Suomea on aina pidetty tasa-arvon mallimaana. Tosiasiassa olemme vaarassa jäädä peränpitäjiksi. Suomessa palkkaerot ovat viime vuosina kasvaneet samaan aikaan, kun muualla Euroopassa palkkakuilu on kaventunut. Lisääntyneet pätkätyöt ovat edelleen erityisesti nuorten naisten riesana. Suomalaiset naiset tekevät enemmän pätkätöitä kuin EU-sisarensa. Vaikka naiset ovat koulutetumpia kuin miehet, he etenevät huonommin työelämässä. Naiselle perhe on este, miehelle bonus. Pitäisi olla sanomattakin selvää, että suomalaisessa tasa-arvotyössä on ryhdistäytymisen aika.

Tulevaisuuden kannalta ihan keskeisiä kysymyksiä ovat, riittääkö meillä päteviä hoitajia ja opettajia? Kuka huomenna hoitaa ja opettaa lapsiamme, kuka hoitaa sairaat ja huolehtii ikäihmisistä, jos tänään emme osaa rahallisestikin arvostaa tätä tärkeää työtä?

Kunnat sopivat työntekijöidensä palkoista. Valtiovalta voi kuitenkin tukea kuntia ja ilmoittaa etukäteen maksavansa ylimääräistä valtionosuutta kunnille, mikäli syntyy palkkaratkaisu, jossa koulutetuille ja naisvaltaisille aloille maksetaan keskimääräistä suuremmat palkankorotukset. Valtiovallan ei pidä olla kolmikannassakaan äänetön yhtiömies, vaan aktiivinen tasa-arvon eteenpäin viejä.

Samoin perusteettomien pätkätöiden kitkemiseen on käytettävä kaikki keinot. Pätkätyöt ja epävarmuus tulevasta vaikeuttavat monin tavoin elämää. Pätkätyö saa monen siirtämään lasten hankintaa tai luopumaan kokonaan toiveista hankkia lapsia. Viesti on täysin väärä. Euroopan nopeimmin ikääntyvässä maassa syntyvyyttä pitäisi ennemminkin kannustaa kuin jarrutella.

Tehokkain yksittäinen keino edistää tasa-arvoa on korvata vanhemmuuden kustannukset nykyistä paremmin. Niin kauan kun vanhemmuudesta aiheutuu enemmän kustannuksia naisia palkanneille työnantajille, naisten syrjintä työmarkkinoilla jatkuu. Vanhemmuuden maksumiehiksi eivät saa joutua joko naisten tai miesten työnantajat tai edes molemmat, vaan kustannukset on hoidettava yhteisvastuullisesti. Raskaus ei ole työperäinen sairaus.

Naisten työmarkkina-aseman parantamiseksi tarvitaan myös asennemuutosta työpaikoille ja kotiin. Perheystävällisyydestä on tehtävä kilpailuvaltti ja rekrytointikeino. Hyvä työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on sekä työnantajan että työntekijän etu.

On korkea aika haudata ne käsitykset, että miesten tekemä työ on jotain niin tärkeää, etteivät he voi jäädä hoitamaan perheen lasta. On päästävä lopullisesti eroon myös siitä ajattelusta, että työssäkäyvä äiti ei olisi hyvä äiti ja huolehtivainen vanhempi lapsilleen.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja
Kokoomuksen puoluevaltuuston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi