Maa- ja metsätalousministeriö on laittanut lausunnoille asetuksen, jolla Saimaan kalastusrajoitusaluetta laajennetaan 336 neliökilometrillä. Sarkomaa kuitenkin peräänkuuluttaa ministeriöltä lisää kunnianhimoa ainutlaatuisen saimaannorpan suojelemiseksi.
Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa katsoo, että kalastusrajoitusalueen laajentaminen parantaa merkittävästi saimaannorpan suojelua. Sarkomaa kuitenkin peräänkuuluttaa ministeriöltä lisää kunnianhimoa ainutlaatuisen saimaannorpan suojelemiseksi.
”Kalastusrajoitusalueen laajentaminen on merkittävä askel saimaannorpan suojelutyölle. Kalastusrajoitusalue laajenee yli 10 prosenttia. Näillä alueilla kielletään ympärivuotisesti saimaannorpalle kaikkein vaarallisimpien kalanpyydysten ja kalastustapojen käyttö”, Sarkomaa aloittaa.
Saimaannorpan tilanne on parantunut merkittävästi. Kanta on kasvanut 2000-luvulla noin 240 yksilöstä noin 530 yksilöön. Sarkomaan mukaan lisätoimia kuitenkin vielä tarvitaan.
”Kalastusrajoitusalueen laajentaminen on hyvä alku Saimaannorpan paremmalle suojelulle. Suojelutyön onnistuminen edellyttää kuitenkin lisätoimia: verkkokalastuskieltoa tulisi pidentää nykyisestä kesäkuun lopusta heinäkuun loppuun. Kokoomus on valmis tukemaan tätä muutosta”, Sarkomaa jatkaa.
”Saimaannorppa on erittäin uhanalainen laji, joka elää vain Suomessa. Ilmaston lämpeneminen ja lumettomat talvet ovat norpille kasvava riskitekijä ja vakava uhka. Ellei kalanpyydyskuolleisuutta kyetä tehokkaasti estämään ovat muut suojelukeinot vaarassa jäädä riittämättömiksi”, Sarkomaa päättää.
Savuton koti ei ole vain mukavuuskysymys, vaan kyse on terveydestä, turvallisuudesta ja pahimmillaan elämästä ja kuolemasta. Tupakansavun pitoisuudelle sisäilmassa ei ole voitu osoittaa turvallista rajaa. Ympäristön tupakansavulle altistumisen terveysriskit ovat samoja kuin tupakoinnista aiheutuvat riskit. Passiivinen altistuminen lisää keuhkosyövän vaaraa ja useiden muiden syöpien riskin arvioidaan olevan kohonnut.
Passiivinen tupakointi aiheuttaa useita kansanterveydellisesti merkittäviä sairauksia ja pahentaa olemassa olevien sairauksien oireita. Erityisen vaarallista tupakansavu on lapsille ja raskaana oleville.
Silti merkittävä määrä suomalaisia, myös lapsia, altistuu kotonaan tahdonvastaisesti naapurin tupakansavulle. Tupakointi on jo kielletty työpaikoilla, ravintoloissa, yleisillä leikkikentillä, koulujen ja päiväkotien pihoilla sekä uimarannoilla. Autossakaan ei saa polttaa, jos matkustajina on alle 15‑vuotiaita lapsia. Sen sijaan naapurin tupakansavun saaminen kuriin omassa kodissa on edelleen hyvin vaikeaa.
Olen pitkään ajanut lakimuutosta, joka antaisi asuntoyhteisöille oikeuden kieltää häiritsevän tupakoinnin huoneistoissa ja parvekkeilla enemmistöpäätöksellä. Myös tupakka‑ ja nikotiinipolitiikan kehittämistyöryhmä on esittänyt vastaavaa ja tutkimusten mukaan lähes kaksi kolmesta suomalaisesta kannattaa muutosta.
Parasta on aina ensin keskustella tupakoivan naapurin kanssa ja pyrkiä ratkaisemaan ongelma yhdessä. Taloyhtiö voi myös tehdä rakenteellisia muutoksia savun kulkeutumisen estämiseksi, mutta nämä keinot eivät aina riitä.
Nykyisen lain mukaan asuntoyhteisö voi kieltää tupakoinnin yhteisissä ulkotiloissa, mutta kiellon ulottaminen parvekkeille tai huoneistoihin edellyttää monivaiheisen hakuprosessin kunnalle. Prosessin lopputulos on epävarma, hidas ja voi maksaa taloyhtiölle lähes tuhat euroa. Siksi vain harvat taloyhtiöt ryhtyvät siihen, vaikka kiellolle olisi selkeä tarve.
Tupakkalakia on välttämätöntä uudistaa niin, että asuinyhteisön yhtiökokous voisi määritellyin reunaehdoin päättää kiellosta enemmistöllä silloin, kun muut keinot eivät ole tuottaneet tulosta.
Tätä olen vuosien varrella toistuvasti esittänyt ja edistänyt. Eduskunnassa käsitellessämme viimeisintä tupakkalain muutosta peräänkuulutin jälleen asuntoyhteisöjen päätösvallan vahvistamista. Ilokseni ministeri Sanni Grahn‑Laasonen lupasi tarttua asiaan. Hyvä uutinen on, että lakimuutosta voidaan odottaa eduskunnan käsittelyyn kevään aikana.
Tupakkalain uudistaminen suojaamaan ihmisiä tupakansavulta omassa kodissa on lämpimästi tervetullut. Koti on meille kaikille tärkeä paikka, jossa tulee voida elää rauhassa ja turvassa.
Lähetän kuukausittain ajankohtaiset kuulumiset eduskunnasta ja Helsingin kaupunkipolitiikasta. Voit tilata eduskuntaterveiseni lähettämällä sähköpostia sari.sarkomaa(at)eduskunta.fi
Hyvä uutinen! Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen opiskelijoiden vakavaan harjoittelupaikkapulaan valmistellaan ratkaisuja.
Asiasta jättämääni kirjalliseen kysymykseen (KKV 484/2025 vp) on tullut tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitie mainio vastaus, jossa hän kertoo kutsuvansa koolle pyöreän pöydän keskustelun keskeisille vastuutahoille harjoittelupaikkojen saatavuuden parantamiseksi. Tämä on tervetullut uutinen. Opiskelijoiden pelastamiseksi vaikeasta pinteestä tarvitaan yhteistyötä.
Harjoittelupaikkojen saatavuus on niukkaa ja aivan erityisen vakava tilanne on yliopistosairaaloiden ympäristössä ja pääkaupunkiseudulla. Tilanne tuntuu opiskelijoiden arjessa opintojen vaikeutumisena ja viivästymisinä. Tilanne kuormittaa opiskelijoiden lisäksi mm ammattikorkeakouluja ja sote-palveluita tuottavia organisaatioita.
Lisäksi osana STM:n Hyvän työn- ohjelmassa selvitetään keinoja eri alojen harjoittelupaikkojen saatavuusongelmien ratkaisemiseksi. Asia on otettu nyt työn yhdeksi painopisteeksi. Työtä tehdään yhteistyössä hyvinvointialueiden ja alan oppilaitosten kanssa. Tarkoitus on myös muun muassa koota ja levittää hyviä käytäntöjä. Toimeen on tartuttu, ratkaisuja tarvitaan ripeästi.
Lähetän kuukausittain ajankohtaiset kuulumiset eduskunnasta ja Helsingin kaupunkipolitiikasta. Voit tilata eduskuntaterveiseni lähettämällä sähköpostia sari.sarkomaa(at)eduskunta.fi
Ajatuksesi ja palaute ovat tärkeitä, pidetään yhteyttä.
Itsemääräämisoikeuslakia on valmisteltu vuosikymmen eli usean hallituksen aikana, mutta kolme kertaa se on jäänyt kesken. Uuden Suomen haastattelemat kokoomuksen kansanedustajat Mia Laiho ja Sari Sarkomaa haluavat varmistaa, että laki saadaan maaliin ensi hallituskaudella. Ensimmäiseksi laki halutaan ikäihmisten ympärivuorokautiseen hoivaan, joissa suurin osa asukkaista on muistisairaita. Ihmisellä on esimerkiksi oikeus mennä vessaan ja liikkua, Laiho ja Sarkomaa tuovat esiin. Heidän mukaansa palvelusetelin nykyistä suurempi käyttö lisäisi ikäihmisten itsemääräämisoikeutta oman hoitopaikkansa valitsemisessa.
Itsemääräämisoikeus. Kokoomuksen kansanedustajat Mia Laiho (vas.) ja Sari Sarkomaa pitävät tärkeänä, että kymmenen vuotta valmistelussa ollut itsemääräämisoikeuslaki viimein ensi hallituskaudella saataisiin valmiiksi. Tällä hallituskaudella lakia on jo edistetty. KUVA: Hannamari Ahonen
Pääministeripuolue kokoomuksen kansanedustajat Mia Laiho ja Sari Sarkomaa ovat tehneet kannanoton, että itsemääräämisoikeuslakia viedään eteenpäin niin, että se saadaan seuraavalla hallituskaudella vihdoin tehtyä.
Nykyinen lainsäädäntö ei riittävästi turvaa esimerkiksi ympärivuorokautisissa hoivapaikoissa asuvien ikäihmisten perus- ja ihmisoikeuksia. Laihon ja Sarkomaan mukaan lainsäädäntö antaa turvaa myös hoitohenkilökunnalle siinä, miten asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeutta tuetaan.
Petteri Orpon (kok) hallituksen ohjelmassa on kirjaus, että itsemääräämislainsäädäntöä edistetään.”Työtä on tehty koko ajan. Nyt olemme siinä vaiheessa hallituskautta, että on tärkeää varmistaa, että valmistelu on varmasti vauhdissa”, Sarkomaa sanoo.
Valmistelussa jo kymmenen vuotta
Perustuslain mukaan silloin, kun perusoikeuksia rajoitetaan, sen pitäisi perustua lakiin ja lain pitäisi olla riittävän tarkkarajainen.
”Sitä lakipohjaa meillä ei ole”, Sarkomaa sanoo.
Itsemääräämislainsäädäntö on ollut valmistelussa jo noin kymmenen vuotta, usean hallituksen aikana.
”Kerran aika loppui, kerran laki raukesi lausuntokierroksella ja Sanna Marinin (sd) hallituskaudella taisi korona vaikuttaa, että sitä ei viety eteenpäin”, Sarkomaa sanoo.
Tällä hallituskaudella itsemääräämisoikeutta on saatu eteenpäin yhden lain verran, kun tahdosta riippumattomassa hoidossa lääkkeen määräämiseen pitää olla hallintopäätös.
Laihon ja Sarkomaan mukaan lainsäädäntö olisi kiireellisintä aloittaa juuri ikäihmisten ympärivuorokautisesta hoidosta. Ikäihmisten lisäksi itsemääräämisoikeuslainsäädäntöä tarvitaan yhtä lailla vammaisten palveluihin ja lastensuojeluun. Se koskee koko sosiaali- ja terveydenhuoltoa.
Arkipäivää päivystyksissä
Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtajana toimiva Laiho on ammatiltaan lääkäri ja johtanut useita vuosia päivystyksiä. Hänen mukaansa terveydenhuollossa itsemääräämisoikeuteen liittyvät tilanteet ovat päivystyspoliklinikalla ja vuodeosastoilla jokapäiväisiä.
”Esimerkiksi potilas on vahvasti päihteiden vaikutuksen alainen, aggressiivinen ja tarvitsee hoitoa. Tai sitten on sekava vanhus, jolla on infektio päällä ja tarvitsee hoitoa tai hän on muistisairas ja lähtee koko ajan liikkeelle ja on vahingoittumisvaara. Näissä tilanteissa joudutaan tekemään tilapäisesti rajoituksia eli esimerkiksi nostetaan sängyn laidat tai hoitaja voi antaa rauhoittavia lääkkeitä”, Laiho antaa esimerkkejä.
Vuoden lopulla ohjeet
Lupa- ja valvontavirastoa edeltäneet avit ja Valvira ja sosiaali- ja terveysministeriö ovat antaneet kyllä omia suosituksiaan ympärivuorokautisiin yksiköihin. Hoivayksiköihin myös tehdään tarkastuksia, miten suosituksia noudatetaan. Oikeusasiamiehen mukaan suositusten noudattaminen on ollut kirjavaa ja vaihtelee hoivapaikoittain.
Sarkomaa on koulutukseltaan terveydenhuollon maisteri ja hän toimii muistisairaiden etua ajavan Muistiliiton varapuheenjohtajana. Hän huomauttaa, että ikäihmisten ympärivuorokautisissa hoivapaikoissa 80 prosenttia asukkaista on muistisairaita.
”Lainsäädäntökään ei yksin riitä. Kuten oikeusasiamieskin on todennut, ympärivuorokautisissa hoivayksiköissä pitää olla ohjeet, työntekijöitä pitää kouluttaa ohjeista ja seurata ohjeiden noudattamista. Itsemääräämisoikeudesta pitää yksiköissä puhua ja kirjata rajoittamistoimenpiteet”, Sarkomaa sanoo.
Tämän vuoden lopulla itsemääräämislakia valmistelleelta taustaryhmältä tulee yhtenäiset ohjeet kaikkiin Suomen hoivayksiköihin, vaikka lakipohjaa ei vielä olekaan. Taustaryhmässä on ollut jäseninä muun muassa sote-järjestöjen asiantuntijoita.
”Tavoitteena on, että rajoittaminen on aina viimesijainen keino. Kootaan siis myös ohjeet, miten rajoittamista voidaan ennaltaehkäistä”, Sarkomaa sanoo.
Vapaus liikkua tärkeää
Sarkomaa ja Laiho antavat esimerkkejä rajoittamisen ennaltaehkäisystä. Heidän mukaansa se lähtee jo muistisairaan hyvän arjen huomioimisesta, hyvästä hoidosta.
”Muistisairailla pitäisi olla hoivayksikössä vapaus liikkua. Asukkaiden huoneiden ovia voi laittaa myös lukkoon, että muistisairaat eivät pääse vaeltelemaan toisten huoneisiin. Olisi hyvä, että päivä täyttyisi erilaisesta virkistystoiminnasta, oli se sitten pelaamista, jumppaa tai muuta aktiviteettia. Ihmiset lähtökohtaisesti haluavat tehdä asioita. Kun päivällä on tekemistä, myös vuorokausirytmi pysyy kunnossa, eikä tarvitse ensimmäiseksi lähteä rajoittamaan yöllä levottomina olevien liikkumista unilääkkein”, Laiho sanoo.
Tarvitaanko sänkyyn laidat?
Yksi yleinen rajoittamismuoto hoivapaikoissa on sänkyihin asetettavat laidat, kun halutaan estää ikäihmisen putoaminen sängystä.
”Vaihtoehto on, että ei automaattisesti laiteta laitoja vaan kokeillaan, jos sänky vain laitetaan alemmaksi”, Sarkomaa sanoo.
”Kun rajoituksia aletaan tehdä, niistä keskustellaan ensisijaisesti ihmisen itsensä ja hänen omaistensa kanssa. Hoitaja ja lääkäri ovat mukana keskustelussa. Jos ihmistä rajoitetaan, pitää selkeästi kirjata, minkä takia niin tehdään”, Sarkomaa sanoo.
Lähtee jo wc:ssä käynnistä
Laihon mukaan rajoitusten käyttämisen määrällä on usein yhteys siihen, miten hyvää hoitoa ja hoivaa hoivapaikoissa on.
Sarkomaa sanoo, että itsemääräämisoikeus lähtee niinkin arkisista asioista kuin muistisairaiden wc:ssä käynti tai vaippojen käyttö.
”Ihmisellä on oikeus mennä vessaan. Se on jo kuntouttavaa, kun itse kävellään sinne tai asia hoidetaan muutoin auttamalla. Eikä rajoittaminen ole pelkästään fyysistä. Vaan saako ihminen syödä siihen aikaan kuin haluaa, elää mahdollisimman omannäköistä elämää.”
Ennaltaehkäisy. Kun ikäihmiset saavat ympärivuorokautisissa hoivapaikoissa mielekästä tekemistä päivisin, se edistää kansanedustaja Mia Laihon (kok) mukaan sitä, että myös vuorokausirytmi pysyy kunnossa. Näin ei tarvitse ensimmäiseksi lähteä rajoittamaan yöllä levottomina olevien liikkumista unilääkkeillä. KUVA: Vesa Laitinen
Rajoittaminen on tasapainoilua
Laiho lisää, että rajoitustoimenpiteet ei ole vain negatiivinen asia. Kun on keskusteltu ja katsottu, että ne ovat potilaan turvallisuuden takia tarpeellisia, niitä tehdään.
