työ ja perhe-elämä nykyistä joustavammaksi voidaan palkkaeroja tehokkaasti kaventaa.

Kokoomus on aktiivisesti ajanut, että perhevapaat uudistettaisi kokonaisuudessaan. Kokoomuksen piiristä esitettiin jo viime keväänä, että kotihoidontukea voitaisiin lyhentää, mikäli ansiosidonnaista vanhempainrahaa pidennetään. Keskustakin on kuulunut puheenvuoroja, joissa näytetään vihreää valoa tarkastella kotihoidon tukea. Olisikin kummallista, että Suomea aktiivisesti uudistava hallitus jättäisi perhevapaat työnsä ulkopuolelle. Varsinkin, kun perhevapaajärjestelmän uudistamiselle on huutava tarve ja hallituksessa on perheministeri.

Joustamaton ja äitejä pitkiin perhevapaisiin ajava sekä erilaisia perheitä syrjivä järjestelmä ei yksinkertaisesti ole nykypäivää. Perheet ovat erilaisia, mutta samanarvoisia. Esimerkiksi eroperheissä järjestelmä vaatisi merkittävästi lisää joustoja. Vanhempainvapaiden uudistamisessa kannattaa katsoa myös Ruotsin mallia, joka on perheiden kannalta hyvin joustava.

Osana uudistusta on katsottava myös koko päivähoidon- ja varhaiskasvatuksen kokonaisuus. Pidemmän tähtäimen tavoitteeksi on otettava 3-5 -vuotiaille maksuton osapäiväinen pedagoginen varhaiskasvatus. Tämän lisäksi olisi maksullinen päivähoito sitä tarvitseville. Vastaava malli on jo käytössä Ruotsissa.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

Muistiviikolla julkaistiin Muistiliiton johdolla uudistettu muistisairaan hyvän hoidon kriteeristö. Työ tehtiin yhteistyössä Valviran ja Suomen muistiasiantuntijoiden sekä useiden muiden yhteistyötahojen kanssa. Hyvän hoidon kriteeristön tehtävänä on varmistaa muistisairaalle ihmiselle ja hänen läheisilleen laadukas kuntoutus, hoiva ja hoito yhtenäisin ja yhdenvertaisin valtakunnallisin kriteerein. Muistiliiton varapuheenjohtajana teen työtä sen eteen, että hyvä hoito toteutuisi jokaisen ihmisen kohdalla. Muistisairautta sairastavan ihmisen ja hänen läheistensä hyvinvoinnin lähtökohtana tulee olla oikeus elää omannäköistä elämää.

Etenevät muistisairaudet rappeuttavat aivoja ja heikentävät laaja-alaisesti toimintakykyä. Ne ovat kansantauteja siinä missä sydän- ja verisuonisairaudetkin. Vuosittain arviolta noin 14 500 ihmistä sairastuu johonkin dementoivaan sairauteen, joista jopa 7000–10 000 koostuu työikäisistä muistisairaista. Huolestuttavaa on, että merkittävä osa muistisairauksista jää edelleen diagnosoimatta.

Uudistettu hyvän hoidon kriteeristö painottuu muistisairaiden ja heidän läheistensä toiveesta aikaisempaa vahvemmin kuntoutukseen. Kuntoutuksen merkitys on ymmärretty toimintakykyä ylläpitävänä ja sairauksien ehkäisevänä. Kuntoutuksella tuetaan muistisairaan ihmisen mahdollisuuksia elää mahdollisimman mielekästä ja aktiivista elämää sairaudesta huolimatta. Olen jäsenenä juuri työnsä aloittaneessa sosiaali- ja terveysministeriön nimeämässä kuntoutuksen uudistamiskomiteassa. Pidän muistisairaan toimintakyvyn edistämisen kannalta merkityksellisenä, että kaikissa sote-palveluissa on käytössä ihmisten toimintakykyä edistävä työote ja oikea-aikainen kuntoutus. Terveyden ja toimintakyvyn edistäminen pitää olla myös muistisairaan ihmisen oikeus.

Muistiliiton tekemään selvitykseen vastanneista muistisairaista valtaosalle (86%) koti on tärkein paikka, jossa halutaan asua mahdollisimman pitkään. Työskentelin viime tammikuussa Oulunkylässä viikon ajan vanhusten kotihoidossa hoitajan työparina. Minulle on tärkeää tietää, mikä kotihoidon tilanne käytännössä Helsingissä on. Yhä huonomassa kunnossa ja usein muistisairaiden ikäihmisten kotihoito on vaativaa työtä ja edellyttää hoitajilta laajaa osaamista. Kotihoito työskentelee laadukkaasti olemassa olevilla voimavaroilla, mutta on osin äärirajoilla. Työhön tarvitaan lisää tukea ja uudistamista. Tapaan säännöllisesti Helsingin vanhustenhuollon toimijoita, jotta saamme ajantasaiset näkemykset valtakunnalliseen kotihoidon kehittämiseen. Se on keskeinen eduskuntakauden ja hallituksen kärkihanke minun ja sisäministeri Paula Risikon hallitusneuvottelijoina tekemän aloitteen johdosta.

Kotihoidossa näkyy myös omaishoitajien arvokas työ. Hoitajan ja hoidettavan ikääntyessä tarvitaan myös lisää tukea. Tämä ei aina suju, kuten pitäisi. Kotona asumisesta ja hoitamisesta ei saa myöskään tulla pakkoa. Kotihoidon rinnalle on rakennettava lisää asumismuotoja, joiden piiriin pääsee nopeastikin, kun omassa yksityisessä kodissa ei enää ole mahdollista elää turvallisesti.

Hallituksen ajatus etsiä säästöjä ympärivuorokautisesta hoidosta hoitajamitoitusta pienentämällä ei ole kestävää. Olemme hallituspuolueiden sosiaali- ja terveyspolitiikasta vastaavien kanssa edellyttäneet hoitajamitoituksen alentamisesta luopumista. Edellytimme, että sovituille säästöille etsitään vaihtoehtoisia toteutustapoja, jotka varmistavat hallituksen sovitussa talouslinjassa pysymisen. Tämä työn on nyt täydessä vauhdissa sosiaali- ja terveysministeriössä.

Ehdotin myös, että ottaisimme hoitotyön johtamisen välineeksi valtakunnallisen hoitoisuusmittarin, jolla henkilöstön määrä ja osaaminen voidaan kohdentaa joustavasti ja yksilöllisesti ihmisen hoidon tarpeen mukaan. Jokaisen vanhuksen hoidon tarve on erilainen. Ihmisen hoidon ja hoitajien tarvetta ei voi määrittää yhdellä annetulla luvulla.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

Muistiliiton varapuheenjohtaja

Muistiviikolla julkaistiin Muistiliiton johdolla valmisteltu muistisairaan hyvän hoidon kriteeristö. Työ tehtiin yhteistyössä Valviran ja Suomen muistiasiantuntijoiden sekä useiden muiden asiantuntijoiden kanssa. Hyvän hoidon kriteeristön tehtävänä on edistää muistisairaalle ihmiselle ja hänen läheisilleen laadukas kuntoutus, hoiva ja hoito yhtenäisin ja yhdenvertaisin valtakunnallisin kriteerein. Muistiliiton varapuheenjohtajana teen työtä sen eteen, että hyvä hoito toteutuisi jokaisen ihmisen kohdalla. Muistisairautta sairastavan ihmisen ja hänen läheistensä hyvinvoinnin lähtökohtana tulee olla oikeus elää omannäköistä elämää.

Etenevät muistisairaudet rappeuttavat aivoja ja heikentävät laaja-alaisesti toimintakykyä. Ne ovat kansantauteja siinä missä sydän- ja verisuonisairaudetkin. Vuosittain arviolta noin 14 500 ihmistä sairastuu johonkin dementoivaan sairauteen, joista jopa 7 000–10 000 koostuu työikäisistä muistisairaista. Huolestuttavaa on, että merkittävä osa muistisairauksista jää edelleen diagnosoimatta.

Hyvän hoidon kriteeristö painottuu muistisairaiden ja heidän läheistensä toiveesta ensisijaisesti kuntoutukseen ja vasta sitten hoivaan ja hoitoon. Kuntoutuksen merkitys on ymmärretty toimintakykyä ylläpitävänä ja sairauksien ehkäisemissä. Kuntoutuksella tuetaan muistisairaan ihmisen mahdollisuuksia elää mahdollisimman mielekästä ja aktiivista elämää sairaudesta huolimatta. Olen jäsenenä juuri työnsä aloittaneessa sosiaali- ja terveysministeriön nimeämässä kuntoutuksen uudistamiskomiteassa. Pidän muistisairaan toimintakyvyn edistämisen kannalta merkityksellisenä, että kaikissa sote-palveluissa on käytössä ihmisten toimintakykyä edistävä työote ja oikea-aikainen kuntoutus. Terveyden edistäminen pitää olla myös muistisairaan ihmisen oikeus.

Muistiliiton tekemään selvitykseen vastanneista muistisairaista valtaosalle (86%) koti on tärkein paikka, jossa halutaan asua mahdollisimman pitkään. Työskentelin viikon Oulunkylässä hoitaja työparina vanhusten kotihoidossa. Minulle on tärkeää tietää, mikä kotihoidon tilanne käytännössä Helsingissä on. Yhä huonomassa kunnossa ja useimmiten muistisairaiden ikäihmisten kotihoito on vaativaa työtä ja edellyttää hoitajilta laajaa osaamista. Kotihoito työskentelee laadukkaasti olemassa olevilla voimavaroilla, mutta on äärirajoilla. Työhön tarvitaan lisää tukea ja uudistamista. Tapaan säännöllisesti Helsingin toimijoita, jotta saamme näkemykset valtakunnalliseen kotihoidon kehittämiseen. Se on eduskuntakauden ja hallituksen kärkihanke minun ja sisäministeri Paula Risikon aloitteesta.

Kotihoidossa näkyi myös omaishoitajien arvokas työ. Hoitajan ja hoidettavan ikääntyessä tarvitaan myös lisää tukea. Tämä ei aina suju, kuten pitäisi. Kotona asumisesta ja hoitamisesta ei saa tulla pakkoa. Kotihoidon rinnalle on rakennettava lisää paikkoja, joihin pääsee nopeastikin hoitoon, kun omassa yksityisessä kodissa ei enää ole mahdollista elää turvallisesti.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

Muistiliiton varapuheenjohtaja

Eriarvoiset mahdollisuudet ja pitkät jonot peruspalveluihin luovat kasvavia terveys- ja hyvinvointieroja. Hyväosaisilla on mahdollisuus saada palveluja työterveyshuollon kautta. Jonoista pääsee käyttämällä yksityistä terveydenhuoltoa tai ostamalla yksityisen terveysvakuutuksen. On hyvinvointipolitiikkamme irvikuva, että oikea-aikainen pääsy sotepalveluihin on kiinni kukkaron paksuudesta.

Kelan ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen mukaan vain terveyskeskuslääkärin hoitamia lapsia on helsinkiläisistä 36 %, vantaalaisista 30 % ja espoolaisista 26 %. Valmisteilla olevan valinnanvapauslainsäädännön ydintavoitteena on vahvistaa peruspalveluja ja hyvinvointiyhteiskunnan tasavertaisia mahdollisuuksia sekä varmistaa sujuva hoitoon pääsy.

Sote-uudistus ja sen tuoma valinnanvapaus lisävät erityisesti lapsiperheiden, eläkeläisten, työttömien ja pitkäaikaissairaiden yhdenvertaisuutta. Hoitoon pääsy ajoissa lisää veroeurojen ja palveluiden vaikuttavuutta sekä vähentää terveyseroja.

Kun raha seuraa ihmisen valintaa, niin kysyntä luo tarjontaa.

Näin voimavarat siirtyvät valinnan myötä vahvistamaan palveluja siellä, missä ihmisten on niitä hyvä käyttää. Ehdotin jo neljä vuotta sitten valinnanvapautta juuri siksi, että siitä on mahdollista tehdä sote-uudistuksen yhdenvertaisuuden ajuri. Ihmiset ja asiointitarpeet ovat erilaisia. Siksi Suomen malliin valmistellaan useita rinnakkain toimivia valinnanvapauden toteutustapoja.

Valinnanvapaus on mittava loikka pois järjestelmäkeskeisyydestä ja kohti ihmisten aktiivista osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia. On päästävä pois ajattelutavasta, jossa viranomainen tietää parhaiten. Valinnanvapaus varmistaa, että esimerkiksi vaikeavammainen voi olla oman elämänsä vaikuttaja.

Valinnanvapaus korvaa raskaan kilpailutusmenettelyn.

Kun valtiovallan asettamat kriteerit täyttävä toimija listautuu palvelun tuottajaksi, voidaan kilpailla hinnan sijaan laadulla, ja lopullisen valinnan tekee ihminen eikä järjestelmä. Tämä on mittava mahdollisuus esimerkiksi vanhusten ja vammaisten palveluille.

Valinnanvapaus ei ole sote-uudistuksen irrallinen osa vaan sen ydin ja käyttövoima. Se on aiemmista sote-yrityksistä puuttunut uudistumisen moottori. Ihmisen oma valinta on inhimillinen ja ketterä tapa vauhdittaa laadukkaampia ja kustannustehokkaita palveluja. Uudet toimintatavat ja innovaatiot syntyvät ihmisten kohdatessa potilas-asiakasrajapinnalla.

Alkuperäinen blogikirjoitus on julkaistu sekä Sosiaalivakuutus -lehden nettisivuilla 20.9.2016 että painetussa lehdessä 3/16.

On tärkeää, että tänään alkavassa budjettiriihessä lyödään lukkoon äitien päihdekuntoutuksen rahoitusratkaisu. Muistutan tuoretta sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilaa (ps) ja koko hallitusta, että eduskunta on pelastanut lisämäärärahalla Ensi- ja turvakotien liiton päihdeongelmaisten äitien ja heidän perheidensä Pidä kiinni -hoitojärjestelmän kuusi kertaa. Eduskunta on myös edellyttänyt, että hallitus etsii rahoitukseen pysyvämmän ratkaisun.

Ilman eduskunnan tukea olisi toimiva järjestelmä muuten murentunut. Päihdeongelmaisten äitien erityishoito tuottaa mittavia inhimillisiä ja taloudellisia säästöjä. Äidin raskaudenaikaisen päihteidenkäytön aiheuttama sikiövaurio on pahimmillaan korjaamaton kehitysvamma, joka vaatii pysyvää ja kallista laitoshoitoa. Sikiön suojelu ja vauvan hyvinvointi on oltava ensisijalla.

Pidä kiinni –hoitojärjestelmän tavoitteena on ehkäistä ja minimoida sikiön vaurioita äidin päihteettömyyttä tukemalla raskauden aikana ja tukea koko perheen hyvinvointia ja päihteettömyyttä myös lapsen syntymän jälkeen.

Suomessa syntyy vuosittain noin 650 alkoholin vaurioittamaa lasta. Odottavista äideistä kuudella prosentilla on arvioitu olevan päihderiippuvuus. Pelkästään Helsingin Naistenklinikalla synnyttää viikoittain 1-2 päihdeäitiä. Yleisesti tiedetään, että äidin päihteiden käyttö on yleisin syy pienten lasten huostaanottoihin Suomessa. Nämä luvut varmasti puhuvat puolestaan, kun hallitus istuu riihipöytääni.

Nyt tarvitaan tehdä ratkaisu pidemmälle tähtäimelle. Tilanne, jossa rahoitus ratkaistaan aina vuosittain, ei ole kenenkään etu ja on vahvasti vastoin eduskunnan tahtoa. Pidä kiinni -ensikotien sulkeminen tarkoittaa sitä, että äideiltä katoaa vapaaehtoisen kuntoutumisen mahdollisuus ja vauvat ovat vakavassa vaarassa. Pitkällä aikavälillä sote-ratkaisuun kytkeminen ja päihdekuntoutuksen järjestämisvastuun keskittäminen yhdelle toimijalle on tavoiteltava asia. Sote-uudistuksen toteutumiseen on kuitenkin vielä vuosia ja siksi ajaksi on rahoitus löydettävä.

Päihdeäitien hoidossa on kyse fiksusta investoinnista ennaltaehkäiseviin palveluihin, jotka huonosti hoidettuna aiheuttavat mittavia kuluja huostaanottojen ja vaurioituneiden lasten tarvitsemien palveluiden muodossa inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

Valtiovarainvaliokunnan jäsen

Lisävelkaantumisen, veronkorotusten ja leikkausten tiellä emme kykene rakentamaan yhdenvertaisten mahdollisuuksien Suomea. Parempi työllisyyden taso on se ainoa keino, jolla Suomi voi kestävästi edetä. Eduskuntakauden keskeisin asia on vaimean kasvun ja korkean työttömyyden ongelman ratkaisu. Samaan aikaan on kyettävä luomaan uutta kasvua, osaamista ja pitämään huolta heikompiosaisista. Tuoreen valtiovarainministeri Orpon ensimmäinen taluosarvioesitys on toivoa tuova työnäyte, joka rakentaa polkua reilumpaan Suomeen.

Orpon esitykseen sisältyy kasvua ja työllisyyttä sekä kotimaista kysyntää vahvistava verokokonaisuus. Kaikkien palkansaajien ansiotuloveroastetta esitetään laskettavaksi puoli prosenttiyksikköä ensi vuonna. Lisäksi budjettiesitys sisältää veronkevennyksen eläkeläisille. On oikein, että koko ikänsä työtä tehneet pidetään samalla viivalla veroalennuksia kohdennettaessa.

Budjettiesityksen olennaista antia on yrittäjyyttä edistävät toimet. Uudet työpaikat syntyvät, jos ovat syntyäkseen, juuri pk-yrityksiin. Maksuperusteisen arvolisäveroon siirtymisellä päästään pois kohtuuttomasti yrittäjiä lannistaneesta valuviasta, jossa yrittäjä on joutunut maksamaan verot ennen kuin myyntitulot ovat tulleet tilille. Kannusteita yritystoiminnan harjoittamiseen esitetään vahvistettavaksi uudella yrittäjävähennyksellä sekä keventämällä perintö- ja lahjaverotusta yritysten sukupolvenvaihdosten edistämiseksi.

Kotitalouspalveluiden kulutuksen lisäämiseksi esitetään kotitalousvähennyksen kasvattamista. Tämä luo uusia työpaikkoja sekä vähentää harmaata taloutta. Hallitusneuvotteluissa sovimme, että vähennystä laajennetaan myös ikääntyneiden hoivapalveluihin. Ehdotin kuntoutuksen ottamista kotitalousvähennyksen piirin jo aiemmin vuonna 2011.

Työllisyystavoitetta ei saavuteta ilman lisätoimia, joita valmistellaan elokuun lopun budjettiriiheen. Tuolloin hallitus käy läpi koko budjettiesityksen ja antaa yhdessä talousarvioesityksen eduskunnan käsiteltäväksi. Valtion talousarvion käsittely on valtiovarainvaliokunnassa syksyn keskeisin tehtävämme.

Osana työllisyyspakettia on hallituksen peruttava ylisuuret päivähoitomaksukorotukset, esimerkiksi Helsingissä on niin korkeat asumis- ja elinkustannukset, ettei keskituloisia perheitä ole enää varaa kurittaa mittavilla lisämaksuilla ja ostovoiman leikkauksilla. Maksukorotusesitys on ristiriidassa työllisyys- ja tasa-arvotavoitteen kanssa, mutta erityisesti pyrkimyksessämme kasvattaa varhaiskasvatuksen osallistumisastetta. Maksujen korotusten peruminen ei yksin riitä, vaan varhaiskasvatuksen kehittäminen on oltava ykkösagendalla. Tutkimukset osoittavat, että lasten kannalta vaikuttavinta on investoida varhaiskasvatuksen laatuun.

Ensi vuonna suomalaiset kirjallisuuden tekijät saavat vihdoin asianmukaista lainauskorvausta kirjastojen lainoista. Lainauskorvauksilla on tekijänoikeuskorvauksina paitsi kulttuuria myös talouskasvua edistävä vaikutus. Johtavana kirjastokansana on vähintäänkin kohtuullista, että lainattavista teoksista saa myös tekijä oman osansa. Eduskunta on edellyttänyt lainauskorvauksien kuntoon laittamista ja meille sivistyskansanedustajille Orpon budjettiesitys on työvoitto.

Olen urakoinut kansallisen rokoteohjelmamme täydentämiseksi vesirokkorokotteella ja nyt rokoterahat on valtiovarainministerin toimesta esitykseen lisätty. Se on kansanterveys- ja työllisyysteko sekä investointi, joka tuo säästöjä. Rokotteen lisääminen rokotusohjelmaan kaventaa lasten terveyseroja. On arvioitu, että rokote käytännössä hävittäisi vesirokkotaudin Suomesta ja säästäisi yhteensä noin 80 000 työpäivää ja lähes 14 milj. euroa vanhempien työstä poissaolosta aiheutuvia kustannuksia.

Eduskunta aloittaa valtion budjetin käsittelyn heti syksyllä. Ajatukset ja palautteet niin Helsingin kuin Suomen asioista ovat tervetulleita.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

Valtiovarainvaliokunnan jäsen

www.sarisarkomaa.fi

Alkuperäinen kirjoitus on julkaistu Verkkouutisten V-blogissa 17.8.2016

Alkuperäinen kirjoitus on julkaistu Verkkouutisten V-blogissa 21.6.2016

Suomalaisilta jää käyttämättä apteekista hankittuja reseptilääkkeitä vuosittain jopa 95–125 miljoonan euron arvosta, mikä tarkoittaa, että summa lähentelee 5 prosenttia koko Suomen reseptilääkemyynnistä. Lääkekorvauksen osuus reseptilääkkeistä on keskimäärin 66 prosenttia. Siten yhteiskunnan osuus käyttämättömien lääkkeiden kustannuksesta on noin 80 miljoonaa euroa vuosittain. Näiden lukujen valossa lääkejätteen vähentämiseen on ryhdyttävä ripeästi osana valtion talouden säästötalkoita. Lääkejätteen vähentämisellä voidaan säästää niin ympäristöä, apteekin asiakkaiden kuin veronmaksajan euroja.

Tiedot lääkejätteen määrästä selviävät Apteekkariliiton helmikuussa tehdystä selvityksestä. Tavallisin syy lääkejätteen syntyyn oli se, että vain osa lääkkeistä kului, vaikka lääkettä oli käytetty lääkärin ohjeen mukaan. Näin vastasi 42 prosenttia. Noin joka kolmas vastaaja kertoi lääkkeen jääneen käyttämättä, koska lääkäri vaihtoi lääkkeen toiseen. Noin kolmannes vastanneista kertoi, että lääkkeen käyttö oli lopetettu, koska se aiheutti haittavaikutuksen. Reseptilääke jäi käyttämättä myös siksi, että se oli ostettu varmuuden vuoksi (14 %) tai lääkärin määrää lääkettä oli ostettu niin paljon, että se ehti vanhentua (17 %).

Lääkejätteen vähentämiseen on löydettävissä yksinkertaisia keinoja, jotka on syytä ottaa viivytyksettä käyttöön. Ensinnäkin uusi lääkehoito tulisi aloittaa pienellä aloituspakkauksella, jolloin lääkettä jää mahdollisimman vähän käyttämättä, jos lääke vaihdetaan toiseen. Peruskorvattavia lääkkeitä voisi hankkia Kela-korvattuina vasta, kun edellisen ostokerran lääkkeet olisi käytetty lähes loppuun. Vastaava käytäntö on jo nyt erityiskorvattavilla lääkkeillä. Kalleimpia, tuhannesta jopa kymmeniin tuhansiin euroihin maksavia, lääkkeitä voisi ostaa korvattuna vain pienissä erissä, esimerkiksi kuukauden annos kerrallaan.

Myös koneellista annosjakelua tulisi hyödyntää nykyistä laajemmin. Koneellisessa annosjakelussa asiakkaalle toimitetaan kerta-annoksiin pakatut lääkkeet kahden viikon jaksoissa. Annosjakelussa käytetään suuria, edullisempi lääkepakkauksia sekä lääkevaihdon piirissä olevia edullisia lääkevalmisteita. Yhteiskunta hyötyy annosjakelussa syntyvistä säästöistä lääkekorvausten osalta.

Annosjakelupalvelu on monin tavoin potilaan etu. Se parantaa lääkitysturvallisuutta, edistää lääkehoidon onnistumista ja säästää lääkekuluissa. Säästöjä tulee varmasti muihinkin sote-menoihin, kun "lääketokkurat" vähenee, potilaan yleiskunto kohenee ja tarve käyttää muita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja vähenee. Parasta tietenkin on ihmisen toimintakyvyn ja elämän laadun paraneminen. Palvelu on hyödyllisin paljon lääkkeitä käyttäville.

Apteekki perii annosjakelusta palkkion, joka kattaa palvelusta aiheutuneet kustannukset. Palkkiot vaihtelevat apteekkikohtaisesti. Annosjakelupalkkion rahoitusta uudistettava siten, että annosjakeluun liittyvät palkkiot määritellään lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen asetuksessa lääketaksasta. Annosjakelupalkkion määrittäminen lääketaksassa lisäisi annosjakelupotilaiden tasa-arvoa palvelun kustannuksien suhteen ja mahdollistaisi potilaan kokonaisvaltaisen palvelun hänen valitsemastaan lähiapteekista.

Hallitusohjelman mukaisesti syksyn budjettiriiheen valmistellaan 134 me leikkauksia lääkekorvausjärjestelmään. Kannustan hallitusta selvittämään, mikä osuus mittavasta leikkauksesta voitaisiin löytää lääkejätteen vähentämisen ja tarkoituksenmukaisen lääkehoidon toimin. Samalla säästettäisiin ympäristöä ja helpotettaisiin paljon lääkkeitä käyttävien tilannetta.

Sari Sarkomaa
Valtiovarainvaliokunnan ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen

Osana sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta on varmistettava koulu- ja opiskeluterveydenhuollon laadukas ja yhdenvertaisuuden takaava toiminta. Perusterveydenhuoltoon suunniteltu valinnanvapaus ei sellaisenaan sovi kouluterveydenhuoltoon. Siihen on etsittävä erillisratkaisut, aivan kuten opiskeluterveydenhuoltoonkin. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) toiminta on laajennettava koskemaan kaikkia korkeakouluopiskelijoita. Lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten terveys- ja oppilashuoltopalveluiden saatavuus on turvattava. Painopistettä on siirrettävä ennaltaehkäiseviin toimiin.

Hallitus on päättänyt osana sote-uudistusta, että valinnanvapaus koskee pääsääntönä peruspalveluja ja soveltuvin osin erikoistason sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Valinnanvapauden tavoite on vahvistaa hyvien ja vaikuttavien peruspalveluiden yhdenvertaista saatavuutta. Professori Mats Brommelsin työryhmä julkaisi raporttinsa, jonka pohjalta hallituksen on tehtävä omat linjauksensa. Raportissa todetaan, että kouluterveydenhuollon ja opiskeluterveydenhuollon valinnanvapauteen liittyvät ratkaisut on tarpeen sovittaa yhteen lasten, nuorten ja perheiden palvelujen muutosohjelman kanssa. Tämä edellyttää jatkovalmistelua valtion, maakuntien ja kuntien kesken.

Johdollani valmisteltuihin kokoomuksen valinnanvapausteeseihin on kirjattu, että kouluterveydenhuollon on toimittava tiivisti yhdessä oppilashuollon kanssa lähellä lasta. Kouluterveydenhuollon mallin on oltava sellainen, että se tukee oppilashuoltotyötä ja yhteistyötä opettajien, rehtoreiden kuraattoreiden ja koulupsykologien kanssa. Olennainen osa niin koulu- kuin opiskeluterveydenhuoltoakin on oppimisympäristön terveellisyyden ja turvallisuuden sekä koko kouluyhteisön hyvinvoinnin edistäminen.

Suomen Terveydenhoitajaliiton tuore kannanotto osuu oikeaan siinä, että sote-uudistuksessa on turvattava kouluterveydenhoitajan työn keskeinen elementti eli hoidon jatkuvuus.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja