Eilen Helsingissä pidetty Itämeri-huippukokous nostatti paljon toiveita ja odotuksia. Ponnisteluista huolimatta Itämeri on edelleen maailman saastunein merialue. Tilanne on äärimmäisen kriittinen. Ilman nopeaa tehoelvytystä Itämeri kuolee.   

Oli lohduttavaa, että eilisessä kokouksessa tehtiin sitoumuksia odotettua enemmän, yhteensä kokonaiset 150 kappaletta. Tosiasia kuitenkin on, että erityisesti monet valtioiden antamat lupaukset ovat jo aiemmin sovittuja hankkeita. Se, mitä nyt tarvitaan, on tekoja tehtyjen ja uudistettujen lupauksien täyttämiseksi. Venäjän lupaus tehostaa jätevesien puhdistusta Kaliningradissa ja Pietarissa, sekä Puolan lupaus kieltää fosfaattia sisältävät pesuaineet ovat joka tapauksessa mittavia, kunhan ne vain saadaan toimeen. Kööpenhaminan jälkeistä pettymystä ei tarvinnut kokea vaan kyllä kokous oli todellinen askel eteenpäin. 

Tehtyjen lupausten lisäksi toivoin erityisesti lupauksia maatalouden päästöjen rajoittamiseksi. Pääministeri Vanhasen lupaus maatalouden ravinnekuormituksen vähentämiseksi oli välttämättömyys. Suomen eduskunta on vahvasti tätä edellyttänyt, viimeksi hallituksen Itämeriselonteon lähetekeskustelussa. Panostuksia luvataan nyt erityisesti maatalouden ravinnekuormituksen vähentämiseen Saaristomereen laskevalla valuma-alueella. 

Itämeren pelastamisessa katse kääntyy helposti muiden päästöihin, mutta meidän on syytä nähdä, että väestöömme suhteutettuna ovat päästömme mittavia. Typpipäästömme ovat jopa kasvaneet. Talouden taantumassa aina lisärahan esittäminen ei ole kestävää. Ensin on katsottava, miten olemassa olevat rahat on käytetty, ja kun katsotaan maatalouden ympäristötukia on vastaus harvinaisen selvä: Heikosti. 

Eilisessä kokouksessa oli mukana myös järjestöjä. Marttaliitto on taas etujoukoissa, kuten on aina ennenkin ollut. Yksittäisten ihmisten kulutusvalinnoilla on mittava merkitys ja siksi Marttaliiton tekemä valistus on todellakin tarpeen. Jokamiehen ja -naisen teot ovat välttämättömiä Itämeren tilan kohentamisessa. Jokainen yksilö voi arjen valinnoillaan osallistua Itämeren suojeluun esimerkiksi käyttämällä raideliikennettä. 

Presidentti Halonen ehdottaa vietettäväksi vuosittaista Itämeripäivää. Kaunis ajatus se on, mutta se ei kyllä riitä mihinkään. Tilanne on niin vaikea, että Itämeripäivä on oltava joka päivä, jotta maailman saastuneempiin meriin kuuluvan Itämeremme pelastamishanke onnistuu

Linkki blogiin:

http://sarisarkomaa.blogit.uusisuomi.fi/2010/02/11/itameripaiva-on-oltava-joka-paiva/