Usein on tasapainoilua, onko ihmistä parempi rajoittaa vai ei.
”On vaikka vanhus, jolle tulee helposti huimausta ja hän lähtee itse liikkeelle, kun ei ymmärrä pyytää apua. Jos hän kaatuu, helposti syytetään työntekijöitä, että miksi te päästitte hänet lähtemään.”
Laihon mukaan tässä voisi tulevaisuudessa teknologian avulla edistää turvallisuutta ja siten myös itsemääräämisoikeutta.
”Esimerkiksi kun vanhus lähtee yöllä liikkeelle, niin matto hälyttää ja hoitaja tietää mennä auttamaan”, Laiho sanoo.
Sarkomaan mukaan liian paljon ei saisi alkaa varoa, niin että vanhus ei pääse liikkumaan kaatumisen pelossa. Mahdollisuus liikkua ja ulkoilla kuuluvat hyvään hoitoon ja liikunta edistää monin tavoin hyvinvointia.
Voiko vaikuttaa hoivapaikkaan?
Itsemääräämisoikeus tulee esille jo siinä vaiheessa, miten hyvin ikäihminen pystyy itse vaikuttamaan siihen, mihin hoivapaikkaan hän muuttaa asumaan.
”Nykyisin se on aika lailla sitä, että hyvinvointialueelta ilmoitetaan, että nyt tänne on vapautunut paikka, ota tai jätä. Usein annetaan vielä todella lyhyt aika päättää paikan vastaanottamisesta”, Sarkomaa sanoo.
Helsingin kaupunginvaltuutettuna hän kertoo saavansa usein palautetta ihmisiltä, että Helsingissä vanha äiti tai isä on saanut hoivakotipaikan aivan toiselta puolelta kaupunkia.
”Enemmän pitäisi ottaa huomioon ihmisen tilanne ja se, että omaisten on helppo käydä arkisinkin vierailulla palvelutalossa. Muistisairaallekin on tärkeää saada tavata omaisiaan ja se voi tulla jopa tärkeämmäksi kuin aikaisemmin.”
Laihon mukaan helpottaa myös hoivapaikan henkilökunnan työtä, kun omaiset pääsevät usein käymään läheistensä luona.
Palveluseteliä hyödynnetty heikosti
Hallitusohjelmassa lukee myös, että palvelusetelin käyttämistä pitää edistää, mutta kansanedustajien mukaan tämä ei ole edistynyt. Palvelusetelin hyödyntämisessä on Laihon ja Sarkomaan mukaan suuria puutteita juuri vanhuspalveluissa ja asia pitää heidän mukaansa korjata viipymättä.
”Palvelusetelin idea on, että ihminen ja hänen omaisensa voivat itse valita, mikä olisi ikäihmiselle sopiva hoivapaikka. Hyvinvointialueelle ei pitäisi olla merkitystä, missä ihminen on hoivassa, kunhan hoiva on laadukasta. Nykyisin useimmat hyvinvointialueet määrittelevät palvelusetelille aivan liian matalan arvon. Sen vuoksi millä tahansa eläketasolla palvelusetelin päälle pitää laittaa hirveästi omaa rahaa. Jos on vaikka 2000 euron eläke, pitää nykyisin palvelusetelin lisäksi laittaa 2000 euroa omaa rahaa”, Laiho kertoo.
Laihon mukaan tämä on nurinkurista, koska palvelusetelin pitäisi olla aito vaihtoehto hoivapaikan valinnassa ja nyt se ei toteudu.
”Tämä ei ole rahakysymys, koska vanhus täyttää jo ympärivuorokautisen hoivan kriteerit ja hyvinvointialueen vastuulla on, että vanhus saa hoivapaikan. Palveluseteliä ei anneta niille, joille hyvinvointialue ei ole myöntänyt oikeutta ympärivuorokautiseen hoivaan.”
Auttaisi pieniä hoivayrityksiä
Sarkomaan mukaan palvelusetelien alihinnoittelu hyvinvointialueille on nykyisin jopa lainvastaista. Myös oikeusasiamies on kiinnittänyt asiaan huomiota.
”Tämä ei ole mikään kokoomuslainen yksityisten yritysten edun ajamisasia, vaan palveluseteli on ihmiselle mahdollisuus vaikuttaa omaan hoivapaikkaansa”, Laiho sanoo.
Jos hyvinvointialueet antaisivat hoivan arvon mukaisia palveluseteleitä, Sarkomaan mukaan se auttaisi pienten yksityisten hoivayritysten syntymistä. Laiho huomauttaa, että hyvinvointialueiden kilpailutuksissa menestyvät usein isot yritykset, kun taas pienemmät ja kotoisammat hoivakodit jäävät pois.
Länsi-Uusimaa etunenässä palvelusetelissä
Espoolainen Länsi-Uudenmaan aluevaltuutettu Laiho kehaisee, että hänen oma hyvinvointialueensa Länsi-Uusimaa on tehnyt etunenässä töitä palvelusetelin oikean arvon eteen.
”Juuri viime aluehallituksen kokouksessa nostimme palvelusetelin arvoa Länsi-Uudellamaalla samalle tasolle kuin ostopalvelu. Myös Varsinais-Suomessa palvelusetelin arvo on lähempänä todellista arvoa.”
Sarkomaan mukaan Helsinki teki palveluseteliin pienen korotuksen, mutta se ei ole vieläkään riittävä.
Palveluseteliä pitäisi olla mahdollista käyttää nykyistä paljon enemmän. Laiho kertoo, että esimerkiksi Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella palveluseteleiden osuus vanhusten ympärivuorokautisessa hoivasta on vain kolme prosenttia.
Puolisoille oikeus asua yhdessä
Tärkeä ikäihmisten itsemääräämisoikeuteen liittyvä asia on myös se, että puolisoilla olisi mahdollisuus asua viimeiset vuodet keskenään.
Vanhuspalvelulakiin ja sosiaalihuoltolakiin on kirjattu oikeus asua yhdessä, mutta käytännössä oikeus ei aina toteudu.
”Tuntuu todella järkyttävältä, että ei saa itse päättää, vaan viranomainen päättää, voiko asua puolison kanssa yhdessä vai ei”, Sarkomaa huomauttaa.
Uudenmaan liitto sekä 18 Helsingin ja Uudenmaan kansanedustajaa ottavat kantaa hallituksen esittämään muutokseen sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelujen rahoituslaissa. Muutos merkitsisi Uudellemaalle arviolta noin 200 miljoonan euron heikennystä rahoitukseen. Vaikutus olisi suhteellisesti suurempi kuin monilla muilla alueilla, minkä vuoksi malliin tarvitaan vielä korjauksia.
Hyvinvointialueiden rahoitukseen suunnitellaan tehtäväksi yhteensä 390 miljoonan euron leikkaukset vuoden 2029 tasossa. Uudenmaan osuus olisi lähes puolet koko maan säästötavoitteesta. Rahoitusta leikattaisiin alueella kolme prosenttia, kun muualla maassa leikkaus jäisi keskimäärin yhteen prosenttiin. Tämä on epäsuhteessa alueen asemaan, sillä juuri Uudellamaalla väestömäärä ja palvelutarpeet kasvavat nopeimmin koko maassa.
Uudellamaalla asuu 1,8 miljoonaa ihmistä, ja se on Suomen nopeimmin kasvava alue. Peräti 86 prosenttia koko maan ennakoidusta väestönkasvusta kohdistuu vuoteen 2045 mennessä Uudellemaalle. Samalla 65 vuotta täyttäneiden määrän ennustetaan kasvavan Uudellamaalla 36 prosenttia vuoteen 2045 mennessä. Väestönkasvu ja ikääntyminen lisäävät palvelutarvetta merkittävästi jo nyt ja entistä enemmän tulevina vuosikymmeninä.
Lisäksi Uudellamaalla sijaitsee suurin osa koko maan erikoissairaanhoidosta, vaativista sosiaalipalveluista ja ympärivuorokautisista päivystyksistä. Uudenmaan palvelurakenne palvelee koko Suomea, ei vain alueen omaa väestöä. Siksi rahoitusmallin on syytä ottaa huomioon maan johtavan erikoissairaanhoidon toimijan, HUS-yhtymän erityinen rooli.
Uudenmaan nopea eteneminen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen uudistamisessa ja huolellinen taloudenpito eivät saa johtaa alueen rahoituksen leikkaamiseen. Rahoitusmallia tulisi korjata siten, että se kohtelee alueita tasavertaisesti ja huomioi Uudenmaan erityisen roolin sekä alueella jo tehdyt toimenpiteet.
Kannanoton allekirjoittajat:
Jarno Limnell, Uudenmaan maakuntahallituksen pj., kansanedustaja (kok.) Alviina Alametsä, kansanedustaja (vihr.) Eva Biaudet, kansanedustaja (r.) Maaret Castrén, kansanedustaja (kok.) Fatim Diarra, kansanedustaja (vihr.) Tiina Elo, kansanedustaja (vihr.) Harry Harkimo, kansanedustaja (liik.) Eveliina Heinäluoma, kansanedustaja (sd.) Veronika Honkasalo, kansanedustaja (vas.) Mai Kivelä, kansanedustaja (vas.) Miapetra Kumpula-Natri, kansanedustaja (sd.) Johan Kvarnström, kansanedustaja (sd.) Mia Laiho, kansanedustaja (kok.) Pia Lohikoski, kansanedustaja (vas.) Helena Marttila, kansanedustaja (sd.) Pinja Perholehto, kansanedustaja (sd.) Sari Sarkomaa, kansanedustaja (kok.) Henrik Wickström, kansanedustaja (r.) Tuija Telén, Uudenmaan maakuntajohtaja
Keskustelimme viimeisimmässä Helsingin kaupunginvaltuustossa katujen ja kevyen liikenteen väylien talvikunnossapidosta. Esille nousi eri puolilla kaupunkia havaittuja epäkohtia.
Viimeisimpänä olen saanut eri somekanavien kautta paljon palautetta katujen talvikunnossapitoon liittyvistä, usein heikosti havaittavista siirtokehotuksista.
Puhdistussuunnitelmat.fi/Helsinki on ollut kaupunkilaisille ja kunnossapitäjille kullanarvoinen verkkopalvelu, josta on voinut tarkistaa katu- ja aluekohtaiset puhdistusaikataulut sekä tilata tekstiviesti-ilmoituksia. Palvelu on auttanut välttämään siirtokehotuksia ja sakkoja sekä tehostanut katujen puhdistusta. Nyt palvelu on kuitenkin loppunut.
Nostin asian esille valtuuston kyselytunnilla. Kysyin, miksi kaupunki on palannut takaisin pelkkään liikennemerkkipohjaiseen ilmoitteluun. Syyksi kerrottiin palvelusopimuksen päättyminen. Korvaava järjestelmä on kehitteillä, mutta sen käyttöönottoon on tullut viiveitä. Tämä on todella harmillista. Tässä, kuten monessa muussakin yhteydessä, pohdin, onko kaupungin aina tehtävä kaikki itse, jos yrityksillä on toimivia palveluja tarjolla.
Kysyin myös, kuinka näin on päästetty tapahtumaan ja milloin korvaava ratkaisu saadaan käyttöön. Virkamiesjohto on luvannut, että palvelu saadaan kuntoon ennen katujen kevätpesuja ja toivottavasti jo aiemmin.
Helsingin tulisi tehdä vähemmän yksin ja enemmän yhdessä yritysten, asukkaiden ja järjestöjen kanssa.
Palautetta on tullut paljon myös koirille vaarallisen liukkaudentorjunta-aineen käytöstä. Kaupunginhallitus on hyväksynyt esityksestäni kannan, jonka myötä parhaillaan selvitetään, miten voidaan lopettaa tai vähentää koirien tassuille kipua aiheuttavien liukkaudentorjunta-aineiden, natriumkloridin ja kalsiumkloridin, käyttöä. Samalla huolehditaan liukkauden torjunnasta ja ihmisten turvallisuudesta.
Kalsiumkloridi on myrkyllistä. Nieltynä se voi polttaa koiran suun rakkuloille ja aiheuttaa pahoinvointia, oksentelua, ripulia ja kouristuskohtauksia. Ainetta päätyy koiran suuhun helposti, sillä kipeytyneiden tassujen nuoleminen on koiralle luonnollinen reaktio.
Helsingin kaupunki kerää kokemuksia helsinkiläisiltä koiranomistajilta. Kyselyyn voi vastata helmikuun loppuun saakka täällä: https://app.maptionnaire.com/q/koiranulkoilutuskysely
Vastaamalla kyselyyn autat Helsinkiä löytämään parhaan mahdollisen tavan torjua liukkautta niin, että liikkuminen on turvallista ja sujuvaa kaikille kaupunkilaisille, myös koirille.
Olemme valtuustossa lisänneet kaupungin kuluvan vuoden budjettiin määrärahoja talvikunnossapitoon ja erityisesti kävelyn talviolosuhteiden parantamiseen. Määrärahan lisäyksen tulisi näkyä kaupunkilaisille kulkemisen sujuvuutena ja turvallisuutena.
Kaikki palaute ja ideat kaupunkimme kevyen liikenteen väylien ja katujen talvikunnossapidon sujuvoittamiseen ovat tervetulleita.
Suomalainen peruskoulu on koko yhteiskunnan tulevaisuuden perusta. Juuri siksi peruskoulun kehittäminen ei voi olla sattumanvaraista tai lyhytnäköistä. Muuttuva maailma, teknologinen murros ja kasvavat osaamiserot sekä oppimisen haasteet vaativat koululta muutoskykyä ja rohkeaa uudistumista.
Peruskoulu ei ole pysynyt mukana kaikessa maailman myllerryksessä. Oppimistulokset ovat laskeneet tasaisesti viimeiset 20 vuotta. Yhä suurempi osa päättää peruskoulunsa puutteellisin perustaidoin. Tämä kehitys pitää saada pysäytettyä ja suunta käännettyä. Se, miten hyvin koulussa opitaan, vaikuttaa siihen, miten pärjäämme tulevaisuudessa. Tärkeää on myös oppia toimimaan yhdessä ja kasvaa yhteiskunnan jäseneksi.
Siksi olemme hallitusohjelman mukaisesti tehneet perusopetukseen merkittäviä lisäpanostuksia, jotka tukevat jokaisen lapsen oikeutta oppimiseen. Tiukan talouden aikana olemme priorisoineet peruskoulun ja uudistuksiin on investoitu. Me olemme vahvistaneet peruskoulua 200 miljoonalla eurolla. Olemme lisämäärärahalla uudistaneet oppimisen tuen, lisänneet lukujärjestyksiin tunteja kirjoittamisen, lukemisen ja laskemisen oppimiseen sekä lisänneet läsnäolevien aikuisten määrää kouluissa.
Koulujen työrauhaongelmat ovat vaikuttaneet oppimista heikentävästi. Viime syksynä tuli voimaan kännykkäkielto, jonka on jo nyt nähty vaikuttavan myönteisesti koulujen työskentelyilmapiiriin ja -tapoihin. Myös nuoret ovat kiitelleet uusia sääntöjä. Koulut ovat myös käyttäneet aktiivisesti mahdollisuutta rajoittaa kännykän käyttöä koko koulupäivän aikana. Välitunneilla seurustellaan ja liikutaan taas aktiivisesti, eikä tuijoteta ruutuja, millä on myönteinen vaikutus hyvinvointiin ja keskittymiskykyyn tunneilla.
Perusopetuksessa on ollut haasteena löytää toimivia tapoja vahvistaa perustaitoja ja nostaa oppimistuloksia. Samaan aikaan koulun tulisi tarjota uudenlaista osaamista esimerkiksi digitalisaation, tekoälyn ja kestävän tulevaisuuden vaatimuksiin vastaamiseksi ilman, että oppilaiden kuormitus kasvaa tai opetuksen ydin hämärtyy.
Tähän tarpeeseen on tarkoitus vastata Peruskoulun tulevaisuustyön, joka on tärkeä osa pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelmaa. Visiotyössä on arvioitu peruskoulun kehittämistarpeita ja sitä, millaisia valmiuksia koulutuksen tulisi tarjota tulevaisuuteen.
Visio korostaa koulua, joka on elämää varten – paikkaa, jossa oppiminen tukee sekä osaamista että antaa lapsille ja nuorille toivoa tulevaisuudesta. Suomen tärkein tavoite on se, että jokainen lapsi saa perusopetuksesta oppimisen ilon, riittävät tiedot ja taidot, jotka kantavat toisen asteen tutkintoon ja edelleen jatko-opintoihin tai työelämään sekä tavoittelemaan unelmiaan.
Toimiva peruskoulu ei synny pelkillä linjauksilla, vaan se vaatii tuekseen johdonmukaista koulutuspolitiikkaa ja riittäviä voimavaroja. Perusopetuksen tulee olla erityisenä painopisteenä myös tulevalla vaalikaudella.
Kun peruskoulun tulevaisuuden visio ja eduskunnan konkreettiset päätökset kulkevat samaan suuntaan, syntyy pohja peruskoululle, joka kestää muutoksia ja vahvistaa luottamusta tulevaisuuteen. Näin peruskoulu voi olla nykyistäkin vahvemmin osaamisen, sivistyksen, tasa-arvon, merkityksellisen elämän ja toivon rakentaja – paikka, joka antaa valmiudet muuttaa maailmaa ja uudistaa yhteiskuntaa.
Nykyinen lainsäädäntö ei riittävästi turvaa ikäihmisten perus- ja ihmisoikeuksia.
Otimme asiaan kantaa yhdessä kansanedustaja Mia Laihon kanssa. Tämä blogi on tehty pääosin yhteisen kannanottomme perusteella.
Itsemääräämisoikeutta koskeva lainsäädäntö on ollut valmistelussa yli vuosikymmenen ajan, mikä kertoo siitä, että kyseessä on vaativa lakikokonaisuus. Lain valmistelu vaatii riittävästi aikaa ja huolellista valmistelua, mutta työn tulee edetä. On tärkeää tehdä valmistelutyötä vielä tällä hallituskaudella niin, että seuraavalla hallituskaudella laki voidaan tuoda eduskuntaan ja varmistaa sille myös riittävä käsittelyaika eduskunnassa.
Vanhusten itsemääräämisoikeuden vahvistamista turvaaville toimille on ollut pitkään selkeä tarve. Hallitusohjelmaan on kirjattu itsemääräämislain edistäminen, ja selvitys- ja valmistelutyötä on välttämätöntä viedä eteenpäin määrätietoisesti ja huolellisesti.
Vanhuspalveluissa tehdään paljon hyvää ja arvokasta työtä, mutta samaan aikaan tarvitaan vaikuttavia lisätoimia yhdenvertaisen ja inhimillisen hoivan turvaamiseksi. Esimerkiksi muistisairaus ei poista ihmisen perus- ja ihmisoikeuksia. Sairastuneella on oltava oikeus päättää omista asioistaan ja hoidostaan niin kauan kuin hän siihen kykenee.
Itsemääräämislaki on yhtä lailla henkilöstön näkökulmasta, sillä sen avulla saataisiin ne raamit ja reunaehdot, milloin ja miten rajoitustoimenpiteitä voidaan käyttää.
Itsemääräämisoikeuslakia tarvitaan niin asumispalveluista, vuodeosastoilla kuin päivystyksessä, ikään katsomatta. Tarvitsemme selkeämpiä säädöksiä siitä, miten oikeuksia voidaan tukea ja milloin niitä voidaan poikkeustapauksissa rajoittaa. Laki on tarpeellinen väline laitoismaisen toimintakulttuurin murtamiseksi kaikkialla yksilöä kunnioittavan hoivan varmistamiseksi.
Itsemääräämisoikeuteen liittyy olennaisesti mahdollisuus vaikuttaa omaan hoivaan ympärivuorokautisessa hoidossa.
Esimerkiksi ympärivuorokautisen hoivapaikan valinnassa vanhusten vaikutusmahdollisuudet oman hoivapaikan valintaan ovat kovin ohuet. Ja vaikka hyvinvointialueella olisi palveluseteli käytössä, useat hyvinvointialueet eivät noudata lakia siten, että palvelusetelillä saisi tosiasiallisesti tarvitsemansa hoivan. Tähän epäkohtaan myös oikeusasiamies on kiinnittänyt huomiota. Palvelusetelilakia uudistettaessa tämä epäkohta on välttämätöntä korjata. Oikeus valita ja vaikuttaa ei saa jäädä kuolleeksi kirjaimeksi.
Tämä koskee myös iäkkäiden puolisoiden oikeutta asua yhdessä, josta jo säädetään laissa, mutta joka jää usein toteutumatta.
Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinin määräyksestä tehdyissä tarkastuksissa vanhusten ympärivuorokautisiin asumispalveluyksiköihin havaittiin useita tilanteita, joissa asukkaiden hyvä hoito ja huolenpito ei ole toteutunut tai on selvästi vaarantunut. Lainsäädännön puuttuessa apulaisoikeusasiamies on edellyttänyt, että jokaisella yksiköllä on ohjeet rajoitustoimenpiteiden käytön vähentämiseksi ja niistä luopumiseksi sekä että henkilökunta tuntee perusoikeuksien rajoittamisen edellytykset.
Vanhusten ja vammaisten itsemääräämisoikeuden parantaminen edellyttää useita toimia. Itsemääräämisoikeuslain valmistelua on jatkettava. Lisäksi esimerkiksi palvelusetelilakia on kehitettävä vanhusten oikeuksia vahvistavaan suuntaan ja ikäihmisten kotitalousvähennystä korotettava kotona asumisen tukemiseksi sekä toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Erilaisia keinoja on ja niitä on otettava käyttöön.
Tänään 6.2. vietetään silpomisen vastaista päivää.
Sukuelinten silpominen on brutaalia väkivaltaa, joka uhkaa tyttöjen terveyttä ja elämää. Tänäkin vuonna yli neljä miljoonaa tyttöä ympäri maapalloa on vaarassa joutua silvottavaksi. Maailmassa elää arviolta 230 miljoonaa silvottua tyttöä ja naista.
Tyttöjen sukuelinten silpominen on brutaali rikos ja ihmisoikeusloukkaus. Hyväksyimme eduskunnassa marraskuussa 2024 lakiesityksen naisten sukuelinten silpomisen kieltämisestä omalla rikoslainsäännöksellään. Lakiuudistuksen myötä Suomi liittyi muiden Pohjoismaiden joukkoon, joissa silpominen on kielletty nimenomaisella säädöksellä.
Tätä asiaa olin monen muun ohella pitkään ajanut. Oli hienoa, että nykyinen hallitus sai lakiesityksen tuotua eduskuntaan. Siitä suuret kiitokset.
Teimme vaalikauden alussa yhdessä edustaja Sofia Vikman kanssa lakialoitteet tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen erilliskriminalisoinnista sekä ennaltaehkäisemisen tehostamisesta. Valmistelimme aloitteet vauhdittaaksemme asian etenemistä.
Uuden lain myötä silpominen ja sen valmistelu on säädetty rangaistavaksi omina rikosnimikkeinään, kun ne aiemmin käsiteltiin törkeinä pahoinpitelyinä.
Laki teki rangaistavaksi myös silpomisen valmistelun sekä lapsen viemisen ulkomaille silvottavaksi.
THL:n mukaan Suomessa silpomista harjoittavista maista lähtöisin olevia naisia ja tyttöjä arvioidaan olevan noin 38 000 ja heistä noin 10 000 arvioidaan läpikäyneen silpomisen. Suomessa silpomisvaarassa arvioidaan olevan noin 650 tyttöä, jos laskenta perustuu sille lähtökohdalle, ettei ketään Suomessa syntynyttä tyttöä enää silvota. Jos lähtökohta on, ettei silpomisperinne katkea maahanmuuton jälkeen, arvio riskissä olevien tyttöjen lukumäärästä on noin 3 0 80.
Silpomisen vastaisessa työssä maassamme tarvitaan yhtä lailla ennaltaehkäiseviä toimia. Maahanmuuttajataustaisten yhteisöjen, ammattilaisten sekä viranomaisten yhteistyö ja vuoropuhelu on varmistettava
Eduskunnan asiantuntijakuulemisissa kävi ilmi, ettei tyttöjen sukuelinten silpomisesta tehdä poliisille rikosilmoituksia, jolloin niitä ei päästä tutkimaan rikosepäilynä. Lastensuojelulain ilmoitusvelvollisuuden osalta on vuorostaan arvioitu, ettei ilmoitusvelvollisuutta tunneta riittävän hyvin, tai että viranomaiset ovat hyvin varovaisia tekemään ilmoituksia näistä asioita.
Maamme ammattilaiset tarvitsevat lisäkoulutusta silpomisuhassa olevien tyttöjen tunnistamiseksi ja auttamiseksi.
Jokaisella tytöllä ja naisella on oikeus väkivallattomaan elämään ja oikeuteen päättää kehostaan. Työtä asiassa on tehtävänä edelleen Suomessa ja ympäri maailmaa.
Saimaannorppa on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Saimaannorpan suojelua koskevia kalastusrajoituksia sisältävästä asetuksesta tuleviksi viideksi vuodeksi tehdään pian päätös. Lämpimästi tervetullut on ELY-keskuksen ehdottama verkkokalastuksen rajoitusalueen merkittävä laajentaminen.
Huolikeskustelua on käyty muikkuverkojen käytön rajoitusajoista ja ELY-keskuksen esille nostamasta mahdollisesta höllennyksestä. Sellaista ei pidä tehdä. Päin vastoin muikkuverkkojen käyttökieltoa on syytä pidentää kesäkuun loppuun samalla tavalla kun tällä hetkellä on säädetty yleisemmästä verkkokalastukiellosta.
Kuuttien suojaksi säädetty verkokalastuskielto on nykyisen asetuksen mukaan huhtikuun puolivälistä kesäkuun loppuun. Rajoituksen jatkamiselle heinäkuun loppuun on vahvat perusteet ja se olisi syytä tehdä kuuttien kuolemien ehkäisemiseksi. Kuukauden lisäaika antaisi pienille kuuteille aikaa voimistua ja siten vähentää riskiä tukehtumiskuolemaan pyydyksissä.
Kalanpyydysten aiheuttama kuuttien hukkumisen estäminen ja siten kuolleisuuden vähentäminen on tutkitusti tehokkain omissa käsissämme oleva keino suojella Saimaannorppaa.
Ennen rajoituksia kuutteja hukkui kalanpyydyksiin eniten huhti-kesäkuussa. Kalastusrajoitusten tehostamisen myötä kuolleisuuden huippu on siirtynyt heinäkuulle ja aikaan, jolloin verkkojen täyskielto ei ole voimassa.
Saimaannorppa on yhä uhanalainen. Ilmaston lämpeneminen ja lumettomat talvet ovat norpille kasvava riskitekijä ja vakava uhka. Ellei kalanpyydyskuolleisuutta kyetä tehokkaasti estämään ovat muut suojelukeinot vaarassa jäädä riittämättömiksi. Ilmastomuutoksen tuomat poikkeukselliset sääolosuhteet ovat jo vaikuttaneet saimaannorpan pesintään lisäämällä kuuttien kuolleisuutta.
Olen pitkään pitänyt verkkokiellon jatkamista heinäkuun loppuun asti perusteltuna. Tätä linjaa tukee myös merkittävä osa suomalaisista. WWF:n teettämän kyselyyn mukaan 67 % kaikista suomalaisista kannattaa heinäkuun loppuun jatkuvaa verkkokalastuksen rajoitusta.
Saimaannorppa on lumesta ja jäästä riippuvainen laji, ja ilmastonmuutos on jo muuttanut Saimaan oloja. Kalastusrajoituksilla voimme vaikuttaa nopeasti ja suojella saimaannorppaa vaikuttavasti.
