Siirry sisältöön

Tekijä: sari

Julkaistu

30.4.2012 MunkinSeutu

Tuore Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) hallituksen päätös Lastensairaalan suunnittelun jatkamisesta ja rahoitusvaihtoehtojen selvittämisestä oli enemmän kuin tervetullut. Lastenklinikan ja Lastenlinnan tilat ovat aikansa eläneet ja olleet jo pitkään kurjaakin kurjemmassa kunnossa. Maamme ainoa valtakunnallinen lastensairaala on 40-luvulla rakennettujen tilojensa osalta ajolähtötilanteessa. Tiloissa hoidetaan eri puolilta Suomea tulevia vakavasti sairaita lapsia. Suomi tarvitsee viivytyksettä uuden Lastensairaalan.

Kävimme johtamani valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston kanssa tutustumassa Lastenklinikan ja Lastenlinnan tiloihin ja toimintaan. Keskustelimme HUS:n tekemän periaatepäätöksen jatkotoimenpiteistä. Lähtökohta on oltava, että uusi Lastensairaala on osaamiskeskus, jolla on kiinteä yhteys vastasyntyneiden teho-osastoon (NKL) ja muuhun Meilahden alueen toimintaan. Lasten sairaanhoito tulee säilyttää kokonaisuutena ja Meilahden sairaala-alueella.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sd.) on jo aiemmin luvannut perustaa työryhmän pohtimaan valtiovallan osallistumista Lastensairaalan rahoitukseen. Nyt on oikea hetki laittaa työryhmä työhön ja valmistelemaan valtiovallan rahoitusosuutta. Perusteltua onkin, että valtiovalta on maan ainoan valtakunnallisen lastensairaalan rakentamisessa ja rahoittamisessa mukana HUS-kuntien rinnalla, ja että hanke saisi erityisvaltionosuuden. Tällä hetkellä noin kolmannes Lastenklinikan hoitopäivistä on ns. ulkokuntalaisten hoitopäiviä. Esimerkiksi munuais-, elinsiirto- ja sydänosastolla potilaista on noin 66 prosenttia muista kuin HUS-jäsenkunnista. Lastenklinikalla onkin valtakunnallinen hoitovastuu mm. lasten sydänvioista, elinsiirroista ja vaikeasta epilepsiasta sekä kantasolusiirroista.

Lastensairaalassa tehdään maailmalla arvostettua tutkimusta sekä huippuluokan työtä ja hoidetaan kaikkein vaikeimmassa tilanteessa olevat lapsemme.

Lastenklinikan ja Lastenlinnan tilat ovat elinkaaren lopussa. Jatkuvat kattojen ja ilmastointilaitteiden vesivuodot aiheuttavat kosteusvaurioita. Kosteusvauriot taas lisäävät infektioriskejä. Ilmastointi on tehoton ja tilat ovat ahtaat. Tilojen jatkuva korjaaminen maksaa. Infektiot maksavat sekä vaarantavat lasten terveyden. Tilanahtaus on johtanut siihen, että perustason osastohoito on ajettu minimiin ja HYKS-alueella asuvat lapset ovat valtakunnallisesti huonommassa asemassa verrattuna muuhun maahan, koska sairaalaanottokynnys on korkealla.

Vanhempien mukanaolo sairaalassa on osa nykyaikaista länsimaista lasten sairaanhoitoa. Koska tilat ovat ahtaat, joudutaan vanhempien läsnäoloa jatkuvasti rajoittamaan. Vanhempien läheisyys on elintärkeää keskosten toipumisen kannalta. Vanhempien mahdollisuus yöpyä lapsen luona tuo esimerkiksi pitkiä aikoja sairaalassa viettävälle syöpäpotilaalle turvaa ja lohtua, mutta on yhtälailla tärkeää lapsen kehitykselle. Myös vakavasti sairaalla lapsella on oltava oikeus vanhempiensa läsnäoloon.

Tavoitteena on oltava maailman huippuluokan lastensairaala, joka palvelee pääkaupunkiseutua ja koko Suomea pitkälle tulevaisuuteen. Aalto-yliopiston ja Guggenheimin kaltaista innostusta tarvitaan myös Lastensairaalan synnyttämiseksi. Suomen lippulaiva voi olla yhtälailla maailman huippua oleva terveydenhuolto.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja, valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
Terveydenhuollon maisteri

Julkaistu

27.4.2012 Kirjoitus Kokoomuksen Osaamisen ja sivistyksen verkostoviestissä

Pitkään valmisteltu perusopetuksen tuntijakouudistus kaatui viime vaalikaudella Keskustan vastustukseen. Kokoomuksessa on innolla odotettu sitä, että tällä vaalikaudella saamme jatkettua peruskoulumme kehittämistä. Nyt tuntijakotyöryhmän esitys on lausuntokierroksella. Esityksessä on vielä hiomisen varaa.

Työryhmän lähtökohtana oli valmistella esitys, joka erityisesti vahvistaisi taide- ja taitoaineiden ja liikunnan opetusta, yhteiskunnallisen kasvatuksen asemaa sekä oppiaineiden välistä yhteistyötä ja monipuolistaisi kieliohjelmia. Ikävä kyllä työryhmän esitys ei riittävällä tavalla vastaa toimeksiantoa. Esitystä onkin muokattava ennen kuin tuntijaosta voidaan tehdä päätös.

Opetusministeri Maija Raskin (sd.) aikana tehty nykyinen tuntijako kohteli erityisesti taito- ja taideaineita kaltoin ja teki peruskoulustamme liian teoreettisen. Uuden tuntijakoesityksen keskeinen tavoite onkin korjata tämä virhe. Taito- ja taideaineet antavat lapsille mahdollisuuden syventää ja soveltaa tietoaineissa opittua, ja ne tekevät koulusta monipuolisemman. Taito- ja taideaineet edistävät lasten luovuutta ja oppimisen iloa.

Esityksen iso valuvika on se, että se kaventaa valinnaisuutta ja lisää kaikille pakollisten oppituntien määrää. Mahdollisuus keskittyä omien taipumuksiensa mukaisiin aineisiin on erityisen tärkeää vuosiluokilla 7-9. Valinnaisuuden kaventaminen ei ole oppilaan eikä koulun kannalta kannustavaa. Tutkimusten mukaan oppilaan mahdollisuus tehdä valintoja erityisesti perusopetuksen ylemmillä luokilla lisää motivaatiota ja tuo parempia oppimistuloksia. Esitys herättää myös vahvan huolen erikoisluokkien, kuten liikunta-, kuvataide- ja musiikkiluokkien, tulevaisuudesta.

Myönteistä on, että tuntijakoesityksessä on taito- ja taideaineiden tuntimääriä lisätty. Sen sijaan kotitalous on ilman perusteluja jätetty vaille lisäresursseja. Tämä esityksen virhe on korjattava. Kotitaloustunnilla opetetaan valmiuksia jokapäiväisten valintojen tekemiseen. Kotitalous on tärkeä osa suomalaisen ruokakulttuurin ja suomalaisen ruoan arvostuksen edistämistä. Kotitalous on myös kansainvälisyyskasvatusta: Erilaisista etnisistä taustoista tulevat nuoret toimivat yhdessä ja oppivat toistensa ruokakulttuureista.

Enemmistö suomalaislapsista ei liiku terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta riittävästi. Tilanne uhkaa vakavasti tulevien työikäistemme työkykyä ja terveyttä. Tuntijakoesityksessä yhden vuosiviikkotunnin lisääminen ei riitä, vaan liikuntaa tarvitaan lisää ja erityisesti yläluokille. Koululiikunnan lisääminen on tehokkain keino tavoittaa ne lapset ja nuoret, jotka liikkuvat vähiten ja joille liikunta on kaikkein välttämättömintä.

Tuntijakoesityksen iso huolenaihe on esitys vapaaehtoisten kielten opetuksen siirtämisestä hankerahalla rahoitettavaksi. Erityisesti Helsingille tämä esitys olisi hyvin ongelmallinen ja johtaisi rahan tuhlaamiseen byrokratiaan. Esitys rahoittaa valinnaisia kieliä hankerahoilla herättää myös suuren huolen siitä, mistä rahat otetaan. Miten käy esimerkiksi hallitusohjelmassa luvatun ryhmäkokojen pienentämisen? On aivan selvää, että epävarma pätkärahoitus ei ole paras tapa innostaa monipuolistamaan kielitarjontaa saatikka kehittämään kielten opetusta pitkäjänteisesti. Monipuolisen kielitarjonnan edistämiseksi koko Suomessa tarvitaan tuntijakoesitystä tehokkaampia keinoja.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja (kok)
Opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja

Julkaistu

Tiedote 26.4.2012

Eduskunnan Lapsen puolesta -ryhmä ilmaisi kevätkokouksessaan ilonsa siitä, että peruspalveluministeri Guzenina-Richardson (sd) on luvannut perustaa työryhmän uuden Lastensairaalan rakentamisen edistämiseksi.

Lastenklinikan ja Lastenlinnan tilat ovat huonossa kunnossa eivätkä vastaa nykyajan vaateita. Rakennusten mahdollisuudet palvella korjattuinakaan nykyaikaista lasten erikoissairaanhoitoa ovat rajalliset. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) hallitus on tehnyt 16.4. periaatepäätöksen uuden Lastensairaalan suunnittelun jatkamisesta ja rahoitusvaihtoehtojen selvittämisestä.

Tarkoitus on, että uuden Lastensairaalan rakentaminen voitaisiin sisällyttää vuosien 2016 - 2021 investointiohjelmaan. Tavoitteena on oltava maailman huippuluokan lastensairaala, joka palvelee pääkaupunkiseutua ja koko Suomea pitkälle tulevaisuuteen.

Nyt HUS:n hallituksen periaatepäätöksen jälkeen on ministerin aika perustaa pikimmiten työryhmä pohtimaan, millä tavoin valtio on hankkeessa mukana. Lapsen puolesta –ryhmä odottaa innolla työryhmän työn alkamista. On perusteltua, että HUS -kuntien lisäksi valtio on mukana maamme ainoan valtakunnallisen lastensairaalan rakentamisessa ja rahoittamisessa. Hanke tarvitsee erityisvaltionosuuden. Tällä hetkellä noin kolmannes Lastenklinikan hoitopäivistä on ns. ulkokuntalaisten hoitopäiviä.

Vanhempien mukanaolo sairaalassa on osa nykyaikaista länsimaista lasten sairaanhoitoa. Koska nykyiset tilat ovat ahtaat, joudutaan vanhempien läsnäoloa jatkuvasti rajoittamaan. Tilanteen tekee erityisen haastavaksi se, että vanhemmat ja lapset tulevat ympäri Suomea ja vakavasti sairaiden lasten hoitojaksot voivat olla hyvin pitkiä. Vanhempien läheisyys on elintärkeää keskosten toipumisen kannalta. Vanhempien mahdollisuus yöpyä lapsen luona tuo esimerkiksi pitkiä aikoja sairaalassa viettävälle syöpäpotilaalle turvaa ja lohtua, mutta on yhtälailla tärkeää lapsen kehitykselle. Myös vakavasti sairaalla lapsella on oltava oikeus vanhempiensa läsnäoloon.

Lisätietoja:
Eduskunnan Lapsen puolesta –ryhmä

puheenjohtaja
Sari Palm
050 512 1981

varapuheenjohtaja
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Julkaistu

Tiedote 24.4.2012

Opetusministeri Gustafsson (sd) on nostanut esille SDP:n menneinä aikoina hellimän ajatuksen pidentää oppivelvollisuutta. Sarkomaa ihmettelee Gustafssonin kaipuuta oppivelvollisuusiän pidentämiseen, koska hallitushan on jo sitoutunut toteuttamaan koulutus- ja yhteiskuntatakuun. Sarkomaa kannustaa hallitusta ja opetusministeriä viemään näitä tavoitteita tinkimättä eteenpäin.

”Gustafssonin ehdotus on kaikkea muuta kuin tuore tai innovatiivinen. Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret tarvitsevat kannustavia ja joustavia ratkaisuja, eivätkä kahta vuotta pakkoistumista lisää koulussa”, sanoo kokoomuksen kansanedustaja ja opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja Sari Sarkomaa.

Kun oppivelvollisuusiän venyttäminen on kaivettu esille, on se aina myös kuopattu epäkelpona. Oppivelvollisuusiän nostaminen olisi kova, mekaaninen ja lyhytnäköinen keino vastata nuorten ongelmiin. Pahimmillaan oppivelvollisuusiän pitkittäminen vain siirtäisi ongelmia tuomatta itse asiaan ratkaisua. Toimien on oltava juuri päinvastaisia. Nuoret ja heidän elämäntilanteensa ovat hyvin erilaisia, ja siksi nuoret tarvitsevat yksilöllisiä, joustavia ja tilanteen mukaan räätälöityjä mahdollisuuksia sekä ennen kaikkea aikuisten aikaa sekä tukea opintielle löytääkseen.

Pääministeri Kataisen hallituksen keskeinen tavoite on, että yksikään nuori ei syrjäytyisi ja että jokainen peruskoulun päättävä nuori suorittaisi vähintään toisen asteen tutkinnon. Oppivelvollisuusiän nostoa ei edes harkittu otettavan hallitusohjelmaan. Sen sijaan hallitusohjelmaan on kirjattu, että ”nuorisotyöttömyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen torjumiseksi jokaiselle nuorelle taataan työ-, opiskelu-, kuntoutus- tai harjoittelupaikka. Etsivää nuorisotyötä edistetään. Nuorisotyön ennaltaehkäisevää päihdetyötä tuetaan. Nuorten työpajatoimintaa kehitetään.”

Oppivelvollisuuden venyttämisen sijaan on voimavarat suunnattava oppimisongelmien varhaiseen havaitsemiseen ja ennaltaehkäisyyn sekä opetuksen, oppilaanohjauksen ja oppilashuollon kuntoon laittamiseen. Perusta jatko-opintoihin ja elinikäiseen oppimiseen luodaan varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa.

Sarkomaa kirittää toimia perusopetuksen laadun parantamiseksi ja ylisuurten opetusryhmien kitkemiseksi, ja muistuttaa, että joustava perusopetus on olemassa oleva ja toimiva, jota kannattaa käyttää.

Työelämälähtöisten opiskelumuotojen, kuten joustavan perusopetuksen, oppisopimuksen, tuetun oppisopimuksen, ammattistartin ja kannustavan työpajatoiminnan kehittäminen ehkäisee koulupudokkaiden syntyä. On myös välttämätöntä lisätä ammatillisen koulutuksen tarjontaa ja suunnata aloituspaikkoja sinne missä on nuoria, eli erityisesti pääkaupunkiseudulle ja kasvukeskuksiin.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Julkaistu

Tiedote 21.4.2012

”Keskustan huoli vanhuspalvelulaista on turhaa. Vanhuspalvelulaki on pääministeri Kataisen hallituksen keskeisiä lakiuudistuksia ja se on edennyt aikataulun mukaisesti. Hallitusohjelman kirjaukset ovat selkeät. Niiden mukaan jatkovalmistellaan viime torstaina julkaistua ohjaustyöryhmän esitystä", toteaa Kokoomuksen kansanedustaja ja valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja Sari Sarkomaa.

”Ymmärrän, että keskusta odottaa vanhuspalvelulakia malttamattomana. Niin odotamme sitä myös me kokoomuksessa”, sanoo Sarkomaa.

Keskustan kansanedustaja Anu Vehviläinen on tänään esittänyt huolen vanhuspalvelulain etenemisaikataulusta ja penännyt hallitukselta kantoja julkaistuun vanhuspalvelulakia pohtineen ohjausryhmän työhön.

”Kokeneena poliitikkona Vehviläinen kyllä ymmärtää, että lain valmistelussa menee aina oma aikansa. Työryhmä luovutti työnsä viime torstaina eli vain muutama päivä sitten. On päivänselvää, että asiaan paneutumiseen menee hallitukselta tovi. Laki on mittava ponnistus ja on aivan oikein, että peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sd) haluaa pohtia lakia yhdessä muiden hallituspuolueiden kanssa”, sanoo Sarkomaa.

”Peruspalveluministerille on syytä antaa hetkeksi työrauha. Peruspalveluministeri paalutti lain valmistelun jatkamisen selkeästi viime kyselytunnilla, kun Vehviläinen asiaa kyseli. Keskustan hoppuilu on siis aivan turhaa”, jatkaa Sarkomaa.

