Kategoria: Blogi

Home- ja kosteusvauriot ovat vakava ongelma koululaisten arjessa. On ikävä tosiasia, että Suomessa ei ole useista toimista huolimatta edelleenkään kyetty merkittävästi vähentämään kosteus- ja homevaurioista aiheutuvia terveyshaittoja, kansantaloudellisia menetyksiä eikä torjumaan uusien kosteusvaurioiden syntyä.

Suhteellisesti eniten vaurioita on kuntien omistamissa rakennuksissa. Julkisten rakennusten kunto onkin häpeä pilkku ja vakava terveysriski. Lukemattomien päiväkotien, koulujen, sairaaloiden ja muiden julkisten rakennusten kunto voidaan luokitella vaaralliseksi terveydelle. Olen erityisen huolissani kosteus- ja homevaurioiden vaikutuksista lasten ja nuorten terveyteen. Pelkästään kosteusvaurioiden vuoksi korjaustarpeessa olevia kouluja ja päiväkoteja on Opetusalan Ammattijärjestön (OAJ) toimesta arvioitu olevan 2000.

Rakentamisen virheet, rakennusten kunnossapidon laiminlyönnit ja korjausten lykkäämiset tarkoittavat terveyshaittojen sekä korjauskustannusten kasvua ja korjaustarpeiden lisääntymistä. Kokonaistilanteen parantamista vaikeuttaa uusissa rakennuksissa ilmenevät kosteus- ja homevauriot sekä korjausten epäonnistumiset. Olen kansanedustajan työssäni muistuttanut hallitusta sitkeästi suomalaisissa rakennuksissa muhivasta home-ongelmasta ja sen vahingollisuudesta suomalaisten terveydelle ja hyvinvoinnille. Eduskunnassa olemme urakoineet asian ratkaisemiseksi.

Eduskunnan tarkastusvaliokunta teki viime vaalikaudella ansiokasta työtä ja esitti kattavan toimenpidelistauksen (TrVM 1/2013 vp) rakennusten home- ja kosteusvaurioiden kuriin saamiseksi. Peräänkuulutankin vahvaa jatkoa valtakunnallisille hometalkoille. Hallituksen on ensimmäisenä huolehdittava, että tarkastusvaliokunnan laatimat ja eduskunnan edellyttämät toimenpiteet on tehty. Kokoomuksen eduskuntaryhmässä sosiaali- ja terveyspolitiikasta vastaavana jätin yhdessä sivistysvaliokunnan varapuheenjohtaja Lauslahden kanssa kirjallisen kysymyksen rakennusten sisäilmaongelmien korjaamisesta ja ennaltaehkäisystä hallituksen vastattavaksi (KK 283/2016 vp).

Sisäilmaongelmien korjaamista, ennakointia ja ennaltaehkäisyä tulee tehdä ja tehdäänkin Helsingissä eri toimijoiden kesken. Olennaista on arvioida eri toimijoiden velvollisuuksia ja viranomaisten välisiä toimivaltuuksia, jotta sisäilmaongelma ei jää hoitamatta vain siksi, että sitä ei ole nimenomaisesti määritelty tietyn viranomaisen tehtäväksi.

Järjestän kansanedustaja Sanna Lauslahden kanssa avoimen Terve ja sisäilmaongelmaton koulu –keskustelutilaisuuden keskiviikkona 1.6.2016 klo 16.30–18.00 eduskunnan kansalaisinfossa, Arkadiankatu 3. Puhujina kuullaan koulutus-, terveys-, ympäristö- ja kiinteistöalan asiantuntijoita, kuin myös kouluissa opiskelevien lasten vanhempia. Lämpimästi tervetuloa.

Vastaanotan mielelläni palautetta ja ajatuksia helsinkiläisten hyvän arjen edistämiseksi. Kirjoitan myös kerran kuussa politiikan kuulumisia eduskunnasta ja Helsingistä. Kirjeen saa tilattua kotisivuiltani tai ottamalla minuun muuten yhteyttä.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja
sari.sarkomaa(at)eduskunta.fi
www.sarisarkomaa.fi

On vakava tosiasia, että alle kolmivuotiaiden lasten äitien työllisyysaste on viime vuosina laskenut jyrkemmin kuin äitien työllisyysaste keskimäärin. Pienten lasten äitien muita Pohjoismaita alhaisempi työllisyysaste on asia, johon Suomella ei ole varaa. Työelämässä tarvitaan naiset ja miehet sekä vanhemmuudessa isät ja äidit.

Vakavaa huolta aiheuttaa eduskunnan käsittelyssä oleva varhaiskasvatuksen maksujen korotusesitys ja sen vaikutukset vanhempien ja erityisesti äitien työssäkäyntiin. Hallituksen esityksen mukaan varhaiskasvatuksen maksut nousisivat enimmäismaksuluokassa jopa 22 prosenttia. Samaan aikaan kotihoidon tuki on jäänyt koskemattomaksi.

Aivan erityinen huoli on äideistä, joiden palkka menisi suurelta osin päivähoitomaksuihin. Tämä koskee erityisesti keskituloisia perheitä, jotka ovat ylimmässä maksuluokassa. Niihin kuuluu myös perheitä, joissa äidit ovat pienipalkkaisia, koska miesten palkat ovat edelleen usein yhä suuremmat kuin naisilla. Näin ylimmän maksuluokan tuloraja saavutetaan silloinkin, kun naisen palkka on keskipalkkaa alhaisempi.

Maksukorotuksen vaikutusta voi vahvistaa jo tehdyt varhaiskasvatukseen ja päivähoitoon kohdistuneet määrärahaleikkaukset. Ne tarkoittavat osissa kuntia ryhmäkoon kasvamista ja subjektiivisen päivähoidon rajoittamista. Jos varhaiskasvatuksen laatuun kohdistuvien riskien ohella varhaiskasvatusmaksuja korotetaan tuntuvasti, niin riski äitien kotihoidon tuen käytön pitenemiseen kasvaa. Näin perhe voi olla tilanteessa, jossa äidin työhön meno ei ole taloudellisista syistä mielekästä. Nykyistä maksujärjestelmää on arvosteltu juuri siitä, että se ei kannusta äitejä työntekoon, kun jo melko pienillä tuloilla joutuu maksamaan ylintä perittävää maksua.

On iso riski, että eduskunnan käsittelyssä oleva varhaiskasvatusmaksujen korotusesitys vauhdittaisi äitien syöksykierrettä kotiin ja pois työelämästä. Esitys ja sen vaikutukset on syytä vielä kerran arvioida. Taloustalkoissa on välttämätöntä tehdä määrärahaleikkauksia, mutta niillä ei saa kampata taantumasta nousun kannalta olennaisinta eli työllisyysasteen nousua. Päätöksenteossa on varmistettava, että tavoitteet naisten ja miesten tasavertaisesta työllistymisestä, työelämän tasa-arvosta ja perheiden yhdenvertaisesta kohtelusta toteutuvat. Suomen nousuun tarvitaan kaikki voimavarat.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja

Varhaiskasvatuslaki astui voimaan vihdoin ja viimein elokuussa 2015. Laki korvasi vuonna 1973 säädetyn ja puhki paikatun päivähoitolain. Useat tiedotusvälineet arvioivat varhaiskasvatuslain voimaantuloa toteamalla, että – varhaiskasvatus, jota ennen kutsuttiin päivähoidoksi. Moni uutta lakia hartaasti odottanut murehti, kävikö tässä niin, että vain lain nimi muuttui ja mikään muu ei muuttunut?

Varhaiskasvatuslain valmistelu on ollut poliittisella agendalla pitkään. Jo vuonna 1999 sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä esitti uutta lakia ja erityisesti varhaiskasvatuksen ja päivähoidon käsitteiden selkiyttämistä.

Kun eduskunnassa viime kaudella käsittelimme varhaiskasvatuslakia, eduskunnan valiokunnat kiinnittivät huomiota siihen, että varhaiskasvatukselle on asetettu vaativat tavoitteet. Eduskunta totesi lain valuvian ja lausui, että määritelmät missä ja millä ehdoilla varhaiskasvatus toteutuu, jäivät vajaiksi. Varhaiskasvatus ei ole yksi yhteen sitä, mitä ennen kutsuttiin päivähoidoksi.

Eduskunnan sivistysvaliokunta hyväksyikin varhaiskasvatuslakiin liittyvän lausuman (29/2014/lausuma), jossa edellytettiin, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin laista puuttuvien keskeisten määritelmien ja reunaehtojen selkiyttämiseksi, millä varhaiskasvatus toteutuu. Opetusministeri Kiurulta tämä työ jäi tekemättä. Ministeri Kiurun johdolla valmisteltu sekamelskaksi jäänyt varhaiskasvatuslaki on nykyisen opetusministerin ja eduskunnan voimin korjattava. Se on viisas toimi lasten ja suomalaisten hyvinvoinnin parhaaksi. Työhön on ryhdyttävä ripeästi, jotta korjausliike eli lakiesitys ehditään huolella tällä eduskuntakaudella käsitellä.

Varhaiskasvatuslaissa on varhaiskasvatukselle asetettu vahvat tavoitteet tukea oppimisen edellytyksiä sekä edistää kokonaisvaltaista kasvua, elinikäistä oppimista ja koulutuksellisen tasa-arvon toteuttamista. Laissa korostetaan varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa ja oppimista, jokaisen lapsen oikeutta saada monenlaisia oppimisen ja tekemisen kokemuksia sekä elämyksiä mm. musiikista, taiteesta ja liikunnasta. Näin täytyy ollakin, koska tutkimukset ja erityisesti aivotutkimus ovat vahvasti korostaneet varhaiskasvatuksen merkitystä osana koulutuspolitiikkaa ja elinikäistä oppimista sekä hyvälle alulle lasten elämään.

Ensi syksynä voimaan tulevan lainsäädäntömuutoksen myötä subjektiivinen päivähoito-oikeus muuttuu joidenkin lasten osalta oikeudeksi varhaiskasvatukseen 20 tuntia viikossa. On siis entistä tärkeämpää selkiyttää varhaiskasvatuksen ja päivähoidon käsitteet ja toiminta. Varhaiskasvatus- ja päivähoitokäsitteiden sekamelskasta kertoo myös se, että laissa ei ole määritelty miten taataan ilta-, yö- ja viikonloppuhoitoa tarvitsevien lasten vuorohoito ja varhaiskasvatus. Ei liene tarkoitus, että on olemassa yövarhaiskasvatusta?

Voimassa olevan lain mukaan varhaiskasvatus toteutuu päiväkodissa, perhepäivähoidossa tai muussa varhaiskasvatuksessa. Kuitenkin näiden toimintojen henkilöstö, toimintaympäristö ja lapsiryhmät poikkeavat hyvin selkeästi toisistaan.

Korjausliikettä varhaiskasvatuslakiin tarvitaan myös erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevien lasten osalta. Nämä oikeudet ja säädökset puuttuvat laista. Kuitenkin tiedämme, että oikea ja riittävä lasten varhainen tuki tasoittaa oppimisvaikeuksia ja vahvistaa lasten oppimispolkuja.

Korjausliikettä tarvitaan myös varhaiskasvatuksen henkilöstön osalta. Varhaiskasvatuslain mukainen toiminta toteutuu vain, jos jokaisessa lapsiryhmässä on myös varhaiskasvatuksen asiantuntija, lastentarhanopettaja.

Kansainvälisten suositusten mukaan varhaiskasvatuksen henkilöstä 50 % tulee olla korkeakoulutuksen saaneita. Korkeakoulutuksen saaneen henkilöstön lisääminen varhaiskasvatuksen lapsiryhmissä, pedagogisen toiminnan ja laadun kehittämiseksi, tulee varmistaa varhaiskasvatuslain täsmentämisen yhteydessä. On kiitoksen arvoista, että valtiovarainvaliokunnassa aloittamamme lastentarhanopettajien koulutusmäärien lisäämistyö jatkuu vahvasti opetusministeri Grahn-Laasosen toimesta.

