Eduskuntakausi alkaa olla lopuillaan ja on arvioinnin paikka. Suurimpia pettymyksiä oli päivähoitolain uudistamisen lykkääminen. Yhtä lailla oli pettymys, että hallituksen lupaus määritellä päivähoidon enimmäisryhmäkoko kutistui teknisluontoiseen muutokseen. Asetuksen pienellä sanaleikillä ei ole mitään käytännön merkitystä, eikä se paranna päivähoidossa olevien lasten tilannetta. Kunnille jää edelleen täysi vapaus päättää lasten ja päiväkodin henkilöstön välisestä suhdeluvusta sekä henkilöstön käyttö- tai täyttöasteiden laskemisesta.

Lasten etu vaatii huomattavasti jämäkämpiä toimenpiteitä, joilla vahvistettaisiin päivähoidon laatua ja riittävä aikuisten määrä. On välttämätöntä, että on olemassa riittävän selkeät säännökset siitä, että päiväkodeissa on tarpeeksi aikuisia lapsia kohden.

Tuoreen Tehyn päivähoitoselvityksen mukaan henkilöstömitoitusta määrittelevä asetus toteutuu alle 3-vuotiaiden osalta 38 prosentissa ryhmiä ja joka toisessa ryhmässä 3-6-vuotiaiden osalta. Varhaiskasvatuksen laadun ylläpitäminen edellyttää monesti kohtuutonta työntekijöiden venymistä. Vähältä piti - tilanteet lisääntyvät ja mahdollisuudet yksilöllisesti huomioida jokainen lapsi heikentyvät, jos henkilöstömitoitusta ei saada kuntoon.

Laadukkaan ja lasten yksilölliset erot huomioivan varhaiskasvatuksen takaa parhaiten se, että päivähoidon voimavaroista huolehditaan. Etteivät ryhmäkoot kasva liian suuriksi, ja että lasten parissa työskentelee osaavia ammattilaisia, joita on riittävästi lapsiin nähden. Tärkeää ovat myös tutut ja turvalliset aikuiset eli vakinainen henkilöstö.

Lasten päivähoidon ja varhaiskasvatuksen laadun kehittäminen ei onnistu pieninä palasina. Päiväkotien ja perhepäivähoidon lapsiryhmäkokojen määrittely tulee olla osa lasten päivähoidosta annetun lain kokonaisuudistusta. Uudistustarve on todettu lukuisissa eri asiakirjoissa, mutta aina on tullut jotain muuta "mukamas" tärkeämpää kuin lapset ja lain uudistaminen on hautautunut ministeriön pöytälaatikoihin.

Yli 30 vuotta vanha päivähoitolaki ei vastaa enää tämän päivän tarpeita. On ilmiselvää, että tarvitaan uusi laki, joka turvaa kaikille lapsille laadukkaat varhaiskasvatuspalvelut. Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen taka-alalle jättäminen on varsin lyhytnäköistä tulevaisuuden rakentamista. Päivähoitolain kokonaisuudistuksella on kiire, eikä sitä tule missään nimessä enää siirtää. Uutta varhaiskasvatuslakia on ryhdyttävä valmistelemaan viivytyksettä. Lain valmisteluun on otettava vahvasti mukaan varhaiskasvatuksen ammattilaiset ja heidän näkemyksensä.

Tehyn päivähoitoselvitys antaa selkeät suuntaviivat, mihin uudessa laissa ja tulevina vuosina on keskityttävä. Selvitys osoitti, että kehitettävää on lainsäädännössä, päivähoidon laadussa ja turvallisuudessa. Selvitys osoitti myös sen, että päiväkotien ja niiden piha-alueiden turvallisuudessa on parantamisen varaa. Valtakunnallisten turvallisuusohjeiden noudattaminen on saatava rutiiniksi joka kunnassa. Välinpitämättömyyttä lasten turvallisuudesta ei voi hyväksyä.

Ensisijainen vastuu lapsista on aina oltava vanhemmilla, mutta perheen ja yhteisön vaikutuksen heikentyessä kasvatukselliset ja sosiaaliset paineet kohdistuvat päiväkoteihin ja kouluihin. On tärkeää, että varhaiskasvatus, päiväkoti ja koulut ottavat vastaan nämä haasteet. Toimia tarvitaan vanhemmuuden tukemiseen ja ohentuneen yhteisöllisyyden vahvistamiseen. Se ei ole aina helppoa, mutta erilaisten toimijoiden yhteistyöllä se on mahdollista. Päiväkodeille, perhepäivähoidolle ja muille lastenhoidon ammattilaisille kuuluu kiitos työstä kasvatuksen arvopohjan sekä yhteistyön ja kumppanuuden luomiseksi vanhempien kanssa.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja (kok)
Eduskunnan Lasten puolesta -ryhmän puheenjohtaja
kolmen lapsen äiti