Työelämän kuormittavuus ja jatkuva kiire kaipaavat kipeästi muutosta.
Erityisesti lapset kärsivät vanhempien lisääntyvästä työtaakasta ja ainaisesta
kiireestä. Tilastojen mukaan pienten lasten isät tekevät kaikkein eniten
ylitöitä. Uusi loppuun palaneiden joukko on koulutetut nuoret naiset. Työelämää
on yksinkertaisesti inhimillistettävä, jotta jaksaisimme työelämässä pidempään,
terveempänä ja hyvinvoivana. Jotta isille ja äideille jää aikaa ja voimavaroja
olla vanhempia. Työn ja perheen on oltava jokanaisen ja – miehen oikeus.
Onnistunut työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on monin tavoin meidän
kaikkien etu.
Vaikka lainsäädännöllä on luotu monia mahdollisuuksia yhdistää paremmin työ ja
perhe, liian usein ajatellaan, että perheasioista puhuminen työpaikoilla ei ole
sopivaa. Kuitenkin merkittävimmät päätökset työn järjestämisestä on mahdollista
tehdä vain paikallisesti kussakin työpaikassa. Tämä vaatii työnantajilta ennen
kaikkea hyvää johtamista, mutta myös hyvää keskusteluilmapiiriä työntekijän ja
työnantajan välillä.
Työn ja perheen joustava yhdistäminen pitäisi olla jokaisessa yrityksessä pysyvä
osa henkilöstöpolitiikkaa. Kyse on yhtä lailla niin työntekijän kuin työnantajan
edusta. Joustavilla ja yksilöllisillä työjärjestelyillä voidaan merkittävästi
edistää työssä jaksamista, työn laatua ja tuottavuutta sekä hyvää työilmapiiriä.
Keinoja löytää sopivat ratkaisut on monia: työaikaliukumat, vuorotteluvapaat,
lyhennetyt työajat, osittaiset hoitovapaat ja työaikapankki.
Oikeus lyhennettyyn työpäivään on ulotettava siihen saakka, kunnes lapsi on
käynyt peruskoulun kolmannen luokan. Osittaisen hoitorahan maksaminen on
ulotettava kolmivuotiaisiin ja kolmasluokkalaisiin. Korvauksen tasoa on
nostettava niin, että se vastaa paremmin työpäivän lyhentämisestä johtuvaan
palkanmenetystä.
Tietoa näistä eri vaihtoehdoista tarvitaan työpaikoille lisää. Hyviä käytäntöjä
on ja niitä on järjestelmällisesti alettava kierrättää. Parhaat työnantajat
ymmärtävät tehdä perheystävällisyydestä kilpailuvaltin.
Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa ei ole kyse vain pienten lasten
vanhemmista, vaan meillä jokaisella on eri elämän vaiheissa erilaisia haasteita.
Esimerkiksi isovanhemmat ovat monelle korvaamaton apu lastenhoidossa, mutta
jossain vaiheessa he itse voivat tarvita omien lastensa apua ja hoivaa.
Työelämän on joustettava ihmisen koko elämänkaari huomioiden.
Perusteettomat pätkätyöt pannaan
Työelämän korjaustalkoissa on perusteettomista pätkätöistä päästävä eroon.
Pätkätyöt ovat erityisesti julkisella sektorilla työskentelevien nuorten naisten
riesa joka neljännen naisen ollessa määräaikaisessa työsuhteessa. Kaiken lisäksi
suomalaiset naiset tekevät enemmän pätkätöitä kuin EU-sisarensa. Erityisen
vaikeassa asemassa ovat pätkätöitä tekevät yksinhuoltajaäidit.
Työministeriön, jonka pitäisi edistää työelämän laatua ja tasa-arvoa, näyttää
itse huonoa esimerkkiä. Yhtäjaksoisesti jo vuodesta -95 sosiaalidemokraattien
johdossa ollut työministeriö suosii määräaikaisia työsuhteita. Työministeriön
työntekijöistä lähes joka kolmas on pätkätöissä.
Valtio ja kunnat eivät millään voi puolustella sitä, että julkisella sektorilla
teetetään paljon enemmän pätkätöitä kuin yksityisellä sektorilla.
Perusteettomien pätkätöiden vähentäminen julkisella sektorilla kysyy poliittista
tahtoa. Varsinkin, kun perusteettomat pätkätyöt ovat työsopimuslain mukaan
ehdottomasti kielletty. Oma kotikaupunkini Helsinki on hyvä esimerkki. Vuonna
2000 Helsingin kaupungin työntekijöistä lähes 26 % oli määräaikaisia. Aloitimme
määrätietoisen vakinaistamisen ja tällä hetkellä määräaikaisia työntekijöitä on
alle 16 %.
Pätkätöiden määrästä on tehtävä kuntien valtionosuuden kriteeri. Eli mitä
vähemmän kunnan työntekijöitä on pätkätöissä, sitä suuremman valtionosuuden
kunta saisi. Hyvää henkilöstöpolitiikkaa olisi se, että myös sijaisuuksia
hoidettaisiin vakituisen varahenkilöjärjestelmän voimin.
Työsuojeluviranomaisten on syytä tehostaa valvontaansa niin, että lakia todella
noudatetaan. Pätkätyöt ja epävarmuus tulevasta vaikeuttavat monin tavoin elämää.
Pätkätyö saa monen siirtämään lasten hankintaa tai luopumaan kokonaan toiveista
hankkia lapsia. Viesti on täysin väärä Euroopan nopeimmin ikääntyvässä maassa.
Syntyvyyttä pitäisi ennemminkin kannustaa kuin jarrutella.
Vanhemmuuden kustannuksia ei saa kaataa äitien työpaikoille
Naiset käyttävät edelleen valtaosan perhevapaista, mikä on johtanut siihen,
että varsinkin nuoria naisia syrjitään työmarkkinoilla. Työelämän tasa-arvon
edistämiseksi kiireellisintä on vihdoin korvata perhevapaista aiheutuvat
kustannukset työnantajille.
Eduskunnan käsittelyssä ollut perhevapaauudistus olikin suuri pettymys. Esitys
ei korjannut suurinta epäkohtaa, vaan vanhemmuuden kustannuksia jää edelleen
työnantajan kontolle. Esitys rahoitetaan nostamalla työnantajien
sairausvakuutusmaksua ja palkansaajan päivärahamaksuja. Tässä mennään vikaan.
Vanhemmuuden maksumiehiksi eivät saa joutua joko naisten tai miesten työnantajat
tai edes molemmat, vaan vanhemmuuden kustannukset olisi hoidettava
yhteisvastuullisesti korottamalla valtion osuutta sairausvakuutusmenoista. Niin
kauan kuin nainen koetaan "äitiriskinä", naisten syrjintä työhönottotilanteessa,
työntekijänä ja palkkauksessa jatkuu.
Naisten työmarkkina-aseman parantamiseksi myös miehet pitäisi saada jäämään
nykyistä useammin hoitamaan lasta. Tavoite kannustaa isiä jakamaan arkipäivän
vanhemmuutta on oikea. Aivan ensimmäiseksi on pidennettävä isyysvapaata kahdella
viikolla. Pidennys on myös hyvä keino lisätä molempien vanhempien aikaa
lapselle. Niin vanhempainvapaan kuin isäkuukauden käyttöä on nykyisestä
joustavoitettava niin, että niiden käyttö palvelee parhaiten perheiden arkea.
On korkea aika haudata ne käsitykset, että miesten tekemä työ on jotain niin
tärkeää, etteivät he voi jäädä hoitamaan perheen lasta. On päästävä lopullisesti
eroon myös siitä ajattelusta, että työssäkäyvä äiti ei olisi hyvä äiti ja
huolehtivainen vanhempi lapsilleen. Muutosta tarvitaan ennen kaikkea
asenteisiin. Tärkeintä on, että äideillä on aikaa olla äitejä ja isillä isiä.
Aikuisten aika lapsille on kaikkein tärkein pohja kasvulle.
Sari Sarkomaa
kansanedustaja
kokoomuksen puoluevaltuuston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi
