Siirry sisältöön

Blogi 18.11.2011

Iso osa suomalaisista on kirjastojen ja kirjojen ystävä kuten myös minäkin. Suomessa käytetään kirjastoja eniten kaikista Pohjoismaista. Yleisten kirjastojen vuosittainen lainamäärä on Suomessa lähes 100 miljoonaa. On ikävä tosiasia, että työ ei rahallisesti kiitä kirjan tekijää kohtuudella. Yhdestä lainatapahtumasta tekijä saa korvausta vain muutaman sentin. Esimerkiksi Tanskassa lainauskorvausmäärärahat ovat yli seitsemän kertaa enemmän kuin Suomessa.

Suomessa teosten lainamääriin perustuvat korvaukset ovat olleet käytössä vasta vuodesta 2007. Muissa Pohjoismaissa vastaavia korvauksia on maksettu jo usean vuosikymmenen ajan. Vuokraus- ja lainausdirektiivi implementoitiin aikanaan 1990-luvun puolivälissä Suomeen väärin. Silloin tekijöille säädettiin oikeus lainauskorvaukseen, mutta kaikki merkittävää lainaustoimintaa harjoittavat kirjastot vapautettiin korvauksen maksamisesta.

Vuonna 2004 Suomi sai Euroopan yhteisön komissiolta virallisen huomautuksen vuokraus- ja lainausdirektiivin virheellisestä implementoinnista. Suomessa tehtiin syksyllä 2006 pikaisella lainvalmistelulla muutos tekijänoikeuslakiin, jonka seurauksena yleiset kirjastot poistettiin poikkeuksen piiristä. Tässä yhteydessä eduskunta kiinnitti huomiota siihen, että lainauskorvausmääräraha oli huomattavan pieni suhteessa yleisten kirjastojen vuosittaisiin lainamääriin. Pohjoismaisessa tarkastelussa Suomi on selkeästi viimeisellä sijalla korvausten tasossa.

Kirjallisuuden lainaamisesta yli viidesosa tapahtuu tutkimusta ja opetustoimintaa palvelevista kirjastoista, jotka Suomessa ovat korvauksen ulkopuolella. Muissa Pohjoismaissa opetus- ja tutkimuskirjastot ovat pääsääntöisesti mukana lainaluvuissa ja korvauksen piirissä.

Lakia säädettäessä eduskunta edellytti, että valtion talousarviossa osoitetaan lisämääräraha, jolla mahdollistetaan tutkimus- ja opetustoimintaa palvelevien kirjastojen ottaminen tekijänoikeuslain lainauskorvausjärjestelmän piiriin. Määrärahaa ei kuitenkaan ole korotettu viimeisten vuosien aikana ja opetus- ja tutkimuskirjastot ovat edelleen poikkeuksen piirissä. Opetus- ja tutkimuskirjallisuuden tekijöiden omaisuuden suojan ja yhdenvertaisen kohtelun kannalta on erittäin tärkeää, että nämä kirjastot otetaan lainauskorvausjärjestelmän piiriin.

Euroopan unionin tuomioistuin on ottanut kesäkuussa 2011 antamassaan tuomiossa kantaa vuokraus- ja lainausdirektiiviin sekä kohtuullisen korvauksen määräytymiseen. Tuomiossa korostetaan, että jos poistetaan tekijältä mahdollisuus kieltää teostensa lainaaminen, niin se edellyttää sen turvaamista, että tekijät saavat lainaamisesta korvauksen.

Laadukas suomalainen kirjallisuus tarjoaa kirjastolaitokselle sisällön samalla mahdollistaen sen olemassaolon. Turvaamalla tekijöille kohtuullisen korvauksen näiden sisältöjen lainaamisesta voidaan samalla turvata tekijöiden mahdollisuus keskittyä luovaan työhön. Hallitusohjelmassa painotetaan, että tekijänoikeuslailla säädetään nykyistä tarkemmin tekijänoikeuksien käytöstä suoritettavasta kohtuullisesta korvauksesta. Oikeus kohtuulliseen korvaukseen tulee turvata myös silloin, kun teoksia käytetään kirjastoissa. On oikeudenmukaista, mutta myös fiksua suomalaisen sivistyksen ja kirjallisuuden kannalta, että kirjailijoiden työ kannattaa.

Ensi vuoden valtion budjetissa lisätään 300 000 eurolla lainauskorvauksen määrärahaa, jota eduskunnan on budjettikäsittelyssä arvioitava. Valtioneuvoston on syytä päättää Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman yhteydessä ohjelmasta, jossa vuosittain määrärahaa korotetaan niin, että kohtuullinen taso saavutetaan, ja että opetus- ja tutkimuskirjastot voidaan saattaa lainauskorvausjärjestelmän piiriin.

Jätin asianomaisen ministerin vastattavaksi kirjallisen kysymyksen tekijöille kuuluvien oikeuksien turvaamisesta lainauskorvausjärjestelmässä (kk 302/2011 vp).

Blogi 17.11.2011

Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi eilen ensi vuoden budjetin historiallisen epävarmassa taloustilanteessa. Euroopan tilanteen osalta elämme kuin veitsenterällä. On poikkeuksellisen vaikea ennustaa, mitä omassa taloudessamme tulee tapahtumaan. Yksi asia on varma. Pärjäämme tulevissa talouden tyrskyissä sitä paremmin, mitä paremmassa kunnossa kaupunkimme talous on. On myönteistä, että enää ei Helsingin toimintamenot kasva edellisten vuosien vauhtia. Helsingin on saatava talous tasapainoon, kuten Suomen ja koko Euroopan. Jatkuva luotolla eläminen ei ole kestävää eikä ole myöskään reilua siirtää vastuita tuleville sukupolville.

Talouden tasapainottamisen rinnalla on aivan olennaista katsoa, miten meidän helsinkiläisten eurot käytetään. Jatkossa Helsingin on tuotettava palveluitaan kustannustehokkaammin uudistamalla vanhoja organisaatioita, tehostamalla tilankäyttöä ja lisäämällä tietotekniikan käyttöä palveluissa. Tämä siksi, että vapautuvat voimavarat voidaan kohdentaa perusasioiden kuntoon saamiseksi ja velkaantumisen katkaisemiseksi. Tärkeää on, että tässä työssä on henkilöstö vahvasti mukana.

Meidän on tehtävä uudistus, jossa sosiaali- ja terveysasiat saadaan yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Samoin varhaiskasvatus- ja päivähoito on siirrettävä sivistystoimen alle perusopetuksen rinnalle sellaiseksi kokonaisuudeksi jossa lapsi on keskiössä. Espoo ja Vantaa ovat jo uudistuksensa tehneet ja odottavat Helsinkiä samaan uudistuneeseen joukkoon palveluja kehittämään.

Alle kouluikäisten lasten määrä kasvaa kaupungissamme edelleen ja päivähoitopaikkoja tarvitaan koko ajan lisää. Helsingille on häpeäksi, että monella alueella on ollut pitkään krooninen pula päivähoitopaikoista. Keskustassa, Lapinlahdessa, Arabianrannassa, Viikissä sekä Lauttasaaressa tarvitaan tällä hetkellä kipeimmin lisää päivähoitopaikkoja. Budjettikeskustelussa ja valmistelussa toistinkin taas sen tosiasian, että hankkeiden siirtäminen ei säästä kun lisätiloja hankitaan, koska päivähoito on järjestettävä joka tapauksessa. Perheiden ja varsinkin lasten mutta myös ympäristön kannalta on olennaista, että hoitopaikka on riittävän lähellä.

Laadukas päivähoito on nähtävä fiksuna tulevaisuuden investointina. Ensi vuoden budjetissa ei vielä ollut riittävää vastausta koko tarpeeseen ja tulevina vuosina on päiväkotien näyttävä investointilistoillamme nykyistä vahvemmin.

Hyvä asia on se, että ensi vuoden budjettiin lisäsimme rahaa päivähoidon ryhmäkokojen pienentämiseen. Mukava asia on myös se, että ensi vuonna lastenruokailun luomuohjelmaa toteutetaan lisäämällä luomuruoan osuutta päiväkotien ruokailuissa. Ensi vuonna leikkipuistojen avointa toimintaa järjestetään vähintään vuoden 2011 tasolla eli leikkauksia ei siihen ole tulossa.

Iso huoli helsinkiläisillä perheillä on ollut pienten koululaisten yksinäiset iltapäivät. Monelle perheelle on varmasti hyvä uutinen se, että Helsingin ensi vuoden budjetissa suunnataan lisävoimavaroja iltapäivähoitoon. Tavoite on se, että jokaiselle eka- ja tokaluokkalaiselle iltapäivähoitoon hakeutuvalle pitäisi jatkossa paikka löytyä.

Helsinkiläisille on varmasti myös tärkeää se, että elämistä Helsingissä ei tehdä yhtään sen kalliimmaksi kuin välttämätöntä. Helsinki pitää kunnallisveroprosentin ennallaan 18,5 prosentissa ja kiinteistöveroprosentti pysyy vuoden 2011 tasossa. Helsingin on oltava hyvä paikka asua ja elää kaikenikäisille.

10.11.2011

Ei voi olla niin, että kilometrikorvaus olisi enemmän, kun ajaa Kittilästä Helsinkiin ja vähemmän, kun ajaa Helsingistä Kittilään. Näin jotakuinkin kävisi, jos liikenneministeri Kyllösen (vas) ajatus toteutuisi. Kyllönen on julkisuudessa pohtinut, että parempien joukkoliikenneyhteyksien alueilla kilometrikorvaus voisi olla pienempi kuin esimerkiksi ministerin omilla kotikonnuilla Lapissa. Pohdinta on varmaankin enemmän sormiharjoitelma kuin loppuun punnittu ehdotus. Työtehtävistä aiheutuvien kilometrikulujen korvaus ei voi olla riippuvainen siitä missä päin Suomea asuu.

Kun työtehtävissä pitää käyttää autoa, on korvausten oltava tasa-arvoiset. Jo muutenkin korkeiden asumis- ja elämiskustannusten pääkaupunkiseudulla olisi ministeri Kyllösen ehdotus toteutuessaan erittäin epäoikeudenmukainen. Se, että esimerkiksi Helsingissä myyntinäytteiden kanssa autolla kulkeva myyntiedustaja saisi pienemmän korvauksen kuin esimerkiksi Kittilässä on mahdoton ajatus. Työnantajan tehtävä on ohjeistaa, milloin työtehtävissä tarvitaan henkilöautoa. Joukkoliikenne ei aina ole ajallisesti tai monen käytännön syyn ja työtehtävän luonteen takia vaihtoehto.

Täsmälleen oikeaan Kyllönen osui siinä, että joukkoliikenteen edistämiseksi on syytä kääriä hihat niin hänen itse kuin koko Kataisen hallituksenkin. Aivan ensisijaista on keskittyä joukkoliikenneyhteyksien kehittämiseen. Jos kilometrikorvauksien tasoa tahdotaan tarkastella, on niitä katsottava kokonaisuutena. Kokoomuksen johdolla aloitetun ekologisen verouudistuksen osana on loogista ja järkevää, että myös verotukia ja etuuksia arvioidaan. Tavoitteena on oltava, että ne kaikin tavoin kannustavat ilmaston ja ympäristön kannalta järkevämpään liikkumiseen ja etenkin joukkoliikenteen käyttöön.

Työmatkakorvauksien arviointitalkoissa on muistettava, että ihmisten elämäntilanteet, työtehtävät ja asuinalueet ovat erilaisia ja siksi tarvitaan erilaisia vaihtoehtoja. Työmatkakorvauksien kohtuuton leikkaus tekisi monen työn kannattamattomaksi ja siksi suin päin sokeita leikkauksia on lyhytnäköistä edes esittää.

Hallitusohjelmassa on luvattu kehittää työsuhdematkalippua. Tässä työssä on syytä kiirehtiä ja muutoinkin aktiivisesti etsiä uusia tapoja kannustaa joukkoliikenteen käyttöön. Työsuhdematkalipun kehittäminen on erityisen tervetullutta meille Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle, jossa työmatkaliikennettä on saatava nykyistä paljon enemmän joukkoliikenteeseen ja etenkin raiteille. Pääkaupunkiseudulla ja suurissa kaupungeissa liikenne on suurimpia ympäristöongelmia päästöineen ja meluineen. Autojen seisominen ruuhkissa on haitallista niin ympäristölle kuin ihmisten terveydelle, puhumattakaan järjellisestä ajankäytöstä. Joukkoliikenteen edistämisen kannalta on fiksua tehdä työsuhdematkalipusta entistä houkuttelevampi työnantajille kannustaa työntekijöitä valitsemaan joukkoliikenne, ja entistä suurempi kannustin työntekijälle jättää oma auto kotiin.

Blogi Verkkouutisissa 28.10.2011

Euroopan taloustilanteen osalta Arkadianmäellä ja koko Suomessa eletään kuin veitsenterällä. Tuskin koskaan Suomen historiassa eduskunta on käsitellyt valtion talousarviota näin sumuisissa talousnäkymissä. Kiperä työmarkkinatilanne lisää oman säväyksensä talouden epävarmuuteen.

Työmarkkinakeskusjärjestöjen 13.10. hyväksymä ja pitkään neuvottelema raamisopimus sisältää palkankorotusraamin ja työelämän laatua koskevia parannuksia. Sopimuksen tavoitteena on lisätä palkansaajien ostovoimaa ja työllisyyttä sekä luoda ennustettavuutta talouteen. Sopimuksen sisältämälle laatupaketille voi hyvällä syyllä antaa ruusuja, mutta myös risuja.

Laatupakettiin sisältyvä tavoite tehdä henkilöstösuunnitelmasta keskeinen työnantajan ja henkilöstön välisen yhteistoiminnan työkalu on erittäin tervetullut. Henkilöstösuunnitelman laatimisen yhteydessä käytäisiin yhdessä läpi mm. työvoiman käyttöön ja osaamiseen sekä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyviä kysymyksiä.

Jos yhteistoimintalainsäädäntöön kirjattaisiin nykyistä täsmällisemmin työaikajoustojen selvittämisestä, niin se varmasti edistäisi työaikapankkien, osa-aikatyön sekä etätyön käyttöä. Lainmuutos on tarpeen, koska työelämän joustoja tukevia käytäntöjä ei vielä ole riittävästi työpaikoilla, eikä johtamisessa vielä ole riittävästi ymmärretty hyvän työelämän hyötyä ja potentiaalia. Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen pitää olla olennainen osa henkilöstöjohtamista ja organisaatiokulttuuria.

Laatupaketin mukaan perhevapaajärjestelmää on tarkoitus uudistaa aivan kuten hallitusohjelmakin on luvattu. Tavoitteena on lisätä isille merkittyjä vapaita, joustavoittaa isien perhevapaiden käyttöä ja mahdollistaa lapsen hoitaminen kotona nykyistä pitempään. Isän osuutta vapaista lisätään niin, että isyysvapaa on yhteensä 54 arkipäivää, joista enintään 18 voidaan pitää yhdessä äidin kanssa. Isän vapaa on lapsikohtainen ja se voidaan pitää joustavasti siihen asti, kun lapsi täyttää 2 vuotta. Nykyinen kytkös vanhempainvapaaseen poistetaan. Uudistus on hyvä askel eteenpäin vanhempainvapaiden kehittämisessä. Isien aseman ja naisten työmarkkina-aseman vahvistaminen, tasa-arvoisen vanhemmuuden edistäminen ja lapsen oikeus molempiin vanhempiin puoltavat isien roolin korostumista nykyistä enemmän.

Suuri pettymys oli se, että työnantajille vanhemmuudesta aiheutuneiden kustannusten jako säilyy entisellään ja ettei asia ollut edes raamisopimuksen neuvottelupöydässä. Taas kerran asia sivuutettiin, vaikka ongelma on ilmeinen ja sen ratkaiseminen on nyt jo kolmannen hallituksen ohjelmassa luvattu. Raskaus ei ole työperäinen sairaus, eikä mikään muukaan työstä aiheutuva kustannus. Ei ole mitään järkevää syytä sille, miksi nimenomaan naisten työnantajien pitäisi korvata vanhemmuuden kustannukset. Tilanne on täysin epäoikeudenmukainen ja kohtuuton.

Vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten tasaaminen on aivan välttämätön täsmätoimi tasa-arvon edistämiseksi ja naisyrittäjyyden suurimman jarrun poistamiseksi. Niin kauan kuin naisesta aiheutuu työnantajalle enemmän kustannuksia kuin miehestä, jatkuu naisten syrjintä työmarkkinoilla. Vanhemmuuden kustannuksista aiheutuva “äitiriski” näkyy naisvaltaisten yritysten kannattavuudessa ja työllistämismahdollisuuksissa. Tähän ei Suomella olisi varaa. Tarvitsisimme kipeästi jokaisen työpaikan ja yrityksen.

Vanhemmuuden kustannusten jakaminen on välttämätön toimi harmaantuvassa ja taloushaasteiden kourissa kamppailevassa Suomessa. Suomessa yrittäjistä naisia on vain 30 prosenttia. Me tarvitsemme naisvaltaisille aloille enemmän yrittäjiä ja yrittäjiä työnantajiksi sekä myös lisää lapsia. Suomi ja Eurooppa voivat selviytyä talousvaikeuksista vain työllä ja yrittämisellä.

Vaikka raamisopimuksessa ei ole toimia vanhemmuuden kustannusten jakamiseksi, se ei saa tarkoittaa sitä, että asiassa ei edettäisi tällä hallituskaudella. Hallitusohjelman kirjaus velvoittaa hallituksen ja vastaavan ministerin aktiivisesti hakemaan asiaan ratkaisuja niin että vielä tämä eduskunta ehtii käsittelemään asiaa koskevat lait. Tällä välillä suurimman taakan ja laskun työnantajille vanhemmuudesta aiheutuvista kustannuksista maksavat äitien työnantajat.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Kokoomuksen palkansaajavaltuuskunnan puheenjohtaja

Suomessa eläinten hyvinvoinnissa ja suojelussa on vakavia puutteita. Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan vaikuttavia toimia. Eläinten hyvinvointia voidaan edistää varmistamalla, että lainsäädäntö sekä oikeusprosessit ovat ajan tasalla, valvonta toimii ja eläinsuojelurikokset otetaan vakavasti. Tässä työssä on eduskunnalla oma merkittävä roolinsa.

On ilahduttavaa, että Kataisen hallitusohjelmaan on kirjattu useita eläinten hyvinvointia parantavia tavoitteita. Olen tyytyväinen siitä, että me hallitusneuvotteluissa mukana olleet eläinsuojeluihmiset onnistuimme saamaan keskeiset tavoitteemme hallitusohjelmaan. Ohjelmassa on luvattu, että eläinsuojelulainsäädäntöä uudistetaan eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi. Hallitusohjelmaan on kirjattu myös eläinsuojeluasiamiehen nimeäminen ja eläinvalvonnan sekä sen rahoituksen vahvistaminen.

Eduskunnassa olemme käärineet hihat, jotta hallitusohjelman eläinsuojelutavoitteet toteutuisivat. Hallituksessa avainasemassa on maa- ja metsätalousministeri Koskinen (kok). Tavatessamme toissa viikolla eläinsuojeluryhmän voimin ministerin, hän kertoi, että eläinten hyvinvointilaki tulee eduskunnan käsittelyyn arviolta vuonna 2014. Ministeri kertoi myös, että lain uudistamista varten perustetaan aivan lähiaikoina virkamiestyöryhmä, ja ensi vuoden alkupuolella laajempi työryhmä. Kuulimme myös, että lain uudistamiseen liittyviä taustaselvityksiä on käynnistetty. Eläinsuojeluasioista on tarkoitus tehdä myös avoin kysely kansalaisille.

Jätin lokakuussa ministerin vastattavaksi kirjallisen kysymyksen eläinten hyvinvoinnin parantamisesta lainsäädäntötoimin (KK 152/2011 vp). Kysymyksessä tiedustelin mm. eläinsuojelulainsäädännön uudistamisen aikataulusta ja eläinvalvonnan vahvistamisesta. On hyvä saada näihin tärkeisiin asioihin vastaukset myös kirjallisesti.

Eläinten hyvinvointia voidaan ja pitää edistää monella tavalla. On hyvä, että hallitusohjelmassa on keskeisenä kirjauksena luomu- ja lähiruoan osuuden kasvattaminen. Erinomaista on se, että hallitusohjelmassa luvataan kuluttajille paremmat mahdollisuudet saada tietoa ruoan alkuperästä ja tuotantotavasta. Näin kuluttajalla on nykyistä parempi mahdollisuus olla vahva vaikuttaja ja omilla kulutusvalinnoilla edistää eläinten hyvää kohtelua ja suosia kotimaista ruokaa. Hallitusohjelmassa todetaan aivan oikein, että eettisen elintarviketuotannon keskeinen tekijä on tuotantoeläinten hyvinvointi.

