Siirry sisältöön

Eduskunnan puhemiehelle

Sylva-säätiön tuoreen raportin mukaan syöpään sairastuneiden lasten vanhemmat tarvitsevat terapeuttista tukea, vertaistukea ja epävirallista tukea koko lapsen hoitopolun ajan. Vanhemmat kokevat, että muu perhe jää usein huomiotta tai se huomioidaan vain diagnoosivaiheessa.

Raportti ’Kiitollisuutta, taloushuolia ja psyykkistä kuormitusta’ avaa syöpään sairastuneen lapsen vanhemman kokemuksia hoitopolun varrelta. Raportti sisältää Sylva-säätiön keväällä 2021 Nordic Healthcare Group:illa (NHG) teettämän kyselytutkimuksen, joka kartoitti vanhempien kokemuksia perheen voinnista, toivotuista tuen muodoista ja tuen tarpeista. Perheiden kokemukset hoitopoluista ovat hyvin erilaisia ja vanhempien kokemuksia kartoitettiin myös haastatteluiden ja dialogien avulla. Raportin mukaan vastaajien kokemus omasta voinnista oli huonoimmillaan paitsi heti diagnoosivaiheessa, myös edelleen hoitojen loputtua. Vastaajista 55 % kertoi perheensä voivan hyvin, mutta vain 45 % vastaajista arvioi oman vointinsa hyväksi.

Vanhempien ja sisarusten voinnin heikentyminen jää usein selvittämättä: peräti joka viides vastaajista koki, että sairaalassa ei koskaan tiedusteltu muiden kuin lapsen vointia.

Vastaajista 84 % oli vähentänyt tai lopettanut päivätyönsä lapsen sairastuttua syöpään. Tämä tukee aiempaa rekisteripohjaista tutkimusta, jossa äitien työtulot vähenivät dramaattisesti lapsen syöpädiagnoosin myötä. Koska lähes joka perheessä toinen vanhemmista jää kotiin tai vähentää työssäkäyntiä, lapsen sairaus lisää taloudellista huolta. Taloudellisen tuen ja neuvonnan tarve nousi erityisesti matalatuloisten ja ei-hyvinvoivien perheiden vastauksissa.

Raportin mukaan syöpään sairastuneiden lasten vanhemmat tarvitsevat erityisesti terapeuttista tukea. Perheet kokivat tarvitsevana terapeuttista tukea eri vaiheissa lapsen hoitopolkua. Vanhemmat toivovat, että eri tukimuotoja tarjottaisiin aktiivisesti koko hoitopolun ajan, erityisesti diagnoosivaiheessa ja silloin, kun hoidot loppuvat. Eri tuen muodoista kysyttäessä vanhemmat nostivat terapeuttisen tuen tarpeen rinnalle myös vertaistuen ja epävirallisen tuen. Epävirallisella tuella tarkoitetaan kuulumisten vaihtoa, voinnin tiedustelua ja esimerkiksi lasten hoitoa.

Tutkimuksissa kartoitettiin myös perheiden ja vastaajien vointia. 45% vastaajista arvioi, että perhe ei ole voinut hyvin viimeisen kuukauden aikana ja 55%, että eivät itse ole voineet hyvin. Vastaajat olivat lähes yksinomaan (91%) syöpään sairastuneiden lasten äitejä. Vanhempien vointi oli selvästi huonoimmillaan lapsen syöpähoitojen alussa ja niiden päätyttyä. Vanhempien ja sisarusten voinnin heikentyminen jääkin usein selvittämättä: peräti joka viides vastaajista koki, että sairaalassa ei koskaan tiedusteltu muiden kuin lapsen vointia.

Paluu arkeen syöpähoitojen jälkeen ei aina olekaan suuri helpotus. Uskon, että systemaattisella psykososiaalisella tuella näitä vaikutuksia voidaan merkittävästi pienentää ja tätä tukee myös kansainvälinen tutkimustieto. Hyvän syövän hoidon lisäksi psykososiaalisen tuen arviointi tulisi tehdä useaan otteeseen hoitojen alussa, hoitojen aikana sekä niiden jälkeen ja lääkinnällisen hoidon rinnalla tulisi huomioida perheen elämäntilanne sekä arjen tuen tarpeet.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän / esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

-           Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä varmistaakseen, että syöpään sairastuneen lapsen perheiden psykososiaalinen tuki, taloudellinen tilanne, hyvinvointi sekä elämäntilanne ja arjen tuen tarpeet arvioitaisiin sekä varmistettaisiin perheille terapeuttisen ja vertaistuen saanti hoitojen alussa, hoitojen aikana ja niiden jälkeen?

Helsingissä 4.2.2022

Sari Sarkomaa (kok.)

Helsingin Sanomat|Mielipide|Lukijan mielipide| 31.1. 2:00

HELSINGILLÄ on edessään vaikea työ selvitä kaupunkien ominaispiirteet sivuuttavasta aluehallintouudistuksesta. Sosiaali- ja terveystoimialan johtaja Juha Jolkkonen (HS 23.1.) nosti esille, että Helsingin valtiolta saama rahoitus sote- ja pelastuspalvelujen järjestämiseen leikkaantuu. Lisäksi yliopistollisten sairaaloiden, opetuksen ja tutkimuksen rahoitus on ratkaisematta.

Valtio leikkaa sote-palveluiden rahoittamiseksi kunnallisveron tuotosta kaksi kolmasosaa. Jäljelle jäävällä summalla Helsingin on rahoitettava kaikki menonsa.

Asiantuntijoilla on ollut erityinen huoli siitä, miten kasvavat kaupungit kykenevät rahoittamaan investoinnit ja riittääkö raha varhaiskasvatuksen ja koulutuksen tarpeisiin.

Kestämätön ja keskeneräinen rahoitusmalli on ensi tilassa korjattava. Maan kasvun veturin hyytymisestä kärsisi koko Suomi.

Valuvika on myös se, että oppilas- ja opiskelijahuollon on määrä siirtyä aluehallinnon alaisuuteen. Kun johtaminen ja työn sisällön määrittely muuttuvat sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeista lähteväksi, ennaltaehkäisevät palvelut ovat vaarassa jäädä korjaavien palvelujen jalkoihin. Siirto vaarantaa oppilashuollon yhteisöllisen roolin, lasten normaalikehityksen ja oppimisen tuen. On valtava riski, että oppilashuollon voimavarat valutetaan paikkaamaan puutteellisia sote-palveluja.

Helsingin on käytettävä erityisaseman suoma mahdollisuus pitää oppilashuolto, psykologi- ja kuraattoripalvelut kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla. Se mahdollistaa palveluiden järjestämisen kunkin kouluyhteisön tarpeiden mukaan sekä toimivan sopimuspohjaisen oppilashuollon kouluverkkomme yksityisten ja valtion koulujen kanssa. Koronaepidemian runnoessa lasten ja nuorten arkea ennaltaehkäisevää tukea kouluissa on vahvistettava eikä vaarannettava.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja (kok)

Helsingin kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsen

Uusi Suomi BLOGI. Sari Sarkomaa 31.1.2022 21:49 päivitetty 31.1.2022 22:02

Tänään on julkaistu valtiovarainministeriön raportti, jossa hyvinvointialueiden tehtäviä ehdotetaan laajennettavaksi.

https://valtioneuvosto.fi/-/10623/raportti-hyvinvointialueiden-tehtavia-ehdotetaan-laajennettavaksi?fbclid=IwAR2j15MCd_A5vuHYmgn6UnsJhDCT12wN04uIdleMKm5Hg2CFsDCCUGr3sFQ

Ei ole suuri yllätys mutta erittäin huolestuttavaa! Heti aluevaalien jälkeen päästetään julki ja valloilleen kaavailut hyvinvointialueiden tehtävien laajentamisesta. Eikä tarvitse ennustajan taitoja ollenkaan arvatakseen oikein, että pian on hallituksen johdolla valmisteltu maakuntaveroesitys valtioneuvoston istunnossa?

Aluehallintouudistuksen rahoitusmalli on täysin keskeneräinen. Jopa yliopistollisten sairaaloiden rooli, tutkimuksen ja koulutuksen rahoitus ovat ratkaisematta. Useita muitakin korjauksia tarvitaan ripeästi, ettei aluehallintouudistus riko enemmän kuin rakentaa.

Helsingissä on edessä vaikea työ selvitä kaupunkien ominaispiirteet sivuuttavasta aluehallintouudistuksesta. Helsingin jatkossa valtiolta saama rahoitus sote- ja pelastuspalvelujen järjestämiseen leikkaantuu. Valtio leikkaa sote-palveluiden rahoittamiseksi kunnallisveron tuotosta kaksi kolmasosaa. Jäljelle jäävällä summalla on Helsingin rahoitettava kaikki menonsa. Asiantuntijoilla on ollut erityinen huoli siitä, miten kasvavat kaupungit kykenevät rahoittamaan investoinnit ja riittääkö raha varhaiskasvatukseen sekä koulutuksen tarpeisiin. Kestämätön ja keskeneräinen rahoitusmalli on ensi tilassa korjattava. Maan kasvun veturin hyytymisestä kärsisi koko Suomi.

Alueet ovat hyvin erilaisissa tilanteissa ja on suuri kysymys ehditäänkö eduskunnankin liian lyhyeksi havaitseman siirtymäajan puitteissa järjestämisvastuun siirto hyvinvointialueille palvelut turvaavasti tekemään. Hallitukselta on suuri virhe keskittyä  maakuntahallinnon paisuttamiseen ja maakuntaveron rakentamiseen.

Koronaepidemia on venyttänyt sote-henkilöstön jaksamisen sekä hoitojonot äärimmilleen. Kaikki energia ja voimavarat olisi suunnattava terveydenhuoltohenkilöstön tukemiseen, ihmisten palvelujen turvaamiseen ja siihen, että jonottamisen sijaan ihmiset pääsevät hoitoon.

Uusi verotuksen taso on kuin soraa lapioisi muutenkin hidastuviin maamme talouden rattaisiin.  Työn, eläkkeiden ja yrittäjän verotusta kiristävän ja talouden elpymistä jarruttavan maakuntaveron valmistelu pitää kuopata heti.

Merkittävä määrä suomalaisista asuu asunto-osakeyhtiössä. Ei ole yhdenvertaisen verokohtelun periaatteiden mukaista, ettei heillä ole mahdollisuutta saada kotitalous-vähennyksestä helpotusta taloyhtiön teettämien remonttien palkkakustannuksiin. Omakotiasukkailla on jo oikeus tehdä vähennys vastaavista korjauksista.

Olen ajanut vähennyksen laajentamista jo pitkään.  Kirjallisiin kysymyksiini on ministeriöstä aina vastattu, että kotitalousvähennys myönnetään vain luonnolliselle henkilölle. Tämä ei ole kestävä perustelu. Taloyhtiö on tosiasiassa vain yksi väliporras asukkaan ja remonttiyrityksen välissä. Taloyhtiö voisi antaa vuosittain osakkaalle verovuonna teetetyn remonttityön kustannuksista laskelman, josta näkyisivät verottajan tarvitsemat tiedot remontin työkustannuksista, remonttiyrityksen tiedot sekä osakkaan vastikeperusteinen osuus kustannuksista. Osakas ilmoittaisi tietojen perusteella vähennyksen verohallintoon.

Monille palkansaajille ja eläkeläisille taloyhtiöiden remontit ovat taloudellisesti mittavia taakkoja. Tilanne on erityisen haastava Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla, jossa on kalleimmat asumisen ja elämisen kustannukset. Kasvavat korjausvastuut tekevät tilanteen monille lähes sietämättömäksi.

Kylpyhuoneen kunnostaminen on esimerkki isosta menoerästä. Yleinen tapa on, että taloyhtiössä kylpyhuoneet korjataan keskitetysti yhtiövetoisesti. Tällaisissa yhtiön vastuulle kuuluvissa remonteissa asukas ei voi hyödyntää kotitalousvähennystä, sillä vähennys myönnetään vain henkilölle, ei yhtiölle.

Asunto-osakeyhtiössä asuvien huutavan epäreilu kohtelu on perusteltua korjata. Eriävän verokohtelun korjaaminen on perusteltua myös kannustettaessa asuntokannan kunnossapitoon, peruskorjaamiseen ja energiatehokkuuteen sekä muihin ilmastonmuutoksen vastaisiin toimiin. Esimerkiksi Ilmasto- ja energiapolitiikka vaikuttavat merkittävästi asumiskustannusten kehitykseen.

Esittelin eduskunnassa marraskuussa 2021 lakialoitteeni kotitalousvähennyksen laajentamista asunto-osakeyhtiön osakkaille, niin että vähennyksen voi saada yhtiön teettämän remontin palkkakustannuksista. Aloite on nyt valtiovarainvaliokunnassa odottamassa käsittelyä. 

Eduskunnasta asia sai vahvaa tukea, kun valtiovarainvaliokunnan mietintöön vuoden 2022 tuloverolain muutoksista kirjasimme vahvan tuen selvittää kotitalousvähennyksen laajentamista myös taloyhtiöiden teettämiin remontteihin.


Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

Valtiovarainvaliokunnan jäsen

Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja

Aluehallintouudistuksessa Helsingin jatkossa valtiolta tulevaa sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitusta leikataan rajusti, samoin kaupunkimme kassan varoja. Helsinki saa pitää kuntaveron tuotostaan vain alle viisi prosenttia. Leikatun summan pitäisi riittää kaikkiin kaupungin menoihin, kuten varhaiskasvatukseen, koulutukseen ja investointeihin. Uudistus on iso riski Helsingin palveluille ja elinvoimalle. Täysin kohtuuton rahoitusmalli on välttämätöntä korjata. Uudistus on monin muinkin tavoin vahingollinen. Joudumme hallinnollisesti eriyttämään sote-palvelut muista kaupungin toiminnoista. Tämä tuo täysin turhaa lisäbyrokratiaa eikä mitään lisäarvoa palveluille. Erityisasemasta on vain yksi etu. Helsinki saa halutessaan pitää oppilas- ja opiskelijahuollon kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla. Tämä mahdollisuus on Helsingin ehdottomasti käytettävä. Aluehallintouudistuksessa oppilas- ja opiskelijahuollon järjestämisvastuu on määrä siirtyä hyvinvointialueille. Lakiesityksen eduskuntakäsittelyssä asiantuntijoiden valtaenemmistö ei kannattanut siirtoa arvioiden sen heikentävän oppilashuollon toimintaa. Tästä piittaamatta hallituspuolueet veivät lakiesityksen läpi eduskunnassa.  Oppilashuollon yhteisöllisen roolin, lasten normaalikehityksen ja oppimisen tuen rampauttaminen on vakava virhe. Koronaepidemian runnoessa lasten ja nuorten arkea pitää ennaltaehkäisevää tukea kouluissa vahvistaa, eikä vaarantaa. Myös syrjäytymisen, kiusaamisen ja väkivallan kitkeminen edellyttävät oppilas- ja opiskelijahuollon palveluiden vahvistamista osana koulun arkea.

Oppilashuollon siirto on muutos täysin väärään suuntaan. Kun johtaminen ja työn sisällön määrittely muuttuvat sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeista lähteväksi, ennaltaehkäisevät palvelut ovat vaarassa jäädä korjaavien palvelujen jalkoihin. Sosiaali- ja terveystoimessa ei ole osaamista eikä tietoa päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten arjesta tai siitä, minkä verran tukea tarvitaan. On valtava riski, että oppilashuollon voimavarat valutetaan paikkaamaan puutteellisia sote-palveluja.  Koko oppilashuollon, psykologi- ja kuraattoripalveluiden pitäminen kasvatuksen ja koulutuksen hallinnonalalla mahdollistaa palveluiden järjestämisen kunkin kouluyhteisön tarpeiden mukaan ja myös toimivan sopimuspohjaisen oppilashuollon osana kouluverkkoamme toimivien yksityisten koulujen sekä valtion koulujen kanssa. Kaupunkimme opettajien, rehtoreiden ja oppilashuollon kanta on selkeä: oppilas- ja opiskelijahuolto on pidettävä kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla. Heidän asiantuntemustaan ei pidä sivuuttaa. Olisi vastuutonta toimia toisin ja vaarantaa oppilashuolto tilanteessa, jossa lapset, nuoret ja koko kouluyhteisö kipeimmin lisätukea tarvitsee. 

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

Helsingin kaupunginvaltuuston- ja hallituksen jäsen.

Kolmen nuoren äiti

Kokoomusvaltuutettu Sari Sarkomaan mukaan Suomessa ei tiettävästi ole Helsingin lisäksi muita kaupunkeja, jotka pilaavat merta jätelumikuormilla.

Noona Bäckgren HS 20.1. 15:45

HELSINGIN kaupungin jo pitkään jatkunut tapa kaataa likaiset lumet mereen puhutti keskiviikkona kaupunginvaltuuston kyselytunnilla.

Aiheen nosti esiin valtuutettu Sari Sarkomaa (kok).

”Valtuusto hyväksyi syyskuussa 2019 lähes yksimielisesti kokoomuksen Sirpa Asko-Seljavaaran aloitteen siitä, että jatkossa lumet ajetaan muualle kuin mereen. Suomessa ei tiettävästi ole Helsingin lisäksi muita kaupunkeja, jotka pilaavat merta tai vesistöä jätelumikuormilla”, Sarkomaa sanoi.

”Mistä syistä Helsinki jatkaa valtuuston päätöksestä huolimatta likaisen lumen kippaamista mereen?”

SARKOMAA huomautti puheenvuorossaan, että tavoite oli lopettaa lumen ajaminen mereen heti, kun vaihtoehtoinen ratkaisu löytyy.

”Monet kunnat, kuten Espoo, Turku ja Oulu ovat kieltäneet lumen kaatamisen mereen kunnallisella ympäristönsuojelumääräyksellä. Ratkaisut on löydetty myös muun muassa Tukholmassa, jossa lumen ajo mereen on kielletty.”

”Mereen lumen mukana kaadetut jätteet, roskat ja aineosat kulkeutuvat merivirtojen mukana laajalle. Mereen joutunut jäte, kuten mikromuovi ja raskasmetallit eivät häviä merestä ehkä koskaan.”

KAUPUNKIYMPÄRISTÖN apulaispormestari Anni Sinnemäki (vihr) myönsi vastauksessaan, ettei nykyinen tilanne vastaa valtuuston päätöksen henkeä, ja näin ei tulisi olla.

”Mielestäni valtuuston tahtoa tässä asiassa tulee noudattaa, eikä lunta enää tulisi mereen sijoittaa”, hän sanoi.

”On myös tärkeää ymmärtää kokonaiskuva ja muistaa, mitkä ovat lumen likaisuuden juurisyyt. Esimerkiksi mereen päätyvän mikromuovin määrää on tehokkainta vähentää vähentämällä mikromuovin syntyä. Mereen päätyvän mikromuovin osalta merkittävin lähde ovat autojen kumipyörät.”

Sinnemäen mukaan keskeinen osa ratkaisua olisi siten vähentää kumipyöräliikennettä ja siirtää liikkumista raiteille, kävelyyn ja pyöräilyyn.

Samalla hän muistutti, että Helsingistä on poistunut useita lumensäilytyspaikkoja. Niitä tarvittaisiin lisää.

”Tyhjää tilaa kantakaupungissa on vähän, joten lumisena aikana osasta asukaspysäköintipaikoista luopuminen olisi yksi tehokas keino, jota toivottavasti voidaan harkita”, Sinnemäki ehdotti ja lupasi etsiä lumenkaato-ongelmaan ratkaisuja, joita voitaisiin hyödyntää jo tänä talvena.

Hoitoon pääsy mielenterveysongelmissa on koronaepidemian aikana vaikeutunut entisestään. Useat vakavasti oireilevat lapset ja nuoret ovat odottaneet jopa vuosia, eivätkä siltikään ole saaneet apua. Hätä on valtava hoitoa tarvitsevilla sekä heidän läheisillään. Kun lapsille ja nuorille ei ole tarjolla heidän tarvitsemiaan palveluja päihdehuollossa ja psykiatriassa, heidät ohjataan usein lastensuojelun asiakkaaksi. On kestämätöntä, että mielenterveyden palveluiden vakavien puutteiden vuoksi avun ja hoidon sijaan edessä voi olla sijoitus pois omasta kodista.

Vastauksena pitkään jatkuneeseen epäinhimilliseen tilanteeseen mielenterveysjärjestöt valmistelivat Terapiatakuu-kansalaisaloitteen. Se tarkoittaa lainsäädäntöä ja valtion rahoitusta kattavien matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden rakentamiseen peruspalveluihin ja yhdenvertaista ripeää hoitoon pääsyä matalalla kynnyksellä.

Terapiatakuu-kansalaisaloitteen saapuessa eduskuntaan lokakuussa 2019 kaikki puolueet kannattivat sitä, samoin koko hallitus. Sen jälkeen kohtelu aloitteelle on ollut tylyä. Hallituspuolueet ovat estäneet eduskuntaa käsittelemästä kansalaisaloitetta. 

Eduskuntaryhmämme on toistuvasti esittänyt kansalaisaloitteen käsittelyä sekä terapiatakuun toteuttamiseksi määrärahoja. Hallituspuolueiden edustajat ovat aina esityksemme äänestäneet nurin perustellen, että terapiatakuu hoidetaan osana hoitotakuulakia.

Nyt lausunnolla oleva lakiluonnos hoitotakuuajan kiristämisestä ei kuitenkaan sisällä terapiatakuun tavoitteita. Mielenterveysjärjestöt ovat ilmaisseet valtavan pettymyksensä. Suuri huoli on myös hallituspuolueiden kansanedustajien hiljaisuus. En ole kuullut yhtään puheenvuoroa, jossa vaadittaisiin lupausten pitämistä ja sellaisen lain tuomista eduskuntaan, joka tekisi terapiatakuusta totta. Vetoan hallituspuolueisiin lakiesityksen korjaamiseksi. Kenenkään ei pitäisi joutua odottamaan hoitoon pääsyä.

Mielenterveyden sairaudet ovat yleisin syy työkyvyttömyyseläkkeeseen ja suurin syrjäytymisen aiheuttajia. Lasten ja nuorten syrjäytymisen kierre on mahdollista katkaista tarjoamalla tukea ennaltaehkäisevästi ja mielenterveyspalveluita aikaisessa vaiheessa. Koronaepidemia on ollut raskas kaikille, mutta erityisesti lapsille. Pitkään jatkuneet rajoitukset, jotka estävät lapsia ja nuoria tapaamasta ikäisiään, liikkumasta ja harrastamasta on valtava lisäriski lasten normaalille kasvulle, kehitykselle ja hyvinvoinnille.

Hallituksen suositukset sulkea lasten sisäliikuntatilat ovat vastoin lupausta siitä, että lapsiin ja nuoriin kohdistuvat rajoitukset olisivat vihoviimeinen keino epidemian taltuttamissa. Useiden asiantuntijoiden mielestä hallituksen suosituksessa sivuutetaan sulun laaja-alaiset haitat. Sulkua ei voi pitää oikeasuhtaisena ja välttämättömänä, eikä myöskään kohtuullisena lapsia ja nuoria kohtaan.

Myös etäkoulusta julkinen kiistely ja päätökset lisätoimista vasta juuri ennen koulun alkua lisäsivät huolia. Kovilla olleet oppilaat ja opettajat sekä koko kouluväki ansaitsivat täyden tuen. Koko epidemian ajan rehtorit ja opettajat ovat toivoneet erityisesti, että laadukkaan opetuksen mahdollistavat voimavarat sekä terveysturvallisuuden takaavat ohjeet annettaisiin ajoissa ja selkeänä. Ohjeiden on oltava sellaisia, että niitä on oikeasti mahdollista päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten arjessa oikeasti noudattaa. Se ei ole liikaa vaadittu. Yhtä lailla on kaikin tavoin huolehdittava, että koronasta huolimatta jokaisella oppilaalla on mahdollisuus oppia ja opettajalla opettaa. 

Lähetän tuoreimpia politiikan kuulumisia kerran kuukaudessa. Voit tilata eduskuntaterveiseni lähettämällä minulle sähköpostia sari.sarkomaa(at)eduskunta.fi tai soittamalla 050 511 3033. Ajatukset ja ideat liittyen politiikkaan, kotikaupunkini Helsingin ja koko Suomen kehittämiseen ovat aina tärkeitä ja tervetulleita. Pidetään yhteyttä.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

Helsingin kaupunginhallituksen ja -valtuuston jäsen

Kolmen nuoren äiti


Eduskunnan puhemiehelle

Hallituksen ministeriryhmä kertoi perjantaina 7.1.2022 suosittelevansa, että koronarajoituksia laajennettaisiin myös lasten ja nuorten sisäharrastuksiin. Mahdollisen päätöksen asiasta tekevät aluehallintovirastot.

Tilanteen tekee hämmentäväksi se, että terveysviranomaiset eivät katso lasten erityisesti levittävän epidemiaa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) pääjohtaja Markku Tervahaudan mukaan lasten rajoitukset eivät ole tehokkaita. THL:n arvion mukaan lapset eivät toimi moottorina tässä pandemiassa, joten kaikki lasten rajoitukset ovat de facto hyvin vähän vaikuttavia, mutta haitat ovat välittömiä ja laajoja. THL:n mukaan perusteiden rajoituksille pitää olla vahvat ja lapsiin kohdistuvien rajoitusten tulee olla viimesijaisia. Siksi lasten ja nuorten harrastuksia ei pitäisi systemaattisesti ja ilman perusteellista paikallista harkintaa rajata. 

Harrastusten lajiliitot, seurat sekä muut järjestöt ovat vahvasti kritisoineet hallituksen aikeita rajoittaa lasten ja nuorten sisäharrastuksia. Suomen nuorisoseurat ry:n pääsihteeri Anniina Laaksonen on todennut, että harrastustoiminnassa on jo opittu elämään sisätiloissakin vallitsevan tilanteen kanssa. Hänen mukaansa toimintaa on onnistuttu toteuttamaan terveysturvallisesti todella hyvin.

Suomen Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Harri Nummela on esittänyt huolensa siitä, että yksi pandemian aiheuttamista jälkilaskuista tulee olemaan se, mikä maksetaan kansanterveyden näkökulmasta sen seurauksena, että lasten ja nuorten liikkuminen tulee vähenemään rajoitusten myötä. Nummelan mukaan kaikissa nuorten liikuntaharrastuksissa ollaan tilanteessa, jossa harrastajamäärät ovat alle sen, missä oltiin ennen pandemian alkua. Lapset ja nuoret eivät ole palanneet liikkumaan edellisten sulkutoimien jälkeen. Uhkana on, etteivät lapset ja nuoret enää palaa lisärajoitusten päättyessä takaisin harrastuksiinsa.

Suurin huoli lajiliittojen edustajilla on heikoimmassa asemassa olevista lapsista ja nuorista, joilla ei ole kotonaan harrastamisen kulttuuria, jossa vanhemmat järjestäisivät jotain tilalle. Kaikki perheet eivät valitettavasti kykene viemään lapsia liikkumaan ulos ja olisi äärimmäisen tärkeää, että normaalit rutiinit, mukaan lukien harrastukset jatkuisivat lapsilla ja nuorilla.

Seurojen edustajilla on erittäin suuri huoli lasten jaksamisesta ja kokonaishyvinvoinnista. Liikuntaharrastuksissakaan ei ole kyse pelkästään fyysisestä terveydestä vaan sillä on myös sosiaalinen ja psyykkinen ulottuvuus. Lapsille ja nuorille harrastaminen on keino pysyä kiinni normaalissa arjessa. Olisi tärkeää, että lapsilla ja nuorilla elämä olisi mahdollisimman normaalia koronaepidemiasta huolimatta.

Hallituksen suositukset lasten ja nuorten sisäharrastuksien rajoittamisesta aiheuttavat suurta pelkoa siitä, että menetämme yhden kokonaisen ikäpolven. On tärkeää, että lapset oppivat liikunnallisen elämäntavan ja saavat rakkauden liikkumiseen. Lajiliittojen ja seurojen edustaja pelkäävät, että tulevaisuudessa tulee isoja ongelmia kokonaishyvinvoinnin näkökulmasta, jos lapset eivät pääse harrastamaan eivätkä opi liikunnallista elämäntapaa.

Liikunnalla on useiden tutkimusten mukaan keskeinen yhteys oppimiseen, sosiaalisten taitojen vahvistumiseen, itsetuntoon sekä elämänhallintaan muutoinkin. Liikunnan vaikutus ihmisten toimintakykyyn ja hyvinvointiin on monin tavoin merkittävä. Vain viidennes suomalaisista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Liikkumattomuus lisää merkittävästi riskiä sairastua elintapasairauksiin ja johtaa jopa ennenaikaisiin kuolemiin. Liikkumattomuus aiheuttaa lisäksi vuosittain yli kolmen miljardin euron kustannukset yhteiskunnalle.

Erityisen huolestuttavaa on, että suomalaiset lapset ja nuoret eivät liikkuneet tarpeeksi ennen koronaakaan. Nuoret ikäluokat tulevat yhä pidempään ja hektisempään työelämään yhä huonommassa kunnossa. Liikuntatottumukset kehittyvät jo varhaislapsuudessa ja –nuoruudessa. Monipuolinen ja riittävä liikkuminen on perusedellytys lasten normaalille kasvulle ja kehitykselle sekä terveydelle ja hyvinvoinnille. Siksi rajoitukset lasten ja nuorten liikuntaan ovat erityisen vahingollista.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallituksen tekemä suositus sisäliikuntaharrastusten rajoittamisesta suhteutuu hallituksen linjaukseen lapsiin ja nuorten kohdistuvien koronarajoitusten viimesijaisuudesta? 

Mihin asiantuntijoiden näkemyksiin hallituksen tekemä suositus rajoittaa myös lasten ja nuorten sisäharrastuksia perustuu?

Miten hallitus perustelee sisäliikuntaharrastuksien rajoittamissuosituksensa välttämättömyyttä ja oikeasuhtaisuutta? 

Miten hallitus varmistaa, ettei koronarajoitusten vuoksi synny liikunnan osalta niin sanottua menetettyä sukupolvea? 

Millä toimin aiotaan edistää sitä, että lapset ja nuoret liikkuisivat koronaepidemiasta huolimatta terveytensä kannalta riittävästi?

Helsingissä 11.1.2022

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­_______________________________

Sari Sarkomaa [kok.]

Meiltä kysytään toistuvasti, miksi olemme niin huolissamme velkaantumisesta. Yksinkertainen vastaus on sama, jonka hallitus on luvannut ohjelmassaan: haluamme lopettaa elämisen tulevien sukupolvien kustannuksella. 

Suomi on hyvä maa, jossa on laajat hyvinvointipalvelut ja maailman onnellisin kansa. Vastuuttoman ylivelkaantumisen varaan sitä ei voi rakentaa. Se romahduttaa mahdollisuutemme taata hyvinvointiyhteiskunta ja kestävä ympäristö lapsillemme. Hallitus on unohtanut, että pohjoismainen hyvinvointi on rakennettu työllä, ei velalla. Arvoisa pääministeri, te petätte lupauksenne ylisukupolvisesta oikeudenmukaisuudesta. Näin ei voi jatkua. 

Ministeri Saarikko, puheidenne perusteella olette erinomainen valtiovarainministeri, mutta ette tässä vasemmistohallituksessa. Miksi? Koska sananne ovat vain kuumaa ilmaa. Ne ovat vailla tekoja.

Olette jälleen jämäköitynyt kertomalla, että menojen kasvulle pitää laittaa piste. Se taisi olla keskustalle laskujeni mukaan viides kerta vaalikauden aikana. 

Käsillä oleva budjettinne kuitenkin paljastaa todelliset karvanne. Menokehykset on rikottu, työllisyystoimet lykätty ja säästötoimet näyttävästi peruttu esittämättä mitään muuta tilalle. Hallitus jätti tekemättä valinnat, jotka itsekin tietää välttämättömiksi. 

Hallituksen vastuuttomalle velkaantumisvauhdille on vaihtoehto.

Kokoomuksen vaihtoehdon perusta on työ, yrittäjyys ja vastuullinen taloudenpito.

Esitämme keinovalikoiman, jolla yli 100 000 suomalaista saa uusia mahdollisuuksia työhön. Haluamme, että mahdollisimman moni saa elämän rakentamisen keinot omiin käsiinsä.

Purkaisimme kannustinloukkuja, laajentaisimme paikallista sopimista, vahvistaisimme tuntuvammin kotitalousvähennystä ja työvoimapalveluja, toteuttaisimme suomalaisten kannattaman ansiosidonnaisen porrastamisen – ja lista jatkuu.

Miksi nämä eivät arvoisa hallitus teille käy? 

Työllisyysasteen reippaampi nostaminen on välttämätöntä myös kestävyysvajeen umpeen kuromisessa. Jos siinä ei onnistuta, edessä on hidas näivettyminen.

Järkyttävä esimerkki on hallituksen suunnittelemat yli sadan miljoonan euron leikkaukset tieteen rahoitukseen. 

Katson sinne salin vasempaan laitaan: tätä tieteen kurittamista ei ole pakko hyväksyä.

Kokoomus on valmis tekemään valintoja. Priorisoimalla menoja voidaan panostaa hyvinvointiin ja kestävään tulevaisuuteen. Menokehyksissä voidaan pysyä, vaikka hallitus muuta väittää.

Yhtälö on oikeastaan yksinkertainen. Kun ihmisellä on hyvän elämän eväitä, talous on kunnossa, on tilaa yrittää ja tehdä työtä, siitä kertyy hyvinvointia ja jaettavaa, jolla voimme huolehtia palveluista, ympäristöstä ja turvallisuudesta.

Me haluamme nostaa Suomen uuteen nousuun sivistys, osaaminen ja tiede edellä. Nostaisimme tutkimus- ja innovaatiopanostuksia. Toivomme, että hallitus vahvistaa sitoutuvansa tuoreesen Parlamentaarisesti päätettyyn mainioon yksimielinen sopuun nostaa vuosittain T&K panostuksia 200 miljoonalla kehyksiä kunnioittain vuodesta 23 lähtien. Vahvistaisimme kaikkia koulutusasteita reilun miljardin ohjelmalla. Pääomittaisimme korkeakouluja ja lopettaisimme koulujen hankehumpan vakinaistamalla hallituksen pian päättyvät opetuksen pätkärahat. Antaisimme opettajille ja oppilaille työrauhan. 

Vastaisimme vanhuspalveluiden kriisiin vahvistamalla voimavaroja erityisesti hallituksen pulaan ajamassa kotihoidossa sekä omaishoitajien ja muistisairaiden palveluissa. Toteuttaisimme terapiatakuun. Laajentaisimme ansiosidonnaisen työttömyysturvan kaikille. Se on oikeudenmukaista.

On maalaisjärjen vastaista, ettei Suomessa ahkeruus kannata. Keskimääräisellä lukio-opettajan palkalla tienatusta lisäsatasesta verottaja vie lähes puolet. Siksi keventäisimme työn ja eläkkeiden verotusta 800 miljoonalla eurolla.

Tässäkin asiassa hallitus kulkee pääministeri Marinin ja SDP:n työtä vieroksuvalla linjalla. Työn verotusta kiristävän maakuntaveron valmistelu jatkuu, vaikka hallituksen enemmistö väittää vastustavansa koko veroa. Ehkä tässä on jokin salattu logiikka, mutta se ei aukene meille. Voitteko selittää? 

Hyvä hallitus, kakku ei kasva viipaloimalla sitä yhä useampaan ja pienempään osaan.

Teemme valintoja kestävän talouden eteen siksi, että voimme lunastaa lupauksen pitää huolta jokaisesta. Talous ei tasapainotu itsestään. Kasvu ei synny odottelemalla. Ilmastonmuutosta ei voi mennä piiloon.

Suomi on hyvä maa ja sellaisena me aiomme sen pitää myös tuleville sukupolville. Ratkaisuja on. 

Arvoisa puhemies! Esitän hallitukselle epäluottamusta vastalauseen kaksi mukaisesti.

Eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Sari Sarkomaa
Talousarvion palautekeskustelun ryhmäpuhe 14.12.2021

Eduskunnan puhemiehelle

Lausuntokierroksella oleva hallituksen esitys hoitotakuulainsäädännöstä ei toteuta Terapiatakuu-kansalaisaloitteen vaatimuksia perustason mielenterveyspalvelujen parantamisesta. Mielenterveysjärjestöt ottivat tuoreeltaan kantaa, ettei esitys takaa hoitoon pääsyä psyykkisten ongelmien osalta.

Hallituspuolueiden taholta toistuvasti antanut ymmärtää, että hoitotakuulainsäädännön muutoksilla toteutetaan  Terapiatakuu-kansalaisaloitteen tavoitteet.

Terapiatakuun toteutuminen edellyttäisi lyhytpsykoterapioiden, muiden tutkimusnäyttöön perustuvien psykososiaalisten hoitomenetelmien ja lyhytinterventioiden sisällyttämistä perusterveydenhuoltoon ja hoitotakuun piiriin. Lausunnolla olevassa  hoitotakuuesityksessä nämä on rajattu seitsemän päivän takuun ulkopuolelle.

Mielenterveysjärjestöt vaativat, että mielenterveyspalvelujen osalta terveydenhuoltolakiin säädetään erillinen pykälä psykoterapeuttisen ja muun psykososiaalisen hoidon järjestämisestä neljän viikon sisällä hoidon tarpeen arvioinnista. 

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus toteuttaa Terapiatakuu- kansalaisaloitteen mukaiset tavoitteet?

Millaisin toimin hallitus aikoo varmistaa, että erityisesti lapset ja nuoret pääsisivät psykiatrisen hoidon jonoista ja että jatkossa apua tarvitsevat saisivat sitä oikea-aikaisesti ja ennaltaehkäisevästi? 

Helsingissä 17.12.2021

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­_______________________________

Sari Sarkomaa (kok.)