Sarkomaa on täysin samaa mieltä peruspalveluministerin kyselytunnilla esittämän näkemyksen kanssa siitä, että ohjausryhmän esitys on arvioitava. Sarkomaan mielestä on erityisesti arvioitava täyttääkö esitys hallitusohjelman lupaukset. Hallitusohjelmaanhan oli selkeäsanaisesti kirjattu, että lailla turvataan iäkkäiden henkilöiden oikeus laadukkaaseen ja tarpeenmukaiseen hoivaan. Kyse on siis nimenomaan oikeudesta.

Myös esityksen tuomat lisävelvoitteet kunnille ja kustannukset niin valtiolle kuin kunnille on jatkovalmistelussa tarkennettava. Ohjaustyöryhmän arvio 100 - 200 miljoonasta eurosta vaatii tietenkin täsmentävää työtä.

Sarkomaa pitää hyvänä, että hallituksen sosiaalipoliittinen ministeriryhmä tekisi esityksen jatkotyöstön ja vasta sitten esitys lähtisi lausuntokierrokselle. Tämä on perusteltua, koska ministeri Risikon johdolla tehty lakiesitys oli laajalla lausuntokierroksella ja eri tahojen kannat asiaan ovat hallituksen ja ministeriön tiedossa.

”Ohjaustyöryhmä on tehnyt osaltaan hyvää työtä ja ansaitsee kiitokset. Esityksen lähtökohta on väestön toimintakyvyn tukeminen ja siinä on hyvin huomioitu hyvin erilaiset palvelutarpeet. Lakiesityksessä korostetaan vanhustenhoidossa vaadittavaa asiantuntemusta ja moniammatillista yhteistyötä. Vanhustenhoito on vaativaa, joten siinä tarvitaan laaja-alaista asiantuntemusta ja yhteistyötä mm. hoitotyössä, lääkehoidossa, ravitsemuksessa ja kuntoutuksessa sekä sosiaalityössä”, päättää Sarkomaa.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Julkaistu

20.4.2012 Blogi Verkkouutisissa

Lastenklinikan ja Lastenlinnan tilat ovat aikansa eläneet ja olleet jo pitkään kurjaakin kurjemmassa kunnossa. Maamme ainoa valtakunnallinen lastensairaala on 40-luvulla rakennettujen tilojensa osalta ajolähtötilanteessa. Tiloissa hoidetaan eri puolilta Suomea tulevia vakavasti sairaita lapsia. Suomi tarvitsee viivytyksettä uuden Lastensairaalan.

Tämän viikon Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) hallituksen päätös Lastensairaalan suunnittelun jatkamisesta ja rahoitusvaihtoehtojen selvittämisestä tuli kipeään tarpeeseen. Tarkoitus on, että uuden Lastensairaalan rakentaminen voitaisiin sisällyttää vuosien 2016 - 2021 investointiohjelmaan. Tavoitteena on oltava maailman huippuluokan lastensairaala, joka palvelee pääkaupunkiseutua ja koko Suomea pitkälle tulevaisuuteen. Aalto-yliopiston ja Guggenheimin kaltaista innostusta tarvitaan myös Lastensairaalan synnyttämiseksi. Suomen lippulaiva voi olla yhtälailla maailman huippua oleva terveydenhuolto.

Kävimme johtamani valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston kanssa eilen tutustumassa Lastenklinikan ja Lastenlinnan tiloihin ja toimintaan. Keskustelimme HUS:n tekemän periaatepäätöksen jatkotoimenpiteistä.

Yhteistyönä Helsingin kaupungin kaavoittajan kanssa tähdätään asemakaavan muutosesitykseen kuluvan vuoden loppuun mennessä. Tämä edellyttää suunnitteluprosessien nopeuttamista. Lähtökohta on oltava, että uusi Lastensairaala on osaamiskeskus, jolla on kiinteä yhteys vastasyntyneiden teho-osastoon (NKL) ja muuhun Meilahden alueen toimintaan. Lasten sairaanhoito tulee säilyttää kokonaisuutena ja Meilahden sairaala-alueella.

On lohdullista, että peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sd.) on jo aiemmin luvannut perustaa työryhmän pohtimaan valtiovallan osallistumista Lastensairaalan rahoitukseen. Kun periaatepäätös Lastensairaalan rakentamisesta on vihdoin tehty, on oikea hetki laittaa työryhmä työhön ja valmistelemaan valtiovallan rahoitusosuutta. Perusteltua onkin, että valtiovalta on maan ainoan valtakunnallisen lastensairaalan rakentamisessa ja rahoittamisessa mukana HUS-kuntien rinnalla, ja että hanke saisi erityisvaltionosuuden. Tällä hetkellä noin kolmannes Lastenklinikan hoitopäivistä on ns. ulkokuntalaisten hoitopäiviä.

Esimerkiksi munuais-, elinsiirto- ja sydänosastolla potilaista on noin 66 prosenttia muista kuin HUS-jäsenkunnista. Lastenklinikalla onkin valtakunnallinen hoitovastuu mm. lasten sydänvioista, elinsiirroista ja vaikeasta epilepsiasta sekä kantasolusiirroista. Lastensairaalassa tehdään maailmalla arvostettua tutkimusta sekä huippuluokan työtä ja hoidetaan kaikkein vaikeimmassa tilanteessa olevat lapsemme.

Lastenklinikan peruskorjaussuunnitelmat ovat jatkuvasti muuttuneet uusien esille nousseiden ongelmien takia. Lastenlinnan ja Lastenklinikan suojeltujen rakennusten mahdollisuudet palvella korjattuinakaan nykyaikaista lasten erikoissairaanhoitoa ovat rajalliset.

Lastenklinikan ja Lastenlinnan elinkaaren lopussa olevat tilat ovat kansallinen häpeätahra eivätkä vastaa nykyajan vaateita. Jatkuvat kattojen ja ilmastointilaitteiden vesivuodot aiheuttavat kosteusvaurioita. Kosteusvauriot taas lisäävät infektioriskejä. Ilmastointi on tehoton ja tilat ovat ahtaat. Tilojen jatkuva korjaaminen maksaa. Infektiot maksavat sekä vaarantavat lasten terveyden ja joskus jopa hengen.

Lasten sairaalan infektiotilanne on entistä haastavampi moniresistenttien mikrobien lisääntymisen takia ja erilaiset tavanomaiset epidemiat leimaavat muutenkin lasten sairaanhoitoa. Vuonna 2009 infektiolääkäreiden tekemä kannanotto on vakava ja tilannetta kuvaava. Siinä he toteavat, että korjattunakin Lastenklinikka sopii vain toimisto- ja tukipalveluiden, sekä polikliinisten potilaiden, mutta ei infektioherkkien potilaiden osastotoimintaan.

Tilanahtaus on johtanut siihen, että perustason osastohoito on ajettu minimiin ja HYKS-alueella asuvat lapset ovat valtakunnallisesti huonommassa asemassa verrattuna muuhun maahan, koska sairaalaanottokynnys on korkealla.

Vanhempien mukanaolo sairaalassa on osa nykyaikaista länsimaista lasten sairaanhoitoa. Koska tilat ovat ahtaat, joudutaan vanhempien läsnäoloa jatkuvasti rajoittamaan. Tilanteen tekee erityisen haastavaksi se, että vanhemmat ja lapset tulevat ympäri Suomea ja vakavasti sairaiden lasten hoitojaksot voivat olla hyvin pitkiä. Vanhempien läheisyys on elintärkeää keskosten toipumisen kannalta. Vanhempien mahdollisuus yöpyä lapsen luona tuo esimerkiksi pitkiä aikoja sairaalassa viettävälle syöpäpotilaalle turvaa ja lohtua, mutta on yhtälailla tärkeää lapsen kehitykselle. Myös vakavasti sairaalla lapsella on oltava oikeus vanhempiensa läsnäoloon.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
Terveydenhuollon maisteri

Julkaistu

19.4.2012 Lauttasaari-lehti

Lähes jokainen suomalainen on nähnyt useamminkin suojatiellä tapahtuvan "läheltä piti" -vaaratilanteen, jossa moottoriajoneuvo on ollut ajaa suojatietä ylittävän päälle. Viimeksi huhtikuun alussa jouduimme lukemaan lehdestä järkyttävän uutisen siitä, että 10-vuotias tyttö kuoli jäätyään suojatiellä auton alle. Uusia ja tehokkaita toimia turvallisuuden parantamiseksi suojateillä tarvitaan, jotta ne olisivat nimensä veroisia. Poliisin 16.4. alkanut koko maan kattava viikon mittainen ajonopeuksien ja suojatiesäännösten noudattamisen tehovalvonta tuli todelliseen tarpeeseen.

Meillä Suomessa on suojateiden turvallisuudessa paljon parantamisen varaa. Poliisin mukaan suomalaiset autoilijat eivät kunnioita suojatiesääntöjä yhtä hyvin kuin esimerkiksi ruotsalaiset ja virolaiset kuljettajat.

Liikenneturvallisuuskysely kertoo ikävän tosiasian. Vastaajista neljännes tunnusti jättävänsä pysähtymättä suojatien eteen, jos jalankulkijoita ei ollut näköpiirissä, vaikka viereisellä samansuuntaisella kaistalla oleva auto olisikin pysähtyneenä.

Myös poliisin rikostilastojen mukaan autoilijat jättävät yhä useammin väistämättä suojatiellä kulkevan sekä ohittavat näkyvyyden peittävän auton pysähtymättä. Arviolta kolme neljästä lapsille sattuvista henkilövahingoista tapahtuu tietä ylittäessä. Ala-asteikäiset koululaiset ja ikäihmiset ovat erityisiä riskiryhmiä suojatieonnettomuuksissa.

On tärkeää, että lapsi oppii noudattamaan liikennevaloja, mutta myös tarkkailemaan autoilijoiden käyttäytymistä. On katsottava, tuleeko auto, vaikka valo olisi jalankulkijalle vihreä. Ja vaikka auto olisikin pysähtynyt suojatielle, voi viereisellä kaistalla ajava painaa kaasua.

Vierailin maaliskuussa liikkuvan poliisin toimitiloissa Malmilla. Liikkuva poliisi edistää liikenneturvallisuutta ja tukee paikallispoliisia järjestyksenpidossa sekä rikosten torjunnassa. Keskustelimme heidän toiminnastaan ja resursseista sekä liikenneturvallisuudesta ja siitä, mitä suojateiden osalta voisimme tehdä niiden turvallisuuden edistämiseksi.

Suojatiellä tapahtuvat kuolemantapaukset ja loukkaantumiset ovat lisääntyneet. Liikenneturvan mukaan vuonna 2011 suojateillä sattuneissa onnettomuuksissa kuoli 21 ihmistä. Lähes 700 ihmistä loukkaantui, eli keskimäärin 2 ihmistä päivässä loukkaantuu suojatieonnettomuudessa.

Liikenneministeri Kyllösen (vas.) on syytä ottaa vakavasti lisääntyneet suojatieonnettomuudet ja nostaa asia viivytyksettä työpöydälleen. Ensitöikseen Kyllösen on syytä tarttua Liikenneturvan esittämiin toimenpiteisiin suojatieturvallisuuden edistämiseksi. Esitettyjä keinoja ovat päiväsakkojen lukumäärän nostaminen, poliisivalvonnan lisääminen ja ajonopeuksien hidastaminen suojateiden liepeillä. Kirittääkseni ministeriä jätin hänelle vastattavaksi kirjallisen kysymyksen toimista suojatieonnettomuuksien ehkäisemiseksi.

Monissa maissa, kuten Ruotsissa, on ollut mittavia valtakunnallisia kampanjoita suojatieturvallisuuden edistämiseksi. Kansallista kampanjaa suojatieturvallisuuden edistämiseksi puoltaa myös se seikka, että suojatiellä törttöilyn ja ihmishenkien vaarantamisen ehkäisyssä tehokkainta on asenteen muuttaminen. Oikeaa asennetta noudattaa liikennesääntöjä tarvitaan tietenkin niin autoilijoilta, pyöräilijöiltä kuin jalankulkijoiltakin. Suojatiet turvallisiksi -kampanjan ajankohdaksi sopisi erityisen hyvin syksy ja koulujen alkamisaika.

Turvalliseen liikenteeseen ei ole yhtä niksiä, mutta perusta on meidän jokaisen asenteissa. Lapsille tärkeintä on kotoa ja aikuisilta saatu esimerkki. Liikenneturvallisuus syntyy omalla liikennekäyttäytymisellä ja yhteistyöllä.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu

Julkaistu

Tänään on julkistettu odotettu ohjausryhmän esitys vanhuspalvelulaiksi. Esitys luovutettiin asiasta vastaavalle peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonille (sd.). Viime kaudella aloitetun ja lausunnolla olleen vanhuspalvelulakiluonnoksen jatkotyöstäminen oli poikkeuksellisen salaista eikä julkisuuteen tihkunut tietoa, mitä lakiesitys sisältää. Loppuviikon yksi keskeinen asia on paneutua lakiesitykseen ja katsoa, mitä se sisältää. Vanhuspalvelulaki on varmasti tämänpäiväisen kyselytunnin keskeinen aihe.

Monia asioita säädetään lailla aina päivähoidosta yliopistoihin, mutta vanhustenhuollosta ei ole vielä kokonaisvaltaista lakia. Vanhustenhuoltoa ohjataan tällä hetkellä laatukriteereillä, jotka eivät ole sitovia vaan suosituksia. Vanhustenhoidon laatu vaihteleekin rajusti paikkakunnittain, mutta myös laitoskohtaisesti. Suomeen tarvitaan vanhuspalvelulaki, jossa on määritelty hyvän hoidon vähimmäistavoitteet.

Selvää on, että johtamassani valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaostossa kuulemme yksityiskohtaisesti, mitkä lain kustannukset ovat valtiolle ja mitkä kunnille. On katsottava, mitä konkreettisia uusia velvoitteita lakiesitys tuo kunnille. Toinen aivan olennainen asia on arvioida, täyttääkö työryhmän esitys hallitusohjelmalupauksen.

Ensitutustumisella näyttää siltä, että esitys ei sellaisenaan lunasta hallitusohjelman kirjauksia. Hallitusohjelmaanhan oli selkeäsanaisesti kirjattu, että lailla turvataan iäkkäiden henkilöiden oikeus laadukkaaseen ja tarpeenmukaiseen hoivaan. Kyse on siis nimenomaan oikeudesta.

Viime vaalikaudella valmisteltu vanhuspalvelulaki lähti ihmisen oikeudesta saada palvelut. Uuden esityksen pykälistä ei lisävelvoitetta kunnille ole selkeästi luettavissa. Uusi lakiesitys näyttää lähtevän enemmän järjestelmästä kuin ikäihmisen oikeuksista. Esityksestä puuttuu ”jutun juoni”, eli tiukennettu velvoite tarjota ja oikeus saada palvelut sekä sitä kautta itse lain lähtökohta. Onko tosiaan näin? Tämä asia on nyt perusteellisesti tutkittava ja pohdittava, jotta laista saadaan varmasti sellainen, kuin alun perin oli tarkoitus.

Vanhuspalvelulaista tulee varmasti hyvä, kunhan nyt työ tehdään rivakasti ja kunnolla loppuun. Eduskunnan on tarkoitus saada lakiesitys käsiteltäväksi heti syksyllä.

Uudessa lakiesityksessä on useita ilahduttavia ja palveluiden laatua edistäviä asioita. Vanhusneuvostojen lakisääteistäminen on kannatettavaa. Näin vanhusneuvostot olisivat oikeasti vahvasti mukana niin palveluiden kuin suomalaisen yhteiskunnan kehittämisessä. Esitykseen sisältyy myös asetuksenantovaltuutus, jolla voidaan puuttua asioihin, mikäli palveluiden laatuongelmat eivät väisty uuden lain ja informaatio-ohjauksen avulla.

Yliopisto-opintojen alkuvaiheessa työskentelin vanhainkodissa sen verran, että vanhustenhuollon haasteet tulivat hyvin tutuiksi. Puheet hoidon puutteista ja laiminlyönneistä koskettavat myös hoivatyötä tekeviä kovasti. On tärkeää todeta, että valtaosin vanhusten hoiva on hyvää ja alalla on asiansa osaavia ammattilaisia. Olennaista on myös sanoa ääneen, että yksinäisyys ja yhteisöllisyyden puute ovat vähintään yhtä suuria ongelmia kuin palveluiden saavutettavuus. Paljon on sellaista, mitä julkinen sektori ei voi yksin korjata. Yksinäisyys on monesti käsin kosketeltavaa.

