Monista ponnisteluista huolimatta Itämeri on maailman saastunein merialue. Itämeren pelastaminen onkin sinivihreän hallituksen keskeisiä ympäristöpolitiikan painopisteitä. Tällä viikolla eduskunnassa käydyt keskustelut Itämeriselonteosta osoittivat, että asiasta vastaavilla ministereillä, erityisesti ministeri Lehtomäellä ja ministeri Anttilalla on nyt hihojen käärimisen paikka. Ympäristövaliokunnan yhteenveto selonteosta oli yksimielinen ja selkeä: Hallituksen selonteossa esittämät toimet eivät ole riittäviä. Lisätoimia ja vaikuttavuutta tarvitaan nopeasti! 

Maatalouden kuormituksen vähentämisessä on aivan erityisesti ponnisteltava. Maataloudelle asetetusta tavoitteesta päästöjen alentamiseksi 30 prosentilla vuoteen 2015 mennessä ei voida joustaa. Koko Itämeren alueella maatalouden kokonaiskuormitus on 50 prosenttia. Suomessa maatalous vastaa fosforikuormituksesta jopa 60 prosenttia. Suomi ei kykene saavuttamaan asetettuja tavoitteita Itämeren suojelutyössä ellemme saa selkeästi vähennettyä maatalouden kuormitusta. On selvää, että Itämeren pelastamistoimien vaikuttavuutta on lisättävä ja tulee sitoutua uusien teknologisten innovaatioiden ja käytännössä toimivien viljelyteknisten ratkaisujen etsimiseen, sekä tilatason käyttöönoton edistämiseen.

Keinovalikossa tarvitaan myös aivan uudenlaista ajattelua, kuten ravinnepäästökauppaa, jotta puhtaudesta palkittaisiin. Järkevää on myös kehittää vapaaehtoista vuokrauskokeilua, jossa erityisesti Saaristomeren valuma-alueella rinnepeltoja vuokrataan luonnonsuojelualueiksi.

Tarvitsemme myös ohjauskeinoja, joiden avulla viljelijä voi halutessaan valita selvästi nykyistä minimitasoa ympäristöystävällisemmän tuotantotavan. Kauppa ja kuluttajat tulee myös saada mukaan ja pyrkiä saamaan markkinoille Itämeren kannalta ympäristöystävällisesti tuotettuja tuotteita sekä esimerkiksi ohjata Itämeren maataloutta koskevaan suojeluun osa tuotteen hinnasta. Muuta tietä ei ole kuin vesien suojelutoimenpiteiden vaikuttavuuden lisääminen, ja hyvien viljelykäytäntöjen lisäämiseksi tilakohtaisen neuvonnan kehittäminen.

Selonteko on rampa siltä osin, että siinä on lueteltu toimia, mutta toimien vaikuttavuuden ja kustannusten arviointi on vajavaista. Itämeren suojelun tueksi tarvitaan uudenlaista arviointia ja tutkimuksen koordinointia, jotta jatkossa voidaan valita kustannustehokkaimmat keinot.

Selonteon lähetekeskustelussa edellytin ja nyt ympäristövaliokunta mietinnössään myös vaatii, että jatkossa valtion talousarvioon kootaan yhteen ympäristönsuojelun voimavarat. Näin saadaan kokonaiskuva tilanteesta ja ympäristöohjausta voidaan tehostaa niin, että valitut toimet johtavat kustannustehokkuuteen ja parhaisiin ympäristöhyötyihin. Aivan erityisesti on koottava Itämeren suojeluun kohdistetut voimavarat.