Siirry sisältöön

Helsinki olisi aivan erilainen kaupunki asua ja elää ilman järjestöjen tuomaa toimintaa, palveluita, vertaistukea ja moninaisia osallistumismahdollisuuksia. Onneksi kaupungissamme toimii runsaasti erilaisia järjestöjä.

Järjestöt ovat herkkiä havaitsemaan ruohonjuuritasolla ihmisten tarpeet ja ketteriä luomaan uusia tapoja auttaa ihmisiä. Ilman järjestöjä moni hyvinvointiyhteiskunnan osa olisi jäänyt keksimättä ja kehittymättä. Helsingin on viisasta tiivistää palveluiden järjestämisessä ja kehittämisessä kumppanuutta järjestöjen kanssa.

Ei ollut ihme, että virkamiesesitys Helsingin ensi vuoden järjestöavustuksista herätti valtavaa huolta helsinkiläisten keskuudessa. Esityksessä avustusmäärät olivat merkittävästi pienempiä ja täysin ilman rahoitusta oli jäämässä moni keskeinen toimija, kuten esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) tilapäinen lastenhoitoapu. Esityksen valuvikoihin vaikutti ilmeisemmin ainakin aluehallintouudistukseen valmistumisen tuoma byrokratia ja uudet käytännöt.

Kiitos saamastani valtavasta ja tärkeästä palautteesta. Palaute on välitetty ja välittynyt eteenpäin. Asiasta päättävä sosiaali- ja terveys- ja pelastusjaosto palautti yhteistuumin esityksen uudelleenvalmisteluun.

Tavoitteena on avustussummien uudelleen arviointi sekä keinojen etsiminen avustusrahojen tason saamiseksi lähemmäksi viime vuotta. Jaosto käsittelee asiaa vasta saatuaan uuden virkamiesesityksen. Uudelleen valmisteltu esitys on joulukuun alussa sosiaali-, terveys- ja pelastusjaoston käsittelyssä.

Helsingin kaupungin avustusehdotuksessa esitettiin, että MLL tilapäinen lastenhoitoapu lopetetaan Helsingistä kokonaan. MLL:n järjestämä tilapäinen hoitoapu on ollut monelle perheelle pelastus arjessa selviytymiseen ja siksi hoitoavun tarjoamista pitäisi vahvasti edistää eikä missään nimessä lopettaa sen tukemista.

Tilapäistä lastenhoitoapua on tänäkin koronavuonna 2022 käyttänyt yli 600 helsinkiläistä perhettä yhteensä yli 11 000 tuntia. Lastenhoitoapu auttaa helsinkiläisiä perheitä jaksamaan tavallisessa arjessa. Lastenhoitoavun välitysjärjestelmään on rekisteröitynyt yli 4 000 helsinkiläistä perhettä. Lisää tulee toista sataa joka kuukausi.

MLL:n palvelu on useille perheille korvaamaton apu arjessa jaksamiseen ja asioiden sujumiseen kotona. On kohtuutonta, että tilanteessa, jossa lapsiperheiden hyvää arkea ja vanhemmuutta pitäisi kaikin tavoin edistää, romutettaisiin lukuisille perheille olennainen arjen selviytymisapu.

Toiminta myös tarjoaa hoitajina toimiville nuorille väylän työelämään. MLL:n hoitoapua ei pidä missään nimessä lopettaa. Päin vastoin, jos matalalla kynnyksellä saavutettavaa hoitoapua ei olisi, pitäisi se keksiä.

Suomessa lähes 40% väestöstä tekee vapaaehtoistyötä ja usein juuri järjestöissä. Vapaaehtoistyön merkitys hyvinvoinnin lähteenä tunnustetaan yleisesti ja siksi sitä on vahvasti vaalittava. Kolmannella sektorilla on vahva rooli esimerkiksi nuorten, perheiden ja senioreiden asioissa.

Järjestöjä tarvitaan terveyden ja liikunnan edistämiseen, yksinäisyyden kitkemiseen ja perheiden tukemiseen. Helsingin on löydettävä kestävät ratkaisut järjestöjen toiminnan tukemiseksi ja vauhdittamiseksi.

Keskustelen mielelläni ideoista ja ehdotuksista. On olennaista saada järjestöjen avustusasiat ripeästi kuntoon ja päästää toimijat epävarmuudesta vielä ennen joulua.

Helsingin poliisin mukaan katujengien toiminta Suomessa on muuttunut radikaalisti huonompaan suuntaan. Poliisiylitarkastaja Markku Heinikarin mukaan jengirikollisuudessa on samoja piirteitä Suomessa kuin Ruotsissa. Vielä ei maassamme olla Ruotsin tasolla, mutta kehityskaari on alkanut. Kynnys väkivallan tekoihin on madaltunut. Poliisi on seurannut huolestuneena nuorten teräaseiden käytön yleistymistä. Viime vuonna huomattiin katujengeihin liittyvien henkilöiden kynnyksen käyttää myös ampua-aseita madaltuneen. Helsingin poliisin mukaan viime vuoden aikana on ollut useampia ampumistapauksia, joista on ollut sivullisillekin konkreettista vaaraa. Suomen Poliisijärjestöjen Liiton puheenjohtaja Jonne Rinteen mukaan pääkaupunkiseudulla ja Turussa toimii 11 katujengiä.

Jengiytymisen keskeisenä syynä on kasautuneet ongelmat ja syrjäytymisen tunne yhteiskunnasta, jotka saavat nuoria hakemaan jengeistä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Syrjäytymisen ja jengiytymisen juurisyitä on kitkettävä varhaisessa vaiheessa. On panostettava ennaltaehkäisevään työhön ja monialaiseen yhteistyöhön viranomaisten kesken, jotta nuoret saavat ajoissa apua. Haluamme Helsingissä tukea oppimista ja hyvinvointia siten, että jokainen päiväkoti on hyvä päiväkoti, jokainen koulu on hyvä koulu. Monet opettajat työskentelevät arjessa sellaisten koululuokkien kanssa, joissa lisääntynyt erityisen tuen tarve haastaa koko luokan työrauhaa ja oppimismahdollisuuksia.

Tilanteen korjaamiseksi on Helsingissä nostettu esiin koulupiirirajojen tarkastelu. On hyvä, että toimenpiteitä pohditaan ennakkoluulottomasti, mutta en usko ratkaisun löytyvän uusista koulupiirijaoista. Jokaisella lapsella on oikeus lähikouluun ja perheillä mahdollisuuteen ennakoida lapsen koulupolkua. Erilaista tuen tarvetta on kaikilla alueilla ja kaikissa luokissa. Eivätkä ongelmat lopu siirtämällä oppilaita koulusta toiseen. Sen sijaan kouluja on tuettava pitkäjänteisesti ja myös tarveperusteisesti.

Iloitsen siitä, että Helsingin budjettineuvotteluissa sovimme kasvatuksen ja koulutuksen määrärahoja nostettavaksi 600 eurolla lasta tai nuorta kohti. Rahoitusta lisäämällä tähtäämme henkilöstön saatavuuden parantamiseen etenkin varhaiskasvatuksessa sekä eriarvoistumiskehityksen torjumiseen. On välttämätöntä, että jatkamme kiusaamisen vastaisia toimenpiteitä tehostetusti ja tukioppilastoiminnan vahvistamista. Tulossa on toimenpidekokonaisuus, jonka tavoitteena on ehkäistä radikalisaatiota ja jengiytymistä.

Kun puhutaan lapsista ja nuorista, on aivan olennaista vanhemmuuden ja perheiden tukeminen. Useat Helsingin ensi vuoden talousarvioesityksen toimenpiteet edistävät lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia ehkäisemällä syrjäytymistä, vahvistamalla lasten ja nuorten mielen hyvinvointia sekä osallisuutta ja siirtämällä palveluiden painopistettä lastensuojelusta ja erikoissairaanhoidosta varhaisempaan tukeen ja hoitoon. Palvelujen kehittämisellä tähdätään myös siihen, että tarjotaan riittävä tuki niille, jotka tarvitsevat raskaampia palveluja.

