Sylva-säätiön tuoreen raportin mukaan syöpään
sairastuneiden lasten vanhemmat tarvitsevat terapeuttista tukea, vertaistukea
ja epävirallista tukea koko lapsen hoitopolun ajan. Vanhemmat kokevat, että muu
perhe jää usein huomiotta tai se huomioidaan vain diagnoosivaiheessa.
Raportti ’Kiitollisuutta, taloushuolia ja psyykkistä
kuormitusta’ avaa syöpään sairastuneen lapsen vanhemman kokemuksia hoitopolun
varrelta. Raportti sisältää Sylva-säätiön keväällä 2021 Nordic Healthcare
Group:illa (NHG) teettämän kyselytutkimuksen, joka kartoitti vanhempien
kokemuksia perheen voinnista, toivotuista tuen muodoista ja tuen tarpeista.
Perheiden kokemukset hoitopoluista ovat hyvin erilaisia ja vanhempien
kokemuksia kartoitettiin myös haastatteluiden ja dialogien avulla. Raportin
mukaan vastaajien kokemus omasta voinnista oli huonoimmillaan paitsi heti
diagnoosivaiheessa, myös edelleen hoitojen loputtua. Vastaajista 55 % kertoi
perheensä voivan hyvin, mutta vain 45 % vastaajista arvioi oman vointinsa
hyväksi.
Vanhempien ja sisarusten voinnin heikentyminen jää usein
selvittämättä: peräti joka viides vastaajista koki, että sairaalassa ei koskaan
tiedusteltu muiden kuin lapsen vointia.
Vastaajista 84 % oli vähentänyt tai lopettanut päivätyönsä
lapsen sairastuttua syöpään. Tämä tukee aiempaa rekisteripohjaista tutkimusta,
jossa äitien työtulot vähenivät dramaattisesti lapsen syöpädiagnoosin myötä.
Koska lähes joka perheessä toinen vanhemmista jää kotiin tai vähentää
työssäkäyntiä, lapsen sairaus lisää taloudellista huolta. Taloudellisen tuen ja
neuvonnan tarve nousi erityisesti matalatuloisten ja ei-hyvinvoivien perheiden
vastauksissa.
Raportin mukaan syöpään sairastuneiden lasten vanhemmat
tarvitsevat erityisesti terapeuttista tukea. Perheet kokivat tarvitsevana
terapeuttista tukea eri vaiheissa lapsen hoitopolkua. Vanhemmat toivovat, että
eri tukimuotoja tarjottaisiin aktiivisesti koko hoitopolun ajan, erityisesti
diagnoosivaiheessa ja silloin, kun hoidot loppuvat. Eri tuen muodoista
kysyttäessä vanhemmat nostivat terapeuttisen tuen tarpeen rinnalle myös
vertaistuen ja epävirallisen tuen. Epävirallisella tuella tarkoitetaan
kuulumisten vaihtoa, voinnin tiedustelua ja esimerkiksi lasten hoitoa.
Tutkimuksissa kartoitettiin myös perheiden ja vastaajien
vointia. 45% vastaajista arvioi, että perhe ei ole voinut hyvin viimeisen
kuukauden aikana ja 55%, että eivät itse ole voineet hyvin. Vastaajat olivat
lähes yksinomaan (91%) syöpään sairastuneiden lasten äitejä. Vanhempien vointi
oli selvästi huonoimmillaan lapsen syöpähoitojen alussa ja niiden päätyttyä.
Vanhempien ja sisarusten voinnin heikentyminen jääkin usein selvittämättä:
peräti joka viides vastaajista koki, että sairaalassa ei koskaan tiedusteltu
muiden kuin lapsen vointia.
Paluu arkeen syöpähoitojen jälkeen ei aina olekaan suuri
helpotus. Uskon, että systemaattisella psykososiaalisella tuella näitä
vaikutuksia voidaan merkittävästi pienentää ja tätä tukee myös kansainvälinen
tutkimustieto. Hyvän syövän hoidon lisäksi psykososiaalisen tuen arviointi
tulisi tehdä useaan otteeseen hoitojen alussa, hoitojen aikana sekä niiden
jälkeen ja lääkinnällisen hoidon rinnalla tulisi huomioida perheen
elämäntilanne sekä arjen tuen tarpeet.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan
työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän / esitämme asianomaisen ministerin
vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
- Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä varmistaakseen, että syöpään sairastuneen lapsen perheiden psykososiaalinen tuki, taloudellinen tilanne, hyvinvointi sekä elämäntilanne ja arjen tuen tarpeet arvioitaisiin sekä varmistettaisiin perheille terapeuttisen ja vertaistuen saanti hoitojen alussa, hoitojen aikana ja niiden jälkeen?
Helsingin Sanomat|Mielipide|Lukijan mielipide| 31.1. 2:00
HELSINGILLÄ on edessään vaikea työ selvitä kaupunkien ominaispiirteet sivuuttavasta aluehallintouudistuksesta. Sosiaali- ja terveystoimialan johtaja Juha Jolkkonen (HS 23.1.) nosti esille, että Helsingin valtiolta saama rahoitus sote- ja pelastuspalvelujen järjestämiseen leikkaantuu. Lisäksi yliopistollisten sairaaloiden, opetuksen ja tutkimuksen rahoitus on ratkaisematta.
Valtio leikkaa sote-palveluiden rahoittamiseksi kunnallisveron tuotosta kaksi kolmasosaa. Jäljelle jäävällä summalla Helsingin on rahoitettava kaikki menonsa.
Asiantuntijoilla on ollut erityinen huoli siitä, miten kasvavat kaupungit kykenevät rahoittamaan investoinnit ja riittääkö raha varhaiskasvatuksen ja koulutuksen tarpeisiin.
Kestämätön ja keskeneräinen rahoitusmalli on ensi tilassa korjattava. Maan kasvun veturin hyytymisestä kärsisi koko Suomi.
Valuvika on myös se, että oppilas- ja opiskelijahuollon on määrä siirtyä aluehallinnon alaisuuteen. Kun johtaminen ja työn sisällön määrittely muuttuvat sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeista lähteväksi, ennaltaehkäisevät palvelut ovat vaarassa jäädä korjaavien palvelujen jalkoihin. Siirto vaarantaa oppilashuollon yhteisöllisen roolin, lasten normaalikehityksen ja oppimisen tuen. On valtava riski, että oppilashuollon voimavarat valutetaan paikkaamaan puutteellisia sote-palveluja.
Helsingin on käytettävä erityisaseman suoma mahdollisuus pitää oppilashuolto, psykologi- ja kuraattoripalvelut kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla. Se mahdollistaa palveluiden järjestämisen kunkin kouluyhteisön tarpeiden mukaan sekä toimivan sopimuspohjaisen oppilashuollon kouluverkkomme yksityisten ja valtion koulujen kanssa. Koronaepidemian runnoessa lasten ja nuorten arkea ennaltaehkäisevää tukea kouluissa on vahvistettava eikä vaarannettava.
Sari Sarkomaa
kansanedustaja (kok)
Helsingin kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsen
Ei ole suuri yllätys mutta erittäin huolestuttavaa! Heti aluevaalien jälkeen päästetään julki ja valloilleen kaavailut hyvinvointialueiden tehtävien laajentamisesta. Eikä tarvitse ennustajan taitoja ollenkaan arvatakseen oikein, että pian on hallituksen johdolla valmisteltu maakuntaveroesitys valtioneuvoston istunnossa?
Aluehallintouudistuksen rahoitusmalli on täysin keskeneräinen. Jopa yliopistollisten sairaaloiden rooli, tutkimuksen ja koulutuksen rahoitus ovat ratkaisematta. Useita muitakin korjauksia tarvitaan ripeästi, ettei aluehallintouudistus riko enemmän kuin rakentaa.
Helsingissä on edessä vaikea työ selvitä kaupunkien ominaispiirteet sivuuttavasta aluehallintouudistuksesta. Helsingin jatkossa valtiolta saama rahoitus sote- ja pelastuspalvelujen järjestämiseen leikkaantuu. Valtio leikkaa sote-palveluiden rahoittamiseksi kunnallisveron tuotosta kaksi kolmasosaa. Jäljelle jäävällä summalla on Helsingin rahoitettava kaikki menonsa. Asiantuntijoilla on ollut erityinen huoli siitä, miten kasvavat kaupungit kykenevät rahoittamaan investoinnit ja riittääkö raha varhaiskasvatukseen sekä koulutuksen tarpeisiin. Kestämätön ja keskeneräinen rahoitusmalli on ensi tilassa korjattava. Maan kasvun veturin hyytymisestä kärsisi koko Suomi.
Alueet ovat hyvin erilaisissa tilanteissa ja on suuri kysymys ehditäänkö eduskunnankin liian lyhyeksi havaitseman siirtymäajan puitteissa järjestämisvastuun siirto hyvinvointialueille palvelut turvaavasti tekemään. Hallitukselta on suuri virhe keskittyä maakuntahallinnon paisuttamiseen ja maakuntaveron rakentamiseen.
Koronaepidemia on venyttänyt sote-henkilöstön jaksamisen sekä hoitojonot äärimmilleen. Kaikki energia ja voimavarat olisi suunnattava terveydenhuoltohenkilöstön tukemiseen, ihmisten palvelujen turvaamiseen ja siihen, että jonottamisen sijaan ihmiset pääsevät hoitoon.
Uusi verotuksen taso on kuin soraa lapioisi muutenkin hidastuviin maamme talouden rattaisiin. Työn, eläkkeiden ja yrittäjän verotusta kiristävän ja talouden elpymistä jarruttavan maakuntaveron valmistelu pitää kuopata heti.
Merkittävä määrä suomalaisista asuu asunto-osakeyhtiössä. Ei ole yhdenvertaisen verokohtelun periaatteiden mukaista, ettei heillä ole mahdollisuutta saada kotitalous-vähennyksestä helpotusta taloyhtiön teettämien remonttien palkkakustannuksiin. Omakotiasukkailla on jo oikeus tehdä vähennys vastaavista korjauksista.
Olen ajanut vähennyksen
laajentamista jo pitkään. Kirjallisiin kysymyksiini on ministeriöstä aina
vastattu, että kotitalousvähennys myönnetään vain luonnolliselle henkilölle.
Tämä ei ole kestävä perustelu. Taloyhtiö on tosiasiassa vain yksi väliporras
asukkaan ja remonttiyrityksen välissä. Taloyhtiö voisi antaa vuosittain
osakkaalle verovuonna teetetyn remonttityön kustannuksista laskelman, josta
näkyisivät verottajan tarvitsemat tiedot remontin työkustannuksista,
remonttiyrityksen tiedot sekä osakkaan vastikeperusteinen osuus kustannuksista.
Osakas ilmoittaisi tietojen perusteella vähennyksen verohallintoon.
Monille palkansaajille ja
eläkeläisille taloyhtiöiden remontit ovat taloudellisesti mittavia taakkoja.
Tilanne on erityisen haastava Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla, jossa on
kalleimmat asumisen ja elämisen kustannukset. Kasvavat korjausvastuut tekevät
tilanteen monille lähes sietämättömäksi.
Kylpyhuoneen kunnostaminen on
esimerkki isosta menoerästä. Yleinen tapa on, että taloyhtiössä kylpyhuoneet
korjataan keskitetysti yhtiövetoisesti. Tällaisissa yhtiön vastuulle kuuluvissa
remonteissa asukas ei voi hyödyntää kotitalousvähennystä, sillä vähennys
myönnetään vain henkilölle, ei yhtiölle.
Asunto-osakeyhtiössä asuvien
huutavan epäreilu kohtelu on perusteltua korjata. Eriävän verokohtelun
korjaaminen on perusteltua myös kannustettaessa asuntokannan kunnossapitoon,
peruskorjaamiseen ja energiatehokkuuteen sekä muihin ilmastonmuutoksen
vastaisiin toimiin. Esimerkiksi Ilmasto- ja energiapolitiikka vaikuttavat
merkittävästi asumiskustannusten kehitykseen.
Esittelin eduskunnassa
marraskuussa 2021 lakialoitteeni kotitalousvähennyksen laajentamista
asunto-osakeyhtiön osakkaille, niin että vähennyksen voi saada yhtiön teettämän
remontin palkkakustannuksista. Aloite on nyt valtiovarainvaliokunnassa
odottamassa käsittelyä.
Eduskunnasta asia sai vahvaa
tukea, kun valtiovarainvaliokunnan mietintöön vuoden 2022 tuloverolain
muutoksista kirjasimme vahvan tuen selvittää kotitalousvähennyksen
laajentamista myös taloyhtiöiden teettämiin remontteihin.
Kokoomuksen kansanedustajat Sari Multala, Sari Sarkomaa ja Sofia Vikman pitävät tärkeänä, että opintotukea kehitetään kokonaisuutena siten, että se mahdollistaa täysipäiväisen opiskelun, tukee ajallaan valmistumista ja kannustaa ahkeruuteen. Tuore Kelan selvitys osoittaa, että nykymuotoinen opintolainahyvitys on ollut toimiva tapa tukea opiskelijoiden valmistumista tavoiteajassa.
”Kelan selvitys
tukee sitä, että opintoaikojen kestoon voidaan vaikuttaa myös taloudellisilla
kannustimilla. Opintolainahyvitystä onkin edelleen kehitettävä opiskelijoiden
yhdenvertaisuus huomioiden. Kannustinten parantamista, kuten suurempaa
opintolainan hyvitysosuutta sekä tuen joustavuutta, on arvioitava”, aloittavat
edustajat.
Kelan
selvityksen mukaan opintolainahyvityksen edellyttämässä, tutkinnon laajuuteen
perustuvassa, määräajassa valmistuneiden osuus on noussut 7,2 prosenttiyksikköä
47,8 prosentista 55 prosenttiin. Yliopistoissa tutkintonsa suorittaneilla nousu
on ollut yli 12 prosenttiyksikköä.
”Luvut ovat
merkittäviä ja osoitus siitä, että hyvitysjärjestelmä on onnistunut
tavoitteissaan. Opintolainahyvityksen on kohdeltava jokaista opiskelijaa
yhdenvertaisesti eikä siitä saa tulla aluepolitiikan väline. Koko opintotuen
tarkoitus on turvata jokaisen opiskelijan opintojen aikaista toimeentuloa”,
jatkavat edustajat.
Edustajat myös
muistuttavat, että opintotukeen sisältyy nykyisellään myös epäkohtia. Joka
vuosi yli 40 000 opiskelijaa saa Kelalta päätösehdotuksen opintotuen
takaisinperinnästä. Opintotuen tulorajoja on nostettava. Tulorajojen
korottaminen 50 prosentilla vahvistaisi julkista taloutta noin 6 miljoonalla
eurolla.
”Helpotetaan
opiskelijoiden arkea nostamalla opintotuen tulorajoja. Ahkeruudesta on
palkittava, ei rangaistava. Erityisesti työn vastaanottamisen merkitys on
korostunut korona-aikana. Olisikin korkea aika käynnistää laajempi selvitys
opintotukilainsäädännön uudistamistarpeista eikä tehdä pelkästään yksittäisiä
toimenpiteitä”, päättävät edustajat.
Lisätiedot:
Sari Multala, p. 040 531 7104
Sari Sarkomaa, p. 050 511 3033
Sofia Vikman, p. 040 568 3777
Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja,
kansanedustaja Sari Sarkomaa pitää lasten ja nuorten kasvun, kehityksen ja yhdenvertaisen oppimisen tuen
kannalta viisaana ja välttämättömänä, että Helsingissä oppilas- ja
opiskelijahuolto säilytetään kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla.
Aluehallintouudistuksessa
oppilas- ja opiskelijahuollon järjestämisvastuu on määrä siirtyä kunnilta
hyvinvointialueille ja siten sote-toimialan johdon alaisuuteen. Erityisasemasta
johtuen Helsinki saa halutessaan pitää oppilas- ja opiskelijahuollon
kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla.
”Tämä
mahdollisuus on Helsingin ehdottomasti käytettävä. Oppilashuollon siirto on
muutos täysin väärään suuntaan. Kun johtaminen ja työn sisällön määrittely
muuttuvat sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeista lähteväksi, ennaltaehkäisevät
palvelut ovat vaarassa jäädä korjaavien palvelujen jalkoihin. Sosiaali- ja
terveystoimessa ei ole osaamista eikä tietoa päiväkotien, koulujen ja
oppilaitosten arjesta tai siitä, minkä verran tukea tarvitaan. On valtava
riski, että muutoinkin niukat oppilashuollon voimavarat valutetaan paikkaamaan
puutteellisia sote-palveluja”, Sarkomaa varoittaa.
Oppilashuollon
yhteisöllisen roolin, lasten normaalikehityksen ja
oppimisen tuen rampauttaminen olisi Sarkomaan mukaan vakava
virhe. Koronaepidemian runnoessa lasten ja nuorten arkea pitää ennaltaehkäisevää
tukea Sarkomaan mielestä kouluissa vahvistaa, eikä vaarantaa. Myös
syrjäytymisen ehkäisy, kiusaamisen ja väkivallan kitkeminen
edellyttävät oppilas- ja opiskelijahuollon palveluiden vahvistamista
osana koulun arkea. Opettajat tarvitsevat ja ansaitsevat haastavassa työssään
tukea.
”Koko
oppilashuollon, psykologi- ja kuraattoripalveluiden pitäminen kasvatuksen ja
koulutuksen hallinnonalalla mahdollistaa palveluiden järjestämisen kunkin
kouluyhteisön tarpeiden mukaan ja myös toimivan sopimuspohjaisen oppilashuollon
osana kouluverkkoamme toimivien yksityisten koulujen sekä valtion koulujen
kanssa. Kaupunkimme opettajien, rehtoreiden ja oppilashuollon huollon kanta on
ollut selkeä: oppilas- ja opiskelijahuolto on pidettävä kasvatuksen ja
koulutuksen toimialalla. Heidän asiantuntemustaan ei pidä sivuuttaa. Olisi
vastuutonta toimia toisin ja vaarantaa oppilashuolto tilanteessa, jossa lapset,
nuoret ja koko kouluyhteisö kipeimmin lisätukea tarvitsevat”, Sarkomaa jatkaa.
”Lakiesityksen
eduskuntakäsittelyssä asiantuntijoiden valtaenemmistö ei kannattanut
opiskelija- ja oppilashuollon siirtoa arvioiden sen heikentävän oppilashuollon
toimintaa. Hallituksen lakiesityksen perusteluissakin oli arviotu siirron
olevan hyvin ongelmallinen. Tästä piittaamatta hallituspuolueet veivät
lakiesityksen läpi eduskunnassa. Me kokoomuslaiset äänestimme esitystä
vastaan”, Sarkomaa päättää.
Kokoomusjoukkueemme hieno työ palkittiin aluevaalivoitolla. Nyt on aika kääriä hihat ihmisten palveluihin pääsyn turvaamiseksi. Helsingissä on valtava urakka selvitä alueuudistuksen valuvioista. Helsingin on vahvasti ja valtakunnallisesti vaikutettava rahoitusmallin ja uudistuksen muiden valuvikojen korjaamiseen. Helsingin valtiolta saama rahoitus sote- ja pelastuspalvelujen järjestämiseen leikkaantuu. Lisäksi yliopistollisten sairaaloiden, opetuksen ja tutkimuksen rahoitus on ratkaisematta. Valtio leikkaa sote-palveluiden rahoittamiseksi kunnallisveromme tuotosta kaksi kolmasosaa. Jäljelle jäävällä summalla on Helsingin rahoitettava kaikki menonsa. Asiantuntijoilla on ollut erityinen huoli siitä, miten kasvavat kaupungit kykenevät rahoittamaan investoinnit ja riittääkö raha varhaiskasvatukseen sekä koulutuksen tarpeisiin.
Valtuustossa hyväksymämme Helsingin kaupunkistrategia tarjoaa kipeästi kaivatun suunnan sujuvaan hoitoon pääsyyn niin vanhusten palveluissa, suun terveydenhuollossa kuin perusterveydenhuollossa. Nykyisten hoitoon pääsyyn haasteiden ratkaisemisen ohella strategia ohjaa Helsinkiä kohti vaikuttavampia ja toimivampia palveluita. Pidin aivan keskeisenä, että hyvä henkilöstöpolitiikka nostettiin keskiöön. Henkilöstön veto- ja pitovoima on kysymys, jonka eteen on tehtävä valtavasti työtä. Talousarvioehdotuksessa palkkakehitysohjelmaan ohjataan vuonna 2022 yhteensä viisi miljoonaa euroa.
Palveluiden tuottamistapa on kehittävä samalla kunnianhimolla. Digitalisaatio, moniammatillisen yhteistyön ja palvelusetelien hyödyntäminen ovat tärkeä osa keinoista, joita nykyistä paremmin hyödyntämällä pyrimme tarjoamaan vastinetta veronmaksajien rahoille ja saamaan ihmiset ajoissa palvelujen piiriin. Tehtävä on massiivinen koronan kurittaessa kaupunkiamme ja siksi yksi valtuustokauden tärkeimmistä.
Tammikuun terveisissä:
Tervetuloa tapaamaan
Ella Pauna aloittaa eduskunta-avustajanani helmikuussa
Henkilöhaastatteluni Uudessa Suomessa
Aluehallintouudistus musertaa koulujen mahdollisuuksia tukea lapsia ja nuoria
Terveystieteiden maisterikoulutus palaa vihdoin takaisin Helsingin yliopistoon
Itämerta on suojeltava talvellakin
Pääministerin puheet vanhuspalveluista ja kokoomuksen vaihtoehtobudjetista eivät vastaa todellisuutta
Sallivatko hallituspuolueet eduskunnan vihdoin käsitellä Terapiatakuu-kansalaisaloitteen?
Pettikö hallitus koronapäätöksessään lupauksensa lapsille ja nuorille?
Miksi ihmiselle hyvä palveluseteli on vasemmistovihreälle hallitukselle vastenmielinen?
Tervetuloa tapaamaan
Apteekki osana
terveydenhuoltoa-tilaisuustiistaina 1.2. klo 17:15-19:15
Helsingin Kokoomusnaisten yhteistyössä Apteekkariliiton kanssa järjestämä
Teams-tilaisuus on kaikille avoin. Ilmoittautuminen sähköpostitse 27.1.
mennessä helsinginkokoomuksennaiset@gmail.com
Sarin Facebook-live torstaina 3.2. klo 17:15 Kerron alkaneen uuden vuoden kuulumisia eduskunnasta ja Helsingin kaupunginvaltuustosta. Voit lähettää etukäteen kysymyksiä ja terveisiä. Facebook-livelähetystä pääset seuraamaan Facebook-sivuillani: https://www.facebook.com/events/4809796669103573?ref=newsfeed
Ella Pauna aloittaa eduskunta-avustajanani helmikuussa Eduskunta-avustajanani aloittaa tiistaina 1.2.2022 Ella Pauna. Uusi avustaja Ella on politiikan ja viestinnän maisteriopiskelija Helsingin yliopistosta. Hän on työskennellyt aikaisemmin politiikan parissa Helsingin Kokoomuksella, ja hän on toiminut aktiivisena eri järjestöissä vuosien varrella, muun muassa Kokoomusnuorissa sekä Nuorissa Osakesäästäjissä.
Henkilöhaastatteluni Uudessa Suomessa Uuden Suomen henkilökuvassa hitusen muistoja työvuosilta ja korjausehdotuksia sote-uudistukseen paremmiksi palveluiksi ja opiskelijahuollon pelastamiseksi. Myös pohdintaa miksi ihmeessä hallituspuolueet ovat estäneet Terapiatakuu-kansalaisaloitteen käsittelyn eduskunnassa? Haastattelussa nostan vahvasti esille huolen aluehallintouudistuksen valuvioista sekä keskeneräisen ja torson rahoitusmallin korjaamisen välttämättömyydestä. Se on eduskuntatyössäni yksi päätavoitteeni.
Aluehallintouudistus musertaa koulujen mahdollisuuksia tukea lapsia ja nuoria Aluehallintouudistuksessa oppilas- ja opiskelijahuollon järjestämisvastuu on määrä siirtyä hyvinvointialueille. Helsinki saa halutessaan pitää oppilas- ja opiskelijahuollon kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla. Tämä mahdollisuus on Helsingin ehdottomasti käytettävä. Koronaepidemian runnoessa lasten ja nuorten arkea pitää ennaltaehkäisevää tukea kouluissa vahvistaa, eikä vaarantaa.
Terveystieteiden maisterikoulutus palaa vihdoin takaisin Helsingin yliopistoon Iloitsen! Helsingin yliopiston hakemus saada terveystieteiden maisterin tutkinnonanto-oikeus takaisin meni läpi! Tämän eteen olen tehnyt pitkään työtä yhteistyössä mittavan joukon kera. Jotta tulevaisuudessakin Helsingissä ja Uudellamaalla sekä koko maassamme olisi riittävästi ammattitaitoisia hoitotyön asiantuntijoita, johtajia ja opettajia, on terveystieteen maisterin koulutus Helsingin yliopistossa välttämättömyys. https://www.sarisarkomaa.fi/?p=10921
Itämerta on suojeltava talvellakin Mereen lumen mukana kaadetut jätteet, roskat ja erilaiset aineosat kulkeutuvat merivirtojen mukana laajalle. Mereen joutunut jäte, kuten mikromuovi ja raskasmetallit eivät häviä merestä ehkä koskaan. Valtuuston kyselytunnilla kysyin, mistä syistä Helsinki jatkaa valtuuston päätöksestä huolimatta likaisen lumen mereen ajamista ja mitkä syyt ovat Helsingissä estäneet ympäristön kannalta kestävän vaihtoehdon käyttöön ottamisen. Kysyin vastuuapulaispormestari Anni Sinnemäeltä (vihr.), mistä viivyttely johtuu. Mielestäni Helsingin on oltava Itämeren puolella. https://www.sarisarkomaa.fi/?p=10964
Pääministerin puheet vanhuspalveluista ja kokoomuksen vaihtoehtobudjetista eivät vastaa todellisuutta Oudoksun suuresti pääministeri Marinin (SDP) puheita Ylen vaalitentissä, jossa hän esitteli hallituksen aikaansaannoksia vanhuspalveluissa. Hän esitti täysin vailla totuuspohjaa olevia väitteitä siitä, että kokoomus olisi esittänyt vaihtoehtobudjetissaan leikkauksia palveluihin. Pääministerin on nyt syytä vastata puheisiinsa ja luvattava, että hallitus oikeasti tarttuu kriisiytyneeseen vanhustenhuollon tilanteeseen kokoomuksen syyttelemisen sijaan. https://www.sarisarkomaa.fi/?p=10939
Sallivatko hallituspuolueet eduskunnan vihdoin käsitellä Terapiatakuu-kansalaisaloitteen? Hallituspuolueiden syytä vihdoin ottaa jalat pois jarrulta ja antaa eduskunnan käsitellä Terapiatakuu-kansalaisaloitte. Käsittelyn estäminen on ollut poikkeuksellisen ikävää toimintaa varsinkin, kun kaikki puolueet ovat aloitetta kertoneen kannattavansa. Jo ennestään pitkät hoitojonot mielenterveyspalveluihin ovat varsinkin lasten ja nuorten osalta koronapandemian myötä katastrofaaliset. Tuore hoitotakuulakiluonnos ei sisällä luvattuja hoitotakuun tavoitteita. Onneksi esitys on luonnos, joka on mahdollista korjata. https://www.sarisarkomaa.fi/?p=10897
Pettikö hallitus koronapäätöksessään lupauksensa lapsille ja nuorille?
Olen tehnyt työtä sen eteen, että lapset ja nuoret saisivat harrastaa. Pitkään jatkuneet rajoitukset, jotka estävät lapsia ja nuoria tapaamasta ikäisiään, liikkumasta ja harrastamasta ovat valtava riski lasten normaalille kasvulle ja kehitykselle sekä hyvinvoinnille. Olemme samoin kokoomuksen voimin vaatineet hallitukselta selkeitä ohjeita päiväkoteihin ja kouluihin. Koko epidemian ajan rehtorit ja opettajat ovat toivoneet erityisesti, että ohjeet saataisiin ajoissa, selkeänä ja niin, että niitä on oikeasti mahdollista päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa arjessa noudattaa. Se ei ole liikaa vaadittu. https://www.sarisarkomaa.fi/?p=10893
Hallitukselta pikaisia ratkaisuja karanteeniongelmaan Olen tehnyt työtä yrittäjien selviämiseksi koronaepidemiasta. Olen mm. kirittänyt hallitusta ratkaisemaan, miten Kelan tartuntatautipäivärahan osalta menetellään, kun siihen oikeuttavia karanteenipäätöksiä tai PCR-testituloksia joudutaan osassa kunnista rajaamaan. Kyse on sekä työntekijöiden toimeentulosta että työnantajiin kohdistuvista lisääntyneistä kustannuksista muutenkin vaikeana aikana. https://www.sarisarkomaa.fi/?p=10918
Miksi ihmiselle hyvä palveluseteli on vasemmistovihreälle hallitukselle vastenmielinen? Julkinen sektori on sosiaali- ja terveyspalveluiden kivijalka mutta se ei onnistu tehtävässään ilman kumppanuutta yritysten ja järjestöjen kanssa. Kokoomuksessa haluamme, että ihmiset saavat ajoissa ja juuri itselleen sopivat palvelut. Emme halua jättää ihmisiä jonoon. Kehotan asiassa vastahankaan olevia hallituspuolueita kuuntelemaan asiantuntijoita. Esimerkiksi Vanhustyön Keskusliitto toiminnanjohtaja Anni Lausvaara on toistuvasti ja viisaasti todennut palvelusetelin olevan yksi tärkeimmistä työkaluista ikääntyvien palveluiden järjestämisessä. https://www.sarisarkomaa.fi/?p=10960
Ajatukset ja ideat liittyen kevään politiikkaan ja tietenkin kotikaupunkini Helsingin sekä koko Suomen kehittämiseen ovat aina tärkeitä ja tervetulleita.
Pidetään yhteyttä.
Sari Sarkomaa Kansanedustaja Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Helsingin kaupunginhallituksen ja valtuuston jäsen Kolmen nuoren äiti
Kokoomuksen
eduskuntaryhmän varapuheenjohtajan, kansanedustaja Sari Sarkomaan uutena
eduskunta-avustajana aloittaa tiistaina 1.2.2022 Ella Pauna. Uusi avustaja
Pauna on politiikan ja viestinnän maisteriopiskelija Helsingin yliopistosta.
Pauna on työskennellyt aikaisemmin politiikan parissa Helsingin Kokoomuksella,
ja hän on toiminut aktiivisena eri järjestöissä vuosien varrella, muun muassa
Kokoomusnuorissa sekä Nuorissa Osakesäästäjissä.
”Olen
innoissani mahdollisuudesta toimia kansanedustaja Sarkomaan avustajana. On mahtavaa
päästä antamaan oma panokseni edustaja Sarkomaan sekä kokoomuksen
eduskuntaryhmän tavoitteiden edistämiseksi. Avustajan tehtävä tarjoaa todella
ainutlaatuisen näköalapaikan valtakunnan politiikkaan. Toivon, että avustajana
voin hyödyntää aiemmissa työtehtävissä ja opinnoissani saatua kokemusta sekä
politiikasta että viestinnästä”, Pauna kommentoi valintaansa.
Aluehallintouudistuksessa
Helsingin jatkossa valtiolta tulevaa sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitusta
leikataan rajusti, samoin kaupunkimme kassan varoja. Helsinki saa pitää
kuntaveron tuotostaan vain alle viisi prosenttia. Leikatun summan pitäisi
riittää kaikkiin kaupungin menoihin, kuten varhaiskasvatukseen, koulutukseen ja
investointeihin. Uudistus on iso riski Helsingin palveluille ja elinvoimalle.
Täysin kohtuuton rahoitusmalli on välttämätöntä korjata. Uudistus on monin
muinkin tavoin vahingollinen. Joudumme hallinnollisesti eriyttämään
sote-palvelut muista kaupungin toiminnoista. Tämä tuo täysin turhaa
lisäbyrokratiaa eikä mitään lisäarvoa palveluille. Erityisasemasta on vain yksi
etu. Helsinki saa halutessaan pitää oppilas- ja
opiskelijahuollon kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla. Tämä
mahdollisuus on Helsingin ehdottomasti käytettävä. Aluehallintouudistuksessa
oppilas- ja opiskelijahuollon järjestämisvastuu on määrä siirtyä
hyvinvointialueille. Lakiesityksen eduskuntakäsittelyssä asiantuntijoiden
valtaenemmistö ei kannattanut siirtoa arvioiden sen
heikentävän oppilashuollon toimintaa. Tästä piittaamatta hallituspuolueet
veivät lakiesityksen läpi eduskunnassa. Oppilashuollon
yhteisöllisen roolin, lasten normaalikehityksen ja
oppimisen tuen rampauttaminen on vakava virhe. Koronaepidemian
runnoessa lasten ja nuorten arkea pitää ennaltaehkäisevää tukea kouluissa
vahvistaa, eikä vaarantaa. Myös syrjäytymisen, kiusaamisen ja väkivallan
kitkeminen edellyttävät oppilas- ja opiskelijahuollon palveluiden
vahvistamista osana koulun arkea.
Oppilashuollon siirto on muutos täysin väärään suuntaan. Kun johtaminen ja työn sisällön määrittely muuttuvat sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeista lähteväksi, ennaltaehkäisevät palvelut ovat vaarassa jäädä korjaavien palvelujen jalkoihin. Sosiaali- ja terveystoimessa ei ole osaamista eikä tietoa päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten arjesta tai siitä, minkä verran tukea tarvitaan. On valtava riski, että oppilashuollon voimavarat valutetaan paikkaamaan puutteellisia sote-palveluja. Koko oppilashuollon, psykologi- ja kuraattoripalveluiden pitäminen kasvatuksen ja koulutuksen hallinnonalalla mahdollistaa palveluiden järjestämisen kunkin kouluyhteisön tarpeiden mukaan ja myös toimivan sopimuspohjaisen oppilashuollon osana kouluverkkoamme toimivien yksityisten koulujen sekä valtion koulujen kanssa. Kaupunkimme opettajien, rehtoreiden ja oppilashuollon kanta on selkeä: oppilas- ja opiskelijahuolto on pidettävä kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla. Heidän asiantuntemustaan ei pidä sivuuttaa. Olisi vastuutonta toimia toisin ja vaarantaa oppilashuolto tilanteessa, jossa lapset, nuoret ja koko kouluyhteisö kipeimmin lisätukea tarvitsee.
Sari Sarkomaa
Kansanedustaja
Helsingin
kaupunginvaltuuston- ja hallituksen jäsen.
”Valtuusto hyväksyi syyskuussa 2019 lähes yksimielisesti kokoomuksen Sirpa Asko-Seljavaaran aloitteen siitä, että jatkossa lumet ajetaan muualle kuin mereen. Suomessa ei tiettävästi ole Helsingin lisäksi muita kaupunkeja, jotka pilaavat merta tai vesistöä jätelumikuormilla”, Sarkomaa sanoi.
”Mistä syistä Helsinki jatkaa valtuuston päätöksestä huolimatta likaisen lumen kippaamista mereen?”
SARKOMAA huomautti puheenvuorossaan, että tavoite oli lopettaa lumen ajaminen mereen heti, kun vaihtoehtoinen ratkaisu löytyy.
”Monet kunnat, kuten Espoo, Turku ja Oulu ovat kieltäneet lumen kaatamisen mereen kunnallisella ympäristönsuojelumääräyksellä. Ratkaisut on löydetty myös muun muassa Tukholmassa, jossa lumen ajo mereen on kielletty.”
”Mereen lumen mukana kaadetut jätteet, roskat ja aineosat kulkeutuvat merivirtojen mukana laajalle. Mereen joutunut jäte, kuten mikromuovi ja raskasmetallit eivät häviä merestä ehkä koskaan.”
KAUPUNKIYMPÄRISTÖN apulaispormestari Anni Sinnemäki (vihr) myönsi vastauksessaan, ettei nykyinen tilanne vastaa valtuuston päätöksen henkeä, ja näin ei tulisi olla.
”Mielestäni valtuuston tahtoa tässä asiassa tulee noudattaa, eikä lunta enää tulisi mereen sijoittaa”, hän sanoi.
”On myös tärkeää ymmärtää kokonaiskuva ja muistaa, mitkä ovat lumen likaisuuden juurisyyt. Esimerkiksi mereen päätyvän mikromuovin määrää on tehokkainta vähentää vähentämällä mikromuovin syntyä. Mereen päätyvän mikromuovin osalta merkittävin lähde ovat autojen kumipyörät.”
Sinnemäen mukaan keskeinen osa ratkaisua olisi siten vähentää kumipyöräliikennettä ja siirtää liikkumista raiteille, kävelyyn ja pyöräilyyn.
Samalla hän muistutti, että Helsingistä on poistunut useita lumensäilytyspaikkoja. Niitä tarvittaisiin lisää.
”Tyhjää tilaa kantakaupungissa on vähän, joten lumisena aikana osasta asukaspysäköintipaikoista luopuminen olisi yksi tehokas keino, jota toivottavasti voidaan harkita”, Sinnemäki ehdotti ja lupasi etsiä lumenkaato-ongelmaan ratkaisuja, joita voitaisiin hyödyntää jo tänä talvena.