Vanhuspalvelulaki ei yksin turvaa ikäihmisten palveluiden laatua, mutta se on hyvä perusta toimivien vanhuspalveluiden varmistamiseksi. Uuden lain säätämisen lisäksi tarvitaan myös useita muita muutoksia.

Julkaistu

Tiedote 17.4.2012

Kokoomuksen kansanedustajat Sanna Lauslahti ja Sari Sarkomaa vaativat, että valtiovalta on mukana rahoittamassa Suomen uuden Lastensairaalan rakentamista. Kansanedustajat ovat tyytyväisiä, että HUS:n hallitus teki eilen päätöksen Lastensairaalan suunnittelun jatkamisesta ja rahoitusvaihtoehtojen selvittämisestä. Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sd.) on jo aiemmin luvannut perustaa työryhmän pohtimaan valtiovallan osallistumista Lastensairaalan rahoitukseen. Kansanedustajat kirittävät peruspalveluministeriä nimeämään työryhmän viivytyksettä. Tällä hetkellä noin kolmannes Lastenklinikan hoitopäivistä on ns. ulkokuntalaisten hoitopäiviä. Lauslahti ja Sarkomaa pitävät perusteltuna, että näin tärkeään kansalliseen hankkeeseen tulisi erityisvaltionosuus.

Kansanedustajat jättivät asiasta kirjallisen kysymyksen.

Lastenklinikan ja Lastenlinnan tilat ovat kansallinen häpeätahra eivätkä vastaa nykyajan vaateita. Nykyiset tilat ovat kurjaakin kurjemmassa kunnossa. Jatkuvat kattojen ja ilmastointilaitteiden vesivuodot aiheuttavat kosteusvaurioita. Kosteusvauriot taas lisäävät infektioriskejä. Ilmastointi on tehoton ja tilat ovat ahtaat. Tiloissa hoidetaan eri puolelta Suomea tulevia vakavasti sairaita lapsia. Vanhempien mukanaolo sairaalassa on osa nykyaikaista länsimaista lasten sairaanhoitoa, mutta tällä hetkellä sitä ei voi toteuttaa ahtaiden tilojen takia. Myös vakavasti sairaalla lapsella on oltava oikeus vanhempiensa läsnäoloon.

”On välttämätöntä, että myös HUS:n omistajakunnissa käydään keskustelua Lastensairaalan rahoitusvaihtoehdoista ja siitä, millä tavoin kunnat ovat tässä tärkeässä hankkeessa mukana”, sanovat Lauslahti ja Sarkomaa.

Lastensairaalassa tehdään maailmalla arvostettua ja urauurtavaa tutkimusta, jonka avulla yhä pienempiä ihmisen alkuja pidetään elämässä kiinni. Tavoitteena on oltava maailman huippuluokan lastensairaala, joka palvelee pääkaupunkiseutua ja koko Suomea pitkälle tulevaisuuteen.

Lastensairaalan rahoitukseen yritetään saada myös ulkopuolisia lahjoittajia. Aalto-yliopiston ja Guggenheimin kaltaista innostusta tarvitaan myös Lastensairaalan synnyttämiseksi. Suomen lippulaiva voi olla myös maailman huippua oleva terveydenhuolto.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Sanna Lauslahti
050 512 2380

-----------------------------
KIRJALLINEN KYSYMYS

Valtion osallistumisesta uuden Lastensairaalan rakentamisen rahoittamiseen

Eduskunnan puhemiehelle

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin hallitus on tehnyt päätöksen uuden Lastensairaalan suunnittelun jatkamisesta ja rahoitusvaihtoehtojen selvittämisestä. Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sd.) on jo aiemmin luvannut perustaa työryhmän pohtimaan valtiovallan osallistumista Lastensairaalan rahoitukseen. Tällä hetkellä noin kolmannes Lastenklinikan hoitopäivistä on ns. ulkokuntalaisten hoitopäiviä. Perusteltua on, että valtiovalta on näin tärkeässä kansallisessa hankkeessa mukana ja että hanke saisi erityisvaltionosuuden.

Suomi tarvitsee viivytyksettä uuden lastensairaalan. HUS:n Lastenklinikan ja Lastenlinnan tilat ovat elinkaarensa päässä eivätkä vastaa nykyajan vaateita. Jatkuvat kattojen ja ilmastointilaitteiden vesivuodot aiheuttavat kosteusvaurioita. Kosteusvauriot taas lisäävät infektioriskejä. Ilmastointi on tehoton ja tilat ovat ahtaat. Tiloissa hoidetaan eri puolilta Suomea tulevia vakavasti sairaita lapsia. Tilojen jatkuva korjaaminen maksaa. Infektiot maksavat sekä vaarantavat lasten terveyden ja joskus jopa pienen ihmisenalun hengen.

Vanhempien mukanaolo sairaalassa on osa nykyaikaista länsimaista lasten sairaanhoitoa, mutta tällä hetkellä sitä ei voi toteuttaa ahtaiden tilojen takia. Kuvaava esimerkki tilojen räikeistä puutteista on epäinhimillisen ahtaat keskosten hoitotilat. Tilojen ahtauden takia vanhempien läsnäoloa joudutaan jatkuvasti rajoittamaan. Vanhempien läheisyys on tärkeää keskosten toipumisen kannalta. Vanhempien mahdollisuus yöpyä lapsen luona tuo esimerkiksi pitkiä aikoja sairaalassa viettävälle syöpäpotilaalle turvaa. Myös vakavasti sairaalla lapsella on oltava oikeus vanhempiensa läsnäoloon.

Lastensairaalassa tehdään myös maailmalla arvostettua ja urauurtavaa tutkimusta, jonka avulla yhä pienempiä ihmisenalkuja pidetään elämässä kiinni. Tavoitteena on oltava maailman huippuluokan lastensairaala, joka palvelee pääkaupunkiseutua ja koko Suomea pitkälle tulevaisuuteen.

On välttämätöntä, että HUS:n omistajakunnissa käydään keskustelua Lastensairaalan rahoitusvaihtoehdoista. Sairaalan rakentaminen ja rahoitus on kaikkien kuntien, mutta myös valtion asia. Kiinteistöjen rakentamiseen pitää etsiä ennakkoluulottomasti uudenlaisia rahoitusratkaisuja. Lastensairaalan rahoitukseen yritetään saada myös ulkopuolisia lahjoittajia. Aalto-yliopiston ja Guggenheimin kaltaista innostusta tarvitaan myös Lastensairaalan synnyttämiseksi. Suomen lippulaiva voi olla myös maailman huippua oleva terveydenhuolto.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin ryhdytään valtiovallan rahoitusosuutta Lastensairaalaan miettivän työryhmän perustamiseksi, ja

mihin toimenpiteisiin ryhdytään Lastensairaalan rahoituksen järjestämiseksi ja rakentamisen mahdollistamiseksi?

Helsingissä 17 päivänä huhtikuuta 2012

Sari Sarkomaa /kok

Sanna Lauslahti /kok

Julkaistu

Tiedote 16.4.2012

Kokoomuksen kansanedustaja ja valtiovarainvaliokunnan jäsen Sari Sarkomaa on huolissaan hallituksen kehysriihessä tekemistä päivähoitoon ja varhaiskasvatukseen liittyvistä päätöksistä. On suuri riski, että päätökset vaarantavat päivähoidon kehittämisen sekä hallitusohjelmassa luvatun päivähoitolain uudistamisen varhaiskasvatuslaiksi. Sarkomaa toteaa, että päätöksen johdosta päivähoidon hallinnonalasiirto on menossa vikaraiteille.

Kehyspäätöksen mukaan vain kaksi henkilötyövuotta siirtyy sosiaali- ja terveysministeriöstä uuteen vastuuministeriöön. Tämän lisäksi hallitus aikoo halkaista päivähoidon ja jättää kokonaisuudesta irrotetut kotihoidon ja yksityisen hoidon tuet STM:öön. Tällainen puolittamismalli on vastoin alkuperäistä tarkoitusta siirtää koko päivähoidon kokonaisuus opetus- ja kulttuuriministeriöön. Tälle uudelle käänteelle repiä päivähoito kahtia ei löydy mitään asiallista perustelua. Tämä on vastoin selvitysmiesten ja asiantuntijoiden yksimielistä näkemystä ja johtaa moniin ongelmiin sekä voimavarojen tehottomaan käyttöön. Merkittävä osa kunnista on siirtänyt päivähoidon ja varhaiskasvatuksen opetustoimeen ja jokainen näistä on siirtänyt koko päivähoidon kokonaisuuden.

Sarkomaa jätti v.2011 asiasta kirjallisen kysymyksen (KK 96/2011)

”Puolittamismallin vuoksi STM:ssä kotihoidon ja yksityisen hoidon tukien kehittämiseen olisi käytännössä runsaammat resurssit kuin OKM:ssä kunnallisen päivähoidon kehittämiseen. Tällainen vastakkainasettelu ei ole mitenkään perusteltua saati järkevää”, Sarkomaa sanoo.

Sarkomaan mielestä hallituksen olisi arvioitava uudelleen päätöksensä ja toimittava niin, että hallinnonalan siirto saadaan oikeille raiteille. Päivähoito ja varhaiskasvatus on siirrettävä kokonaisuutena opetus- ja kulttuuriministeriön vastuulle. Lasten sekä Suomen tulevaisuuden kannalta olennaisen varhaiskasvatuksen kehittämiseen on löydyttävä kunnolliset voimavarat. Myös eduskunnan tulee asiaa arvioida käsitellessään kehysselontekoa.

Puolittamismallin takia OKM:ssä ja STM:ssä olisi oltava kussakin omat "päivähoitovirkamiehensä" jotka valmistelisivat omaa puolikastaan päivähoidosta. Näin ollen itse varhaiskasvatuslain valmisteluun sekä päivähoidon ja varhaiskasvatuksen kokonaisvaltaiseen kehittämiseen ei vastuuministeriönä toimivassa OKM:ssä ja Opetushallituksessa olisi riittäviä voimavaroja.

”Näyttää siltä, että tehtäviä siirtyy ministeriöstä toiseen, mutta voimavarat eivät. Muutenkin jo isojen säästöjen kohteena oleva OKM joutuisi siirtämään resursseja muualta sivistyksen ja koulutuksen kehittämisen voimavaroista”, toteaa Sarkomaa.

”Tämä uudistus ei saa olla ministeriöiden tai ministereiden välinen kiistelyn kohde, vaan koko hallituksen ohjelmansa mukaisesti ajama todellinen uudistus. Suomalainen varhaiskasvatus on kansainvälisesti verrattuna korkeatasoista, mutta sitä on edelleen kehitettävä. Varhaiskasvatus, esiopetus ja perusopetus on nähtävä laajempana kokonaisuutena ja oppimisen polkuna. Se on lasten etu”, sanoo Sarkomaa.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033