Varhaiskasvatus tarvitsee korjausliikettä myös muun muassa päiväkotien lapsiryhmien määrittelyn osalta. Nyt säädöksiä on sekä voimassa olevassa laissa, että edelleen voimassa olevissa päivähoitoasetuksissa. Varhaiskasvatuslakiin on lisäksi kirjattava pykälätasolle kiusaamisen ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen.

On myös syytä käydä julkista keskustelua ja tiedottaa lasten vanhemmille laadukkaan varhaiskasvatuksen merkityksestä. Suomi on OECD maiden jälkijoukoissa 3-5 -vuotiaiden lasten osallistumisessa varhaiskasvatukseen.

Korjausliikkeet vahvistavat varhaiskasvatusta, mutta eivät välttämättä maksa, tai ei ainakaan välittömästi, vaan kustannukset ajoittuvat pieniä erinä tuleville vuosille. Varhaiskasvatus on asia, johon kannattaa investoida. Maailmanpankin kokoamat tiedot laadukkaan varhaiskasvatuksen kasautuvista myönteisistä vaikutuksista ovat vakuuttavia. Yhdysvaltalaiset seurantatutkimukset osoittivat, että jokainen varhaiskasvatukseen sijoitettu dollari tuottaa pitkällä aikavälillä 7,27 dollaria takaisin. Euroopan komissio pitää investointia varhaiskasvatukseen yhtenä parhaista tavoista vaikuttaa lasten ja koko Euroopan tulevaisuuteen.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

Valtiovarainvaliokunnan ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen

Alkuperäinen kirjoitus on julkaistu Verkkouutisten blogissa 26.4.2016.

Uhanalaisen saimaannorpan ja erityisesti sen kuuttien suojelemiseksi säädetyt uudet kalastusrajoitukset Saimaalla ovat astuneet voimaan. Oli pettymys, ettei asetuksessa verkkokalastuskieltoa laajennettu jatkumaan heinäkuun loppuun asti.

Oli välttämätöntä, että uusi ohueksi jäänyt norppa-asetus asetettiin hallituksen toimesta erityistarkkailuun.

Saimaannorppa on maailman uhanalaisin hylje. Asetuksessa olisi mielestäni pitänyt ottaa paremmin huomioon se, että kuuttien kalanpyydyskuolleisuus on siirtynyt heinäkuulle ja että kuuttien kokonaiskuolleisuus kalanpyydyksiin suhteessa kannan kokoon ei ole oleellisesti vähentynyt. Verkkokalastuskiellon laajentamiselle heinäkuun loppuun olisi ollut ja on hyvin selkeät perusteet.

Kokoomuksen vaatimuksesta asetukseen kirjattiin erillinen lausuma saimaannorppien elinolojen turvaamiseksi. Lausuman mukaan hallitus seuraa ja arvioi saimaannorppakannan kehittymistä, asetuksen voimaantulon jälkeen tapahtuvia mahdollisia pyydyskuolemia ja ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin saimaannorpan suojelun riittävän tason turvaamiseksi. Lausuma velvoittaa ministeriötä ja ministeriä jatkuvaan seurantaan ja tarvittaessa reagoimaan sekä palaamaan tällä kertaa norpan suojelun kannalta riittämättömäksi jääneeseen asetukseen. Lausuman johdosta on verkkokalastuskiellon laajentamiseen ja muihin lisätoimiin palattava, jos seurantaluvut niin näyttävät.

Kalastus on suurin yksittäinen saimaannorpan kuolemia aiheuttava tekijä. Nyt asetukseen kirjattu lausuma on äärimmäisen tärkeä ja norppakannalle henkivakuutus. Hallitus tulee tarkastelemaan asetusta uudelleen, mikäli esimerkiksi pyydyskuolemien määrä kasvaa ja jäädään jälkeen saimaannorpan suojelustrategian mukaisesta kannan kasvusta. Saimaannorpan suojelustrategian välitavoitteena on, että saimaannorpan talvikanta kasvaa vähintään 400 yksilöön vuoteen 2025 mennessä.

Oli ilouutinen, että tänä talvena kuutteja on syntynyt enemmän kuin koko 35-vuotisen laskentahistorian aikana. Uutinen varmasti kannustaa kaikkia norpan suojelussa olevia tahoja jatkamaan suojelutyötä.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja

Osana hallituksen kehysriihiratkaisua syntyi pitkään odotettu päätös mahdollistaa ulkosuomalaisten kirjeäänestysmahdollisuus. Kirjeäänestyksen aloittamiseen kohdistetaan yhteensä 1,12 miljoonan euron rahoitus vuosille 2018–2019.

Kirjeäänestyksen tarkoituksena on parantaa ulkomailla pysyvästi asuvien ja tilapäisesti oleskelevien äänioikeutettujen äänestysmahdollisuuksia. Nykyisin ulkosuomalaiset pääsevät äänestämään Suomen edustustoissa. Usein äänestämisen esteenä ovat pitkät, kalliit ja aikaa vievät matkat äänestyspaikalle. Käytännön syyt voivat estää äänestämisen, vaikka äänestystahtoa olisi.

Kirjeäänestysmahdollisuuden luominen turvaa ulkosuomalaisille nykyistä tasavertaisemmat mahdollisuudet käyttää äänioikeuttaan ja vaikuttaa kotimaansa asioihin. On hyvä uutinen, että nyt voidaan vihdoin aloittaa kirjeäänestyksen käyttöönottoon liittyvä lainvalmistelu ja tietojärjestelmien kehittäminen. Myönteistä on myös se, että kirjeäänestämisen on arvioitu vähentävän kustannuksia ulkomaan edustajistoissa. Tavoitteena on, että kirjeäänestysäänestys olisi käytössä vuoden 2019 eduskuntavaaleista alkaen.