Poliisin mukaan rikosten taustalla on usein ollut pitkään jatkunutta syrjäytymistä ja kasautuneita tekijöitä, kuten päihteiden käyttöä, mielenterveyden ongelmia, rikkinäisiä koteja ja laitoshoitojaksoja. Olennaista on, että tilannekuva ymmärretään ja toimia tehdään määrätietoisesti ja ennakoivasti eikä anneta tilanteen karata käsistä.

Ennaltaehkäisy on aina ensisijaista, mutta sen rinnalle tarvitaan myös korjaavia toimenpiteitä. Suomessa kasvava katujengirikollisuus on ongelma, jota on kitkettävä myös kovemmilla keinoilla. Kaupunkien rinnalla on valtakunnan tasolla tehtävä konkreettisia toimia jengirikollisuuden torjumiseksi. Poliisin riittävät voimavarat toimia ovat aivan olennaisia. Poliisin yhteistyö esimerkiksi ankkuritoiminnan avulla koulujen ja viranomaisten kanssa on tärkeää. Moniammatillisessa tiimissä toteutettavan ankkuritoiminnan tarkoituksena on varhaisen vaiheen nuorten hyvinvoinnin edistäminen ja rikosten ennalta ehkäiseminen. Kun huoli nuoresta syntyy, tapaa moniammatillinen tiimi nuoren ja hänen huoltajansa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta nuorta voidaan tukea tarkoituksenmukaisesti ja tarvittaessa ohjata oikean avun tai tuen piiriin pois rikoksen poluilta.

Helsingin jengirikollisuuden kitkemisessä on olennaista, että järjestäytynyttä rikollisuutta koskevaa koventamisperustetta muutetaan siten, että sen soveltamiskynnys laskee kattamaan myös jengirikollisuustapaukset. Vuonna 2018 alkanut exit-toiminta on keskusrikospoliisin koordinoimaa toimintaa, jolla mahdollistetaan turvallinen irtautuminen rikollisesta ympäristöstä ja vaikutuspiiristä. Exit-toiminta on laajennettava koskemaan myös katujengien jäseniä.

Suomi on maailman turvallisimpia maita. Toimimalla ennakoivasti ja katkaisemalla huolestuttavan kehityksen voimme vielä varmistaa, että Ruotsin tie ei ole meidän. Kaikki Helsingin asuinalueet ja kadut on pidettävä turvallisina. Helsingin on oltava monien mahdollisuuksien kaupunki jokaiselle kasvaa, asua ja elää, tehdä työtä, yrittää ja opiskella.

Helsingin kaupungin ensi vuoden talousarviosta tehdään päätös keskiviikkona 23.11. Helsingin tärkeimpiä tavoitteita on, että jokainen lapsi saa varhaiskasvatuksesta ja perusopetuksesta oppimisen ilon sekä sellaiset tiedot ja taidot, jotka kantavat vähintään toisen asteen tutkintoon ja sieltä jatko-opintoihin tai työelämään tavoittelemaan unelmiaan. Suomen menestys ja suomalaisten hyvinvointi on aina perustunut sivistykseen, koulutukseen ja osaamiseen. Niin on varmasti myös tulevaisuudessakin.

Ensikoti on toiminut Helsingissä vuodesta 1936 alkaen ensin Ensi-kodin tiellä Vallilassa ja myöhemmin toiminta on laajentunut. Ensikoti on tärkeä osa kaupunkimme historiaa ja nykypäivän palveluja. Ensimmäisen ensikodin perusti talousneuvos Miina Sillanpää. Helsingin ensikotiyhdistys on kansalais- ja lastensuojelujärjestö.

Ensikodissa autetaan raskaana olevia, vastasyntyneitä vauvoja ja heidän perheitään. Tehtävänä on tuoda toivoa ja työkaluja, tarjota ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä vauvaperheille ja heidän läheisilleen.

Asiakkaat painivat päihde- ja mielenterveysongelmien tai haasteellisten elämäntilanteiden kanssa. Nykyisin Ensikodin palveluita käyttää vuosittain noin 500 vanhempaa ja vauvaa, sekä pientä lasta. Tukena työssä ovat vapaaehtoiset sekä entisistä asiakkaista koulutetut vertaiset ja kokemusasiantuntijat, jotka auttavat tiivistä tukea tarvitsevia.

Kriisi tai haasteellinen elämäntilanne voi heikentää vanhempien mahdollisuuksia vastata vauvan tarpeisiin. Kun vauvaperheen arki ja vuorovaikutus ovat vauvan näkökulmasta turvattomia, ensikoti auttaa. Ensikoti tukee vanhemmuutta niin, että vauva saa tarvitsemansa huolenpidon, hoivan ja turvan.

On vaikea löytää sen tärkeämpää asiaa kuin se, että jokainen lapsi saa hyvän alun elämälleen riippumatta olosuhteista, joihin syntyy. Ensikodin rooli yhteiskunnassa on valtava. Kun muissa herää huoli, ensikodissa syttyy toivo. Lause kertoo todella paljon siitä, miten ensikodissa toimitaan.

Äiti voi tulla ensikotiin odotusaikana tai pienen vauvan kanssa ja myös isä voi asua ensikodissa. Ensikodissa tuetaan vauvan ja vanhemman hyvää suhdetta sekä opetellaan arkielämästä ja vauvanhoidosta selviytymistä kädestä pitäen.

Pidä kiinni -hoitojärjestelmä on yksi osa ensikodin toimintaa. Se kertoo esimerkkinä, miten elintärkeästä asiasta ensikodissa on kyse. Pidä kiinni -ensikodit ovat päihdeongelmaisille odottaville äideille ja vauvaperheille tarkoitettuja. Niissä toivutaan vaikeasta päihdeongelmasta ympärivuorokautisella tuella sekä turvataan vauvan kasvu ja kehitys. Samalla opetellaan olemaan riittävän hyvä äiti tai isä omalle vauvalle. Pidä kiinni -hoitojärjestelmä on Suomessa ainoa ja maailmallakin ainutlaatuinen. Kuntoutus vähentää huostaanottoja ja antaa vauvoille mahdollisuuden elää omien vanhempiensa kanssa.

Päihdeongelmaiset odottavat äidit ja vauvaperheet ovat erityinen riskiryhmä vuosien kuluessa kasaantuneiden ongelmien vuoksi. Usein taustalla on lapsena koettu kaltoinkohtelu ja omien vanhempien päihdeongelma. Päihdeongelma vaikuttaa monin tavoin vanhemman kykyyn kiintyä vauvaan ja vastata vauvan tarpeisiin. Riski sikiövaurioon, joka on pahimmillaan vakava kehitysvamma, ja vauvan kaltoinkohteluun on suuri.

Ilman kuntoutusjaksoja, ei monia vauvoja olisi syntynyt eikä moni äiti olisi hengissä. Vuosittain Suomessa 4000–6000 syntymättömän lapsen kehitys on vaarassa päihteiden takia. Noin 6 prosenttia odottavista äideistä on päihderiippuvaisia. Pelkästään alkoholin eriasteisesti vaurioittamia lapsia syntyy vuodessa noin 600.

Kuntoutuminen edellyttää riittävän pitkää hoitoa juuri tälle kohderyhmälle kehitetyssä erityistason hoitojärjestelmässä. Pidä kiinni -kuntoutus on vaikuttavaa: suurin osa äideistä elää päihteetöntä elämää yhdessä lastensa kanssa. 2/3 ensikodissa ja ¾ avopalveluyksiköissä olleista äideistä kuntoutuu niin, ettei lasta tarvitse ottaa huostaan. Ensikotikuntoutuksessa olleiden perheiden lapset olivat lastenpsykiatrin arvion mukaan yksivuotiaina normaalin kehityksen rajoissa ja lähtökohtaansa nähden huomattavan terveitä. Jokainen päivä, kun äiti on päihteettömänä suojaa lapsen kehitystä. Jokainen päivä, kun lapsi saa olla äidin kanssa on kallisarvoinen. Vaikka osalle huostaanotto tehdään ja lapsi joutuu eroamaan äidistään, on lapselle kallisarvoinen myös asia tieto ja muisto siitä, että äiti välitti, äiti yritti. Se kantaa monen nuoren pitkälle.

Vauva aika on korvaamatonta. Vauvan ensimmäisellä vuodella on pitkäkestoinen vaikutus pitkälle aikuisuuteen. Kuntoutuakseen äiti ja vauva tarvitsevat useimmiten noin vuoden tiiviin kuntoutusjakson. Riittävän pitkä kuntoutusjakso tuottaa tuloksia ja sillä voidaan katkaista sukupolvelta toiselle siirtyvä syrjäytyminen. Ymmärrystä tähän on oltava, kun kaupunkimme palveluita järjestetään.

Helsingissä on viisasta huolehtia, että päihteitä käyttävät odottavat ja vauvaperheet pääsevät vaikuttavaan ja asiantuntevana kuntoutukseen. Kun puhutaan vauvan elämästä ei ensimmäiseksi tule mieleen raha, mutta rahastakin on puhuttava. Kyse ei ole tietenkään vain rahasta, vaan vauvan koko elämästä. Lapsen huostaanotto ja pitkäaikainen sijoitus 18 vuoteen asti tarkoittaa 1–1,6 miljoonaa euroa. Avun antaminen ajoissa äidille ja vaivalle on aina edullisempi ratkaisu. Esimerkiksi Pidä kiinni -hoitojärjestelmä on valtavan tuottava investointi niin inhimillisesti kuin taloudellisesti.

Kaupungilla on päävastuu sote-palveluista mutta ilman järjestöjä tai yrityksiä sosiaali- ja terveydenhuoltomme toimisi. Järjestöt kuten Ensikoti, ovat herkkiä havaitsemaan ruohonjuuritasolla ihmisten tarpeet ja ketteriä luomaan uusia tapoja auttaa ihmisiä. Ilman järjestöjä ja yrityksiä moni hyvinvointiyhteiskunnan osa olisi jäänyt keksimättä ja kehittymättä. Oiva esimerkki tällaisesta toiminnasta on Helsingin ensikoti. Helsingin on syytä tiivistää palveluiden järjestämisessä ja kehittämisessä kumppanuutta järjestöjen kanssa.

Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa iloitsee Helsingin budjettisovusta, jossa kasvatuksen ja koulutuksen rahoja esitetään nostettavaksi 600 eurolla lasta tai nuorta kohti. Haluamme Helsingissä tukea oppimista ja hyvinvointia siten, että jokainen päiväkoti on hyvä päiväkoti, jokainen koulu on hyvä koulu. Rahoitusta lisäämällä tähtäämme erityisesti henkilöstön saatavuuden parantamiseen varhaiskasvatuksessa sekä eriarvoistumiskehityksen torjumiseen tarveperustaista rahoitusta vahvistamalla. Palkkaohjelmalla lisätään kaupungin veto- ja pitovoimaa työnantajana. Sarkomaa on tyytyväinen siihen, että Helsingin Kokoomuksen vahva tavoite investoida varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen toteutui.

Helsingissä koulut ja päiväkodit saavat lähes 70 miljoonaa lisäeuroa verrattuna kuluvaan vuoteen, eli kasvu on 5,1 prosenttia. Rahaa on määrä suunnata opetuksen ja varhaiskasvatuksen laatuun sekä inkluusion toteutukseen. Lisäksi on päätetty ohjata rahaa myös varhaiskasvatuksen henkilöstöpulan helpottamiseen, erityisesti ruotsinkielisissä päiväkodeissa.

Sarkomaan mukaan huoli kouluista ei ole ohi, koska Marinin hallituksen ensi vuoden budjetissa on valtava leikkaus varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen laatu- ja tasa-arvorahoitukseen.

Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen laatu- ja tasa-arvorahoitus leikkaantuu ensi vuonna kuluvaan vuoteen nähden 140 miljoonaa euroa. Jäljelle jää vain 15 miljoonan euron rahoitus perusopetukseen. Varhaiskasvatukseen ei jää kehittämisrahaa enää ollenkaan. Laskennallisesti tämä tarkoittaa Helsingille lähes 7,5 miljoonan euron leikkausta. Sarkomaa vetoaa erityisesti helsinkiläisiin hallituspuolueiden edustajiin pienten lasten koulutusleikkauksen perumiseksi.

”On mahdoton ymmärtää, miksi tilanteessa, jossa työrauha olisi se, mitä eniten tarvitaan, leikataan pienten lasten koulutuksesta. Leikkaus tarkoittaa vähemmän kasvattajia ja opettajia päiväkodeissa sekä kouluissa, suurempia ryhmäkokoja ja oppimisen tuen heikompaan saatavuutta” Sarkomaa alleviivaa.

Sarkomaa vaatii, että hallitus toisi täydentävässä budjetissaan lisärahaa varhaiskasvatuksen opettajien yliopistokoulutuksen aloituspaikkojen lisäämiseksi. Helsinki on jo nyt tilanteessa, jossa se joutuu sulkemaan päiväkoteja työvoimapulan vuoksi. Varhaiskasvatuksen työvoimapula helpottuu Sarkomaan mukaan panostamalla koulutusmäärien kasvattamiseen, ei tinkimällä varhaiskasvatuksen laadusta.

”Suomen tärkein tavoite on se, että jokainen lapsi saa varhaiskasvatuksesta ja peruskoulusta sellaiset tiedot ja taidot, jotka kantavat vähintään toisen asteen tutkintoon ja sieltä jatko-opintoihin tai työelämään tavoittelemaan unelmiaan. Suomen menestys on aina perustunut sivistykseen, koulutukseen ja osaamiseen. Niin on täysin varmasti myös tulevaisuudessakin” Sarkomaa päättää.

Lisätietoja:

Sari Sarkomaa, 050 511 3033

Helsingin kaupunki tavoittelee toiminnassaan aktiivisesti kaupunkilaisten laadukkaiden ja kustannusvaikuttavien palveluiden järjestämistä ja tuottamista. Tämän tavoitteen toteuttamisessa on tiedolla johtaminen aivan keskeistä. Jotta tiedolla voidaan johtaa, on vertailukelpoista kustannus- ja laatutietoa oltava avoimesti päätöksentekijöiden ja kaikkien toimijoiden saatuvilla niin kaupungin itse tuottamien kuin ostopalveluina hankittujen palveluiden osalta. Tämä vastaa myös lainsäädännön vaatimuksia, sillä ulkopuolisilta hankittujen palvelujen on oltava saman tasoisia kuin vastaavat julkisesti tuotetut palvelut.

Jotta Helsinki pystyy toimimaan vaikuttavasti ja tarjoamaan asukkailleen oikeantyyppisia palveluja, tarvitaan oikeaa ja ajantasaista tietoa alueen väestön hyvinvoinnista ja terveydestä sekä tarjottavien sote-palvelujen kustannuksista ja vaikuttavuudesta.

Vertailukelpoinen kustannus- ja laatutieto tukee kaupungin tuottamien eri palveluiden, kuten kuntoutuksen, hoidon ja hoivan, henkilökohtaisen avun, suun terveydenhuollon ja monen muun palvelun asiakaslähtöistä järjestämistä ja kehittämistä.

Tekemällä kustannuksista ja hoidon laadusta läpinäkyviä ja vertailtavia vauhditetaan palveluiden vertaiskehittämistä ja uudistamista tietoon perustuen. Tiedolla johtaminen auttaa kehittämään toimintaa ja kohdentamaan voimavaroja sinne, missä niistä saadaan suurin hyöty.

Kaupunki käyttää palveluita järjestäessään oman tuotannon rinnalla myös ostopalveluja ja erilaisia palveluseteleitä. Tämä on välttämätöntä palveluiden saatavuuden varmistamiseksi. Ostopalvelutoimintaa säädellään lailla julkisista hankinnoista. Palveluseteleiden käyttöä puolestaan säädellään palvelusetelilailla. Palvelusetelilain 7 §:n mukaan palvelusetelin arvon on oltava kohtuullinen ja kohtuullisuutta arvioitaessa tulee vertailukohteena käyttää esimerkiksi keskimääräistä ostopalveluhintaa tai kunnan oman tuotannon tuotantokustannuksia. Palveluseteleiden arvojen tulee vastata tasoltaan realistisia tuotantokustannuksia. Tämä on tärkeää myös kuntalaisten tasavertaisen kohtelun näkökulmasta.

Helsinkiläisten sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttäjien ja veronmaksajien kannalta on aivan olennaista, että kaupungissa on kustannusvaikuttavat tavat toimia. Monet Helsingin järjestämisvastuulla olevista palveluista on tuotteistettu riittävän pitkälle, jotta vertailua voidaan tehdä.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että Helsingissä ryhdytään toimeen keskeisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutuotteiden yksikkökohtaisten kustannusten määrittelemiseksi ja julkaisemiseksi. Se mahdollistaa palvelutuottajien ja erilaisten tuotantotapojen vertailun.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja

Saimme maanantaina 20.6. pyynnöstäni kaupunginhallituksen kokoukseen selvityksen Helsingin kaupungin palkanmaksuongelmista. On hälyttävää, että kaupunkimme työntekijöiden palkanmaksu kompuroi edelleen pahasti. Vaikka työtä on tehty, on tilanne jopa heikentynyt. Tehostettujen toimenpiteiden johdosta virheiden korjaustahti on ollut ripeämpää, mutta virheitä ei ole pystytty vieläkään korjaamaan samassa tahdissa kuin uusia syntyy.

Ongelman taustalla on Helsingin kaupungin siirtyminen uuteen kunnille kehitettyyn Sarastia-tietojärjestelmään huhtikuussa. Huolta lisää se, että palkanmaksussa on ollut erilaisia ongelmia pidempään ennen uutta järjestelmää. Esimerkiksi opettajien sijaiset ovat saattaneet joutua odottamaan palkkojaan jopa kuukausia.

Moni miettii saamieni viestien perusteella, mennäkö mieluummin sellaiseen kaupunkiin töihin, jossa palkanmaksu sujuu. Varaa odottaa palkkaa on harvalla. On päivänselvää, että asia vaikuttaa kaupunkimme veto- ja pitovoimaan sekä myös siihen miten helsinkiläisten palvelut voidaan turvata.

Pidän välttämättömänä, että kaupungissa asia priorisoidaan ykkösagendalle kesästä huolimatta. Helsingin työntekijöiden on ehdottomasti saatava palkkansa ilman viiveitä ja virheitä. Palkanmaksujärjestelmän korjausaikana palkkaa odottavien tuen ja viivästyskorvauksien on oltava kunnossa.

Saamme selvityksen tilanteesta kesän jälkeen ensimmäisessä kaupunginhallituksen kokouksessa maanantaina 8.8. On kaikki syyt edellyttää, että silloin tietojärjestelmän virheet on selätetty. Jos näin ei ole, on järeämpien toimenpiteiden aika. Valtuustossa päättämämme kaupunkistrategian yksi painopiste on henkilöstölle vetovoimaisen kaupungin ja henkilöstöpolitiikan rakentaminen. Peruslähtökohta yhdessä sovitun tavoitteen toteuttamisessa on se, että henkilöstö voi luottaa saavansa palkan ajoissa. Mikään yritys ei hyväksyisi sitä, että työntekijöiden palkanmaksussa on pitkäaikaisia ongelmia. Helsingin on nyt pystyttävä nopeasti parempaan.

Sari Sarkomaa (kok.),

Helsingin kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsen

Helsingin Sanomat|Mielipide|Lukijan mielipide| 31.1. 2:00

HELSINGILLÄ on edessään vaikea työ selvitä kaupunkien ominaispiirteet sivuuttavasta aluehallintouudistuksesta. Sosiaali- ja terveystoimialan johtaja Juha Jolkkonen (HS 23.1.) nosti esille, että Helsingin valtiolta saama rahoitus sote- ja pelastuspalvelujen järjestämiseen leikkaantuu. Lisäksi yliopistollisten sairaaloiden, opetuksen ja tutkimuksen rahoitus on ratkaisematta.

Valtio leikkaa sote-palveluiden rahoittamiseksi kunnallisveron tuotosta kaksi kolmasosaa. Jäljelle jäävällä summalla Helsingin on rahoitettava kaikki menonsa.

Asiantuntijoilla on ollut erityinen huoli siitä, miten kasvavat kaupungit kykenevät rahoittamaan investoinnit ja riittääkö raha varhaiskasvatuksen ja koulutuksen tarpeisiin.

Kestämätön ja keskeneräinen rahoitusmalli on ensi tilassa korjattava. Maan kasvun veturin hyytymisestä kärsisi koko Suomi.

Valuvika on myös se, että oppilas- ja opiskelijahuollon on määrä siirtyä aluehallinnon alaisuuteen. Kun johtaminen ja työn sisällön määrittely muuttuvat sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeista lähteväksi, ennaltaehkäisevät palvelut ovat vaarassa jäädä korjaavien palvelujen jalkoihin. Siirto vaarantaa oppilashuollon yhteisöllisen roolin, lasten normaalikehityksen ja oppimisen tuen. On valtava riski, että oppilashuollon voimavarat valutetaan paikkaamaan puutteellisia sote-palveluja.

Helsingin on käytettävä erityisaseman suoma mahdollisuus pitää oppilashuolto, psykologi- ja kuraattoripalvelut kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla. Se mahdollistaa palveluiden järjestämisen kunkin kouluyhteisön tarpeiden mukaan sekä toimivan sopimuspohjaisen oppilashuollon kouluverkkomme yksityisten ja valtion koulujen kanssa. Koronaepidemian runnoessa lasten ja nuorten arkea ennaltaehkäisevää tukea kouluissa on vahvistettava eikä vaarannettava.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja (kok)

Helsingin kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsen

Kaupunginvaltuuston kyselytunti 2.3.2011  

Suomalaisen viittomakielen käyttäjiä on arviolta noin 14 000, joista noin 5000 on viittomakieltä äidinkielenään tai ensikielenään käyttäviä kuuroja. Viittomakieli kuuluu Suomessa kymmenen suurimman äidinkielen joukkoon. Jokapäiväisessä elämässä oman äidinkielen käyttö on itsestäänselvyys suurelle osalle suomalaisia, mutta viittomakielisten mahdollisuus asioida ja osallistua omalla äidinkielellään on rajallinen. Ilman omaa kieltä ja kulttuuria kukaan meistä ei voi hyvin. Vierailin Kuurojen Liiton tilaisuudessa, jossa nostettiin esille kysymys, voisiko Helsingissä olla vanhusten palvelukeskus tai paikka, joka palvelisi erityisesti viittomakielisiä kotona asuvia ikäihmisiä. Samassa yhteydessä nousi huoli niistä viittomakielisistä vanhuksista jotka ovat Helsingissä laitoshoidossa, eivätkä voi kommunikoida omalla kielellään, ja jotka tapaavat hyvin harvoin, jos koskaan, viittomakielisiä kanssaihmisiä.

Kysyn, miten Helsingissä on järjestetty viittomakielisten vanhustenhuolto ja ikäihmisten mahdollisuus kommunikoida ja saada palveluja omalla kielellään?

Sari Sarkomaa
Helsingissä 21.2.2011