Tekijä: sari

10.11.2011

Ei voi olla niin, että kilometrikorvaus olisi enemmän, kun ajaa Kittilästä Helsinkiin ja vähemmän, kun ajaa Helsingistä Kittilään. Näin jotakuinkin kävisi, jos liikenneministeri Kyllösen (vas) ajatus toteutuisi. Kyllönen on julkisuudessa pohtinut, että parempien joukkoliikenneyhteyksien alueilla kilometrikorvaus voisi olla pienempi kuin esimerkiksi ministerin omilla kotikonnuilla Lapissa. Pohdinta on varmaankin enemmän sormiharjoitelma kuin loppuun punnittu ehdotus. Työtehtävistä aiheutuvien kilometrikulujen korvaus ei voi olla riippuvainen siitä missä päin Suomea asuu.

Kun työtehtävissä pitää käyttää autoa, on korvausten oltava tasa-arvoiset. Jo muutenkin korkeiden asumis- ja elämiskustannusten pääkaupunkiseudulla olisi ministeri Kyllösen ehdotus toteutuessaan erittäin epäoikeudenmukainen. Se, että esimerkiksi Helsingissä myyntinäytteiden kanssa autolla kulkeva myyntiedustaja saisi pienemmän korvauksen kuin esimerkiksi Kittilässä on mahdoton ajatus. Työnantajan tehtävä on ohjeistaa, milloin työtehtävissä tarvitaan henkilöautoa. Joukkoliikenne ei aina ole ajallisesti tai monen käytännön syyn ja työtehtävän luonteen takia vaihtoehto.

Täsmälleen oikeaan Kyllönen osui siinä, että joukkoliikenteen edistämiseksi on syytä kääriä hihat niin hänen itse kuin koko Kataisen hallituksenkin. Aivan ensisijaista on keskittyä joukkoliikenneyhteyksien kehittämiseen. Jos kilometrikorvauksien tasoa tahdotaan tarkastella, on niitä katsottava kokonaisuutena. Kokoomuksen johdolla aloitetun ekologisen verouudistuksen osana on loogista ja järkevää, että myös verotukia ja etuuksia arvioidaan. Tavoitteena on oltava, että ne kaikin tavoin kannustavat ilmaston ja ympäristön kannalta järkevämpään liikkumiseen ja etenkin joukkoliikenteen käyttöön.

Työmatkakorvauksien arviointitalkoissa on muistettava, että ihmisten elämäntilanteet, työtehtävät ja asuinalueet ovat erilaisia ja siksi tarvitaan erilaisia vaihtoehtoja. Työmatkakorvauksien kohtuuton leikkaus tekisi monen työn kannattamattomaksi ja siksi suin päin sokeita leikkauksia on lyhytnäköistä edes esittää.

Hallitusohjelmassa on luvattu kehittää työsuhdematkalippua. Tässä työssä on syytä kiirehtiä ja muutoinkin aktiivisesti etsiä uusia tapoja kannustaa joukkoliikenteen käyttöön. Työsuhdematkalipun kehittäminen on erityisen tervetullutta meille Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle, jossa työmatkaliikennettä on saatava nykyistä paljon enemmän joukkoliikenteeseen ja etenkin raiteille. Pääkaupunkiseudulla ja suurissa kaupungeissa liikenne on suurimpia ympäristöongelmia päästöineen ja meluineen. Autojen seisominen ruuhkissa on haitallista niin ympäristölle kuin ihmisten terveydelle, puhumattakaan järjellisestä ajankäytöstä. Joukkoliikenteen edistämisen kannalta on fiksua tehdä työsuhdematkalipusta entistä houkuttelevampi työnantajille kannustaa työntekijöitä valitsemaan joukkoliikenne, ja entistä suurempi kannustin työntekijälle jättää oma auto kotiin.

Blogi Verkkouutisissa 28.10.2011

Euroopan taloustilanteen osalta Arkadianmäellä ja koko Suomessa eletään kuin veitsenterällä. Tuskin koskaan Suomen historiassa eduskunta on käsitellyt valtion talousarviota näin sumuisissa talousnäkymissä. Kiperä työmarkkinatilanne lisää oman säväyksensä talouden epävarmuuteen.

Työmarkkinakeskusjärjestöjen 13.10. hyväksymä ja pitkään neuvottelema raamisopimus sisältää palkankorotusraamin ja työelämän laatua koskevia parannuksia. Sopimuksen tavoitteena on lisätä palkansaajien ostovoimaa ja työllisyyttä sekä luoda ennustettavuutta talouteen. Sopimuksen sisältämälle laatupaketille voi hyvällä syyllä antaa ruusuja, mutta myös risuja.

Laatupakettiin sisältyvä tavoite tehdä henkilöstösuunnitelmasta keskeinen työnantajan ja henkilöstön välisen yhteistoiminnan työkalu on erittäin tervetullut. Henkilöstösuunnitelman laatimisen yhteydessä käytäisiin yhdessä läpi mm. työvoiman käyttöön ja osaamiseen sekä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyviä kysymyksiä.

Jos yhteistoimintalainsäädäntöön kirjattaisiin nykyistä täsmällisemmin työaikajoustojen selvittämisestä, niin se varmasti edistäisi työaikapankkien, osa-aikatyön sekä etätyön käyttöä. Lainmuutos on tarpeen, koska työelämän joustoja tukevia käytäntöjä ei vielä ole riittävästi työpaikoilla, eikä johtamisessa vielä ole riittävästi ymmärretty hyvän työelämän hyötyä ja potentiaalia. Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen pitää olla olennainen osa henkilöstöjohtamista ja organisaatiokulttuuria.

Laatupaketin mukaan perhevapaajärjestelmää on tarkoitus uudistaa aivan kuten hallitusohjelmakin on luvattu. Tavoitteena on lisätä isille merkittyjä vapaita, joustavoittaa isien perhevapaiden käyttöä ja mahdollistaa lapsen hoitaminen kotona nykyistä pitempään. Isän osuutta vapaista lisätään niin, että isyysvapaa on yhteensä 54 arkipäivää, joista enintään 18 voidaan pitää yhdessä äidin kanssa. Isän vapaa on lapsikohtainen ja se voidaan pitää joustavasti siihen asti, kun lapsi täyttää 2 vuotta. Nykyinen kytkös vanhempainvapaaseen poistetaan. Uudistus on hyvä askel eteenpäin vanhempainvapaiden kehittämisessä. Isien aseman ja naisten työmarkkina-aseman vahvistaminen, tasa-arvoisen vanhemmuuden edistäminen ja lapsen oikeus molempiin vanhempiin puoltavat isien roolin korostumista nykyistä enemmän.

Suuri pettymys oli se, että työnantajille vanhemmuudesta aiheutuneiden kustannusten jako säilyy entisellään ja ettei asia ollut edes raamisopimuksen neuvottelupöydässä. Taas kerran asia sivuutettiin, vaikka ongelma on ilmeinen ja sen ratkaiseminen on nyt jo kolmannen hallituksen ohjelmassa luvattu. Raskaus ei ole työperäinen sairaus, eikä mikään muukaan työstä aiheutuva kustannus. Ei ole mitään järkevää syytä sille, miksi nimenomaan naisten työnantajien pitäisi korvata vanhemmuuden kustannukset. Tilanne on täysin epäoikeudenmukainen ja kohtuuton.

Vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten tasaaminen on aivan välttämätön täsmätoimi tasa-arvon edistämiseksi ja naisyrittäjyyden suurimman jarrun poistamiseksi. Niin kauan kuin naisesta aiheutuu työnantajalle enemmän kustannuksia kuin miehestä, jatkuu naisten syrjintä työmarkkinoilla. Vanhemmuuden kustannuksista aiheutuva “äitiriski” näkyy naisvaltaisten yritysten kannattavuudessa ja työllistämismahdollisuuksissa. Tähän ei Suomella olisi varaa. Tarvitsisimme kipeästi jokaisen työpaikan ja yrityksen.

Vanhemmuuden kustannusten jakaminen on välttämätön toimi harmaantuvassa ja taloushaasteiden kourissa kamppailevassa Suomessa. Suomessa yrittäjistä naisia on vain 30 prosenttia. Me tarvitsemme naisvaltaisille aloille enemmän yrittäjiä ja yrittäjiä työnantajiksi sekä myös lisää lapsia. Suomi ja Eurooppa voivat selviytyä talousvaikeuksista vain työllä ja yrittämisellä.

Vaikka raamisopimuksessa ei ole toimia vanhemmuuden kustannusten jakamiseksi, se ei saa tarkoittaa sitä, että asiassa ei edettäisi tällä hallituskaudella. Hallitusohjelman kirjaus velvoittaa hallituksen ja vastaavan ministerin aktiivisesti hakemaan asiaan ratkaisuja niin että vielä tämä eduskunta ehtii käsittelemään asiaa koskevat lait. Tällä välillä suurimman taakan ja laskun työnantajille vanhemmuudesta aiheutuvista kustannuksista maksavat äitien työnantajat.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Kokoomuksen palkansaajavaltuuskunnan puheenjohtaja

Suomessa eläinten hyvinvoinnissa ja suojelussa on vakavia puutteita. Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan vaikuttavia toimia. Eläinten hyvinvointia voidaan edistää varmistamalla, että lainsäädäntö sekä oikeusprosessit ovat ajan tasalla, valvonta toimii ja eläinsuojelurikokset otetaan vakavasti. Tässä työssä on eduskunnalla oma merkittävä roolinsa.

On ilahduttavaa, että Kataisen hallitusohjelmaan on kirjattu useita eläinten hyvinvointia parantavia tavoitteita. Olen tyytyväinen siitä, että me hallitusneuvotteluissa mukana olleet eläinsuojeluihmiset onnistuimme saamaan keskeiset tavoitteemme hallitusohjelmaan. Ohjelmassa on luvattu, että eläinsuojelulainsäädäntöä uudistetaan eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi. Hallitusohjelmaan on kirjattu myös eläinsuojeluasiamiehen nimeäminen ja eläinvalvonnan sekä sen rahoituksen vahvistaminen.

Eduskunnassa olemme käärineet hihat, jotta hallitusohjelman eläinsuojelutavoitteet toteutuisivat. Hallituksessa avainasemassa on maa- ja metsätalousministeri Koskinen (kok). Tavatessamme toissa viikolla eläinsuojeluryhmän voimin ministerin, hän kertoi, että eläinten hyvinvointilaki tulee eduskunnan käsittelyyn arviolta vuonna 2014. Ministeri kertoi myös, että lain uudistamista varten perustetaan aivan lähiaikoina virkamiestyöryhmä, ja ensi vuoden alkupuolella laajempi työryhmä. Kuulimme myös, että lain uudistamiseen liittyviä taustaselvityksiä on käynnistetty. Eläinsuojeluasioista on tarkoitus tehdä myös avoin kysely kansalaisille.

Jätin lokakuussa ministerin vastattavaksi kirjallisen kysymyksen eläinten hyvinvoinnin parantamisesta lainsäädäntötoimin (KK 152/2011 vp). Kysymyksessä tiedustelin mm. eläinsuojelulainsäädännön uudistamisen aikataulusta ja eläinvalvonnan vahvistamisesta. On hyvä saada näihin tärkeisiin asioihin vastaukset myös kirjallisesti.

Eläinten hyvinvointia voidaan ja pitää edistää monella tavalla. On hyvä, että hallitusohjelmassa on keskeisenä kirjauksena luomu- ja lähiruoan osuuden kasvattaminen. Erinomaista on se, että hallitusohjelmassa luvataan kuluttajille paremmat mahdollisuudet saada tietoa ruoan alkuperästä ja tuotantotavasta. Näin kuluttajalla on nykyistä parempi mahdollisuus olla vahva vaikuttaja ja omilla kulutusvalinnoilla edistää eläinten hyvää kohtelua ja suosia kotimaista ruokaa. Hallitusohjelmassa todetaan aivan oikein, että eettisen elintarviketuotannon keskeinen tekijä on tuotantoeläinten hyvinvointi.

Valitettavasti tällä hetkellä Suomessa ei ole järjestelmää, jonka avulla voidaan viestittää tietoa vastuullisuuden ja eläinten hyvinvoinnin toteutumisesta ruokaketjussa. Tällainen järjestelmä olisi suomalaiselle ruoalle kilpailuetu. Oli hyvä kuulla ministeri Koskisen kertomana, että vastuullinen lihantuotanto -hanketta viedään eteenpäin. Perusajatuksena on se, että kuluttaja näkisi kuten kananmuniakin ostaessa, kuinka eläin on voinut.

Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton (SEY) lokakuun juhlaseminaarin aiheena oli vastuullisuuden varmistaminen elintarvikeketjussa. Kuten seminaarissa nostettiin esille, kansallinen, koko liha-alan kattava vastuullisuuden jäljitettävyysjärjestelmä on mahdollista luoda melko nopealla aikataululla. Tätä tärkeää asiaa on vauhditettava kaikin puolin.

Sokerina pohjalla hallitusohjelmassa luvattu eläinsuojeluasiamiehen viran nimeäminen maa- ja metsätalousministeriöön tapahtuu Koskisen mukaan niin pian kuin vain on mahdollista. Valmistelu on käynnistetty ja tavoitteena on, että toimenkuva saataisiin piirrettyä tämän vuoden puolella. Lupasimme ministerille, että eduskunnan eläinsuojeluryhmä seuraa tilannetta ja osallistuu aktiivisesti hallitusohjelmatavoitteiden eteenpäinviemiseen.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja (kok)
Eduskunnan eläinsuojeluryhmän puheenjohtaja