Siirry sisältöön

Tekijä: sari

Julkaistu

Tiedote 30.8.2013

Kokoomuksen kansanedustaja ja valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja Sari Sarkomaa ehdottaa, että osana rakenneriihessä sovittua sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusselvitystä arvioidaan Ruotsin kaltaisen ”raha seuraa potilasta”-mallin soveltaminen Suomen sote-uudistukseen.

Ruotsin mallissa (Vård val ja Fritt val -lainsäädännöt) laatuvaatimukset täyttävät palveluntarjoajat voivat toimia järjestelmässä, mutta valinta on aina potilaan. Järjestelmän toimivuuden turvaa se, että toimijoiden lainmukaisuutta ja laatua valvotaan tarkasti ja laatutiedot ovat julkisia. Järjestelmä ei myöskään erottele julkista, kolmatta ja yksityistä sektoria, vaan ne toimivat tasavertaisina palvelun tuottajina.

Ruotsissa uudistus on mahdollistanut sen, että perusterveydenhuollossa on saatu samalla rahalla enemmän. Palvelun tuottajia kannustetaan hoitamaan potilas laadukkaasti ja ehkäisevää työotetta käyttäen. Uudistuksen myötä tuottavuus on kasvanut samalla, kun hoitoon pääsy on parantunut. Esimerkiksi potilasvalitukset ovat vähentyneet ja yksikköjen aukioloajat ovat laajentuneet.

”Ruotsissa ei tämän ”raha seuraa potilasta” -mallin ansiosta enää jonoteta pitkiä aikoja terveyskeskuksiin, toisin kuin Suomessa”, toteaa Sarkomaa. ”Hoitojonot ja terveyserojen kasvu tulevat Suomelle ja suomalaisille kalliiksi.”

Sarkomaa toivottaa tervetulleeksi hallituksen päätöksen ryhtyä ratkomaan sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituskysymyksiä. Hallitus päätti rakenneriihessä aloittaa laajapohjaisen selvityksen sosiaali- ja terveydenhuollon monikanavaisen rahoituksen purkamisen vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista. Hallitus päätti selvityksen määräajaksi alkuvuoden 2015.

”Tämä ei saa tarkoittaa sitä, että kaikki sote-uudistukseen liittyvät rahoitusratkaisut siirtyvät seuraavalle eduskuntakaudelle”, huomauttaa Sarkomaa. ”Selvityksiä ja työryhmiä on ollut aiheen tiimoilta paljon. Siksi on syytä katsoa, kuinka sovittua nopeammin saataisiin rahoitusuudistuksen kautta potkua sote-uudistukseen.”

Sarkomaa muistuttaa aiemmasta ehdotuksestaan pilotoida ns. ”Raha seuraa potilasta”-mallia metropolialueella. ”Yksi vaihtoehto on myös kokeilla rahoitusmallia suun terveydenhuollossa”, lisää Sarkomaa.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Julkaistu

28.8.2013 Blogi Verkkouutisissa

On niukkojen voimavarojen hukkausta, että SDP:n opetusministerit kerta toisensa jälkeen kaivavat esille oppivelvollisuuden venyttämispuheet, jotka aina epäkelpona kuopataan. Niin on viisainta tehdä nytkin ministeri Kiurun ehdotukselle nuorten pakkovuodesta peruskoulun jälkeen. Ehdotus on monin tavoin epäkelpo ja jopa haitallinen lääke syrjäytymisvaarassa oleville nuorille.

Pakko ei poista syitä, joiden takia oppimiskyvyssä tai motivaatiossa on puutteita, tai estä sitä, että peruskoulusta pinnataan tai opinnot keskeytetään. Eikä myöskään sitä, että ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja on lisäyksistä huolimatta Helsingissä ja muualla Uudellamaalla liian vähän.

Oppivelvollisuuden pidentämisestä puhutaan ikään kuin tavoite turvata jokaiselle nuorelle peruskoulun jälkeen olisi uusi lisä hallituksen politiikkaan. Tosiasiassa hallitus on jo sitoutunut koulutustakuuseen ja sen onnistumiseen on nyt keskityttävä. Pääministeri Kataisen hallituksen keskeinen tavoite on, ettei yksikään nuori syrjäytyisi ja että jokainen peruskoulun päättävä nuori suorittaisi vähintään toisen asteen tutkinnon.

Oppivelvollisuusiän nostoa ei edes harkittu otettavan hallitusohjelmaan, koska se olisi kova, mekaaninen ja lyhytnäköinen keino. Pahimmillaan oppivelvollisuusiän pitkittäminen vain siirtäisi ongelmia tai syventää niitä tuomatta itse asiaan ratkaisua. Nuorten syrjäytymiseen johtaneet seikat ovat hyvin erilaisia ja siksi tarvitaan räätälöityä ohjausta ja tukea peruskoulun jälkeisten erilaisten opiskelumahdollisuuksien tueksi.

Pakkovuosi on täysin päinvastaista sille, mitä hallitusohjelmassa on luvattu tavoitella. Koulutustakuun tarkoitus ei ole säilöä eikä sulloa nuoria pakolla vuodeksi johonkin oppilaitokseen. Sekään ei pelkästään riitä, että kaikille nuorille voidaan tarjota koulutuspaikka. Kunnianhimoinen tavoite tulee olla, että koulutus suoritetaan loppuun ja että tutkinnon suorittaneilla on sellaista osaamista ja ammattitaitoa, jota työelämässä tarvitaan. Tavoite on luoda edellytykset, että jokainen nuori voi antaa oman panoksensa työmarkkinoilla.

Tietenkin lähtökohta on oltava se, että koulutuspaikkoja on riittävästi, ja tästä hallituksen on tehtävä elokuun budjettiriihessä päätökset. Etenkin Helsinkiin ja muualle Metropolialueelle on välttämätöntä lisätä ammatillisen koulutuksen tarjontaa. Myös uusia työelämälähtöisiä ja joustavia opiskelu- ja oppimismahdollisuuksia tarvitaan. Oppisopimusta on kehitettävä nuorille sopivaksi ja sellaiseksi, että se kannustaa ja mahdollistaa yrittäjät sitä tarjoamaan. Tässä on viisasta kuulla tarkalla korvalla yrittäjiä.

Oppivelvollisuuden venyttämispuheiden sijaan on voimavarat suunnattava oppimisongelmien varhaiseen havaitsemiseen ja ennaltaehkäisyyn sekä opetuksen, oppilaanohjauksen ja oppilashuollon kuntoon laittamiseen. Perusta jatko-opintoihin ja elinikäiseen oppimiseen luodaan varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa. Hyvä on myös muistaa, että joustava perusopetus ja ammattistartti ovat jo olemassa olevia ja toimivia apuja, jota kannattaa ja pitää käyttää.

Oppivelvollisuuden pidentäminen on ollut esillä jopa riihen rakennemuutokseksi. Se onkin varoittava esimerkki päätöksistä, joita hallituksen pitää visusti välttää. Eduskuntaan on saatava ripeästi esityksiä, jotka oikeasti lisäävät kilpailukykyämme ja tekevät työn teettämisestä, yrittämisestä ja työn tekemisestä kannattavampaa. Yhteiskunta jossa työ ei kannata, ei ole terve. Myös nuorisotakuu on niin toimeenpantava, että jokainen nuori onnistuisi saamaan kiinni työn syrjästä.

Julkaistu

26.8.2013 Blogi

Ei ole tätä vuosisataa, että ylläpidämme järjestelmiä, jotka suosivat miesten palkkaamista. Niin kauan kuin naisista aiheutuu enemmän kustannuksia työnantajalle kuin miehistä, jatkuu naisten syrjintä työmarkkinoilla. Raskaus ei ole työperäinen sairaus, eikä mikään muukaan työstä aiheutuva kustannus. Ei ole mitään hyväksyttävää syytä sille, miksi nimenomaan naisten työnantajien pitäisi kantaa yksin suurin vastuu vanhempainvapaiden kustannuksista.

Kiritän hallitusta lisäämään perhevapaista työnantajille aiheutuvien kustannusten tasaamisen rakenteellisten uudistusten listallensa. Kyse on asiasta, josta on löydettävä sopu työmarkkinaosapuolien kanssa. Yhtä lailla kun hallitus kannustaa työmarkkinakeskusjärjestöjä maltilliseen ja työllisyyttä edistävään palkkaratkaisuun, on sen kannustettava työelämän epätasa-arvoa ylläpitävien vinoumien korjaamiseen. Haastan myös työelämän järjestöt mukaan aktiivisesti sopimaan asiasta.

Hyvä askel eteenpäin ”äitiriskin” kitkemisessä olisi kertakorvauksen maksaminen äidin työnantajalle, mikäli äiti palaa saman työnantajan palvelukseen raskauden ja perhevapaiden jälkeen. Kertakorvaus korvaisi vaikeasti laskettavia kustannuksia, kuten sijaisten rekrytointi ja perehdyttäminen. Näitä kustannuksia on mahdoton määritellä tarkasti ja ne vaihtelevat tapauskohtaisesti. Siksi kertakorvaus on hyvä ratkaisu vuosikymmenet keskustelussa olevan mittavan yhteiskunnallisen ongelman ratkaisemiseen. Nuorten naisten vaikeus päästä pysyvään työsuhteeseen kielii siitä, että ongelma on todellinen ja vakava.

Myös Juhana Vartiaisen ja Osmo Soininvaaran viime keväänä julkaistussa raportissa ehdotettiin äitiydestä aiheutuvien kustannusten tasausta. Lisäksi raportissa ehdotettiin välillisten mm. sijaisen perehdyttämiseen liittyvistä kuluista kertaluontoista 5000 euron korvausta. Reilu ratkaisu olisi rahoittaa korvaus työnantajien maksamista sairausvakuutusmaksuista. Kyse ei ole uudesta menoerästä vaan kustannusten tasaamisesta, joiden maksajina ovat nyt äitien työnantajat.

Kertakorvauksen lisäksi on jatkossa luotava tapa tasata muut kustannukset, kuten äitiysloman ajalta täyden palkan aiheuttamat kustannukset sekä äitiys- ja vanhempainvapaan aikana kertyneen lomaoikeuden tuomat kustannukset, joita ei vielä korvata. Nämä kustannukset ovat työnantajalle sitä suurempia, mitä parempi palkka äitiyslomalle jääneelle työntekijällä on. Hyvä on myös sanoa ääneen se, että isävapaita pelkästään kehittämällä ei poisteta äitiriski-ongelmaa. Vanhempainvapaasta aiheutuvat kustannukset on yksinkertaisesti saatava tasattua.

Olen ehdottanut vanhempainvakuutusta vanhempainvapaista aiheutuvien kustannusten aiheuttaman ongelman ratkaisuun. Tällä hetkellä vanhempainetuudet maksetaan sairausvakuutuksen kautta. Vanhemmuus ei kuitenkaan ole sairaus ja vanhempainetuudet myös määräytyvät eri tavalla kuin sairauspäivärahat. Itsenäinen vanhempainvakuutus toisi selkeästi esiin sen, millaisia kustannuksia vanhempainetuuksista työnantajalle ja palkansaajalle tulee. Vanhempainvakuutus mahdollistaa vanhemmuuden kustannusten jakamisen, mutta myös rahoitusosuuksien muutoksen kuten valtiovallan osuuden vahvistamisen.

Hallitusohjelmakirjaus velvoittaa nykyisen hallituksen ja vastaavan ministerin aktiivisesti hakemaan asiaan ratkaisuja niin, että vielä tämä eduskunta ehtii käsittelemään asiaa koskevat lait.

Ei ole yhtään perusteltua syytä, mikseivät työelämän järjestöt käärisi hihojaan jäsenistöänsä kipeästi koskevan tasa-arvo-ongelman poistamiseksi. Kyse on myös yrittäjyyden jarrusta ja siitä, että naisia palkkaavat yrittäjät ovat kilpailutilanteessa eriarvoisessa asemassa suhteessa miehiä palkkaaviin.

Julkaistu

TIEDOTE
26.8.2013

Uuden perusopetuksen tuntijakopäätöksen yhteydessä yli vuosi sitten luvattiin rahoitus kolmen vuosiviikkotunnin lisäyksestä. Lisätunnit kohdistuvat valinnaisiin oppiaineisiin. –Sitä tärkeää päätöstä odotamme yhä, vaikka päätöksen piti tulla jo keväällä 2013, kummeksuvat kansanedustaja, sivistysvaliokunnan puheenjohtaja, Raija Vahasalo (kok) ja kansanedustaja, opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja Sari Sarkomaa (kok).

Valtioneuvosto hyväksyi kesäkuussa 2012 perusopetuksen tuntijaon uudistamisen yhteydessä lausuman, jossa valinnaisiin oppiaineisiin kohdennettavasta kolmen vuosiviikkotunnin lisäyksestä vähimmäistuntimäärään päätetään keväällä 2013 kehysbudjetin yhteydessä. Uusi perusopetussuunnitelma astuu voimaan 1.8.2016.

– Hidastelulla luodaan epätietoisuutta koulujen arjen suunnitteluun. Vaikka tuntuu, että vuoteen 2016 on aikaa, niin tieto rahoista tarvitaan kiireesti. Koulutuksen järjestäjät valmistautuvat uuteen perusopetussuunnitelmaan siirtymiseen ja muutokset alkavat pian. Kouluissa hämmästellään, tulevatko lisätunnit vai eivät.

– Se, ettei meillä vieläkään ole päätöstä asiasta, viivyttää ja hankaloittaa opetuksen järjestämisen ennakointia, kansanedustajat kertovat huolestuttavasta tilanteesta.

Kansanedustajat korostavat, kuinka valinnaisuus antaa eri tavoin suuntautuneille oppilaille mahdollisuuden keskittyä heille tärkeisiin aineisiin. – Näin lapset ja nuoret saavat oppimisen ja onnistumisen kokemuksia, mikä ennaltaehkäisee syrjäytymistä.

– Valinnaisaineet ovat yksilön omien vahvuuksien ja kiinnostusten toteuttamisen paikkoja. Ne mahdollistavat erilaisten lahjakkuuksien huomioimisen, Vahasalo ja Sarkomaa kuvaavat koulutuspolitiikan vaikuttavuutta lasten ja nuorten opinpolkuun.

– Vaikka oppimisen kannalta opetuksen laatu on määrääkin merkittävämpi tekijä, osoittaa vähimmäistuntimäärän lisääminen valinnaisten oppiaineiden osalta Suomen haluavan jatkossakin turvata perusopetuksemme vaikuttavuuden ja tasa-arvoisuuden. Jos valinnaisia aineita ei tueta tarpeeksi, niin se heikentää entisestään oppilaiden opiskelumahdollisuuksien tasa-arvoa: pienissä kouluissa on jo nykyisin suuria yksiköitä kapeampi valinnaistarjotin.

– Myös oppilailla ja heidän vanhemmillaan on oikeus tietää, millaisia päätöksiä tehdään ja millä aikataululla uuden perusopetussuunnitelman siirtymävaiheessa. Kysymys on erittäin tärkeä kaikille niille oppilaille, jotka jo haaveilevat mitä valinnaisia valita jatkossa, kansanedustajat korostavat oppimisen ilon ja kouluviihtyvyyden merkitystä.

Kansanedustajat Vahasalo ja Sarkomaa jättivät 23.8.2013 eduskunnassa kirjallisen kysymyksen valinnaisiin oppiaineisiin kohdennettavasta kolmen vuosiviikkotunnin lisäyksestä ja rahoituksesta.

Raija Vahasalo, kansanedustaja (kok), eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja
raija.vahasalo@eduskunta.fi
Puh. 050 511 3090

Sari Sarkomaa, kansanedustaja (kok), opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja
sari.sarkomaa@eduskunta.fi
Puh. 050 511 3033

Julkaistu

Tiedote 25.8.2013

Kokoomuksen kansanedustaja ja palkansaajavaltuuskunnan puheenjohtaja Sari Sarkomaa vaatii hallitusta ottamaan vanhemmuudesta työnantajille aiheutuvien kustannusten tasaamisen rakenteellisten uudistusten listallensa. "Yhtä lailla, kun hallitus kannustaa työmarkkinakeskusjärjestöjä maltilliseen ja työllisyyttä edistävään palkkaratkaisuun, on sen kannustettava työelämän epätasa-arvoa ylläpitävien vinoumien korjaamiseen”, sanoo Sarkomaa. Samalla Sarkomaa haastaa työelämän järjestöt mukaan aktiivisesti sopimaan asiasta.

Sarkomaan mielestä hyvä askel eteenpäin ”äitiriskin” kitkemisessä olisi kertakorvauksen maksaminen äidin työnantajalle, mikäli äiti palaa saman työnantajan palvelukseen raskauden ja perhevapaiden jälkeen. Kertakorvaus korvaisi vaikeasti laskettavia kustannuksia kuten sijaisten rekrytointi ja perehdyttäminen. Näitä kustannuksia on mahdoton määritellä tarkasti ja ne vaihtelevat tapauskohtaisesti. Siksi kertakorvaus on hyvä ratkaisu vuosikymmenet keskustelussa olevan mittavan yhteiskunnallisen ongelman ratkaisemiseen. Nuorten naisten vaikeus päästä pysyvään työsuhteeseen kielii siitä, että ongelma on todellinen ja vakava.

Myös Juhana Vartiaisen ja Osmo Soininvaaran viime keväänä julkaistussa raportissa ehdotettiin äitiydestä aiheutuvien kustannusten tasausta. Lisäksi raportissa ehdotettiin välillisten mm. sijaisen perehdyttämiseen liittyvistä kuluista kertaluontoista 5000 euron korvausta.

Reilu ratkaisu olisi rahoittaa korvaus työnantajien maksamista sairausvakuutusmaksuista. Kyse ei ole uudesta menoerästä vaan kustannusten tasaamisesta, joiden maksajina ovat nyt äitien työnantajat.

Kertakorvauksen lisäksi on jatkossa luotava tapa tasata muut kustannukset, kuten äitiysloman ajalta täyden palkan aiheuttamat kustannukset ja äitiys- ja vanhempainvapaan aikana kertyneen lomaoikeuden tuomat kustannukset, joita ei vielä korvata. Nämä kustannukset ovat työnantajalle sitä suurempia, mitä parempi palkka äitiyslomalle jääneelle työntekijällä on.”Niin kauan kuin naisista aiheutuu enemmän kustannuksia työnantajalle kuin miehistä, jatkuu naisten syrjintä työmarkkinoilla” toteaa Sarkomaa.

Ei ole yhtään perusteltua syytä, mikseivät työelämän järjestöt käärisi hihojaan jäsenistöänsä kipeästi koskevan tasa-arvo-ongelman poistamiseksi. Kyse on myös yrittäjyyden jarrusta ja siitä, että naisia palkkaavat yrittäjät ovat kilpailutilanteessa eriarvoisessa asemassa suhteessa miehiä palkkaaviin. Ei ole tätä vuosisataa, että ylläpidämme järjestelmiä, jotka suosivat miesten palkkaamista.

Sarkomaa on aiemmin ja toistuvasti ehdottanut vanhempainvakuutusta keinoksi ratkaista vanhemmuuden kustannusongelma. Itsenäinen vanhempainvakuutus toisi selkeästi esiin sen, millaisia kustannuksia vanhempainetuuksista työnantajalle ja palkansaajalle tulee. Vanhempainvakuutus mahdollistaa vanhemmuuden kustannusten jakamisen mutta myös rahoitusosuuksien muutoksen kuten valtiovallan osuuden vahvistamisen.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Julkaistu

Tiedote 23.8.2013

Kokoomuksen kansanedustaja, valtiovarainvaliokunnan jäsen Sari Sarkomaa ehdottaa, että hallitus tekisi budjettiriihessä päätöksen kotitalousvähennyksen laajentamisesta taloyhtiöiden remontteihin. Sarkomaa toivoo, että lähiöiden korjaamiseen lisärahaa luvannut asunto- ja viestintäministeri Pia Viitanen (sd.) tarttuisi ehdotukseen laajentaa kotitalousvähennystä, ja hakisi sille koko hallituksen tuen. Sarkomaa jätti asiasta myös kirjallisen kysymyksen tänään.

”Kotitalousvähentäminen laajentaminen sopisi asuntoministerin lupaukseen tehdä toimia lähiöiden eteen, kuin nenä päähän”, lisää Sarkomaa. ”Suo­mes­sa on noin 85 000 asun­to-osa­keyh­tiö­tä, joista varsin moni on korjauksen tarpeessa. Näitä osakeyhtiöitä on varsin paljon lähiöissä.”

Sarkomaa kiittää Kiin­teis­tö­liit­toa aloit­teesta, jossa ehdotetaan ko­ti­ta­lous­vä­hen­nyksen uudistamista si­ten, et­tä asun­to-osa­ke­yh­tiön osa­kas voi saa­da vä­hen­nyk­sen yh­tiön teet­tä­män re­mon­tin palk­ka­kus­tan­nuk­sis­ta. Sarkomaa pitää tärkeänä, että asiasta tehtäisiin päätös budjettiriihessä.

Omakotitalojen omistajat voivat tehdä jo nykyisin kotitalousvähennyksen peruskorjauksensa palkkakustannuksista. Sarkomaan mielestä vähennyksen laajentaminen kannustaisi taloyhtiöitä peruskorjaukseen ja energiaa säästäviin remontteihin. Sarkomaan mielestä kyseessä on kestävä elvytystoimi ja samalla järkevä rakenteellinen muutos verotukseen. Uudistus toisi lisätyötä ja verotuloja sekä vauhdittaisi siten kansantaloutta.

”Kotitalousvähennyksen laajentaminen on perusteltua myös siksi, että valtiovallalta on syytä odottaa toimia, joilla helpotetaan etenkin Helsingin ja pääkaupunkiseudun asukkaiden lähes käsistä karkaavia asumiskustannuksia. Asumisen kustannukset ovat äärirajoilla monilla palkansaajilla ja eläkeläisillä. Kasvavat korjausvastuut tekevät tilanteen monille lähes sietämättömäksi. Asumisen korkeat kustannukset ovat monin tavoin myös kasvun este metropolialueella”, sanoo Sarkomaa.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Julkaistu

OPETUSHALLITUS
Tiedotusvälineille 20.8.2013

Ammatillisen koulutuksen järjestäjiltä odotetaan tiiviimpää yhteistyötä

Opetushallitus kannustaa ammatillisen koulutuksen järjestäjiä tiivistämään alueellista yhteistyötä sekä keskenään että paikallisen elinkeinoelämän ja hallinnon kanssa. Suunnitelmallisen yhteistyön ja työnjaon tarkoituksena on sovittaa paikalliset tarpeet vahvemmin yhteen valtakunnallisten tavoitteiden kanssa. Suunnitelmat yhteisistä kehittämiskohteista tehostaisivat myös eri rahoituslähteiden hyödyntämistä.

Opetushallituksen järjestämässä seminaarissa 20.8. lanseerattiin malli ammatillisen perus- ja aikuiskoulutuksen alueellisen kehittämisen tueksi. Alueellisen kehittämissuunnitelman tavoitteita ja rakennetta pohti Helsingin Paasitornissa noin 150 oppilaitosten ja koulutuksen järjestäjien edustajaa eri puolilta maata.

Ammatillisen koulutuksen alueellisella kehittämissuunnitelmalla halutaan edistää yhteistyötä, joka huomioi alueelliset sivistys- ja elinkeinostrategiat, alueelliset työvoima- ja koulutustarpeet sekä alueellisten toimijoiden asiantuntemukset. Alueellisen tarkastelun pohjalta koulutuksen järjestäjät sopisivat yhteisistä kehittämistarpeista ja niiden rahoitusmahdollisuuksista. Kehittämissuunnitelmissa sovitettaisiin alueen työelämän, väestön ja opiskelijoiden tarpeet valtakunnallisiin tavoitteisiin. Paikallinen kehittämissuunnitelma tuottaisi myös alueellista palautetta valtakunnallisen koulutuspolitiikan tueksi.

Tulevissa suunnitelmissa selvitettäisiin myös eri hallinnonalojen välistä yhteistyötä ja työnjakoa sekä ammatillisen koulutuksen yhteistyötarpeita ja yhteyksiä alueen perusopetuksen, lukioiden ja ammattikorkeakoulujen kehittämiseen.

Ammatillisen koulutuksen järjestäjillä on käytössään useita eri rahoituslähteitä. Niiden tehokas ja vaikuttava käyttö edellyttää sopimista paikallisista ja alueellisista koulutustarpeista ja rahoituksen keskittämisestä niihin.

- Ammattikoulutuksen toimintakenttä on tavattoman monimuotoinen. Toiminnan rahoituskin on monikanavaista ja rahoituslähteiden yhteensovittaminen erittäin tärkeää. Yhdessä toimimalla ollaan aina tehokkaampia ja vaikuttavampia, perusteli seminaarissa alustanut Opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Sarkomaa.

Sekä Sarkomaa että Opetushallituksen pääjohtaja Aulis Pitkälä toivovat myös enemmän julkista keskustelua ammatillisen koulutuksen ja elinkeinopolitiikan kysymyksistä.

- Nykyisistä puheista voisi melkein päätellä, että kunnat järjestävät ainoastaan sosiaali- ja terveyspalveluja. On huolehdittava, ettei sote-keskustelu vie kaikkea energiaa, vaan että koulutus pysyy keskustelujen ytimessä, he tähdensivät.

Lisätietoja Opetushallituksessa:
Johtaja Pasi Kankare, puh. 029 533 1242

Julkaistu

Tiedote 20.8.2013

Sarkomaa: Pakkovuosi ei ole ratkaisu nuorten syrjäytymiseen

Kokoomuksen kansanedustaja, opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja Sari Sarkomaa pitää opetusministeri Krista Kiurun (sdp) ehdotusta "pakkovuodesta" peruskoulun jälkeen epäkelpona ja jopa haitallisena lääkkeenä syrjäytymisvaarassa oleville nuorille.

” Laastarin laitto syvään haavaan ei ole vaikuttavaa hoitoa eikä oikeaa huolenpitoa”, sanoi Sarkomaa avatessaan opetushallituksen järjestämän ammatillisen koulutuksen järjestäjien alueellinen kehittämissuunnitelma seminaarin Helsingissä.

Hallitus on jo sitoutunut koulutustakuuseen ja sen onnistumiseen on nyt keskityttävä. On niukkoja voimavarojen hukkausta, että Sdp:n opetusministerit kerta toisensa jälkeen kaivavat esille oppivelvollisuuden venyttämispuheet, jotka aina epäkelpona kuopataan. Niin on myös nyt viisainta tehdä.

Sarkomaa muistuttaa, että pääministeri Kataisen hallituksen keskeinen tavoite on, ettei yksikään nuori syrjäytyisi ja että jokainen peruskoulun päättävä nuori suorittaisi vähintään toisen asteen tutkinnon. Oppivelvollisuusiän nostoa keinoksi ei edes harkittu otettavan hallitusohjelmaan, koska se olisi kova, mekaaninen ja lyhytnäköinen keino. Pahimmillaan oppivelvollisuusiän pitkittäminen vain siirtäisi ongelmia tai syventää niitä tuomatta itse asiaan ratkaisua.

Nuorten syrjäytymiseen johtaneet seikat ovat hyvin erilaisia ja siksi tarvitaan räätälöityä ohjausta ja tukea peruskoulun jälkeiset erilaisten opiskelumahdollisuuksien tueksi. Pakko ei poista syitä, joiden takia oppimiskyvyssä tai motivaatiossa on puutteita tai estä sitä, että peruskoulusta pinnataan tai opinnot keskeytetään.

Sarkomaa alleviivaa, että koulutustakuun tarkoitus ei ole säilöä eikä sulloa nuoria pakolla vuodeksi johonkin oppilaitokseen. Ei riitä, että kaikille nuorille voidaan tarjota koulutuspaikka. Kunnianhimoinen tavoite tulee olla, että koulutus suoritetaan loppuun ja että tutkinnon suorittaneilla on sellaista osaamista ja ammattitaitoa, jota työelämässä tarvitaan. Tämä on tärkeää nuorten itsensä kannalta. Yhtä lailla tämä on välttämätöntä, jotta talouden kilpailukykyä voidaan vahvistaa ja sitä kautta tukea uusien yritysten ja työpaikkojen syntymistä.

Tietenkin lähtökohta on se, että koulutuspaikkoja on riittävästi ja tästä hallituksen on tehtävä elokuun budjettiriihessä päätökset, vaatii Sarkomaa. Etenkin Metropolialueella on välttämätöntä lisätä ammatillisen koulutuksen tarjontaa. Myös uusia työelämälähtöisiä ja joustavia opiskelu ja oppimismahdollisuuksia tarvitaan. Oppisopimusta on kehitettävä nuorille sopivaksi ja sellaiseksi, että se kannustaa ja mahdollistaa yrittäjät sitä tarjoamaan.

Oppivelvollisuuden venyttämispuheiden sijaan on voimavarat suunnattava oppimisongelmien varhaiseen havaitsemiseen ja ennaltaehkäisyyn sekä opetuksen, oppilaanohjauksen ja oppilashuollon kuntoon laittamiseen. Perusta jatko-opintoihin ja elinikäiseen oppimiseen luodaan varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa. Sarkomaa muistuttaa, että joustava perusopetus ja ammattistartti ovat jo olemassa olevia ja toimivia apuja, jota kannattaa ja pitää käyttää.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Julkaistu

19.8.2013 Töölöläisen Munkka-liite

Suojatietörkyilijät kuriin

Koulujen alku on varma syksyn merkki. Niin on myös meidän koululaisten vanhempien huoli koulutien turvallisuudesta. Ennen koulun alkua kävin nuorimmaiseni kanssa liikennepuistossa harjoittelemassa omalla kotikaduilla harjoittelun lisäksi. Ei riitä, että lapset oppivat noudattamaan liikennevaloja. Yhtä tärkeää on opettaa lapsi katsomaan tuleeko autoja, ja että auto voi tulla ja tuleekin usein, vaikka valo on jalankulkijalle vihreä. Vielä vaikeampaa on lapsille opettaa, että vaikka auto pysähtyy suojatielle, voi toisella kaistalla autoilijat vain painaa kaasua. Näin tapahtuu käsittämättömän usein ja hyvin vakavin seurauksin.

Lähes jokainen suomalainen on nähnyt useamminkin suojatiellä tapahtuvan “läheltä piti” -vaaratilanteen, jossa moottoriajoneuvo on ollut ajaa suojatietä ylittävän päälle. Arviolta kolme neljästä lapsille sattuvista henkilövahingoista tapahtuu tietä ylittäessä.

Suojatiellä tapahtuvat kuolemantapaukset ja loukkaantumiset ovat lisääntyneet. Ala-asteikäiset koululaiset ja ikäihmiset ovat erityisiä riskiryhmiä. Liikenneturvan mukaan vuonna 2011 suojateillä sattuneissa onnettomuuksissa kuoli 21 ihmistä ja loukkaantui keskimäärin 2 ihmistä päivässä. Ruotsiin ja Viroon verrattuna autoilijat kunnioittavat suojateitä Suomessa paljon huonommin.

Uusia ja tehokkaita toimia turvallisuuden parantamiseksi suojateillä on aivan pakko tehdä, jotta suojatiet olisivat nimensä veroisia. Olenkin ehdottanut, että hallituksen liikenneministeri Kyllösen (vas.) johdolla ottaisi vakavasti lisääntyneet suojatieonnettomuudet ja kovennettaisi rangaistuksia suojatiesääntöjen rikkomisesta. Päiväsakkojen määrän lisääminen on täysin perustelua suojatietörkyilyn kitkemiseksi

Asian eteenpäinviemistä varmasti auttaa se, että liikenneministeri Kyllönen on ministerikaudellaan kertonut kannattavansa kovempia rangaistuksia autoilijoille, jotka törttöilevät suojateillä. Hän on myös sanonut, ettei usko pelkän asennekasvatuksen auttavan asiaa.

Syytä on myös tarttua muihin Liikenneturvan esittämiin toimenpiteisiin suojatieturvallisuuden edistämiseksi. Esitettyjä keinoja ovat päiväsakkojen lukumäärän nostamisen lisäksi poliisivalvonnan lisääminen ja ajonopeuksien tarkastelu. Kaikki keinot pitäisi saada käyttöön. Olisi hyvä harkita myös kansallista kampanjaa suojatieturvallisuuden edistämiseksi.

Koulutien turvaamiseksi tehdään voimme myös me vanhemmat tehdä paljon. Esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton MLL:n Uudenmaan piiri paikallisyhdistyksineen järjestämä suojatiepäivystykset ovat fiksua ja tarpeeseen tulevaa toimintaa.

Poliisi on valvonut autojen nopeuksia koulujen lähellä ja havainnut, että myös koululaisten ylinopeutta ajavat vanhemmat aiheuttavat vaaratilanteita. Lapsia kouluun autolla vieviltä vanhemmilta on syytä odottaa erityistä varovaisuutta. Turvalliseen liikenteeseen ei ole yhtä niksiä, mutta perusta on meidän jokaisen asenteissa. Lapsille tärkeintä on kotoa ja aikuisilta saatu esimerkki. Ettei yksikään lapsi jäisi auton alle

Sari Sarkomaa (kok)
kansanedustaja
valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

Julkaistu

17.8.2013 Blogi

Helsingin sosiaali- ja terveysviraston hallintokäytäntö sai runsaasti kritiikkiä, kun 63 vuotta naimisissa ollut aviopari joutui erilleen, vaikka he haluaisivat yhteiseen hoitopaikkaan. Avioparin poika Matti P. Pulkkinen kirjoitti vanhempiensa tapauksesta Helsingin Sanomien mielipidesivulle.

Olen saanut asian tiimoilta runsaasti palautetta ja toiveita, että eduskunta puuttuisi asiaan niin, ettei iäkkäitä puolisoita erotettaisi virkamiesten päätöksillä. Olen vastannut yhteydenottoihin kertomalla, että eduskunta on asian jo selkeästi linjannut heinäkuun alussa voimaantulleessa vanhuspalvelulaissa.

Vanhuspalvelulain pykälään on kirjattu, että puolisoiden tulee saada asua yhdessä. Lakia koskevassa eduskunnan hyväksymässä mietinnössä todetaan selkeästi, että iäkkäille avio- ja avopuolisoille on järjestettävä mahdollisuus asua yhdessä molempien niin halutessa. Tämä vaade pätee yhtälailla myös sen jälkeen, kun toinen puolisoista tai kumpikin tarvitsee pitkäaikaista hoitoa ja huolenpitoa muualla kuin aikaisemmassa kodissaan.

Nyt on olennaista, että niin kotikaupungissani Helsingissä kuin kaikissa maamme kunnissa, hiotaan päätösprosessit ripeiksi ja sellaisiksi, ettei puolisoita eroteta toisistaan kuin lääketieteellisistä syiden vaatiessa. Varmasti myös asumismahdollisuuksien ja hoivapaikkojen uudistamistarvetta on useissa kunnissa, jotta lain pykälää on mahdollista noudattaa. Myös asenteissa tarvitaan tuuletusta.

Vanhustenhuollossa tehdään erittäin vaativaa työtä ja laki tuo monta uutta asiaa lisää. Jotta vanhuspalvelulain tarkoitus toteutuu täysimääräisesti, on kunnissa järjestettävä koulutusta ja muutoin huolehdittava, että uuden lain vaateet tunnetaan ja osataan.

Uusi vanhuspalvelulaki vauhdittaa monin tavoin ikäihmisten palveluiden kehittämistä. Kyse on myös siitä, miten kuntia kehitetään niin, että ne olisivat hyvä paikka asua ja elää kaikenikäisille. Hyväksyessämme vanhuspalvelulain eduskunnassa edellytimme, että hallitus seuraa lain tavoitteiden toteutumista. Seurantaan tulee selkeät kriteerit, joiden toteutumista on tarkkaan arvioitava. Hyvin järjestetty seuranta on omiaan muuttamaan toimintaa haluttuun suuntaan. Osaltani seuraan erityisen tarkkaan Helsingin työtä lain toimeenpanossa.

Lehdestä luetut yksittäiset tapaukset eivät tietenkään ole kokonaiskuva eivätkä aina kerro koko totuutta. Julkinen keskustelu on kuitenkin omiaan vauhdittamaan asioiden kuntoon laittamista. Tärkeää on se, että tätä artikkelia luettaessa 63 vuotta naimisissa ollut aviopari olisi päässyt takaisin yhteen. Ja se, ettei kenenkään tarvitsisi pelätä ikääntymisen takia joutuvansa eroon puolisostaan.

Sari Sarkomaa
kokoomuksen kasanedustaja
valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja