Siirry sisältöön

Tekijä: sari

Julkaistu

Kolumni 8.9.2026 (Letterbox)

Vihreiden poliitikkojen ehdotukselle ottaa omaisuus nykyistä vahvemmin huomioon ympärivuorokautisen hoivan maksuissa ja periä kustannuksia vielä jälkikäteen kuolinpesältä on sanottava ehdottomasti ei. Ehdotus on oikeustajun vastainen ja rankaisisi rumalla tavalla säästämisestä, yrittämisestä ja omistamisesta. Verojen kiristäminen näyttää olevan monelle ratkaisu lähes kaikkeen, mutta sekään ei näköjään riitä. Nyt lasku halutaan lähettää vielä kuolinpesällekin.

Eikö riitä, että maksaa veroja ja tulosidonnaisia maksuja läpi koko ikänsä? Työuran aikana tuloista on maksettu progressiivista tuloveroa ja eläkkeestä maksetaan usein vähän palkansaajaa kireämpää veroa. Kotihoidon asiakasmaksut ovat tulosidonnaisia. Ympärivuorokautisessa palveluasumisessa asiakasmaksu vie jo nykyisin valtaosan käytettävistä olevista tuloista, vaikka maksu ei kata edes ihmisen kaikkia peruskuluja. Kaiken lisäksi maksua on tarkoitus korottaa entisestään niin, että se olisi vanhuksen tuloista 87,5 prosenttia. Jos omistaa metsää, hoivamaksu on usein suurempi kuin tulot, eikä vanhukselle jää tuloistaan euroakaan käytettäväksi.

Tämän pitäisi riittää, mutta nyt halutaan mennä vieläkin vahvemmin ikäihmisten kukkarolle. En kannata. Ihmisellä pitää olla elämän loppuun asti ikävuosista riippumatta mahdollisuus päättää edes osasta ansaitsemistaan rahoista, oikeus omistaa ilman ikärajaa sekä päättää oman työnsä hedelmistä.

Joku tolkku on oltava. Kun ihminen on tehnyt elämänsä töitä, yrittänyt, maksanut veronsa ja maksunsa, sen pitäisi riittää. Ei ole oikein, että vanhoilla päivillä hoivamaksuissa pyritään perimään lähes kaikki se, mitä ihminen on elämänsä aikana onnistunut säästämään omistaakseen kodin, mökin, yrityksen tai muuta omaisuutta. Pahimmillaan vielä niin, että maksua peritään kuoleman jälkeen kuolinpesältä.

Tällainen esitys lähettäisi suomalaisille täysin väärän viestin. Omistusoikeuden rajaaminen ja ahkeruudesta rankaiseminen elämän loppuvuosina on lyhytnäköistä. Suomi tarvitsee lisää työtä, yrittäjyyttä, yrityksiä, säästämistä, sijoittamista ja omistamista. Hyvinvointiyhteiskunnan lupaus ei voi olla se, että koko elämänsä työtä tehnyttä, yrittänyttä ja säästänyttä rangaistaan vielä kuoleman jälkeenkin. Jos tarkoituksena on, ettei pieni Suomi koskaan vaurastu, niin siinä vihreiden malli on varmasti toimiva.

Lähetän kuukausittain ajankohtaiset kuulumiset eduskunnasta ja Helsingin kaupunkipolitiikasta. Voit tilata eduskuntaterveiseni lähettämällä sähköpostia sari.sarkomaa(at)eduskunta.fi

Ajatuksesi ja palaute ovat tärkeitä, pidetään yhteyttä.

Voit seurata eduskunnan ajankohtaisia myös Facebookissa, Instagramissa ja X:ssä.

Voin ilokseni kertoa, että olen ehdolla jatkamaan työtä helsinkiläisten kansanedustajana myös seuraavalla eduskuntakaudella.

Vaalit tehdään yhdessä. Olet lämpimästi tervetullut mukaan. Jos haluat mukaan, laitathan viestiä  sari.sarkomaa(at)eduskunta.fi

Julkaistu

Blogi 11.9.2026

Tuoreet PISA-tulokset kertovat oppimistulosten alamäen jatkuvan. Aiemmin tehdyt korjaustoimet eivät ole riittäneet. Siksi nostimme hallitusneuvotteluissa peruskoulun yhdeksi hallitusohjelman painopisteistä. Olennaista oli korjata lapsille ja Suomelle tehty karhunpalvelus. Jatkossa oppilasta ei päästetä luokalta toiselle ilman riittäviä perustaitoja. Lailla luodaan kansalliset yhtenäiset menettelyt arviointiin sekä määritellään vähimmäisosaamistavoitteet. Ns. armovitosten sijaan huolehditaan, että oppilas saa tarvitsemansa tuen ja oikeasti saavuttaa peruskoulun edellyttämät taidot.

Perusopetukseen on kuluvalla eduskuntakaudella investoitu lisää 200 miljoonaa euroa. Oppimisen tuki on uudistettu ja perustaitoihin, kuten lukemiseen, kirjoittamiseen ja laskemiseen, on lisätty opetustunteja. Opetusministerinä aloittamani tasa-arvorahoituksen taso vakiinnutettiin tukemaan erityisesti haastavimmilla alueilla toimivia kouluja. Kännyköiden käyttöä on rajoitettu, ja sekä liikuntaa että lukemista lisätään kouluissa. Selvää on, että oppimistulosten laskevan trendin kääntäminen edellyttää jatkossa lisätoimia peruskoulussa ja koko yhteiskunnassa sekä erityisen vahvasti varhaiskasvatuksessa. On selvää, että tänään tehtyjen toimien vaikutukset näkyvät useiden vuosien päästä. Lisäkorjaustoimia valittaessa olennaista on katsoa tutkimustietoa.

Minkä varhaiskasvatuksessa oppii, sen koulussa taitaa

Katse on laitettava lapsen varhaisiin vuosiin. Varhaiset vuodet syntymästä koulun aloittamisikään ovat ihmisen kehityksen ja oppimisen perusta. On tärkeää ymmärtää, että laadukas varhaiskasvatus ja esikoulu ovat tutkitusti vaikuttava tapa varmistaa yhdenvertainen alku koulupolulle. Varhaiskasvatuksen osallistumisastetta on lisättävä ja laatua vahvistettava.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa on kuvattava selkeästi lasten perustaidot sekä ohjattava niiden edistämistä ja opettamista nykyistä selkeämmin. Sama koskee esiopetusta. Suomen tai ruotsin kielen oppimista ja opettamista vieraana kielenä on vahvistettava. Tarvitsemme riittävästi koulutettuja varhaiskasvatuksen opettajia, tavoitteellisempaa pedagogiikkaa sekä vahvaa pedagogista johtamista päiväkodeissa.

Helsingissä on käynnissä pilotti, jossa neuvolassa arvioidaan lapsen kielen kehitystä ja tarvittaessa ohjataan lapsi varhaiskasvatukseen. Pilotin tuloksia on hyödynnettävä jatkossa valtakunnallisesti.

Lasten suojelemiseksi sosiaalisen median haitoilta ja vaaroilta tarvitaan suojaikäraja

Se on Kokoomuksen tavoite, jota Perussuomalaiset jarruttavat. Luulisi PISA-tulosten viimeistään herättävän kaikki puolueet. Yhä useammassa maassa tehdään lainsäädäntötoimia ja ymmärretään, että liiallinen ruutuaika ryöstää aikaa lapsen normaalille kehitykselle tärkeiltä asioilta. Sosiaalisen median käyttö on yhteydessä oppimisvaikeuksiin, mielenterveyden haasteisiin ja heikompaan keskittymiskykyyn. Sosiaalista mediaa hyödynnetään lisäksi kiusaamiseen ja väkivallan levittämiseen. Lapsuus on ainutlaatuinen elämänvaihe, jonka vaikutukset ulottuvat koko ihmisen elämään ja yhteiskuntaan. Pikaviestit ja sirpaleiset sisältövirrat eivät vahvista lukutaitoa vaan jopa päinvastoin. Tarvitsemme selkeitä rajoja ja poliittista rohkeutta turvata lasten digitaalinen kasvurauha.

Painettu kirja ja kynä on palautettava oppimisen keskiöön

Laajat oppimis- ja aivotutkimukset osoittavat yksiselitteisesti, että painetun oppimateriaalin lisääminen parantaa oppimistuloksia ja vahvistaa perustaitoja. Paperilta lukeminen syventää luetun ymmärtämistä ja muistijälkeä. Paperinen kirja tarjoaa oppilaalle keskittymisrauhan ja mahdollisuuden hahmottaa kokonaisuutta. Digitaalinen lukeminen on usein silmäilevää ja pirstaleista.

Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö (UNESCO) on antanut valtioille vahvan suosituksen varmistaa, että painetut oppimateriaalit säilyttävät keskeisen asemansa opetuksessa. Monissa Pohjoismaissa on jo palattu painettujen oppikirjojen vahvaan käyttöön. Suomessa digitaalinen oppimateriaali on vallannut alaa ja erot koulujen välillä ovat suuria.

Digiloikan edelläkävijämaassa Ruotsissa on muutettu suuntaa koulutuspolitiikassa ja valtio on ryhtynyt toimeen kirjojen palauttamiseksi ruutujen sijaan luokkahuoneisiin. Suomen on syytä asiassa ottaa oppia.

Digitaalisia materiaaleja kannattaa käyttää silloin, kun ne tuovat opetukseen todellista lisäarvoa. Suomessa tarvitaan valtakunnallisia toimia edistämään sitä, että painetut oppikirjat ja oppimateriaalit olisivat saatavilla silloin, kun se on kunkin oppiaineen opettamisen ja oppimisen kannalta perusteltua. Tarvetta on myös lisätutkimukseen perusopetuksesta ja erilaisten oppimateriaalien vaikutuksista oppimistuloksiin.

Julkaistu

Kolumni 11.9.2026 (Helsingin Uutiset)

Helsingissä on viisasta ja välttämätöntä nostaa tavoitetasoa ja määrärahaa painettuun oppimateriaaliin, Sari Sarkomaa (kok.) kirjoittaa.

Pisa-tulokset kertovat oppimistulosten alamäen jatkuvan tehdyistä korjaustoimista huolimatta.

Vakavin uutinen on lukutaidon jyrkän laskun jatkuminen. Suomi on pudonnut keskikastiin. Meidän on jatkettava toimia peruskoulussa ja jatkossa laajemmin koko yhteiskunnassa. Toimia on suunnattava vahvemmin varhaisiin vuosiin ja varhaiskasvatukseen. Olennaista on katsoa tutkimustietoa.

Laajat oppimis- ja aivotutkimukset osoittavat yksiselitteisesti, että painetun oppimateriaalin lisääminen parantaa oppimistuloksia ja vahvistaa perustaitoja. Paperilta lukeminen syventää luetun ymmärtämistä ja muistijälkeä. Fyysinen kirja tarjoaa oppilaalle keskittymisrauhan ja mahdollisuuden hahmottaa kokonaisuutta. Digitaalinen lukeminen on usein silmäilevää ja pirstaleista.

Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö (Unesco) on antanut valtioille vahvan suosituksen varmistaa, että painetut oppimateriaalit säilyttävät keskeisen asemansa opetuksessa.

Unesco suosittelee, että valtioiden on arvioitava teknologiaa puhtaasti sen mukaan, parantaako se todistetusti oppimistuloksia. Raportti muistuttaa, että pelkkä digilaitteiden lisääminen ei korvaa laadukasta opetusta tai fyysisiä kirjoja.

Helsingissä asiaan on tartuttu. Kirjasimme kaupunkistrategiaan tavoitteen siitä, että kaikissa kouluissa on mahdollisuus tarjota painettuja oppimateriaaleja. Kaupungin budjettiin on tähän lisätty määrärahaa.

Oppiaineiden ja oppilaiden tarpeet ovat erilaisia. Oppimistulosten nosto edellyttää, että oppikirjat voidaan valita pedagogisin perustein. Kaupunkimme ensi vuoden talousarvio on parhaillaan valmistelussa ja budjettineuvottelut edessä.

Helsingissä on viisasta ja välttämätöntä nostaa tavoitetasoa ja määrärahaa painettuun oppimateriaaliin. Tavoitteen on oltava se, että painetut oppikirjat ja oppimateriaalit ovat saatavilla kouluissamme silloin, kun se on pedagogisesti kunkin oppiaineen opettamisen sekä oppimisen kannalta perusteltua.

Lähetän kuukausittain ajankohtaiset kuulumiset eduskunnasta ja Helsingin kaupunkipolitiikasta. Voit tilata eduskuntaterveiseni lähettämällä sähköpostia sari.sarkomaa(at)eduskunta.fi

Ajatuksesi ja palaute ovat tärkeitä, pidetään yhteyttä.

Voit seurata eduskunnan ajankohtaisia myös Facebookissa, Instagramissa ja X:ssä.

Voin ilokseni kertoa, että olen ehdolla jatkamaan työtä helsinkiläisten kansanedustajana myös seuraavalla eduskuntakaudella.

Vaalit tehdään yhdessä. Olet lämpimästi tervetullut mukaan. Jos haluat mukaan, laitathan viestiä  sari.sarkomaa(at)eduskunta.fi


Julkaistu

Blogi 9.9.2026

Eläimiä pahoinpitelevät ja kaltoinkohtelevat ihmiset eivät ansaitse pitää eläimiä. Eläimet ovat puolustuskyvyttömiä eivätkä voi suojella itseään. Se on ihmisten tehtävä.

Iloitsen siitä, että saimme lakiesityksen eduskunnan käsittelyyn, jonka myötä eläinsuojelurikoksesta määrättäisiin lähtökohtaisesti eläintenpitokielto.

Perusmuotoisesta eläinsuojelurikoksesta määrättävän kiellon vähimmäiskesto nousisi nykyisestä yhdestä vuodesta kolmeen vuoteen. Törkeästä eläinsuojelurikoksesta eläintenpitokieltoa määrättäisiin vähintään viideksi vuodeksi.

Pidän hallituksen esitystä eläintenpitokieltojen kiristämisestä tärkeänä uudistuksena. Sivistyneessä oikeusvaltiossa eläinten kaltoinkohteluun on puututtava määrätietoisesti. Jos ihminen kohtelee eläintä julmasti, seurauksien pitää olla tuntuvia. On täysin yleisen oikeustajun vastaista, että eläintä vakavasti kaltoin kohdellut voisi pian ottaa uuden eläimen hoidettavakseen.

Uuden lain myötä myös eläintenpitokiellon rikkomiseen puututtaisiin nykyistä ankarammin. On perusteltua siirtää eläintenpitokiellon rikkomista koskeva rangaistussäännös rikoslakiin. Samalla enimmäisrangaistukseksi säädettäisiin vuosi vankeutta, kun tällä hetkellä kiellon rikkomisesta rangaistaan vain sakolla. Näin rangaistusasteikko vastaisi paremmin teon moitittavuutta ottaen huomioon eläinten hyvinvoinnin kasvaneen merkityksen ja suojelun tarpeen.

Lakia pitää noudattaa ja määrätyillä seuraamuksilla pitää olla merkitystä. Eläintenpitokielto ei voi olla muodollinen seuraamus, jonka voi sivuuttaa olankohautuksella. Jos ihminen ei kykene huolehtimaan eläimistä tai kohtelee niitä kaltoin, hänelle ei yksinkertaisesti kuulu eläintä.

Eläintenpitokiellon valvontaa vahvistetaan samalla. Jatkossa eläintenpitokiellon rikkomista epäiltäessä voitaisiin tietyissä tilanteissa tehdä kotietsintä, mikä parantaa erityisesti lemmikki- ja seuraeläimiä koskevien kieltojen valvontaa. Nykyisen järjestelmän valvonnan puutteita on kritisoitu pitkään ja aiheesta.

Eläinsuojelujärjestöt ja asiantuntijat ovat arvostelleet eläintenpitokieltoa ”paperitiikeriksi”, koska sen valvonta on pysähtynyt kotirauhan suojaan. Koska rikkomisesta on tähän asti selvinnyt vain sakolla, viranomaisilla ei ole ollut oikeutta tehdä kotietsintöjä edes perustellun epäilyn kohdalla. Tämä tehottomuus on jättänyt eläimet alttiiksi jatkuvalle kaltoinkohtelulle, minkä vuoksi nyt esitettävät tiukennukset ovat olleet pitkään odotettuja ja täysin välttämättömiä.

Vaikka kotietsinnän mahdollisuus ei yksin takaa valvonnan tehokkuutta, se varmastikin edesauttaa erityisesti seura- ja lemmikkieläimiä koskevien kieltojen valvontaa ja näiden eläinten hyvinvoinnin turvaamista. Lakimuutos on tarpeellinen: pidemmät eläintenpitokiellot, ankarammat rangaistukset ja paremmat valvontakeinot vahvistavat eläinten hyvinvointia ja auttavat ehkäisemään eläinsuojelurikoksia.

Eläinten kohtelu kertoo myös yhteiskunnan arvoista. Eläinten hyvä kohtelu on yksi sivistyneen yhteiskunnan mittareista. Eläimen pitäminen tuo mukanaan aina vastuun sen hyvinvoinnista. Eläin on täysin ihmisen armoilla. Se ei voi vaihtaa kotia, soittaa apua tai puolustaa omia oikeuksiaan. Siksi meidän velvollisuutemme on puuttua tilanteeseen silloin, kun eläintä kohdellaan väärin. Eläinten kaltoinkohtelua ei voi koskaan hyväksyä.

Lähetän kuukausittain ajankohtaiset kuulumiset eduskunnasta ja Helsingin kaupunkipolitiikasta. Voit tilata eduskuntaterveiseni lähettämällä sähköpostia sari.sarkomaa(at)eduskunta.fi

Ajatuksesi ja palaute ovat tärkeitä, pidetään yhteyttä.

Voit seurata eduskunnan ajankohtaisia myös Facebookissa, Instagramissa ja X:ssä.

Voin ilokseni kertoa, että olen ehdolla jatkamaan työtä helsinkiläisten kansanedustajana myös seuraavalla eduskuntakaudella.

Vaalit tehdään yhdessä. Olet lämpimästi tervetullut mukaan. Jos haluat mukaan, laitathan viestiä  sari.sarkomaa(at)eduskunta.fi

Julkaistu

Tiedote 8.9.2026

Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa pitää Orpon hallituksen esitystä eläintenpitokieltojen kiristämisestä tärkeänä uudistuksena. Sarkomaan mukaan sivistyneessä oikeusvaltiossa eläinten kaltoinkohteluun on puututtava määrätietoisesti ja sääntöjen rikkomisella on oltava tuntuvat seuraukset.

Jatkossa eläinsuojelurikoksesta määrättäisiin lähtökohtaisesti eläintenpitokielto. Perusmuotoisesta eläinsuojelurikoksesta määrättävän kiellon vähimmäiskesto nousisi nykyisestä yhdestä vuodesta kolmeen vuoteen ja törkeästä eläinsuojelurikoksesta eläintenpitokieltoa määrättäisiin vähintään viideksi vuodeksi.

– Jos ihminen pahoinpitelee, laiminlyö tai kohtelee eläintä muutoin julmasti, seurauksien pitää tuntuvia. On täysin oikeustajun vastaista, että eläintä vakavasti kaltoin kohdellut voisi pian ottaa uuden eläimen hoidettavakseen, Sarkomaa sanoo.

Myös eläintenpitokiellon rikkomiseen puututtaisiin nykyistä ankarammin. Jatkossa kiellon rikkomisesta voitaisiin tuomita jopa vuosi vankeutta.

– Kokoomuksen lähtökohta on selvä: lakia pitää noudattaa ja määrätyillä seuraamuksilla pitää olla merkitystä. Eläintenpitokielto ei voi olla muodollinen seuraamus, jonka voi sivuuttaa olankohautuksella. Jos ihminen ei kykene huolehtimaan eläimistä tai kohtelee niitä kaltoin, hänellä ei yksinkertaisesti kuulu olla eläintä, Sarkomaa jyrähtää.

Eläintenpitokiellon valvontaa vahvistetaan samalla. Jatkossa eläintenpitokiellon rikkomista epäiltäessä voitaisiin tietyissä tilanteissa tehdä kotietsintä, mikä parantaa erityisesti lemmikki- ja seuraeläimiä koskevien kieltojen valvontaa.

– Eläintenpitokiellolla ei ole mitään merkitystä, jos kukaan ei pysty valvomaan, noudatetaanko sitä. Siksi viranomaisilla pitää olla myös todelliset keinot puuttua kiellon rikkomiseen, Sarkomaa sanoo.

Sarkomaan mukaan eläinten kohtelu kertoo myös yhteiskunnan arvoista.

– Eläinten hyvä kohtelu on yksi sivistyneen yhteiskunnan mittareista. Eläimen pitäminen tuo mukanaan aina vastuun sen hyvinvoinnista. Eläin on täysin ihmisen armoilla. Se ei voi vaihtaa kotia, soittaa apua tai puolustaa omia oikeuksiaan. Siksi meidän velvollisuutemme on puuttua tilanteeseen silloin, kun eläintä kohdellaan väärin, Sarkomaa sanoo.

Julkaistu

Kolumni 21.8.2026 (Töölöläinen)

Lukutaito on kaiken oppimisen, sivistyksen ja elämässä pärjäämisen perusedellytys. On vakava tosiasia, että joka viides peruskoulun päättävä nuori ei saavuta edes tyydyttävää lukutaidon tasoa. Tämä näkyy vakavin tavoin koulujen ja kaupungin arjessa sekä nuoren elämässä. Huono lukutaito syrjäyttää, vaikeuttaa oppimista ja estää jatko-opintoja sekä työelämään siirtymistä. Nykyistä vaikuttavammat korjaustoimet ovat välttämättömiä.

Hyvä lukutaito syntyy lukemalla. Helsingissä olemmekin asettaneet tavoitteeksi rakentaa kotikaupungistamme lukemisen ja lukutaidon pääkaupungin. Lukutaitotyötä tehdään varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle saakka. Lisäämme eri toimin lukemista lasten ja nuorten arjessa. Jatkossa päiväkodeissa luetaan nykyistä enemmän ja harjoitellaan kielellisiä taitoja. Lukemista lisätään koulussa eri oppiaineiden yhteydessä, ja lisäsimme myös 5. ja 6. luokille äidinkielen ja kirjallisuuden oppitunteja.

Kirjastojen rooli lukemisen innostajina on korvaamaton. Kirjastomme tuovat kirjat lähelle arkea ja madaltavat lukemisen kynnystä. Olemme Helsingissä sitoutuneet varmistamaan lähikirjastoverkoston laajuuden. On ollut välttämätöntä, että olemme lisänneet painettuja oppimateriaaleja, ja sitä työtä on jatkettava.

Eduskunnassa tekemämme päätökset tukevat myös lukutaidon edistämistä. Perusopetuksen rahoitusta on vahvistettu 200 miljoonalla eurolla. Lisärahalla on uudistettu oppimisen tukea, ja tunteja perustaitojen, kuten lukemisen, oppimiseen on lisätty. Sopimuskoulujemme valtionrahoitus on korjattu samalle tasolle kuin kaupungin koulujen. Iloitsen siitä, että työrauha on jo kohentunut, kun kännyköiden käyttöä kouluissa on rajoitettu.

Riittävän vahva suomen tai ruotsin kielen taito on oppimisen edellytys. Siksi suomi tai ruotsi toisena kielenä (S2 ja R2) -opetus täsmennetään kielitaidon tasoon perustuvaksi määräaikaiseksi tueksi kohti yleistä oppimäärää. Siirtymisen tueksi tulee mahdollisuus antaa yleisopetuksessa vielä lisäopetusta.

Erityisen tervetullut uudistus on laki osaamistakuusta: jatkossa luokalta toiselle ei siirrytä ilman riittävää osaamista, kun vähimmäisosaaminen sekä kansallisesti yhtenäiset menettelyt arviointiin määritellään. Tämä tukee opettajien entistä vaativampaa työtä. Tavoitteena on lopettaa ”armovitoset” ja kehitys, jossa taitojen heikentyminen ei ole aina näkynyt arvosanoissa. Tavoitteena ei ole lisätä luokalle jäämistä, vaan saada oppilaille ajoissa tukea ja samalla vaatia heiltä riittävää työskentelyä ja kyseisen luokan edellyttämää osaamista.

Lukemisen edistäminen on ollut kansanedustajan ja kaupunginvaltuutetun työssäni keskeistä. Iloitsen tavoitteeni toteutumisesta: saimme vakinaistettua Lukulahja lapselle -ohjelman rahoituksen. Kyse on neuvoloiden työstä, joka tutkimusten mukaan on kannustanut merkittävästi etenkin niitä vanhempia lukemaan lapsilleen vauvaiästä lähtien, jotka eivät muutoin lukisi.

Kotien valmiudet tukea lapsen lukutaidon kehittymistä ja koulutietä vaihtelevat mittavasti. Lapset ovat kouluun tullessaan hyvin eriarvoisessa asemassa. Lasten kielellinen kehitys ja lukemisen valmiudet alkavat kehittyä varhaisessa vuorovaikutuksessa. Siksi vanhempien tietoisuutta lukutaidon merkityksestä ja kodin keinoista tukea lapsen lukutaitoa lisätään. Lapsille lukeminen vaikuttaa suoraan lapsen kielitaidon kehittymiseen ja oppimistuloksiin.

Lasten lukutaidon vahvistamista ja oppimistulosten nostamista ei pidä jättää yksin opettajien harteille. Kaupungissamme on hyvät opettajat, mutta myös kehittämistä riittää. Sitä on kaupungin tehtävä yhteistyössä entistäkin tiiviimmin opettajien, oppilaiden ja perheiden kanssa. Helsingin tärkeimpiä tavoitteita on se, että jokainen oppilas saa tiedot ja taidot, jotka kantavat toisen asteen opintojen suorittamiseen ja tavoittelemaan omia unelmiaan.

Julkaistu

Blogi 3.9.2026

Budjettiriihi on nyt takana. Ensi vuoden valtion talousarvion käsittely valtiovarainvaliokunnassa onkin työlistallani syksyn keskeisimpiä tehtäviä.

Suomen taloudessa näkyy kasvun merkkejä. Myönteistä kehitystä on vahvistettava ja samalla huolehdittava, että hyvinvointiyhteiskunnan perusta pysyy kunnossa. Suomalaisten on saatava vastinetta verorahoilleen toimivina terveys- ja vanhuspalveluina, minkä lisäksi laadukas koulutus ja tutkimus ovat keskeisiä menestystekijöitämme.

Budjettiriihessä päätettiin keventää pieni- ja keskituloisten työn verotusta yhteensä 230 miljoonalla eurolla. Työnteon pitää aina kannattaa. Myönteistä on myös, että korotettua kotitalousvähennystä jatketaan vuonna 2027. Näin yhä useammalla on mahdollisuus helpottaa arkeaan palveluita ostamalla, ja samalla yhä useammalla yrittäjällä riittää työtä.

Samalla jatketaan toimia, joilla vahvistetaan kasvuyritysten edellytyksiä menestyä. Startup-yrityksille tärkeää työsuhdeoptioiden verotuksen uudistusta viedään eteenpäin siten, että vero maksetaan vasta, kun optiot luovutetaan. Tämä vauhdittaa osaajien houkuttelua, yritysten kasvua ja uusien työpaikkojen syntymistä. Uudistamme myös yrittäjien eläkejärjestelmän niin, että eläkemaksu vastaa paremmin yrittäjän todellista tuloa.

Helsingin kannalta tärkeä päätös on juna- ja metroasemien peruskorjaukseen osoitettava rahoitus, joka parantaa joukkoliikenteen toimivuutta ja turvallisuutta. Pääkaupungin joukkoliikenteeseen investointi on viisasta.

Kiinteistöveron kaupunkilaisjärjen vastaisesta arvostusuudistuksesta luovuttiin. Se olisi osunut kovaa erityisesti Helsinkiin ja omakotitaloihin sekä johtanut monen kohdalla kohtuuttomiin veronkorotuksiin. Helsinkiläisillä pitää olla varaa asua kotikaupungissaan.

Hyvinvointialueille suunnataan 40 miljoonaa euroa hoidon jatkuvuuden, omaishoidon sekä omalääkäri-, omahoitaja- ja omatiimimallien kehittämiseen. Helsinki sai tästä potista neljä miljoonaa euroa. Tavoitteemme on saada helsinkiläisten pääsy terveysaseman palveluihin kuntoon.

Turvakotiverkoston laajentamista jatketaan, lapsiin kohdistuvien rikosepäilyjen selvittämiseen osoitetaan lisärahoitusta, ja puolustuksen sekä kokonaisturvallisuuden resursseja vahvistetaan. Rikoksen uhrien on saatava oikeutta, ja siksi lisäämme tuomioistuinten ja syyttäjälaitoksen resursseja. Turvallisuutta vahvistetaan myös tehostamalla laittomasti maassa oleskelevien palautuksia. Emme halua Suomeen varjoyhteiskuntaa.

Olen iloinen siitä, että Taidetestaajat-ohjelma jatkuu ja liikuntapaikkojen korjausvelkaan osoitetaan määrärahoja, jotta lasten ja nuorten mahdollisuudet osallistua harrastuksiin turvataan. Kaikki nuoret on pidettävä mukana.

Orpon hallituksen kaudella on tehty poikkeuksellisen mittavia julkista taloutta sopeuttavia toimia. Valtiovarainministeriön arvion mukaan toimet vahvistavat julkista taloutta pitkällä aikavälillä noin 10 miljardilla eurolla, kun puolustusmenojen kasvua ei huomioida. Valtio velkaantuu edelleen liikaa. Ensi vuonna hallituksen päätökset vahvistavat julkista taloutta yli 3 miljardilla eurolla. Päätökset ovat kaikkea muuta kuin helppoja. Käsittelen syksyn blogeissa laajemmin ensi vuoden talousarvioesitystä.

Jatkamme työtä julkisen talouden tasapainottamiseksi ja sen eteen, että talouden kasvu näkyy tavallisten suomalaisten elämässä työpaikkoina, yrittäjyyden mahdollisuuksina, vahvempana ostovoimana sekä parempana ja turvallisempana arkena – ja vapautena päättää itse omista rahoistaan ja elämästään.

Palaute ja kommentit valtion ensi vuoden talousarvioon ovat tervetulleita. Esityksen käsittely alkaa valtiovarainvaliokunnassa syyskuun puolen välin jälkeen.

Lähetän kuukausittain ajankohtaiset kuulumiset eduskunnasta ja Helsingin kaupunkipolitiikasta. Voit tilata eduskuntaterveiseni lähettämällä sähköpostia sari.sarkomaa(at)eduskunta.fi

Ajatuksesi ja palaute ovat tärkeitä, pidetään yhteyttä.

Voit seurata eduskunnan ajankohtaisia myös Facebookissa, Instagramissa ja X:ssä.

Julkaistu

Blogi 1.9.2026

Suomi on jäljessä muista Pohjoismaista, joissa terveydenhuollon valtakunnalliset laaturekisterit ovat olleet pitkään arkipäivää.

Syövän laaturekisteripilotti on viisasta ja välttämätöntä vakiinnuttaa. Laaturekisteri auttaa arvioimaan, miten potilaiden hoitosuositukset ja -ketjut toteutuvat. Emme saavuta pohjoismaista tasoa syövänhoidossa, ellei meillä ole parempaa tietoa hoitoon pääsystä, eri syöpien hoidoista ja hoitojen vaikuttavuudesta.

Tämän vuoksi lisäsimme valtiovarainvaliokunnassa hallituspuolueen edustajien voimin kuluvan vuoden budjettiin 400 000 euron määrärahan kansallisen laaturekisteritoiminnan kehittämiseksi.

Määrärahan korotus mahdollisti Syöpäyhdistyksen, THL:n ja Ficanin tutkimushankkeen syövän laaturekistereiden käynnistämiseksi. Pilotteja on ollut keuhkosyövän ja myelooman osalta, ja myös muita syöpiä on mukana. Ensimmäiset tulokset ovat osoittaneet, miksi vertailutietoa tarvitaan. Esimerkiksi keuhkosyövän diagnostiikassa on havaittu alueellisia eroja. Suomessa kuolleisuus keuhkosyöpään on korkeampaa kuin muissa Pohjoismaissa.

Laaturekistereiden tuoma tieto mahdollistaa tiedolla johtamisen, mahdollisten puutteiden ja alueellisten erojen tunnistamisen sekä tiedon pohjalta tehtävät vaikuttavat korjaustoimet.

Syöpästrategia ja valtakunnallisten laaturekistereiden rakentaminen ovat olleet työssäni keskeisiä tavoitteita. Syövän vastainen taistelu on EU:n ykkösprioriteetti terveyspolitiikassa. EU-maista syöpästrategia löytyy miltei jokaisesta, ja myös EU-tasolla on oma syöpästrategiansa. Syöpästrategian valmistelu Suomessa starttasi, kun saimme vuonna 2023 valtiovarainvaliokunnassa hallituspuolueiden yhteistyössä lisättyä valtion budjettiin lisämäärärahan kansallisen syöpästrategian laadintaan. Suuri kiitos yhteistyöstä kuuluu muun muassa syöpäjärjestöille ja muille asiantuntijoille.

Syöpästrategia on nyt valmis, ja samoin sen toimeenpanon tiekartta.

On toimeenpanon vuoro. Pidän olennaisena, että sosiaali- ja terveysministeriö ottaisi päävastuun toimeenpanosta.  Kansallinen syöpästrategia luo vahvan perustan sille, että voimme vastata kasvavaan syöpätaakkaan ja olla kansainvälinen edelläkävijä syövän ehkäisyssä, hoidossa ja tutkimuksessa sekä syöpään sairastuneen ihmisen ja hänen läheistensä tukemisessa.

Suomessa todetaan vuosittain noin 35 000 uutta syöpätapausta. Vuonna 2040 sairastuneiden määrän arvioidaan kasvavan jopa 49 000 ihmiseen vuodessa. Syöpäriski kasvaa huomattavasti vanhemmissa ikäryhmissä, ja koska suomalaiset elävät yhä vanhemmiksi, myös syöpätapauksia todetaan Suomessa enemmän. Positiivista kehityksessä on se, että diagnostiikka ja hoidot kehittyvät jatkuvasti, jolloin yhä useampi syövän sairastanut paranee tai elää pitkään laadukasta elämää sairauden kanssa.

Syöpästrategian tarkoitus on ohjata palveluiden kehittämistä niin, että voimme turvata kustannusvaikuttavan ja yhdenvertaisen hoidon jokaiselle sairastuneelle. Ennaltaehkäisy ja varhainen tunnistaminen ovat aina inhimillisesti ja taloudellisesti edullisinta.

Olen tehnyt toimenpidealoitteen naisten rintasyöpäseulontojen laajentamiseksi koskemaan 45–74-vuotiaita naisia. Seulontojen ripeä laajentaminen on viisasta. Rintasyöpä on eniten naisten kuolemia aiheuttava syöpä, ja noin joka kolmas suomalainen sairastuu elämänsä aikana johonkin syöpään. Seulontojen laajentaminen nuorempiin ja iäkkäämpiin ikäryhmiin on tutkimusten mukaan kustannusvaikuttava keino varhentaa rintasyövän havaitsemista, lisätä sairastuneen mahdollisuuksia selvitä syövästä, vähentää hoidon kustannuksia ja ennen kaikkea inhimillisiä kärsimyksiä.

Sote-uudistuksen kunnianhimoiset tavoitteet saavutetaan vain tekemällä asioita vaikuttavammin ja uudella tavalla.

Lähetän kuukausittain ajankohtaiset kuulumiset eduskunnasta ja Helsingin kaupunkipolitiikasta. Voit tilata eduskuntaterveiseni lähettämällä sähköpostia sari.sarkomaa(at)eduskunta.fi

Ajatuksesi ja palaute ovat tärkeitä, pidetään yhteyttä.

Voit seurata eduskunnan ajankohtaisia myös Facebookissa, Instagramissa ja X:ssä.

Julkaistu

Tiedote 31.8.2026

Suomessa ei tällä hetkellä ole riittävästi valtakunnallisesti vertailtavaa tietoa siitä, saavatko syöpäpotilaat eri puolilla maata yhtä laadukasta hoitoa ja millaisia tuloksia hoidolla saavutetaan. Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaan mukaan tähän tarvitaan syövän hoidon laaturekistereitä, joiden avulla hoidon puutteet ja alueelliset erot voidaan tunnistaa.

Kokoomuksen Sarkomaa
Kokoomuksen Sarkomaa

– Jokaisen suomalaisen on saatava parasta mahdollista hoitoa syöpään postinumerosta riippumatta. Syöpähoidon puutteita ei voida korjata sokkona. Jos emme tiedä riittävän tarkasti, missä hoito toimii hyvin ja missä on parannettavaa, emme myöskään pysty kohdentamaan toimia vaikuttavasti. Potilaan pitää voida luottaa saavansa laadukasta hoitoa riippumatta siitä, missä päin Suomea hän asuu, Sarkomaa sanoo.

Eduskunta lisäsi valtiovarainvaliokunnan esityksestä kuluvan vuoden talousarvioon 400 000 euroa kansallisen laaturekisteritoiminnan kehittämiseen. Tämä mahdollisti Suomen Syöpäyhdistyksen, THL ja FICANin yhteisen syövän laaturekisterihankkeen etenemisen. Työtä tehdään muun muassa keuhkosyövän ja myelooman osalta.

Ensimmäiset tulokset ovat osoittaneet, miksi vertailutietoa tarvitaan. Esimerkiksi keuhkosyövän diagnostiikassa on havaittu alueellisia eroja, ja samalla tietopohjassa on tunnistettu puutteita.

– Juuri tätä varten laaturekistereitä tarvitaan. Tarkoitus ei ole kerätä tietoa tiedon vuoksi, vaan löytää konkreettisesti ne kohdat, joissa suomalaisen syöpäpotilaan hoitoa voidaan parantaa. Kun ongelmat tunnistetaan, niihin voidaan myös puuttua, Sarkomaa sanoo.

Sarkomaan mukaan Suomessa on otettu viime vuosina merkittäviä askelia syövänhoidon kehittämisessä. Kansallinen syöpästrategia valmistui vuonna 2025, ja sen toimeenpanolle on laadittu tiekartta.

– Nyt olennaista on toimeenpano. Olemme saaneet syöpästrategian valmiiksi ja käynnistäneet syöpätautien laaturekisterityön. Seuraava tärkeä askel on huolehtia siitä, että syöpätautien laaturekisteri vakinaistetaan ja niistä syntyvää tietoa todella käytetään hoidon laadun, yhdenvertaisuuden ja vaikuttavuuden parantamiseen, Sarkomaa sanoo.

Suomi on Sarkomaan mukaan monessa suhteessa laadukkaan syövänhoidon maa, mutta vertailukelpoisen tiedon hyödyntämisessä muilla Pohjoismailla on pidemmät perinteet.

– Ei riitä, että syövänhoito on keskimäärin hyvää. Sen on oltava hyvää jokaiselle potilaalle ja kaikkialla Suomessa. Suomen on oltava maailman parhaita maita ehkäisemään syöpää, löytämään se ajoissa ja hoitamaan se vaikuttavasti. Siihen tarvitaan laadukasta hoitoa, tutkimusta ja ennen kaikkea tietoa siitä, mikä toimii ja missä meillä on vielä parannettavaa, Sarkomaa päättää.

Julkaistu

Kolumni 30.8.2026 (Helsingin Uutiset)

Matkailun lisäverottamiselle ei mielestäni ole Helsingissä perusteita, Sari Sarkomaa (kok.) kirjoittaa.

Hallitus valmistelee kunnille mahdollisuutta ottaa käyttöön matkailijavero.

Haluan Helsingin houkuttelevan lisää matkailijoita, kansainvälisiä tapahtumia ja investointeja ympäri vuoden. Siksi on syytä arvioida, vahvistaako uusi vero näitä tavoitteita vai vaikeuttaako se niiden saavuttamista.

Olen huolissani siitä, että matkailijavero heikentäisi Helsingin ja ehkäpä koko Suomen matkailun kilpailukykyä.

Lähialueen kilpailijakaupungeissa, kuten Tukholmassa, Kööpenhaminassa ja Tallinnassa, ei nykyisellään vastaavaa veroa ole. Matkailuala on viime vuosina kärsinyt muun muassa koronapandemian vaikutuksista sekä Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamista muutoksista.

Helsinki on tehnyt pitkäjänteistä työtä, jonka ansiosta kaupunki valittiin maailman kestävimmäksi matkakohteeksi kansainvälisessä Global Destination Sustainability (GDS) -indeksissä. Tämä arvostettu ykkössija ja sen tuoma kansainvälinen maine ovat meille kilpailuetu. Meidän tulee hyödyntää tätä vetovoimaa kasvun rakentamiseen, ei kuristaa sitä uusilla maksuilla.

Matkailuyritysten viesti on ollut hyvin selvä: valtaosa alan toimijoista ei kannata matkailijaveroa. Yrityksiä huolettavat kasvavat kustannukset, lisääntyvä byrokratia ja hallinnollinen taakka. Saman viestin ovat tuoneet esiin myös Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa sekä Helsingin seudun kauppakamari.

Pidän ongelmallisena myös esitettyä prosenttiperusteista veromallia, jossa vero kasvaisi majoituksen hinnan mukana. Käytännössä se tarkoittaisi, että eniten maksaisivat juuri ne matkailijat, joita Helsingin kannattaisi houkutella enemmän: kongressivieraat, liikematkustajat ja tapahtumakävijät. He tuovat kaupunkiin merkittäviä tuloja, käyttävät palveluita laajasti ja tukevat työpaikkoja. Siksi heidän lisäverottamisensa on nurinkurista aikana, jolloin Helsinki kilpailee kansainvälisistä vierailijoista muiden pohjoismaisten kaupunkien kanssa.

Olen huolissani myös siitä, pystyttäisiinkö vero toteuttamaan aidosti tasapuolisesti. Lyhytvuokrauksen valvontaan ja rekisteröintiin liittyvät kysymykset ovat edelleen ratkaisematta. Mielestäni on välttämätöntä, että vero kohdistuisi yhdenvertaisesti sekä ammattimaiseen että satunnaiseen majoitustoimintaan. Jos hotellit kantavat vastuun veron keräämisestä, mutta osa majoituksesta jää käytännössä järjestelmän ulkopuolelle, kilpailu vääristyy. Tämänkin vuoksi vastustan veroa.

Matkailun lisäverottamiselle ei mielestäni ole Helsingissä perusteita. Matkailuveron kannatusta voi ymmärtää kaupungeissa, joissa massaturismi on todellinen ongelma. Helsingissä haasteena on sen sijaan matkailijoiden houkuttelu. Meillä on laadukkaita hotelleja, mutta samalla hotellimajoituksessa vallitsee ylikapasiteetti suhteessa matkailijamääriin. Syitä tähän on monia. Esimerkiksi yritys- ja kongressimatkustus on jäänyt pandemiaa edeltävää tasoa vähäisemmäksi digitaalisten etätyökäytäntöjen vuoksi.

Majoitusalan arvonlisäveroa on jo korotettu tällä hallituskaudella. Suomalaiset matkailuyritykset toimivat muutenkin korkeiden kustannusten ympäristössä verrattuna moniin kilpailijamaihin. Jokainen Helsinkiin saapuva matkailija tuo mukanaan työtä, tuloja ja verotuloja. Samalla he vahvistavat helsinkiläisten itse käyttämien palveluiden, kuten ravintoloiden ja kahviloiden, kannattavuutta ja monipuolisuutta.

Näen matkailun vientinä siinä missä muunkin palveluviennin. Kun ulkomainen matkailija käyttää rahaa suomalaisiin palveluihin, hyötyvät yritykset, työntekijät ja koko yhteiskunta. Siksi on viisasta vahvistaa matkailun kasvua eikä jarruttaa sitä uusilla veroilla.

Lähetän kuukausittain ajankohtaiset kuulumiset eduskunnasta ja Helsingin kaupunkipolitiikasta. Voit tilata eduskuntaterveiseni lähettämällä sähköpostia sari.sarkomaa(at)eduskunta.fi

Ajatuksesi ja palaute ovat tärkeitä, pidetään yhteyttä.

Voit seurata eduskunnan ajankohtaisia myös Facebookissa, Instagramissa ja X:ssä.