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa ulkosuomalaisia äänioikeutettuja oli noin 242 096. Ulkosuomalaisten äänestysaktiivisuus on ollut 2000-luvun vaaleissa hyvin matalaa, noin 8-12 prosenttia. Useimmissa EU-maissa ulkomailla asuvilla äänioikeutetuilla kansalaisilla on mahdollisuus äänestää kirjeitse todistajien avulla. Ruotsissa kirjeäänestys on nostanut ulkoruotsalaisten äänestysprosenttia merkittävästi.

Demokratian toteutumisen kannalta kyseessä on tärkeä uudistus, kun kirjeäänestys saadaan vihdoin myös suomalaisten ulottuville. Suomi-Seuran johtokunnan jäsenenä olen ollut aktiivisesti asiaa ajavien kansanedustajien joukossa ja yhteistyössä Suomi-Seuran ja ulkosuomalaisparlamentin kanssa. Viimeisemmässä yhteistilaisuudessamme eduskunnassa eduskuntaryhmien edustajat antoivat kirjeäänestykselle yhdessä tukensa. Oli hyvä uutinen, että asiaa viedään nyt määrätietoisesti eteenpäin.

Päätöksen taustalla on äänioikeuden käyttäminen mahdollisimman helposti ja vaivattomasti ja yhdenvertaisuuden lisääminen kun yhä useampi ulkomailla asuva äänioikeutettu saisi tosiasiallisen oikeuden käyttää äänioikeutta. Kannustankin hallitusta tuomaan kirjeäänestyksen toteuttamiseksi vaadittavat lakimuutokset eduskunnan käsittelyyn mahdollisimman ripeästi.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

Edessä on poikkeuksellisen haastava politiikan kevät. Eduskuntatyössä kaikkein tärkeimpiä ovat toimet, joilla edistetään työpaikkojen syntyä ja yrittäjyyttä. Suomen kannalta oli välttämätöntä, että hallitus piti kehysriihessä kiinni vastuullisesta talouspolitiikan linjasta, neljän miljardin säästöuralla pysymisestä ja talouspolitiikan uskottavuudesta. Olen tyytyväinen, että onnistuimme tavoitteessa turvata se, ettei kokonaisveroaste nouse eikä työn verotus kiristy.

Onnistuimme myös siinä, ettei koulutukseen tehdä uusia leikkauksia. Sovimme lisäpanostuksista korkeakouluihin. Vuosina 2017–2018 toteutetaan noin 105 miljoonan euron lisäpanostus korkeakouluopetuksen digitaalisiin oppimisympäristöihin, ympärivuotisen opiskelun edellytysten parantamiseksi ja nuorten tutkijoiden tieteen tekemisen edistämiseksi. Tämän vuoden valtion budjettiin perusopetuksen laadun kehittämisen rahoihin lisättiin eduskunnassa esityksestäni lisävoimavaroja ja käyttötarkoitusta muutettiin niin, että rahaa saa tänä vuonna käyttää myös opettajien palkkaamiseen ja ylisuurten ryhmäkokojen kitkemiseen. On tärkeää, että opettajalla on riittävästi aikaa jokaiselle oppilaalle.

Helsinkiläisten kansanedustajana iloitsen, että saimme valtion panostuksen Raide-Jokeriin. Tuki Raide-Jokerille on tärkeää joukkoliikenteen kehittämiselle ja kohtuuhintaisen asuntotuotannon edistämiselle. Pääkaupunkiseudun menestyminen on elintärkeää koko Suomen hyvinvoinnille.

Leikkauspäätökset eivät ole mukavia, mutta välttämättömiä osana velkaantumisen katkaisemisessa. Kehysriihen tärkein anti oli tietenkin toimet uusien työpaikkojen ja yrittäjyyden edellytysten puolesta sekä talouden pyörien vauhtiin saattamiseksi. Suomalaisten kannalta on tärkeintä, että yhä useampi osallistuu työelämää. Se on paras tapa purkaa kestävyysvajetta ja rakentaa hyvinvointia.

Terveysalan kasvustrategian vauhdittaminen on tärkeä osa eduskuntatyötäni. Oli merkittävää, että kehysriihessä saimme läpi päätöksen, että Suomeen perustetaan genomikeskus, jolla tavoitellaan Suomen kehittymistä edelläkävijämaaksi ja kansainvälisesti halutuksi yhteistyökumppaniksi genomitietoa hyödyntävälle terveydenhuollolle, huippututkimukselle ja globaalille liiketoiminnalle. Päätös tehtiin myös julkisten biopankkien toimintojen tehostamisesta ja yhteistyön varmistamisesta genomikeskuksen kanssa. Olen pitkään tehnyt työtä kansallisen syöpäkeskuksen vauhdittamiseksi. Oli loistavaa, että nyt saimme asiasta vihdoin päätöksen. Genomi- ja syöpäkeskuksen perustamiskustannuksiin kohdennetaan yhteensä 17 milj. euroa vuosina 2017–2020.

Lähiviikkoina ratkaistaan myös Fimean kohtalo ja sen eteen teen työtä, että Fimean pakkoalueellistamispäätös purettaisiin. Se on täysin välttämätöntä maamme lääkelain turvaamisen kannalta.

Riihen yhteydessä tehtiin jatkolinjauksia myös sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksesta ja sen osana valinnanvapauden edistämisestä. Suomalaisille tämä on hyvä uutinen. On työvoitto, että ajamani raha seuraa ihmistä -malli nyt etenee. Ehdotin ensimmäisenä mallia vuonna 2012 juuri peruspalvelujen vahvistamiseksi ja tasa- arvoisen hoidon turvaamiseksi. Uudistus on erityisen tärkeää lapsiperheille ja eläkeläisille.

Merkittävä uutinen on se, että saimme torpattua uuden verotason eli maakuntaveroa ei tule ainakaan tämän eduskunnan aikana. Saimme myös sovittua Metropolialueen kunnille mahdollisuuden sote-erillisratkaisuun. Nyt on pääkaupunkiseudun kuntien vuoro rakentaa yhteinen sote-näkemys. Työstämme sote-uudistusta viikottain parlamentaarisessa sote-ryhmässä, jonka jäsen olen. Jatkotyössä kiritän hallitusta perusteellisten vaikutus- ja kustannusarvioiden tekemiseen, kuten samoin sote-henkilöstön osallistamiseen sote-uudistuksen valmistelussa ja toimeenpanossa.

Vastaanotan mielelläni palautetta ja ajatuksia helsinkiläisten hyvän arjen edistämiseksi ja kierrän mielelläni puhumassa helsinkiläisten eri tilaisuuksissa ja minulle voi laittaa kutsuja sähköpostitse. Minua voi myös tulla tapaamaan eri tilaisuuksiin, joista ilmoitan kotisivuillani. Järjestän keskustelutilaisuuden valmisteilla olevista varhaiskasvatuksen perusteista tiistaina 19.4. klo 17.00–19.00 eduskunnan kansalaisinfossa (Arkadiankatu 3). Avoimessa keskustelutilaisuudessa pohditaan, mikä muuttuu päivähoidossa ja varhaiskasvatuksesta. Opetushallitus valmistelee varhaiskasvatussuunnitelman perusteita, jotka hyväksytään syksyllä 2016. Olet myös tervetullut Munkka keskustelee -tilaisuuteen maanantaina 2.5.2016 klo 17:30. kuulemaan ja keskustelemaan Helsingin ja Munkkiniemen ajankohtaisista asioista Café Torpanrantaan, Munkkiniemenranta 2. Olen myös HOK-Elannon vaaleissa mukana. Äänestämään pääsee 18.–29.4. numerolla 359. #LähiKauppa #SujuvaArki #KaupunkilaisenPalvelut #IhmiselleSopiva #Ekologisuus #Vastuullisuus #EsimerkillinenTyönantaja. Kirjoitan kerran kuussa politiikan kuulumisia eduskunnasta ja Helsingistä. Kirjeen saa tilattua kotisivuiltani tai ottamalla minuun muuten yhteyttä.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

sari.sarkomaa(at)eduskunta.fi

www.sarisarkomaa.fi

Tuore valinnanvapausraportti on professori Brommelsin työryhmältä hyvää työtä ja pohja jatkotyölle. Valinnanvapaus ottaa askelia eteenpäin ja ohjaa hallintohimmeleihin eksynyttä sotea olennaiseen eli ihmisiin ja palveluihin. Esitetystä neljästä mallista en ottaisi suoraan yhtään täysin sellaisenaan. Esityksestä on käytävä perusteellinen keskustelu ja sen pohjalta luotava Suomen malli.

Vierailtuani viime eduskuntakaudella Ruotsissa johtamani valtiovarainvaliokunnan jaoston kanssa pääsimme tutustumaan Ruotsin valinnanvapauslainsäädäntöön ja vakuutuin, että Suomen kannattaa ottaa osaksi sote-uudistusta Ruotsin mallin parhaat palat. Kirjoitin ehdotuksesta ensimmäistä kertaa Helsingin Sanomissa kesäkuussa 2012.

Muut pohjoismaat ovat luoneet lääkärilähtöisiä valinnanvapausmalleja, mutta Suomen mallin on oltava moniammatillinen. Henkilöstön työnjakomuutokset ovat meillä pidemmällä kuin muualla ja tätä muutosta on vauhditettava. Sote-uudistuksen yksi onnistumisen edellytys on se, kuinka hyvin hyödynnämme koko korkeasti koulutetun sote-henkilöstön osaamisen.

Valinnanvapausmallin on oltava sellainen, että se ei betonoi olemassa olevaa. Ydinidea on se, että valinnanvapaus muokkaa ihmisen näkökulmasta rakenteita ja toimintatapoja sekä vauhdittaa uudistumista ja uusia innovaatioita palveluja tarvitsevan ihmisen parhaaksi kustannustehokkuutta unohtamatta.

Sote-uudistuksessa on toteuttava tiedon integraatio ja eri toimijoiden verkostoituminen niin, että palvelut integroidaan ihmisen ympärille tarpeen mukaan. Näin palveluja ei enää tulevaisuudessa nähdä mekaanisesti raskaina rakenteita ja seininä. On olennaista ymmärtää, että digitalisaatio ja esimerkiksi erilaiset mobiilipalvelut ovat mullistava mahdollisuus ja ne on hyödynnettävä täysimääräisesti.

Tavoitteena on saada kaikki voimavarat käyttöön ja siksi palvelun tuottajilta ei tule vaatia isoja investointeja. Yhden henkilön yrityksen, toimivan järjestön, mittavan julkisen osaamisen tai erilaisten hoivaideoiden luomiseen keskittyvän erikoistuneen hoivayrityksen sekä uusien toimijoiden on päästävä tasaveroisesti mukaan.

Valinnanvapauslain säätäminen tarkoittaa sitä, että julkinen valta määrittelee valittavissa olevat palvelut, ehdot ja laatukriteerit, joita noudattavat julkiset, yritykset sekä kolmannen sektorin toimijat voivat toimia yhdenvertaisesti palveluntuottajana. Korvausten taso ja sitä kautta kustannusten kokonaismäärä ovat maksajan eli julkisen vallan, päätettävissä ja säädettävissä.

Valinnan palveluntuottajista siis hoitopaikasta ja mahdollisuuksien mukaan henkilöstä tekee palveluja käyttävä ihminen ja julkinen veroraha seuraa ihmisen mukana. Palvelun käyttäjän asiakasmaksut ja siten ihmiselle palvelun hinta ovat sama riippumatta palveluntuottajasta. Näin kilpailutekijäksi muodostuu hinnan sijaan hoidon laatu ja hoitoon pääsy.

Valinta on voitava tehdä riittävän usein, jotta valinta toimii aitona palautemekanismina palveluiden laadusta. Palvelun tuottajat eivät voi valita asiakkaitaan, mutta voivat määrittää hoitamansa asiakkaiden määrän. Ratkaisevaa on, että valinnanvapauslainsäädäntö ja sen osana säädetty rahoitus sekä korvausjärjestelmä kannustaa hoitamaan laadukkaasti ja ennaltaehkäisevästi. Järjestelmää ei pidä virittää luomaan suoritteita vaan edistämään vaikuttavuutta.

Ihmisen valitessa ja vaihtaessa palveluntuottajaa on tiedon liikuttava mukana saumattomasti. Palveluiden rahoituksen on oltava selkeää ja osaoptimointia purkavaa. Olemassa olevia järjestelmiä, kuten Kansaneläkelaitosta, on viisasta hyödyntää rahavirtojen ohjaamisessa.

Palvelun tarjoajille on luotava lakisääteinen raportointivelvollisuus. Palveluiden laadun, saatavuuden ja kansalaisten tiedonsaannin turvaamiseksi on oltava helposti saatavilla ja vertailtavissa olevaa valtakunnallista tietoa vaihtoehtoisista palvelun tuottajista, asiakastyytyväisyydestä, odotusajoista, palvelujen sisällöstä ja laadusta sekä hoitotuloksista.

Valinnanvapaus on säädettävä koko maan kattavaksi. Palvelujen järjestäjälle on säädettävä lakisääteinen velvoite tarjota valinnanmahdollisuuksia. Valinnanvapaus on ihmiselle oikeus ja mahdollisuus, ei velvoite. Järjestäjän on osoitettava palveluntuottaja, mikäli valintaa ei haluta tehdä. Lisäksi on tuettava ja tarjottava uudistettua palveluohjausta ihmisille, jotka sitä tarvitsevat. Jotta ihmisillä on aitoa valinnanvaraa, palveluntuottajien tasapuoliset toimintaedellytyksen täytyy turvata ja omistuspohjasta riippumatta. Toimintaa ohjaavien lakien, laatukriteerien, valvonnan, viranomaiskäytäntöjen ja hankintasääntöjen on oltava samat kaikille.

Ihmisten valinnanvapauden ydin on nykyistä nopeampi ja yhdenvertainen pääsy palveluihin sekä palveluiden laadun parantuminen. Valinnanvapauden laajentaminen on loikka pois järjestelmäkeskeisyydestä kohti ihmisten osallisuutta ja mahdollisuutta vaikuttaa käyttämiinsä palveluihin yhdenvertaisesti riippumatta rahapussin paksuudesta. Esimerkiksi terveyskeskusjonoissa viikkotolkulla odottavat eläkeläiset, lapsiperheet ja työttömät on irvikuva tasavertaisesti terveyspolitiikasta, johon on saatava muutos. Siksi sote-uudistus on tehtävä ja sen osana Suomeen sopiva oma valinnanvapausmalli.

Valtion talouden tasapainottamistalkoissa kestävimmät tulokset ja aidot säästöt löytyvät rakenteita ja toimintatapoja uudistamalla. Olin tyytyväinen, että saimme hallitusneuvotteluissa sovittua tavoitteesta toteuttaa rationaalisen lääkehoidon toimeenpano-ohjelman. Kirjasimme myös tavoitteeksi selkeän tahdon vahvistaa lääkehoidon kokonaisarviointia (LHKA). Tarkoituksena on parantaa potilaan kokonaisvaltaisen hoidon toteutumista ja ihmisten toimintakykyä sekä luoda edellytykset kustannustehokkaalle lääkehoidolle.

Erityisesti vanhustenhuollossa on kipeä tarve saada saataville keinot ratkaista erilaisia lääkehoitoon liittyviä ongelmia ja varmistaa, että ikäihmisten lääkitys on tarkoituksenmukainen. Ikäihmisten taloudellinen mahdollisuus hankkia tarvitsemansa lääkkeet on turvattava. Samoin lääketokkuran ja turhien lääkkeiden karsiminen pitää saada hoivan osaksi turvaamaan hyvän elämän edellytyksiä.

Tarvetta farmaseuttisen osaamisen nykyistä laajempaan hyödyntämiseen on koko sote-järjestelmässä, samoin käyttämätöntä voimavaraa on apteekkien ottamisessa tiiviimmäksi osaksi sote-palvelutuotantoa. On tarpeen saada valtakunnalliset ohjeet moniammatilliseen työhön, jossa varmisteaan lääkehoidon tarkoituksenmukaisuus. Lääkelistojen, LKHA-palveluiden ja muiden toimivien käytäntöjen levittäminen on hyvä olla mukana.

Luin joululomalla OLKA -kokeiluhankkeesta (Oikea lääkehoito kokonaisarvioinnin avulla), ja on sanottava, mutta tulokset olivat innostavia. Yli puolet osallistujista koki vointinsa kohentuneen tai lääkitykseen liittyvän ongelman ratkenneen arvioinnin seurauksena. Potilaiden vointi ei myöskään huonontunut, vaikka lääkitystä vähennettiin tai muutettiin. Taloudellista hyötyä arvioinnista oli 90 prosentille potilaista: kolmessa kuukaudessa säästö oli Kelalle keskimäärin 51 euroa ja asiakkaalle 76 euroa, kun turhat ja epätarkoituksenmukaiset lääkkeet karsittiin.

Nämä ovat merkittäviä lukuja ja niiden on kannustettava lääkehoidon säästöjä valmistelevaa ministeriötä ja ministeriä kartoittamaan, mikä osuus mittavasta 150 miljoonan euron lääkekustannusten säästövaateesta voitaisiin löytää tarkoituksenmukaisen lääkehoidon toimin. Säästöjä tulee varmasti muihinkin sote-menoihin, kun potilaan yleiskunto kohenee ja tarve käyttää terveydenhuollon palveluja vähenee. Parasta tietenkin on ihmisen toimintakyvyn ja elämän laadun paraneminen.

Sote-uudistuksessa on löydettävä keinot ottaa valtakunnallisesti käyttöön tutkitusti toiminnan laatua ja kustannustehokkuutta lisäävät toimintatavat. Tarkoituksenmukaisen lääkehoidon palvelut on saatava niitä tarvitsevien saataville.

Inhimillisesti ja taloudellisesti järkevää lääkehoidon arviointipalvelun saatavuutta on lähdetty Kuopiossa viisaasti vauhdittamaan palveluseteleillä. Kuopio mahdollistaa sen, että palvelun saanti ole kiinni lompakon paksuudesta. Kuopion saama vuoden Terveysteko –palkinto meni todella oikeaan osoitteeseen. Kuopion palvelusetelimallista kannattaa tulevien sote-alueiden ottaa vinkkiä.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen
Sote-parlamentaarisen seurantaryhmän jäsen

 

Osana sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) uudistamista hallitus on sopinut valinnanvapauslain säätämisestä. Valinnanvapauden laajentamisen ydintavoitteena on vahvistaa peruspalveluja ja turvata oikea-aikainen sekä tasa-arvoinen pääsy verovaroin järjestettyihin palveluihin. On sovittu, että valinnanvapaus on pääsääntö peruspalveluissa ja käytössä soveltuvin osin myös erityispalveluissa. Kokoomus on ollut aloitteellinen valinnanvapauden edistämisessä. Ehdotin raha seuraa ihmistä -mallia ensimmäistä kertaa kesällä 2012.

Hallituksen asettama selvityshenkilöryhmä on parhaillaan valmistelemassa valinnanvapausmalleja ja monikanavarahoituksen yksinkertaistamista. Väliraportin on määrä olla valmis maalikuussa ja lopulliset ehdotukset toukokuussa.

Valinnanvapauslailla halutaan muutos nykytilaan, jossa merkittävä osa väestöstä – kuten työttömät, lapsiperheet ja eläkeläiset – jonottavat perusterveydenhuoltoon. Kohtuuttomia ja eriarvoistavia jonoja on myös moniin sosiaalipalveluihin. Työssäkäyvät voivat käyttää työterveyshuoltoa ja tietenkin jonoista pääsee ostamalla yksityispalveluja tai vakuutus. Eriarvoiset mahdollisuudet ja pitkät jonot ovat merkittävä syy hyvinvointi- ja terveyseroihin. Siksi valinnanvapauden laajentaminen on täsmätoimi edistää terveyden ja hyvinvoinnin tasa-arvoa.

Valinnanvapauslainsäädännöllä vahvistetaan julkisin varoin rahoitettujen palveluiden saatavuutta, laatua ja monituottajuutta ottamalla mukaan kaikki voimavarat – julkinen, yritykset ja järjestöt, tietenkin valtiovallan asettamien tiukin kriteerein.

Valinnanvapauslain säätäminen tarkoittaa sitä, että julkinen valta määrittelee valinnan vapauden piirissä olevat palvelut, korvauksen palvelun tuottajalle, ehdot ja laatukriteerit, joita noudattavat – voivat toimia tasavertaisesti palveluntuottajana. Valinnan tekee palvelun tarvitsija ja veroraha seuraa käyttäjän valinnan mukana. Palvelun käyttäjän asiakasmaksut ovat samat riippumatta palveluntuottajasta. Palvelun tuottajat eivät voi valita asiakkaitaan. Palveluntarjoajille on luotava lakisääteinen raportointivelvollisuus ja vaatimus palvelun laadun sekä muiden toimintatietojen läpinäkyvyydestä. Vastuu palveluiden järjestämisestä on vahvasti julkisella vallalla eli sote-alueilla ja valtiolla.

Ihmisten valinnan mahdollisuuksia tuetaan yhtenäisillä laatukriteereillä ja valintaa tukevalle julkisella tiedolla. Nykyisen ihmisten pompottelun sijaan on tarkoitus luoda yhtenäiset hoitoketjut ja integroida potilasohjaus osaksi kaikkia sote-palveluja sitä tarvitseville.

Kun ihmiselle palvelun hinta on sama riippumatta kuka palvelun tuottaa, muodostuu kilpailutekijäksi hinnan sijaan laatu ja hoitoon pääsy. Ihmisen oma valinta on inhimillinen ja ketterä tapa vauhdittaa uudistumista ja parempia ihmisiä lähellä olevia palveluja. Valinnanvapaus ja raha seuraa ihmistä -malli on myös tapa vahvistaa lähipalveluja ja lisätä palveluiden saatavuutta sinne, missä on kysyntää eli lähelle ihmistä.

Tuottajien hyväksymismenettely tulee toteuttaa niin, että se rohkaisee esimerkiksi mikro- ja pk-yrityksiä perustamaan kevyitä tuotantoyksiköitä pienille paikkakunnille.

Valinnanvapauslainsäädäntö on mahdollisuus korvata raskas kilpailutusmenettely, kun valtiovallan asettamat kriteerit täyttävä toimija voi listautua palvelun tuottajaksi. Valinnanvapaus on mittava mahdollisuus esimerkiksi vanhusten ja vammaisten palveluiden kehittämisessä. Näin kilpaillaan hinnan sijaan laadulla ja lopullisen valinnan tekee ihminen eikä järjestelmä.

Palveluiden tarjoajien kriteerit on oltava sellaiset, ettei vaadita välttämättä isoja investointeja tuottajalta, ja sellaiset, että yhden henkilön yritys, toimiva järjestö, julkinen osaaminen tai erilaisten hoivaideoiden luomiseen keskittyvällä erikoistuneelle hoivayritykselle sekä uudet toimijat pääsevät tasaveroisesti mukaan.

Valinnanvapaus on säädettävä koko maan kattavaksi eikä sote-alueista saa tehdä raja-aitoja. Ratkaisevaa on, että valinnanvapauslainsäädäntö ja sen osana säädetty rahoitus kannustaa hoitamaan kerralla kuntoon, ennaltaehkäisevästi ja vaikuttavasti. Järjestelmää ei pidä virittää luomaan suoritteita ja lääkärissä käyntejä vaan edistämään ihmisten terveyttä ja hyvinvointia.

Valinnanvapaus taataan useimmissa Euroopan maissa lainsäädäntöpohjaisilla ratkaisuilla. EU:n potilasdirektiivi pakottaa Suomenkin luomaan ja selkeyttämään valinnanvapaussäädökset. Kelan tuoreessa tutkimuksessa on kansainvälisesti osoitettu, että valinnanvapaudella voidaan saavuttaa merkittäviä myönteisiä vaikutuksia palveluita käyttävän ihmisen näkökulmasta. Kun Euroopan viimeisempien joukossa uudistamme sote-järjestelmäämme ja laajennamme valinnanvapautta, on meillä mahdollisuus hyödyntää muiden maiden kokemuksia. Mitään mallia ei ole tarkoitus sellaisenaan kopioida, mutta parhaista käytännöistä on viisasta ottaa oppia. Tavoitteena on luoda Euroopan edistyksellisen valinnanvapausmalli, joka perustuu moniammatillisuuteen ja koko koulutetun sote-henkilöstön osaamisen tehokkaaseen käyttöön.

Valinnanvapauden laajentaminen on mittava loikka pois järjestelmäkeskeisyydestä kohti ihmisten osallisuutta ja mahdollisuutta vaikuttaa käyttämiinsä sote-palveluihin yhdenvertaisesti riippumatta rahapussin paksuudesta.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja
Sote-parlamentaarisen seurantaryhmän jäsen

Koko Suomi odottaa henkeään pidätellen uutta sote-lakiesitystä. Ensisijaista on saada tieto, miten uudistuksen kivijalaksi kaavailtu 18+15-malli konkreettisesti toteutetaan ja kestääkö se perustuslaillisen tarkastelun. Jos ongelmia on, ne on ratkottava heti palvelut paremmaksi -periaatteella.

Malli 18+15 syntyi 7.11.2015 hallituksen värikkään väännön jälkeen. Mallin hyväksyminen ei ollut helppoa, koska sen haasteet olivat ilmeiset. Hallitus sopi, että itsehallintoalueita perustetaan 18 ja sote-palveluja järjestetään 15 alueen puitteissa. Kolmen itsehallintoalueen, jotka hallitus on ristinyt maakunnaksi, pitäisi järjestää palvelut jonkun toisen maakunnan kanssa. Kuinka tämä tehdään, on ollut siitä asti avoin kysymys.

Kokoomus on vahvasti sitoutunut siihen, että tämä eduskunta vie sote-uudistuksen maaliin. Tämä edellyttää sitä, että mallin jatkovalmistelussa on saatava ripeästi vastauksia. Soten sotkuinen menneisyys ja aikataulun tiukkuus edellyttävät, että sote-malli läpivalaistaan viivytyksettä ja perusteellisesti. Lausuntokierrokselle saatikka eduskuntaan ei voi eikä saa tuoda lakiesitystä, joka ei kestä perustuslakitarkastelua.

Jokaiselle suomalaiselle tärkeän uudistuksen asiantuntija-arviot on saatava ripeästi osaksi sote-keskustelua. Poliittisessa valmistelussa sote ja ihmisten paremmat palvelut on priorisoitava ykkösasiaksi. Asialla on kiire, koska hallitus on luvannut sote-järjestämislain lausuntokierrokselle kevään korvilla. Ensimmäiset muuttolinnut ovat jo saapuneet.

Sote-uudistuksen onnistumisen edellytys on kunnollinen tietopohja uudistuksen vaikutuksista. Viimeksi eduskunnassa kaatuneessa uudistuksessa vaikutusarviot olivat vajavaiset. Opiksi on osattava ottaa ja jo tehtyjä virheitä ei ole varaa toistaa.

Sote-esityksen taloudelliset ja toiminnalliset vaikutukset on läpivalaistava sekä arviot siitä, miten mallilla voidaan saavuttaa hallitusohjelman tavoitteet tasavertaisista, kustannustehokkaista sekä vaikuttavista palveluista. On hyvä muistuttaa lausumasta, jossa eduskunnassa edellytimme, että sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen taloudelliset vaikutukset arvioidaan analyyttisesti kaikkien toimenpiteiden osalta ja että uudistus luo edellytyksiä kestävyysvajeen supistamiselle.

Perusteltua huolta aiheuttaa hallituksen kaavailema itsehallinto- ja sote-alueiden suuri määrä. Alueet ovat kantokyvyltään kovin erilaisia ja heikkojakin. Se tuo valmisteluun haasteensa, josta asiantuntijat ovat vakavasti varoittaneet.

Koko hallituksella on vastuu siitä, että muutenkin mittavaan ja tunnetusti monimutkaiseen uudistukseen ei itse enää lisätä vaikeuskertoimia. Ylipaisuneen aluehallinnon ja lisäverotason luominen maakuntaveronmuodossa ovat asioita, joista viisasta pidättäytyä. Rahoitus on viisainta hoitaa valtion verotuksen yhteydessä kerätyillä sote-maksulla. Valmistelukoneiston rajalliset voimavarat ja kiireisen hallituksen poliittinen pääoma on suunnattava itse asiaan eli soteen.

Viime kaudella kuntauudistus kamppasi sote-uudistuksen. Samaan ansaan ei ole vara livetä. Kaikki muut Pohjoismaat ovat kyenneet uudistamaan sote-järjestelmänsä ja juurruttamaan valinnanvapauden osaksi ihmisten arkea. Kyllä me Suomessakin kykenemme, kun tinkimättä etenemme sote-edellä.