Siirry sisältöön

Helsingin kaupunki tavoittelee toiminnassaan aktiivisesti kaupunkilaisten laadukkaiden ja kustannusvaikuttavien palveluiden järjestämistä ja tuottamista. Tämän tavoitteen toteuttamisessa on tiedolla johtaminen aivan keskeistä. Jotta tiedolla voidaan johtaa, on vertailukelpoista kustannus- ja laatutietoa oltava avoimesti päätöksentekijöiden ja kaikkien toimijoiden saatuvilla niin kaupungin itse tuottamien kuin ostopalveluina hankittujen palveluiden osalta. Tämä vastaa myös lainsäädännön vaatimuksia, sillä ulkopuolisilta hankittujen palvelujen on oltava saman tasoisia kuin vastaavat julkisesti tuotetut palvelut.

Jotta Helsinki pystyy toimimaan vaikuttavasti ja tarjoamaan asukkailleen oikeantyyppisia palveluja, tarvitaan oikeaa ja ajantasaista tietoa alueen väestön hyvinvoinnista ja terveydestä sekä tarjottavien sote-palvelujen kustannuksista ja vaikuttavuudesta.

Vertailukelpoinen kustannus- ja laatutieto tukee kaupungin tuottamien eri palveluiden, kuten kuntoutuksen, hoidon ja hoivan, henkilökohtaisen avun, suun terveydenhuollon ja monen muun palvelun asiakaslähtöistä järjestämistä ja kehittämistä.

Tekemällä kustannuksista ja hoidon laadusta läpinäkyviä ja vertailtavia vauhditetaan palveluiden vertaiskehittämistä ja uudistamista tietoon perustuen. Tiedolla johtaminen auttaa kehittämään toimintaa ja kohdentamaan voimavaroja sinne, missä niistä saadaan suurin hyöty.

Kaupunki käyttää palveluita järjestäessään oman tuotannon rinnalla myös ostopalveluja ja erilaisia palveluseteleitä. Tämä on välttämätöntä palveluiden saatavuuden varmistamiseksi. Ostopalvelutoimintaa säädellään lailla julkisista hankinnoista. Palveluseteleiden käyttöä puolestaan säädellään palvelusetelilailla. Palvelusetelilain 7 §:n mukaan palvelusetelin arvon on oltava kohtuullinen ja kohtuullisuutta arvioitaessa tulee vertailukohteena käyttää esimerkiksi keskimääräistä ostopalveluhintaa tai kunnan oman tuotannon tuotantokustannuksia. Palveluseteleiden arvojen tulee vastata tasoltaan realistisia tuotantokustannuksia. Tämä on tärkeää myös kuntalaisten tasavertaisen kohtelun näkökulmasta.

Helsinkiläisten sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttäjien ja veronmaksajien kannalta on aivan olennaista, että kaupungissa on kustannusvaikuttavat tavat toimia. Monet Helsingin järjestämisvastuulla olevista palveluista on tuotteistettu riittävän pitkälle, jotta vertailua voidaan tehdä.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että Helsingissä ryhdytään toimeen keskeisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutuotteiden yksikkökohtaisten kustannusten määrittelemiseksi ja julkaisemiseksi. Se mahdollistaa palvelutuottajien ja erilaisten tuotantotapojen vertailun.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja

Saimme maanantaina 20.6. pyynnöstäni kaupunginhallituksen kokoukseen selvityksen Helsingin kaupungin palkanmaksuongelmista. On hälyttävää, että kaupunkimme työntekijöiden palkanmaksu kompuroi edelleen pahasti. Vaikka työtä on tehty, on tilanne jopa heikentynyt. Tehostettujen toimenpiteiden johdosta virheiden korjaustahti on ollut ripeämpää, mutta virheitä ei ole pystytty vieläkään korjaamaan samassa tahdissa kuin uusia syntyy.

Ongelman taustalla on Helsingin kaupungin siirtyminen uuteen kunnille kehitettyyn Sarastia-tietojärjestelmään huhtikuussa. Huolta lisää se, että palkanmaksussa on ollut erilaisia ongelmia pidempään ennen uutta järjestelmää. Esimerkiksi opettajien sijaiset ovat saattaneet joutua odottamaan palkkojaan jopa kuukausia.

Moni miettii saamieni viestien perusteella, mennäkö mieluummin sellaiseen kaupunkiin töihin, jossa palkanmaksu sujuu. Varaa odottaa palkkaa on harvalla. On päivänselvää, että asia vaikuttaa kaupunkimme veto- ja pitovoimaan sekä myös siihen miten helsinkiläisten palvelut voidaan turvata.

Pidän välttämättömänä, että kaupungissa asia priorisoidaan ykkösagendalle kesästä huolimatta. Helsingin työntekijöiden on ehdottomasti saatava palkkansa ilman viiveitä ja virheitä. Palkanmaksujärjestelmän korjausaikana palkkaa odottavien tuen ja viivästyskorvauksien on oltava kunnossa.

Saamme selvityksen tilanteesta kesän jälkeen ensimmäisessä kaupunginhallituksen kokouksessa maanantaina 8.8. On kaikki syyt edellyttää, että silloin tietojärjestelmän virheet on selätetty. Jos näin ei ole, on järeämpien toimenpiteiden aika. Valtuustossa päättämämme kaupunkistrategian yksi painopiste on henkilöstölle vetovoimaisen kaupungin ja henkilöstöpolitiikan rakentaminen. Peruslähtökohta yhdessä sovitun tavoitteen toteuttamisessa on se, että henkilöstö voi luottaa saavansa palkan ajoissa. Mikään yritys ei hyväksyisi sitä, että työntekijöiden palkanmaksussa on pitkäaikaisia ongelmia. Helsingin on nyt pystyttävä nopeasti parempaan.

Sari Sarkomaa (kok.),

Helsingin kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsen

Helsingin Sanomat|Mielipide|Lukijan mielipide| 31.1. 2:00

HELSINGILLÄ on edessään vaikea työ selvitä kaupunkien ominaispiirteet sivuuttavasta aluehallintouudistuksesta. Sosiaali- ja terveystoimialan johtaja Juha Jolkkonen (HS 23.1.) nosti esille, että Helsingin valtiolta saama rahoitus sote- ja pelastuspalvelujen järjestämiseen leikkaantuu. Lisäksi yliopistollisten sairaaloiden, opetuksen ja tutkimuksen rahoitus on ratkaisematta.

Valtio leikkaa sote-palveluiden rahoittamiseksi kunnallisveron tuotosta kaksi kolmasosaa. Jäljelle jäävällä summalla Helsingin on rahoitettava kaikki menonsa.

Asiantuntijoilla on ollut erityinen huoli siitä, miten kasvavat kaupungit kykenevät rahoittamaan investoinnit ja riittääkö raha varhaiskasvatuksen ja koulutuksen tarpeisiin.

Kestämätön ja keskeneräinen rahoitusmalli on ensi tilassa korjattava. Maan kasvun veturin hyytymisestä kärsisi koko Suomi.

Valuvika on myös se, että oppilas- ja opiskelijahuollon on määrä siirtyä aluehallinnon alaisuuteen. Kun johtaminen ja työn sisällön määrittely muuttuvat sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeista lähteväksi, ennaltaehkäisevät palvelut ovat vaarassa jäädä korjaavien palvelujen jalkoihin. Siirto vaarantaa oppilashuollon yhteisöllisen roolin, lasten normaalikehityksen ja oppimisen tuen. On valtava riski, että oppilashuollon voimavarat valutetaan paikkaamaan puutteellisia sote-palveluja.

Helsingin on käytettävä erityisaseman suoma mahdollisuus pitää oppilashuolto, psykologi- ja kuraattoripalvelut kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla. Se mahdollistaa palveluiden järjestämisen kunkin kouluyhteisön tarpeiden mukaan sekä toimivan sopimuspohjaisen oppilashuollon kouluverkkomme yksityisten ja valtion koulujen kanssa. Koronaepidemian runnoessa lasten ja nuorten arkea ennaltaehkäisevää tukea kouluissa on vahvistettava eikä vaarannettava.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja (kok)

Helsingin kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsen

Kaupunginvaltuuston kyselytunti 2.3.2011  

Suomalaisen viittomakielen käyttäjiä on arviolta noin 14 000, joista noin 5000 on viittomakieltä äidinkielenään tai ensikielenään käyttäviä kuuroja. Viittomakieli kuuluu Suomessa kymmenen suurimman äidinkielen joukkoon. Jokapäiväisessä elämässä oman äidinkielen käyttö on itsestäänselvyys suurelle osalle suomalaisia, mutta viittomakielisten mahdollisuus asioida ja osallistua omalla äidinkielellään on rajallinen. Ilman omaa kieltä ja kulttuuria kukaan meistä ei voi hyvin. Vierailin Kuurojen Liiton tilaisuudessa, jossa nostettiin esille kysymys, voisiko Helsingissä olla vanhusten palvelukeskus tai paikka, joka palvelisi erityisesti viittomakielisiä kotona asuvia ikäihmisiä. Samassa yhteydessä nousi huoli niistä viittomakielisistä vanhuksista jotka ovat Helsingissä laitoshoidossa, eivätkä voi kommunikoida omalla kielellään, ja jotka tapaavat hyvin harvoin, jos koskaan, viittomakielisiä kanssaihmisiä.

Kysyn, miten Helsingissä on järjestetty viittomakielisten vanhustenhuolto ja ikäihmisten mahdollisuus kommunikoida ja saada palveluja omalla kielellään?

Sari Sarkomaa
Helsingissä 21.2.2011