Valitettavasti tällä hetkellä Suomessa ei ole järjestelmää, jonka avulla voidaan viestittää tietoa vastuullisuuden ja eläinten hyvinvoinnin toteutumisesta ruokaketjussa. Tällainen järjestelmä olisi suomalaiselle ruoalle kilpailuetu. Oli hyvä kuulla ministeri Koskisen kertomana, että vastuullinen lihantuotanto -hanketta viedään eteenpäin. Perusajatuksena on se, että kuluttaja näkisi kuten kananmuniakin ostaessa, kuinka eläin on voinut.

Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton (SEY) lokakuun juhlaseminaarin aiheena oli vastuullisuuden varmistaminen elintarvikeketjussa. Kuten seminaarissa nostettiin esille, kansallinen, koko liha-alan kattava vastuullisuuden jäljitettävyysjärjestelmä on mahdollista luoda melko nopealla aikataululla. Tätä tärkeää asiaa on vauhditettava kaikin puolin.

Sokerina pohjalla hallitusohjelmassa luvattu eläinsuojeluasiamiehen viran nimeäminen maa- ja metsätalousministeriöön tapahtuu Koskisen mukaan niin pian kuin vain on mahdollista. Valmistelu on käynnistetty ja tavoitteena on, että toimenkuva saataisiin piirrettyä tämän vuoden puolella. Lupasimme ministerille, että eduskunnan eläinsuojeluryhmä seuraa tilannetta ja osallistuu aktiivisesti hallitusohjelmatavoitteiden eteenpäinviemiseen.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja (kok)
Eduskunnan eläinsuojeluryhmän puheenjohtaja

Lääkelaitoksen alueellistaminen ei saa olla itsetarkoitus. Politiikassa on päinvastoin kunniakasta perääntyä silloin, kun tosiasiat sitä vahvasti puoltavat. Lääkelaitoksen, eli uuden Fimean osalta tosiasiat puhuvat yksiselitteisesti pakkosiirrosta luopumisen puolesta. Pian sosiaali- ja terveysministeriön pöydällä olevan Fimean tekemän selvityksen pohjalta tehdyissä päätöksissä on oltava keinovalikossa myös pakkosiirron peruminen.

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean alueellistamispäätös tehtiin poikkeuksellisen kovan kohun ja kritiikin saattelemana. Useat tahot ja varsinkin alan asiantuntijat varoittivat päätöksen johtavan asiantuntemuksen karkaamiseen, laitoksen toiminnan kriisiytymiseen ja lääketurvallisuuden vaarantumiseen. Jopa oikeuskansleri moitti asian valmistelua. Kaikista varoituksista huolimatta vastaava ministeri, keskustalainen Hyssälä vei pakkosiirtopäätöksen loppuun asti. Tänään näemme mihin sokea alueellistamispolitiikka johtaa.

Syksyyn 2011 mennessä Fimean noin 200 hengen henkilöstöstä on irtisanoutunut yli 60 työntekijää, joista suuri osa on pitkäaikaisia asiantuntijoita. Alueellistamispäätöksen toimeenpano on takkuillut monin tavoin. Vuonna 2014 Kuopiossa pitäisi olla kaikki Fimean toiminnot ja työntekijät lukuun ottamatta etätyöntekijöitä. Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan vanhan lääkelaitoksen henkilöstöä on siirtynyt Kuopioon vasta muutama ja Kuopioon on palkattu uusia työntekijöitä toisaalta. Ensi vuonna Fimea on joutumassa todella vakaviin vaikeuksiin, jos alkuperäisestä pakkosiirtopäätöksestä ja -suunnitelmasta pidettäisiin kiinni.

Nyt hallituksen ja ministerin vaihduttua on hyvä mahdollisuus ottaa asia uudelleenkäsittelyyn. Olikin täysin välttämätöntä, että uusi sosiaali- ja terveysministeri Risikko kuuli lääkealan hädän ja lupasi uudelleen arvioida asiaa. Fimean johto tekee yhdessä henkilöstön kanssa ehdotuksen siitä, miten laitoksen toiminta ja lääketurvallisuus taataan. Esityksen pitäisi olla ihan näinä päivinä valmis. Kun entistä Lääkelaitosta koskevat päätökset tehtiin hutiloimalla, on uuden Fimean pelastaminen tehtävä harkiten.

Esille kannattaisi kaivaa myös alueellistamisjupakan aikana eronneen Lääkelaitoksen ylijohtaja Hannes Wahlroosin rakentava esitys. Wahlroos esitti, että Kuopiossa olisivat vain sellaiset lääkehuollon kehittämis- ja asiantuntijatehtävät, joilla ei ole välitöntä yhteyttä EU:n lääkevalvontaan. Siirrettävillä tehtävillä ei tulisi myöskään olla kiinteää keskinäistä yhteyttä lääkehuollon lupa- ja valvontaprosesseissa.

Olisi suurta viisautta muuttaa päätöstä nyt kun nähdään, että on tehty päätös riskeeraa lääketurvallisuuden, hävittää korkeaa osaamistamme lääkealalla ja uhkaa Suomen mainetta lääkealan osaajana. Jos päätöksen perumiseen ei taivuta, on syytä etsiä luovasti ratkaisuja Fimean toiminnan turvaamiseksi.

Koko lääkelaitoksen alueellistamisjupakka on vakava osoitus siitä, että nykyisen hallituksen on arvioitava koko alueellistamispolitiikan periaatteet. Onkin enemmän kuin tervetullutta, että Kataisen hallituksen ohjelmaan on kirjattu tavoite arvioida valtion alueellistamisen laatua ja kustannustehokkuutta. Hallitusohjelmassa luvataan myös selvittää alueellistamisen tulokset ja menettelytavat. Tämä selvitys on syytä tehdä ripeästi. Hallitusohjelman mukaan arvioinnin perusteella alueellistamista voidaan jatkaa kokonaistaloudellisin perustein toimintojen uudelleenorganisoinnin tai uusien toimintojen perustamisen yhteydessä. Valmistelun aikana olisi viisasta pidättäytyä kaikesta alueellistamisesta, niin uusista päätöksistä kuin vanhojen toimeenpanosta.

28.9.2011 Verkkouutisten blogi

Kataisen hallituksen vauhdittama kunta- ja palvelurakenneuudistus ei tule pyytämättä ja yllätyksenä vaikka Keskusta niin väittää. Työ on suoraa jatkumoa edellisten hallitusten ja etenkin keskustalaisten kuntaministereiden työlle, joissa tavoitteena on ollut ja on lähipalveluiden turvaaminen ja kunnallisen itsehallinnon vahvistaminen. Onkin perin kummallista, että keskusta on nyt oppositioon siirryttyään yhtäkkiä omaa työtään vastaan.

Uusi hallitus on tietenkin pyrkinyt ottamaan oppia tehdyistä virheistä. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen on oltava joka suhteessa parempi kuin se mitä tähän asti on tehty. Uudistuksen onnistuminen on aivan välttämätöntä ihmisten arjen sujuvuuden, ikääntyvän Suomen voimavarojen riittävyyden sekä velkaantumiskierteemme katkaisemisen kannalta. Keskustankin pitäisi myöntää, että ilman uutta vauhtia ja Paras - hanketta parempaa otetta emme onnistu peruspalveluiden turvaamisessa.

Paras-hanke ei ollut paras vaan paremminkin kehnohko. Sen tulokset olivat aivan liian laihoja. Kuntakenttä on edelleen pirstaleinen sekä pienkuntavaltainen ja palvelutarjonta on eriarvoistumassa. Syynä on osin se, että kaikki kuntapäättäjät eivät halunneet ryhtyä välttämättömiin toimiin kuntarakenteiden tervehdyttämiseksi. Osin myös siksi, että valtiovalta ei riittävän laadukkaasti ohjannut uudistusta.

Palveluiden järjestämisvastuu ei ole missään Euroopan maassa niin pirstaloitunut kuin Suomessa. Jos kunnat keksittäisiin ja perustettaisiin tänä päivänä, niin en usko, että kukaan keksisi esittää nykyistä kuntarakennetta erilaisine yhteistyömuotoineen. Jos joku esittäisi, niin esittäjää pidettäisiin vähintäänkin ”seinähulluna”.

Tuoreimmassa valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksessa todetaankin, että Paras -lain yleisluonteisuus ja ohjauksen ongelmat ovat johtaneet hajanaisiin käytäntöihin ja eriarvoisuuteen palveluiden saatavuudessa.

Hallitus ei ole vielä päättänyt kunta- ja palvelurakenneuudistuksen vauhdituskeinoista mutta pakollisia ja välttämättömiä ne ovat. Ilman lisäkeppiä ja -porkkanaa ei uudistus onnistu. Välttämätöntä on myös se, että uudistusta valmistellaan aidossa yhteistyössä kuntakentän ja kuntalaisten kanssa, aivan kuten Kataisen hallitus on linjannutkin.

Paras-hankkeen tavoitteiden täyttämättömyyden syynä on tarkastusvirastonkin mukaan se, että palveluita ohjaavat lainsäädäntöratkaisut ovat osin avoinna. Keskusta kampitti harmillisesti edellisen hallituksen yrityksen sopia terveydenhuollon rakenteista. Tämän hallituksen on linjattava ripeästi ja selkeästi sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteista, rahoituksesta ja järjestämisvastuista. Yhtä tärkeää on, että kunnat tekevät saumatonta yhteistyötä yksityisten sektorin ja järjestöjen kanssa.

On pakko ihmetellä sitä, miksi keskusta kaivaa lähipalvelulaki-idean esille vasta oppositiossa. Keskustan puheenjohtaja Kiviniemi on ollut kuntaministerinä ja pääministerinä eikä silloin lähipalvelulaki ole ollut edes asialistalla. Jos yhdellä lailla saisi taattua kaikille laadukkaat palvelut, olisi laki varmasti jo säädetty. Keskustan heitto lähipalvelulaista onkin vain silmänkääntötemppu.

Keskustan hellimälle ajatukselle kunnollisen kuntaremontin sijaan luoda uutta väliportaan hallintoa on sanottava ehdoton ei. Suomalaiset eivät tarvitse lisää byrokratiaa eivätkä veroja, vaan parempia palveluja nykyistä kustannustehokkaammin tuotettuna. Kuntien vaakunoita ja kunnantaloja tärkeämpi asia on ihmisten peruspalvelut. On täysin varmaa, että esimerkiksi sairastuttuaan ja terveydenhuoltopalveluja tarvitessaan ihmisille ei ole niinkään tärkeää se, missä kuntaraja kulkee vaan se, että palvelun saa.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

HUS:n Lastenklinikan ja lastenlinnan tilat ovat elinkaarensa päässä eivätkä vastaa nykyajan vaateita. Jatkuvat kattojen ja ilmastointilaitteiden vesivuodot aiheuttavat kosteusvaurioita. Kosteusvauriot taas lisäävät infektioriskejä. Ilmastointi on tehoton ja tilat ahtaat. Tiloissa hoidetaan eri puolilta Suomea tulevia vakavasti sairaita lapsia. Suomeen tarvitaan uusi lastensairaala. Suurin haaste on rahoituksessa ja sen ratkaisemiseksi on etsittävä ennakkoluulottomasti ratkaisuja. Guggenheimin sytyttämää innostusta päättäjissä tarvitaan myös lastensairaalan rakentamiseen. Suomen lippulaiva voi olla myös maailman huippua oleva terveydenhuolto.

Kuvaava esimerkki tilojen räikeistä puutteista on sen epäinhimillisen ahtaat keskosten hoitotilat. Tilojen ahtauden takia vanhempien läsnäoloa joudutaan jatkuvasti rajoittamaan. Vanhempien läheisyys on tärkeää keskosten toipumisen kannalta. Vanhempien mahdollisuus yöpyä lapsen luona tuo esimerkiksi pitkiä aikoja sairaalassa viettävälle syöpäpotilaalle turvaa. Sairaalla lapsella tulee olla oikeus vanhempiensa läsnäoloon.

On hyvä, että alustava tarveselvitys lastensairaalan toiminnoista on tarkoitus tehdä tämän syksyn aikana. Tämän jälkeen tilatarve tiedetään tarkemmin. Tarveselvityksen jälkeen on syytä heti määrittää rakennuksen sijainti ja käynnistää kaavoitustyöt. Ideaalisinta olisi rakentaa kokonaan uusi, riittävän iso lastensairaala lähelle vastasyntyneiden teho-osastoa. Ihanteellisin sijainti olisi lasten- ja naistenklinikan välillä mahdollisesti vanhaa hallintorakennusta purkaen. Muitakin mahdollisia paikkoja varmasti löytyy.

Lastensairaalassa tehdään myös maailmalla arvostettua ja urauurtavaa tutkimusta – tutkimusta, jonka avulla yhä pienempiä ihmisen alkuja pidetään elämässä kiinni. Tavoitteena on oltava maailman huippuluokan lastensairaala, joka palvelee pääkaupunkiseutua ja koko Suomea pitkälle tulevaisuuteen.

Jatkuva korjaaminen maksaa. Infektiot maksavat sekä vaarantavat lasten terveyden ja joskus jopa pienen ihmisen alun hengen. Siksi ei pidä enää odottaa. Sairaalan rakentaminen ja rahoitus on kaikkien kuntien ja myös valtion asia. Kiinteistöjen rakentamiseen pitää etsiä ennakkoluulottomasti uudenlaisia rahoitusratkaisuja. Yksi vaihtoehto lastensairaalan rakentamiseen voisi olla leasing-malli, jossa sairaalan omistaisi rahoitusyhtiö. Miksi ei HUS ja pääkaupunkiseudun suuret kunnat voisi olla rahoittajia tai etsiä rahoittajia rakentamiseen aivan uudelta pohjalta? 

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja (kok)
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

Sanna Lauslahti
Kansanedustaja (kok)
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) hallituksen jäsen

Monet yllättyvät siitä, että rintasyöpä ei olekaan se kaikkein suurin terveysriski naisille. Jopa puolet naisista pelkää kuolevansa rintasyöpään. Vain harva pelkää sepelvaltimotautia, vaikka sepelvaltimotaudin aiheuttama sydäninfarkti on suomalaisten naisten yleisin kuolinsyy. Siihen menehtyy naisista joka kolmas. Valtimotautiin kuolee vuosittain yli 10 000 naista, eli lähes kaksi kertaa enemmän kuin kaikkiin syöpiin yhteensä.

Askel kohti tervettä elämää on tietää, mitä vastaan taistelee. Sen jälkeen voi tehdä toimia riskin pienentämiseksi. Tämän vuoksi etenkin sydänterveyden edistäminen on nostettava paremmin päivänvaloon.

Joka kahdeksas 45-65 -vuotias nainen sairastaa valtimotautia. Sepelvaltimotaudin tyypillisin oire on puristava rintakipu. Naisilla on kuitenkin miehiä enemmän vaikeasti tunnistettavia oireita, kuten pahoinvointia ja väsymystä. Lisäksi naisilla sairaus kehittyy hitaammin ja pidemmän ajan kuluessa kuin miehillä.

Suomen Sydänliiton Pukeudu Punaiseen -päivää vietetään tänä vuonna Suomessa kolmatta kertaa tämän viikon perjantaina 9.9. Kampanjan tarkoituksena on muistuttaa elintapojen merkityksestä naisen sydämen terveydelle. Kannustan kaikkia – niin miehiä kuin naisia – tutustumaan aiheeseen ja lähtemään mukaan kampanjaan! Viime vuoden PuNainen-tempaus näkyi monella työpaikalla, ja mukana oli myös lähes koko eduskunnan väki.

Huolestuttavaa on, että naisten osuus sydän- ja verisuonitautien tutkimuksissa on pienempi Suomessa. Sukupuolikohtaisia eroja on sekä diagnosoinnissa että hoitoratkaisuissa. Tähän on saatava muutos. Naisia koskevan tutkimustiedon vähäisyyden ja naisten valtimotaudin oireiden epämääräisyyden vuoksi suurena vaarana on sairauden hoidon viivästyminen. PuNainen-kampanjan avulla on hyvä kiinnittää huomiota myös siihen, että terveydenhuollon piirissä myös naisten sydänsairaudet osattaisiin nähdä ja hoitaa ajoissa.

Onneksi kuitenkin suomalaisten sydänterveys on kehittynyt myönteisesti. Silti sydän- ja verisuonitaudit ovat edelleen suomalaisten yleisin kuolinsyy. Keskellä kiirettä on hyvä muistaa elintapojen merkitys sydämen terveydelle. Meistä jokainen voi oikeilla elämäntapavalinnoilla pienentää sairastumisvaaraansa jopa yli 80 prosenttia. Tärkeimpiä sydäntä ja verisuonistoa suojaavia tekijöitä, jotka voimme valita – tai jättää valitsematta – ovat mm. tupakoimattomuus, säännöllinen reipas liikunta, maltillisuus alkoholinkäytössä, sekä stressin- ja painonhallinta.

Luin ruotsalaisten ja tanskalaisten tekemästä tuoreesta tutkimuksesta, jossa todettiin että vähäinen liikunta lisää sydänsairauksien riskiä myös lapsilla. Yksin kampanjat ja tempaukset eivät riitä, vaan terveyden edistämiseen tarvitaan todellinen ryhtiliike. Terveet elämäntavat on hyvä löytää jo pienestä pitäen, jotta niistä tulee kiinteä osa perheen arkea. Meidän aikuisten on toimittava esimerkkinä toisillemme ja lapsillemme. Hyvä asia muistaa on se, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa huolehtimaan itsestään ja sydämestään.

Punainen-kampanjan lähtökohtana on elämänhallinta ja elämänlaadun parantaminen. Jokaisen on hyvä miettiä, minkä “punaisen teon” voi tehdä jo tänään itsensä hyväksi. Ideoita ja ajatuksia arjen punaisille teoille, sekä tietoa terveydestä ja punainen -kampanjasta löydät osoitteesta www.punainen.fi

Helsingin ja monen muun kaupungin ongelma on pienten liikkeiden väheneminen. Ilman pikkuliikkeitä ja kahviloita kaupunkikulttuuri kuihtuu, ja alueista tulee tylsiä ja kasvottomia. Pienet putiikit ja kahvilat tekevät asuinalueista persoonallisia, viihtyisiä ja vetovoimaisia asua ja elää.

Arvostan lähellä olevia palveluita. Kotikulmillani Munkkiniemessä on upeita pieniä kahviloita ja kauppoja. Yksi lempikauppani on herkku- ja ruokakauppa Mumu, jossa myydään myös lähi- ja luomuruokaa. Lähikortteleiden monet liikkeet ovat suosikkejani.

Helsingin Yrittäjät ja Helsingin kaupunki järjestävät ensimmäistä kertaa tänään alkaneen Poikkea Putiikissa -kampanjaviikon 5.-10.9.2011. Kampanja on Kivijalkayritysten tempaus, jolla kaupunkilaisia ja matkailijoita herätellään löytämään kivijalassa olevat erinomaista palvelua ja yksilöllisiä tuotteita tarjoavat kaupat ja palveluyritykset. Kun minua pyydettiin mukaan, lähdin ilomielin Poikkea Putiikissa -kampanjan tukijaksi.

Kampanjaviikon aikana järjestetään tapahtumia ympäri kaupunkia, joka päivä eri kaupunginosassa. Käy kurkkaamassa sivuilta www.poikkeaputiikissa.fi lisää tietoa tempauksesta!

Suomi tarvitsee yrittäjiä ja kaikenkokoisia yrityksiä. Menestyvät yrittäjät työllistävät, ja verotuloilla rahoitetaan hyvinvointipalvelut. Olin hallitusneuvotteluissa mukana ja pidin vahvasti yrittäjien asioita esillä. Pääministeri Jyrki Kataisen (kok) tuore hallitusohjelma painottaakin yrittäjyyden edellytysten turvaamista.

Tervetullutta on se, että yritysten hallinnollista taakkaa kevennetään, ja maksuihin ja veroihin liittyviä prosesseja tehostetaan. Hallitusohjelmassa on myös luvattu, että työn verotus ei vaalikauden aikana kiristy. Tämä on tärkeää suomalaisten ostovoiman ylläpitämiseksi. Verotuksen tasoa ja rakennetta uudistetaan talouskasvua, työllisyyttä ja yrittäjyyttä tukevaan suuntaan. Uudistuksessa on kohdeltava tasavertaisesti erikokoisia yrityksiä.

Jokainen meistä voi itse vaikuttaa pienten kauppojen elinvoimaisuuteen suosimalla niitä ostospaikkoina. Palkaksi saa ystävällisen palvelun ja yksilöllisiä tuotteita sekä elävän kaupungin. Yrittäjyys on asia, jonka edistäminen on elintärkeää. Se tuo työtä ja hyvinvointia meille kaikille.